Oikeistopopulismin nousu 4: Vihaisuus

Ihmisil­lä on eri­laisia luon­tei­ta. Jotkut ovat luon­teeltaan iloisia, toiset ujo­ja ja niin edelleen. Luon­teen­pi­irtei­den san­o­taan ole­van syn­nyn­näisiä. Min­ul­la ei ole tästä mitään tutkimus­näyt­töä, mut­ta olen pan­nut merkille, että kovin moni perus­suo­ma­lainen on luon­teeltaan vihainen – siis moni, eivät kaik­ki. Täl­lä en tarkoi­ta sitä, että ihmi­nen sanoo ole­vansa vihainen siitä tai tästä, vaan että adren­a­li­inia on ver­essä usein ja paljon.

En tiedä, kuvaako vihaisu­us myös Trumpin kan­nat­ta­jia. Tele­vi­sioku­vien perus­teel­la näyt­täisi ole­van, mut­ta tele­vi­sioku­vat eivät ole mikään edus­ta­va ote ihmisistä.

Vihaisu­us oli min­un lap­su­udessani tyyp­il­listä kom­mu­nis­teille. Hei­dän agi­taat­torin­sa kyl­vivät vihaa kan­nat­ta­ji­in­sa. Nyt vihan­li­et­son­ta on siir­tynyt perus­suo­ma­laisille, vaik­ka osaa­vat sitä muutkin.

Vihaisu­us näkyy perus­suo­ma­lais­ten viesteis­sä X:ssä, mut­ta myös hei­dän poli­itikko­jen­sa ilmeis­sä. En pidä sat­tumana sitäkään, että perus­suo­ma­lais­ten vaaliehdokkail­la on huo­mat­tavasti enem­män väki­val­tatuomioi­ta kuin muiden puoluei­den ehdokkailla.

Viha on siitä ikävä tunne, että se sumen­taa jär­jen ja tekee ihmisen täysin immuu­niksi argu­menteille, jot­ka kumoa­vat hänen väitteensä.