Kun mitataan tuloeroja, on ensin päätettävä, tutkitaanko suhteellisia vai absoluuttisia eroja. Minusta kaikki syyt puoltavat suhteellisia eroja, vaikka se tuottaakin jonkun mielestä väärän johtopäätöksen siitä, että tuloerot eivät ole juuri kasvaneet.
Jos alkutilanteessa Pekan tulot ovat 100 euroa kuussa ja Matin 2 000 euroa kuussa ja lopputilanteessa Pekan tulot ovat 8 000 euroa kuussa ja Matin 10 000 euroa kuussa, minusta heidän tilanteensa on tasoittunut, mutta jonkun toisen mielestä ero on kasvanut.
Jos tutkitaan suhteellisia eroja, 1800-luvun sääty-yhteiskunta oli eriarvoisempi kuin meidän aikamme, mutta jos tutkitaan absoluuttisia eroja, nykytilanne on eriarvoisempi.
Parhaana tuloeromittarina pidän Gini-kerrointa, mutta muut mittarit täydentävät sen antamaa kuvaa. Onhan esimerkiksi hyvä tietää köyhyydessä elävien määrästä ja tilanteesta. Jos tuloerot kasvavat, on eri asia johtuuko se rikkaimpien rikastumisesta vai köyhimpien köyhtymisestä. Gini-kertoimen määritelmä esitetään linkin mukaisessa wikipedia-artikkelissa.
Tuloerojen vertaaminen eri maiden välillä on vaikeaa, koska pitäisi ottaa huomioon toisaalta asumisen ja ruuan hinta sekä toisaalta ilmaispalvelujen osuus.
On aivan eri asia elää 2 000 euron palkalla, jos lasten koulutus on ilmaista kuin jos lasten koulutuksesta pitää maksaa 500 euroa kuussa. Sama koskee terveyspalveluja. Asian voi ratkaista määrittelemällä julkiset palvelut tuloksi, mutta se tekee virheen toiseen suuntaan. Saajalle on edullisempaa saada julkisten palvelujen arvo rahana, jolloin niillä voi joko ostaa sen palvelun tai käyttää rahat johonkin, jota tarvitsee vielä enemmän.
Iso ero syntyy asumisesta. Ensinnäkin köyhyyden raja on kylmässä pohjolassa korkeammalla kuin lämpimämmissä maissa, joissa välttämättömään asumiseen riittää huterampikin tönö.
Esitän hypoteesin jonkun toisen tutkittavaksi: se, että pohjoisissa maissa on kehittyneempi hyvinvointiyhteiskunta kuin lämpimämmissä maissa johtuu siitä, että talven yli selviäminen on vaatinut yhteisöllisempää elämää.
Asuminen vaikuttaa tulonjakotilastoihin myös toista kautta. Hyväosaiset asuvat yleensä omistusasunnossa ja maksavat veloista päästyään asumisestaan vain yhtiövastiketta. Niinpä heillä on rahaa käytettävissä selvästi enemmän kuin niillä, jotka maksavat korkeaa vuokraa.
Gini-kerroin lasketaan myös niin, että siinä on asuntotulo mukana. Kuten oheisesta kuvasta näkee, tämä ei kuitenkaan lisää tuloeroja, vaan on vähentänyt niitä. Ero on poistunut aivan viime vuosina. Epäilen hieman laskentatapaa, sillä onhan sen tuotettava korkeammat erot. Tosin ennen kuin asuntolaina on maksettu, asuntolainojen korot vähentävät eroja kulutusmahdollisuuksissa. Tämä ilmeisesti selittää tuon oudon tuloksen, mutta epäilen, että asuntotulo on arvioitu vähän alakanttiin.
Kaikissa hyvinvointivaltioissa tuetaan köyhien asumista. Jos se tehdään asumistukena, tuki lasketaan tulonjakotilastoissa tuloksi, mutta jos tuki kohdistuu seiniin, sitä ei lasketa tuloksi. Tämä tuottaa suuria eroja maiden välille. Germaanisissa maissa tuki menee seinien kautta. Siksi köyhyysmittarit vähättelevät pienituloisuutta Suomessa verrattuna vaikkapa Saksaan.
Myyntivoitot ovat oikeasti tuloja ja siksi ne pitää ottaa Gini-kertoimessa huomioon. Ongelma on siinä, että myyntivoitto on ansaittu usean vuoden aikana, mutta toteutuu vain yhtenä vuonna. Jos kuvittelemme joukkoa, joka saa yhtä suuren myyntivoiton kymmenen vuoden välein, mutta eri vuosina, nämä ovat keskenään samassa asemassa, mutta mittari mittaa heille suuret vuotuiset tuloerot.
Historialliset tuloerot mitattiin liian suuriksi, koska mitattiin vain rahatuloja. Suuri osa pientilallisista asuin omavaraistaloudessa ja siis käytännössä vailla tuloja. Näin on köyhemmissä maissa yhä. Siksi Gini-kerroin liioittelee köyhimpien maiden tuloeroja.
Gini-kerroin on kovin yksinkertaistava ja osittain myös harhaanjohtava lukuarvo kuvaamaan tuloeroja. Esimerkiksi jos kaikki saavat yhtä monen prosentin palkankorotuksen, saavat pienituloiset vähän lisää euroja ja suurituloiset paljon enemmän euroja lisää. Tuloerot siis kasvavat, mutta gini-indeksi pysyy täysin samana joten siitä ei tuloerojen kasvua huomaa.
Jos kielitaito riittää, niin lisää gini-kertoimen ongelmallisuudesta tuloerojen mittarina voi lukea esim. englanninkielisestä Wikipediasta, artikkelista Gini coefficient, osuudesta Limitations.
Juuri näin ja mm. siitä johtuu myös varallisuuserojen suurempi kasvu.
Pahin ongelma syntyy silloin jos tuloerot kasvavat pienituloisilta leikkaamalla kuten nyt Orpon hallitus tekee. Jos talous kasvaa ja pidetään huolta pienituloisimpienkin ostovoiman kasvusta niin tuloerojen kasvu ei ole ainakaan välttämättä vahingollista. Tosin silloinkin varallisuuserojen kasvu johtaa varallisuuden keskittymiseen ja se on muodostumassa suureksi ongelmaksi koska valta siirtyy silloin yhä enemmän demokraattisen päätöksenteon ulkopuollle oligarkkien, miljardöörien ja
muun suurpääoman käsiin, rahan vallaksi. Suuret tuloerot ovat ongelma ainakin silloin jos ne johtuvat suuresta pienituloisten ja köyhien määrästä.
Jos määrittelet tuloerot gini-kertoimella, niin tuloerot johtuvat väkisin ja aina “suuresta pienituloisten ja köyhien määrästä.”
Ainakin jos köyhä määritellään, kuten on tapana, suhteellisesti.
Suhteettaoman määrättömästi riittää määriteltävää.
Se ei liene epäselvää tai pois määritelmää, että Suomi on mennyt alaspäin 15 vuotta.
Mun mielestä avainasemassa on koulutuksen heikentäminen.
Pääosin ei siksi, että meillä koulutetaan huonommin kuin ennen (jota tapahtuu toki laajasti), vaan siten, että muualla koulutus on kehittynyt meidän ohi ja meillä kehitystä ei ole. Leikkauksia sen sijaan riittää.
Jos kaikki saavat yhtä monen prosentin palkankorotuksen, kaikkien prosenttiosuudet koko kansantalouden tuloista säilyy samana. Minusta tuloerot eivät silloin ole muuttuneet.
Kas kun palkka on vain osa niistä tuloista.
Ja erityisesti kertyvästä varallisuudesta.
Jos ja kun orpnomics haluaa jenkkimalliin, niin kuinka suuren osan kuvittelet sen rikkaimman promillen, joka omistaa tuplasti sen, mitä köyhin PUOLISKO kansasta, saaneen palkkana?
Elon Musk haluaa kommunistisen perustulon. Koska AI ja robotisaatio syö valtaosan duunit. Verotus ei voi enää perustua palkkaan kovin pitkään.
Toistaiseksi automaatiota vastaan on voitu taistella halvemmilla ihmistyöntekijöillä. Automatisaation kustannukset kuitenkin romahtavat ihmisrobottien massatuotannon myötä, joten ihan kohta saa katella, että mitä olis pitäny tehdä asian suhteen aikanaan eli ajoissa.
Listattujen mittaamisongelmien lisäksi on vielä “elinkaariongelma”: meillä on hienoissa oppilaitoksissa opiskelevia nuoria jotka ovat pienituloisia, mutta heistä ~kaikista tulee suurituloisia. Kuinka paljon huolta tulee kantaa hyvin pienituloisen 20v ja hyvin suurituloisen 30v tuloeroista jos/kun kyseessä on “sama yksilö”. Mielestäni tällainen liikkuvuus pitäisi putsata pois tilastoista jos/kun tuloeroista puhumisella on tarkoitus tuoda tiettäväksi ja korjattavaksi yhteiskunnassa olevaa “epäoikeudenmukaisuutta”.
Miten toteutetaan tuo seinien kautta tapahtuva asumistuki? Sitä siis on kaiketi lähinnä Saksassa ja Itävallassa? Oman käsitykseni mukaan Saksassa kerrostaloissa asutaan pääosin vuokralla, irtisanomissuoja on erittäinen korkea ja vuokrat eivät juuri nouse. Voi olla nykyisin toisinkin. Wienissä taasen on paljon kaupungin/valtion vuokra-asuntoja?
Ode: “Ongelma on siinä, että myyntivoitto on ansaittu usean vuoden aikana, mutta toteutuu vain yhtenä vuonna.”
Eikö meillä siis todellakaan ole gini-tilastoja, joissa useamman vuoden liukuva keskiarvo?
Miksi ihmeessä ei ole?