Tartuin mielenkiinnolla Terhi Hautamäen kirjoittamaan THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekin elämänkertaan.
Olin tutustunut Nohynekiin THL:n koronaepidemian torjunnan strategissa asiantuntijaryhmässä koksassa, jonka jäseninä oli toinen toistaan pätevämpiä ihmisiä ja näiden lisäksi siis minä. Tässä joukossa Hanna oli yksi vakuuttavimmista.
Hanna on myös jumppamaikkani Pentti Pupi Nohynekin tytär. Pupin ankaruus ja vaativuus korostuvat kirjassa moneen kertaan.
Tiemme ovat näköjään kohdanneet Hannan kanssa myös vuonna 1982 Forssassa Koijärvi-oikeudenkäynnistä, jossa Hanna sai 20 päiväsakkoa ja minä 40.
Kirja vaikutti minuun suuresti, koska Hanna on elänyt sellaisen tiedemieselämän, josta minä haaveilin ennen kuin politiikka vei mukanaan.
Helsingin Sanomien mukaan Nohynek on yksi maailman parhaista rokoteasiantuntijoista. Lasten keuhkokuumetta koskeva rokotetutkimus vei hänet pitkiksi ajoiksi Filippiineille tutkimukseen, jonka tulokset lääkeyhtiö jostain syystä hylkäsi ja jätti tuomatta rokotteen markkinoilla. Täytyi olla Hannalle kova paikka.
Narkolepsia
Suomessa Hanna Nohynek joutui THL:n rokoteasiantuntijana kaksi kertaa todella kovaan paikkaan. Toinen koski sikainfluenssarokote Pandemrixia vuonna 2009. Rokote oli otettu käyttöön ilman perusteellisia turvallisuustutkimuksia, faasi kolmosta, ja se johti yli kahdensadan lapsen sairastumiseen narkolepsiaan. Näiden elämä oli pilalla.
Tilastotieteessä opetetaan kaiken muun ohella päätöksentekoa epävarmuuden vallitessa. Minun saamani opetuksen mukaan Nohynek toimi oikein niiden tietojen valossa, jotka oli käytettävissä. Jälkikäteen asia on tietysti toisin. Olisi kannattanut valita toinen rokote, mutta sitä ei voitu tietää silloin.
Latinalaisessa Amerikassa sikainfluenssa oli aluksi ollut erittäin tappava, puhuttiin jopa kymmenen prosentin kuolleisuudesta. Jos se olisi ollut Suomessa yhtä tappava, kuolleita olisi ollut kymmeniä tuhansia ellei jopa selvästi enemmän. Rokotteen kanssa viivyttely olisi siis voinut olla todella tuhoisaa. Niissä oloissa päätös nopeasta käyttöönotosta oli riskeistä huolimatta ehdottomasti oikea.
Niin tappava se ei lopulta ollut, mutta rokotuspaikoille tuli jonoa, kun kahdeksanvuotias lapsi kuoli Suomessa sikainfluenssaan.
Pandemrix aiheutti pienessä määrässä potilaista autoimmuunireaktion, joka johti narkolepsiaan. Myös sairastettu espanjantauti aiheutti aikoinaan Suomessa paljon narkolepsiatapauksia. Sikainfluenssa oli läheistä sukua espanjantaudin aiheuttaneelle virustyypille.
Tätä haittavaikutusta esiintyi vain Suomessa ja Ruotsissa – tai sitten se salattiin muualla. Vaikka faasi kolmen turvallisuustutkimus olisi tehty, ongelmaa olisi tuskin havaittu. Se oli siksi harvinainen ja koski siis vain suomalaisia ja ruotsalaisia.
Kauhea juttu silti.
Jotka ovat lukeneet muistelmani tietävät, että jouduin tekemään samanlaisen rokottamispäätöksen, mutta se jäi aikanaan onneksi kuivaharjoitukseksi. Olin peruspalveluministerinä valmis joidenkin virkamiesteni kauhuksi rokottamaan väestön vanhentuneella ja varmasti vaarallisella isorokkorokotteella, jos islamilaisen ja kristityn maailman yhteydenotto olisi johtanut isorokkoepidemiaan. Minun maailmassani tautiin kuolleet ja rokotteen haittavaikutuksiin kuolleet ovat yhtä kuolleita. Siksi pitää valita vaihtoehto, jossa kuolee vähemmän.
Covid-19 ‑rokotteet
Toinen kuuma paikka koski koronarokotteita. Yhtäältä koko rokottamista vastustettiin kiivaasti. Tätä vastustusta lietsottiin disinformaatio-operaatiolla Venäjältä. Rokotekriittiset tuskin mielsivät itseään Venäjän agenteiksi, eivät ainakaan kaikki. Lenin olisi varmaan kutsunut heitä hyödyllisiksi idiooteiksi.
Toisaalta rokotteisiin uskovat halusivat niitä enemmän, vaikka lisäannosten hyödyllisyydestä ei ollut oikein näyttöä. Rokottamisesta on myös haittaa sen lisäksi, että se syö terveydenhuollon voimavaroja sekä rahan että henkilötyövuosien muodossa.
Kirjassa Nohynek Suomii Krista Kiurun roolia koronan torjunnassa melko samoin sanoin kuin minä muistelmissani.
Pakoon Iittiin?
Hanna Nohynek asuu nyt Iitissä. Hän ei sano, johtuiko maalle muutto siitä häirinnästä, jota hän kaduilla televisiosta tuttuna sai erityisesti aggressiivisilta rokotekriittisiltä, mutta vähän tuli sellainen tunne, että siksi.
Nohynekin kansainvälistä uraa kuvaa parhaiten se, että hän on WHO:n strategisen rokoteasiantuntijaryhmän puheenjohtaja.
Hänen tieteellistä ehdottomuuttaan kuvaa se, että kirjansa julkistustilaisuudessa hän arvosteli kirjan nimeä ”Peloton”, kun minusta se oli nimenä mitä parhain . Nohynekin mukaan pelottomuus on oire mielen sairaudesta, toisin kuin vaikkapa rohkeus. Niin se tietysti tarkkaan ottaen on.
Aika paljon Nohynek valottaa yksityiselämäänsä. Se sai minut tuntemaan itseni lukijana tirkistelijäksi. Todettakoon, että Hanna oli ollut lukioaikanaan vaihto-oppilaana Kaliforniassa ja toi sieltä tuliaisena tulevan puolisonsa ja lapsensa isän. Se liitto kariutui lopulta Hannan työnarkomaniaan.
Mainittakoon että Nohynek antaa tässä “koronapassi“oikeudenkäynnissä koronarokotuksista, tehosta ym todistajalausunnon kohdassa 3:58–4:41:
https://www.youtube.com/watch?v=JFZqwh-4DXU
Minun päällimmäisin muistoni on korona-ajoilta, kun Ylen pääuutislähetyksessä uutislegenda kertoi vakuuttavalla rintaäänellä, että korona ei leviä kouluissa.
Tämä taisi olla THL:n varma kanta.
Mutta samana päivänä esimerkiksi minulla oli neljä tai viisi oppilasta luokassa, kaikki loput koronassa tai koronan jälkikaranteenissa. Tämä kierre jatkui noin puolitoista viikkoa.
Sama juttu monissa muissakin luokissa. Opettajakuntaa oli myös paljon pois. Tätä tapahtui lukuisissa Helsingin kouluissa pitkin matkaa. Oppilaat ja opettajat saivat toisiltaan tartuntoja ja tartuttivat toisiaan ristiin rastiin, mm. kai siksikin ettei myöskään paljon puhuttuja pienennettyjä luokkakokoja tosiasiallisesti ollut eikä käytännössä kyetty minkäänlaisia turvavälejä myöskään pitämään. Hengitimme täysissä luokissa iloisesti sama virusilmaa. Niin ainakin lähiöiden tuhannen oppilaan opetustehtaissa.
Jäin ihmettelemään tätä uutisointia ja tätä merkittävää tilastopoikkeamaa. Selvisi.
‑Ellei tartuntaa ollut jäljitetty koulussa tapahtuneeksi, sitä ei tilastoitu koulussa saaduksi, vaikka suurella todennäköisyydellä niin juuri oli, koska kaikki muut paikat kiinni ja koululaisten liikkuvuus koulun ulkopuolella lähes nolla. Kouluketjujen jäljittäminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, käytännössä siitä luovuttiin ja koulutartuntoja ei ollut, kun ei ollut jäljitettyjä ketjujakaan, ei ainakaan laajassa mitassa. Ja tästä sitten väärä yhteenveto: ei kouluissa.
No, oppilaat selvisivät ja opettajatkin koronasta, taivas ei pudonnut niskaan, melkein kaikki ottivat rokotteet ja saivat myös tartunnat, monet kahteen kertaan, mutta tuo uutisointi opetti kyllä käytännössä ettei kaikkea pidä uskoa mitä kuulee.
Vielä anekdootti. Korona-ajan opetusministerimme oli kaikin tavoin etäopetusta vastaan ja huolissaan siitä miten lasten käy. Ihan ymmärrettävää. Mutta kun me opettajat olimme lakossa, muistaakseni viikon, samainen opetusministeri poseerasi iloisesti lakkovahtiopettajien kanssa ja koulujen kiinni pitämistä tukien. Sellaisia me olemme.
Mutta pääsääntöisesti varsin hyvin koronasta selvittiin.
Ymmärtääkseni THL sanoi, ettei korona ole vaarallinedn koululaisille, toisin kuin vaikkapa influenssa, joka on vaarallinen lapsille ja jonka takia kouluja ei ole koskaan suljettu.
Taudin piti olla niin lievä ja lasten vastustuskykyisiä , ettei sen pitänyt kouluissa levitä.
Ja sitten asiaa todisteltiin jäljitustilastoilla, joissa ei käytännössä ollut mahdollista saada tulokseksi koulua.
Hyvä esimerkki älyttömyydestä oli, kun lapseni luokalla tapahtui sairastumisia. karanteeniin laitettiin vain ne, jotka olivat olleet erään luokan pojan järjestämillä syntymäpäiväkutsuilla.
Tauti levisi virallisesti siis kun lapset istuvat juhlapöydässä, mutta ei silloin kun samat lapset istuvat koko päivän vierekkäin koulussa.
Ihan täyttä hevonpaskaa. Meillekin ja suurimmalle osalle tutuista se tuli koulusta.
Nimimerkki pari kauneusvirhettä kyllä oli kommenttina tuohon koulujen sulkemiseen korona-aikana. Koulujen sulkemista ajoi voimakkaasti silloinen peruspalveluministeri . En muista tuotaa viikon kestävää opettajalakkoa mutta minusta opetusministeri epäonnistui pahasti puolustamaan omaa tonttiaan ja hänen olisi pitänyt tuoda vastaehdotus koulujen sulkemiseen viimeistään syksyllä 2020. Myös pääministeri ei tukenut opetusministeriä vaan tuki peruspalveluministeri joka ei kuunnellut THL:n asiantuntijoita. Edellisessä hallituksessa oli kaksi ministeriä jotka eivät olleet tietoisia heidän ministeriönsä toiminnasta peruspalveluministeri ja opetusministeri. En ole yllättynyt että nykyisen hallituksen opetusministern salkku annetttin RKP:lle.
En ole rokotusasiantuntija, mutta koronan aikana Hanna N oli yksi järjen ääni paniikinomaisessa kohinassa. Isot pisteet siitä.
Hänen jo edesmennyt isänsä oli myös minun opettajani aikanaan. Vaativa kyllä, mutta samalla aivan poikkeuksellinen ja valovoimainen tyyppi, äärimmäisen reilu ja kannustava minua kohtaan juuri siinä kohdassa kun sitä itse nuorena tarvitsin. Varmasti on ollut erittäin suuri vaikutus tyttäreenkin ja siihen minkälainen ihminen hänestä kasvoi.
Kiuru nyt ajoi ulkonaliikkumiskieltoakin ja sanoi teeveessä että ulkomailta Suomeen tulevat kansalaiset voi laittaa vankilaan
Nimimerkki Jupelle kommenttina tuohon Kiurun ulkonaliikkumiskieltoon. Se ei olisi koskenut koko Suomea vaan todennäköisesti Uuttamaata ja pääkaupunkiseutua jossa tarjuntaluvut olivat vuoden 2021 alussa erittäin korkeat. Myös Keskusta pelasi aluepolitiikkaa rokotteiden kanssa kun se vaati niiden jakelussa tasapuolista kohtelua jossa niitä jaettiin tasapuolisesti kaikkiin maakuntiin vaikka epidemia tilanne oli keskittynyt isoihin kaupunkeihin. Keskustaa voidaan kritisoida yhtä paljon kuin SDP:tä. Hallituksen heikkous oli siinä että sitä johti kaksi puoluetta joiden voimasuhde ei ollut tasan ja monessa kysymyksessä SDP peluutti Vihreitä Keskustaa vastaan ja liittoutui Vasemmistoliiton ja Vihreiden kanssa Keskustaa vastaan. RKP valitsi sitten puolensa tai ei valinnut. Orpon hallituksen erona on kuitenkin se että siinä on kaksi lähes yhtä vahvaa puoluetta ja KD ja RKP joutuvat aidosti valitsemaan puolensa.
Ottiko Nohynek sen tatuoinnin, että on sairastanut Koronan? Sitä vilauttamalla olisi sitten ollut vapaa korona-rajoituksista. Ainakin hän oli jossain haastattelussa sitä mieltä, että se olisi hyvä idea.
Minä opin Nohynekistä , THL:stä ja monesta muustakin tahosta, kuinka hämmästyttävän vähän tiedettiin viruksista, niiden leviämisestä ja rokottamisista. Pian otinkin sellaisen linjan, että selvitin itse, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Mutta kaikkea ei tietenkään voinut itse päättää. Surullisinta oli, kun päätettiin sulkea vanhukset hoitokoteihin. Oliko siitä mitään hyötyä, että moni vanhus vietti viimeiset ajat tapaamatta läheisiään kuin ikkunan tai pleksin läpi, ei edes ulkona? Se ainakin oli katastrofaalisen väärä päätös.
Ilmestyikö muuten koskaan selvitystä THL:n ja hallituksen toimista vai odotetaanko sitä vieläkin? Ehkä ikuisesti?
Mietiskelin hetken, mitkä ovat kolme tärkeintä opetusta. Ehkäpä nämä:
1) Taudista tiedottavilla ja rajoituksia laativilla on usein piiloagenda. Se voi olla esimerkiksi kasvomaskien tms. säästely, varman päälle pelaaminen tai yleisen edun liiallinen korostaminen. Joskus tuntui, että viranomaiset antoivat huonoja ohjeita pelkästään taitamattomuuttaan (en tietenkään tarkoita, että kaikki tai edes suurin osa viranomaisten ohjeista oli huonoja).
2) Suojautumiseen kannatta suhtautua jatkuvana todennäköisyyksien pohdiskelun pohjalta, bayesilaisittain. Varmasti ei tiedä mitään, mutta kannattaa suojautua monin keinoin ja tilanne huomioon ottaen. Keinot tähtäävät sairastumisen todennäköisyyden pienentämiseen. Jos sairastumista ei pelkää, voi keinoja vähentää ja päinvastoin. Lopulta muuten selvisi melko suurella varmuudella, että varmin tapa saada tartunta oli oleilla huonosti ilmastoiduissa, ihmisten kansoittamissa tiloissa varsinkin ilman kunnollista maskia. Tosin suomalaiset viranomaiset eivät kai koskaan tähän ohjetta antaneet.
3) Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella järkevästi — vaikka usein luulevat, että he vasta osaavatkin. Siksi he ovat helppo saalis monenlaiselle disinformaatiolle.
Vielä tuli pakottava tarve lisätä, että eihän tää pandemia tietenkään ohi ole. Syksyllä varmaan pukkaa uutta varianttia. Vaikka tauti menisikin vaarattomampaan suuntaan keksimäärin, ei ole mitään varmuutta, etteikö se voi trendistä poiketa ja olla vaarallisin tähänastisista. Siksi jälki- tai siis välipyykki — olisi paikallaan. Kansalaisetkin saisivat realistisen kuvan siitä, mitkä tehtiin oikein ja mikä väärin ja osaisivat tehdä ja vaatia oikeita asioita.
Kaikki kiinni kiuru
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008566589.html