Hanna Nohynek, Peloton (kirja-arvostelu)

Tar­tu­in mie­lenki­in­nol­la Ter­hi Hau­tamäen kir­joit­ta­maan THL:n ylilääkäri Han­na Nohynekin elämänkertaan.

Olin tutus­tunut Nohyneki­in THL:n koron­aepi­demi­an tor­jun­nan strate­gis­sa asiantun­ti­jaryh­mässä kok­sas­sa, jon­ka jäs­en­inä oli toinen tois­taan pätevämpiä ihmisiä ja näi­den lisäk­si siis minä. Tässä joukos­sa Han­na oli yksi vakuuttavimmista.

Han­na on myös jump­pa­maikkani Pent­ti Pupi Nohynekin tytär. Pupin ankaru­us ja vaa­tivu­us koros­tu­vat kir­jas­sa mon­een kertaan.
Tiemme ovat näköjään kohdan­neet Han­nan kanssa myös vuon­na 1982 Forssas­sa Koi­järvi-oikeu­denkäyn­nistä, jos­sa Han­na sai 20 päiväsakkoa ja minä 40.

Kir­ja vaikut­ti min­u­un suuresti, kos­ka Han­na on elänyt sel­l­aisen tiedemieselämän, jos­ta minä haaveilin ennen kuin poli­ti­ik­ka vei mukanaan. Jat­ka lukemista “Han­na Nohynek, Pelo­ton (kir­ja-arvostelu)”

Kammottava päätös hallitukselta

Olin eilen niin raivois­sani hal­li­tuk­sen kyynis­es­tä päätök­ses­tä olla pain­ot­ta­mat­ta korona-roko­tuk­sia sinne, mis­sä tau­tia on eniten, että kat­soin viisaam­mak­si olla kir­joit­ta­mat­ta asi­as­ta ennen kuin olen nukkunut yön yli. Raivoni ei kuitenkaan yhdessä yössä laantunut.

Hal­li­tus siis ei päät­tänyt, ettei roko­tusjärjestys­tä muutet­taisi koskaan, mut­ta päät­ti, että se tehdään niin myöhään, ettei sil­lä ole enää mitään tehoa – jos siis tehdään lainkaan.

Sota-aikana val­tion­jo­hto joutuu tekemään päätök­siä, jot­ka merk­it­sevät omien kansalais­ten hen­gen uhraamista, mut­ta rauhan olois­sa sel­l­aista ei pitäisi tehdä.

Demokra­t­ian kannal­ta olisi oikein, että kansalaiset tietäi­sivät päätök­sen peru­s­tat ja kukin puolue ker­toisi, mitä mikin puolue neu­vot­teluis­sa ajoi. Jotain kyl­lä tiedämme. Suomen keskus­tan vihamieli­nen asenne Helsin­gin seu­tua kohtaan on tun­net­tua, mut­ta yksin keskus­ta ei tätä päätöstä olisi voin­ut tehdä. Julk­isu­udessa ollei­den tieto­jen mukaan RKP ja vihreät esit­tivät roko­tusten ohjaamista asiantun­ti­jalausun­to­jen mukaan. Tele­vi­sioidus­sa haas­tat­telus­sa Krista Kiu­ru (sd) ilmoit­ti sää­ty­talon por­tail­la rehellis­es­ti, että hänen tavoit­teen­sa on estää kohden­t­a­mi­nen hallinnol­lisel­la jar­rut­tamisel­la, jos­sa hän on tun­netusti taita­va. Hal­li­tuk­sen päätös vas­tasi Kiu­run ennal­ta sanomaa. Oikeas­t­aan siis vain Vasem­mis­toli­iton kan­taa on hämärän peitossa.

Hal­li­tuk­sen neu­vot­teluis­sa pöy­däl­lä olleet paper­it eivät ole julk­isia, mut­ta on täysin mah­do­ton­ta, etteivät min­is­ter­it olisi olleet tietoisia luvuista. Päätök­sel­lään hal­li­tus lisäsi tietois­es­ti tar­tun­to­ja, sairaan­hoito­jak­so­ja, teho­hoito­jak­so­ja ja kuolemia neljän­nek­sel­lä.[1]

Toden­näköisyyk­sien kaut­ta tap­pami­nen tuot­taa kuolemia aivan yhtä paljon kuin teloit­ta­mi­nen, vaik­ka se ei siltä tun­nu. Teloit­tamis­es­ta se eroaa siinä, ettei ennal­ta tiede­tä, ketkä tule­vat kuole­maan. Se vas­taa siis taval­laan sitä, että ampuu silmät kiin­ni väkijoukkoon.

Paljonko suo­ma­laisia hal­li­tus päät­ti uhra­ta? HUS:n Juha Tuomi­nen arvioi Medi­uuti­sis­sa kuolonuhre­ja tule­van kym­meniä tai ehkä satoja.

HUS:n kehit­tämisjo­hta­ja Visa Honka­nen taas arvioi ylimääräis­ten kuolemien määräk­si vain kuusi. Luku tun­tuu todel­la pieneltä, mut­ta seli­tys on lauseessa, ettei laskel­mas­sa ole otet­tu huomioon lau­ma­suo­jan vaiku­tus­ta. On siis otet­tu huomioon vain se, etteivät roko­tuk­sen saa­neet sairas­tu itse, mut­ta ei sitä, etteivät nämä tar­tu­ta mui­ta. Tämä jälkim­mäi­nen efek­ti on paljon merkit­tävämpi, kos­ka se ker­taan­tuu. Kun ei saa tar­tun­taa rokote­tul­ta, ei tar­tu­ta myöskään itse ja niin edelleen. Itse asi­as­sa roko­tuk­set pääkaupunkiseudul­la ja Turus­sa suo­jaa­vat tätä kaut­ta myös muu­ta maa­ta. Muual­la maas­sa tar­tut­tavu­us­luku on paljon alle yhden eli epi­demia hiipuisi pois, ellei saisi täy­den­nys­tä tautipesäkkeistä.

Paljonko hal­li­tuk­sen päätös tuot­taa kuolemia riip­puu tietysti siitä, miten uskomme epi­demi­an kehit­tyvän. Jos epi­demia kehit­ty­isi räjähdyk­seno­mais­es­ti niin, että huhtiku­un 18. päivän tienoil­la tar­tun­to­ja olisi jo 11 000, kuolemia olisi todel­la aiheutet­tu sato­ja.  Minä olen epi­demi­an suh­teen paljon opti­mistisem­pi. Sanois­in, että hal­li­tus aiheut­ti run­saat 20 kuolemaa.

Uhre­ja olisi siis yhtä paljon kuin oli Konginkankaan bus­si­tur­mas­sa. Tuos­sa Suomen maantieli­iken­teen pahim­mas­sa onnet­to­muudessa kuoli 23 henkeä, kun bus­si tör­mäsi paperir­ul­lalastis­sa olleen rekan perä­vaunuun ja paperir­ul­lat murska­si­vat matkustajia.

Myön­nän, että ver­taus on epäreilu. Konginkankaan bus­si­tur­ma oli puh­das onnet­to­muus. Ei sitä kukaan tahal­laan aiheuttanut.

 

[1] KRAR:n laskelmien mukaan tar­tun­tamäärät oli­si­vat alen­tuneet 21–23 pros­ent­tia eli päätök­sen sivu­ut­tamien lisää niitä yli 25 pros­ent­tia. Tämä johtuu siitä, että 80 on 20 % vähem­män kuin 100, mut­ta 100 on 25 % enem­män kuin 80.