Hurraa, Helsingin asuntopolitiikka toimii!

Jos ote­taan tavoit­teek­si, että kaik­ki Helsinki­in asumaan halu­a­vat saa­vat Helsingistä asun­non järkevään hin­taan, on raken­net­ta­va lisää asun­to­ja. Se on oikeas­t­aan ain­oa mah­dolli­nen tapa. Kaikissa muis­sa tavois­sa on se vika, että jos joitakui­ta aute­taan pääsemään Helsinki­in, joitakin toisia vas­taavasti estetään, kos­ka se on läh­es nol­la­summapeliä. Ei aivan nol­la­summapeliä, mihin palaan seu­raavas­sa postauk­ses­sa. Erään­laista hölmöläis­ten peiton jatkamista se kuitenkin on.

On tietysti toinenkin vai­h­toe­hto. Tehdään Helsingistä niin huono paik­ka asua, että halu muut­taa Helsinki­in vähe­nee. Sanoi­han eräs Keskus­tan kansane­dus­ta­jakin aikanaan, että Tam­pereesta ei saisi tehdä niin hyvää kaupunkia kuin siitä ollaan tekemässä, jot­ta se ei imisi asukkai­ta muual­ta. Tätä vai­h­toe­htoa en kuitenkaan käsit­tele. Jat­ka lukemista “Hur­raa, Helsin­gin asun­topoli­ti­ik­ka toimii!”

Mikä Helsingin keskustaa vaivaa?

Puheen­vuoroni kaupung­in­val­tu­us­tossa keskus­tan vetovoiman heikentymisestä:

***

Kiitän kokoomus­ta hyvästä ryh­mäaloit­teesta. Tämä kysymys on yksi val­tu­us­tokau­den tärkeimmistä.

Kun pohdimme, mik­si keskus­tan vetovoima on heiken­tynyt, on keski­tyt­tävä siihen, mikä on muut­tunut. Vaik­ka kuin­ka on tyy­tymätön johonkin asianti­laan, jos siinä ei ole tapah­tunut muu­tos­ta, se ei ole voin­ut aiheut­taa keskus­tan ase­man muuttumista.

Mikä on siis muuttunut?

Tur­is­tit. Ukrainan sota ja lentoy­hteyk­sien katkeami­nen Aasi­as­ta Venäjän yli ovat vie­neet venäläiset, kiinalaiset ja japani­laiset matkus­ta­jat. Tämä näkyy Helsin­gin katuku­vas­sa, on laskenut merkit­tävästi erikoiskau­pan myyn­tiä ydinkeskus­tas­sa ja kuriosi­teet­ti­na todet­takoon, johtanut mon­en hyvän kiinalaisen rav­in­tolan sulkemiseen. Jat­ka lukemista “Mikä Helsin­gin keskus­taa vaivaa?”

Mikä on elämän tarkoitus Aki Kangasharjun ajatuksissa?

Talouselämä-lehden markki­naraadis­sa Etlan Aki Kan­gashar­ju esit­tää ratkaisuk­si Suomen puut­tuvaan talouskasvu­un sanatarkasti:

Luo­daan kan­nus­timia, että jak­samme painaa duu­nia myös per­jan­taina eikä lähde­tä kalas­ta­maan mökille.

Olen Kan­gashar­jun kanssa mon­es­ta asi­as­ta samaa mieltä, mut­ta en tästä.

Mikä Akin mielestä oikein on elämän ja siinä yhtey­dessä taloudel­lisen toimin­nan tarkoi­tus. Jos joku oikeasti pitää kalas­tamis­es­ta enem­män kuin lisäan­sioiden mah­dol­lis­ta­mas­ta lisäkrääsästä, mik­si hänen pitäisi vali­ta se lisäkrääsä? Eikö taloudel­lisen toimin­nan päämäärä ole lisätä ihmis­ten hyv­in­voin­tia eikä vähen­tää sitä? Jos vapaa-aika tuot­taa sitä enem­män, kan­nat­taa vali­ta vapaa-aika. Jat­ka lukemista “Mikä on elämän tarkoi­tus Aki Kan­gashar­jun ajatuksissa?”

Arvotaan uusi ilmasto, miten käy Suomen?

Näyt­tää siltä, ettei ilmas­ton läm­pen­e­mistä tul­la pysäyt­tämään 1,5 asteeseen eikä edes kah­teen asteeseen. Se tarkoit­taa, että ajaudu­taan oloti­laan, jos­ta ei ole koke­muk­sia ja jos­sa kaik­ki ilmas­toa koske­va tieto joudu­taan ajat­tele­maan uud­estaan. Arvotaan uusi ilmasto.

Varoi­tan: en ole ilmas­to­tutk­i­ja enkä tunne kun­nol­la ilmas­tom­a­lle­ja, mut­ta entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä tun­nen hyvin mallei­hin liit­tyviä ongelmia. Olen tutus­tunut lähin­nä kansan­talouden mallei­hin. Ne ovat vähän saman­laisia kuin ilmas­tom­a­llit, joskin paljon yksinkertaisempia.

Jos asi­aa kat­soo Euroop­pa-keskeis­es­ti, ilmas­ton läm­pen­e­misen toden­näköisiä seu­rauk­sia on Etelä-Euroopan aavikoi­tu­mi­nen. Sama kos­kee suur­ta osaa Afrikkaa. Suomes­ta voi tul­la kesäisin merkit­tävä tur­is­ti­maa, kos­ka Etelä- ja Kes­ki-Euroopan kesistä tulee sietämät­tömän tukalia. ”Fin­land is cool” main­os­ti­vat matkailu­vi­ra­nomaisemme jo muu­ta­ma kesä sit­ten sak­salai­sis­sa lehdissä.

Mut­ta voi men­nä aivan toisinkin. Emme tiedä oikeas­t­aan mitään tule­vista sade­vyöhykkeistä, merivir­roista emmekä val­lit­se­vista tuulista, kos­ka mallit perus­tu­vat havain­toi­hin nykyis­es­tä ilmastosta.

Asutusta ei juuri ole 60 leveyspiirien sisäpuolella kuin Euroopassa

Jos kat­somme, mil­laista asu­tus­ta on lähel­lä napa-aluei­ta 60 lev­eyspi­irien sisäpuolel­la, huo­mamme, ettei juuri mitään pait­si Euroopas­sa. Pohjois-Amerikas­sa asuu pieni määrä inui­it­te­ja. Ankarista talvis­taan tun­net­tu Mon­tre­al esimerkik­si on eteläm­pänä kuin Rooma. Jopa Alaskan asu­tus on pääasi­as­sa Helsinkiä eteläm­pänä.  Jat­ka lukemista “Arvotaan uusi ilmas­to, miten käy Suomen?”

Syntyvyyden romahdus muuttaa kaiken

Syntyvyyden romahdus muuttaa kaiken

Syn­tyvyys on viimeisen kymme­nen vuo­den aikana laskenut jyrkästi eri puo­lil­la maail­maa. Tämä muut­taa kaiken. Se panee uusik­si sekä talouden näkymät että geopoli­it­tiset voimasuhteet.

Suomes­sa syn­tynei­den määrä pysyt­teli vuo­den 2000 jäl­keen 60 000:n paikkeil­la, mut­ta kään­tyi lasku­un kymme­nen vuot­ta sit­ten. Viime vuon­na syn­tyi enää 43 320 las­ta.  Täl­lä tahdil­la jokainen sukupolvi olisi ilman maa­han­muut­toa 40 pros­ent­tia edel­listä pienem­pi, eli las­ten­las­ten sukupolvi 36 pros­ent­tia iso­van­hempi­en sukupolves­ta ja niin edelleen.

Suomen brut­tou­u­si­u­tu­mis­luku. Brut­tou­u­si­u­tu­mis­lu­vul­la tarkoite­taan sitä, kuin­ka mon­ta tyt­töä keskimäärin yksi nainen syn­nyt­tää. Se ker­too poten­ti­aal­is­ten syn­nyt­täjien määrän seu­raavas­sa sukupolves­sa. Käyrää pitää kat­soa sen ero­tuk­se­na kuvan ylälaidan tasoon 1. Vielä 2010 näyt­ti sitä, että seu­raa­va sukupolvi olisi 10 % edel­listä pienem­pi, nyt se olisi jo 40 % edel­listä pienem­pi. Oikeas­t­aan pitäisi seu­ra­ta net­tou­u­si­u­tu­mis­lukua, joka ker­too sen, kuin­ka mon­ta 15 vuo­ti­aak­si vart­tuvaa tyt­töä yksi nainen syn­nyt­tää. Ero ei ole Suomes­sa suuri, mut­ta jois­sakin mais­sa lap­sikuolleisu­us on yhä huomattavaa.

Jat­ka lukemista “Syn­tyvyy­den rom­ah­dus muut­taa kaiken”

Singaporen malli ikääntyneille työntekijöille

Käytin pari viikkoa sit­ten 3.5. puheen­vuoron min­is­teri Satosen jär­jestämässä sem­i­naaris­sa, joka oli lähtölaukaus entisen työmin­is­terin Jari Lind­strömin selvi­tyk­selle siitä, miten nos­taa työl­lisyyt­tä yli 55-vuo­ti­aiden kesku­udessa.  Aiheenani oli Sin­ga­poren malli, jos­ta olin kir­joit­tanut Suomen Kuvale­hdessä vuon­na 2013. Sin­ga­poren malli maini­taan hallitusohjelmassa.

Vas­taan tässä myös niihin vas­taväit­teisi­in, joi­ta min­ulle esitet­ti­in kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun selostin Sin­ga­poren mallia use­am­mas­sakin kirjoituksessa.

Tutus­tu­in Sin­ga­poren eläke­malli­in eduskun­nan vero­jaos­ton matkalla Sin­ga­pores­sa huhtiku­us­sa 2013. Maan min­is­teri selosti sitä meille lyhyesti mut­ta selkeästi. Ikävä uuti­nen on, ettei mallia voi sel­l­aise­naan kopi­oi­da Suomeen, kos­ka se liit­tyy olen­nais­es­ti maan sosi­aal­i­til­i­malli­in. Sik­si en ole myöskään mis­tään lähteistä tark­istanut mallin tarkko­ja para­me­tre­jä. Toisen maan lain­säädän­nön ymmärtämi­nen lakitek­stiä luke­mal­la on jok­seenkin mah­do­ton­ta, kos­ka pitää tun­tea niin mon­ta asi­aa, joi­ta lakitek­stis­sä ei maini­ta. Moni on tutus­tunut, mut­ta ainakin osa heistä on  ymmärtänyt koko mallin väärin.

Sosiaalitili

Sin­ga­poren sosi­aal­i­tilin peri­aate on, että jokaisen on tal­letet­ta­va noin kymme­nen pros­ent­tia ansio­tu­lois­taan sosi­aal­i­tililleen. Työn­tek­i­jän ter­vey­den­hoit­o­menot ja muun muas­sa työt­tömyys­tur­va mak­se­taan tältä tililtä. Kun sosi­aal­i­tilil­lä on tarpeek­si rahaa, ei tarvitse tal­let­taa lisää, mut­ta jos tiliä käytetään, pitää taas mak­saa, kunnes rahaa on tilil­lä tarpeek­si. Kun saavut­taa eläkeiän, sosi­aal­i­tililtä mak­se­taan eläke. Jos siis tili on ollut ahk­eras­sa käytössä, eläke jää pienem­mäk­si. Nyky­isin ilmeis­es­ti tili muut­tuu  eläke­vaku­u­tuk­sek­si, jos­sa vaku­u­tusy­htiö kan­taa riskin pitkästä iästä.

Singaporen malli lyhyesti

Meille esitel­ty malli oli lyhykäisyy­dessään seu­raa­va: Kun työn­tek­i­jä täyt­tää 62 vuot­ta (nyky­isin 63 vuot­ta), työ­nan­ta­ja solmii hänen kanssaan uuden työ­sopimuk­sen, jos­sa työte­htäviä on helpotet­tu vas­taa­maan työn­tek­i­jän alen­tunut­ta työkykyä ja palk­ka uut­ta työte­htävää. Kos­ka palk­ka on alen­tunut, työn­tek­i­jä saa mak­saa itselleen täy­den­nys­tä sosi­aal­i­tililtään. Val­tio ei siis rahoi­ta tätä mil­lään taval­la. Se syö työn­tek­i­jän tule­vaa eläket­tä, mut­ta paljon vähem­män kuin jos hän siir­ty­isi kokon­aan eläk­keelle. Jos uut­ta työ­sopimus­ta ei saa­da sovi­tuk­si, työnanta­jan mak­set­tavak­si koituu merkit­tävä sank­tio. Aivan heikoil­la ei siis työn­tek­i­jä nois­sa neu­vot­teluis­sa ole.

Aja­tus tun­tui minus­ta sil­loin jotenkin tutul­ta. Jat­ka lukemista “Sin­ga­poren malli ikään­tyneille työntekijöille”

Lohjan synnytykset loppuvat 2026

HUS:n hal­li­tus päät­ti tänään siirtää Loh­jan syn­ny­tyk­set lähin­nä Jorvi­in ja Nais­ten­klinikalle. Ratkai­se­va äänestys kos­ki demarien esi­tys­tä päätök­sen lykkäämis­es­tä yli kesän, jot­ta saataisi­in koke­mus­ta Loh­jan syn­ny­tys­ten kesätauosta.

Pidin demarei­den esi­tys­tä vähän hal­pa­maise­na vas­tu­un vält­te­lynä, sil­lä hekin myön­sivät, että esi­tys syn­ny­tys­ten lakkaut­tamis­es­ta Loh­jal­la vuon­na 2026 on järkevä. Halu­si­vat vain asian näyt­tävän siltä, että kokoomus, vihreät ja yliopis­to ajoi­vat päätök­sen. Lop­ul­ta äänestet­ti­in myös hylkäämis­es­tä, jol­loin osa demareista sen­tään äänesti syn­ny­tys­ten lakkaut­tamisen puolesta.

Kan­natan kyl­lä kaiken tiedon han­kkimista päätök­sen­teon tuek­si, mut­ta tuo lykkäys yli kesän ei olisi voin­ut tuo­da tietoa siitä, miten tämä suun­nitel­tu syn­ny­tys­ten siir­to vuon­na 2026 toimisi. Vuon­na 2026 on käytössä lisäka­p­a­siteet­tia sekä Jorvis­sa että nais­ten­klinikalla. Ensi kesänä sitä ei ole. Sik­si olen vähän huolis­sani siitä, miten ensi kesästä selvitään. Tästä kesä­su­lus­ta HUS:n hal­li­tus ei ole päät­tänyt, vaan sen päätök­sen on tehnyt johtajaylilääkäri.

HUS muut­taa yksiköi­den­sä työn­jakoa radikaal­isti. Sen yksi­tyisko­htaisem­pi suun­nit­telu vaatii aikaa. Jos päätös olisi lykät­ty syysku­ulle, yksi­tyisko­h­tien suun­nit­telu­un olisi jäänyt vähem­män aikaa. Ei epä­var­muus olisi ollut myöskään mukavaa henkilökun­nan osalta, jon­ka pitää päät­tää, mis­sä aikoo olla töis­sä vuodes­ta 2026 läh­tien ja mis­sä asua.

Lohjan ja Porvoon sairaalat lyhentämään leikkausjonoja

Kir­joitin 26.3.2024 täl­lä blogilla, että en ajaisin Loh­jan syn­ny­tys­ten lakkaut­tamista, jos meil­lä olisi vero­tu­soikeus. Säästöt ovat niin vähäisiä, että per­imäl­lä viisi euroa vuodessa uus­maalaisil­ta voitaisi­in tämä päätös jät­tää tekemät­tä. Nyt olen asi­as­ta toista mieltä. Suun­nitel­mal­la on nimit­täin pääasial­lise­na tavoit­teena lyhen­tää lait­toman pitk­iä hoito­jono­ja. Jat­ka lukemista “Loh­jan syn­ny­tyk­set lop­pu­vat 2026”

Hanna Nohynek, Peloton (kirja-arvostelu)

Tar­tu­in mie­lenki­in­nol­la Ter­hi Hau­tamäen kir­joit­ta­maan THL:n ylilääkäri Han­na Nohynekin elämänkertaan.

Olin tutus­tunut Nohyneki­in THL:n koron­aepi­demi­an tor­jun­nan strate­gis­sa asiantun­ti­jaryh­mässä kok­sas­sa, jon­ka jäs­en­inä oli toinen tois­taan pätevämpiä ihmisiä ja näi­den lisäk­si siis minä. Tässä joukos­sa Han­na oli yksi vakuuttavimmista.

Han­na on myös jump­pa­maikkani Pent­ti Pupi Nohynekin tytär. Pupin ankaru­us ja vaa­tivu­us koros­tu­vat kir­jas­sa mon­een kertaan.
Tiemme ovat näköjään kohdan­neet Han­nan kanssa myös vuon­na 1982 Forssas­sa Koi­järvi-oikeu­denkäyn­nistä, jos­sa Han­na sai 20 päiväsakkoa ja minä 40.

Kir­ja vaikut­ti min­u­un suuresti, kos­ka Han­na on elänyt sel­l­aisen tiedemieselämän, jos­ta minä haaveilin ennen kuin poli­ti­ik­ka vei mukanaan. Jat­ka lukemista “Han­na Nohynek, Pelo­ton (kir­ja-arvostelu)”

Puheenvuoroni Rosa Meriläisen eurovaalikampanjan avajaisissa.

En olisi uskonut 20 vuot­ta sit­ten, jos joku olisi sanonut sit­ten min­ulle, että olen tääl­lä tänään ja tukeak­seni Rosa Mer­iläistä europar­la­ment­ti­vaaleis­sa. Puolueen puheen­jo­hta­jalle kansane­dus­ta­ja Rosa Mer­iläi­nen aiheut­ti har­mai­ta hiuk­sia – joi­ta tosin min­ul­la ei ole enää juuri näkyvis­sä. San­o­taanko, että Ros­al­la oli pitkä ja vaikea nuoru­us. Olin jos­sain vai­heessa häneen aika kypsä.

Teki nuori Rosa muu­takin kuin tuot­ti min­ul­la han­kaluuk­sia. Hän oli hyvin nuore­na kohon­nut vaa­tivi­in tehtävi­in vihreis­sä, muun muas­sa puolueen vara­puheen­jo­hta­jak­si ja johta­maan peri­aa­teo­hjel­man laa­timista. Olimme siis puheen­jo­hta­ja ja vara­puheen­jo­hta­ja samanaikaises­ti, eikä min­ulle ollut siinä tehtävässä Rosas­ta mitään pahaa sanottavaa.

Rosa jäi pois eduskun­nas­ta ja minä seurasin etäisyy­den päästä hänen edes­ot­ta­muk­si­aan Tam­pereel­la.  Kuulin hänestä yhä ilah­dut­tavampia uutisia. Rosa aikuis­tui, mut­ta ei liikaa. Hänen räväkkyyten­sä, ennakkolu­u­lot­to­muuten­sa ja idearikkaut­en­sa ei ole kadon­nut mihinkään. Erään­lainen ikin­uori vielä viidenkympin kyn­nyk­sel­läkin. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni Rosa Mer­iläisen eurovaa­likam­pan­jan avajaisissa.”

Vähentääkö verotus työntekoa vai lisääkö se sitä?

Yleinen hoke­ma on, että vero­tus vähen­tää työhalu­ja. Tätä ole­tus­ta kan­nat­taa vähän eritellä.

Kun tulota­so nousee, halu lyhen­tää työpäivää lisään­tyy, kos­ka lyhyem­pi työai­ka riit­tää halut­tuun elin­ta­soon. Tämä riip­pu­vu­us on aivan ilmeinen. Korkeam­man tulota­son mais­sa tehdään vähem­män työtä henkeä kohden.

Jos näin on, mik­si sama ei koskisi net­to­tu­lo­ja? Jos tulota­so nousee 20 pros­ent­tia ja se ulos­mi­tataan 20 pros­entin tasaverol­la, net­to­tu­lot pysyvät ennal­laan. Sil­loin on vaikea väit­tää, että lop­putu­lok­se­na olisi työhalu­jen vähen­e­m­i­nen vero­tuk­sen takia. Pikem­minkin vero­tus palaut­taa ne ennalleen kumoa­mal­la nousseen ansio­ta­son vaiku­tuk­sen. Jos siis vero­tus pienen­tää net­to­tu­lo­ja, voisi ajatel­la, että halu­tun kulu­tus­ta­son saavut­tamiseen on tehtävä enem­män työtä, ei vähem­män. Jos ole­tamme, että yleinen tulota­son nousu johtaa lyhyem­pään työaikaan, mei­dän pitäisi myös olet­taa, että vero­tus johtaa pidem­pään työaikaan, ei lyhyem­pää. Tämä siis pääsään­tönä, mut­ta kysymys vero­tuk­sen muo­dos­ta tekee asi­as­ta monimutkaisemman.

Tasavero vastaa tasaista palkan alennusta

Jat­ka lukemista “Vähen­tääkö vero­tus työn­tekoa vai lisääkö se sitä?”