Kammottava päätös hallitukselta

Olin eilen niin rai­vois­sa­ni hal­li­tuk­sen kyy­ni­ses­tä pää­tök­ses­tä olla pai­not­ta­mat­ta koro­na-roko­tuk­sia sin­ne, mis­sä tau­tia on eni­ten, että kat­soin vii­saam­mak­si olla kir­joit­ta­mat­ta asias­ta ennen kuin olen nuk­ku­nut yön yli. Rai­vo­ni ei kui­ten­kaan yhdes­sä yös­sä laantunut.

Hal­li­tus siis ei päät­tä­nyt, ettei roko­tus­jär­jes­tys­tä muu­tet­tai­si kos­kaan, mut­ta päät­ti, että se teh­dään niin myö­hään, ettei sil­lä ole enää mitään tehoa – jos siis teh­dään lainkaan.

Sota-aika­na val­tion­joh­to jou­tuu teke­mään pää­tök­siä, jot­ka mer­kit­se­vät omien kan­sa­lais­ten hen­gen uhraa­mis­ta, mut­ta rau­han olois­sa sel­lais­ta ei pitäi­si tehdä.

Demo­kra­tian kan­nal­ta oli­si oikein, että kan­sa­lai­set tie­täi­si­vät pää­tök­sen perus­tat ja kukin puo­lue ker­toi­si, mitä mikin puo­lue neu­vot­te­luis­sa ajoi. Jotain kyl­lä tie­däm­me. Suo­men kes­kus­tan viha­mie­li­nen asen­ne Hel­sin­gin seu­tua koh­taan on tun­net­tua, mut­ta yksin kes­kus­ta ei tätä pää­tös­tä oli­si voi­nut teh­dä. Jul­ki­suu­des­sa ollei­den tie­to­jen mukaan RKP ja vih­reät esit­ti­vät roko­tus­ten ohjaa­mis­ta asian­tun­ti­ja­lausun­to­jen mukaan. Tele­vi­sioi­dus­sa haas­tat­te­lus­sa Kris­ta Kiu­ru (sd) ilmoit­ti sää­ty­ta­lon por­tail­la rehel­li­ses­ti, että hänen tavoit­teen­sa on estää koh­den­ta­mi­nen hal­lin­nol­li­sel­la jar­rut­ta­mi­sel­la, jos­sa hän on tun­ne­tus­ti tai­ta­va. Hal­li­tuk­sen pää­tös vas­ta­si Kiu­run ennal­ta sano­maa. Oikeas­taan siis vain Vasem­mis­to­lii­ton kan­taa on hämä­rän peitossa.

Hal­li­tuk­sen neu­vot­te­luis­sa pöy­däl­lä olleet pape­rit eivät ole jul­ki­sia, mut­ta on täy­sin mah­do­ton­ta, ettei­vät minis­te­rit oli­si olleet tie­toi­sia luvuis­ta. Pää­tök­sel­lään hal­li­tus lisä­si tie­toi­ses­ti tar­tun­to­ja, sai­raan­hoi­to­jak­so­ja, teho­hoi­to­jak­so­ja ja kuo­le­mia nel­jän­nek­sel­lä.[1]

Toden­nä­köi­syyk­sien kaut­ta tap­pa­mi­nen tuot­taa kuo­le­mia aivan yhtä pal­jon kuin teloit­ta­mi­nen, vaik­ka se ei sil­tä tun­nu. Teloit­ta­mi­ses­ta se ero­aa sii­nä, ettei ennal­ta tie­de­tä, ket­kä tule­vat kuo­le­maan. Se vas­taa siis taval­laan sitä, että ampuu sil­mät kiin­ni väkijoukkoon.

Pal­jon­ko suo­ma­lai­sia hal­li­tus päät­ti uhra­ta? HUS:n Juha Tuo­mi­nen arvioi Medi­uu­ti­sis­sa kuo­lo­nuh­re­ja tule­van kym­me­niä tai ehkä satoja.

HUS:n kehit­tä­mis­joh­ta­ja Visa Hon­ka­nen taas arvioi yli­mää­räis­ten kuo­le­mien mää­räk­si vain kuusi. Luku tun­tuu todel­la pie­nel­tä, mut­ta seli­tys on lausees­sa, ettei las­kel­mas­sa ole otet­tu huo­mioon lau­ma­suo­jan vai­ku­tus­ta. On siis otet­tu huo­mioon vain se, ettei­vät roko­tuk­sen saa­neet sai­ras­tu itse, mut­ta ei sitä, ettei­vät nämä tar­tu­ta mui­ta. Tämä jäl­kim­mäi­nen efek­ti on pal­jon mer­kit­tä­väm­pi, kos­ka se ker­taan­tuu. Kun ei saa tar­tun­taa roko­te­tul­ta, ei tar­tu­ta myös­kään itse ja niin edel­leen. Itse asias­sa roko­tuk­set pää­kau­pun­ki­seu­dul­la ja Turus­sa suo­jaa­vat tätä kaut­ta myös muu­ta maa­ta. Muu­al­la maas­sa tar­tut­ta­vuus­lu­ku on pal­jon alle yhden eli epi­de­mia hii­pui­si pois, ellei sai­si täy­den­nys­tä tautipesäkkeistä.

Pal­jon­ko hal­li­tuk­sen pää­tös tuot­taa kuo­le­mia riip­puu tie­tys­ti sii­tä, miten uskom­me epi­de­mian kehit­ty­vän. Jos epi­de­mia kehit­tyi­si räjäh­dyk­sen­omai­ses­ti niin, että huh­ti­kuun 18. päi­vän tie­noil­la tar­tun­to­ja oli­si jo 11 000, kuo­le­mia oli­si todel­la aiheu­tet­tu sato­ja.  Minä olen epi­de­mian suh­teen pal­jon opti­mis­ti­sem­pi. Sanoi­sin, että hal­li­tus aiheut­ti run­saat 20 kuolemaa.

Uhre­ja oli­si siis yhtä pal­jon kuin oli Kon­gin­kan­kaan bus­si­tur­mas­sa. Tuos­sa Suo­men maan­tie­lii­ken­teen pahim­mas­sa onnet­to­muu­des­sa kuo­li 23 hen­keä, kun bus­si tör­mä­si pape­ri­rul­la­las­tis­sa olleen rekan perä­vau­nuun ja pape­ri­rul­lat murs­ka­si­vat matkustajia.

Myön­nän, että ver­taus on epä­rei­lu. Kon­gin­kan­kaan bus­si­tur­ma oli puh­das onnet­to­muus. Ei sitä kukaan tahal­laan aiheuttanut.

 

[1] KRAR:n las­kel­mien mukaan tar­tun­ta­mää­rät oli­si­vat alen­tu­neet 21–23 pro­sent­tia eli pää­tök­sen sivuut­ta­mien lisää nii­tä yli 25 pro­sent­tia. Tämä joh­tuu sii­tä, että 80 on 20 % vähem­män kuin 100, mut­ta 100 on 25 % enem­män kuin 80.