Ei taida kuusi miljardia riittää Petterin lupausten lunastamiseksi

Ajat­telin ensin kir­joit­taa julkisen talouden sopeu­tuk­ses­ta perus­teel­lisen selvit­tämisen jäl­keen, mut­ta se ei valmis­tu­isi koskaan. Sik­si kir­joi­ta vähän lonkalta, mitä siitä ajat­te­len nyt.

Sopeuttaa pitäisi, mutta ei ole paniikin kaltaista kiirettä

Aku­ut­tia hätää meil­lä ei ole val­tion velka­an­tu­misen kanssa. En muista kos­ka val­tion lainan reaa­liko­rko on ollut näin paljon miinuk­sel­la. Kun korko on alle inflaa­tion, rahan arvon heikken­e­m­i­nen on velal­lisen ystävä.

Voi olla, että inflaa­tion las­ket­tua taas nor­maali­in lukemi­in­sa — mikä voi viedä vuosia, kos­ka palka­nsaa­jien ymmär­ret­tävät palkkavaa­timuk­set ruokki­vat sitä – nimel­lisko­rko pysyy jonkin aikaa korkeahkona, jol­loin val­tion lainan reaa­liko­rko nousee positiiviseksi.

Ei ole hyvä aja­tus pitää val­tion­talout­ta ali­jäämäisenä nor­maal­isuh­dan­tei­den aikana. Nyt työl­lisyys on niin hyvä kuin se näil­lä sään­nöil­lä voi ylipään­sä olla. Täl­laise­na aikana ei val­tion­talouden pitäisi olla ali­jäämäi­nen. Ali­jäämä kuu­luu työt­tömyyskausien ajalle.

Meil­lä on ollut neljä vuot­ta käytän­tö, että demari-ikäiset elävät kat­teet­toma­l­la elin­ta­sol­la velak­si ja jät­tävät velat vihrei­den kohort­tien taakak­si. En oikein ymmär­rä, miten vihreät ovat tämän hyväksyneet.

Työllisyyden nostamien vaatii uusia toimia

Jat­ka lukemista “Ei tai­da kuusi mil­jar­dia riit­tää Pet­terin lupausten lunastamiseksi”

Vastaukseni Orpolle, osa 3

No niin, nyt on lounas syö­ty. Sieni­pas­ta. Siihen menivät pakas­ti­men viimeiset sup­pilo­vahverot ja kor­jat­ti­in lop­pusatoa huoneeni yrt­ti­tarhan salvi­as­ta. Uut­ta satoa putkeen!

  1. Miten tor­juisitte luon­toka­toa ja vahvis­taisitte luon­non monimuotoisuutta?

Pent­ti Linko­la sanoi aikanaan, että met­sistä ihmi­nen voisi käyt­tää puo­let ja jät­tää toisen puolen koske­mat­ta. Mon­es­ta asi­as­ta olen Linkolan kanssa eri meiltä, mut­ta tätä dig­gaan. Miten niin ei pär­jät­täisi? Jos Suo­mi olisi luo­tu puol­ta pienem­mäk­si, kuolisim­meko kaik­ki köy­hyy­teen? Ajatelkaa, kuin­ka paljon hienom­pi maa tämä olisi, jos täl­lä olisi oikei­ta met­siä muual­lakin kuin luonnonsuojeluplänteillä?

Yritetään Helsingis­sä rak­en­taa melkein mihin tahansa, aina ilmestyy jostain liito-ora­va. Sitä ihmette­len, etteivät liito-ora­vat estä koskaan hakkui­ta. Onko siitä tul­lut kaupunkieläin?

  1. Sitoudut­teko Suomen jäsenyy­teen Euroopan unionis­sa ja puo­lus­tus­li­it­to Natossa? Olet­teko sitoutuneet aloit­teel­lisen ja rak­en­ta­van EU-poli­ti­ikan tekemiseen mah­dol­lises­sa hal­li­tus­vas­tu­us­sa? Mitkä ovat mielestänne Suomen tärkeim­mät EU-vaikut­tamisen kohteet vaa­likau­den aikana?

Jat­ka lukemista “Vas­tauk­seni Orpolle, osa 3”

Vastaukseni Orpolle, osa 2

Oli hyvä kaupungi­norkesterin kon­sert­ti eilen. Toivon todel­la, että ette Riikan kanssa lakkau­ta klas­sista musi­ikkia kokon­aan. Sen ver­ran säästölin­ja tosin jo näkyi, ettei kon­ser­tis­sa ollut lainkaan kapellimestaria.

  1. Mitkä ovat tärkeim­mät keinonne sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­iden hoito­jono­jen purkamiseen? Mitkä ovat tärkeim­mät keinonne hoita­japu­lan ratkaisuun?

Sor­ry vain, mut­ta tärkein on raha. Kir­joitin pari vuot­ta sit­ten Verdeen, että hoitoalan kri­isin kor­jaami­nen tulee sitä kalli­im­mak­si, mitä myöhem­min siihen ryhdytään. Tarkoitin palkkata­soa. Tässä sitä nyt ollaan puh­taan kaulan kanssa. En muut­taisi kir­joituk­ses­ta sanaakaan.
Hoita­java­jaus on tuon oman tilas­tosi parikym­men­tä tuhat­ta. Jos ne saataisi­in täyte­tyk­si, solah­taisi siihen mil­jar­di vuodessa. Täyte­tyk­si ne saadaan vain nos­ta­mal­la palkkata­soa eikä siihen riitä miljardi.

Palkkaraken­net­ta ja johtamista voisi paran­taa, kos­ka ne aiheut­ta­vat turhaa mieli­pa­haa.  Joku työn­vuokrauskap­i­tal­isti sanoi min­ulle ker­ran, että hei­dän paras tur­vansa on kun­nalli­nen työe­htosopimus kaikkine type­r­yyksi­neen. He eivät mak­sa sen enem­pää, mut­ta mak­sa­vat fik­sum­min ja otta­vat huomioon yksilöl­liset tarpeet työa­jois­sa, vaikka­pa tyt­tären viu­lu­tun­nin perjantai-iltapäivisin.

On kuitenkin pakko huo­maut­taa, että sekä hoita­jia että lääkäre­itä on Suomes­sa aika run­saasti ver­rat­tuna mui­hin EU-mai­hin. Mik­si he eivät riitä? Ammat­ti­laisil­la taide­taan teet­tää töitä, joi­ta muual­la hoita­vat sih­teer­it. Sen lisäk­si kir­jalli­nen doku­men­toin­ti on meil­lä aivan liial­lista. Juris­tit kek­sivät koko ajan lisää turhaa työtä — tai siis työtä, jota tehdään, jot­ta virheen sattues­sa syylli­nen saataisi­in kiin­ni. Tämän hin­ta on kova sekä eurois­sa että ennen kaikkea anta­mat­ta jäävänä hoitona — ja sen syn­nyt­täminä hoitovirheinä.

Pitäisi tietysti nos­taa palkko­ja ennen kaikkea siel­lä, mis­sä työvoima­pu­la on suurin. Tässä on ongel­mana tämä onneton palkko­jen har­mon­isoin­ti. Kun nos­taa yhdessä tehtävässä, pitää har­mon­isoin­nin nimis­sä nos­taa kaikkien muidenkin palkkoja.

Nyt hoita­ja­jär­jestöt tosin sanovat, että ei enää tarvit­sekaan. Kaiken piti olla har­mon­isoitua 1.1.2023, mut­ta sen jäl­keen erot saa­vatkin taas kas­vaa mil­laisik­si hyvän­sä. Ketä tässä pitäisi uskoa?

 

  1. Mitä keino­ja käyt­täisitte van­hus­palvelu­iden kri­isin ratkaisemisek­si ja inhimil­lisen hoivan tur­vaamisek­si kaikille ikääntyneille?

Jat­ka lukemista “Vas­tauk­seni Orpolle, osa 2”

Vastaukseni Orpolle, osa 1

Pet­teri hyvä!

Sain sin­ul­ta tukun haas­tavia kysymyk­siä. En ole var­ma, oli­vat ne tarkoitet­tu min­ulle, mut­ta vas­taan nyt kuitenkin, oli­vat ne sen ver­ran mielenkiintoisia.

  1. Mitkä ovat ne keskeiset yhteiskun­nal­liset muu­tok­set, joi­ta seu­raa­van hal­li­tuk­sen pitäisi mielestänne saa­da aikaan?
  • Mata­la­palkkatu­ki pieni­palkkaisille, jot­ta olisi mah­dol­lista laa­jen­taa työl­lisyyt­tä niihin, joiden osaamises­sa ja/tai työkyvyssä on puutteita.
  • Alue­poli­it­tisen välineistön täy­delli­nen perkaami­nen pois­ta­mal­la tehot­tomat ja keskenään ris­tiri­itaiset tukimuodot ja eri­tyis­es­ti sel­l­aiset pekkaroin­nit, joiden tarkoi­tus on vain aut­taa kaverin liike­toim­intaa. Tutkit­tua tietoa toimien tehos­ta pitäisi käyt­tää. Jos sel­l­aista ei ole (min­un tiedos­sani ei ole), sitä pitäisi han­kkia. Tässä on Kepun jäljiltä melkoinen savot­ta. Ne on pekkaroin­ut niitä vähän joka momentille.
  • Tulisi edis­tää kas­vavien kaupunkien men­estys­tä, jot­ta muun muas­sa val­tion­talous pysy­isi kunnossa.
  • Käsi­tyk­seni ilmas­tokysymyk­sistä var­maan arvaatkin, joten ei siitä sen enempää.
  1. Yhdyt­tekö val­tio­varain­min­is­ter­iön 12.2022 esit­tämään tilan­neku­vaan Suomen taloudel­lis­es­ta tilas­ta ja julkisen talouden sopeut­tamis­tarpeesta? Sitoudut­teko val­tio­varain­min­is­ter­iön virkatyönä esit­tämään julkisen talouden tas­apain­ot­tamisen mit­talu­okkaan tule­val­la vaa­likaudel­la? Mil­lä keinoil­la olette valmi­ita tas­apain­ot­ta­maan julk­ista taloutta?

Jat­ka lukemista “Vas­tauk­seni Orpolle, osa 1”

Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta

Vihrei­den rökäle­tap­pio osui pahim­min puolueemme vahvoille alueille eli suuri­in kaupunkei­hin. Helsingis­sä vihreät menet­tivät 35 pros­ent­tia vuo­den 2019 äänistä. Karku­un pääsi vieläkin isom­pi kala, sil­lä jo ennen vuo­den 2019 eduskun­tavaale­ja vihrei­den kan­na­tus oli laskenut merkittävästi.

Viime metreil­lä vihreät menet­tivät liki kak­si pros­ent­tiyk­sikköä tak­tiselle äänestämiselle. Tässä ei ole muu­ta uut­ta kuin suu­ru­us. Lop­pume­trien kisa päämin­is­terin paikas­ta on mak­sanut meille aina ennenkin ja paljon.

Ääniä ei men­nyt vain demareille eikä vain vihreiltä ja vasem­mis­toli­itol­ta. RKP:ltä siir­tyi lop­pume­treil­lä ääniä kokoomuk­selle ja meni niitä paljon kokoomuk­selle vihreiltäkin.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa Helsinki­in, kos­ka en ole ehtinyt analysoi­da mui­ta alueita.

Helsingis­sä vihreät oli­vat suurin puolue liki joka toisel­la äänestysalueelle. Korkean koulu­tuk­sen alueil­la suurim­man puolueen paik­ka siir­tyi vihreiltä kokoomuk­selle, lähiöis­sä demareille ja Kallios­sa Vasem­mis­toli­itolle. Kallios­sakin siir­tyi ääniä vasem­mis­toli­itolle vain vähän, mut­ta siir­tyi kuitenkin. Pääasi­as­sa vuo­to Kallios­sakin oli demarei­hin. Kun vihre­itä meni enem­män kuin Vasem­mis­toli­itol­ta, Vasem­mis­toli­it­to nousi suurimmaksi.

Menetämme koulutettua väkeä

Vihrei­den tap­pi­ot oli­vat suurimpia korkean koulu­tus­ta­son alueil­la. Niil­läkin vuo­toa näyt­tää olleen enem­män demarei­hin kuin kokoomuk­seen, mut­ta kokoomuk­seenkin on siir­tynyt merkit­tävästi. Eivät ne kokoomuk­sen lisä-äänet ole demareil­takaan tulleet. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len vihrei­den rökäletappiosta”

Näillä ajatuksilla vaalivalvojaisiin

Kir­joi­tan tun­nelmi­ani vaal­i­tais­tos­ta nyt, kun vaal­i­t­u­los ei ole tiedos­sa, eikä min­ua voi­da syyt­tää jälkiviisaudesta.

Min­ul­la vaal­i­tais­ton seu­raami­nen oli yhtä tuskaa. Olen todel­la kiin­nos­tunut poli­ti­ikan sisäl­löstä. Vaal­i­tais­telun seu­raami­nen ei kuitenkaan kar­tut­tanut san­ot­tavasti tietoani asi­akysymyk­sistä. Ne sivu­utet­ti­in vaal­i­tais­ton aikana isku­lau­seil­la ja puoli­to­tuuk­sil­la. Isku­lau­sei­ta ja asian ohi puhu­mista on ollut ennenkin, mut­ta ei mitään tähän ver­rat­tavaa. Yhdenkään puolueen todel­li­sista tavoit­teista ei tul­lut selkoa.

Joskus kun olin min­is­ter­inä vas­taa­mas­sa kyse­ly­tun­nil­la, ymmärsin, kuin­ka vah­vas­sa ase­mas­sa on vas­taa­ja, kos­ka kysyjä ei saa toista kysymys­tä. Se sai jotkut vas­taa­maan aivan mitä vain. Tämä ei ole mah­dol­lista enää, kos­ka väärä vas­taus pan­naan palasik­si somessa.

Vaa­likeskusteluis­sa taas voidaan sanoa ihan mitä tahansa, kos­ka puoli­to­tuuk­sista tai täy­del­li­sistä epä­to­tuuk­sista ei jää kiin­ni. Näin myös tehdään. Rauhal­lisem­mas­sa keskustelus­sa näin ei voisi tehdä, kos­ka toiset voisi­vat osoit­taa val­heet val­heik­si. Jat­ka lukemista “Näil­lä ajatuk­sil­la vaalivalvojaisiin”

Hyviä ehdokkaita Uudeltamaalla

Moni on kysel­lyt min­ul­ta vihrei­den sopivia ehdokkai­ta Uudeltamaalta.

Ehdol­la on neljä kansane­dus­ta­jaa, jot­ka ovat kaik­ki hyviä, mut­ta keskenään turhan saman­laisia. Väläytän muu­ta­maa nimeä, joil­la on kovin eri vahvuuden.

 

Hesarin vaa­likone antoi min­ul­la lähim­mäk­si Janne Hir­vasvuo­pi­on, Espoos­sa asu­van saame­laisen. En ole hän­tä koskaan tavan­nut, joten vaa­likone on ain­oa läh­teeni. Todet­takoon, että sen mukaan Janne on minus­ta vähän oikealle — tämäkin akseli on kyl­lä ihan mitä sat­tuu — ja yhtä paljon urbaane­ja arvo­ja edus­ta­va kuin minä. Ei olisi odot­tanut Espoos­sa asu­val­ta saamelaiselta.

Jos halu­aa lähet­tää vihreille viestin ydin­voiman puoles­ta, voi äänestää Ville Tulkkia, joka on tehnyt työu­ransa ydin­voiman paris­sa. Kaveri toimii tieteen ja tekni­ikan vihreis­sä, Viite ry:ssä, mikä on aina hyvä suositus.

Itse kuitenkin äänestäisin erikois­lääkäri Olga Gilber­tiä Van­taal­ta. Hänet tun­nen hyvin. Hän istui vajaat kak­si vuot­ta vier­essäni HUS:n hal­li­tuk­ses­sa. Tämän vuo­den alus­ta hän on hyv­in­voin­tialueen val­tu­utet­tu. Opin tun­temaan hänet hyvänä päätök­sen­tek­i­jänä, joka säi­lyt­tää hark­in­takykyn­sä vaikeis­sakin tilanteis­sa. Tätä omi­naisu­ut­ta käytän­nön päätök­sen­teossa tarvi­taan, paljon enem­män kuin sitä hyves­ig­naloin­tia, jota some on pullollaan.

Taktisen äänestämisen ansa

Moni on innos­tunut päämin­is­teripelistä niin, että kat­soo järkeväk­si äänestää vain kolmea suur­in­ta puoluet­ta. Moni vihrei­den kan­nat­ta­ja on ilmoit­tanut äänestävän­sä demare­i­ta, kos­ka ei halua Pet­teri Orpos­ta päämin­is­ter­iä. Onko tämä järkevää?

Hal­li­tus­po­h­jan pää­vai­h­toe­hto­ja on kolme sin­imus­ta, puna­mus­ta ja sinipuna. Aika moni tak­ti­nen äänestäjä pitää näistä sinipunaa selvästi parem­pana kuin kah­ta perus­suo­ma­laisi­in nojaavaa kokoon­panoa. Jos halu­aa puna­mus­taa tai sin­imus­taa, ei kan­na­ta lukea eteenpäin.

Kokoomuk­ses­ta johtu­vista syistä vasem­mis­toli­it­to ei tai­da mah­tua sinipunaan, mut­ta kysykää kokoomus­laisil­ta. Jos tak­tiset äänestäjät heiken­tävät vihre­itä demarei­den hyväk­si, he heiken­tävät samal­la sinipunan toden­näköisyyt­tä, kos­ka vihreistä voi tul­la hal­li­tuk­seen kyken­emätön puolue.

Kokoomus ja demar­it eivät tule saa­maan yhdessä enem­mistöä. Sinipunaan tarvit­taisi­in sil­loin ruot­salaisia ja kris­til­lisiä ja mitä noi­ta seu­raavas­sa eduskun­nas­sa onkaan.  Vah­vasti por­varienem­mistöiseen hal­li­tuk­seen demarei­den on vaikea men­nä äänet­tömäk­si yhtiömiehek­si. Sil­loin puna­mus­ta vai­h­toe­hto alkaa houkut­taa. Tak­ti­nen äänestäjä onkin tak­tikoin­ut omaa tah­toaan vastaan.

Mitä isom­pi on vihreä eduskun­taryh­mä, sitä epä­to­den­näköisem­pää on, että perus­suo­ma­laiset ote­taan hal­li­tuk­seen ja päinvastoin.

Sil­lä, mikä puolue saa päämin­is­terin paikan, on tietysti suuri sym­bo­l­i­nen vaiku­tus, mut­ta poli­ti­ikan sisäl­lön kannal­ta keskeistä on hal­li­tuk­sen koko koos­t­u­mus. Päämin­is­teripuolue ei saa val­tio­varain­min­is­terin paikkaa.

 

 

Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta

Kun on ris­ki, että suurim­mak­si puolueek­si nousee puolue, jon­ka mielestä kult­tuuri on turhaa elit­ismiä, Suomen pitämi­nen sivistys­val­tiona vaatii kult­tuurin puo­lus­ta­jia eduskun­taan. Vihreil­lä on Helsingis­sä ehdol­la toimit­ta­ja ja kaupung­in­val­tu­utet­tu Min­na Lind­gren, joka ei kult­tuuriväelle esit­te­lyjä tarvi­taan. Pro­movoidaan muuten piakkoin kun­ni­a­to­htorik­si kult­tuuri­an­sioiden­sa perusteella.

Kahdes­ta muus­takin ehdokkaas­ta halu­aisin muis­tut­taa. Pekka Haav­is­toa ja Maria Ohisa­loa moni pitää var­mana läpi­meni­jänä, mikä sisältää selvän vaaran. Ei heitä vali­ta, ellei heitä äänestetä.

Terveydellisistä syistä en katso enää vaalikeskusteluja

Pakotin itseni kat­so­maan eilen vaali­tentin. Se oli virhe. Olin sen jäl­keen niin raivois­sani, että en saanut nuku­tuk­si ja pilalle meni tämäkin päivä.

Olen joskus ollut nois­sa keskusteluis­sa itsekin, mut­ta ei se tuol­laista ollut. Keskusteli­jat ovat huo­man­neet, että mil­laisia epä­to­tuuk­sia tai harhaan­jo­htavia väit­teitä tahansa voi esit­tää, kos­ka niistä ei tuos­sa keskustelu­for­maatis­sa jää kiinni.

Sel­l­aisia ei kukaan esit­täisi, jos tämän jäl­keen kokoon­tu­isi raati ja kävisi väit­teet yksi­tyisko­htais­es­ti läpi tai jos keskustelu olisi keskustelua, jos­sa voi esit­tää perustel­lun vastaväitteen.

Siihen ei aika riitä, kos­ka kymme­nessä sekun­nis­sa esite­tyn väärän väit­teen kumoamiseen menee aikaa paljon enem­män. Sik­si puhutaan tietois­es­ti vas­toin parem­paa tietoa.

Pahin ei täl­lä ker­taa ollut Riik­ka Purra. Hän vain puhui muuten kauheuksia.

Pahin oli Anni­ka Saarikko, mut­ta eivät Pet­teri Orpo ja San­na Marin paljonkaan jäl­keen jääneet. Jat­ka lukemista “Ter­vey­del­li­sistä syistä en kat­so enää vaalikeskusteluja”