Käytin pari viikkoa sitten 3.5. puheenvuoron ministeri Satosen järjestämässä seminaarissa, joka oli lähtölaukaus entisen työministerin Jari Lindströmin selvitykselle siitä, miten nostaa työllisyyttä yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Aiheenani oli Singaporen malli, josta olin kirjoittanut Suomen Kuvalehdessä vuonna 2013. Singaporen malli mainitaan hallitusohjelmassa.
Vastaan tässä myös niihin vastaväitteisiin, joita minulle esitettiin kymmenen vuotta sitten, kun selostin Singaporen mallia useammassakin kirjoituksessa.
Tutustuin Singaporen eläkemalliin eduskunnan verojaoston matkalla Singaporessa huhtikuussa 2013. Maan ministeri selosti sitä meille lyhyesti mutta selkeästi. Ikävä uutinen on, ettei mallia voi sellaisenaan kopioida Suomeen, koska se liittyy olennaisesti maan sosiaalitilimalliin. Siksi en ole myöskään mistään lähteistä tarkistanut mallin tarkkoja parametrejä. Toisen maan lainsäädännön ymmärtäminen lakitekstiä lukemalla on jokseenkin mahdotonta, koska pitää tuntea niin monta asiaa, joita lakitekstissä ei mainita. Moni on tutustunut, mutta ainakin osa heistä on ymmärtänyt koko mallin väärin.
Sosiaalitili
Singaporen sosiaalitilin periaate on, että jokaisen on talletettava noin kymmenen prosenttia ansiotuloistaan sosiaalitililleen. Työntekijän terveydenhoitomenot ja muun muassa työttömyysturva maksetaan tältä tililtä. Kun sosiaalitilillä on tarpeeksi rahaa, ei tarvitse tallettaa lisää, mutta jos tiliä käytetään, pitää taas maksaa, kunnes rahaa on tilillä tarpeeksi. Kun saavuttaa eläkeiän, sosiaalitililtä maksetaan eläke. Jos siis tili on ollut ahkerassa käytössä, eläke jää pienemmäksi. Nykyisin ilmeisesti tili muuttuu eläkevakuutukseksi, jossa vakuutusyhtiö kantaa riskin pitkästä iästä.
Singaporen malli lyhyesti
Meille esitelty malli oli lyhykäisyydessään seuraava: Kun työntekijä täyttää 62 vuotta (nykyisin 63 vuotta), työnantaja solmii hänen kanssaan uuden työsopimuksen, jossa työtehtäviä on helpotettu vastaamaan työntekijän alentunutta työkykyä ja palkka uutta työtehtävää. Koska palkka on alentunut, työntekijä saa maksaa itselleen täydennystä sosiaalitililtään. Valtio ei siis rahoita tätä millään tavalla. Se syö työntekijän tulevaa eläkettä, mutta paljon vähemmän kuin jos hän siirtyisi kokonaan eläkkeelle. Jos uutta työsopimusta ei saada sovituksi, työnantajan maksettavaksi koituu merkittävä sanktio. Aivan heikoilla ei siis työntekijä noissa neuvotteluissa ole.
Ajatus tuntui minusta silloin jotenkin tutulta.
Ministerin mukaan tämä nosti eläkkeellesiirtymisikää kahdella vuodella! Myöhemmin minulle on väitetty ministerin liioitelleen. Voi olla, että nosti vain puolellatoista vuodella, mutta paljon verrattuna niihin muutamaan kuukauteen, joilla me olemme Suomessa onnistuneet eläkkeellesiirtymisikää nostamaan. Tämän mukaan järjestely kannatti kaikille, myös niille työntekijöille, joiden työtehtävät helpottuivat ja palkka aleni.
Voin jo nyt paljastaa, että meillä on tälläkin hetkellä mahdollisuus samaan Suomessakin, mutta se ei pelitä juuri lainkaan.
Työn tekeminen iän karttuessa
Singaporen malli perustuu ajatukseen, että on luontevaa iän karttuessa vähentää työntekoa hitaasti, kunnes se lopetetaan kokonaan. Suomessa oli pitkään eläkejärjestelmä, joka pakotti päinvastoin ottamaan loppukirin, koska eläke riippui neljän viimeisen vuoden ansiotasosta, mikä oli muuten todella epäreilua urakkatyötä tekeviä metsureita kohtaan.
Tuo älyttömyys on poistunut ajat sitten, mutta sen pitkä varjo elää. Edelleen ajatellaan, että palkan pitää olla huipussaan juuri ennen eläkkeelle siirtymistä, eikä se siis voi laskea työpanoksen mukana.
Monien kohdalla työpanoksen määrä ja laatu laskee eläkeiän lähestyessä. Kuitenkin hänen palkkansa on huipussaan juuri ennen eläkeikää. Kun asiaa katsoo työnantajan kannalta, tällainen ikääntynyt työntekijä on työpanokseensa nähden kallis. Siksi työnantajat karttavat heitä. Toisin on Ruotsissa, jossa palkankorotukset ovat enemmän henkilökohtaisia eikä niitä anneta enää niille, joiden työpanos on kääntynyt jo laskuun.
Tähän on esitetty kaksi vastaväitettä. On paljon esimerkkejä henkilöistä, joiden kohdalla tätä työpanoksen arvon laskua ei tapahdu. Niin on, eikä heitä tämä ongelma koskekaan. He saavat kyllä jatkaa työnantajan puolesta töissä. On kuitenkin paljon niitä, joiden työtahti hidastuu samalla kun osaaminen jää jälkeen. Heidän osaltaan työnantajalla on insentiivi savustaa heidät eläkkeelle niin pian kun mahdollista.
Toiseksi on sanottu, että palkat eivät ole suinkaan huipussaan juuri ennen eläkeikää. Tilastojen mukaan suurimmat tulot ovat vähän alle viisikymppisillä. Se johtuu koulutustason noususta. Verrataan siis 60-vuotiasta laitosmiestä 45-vuotiaaseen diplomi-insinööriin.
Sivuhuomautuksena sanon, että Suomessa yli 50-vuotiaiden työttömiksi joutuneiden työnsaantia vaikeuttaa edelleen viimeisen työnantajan vastuu työkyvyttömyyseläkkeistä. Ongelmaa on lievitetty, mutta se ei ole poistunut. Mutta tämä menee ohi otsikon.
Työssä jatkamisen pitää kannattaa molemmille
Kannattaa tunnustaa, ettei eläkkeellesiirtymisikä nouse, ellei se ole kannattavaa sekä työntekijöille että työnantajille. Tämä peruste unohtui vuoden 2005 eläkeuudistuksessa ja siksi se johti keskimääräisen vanhuuseläkeiän laskuun eikä nousuun niin kuin oli tarkoitus. Sairauseläkkeiden määrä sentään laski.
Tuolloin kiinteä 65 vuoden eläkeikä korvattiin liukuvalla 63 – 68 -vuoden eläkeiällä. Tarkoitus oli houkutelle superkarttumalla jatkamaan työntekoa mahdollisimman pitkälle. Tosiasiassa vanhuuseläkkeelle siirryttiin pääsääntöisesti 63-vuotiaana. Kannustettiin työntekijöitä jatkamaan töissä, mutta ei työnantajia pitämään. Lisäksi superkarttumaan sisältyi käsittämätön ja kallis vakuutusmatemaattinen virhe, mutta ei siitä sen enempää, koska superkarttuma on jo lopetettu.
Kun ikääntyneen työntekijän alentuneesta työpanoksesta piti maksaa täysi palkka, ei työnantajalla ollut haluja mukauttaa työtehtäviä ikää vastaaviksi – varsinkin kun noista helpotetuistakin töistä piti maksaa täyttä palkkaa. Pikemminkin työtehtäviä kannatti vaikeuttaa, jotta asianomainen ymmärtäisi hakeutua eläkkeelle. Ja ymmärsiväthän nuo. Työntekijälle oli kyllä oikeus pysyä töissä pidempään, mutta useimmat halusivat eläkkeelle heti kun pääsivät eli 63-vuotiaana. Sitä työnantajakin halusi.
Teimme vuoden 2013 alussa Juhana Vartiaisen kanssa valtioneuvostolle raportin siitä, miten saataisiin työllistetyksi vähän koulutettuja. Työttömyys kun keskittyi suurelta osin tähän joukkoon. Raportin nimi oli haastavasti Lisää matalapalkkatyötä! Raportin suosituksista huomattavan moni on toteutunut. Esitimme ratkaisuksi ikääntyvien työntekijöiden työpanoksen ja palkan ristiriitaan osa-eläkettä korvaamaan osa-aikaeläkkeen. Osa-aikaeläkkeelle hakeutuivat tuolloin lähinnä vain parhaassa iskussa olevat, mikä on luonnollista, koska heiltä vaadittiin täyttä työtehoa vaikkakin lyhyemmällä työajalla. Kuntoilijatkin siirtyvät iän karttuessa juoksemaan pidempiä matkoja rauhallisempaan tahtiin. Pikajuoksu on nuorempien laji puhumattakaan sadankymmenen metrin aidoista.
Me esitimme, että jos työtehtävät helpottuvat ja palkka laskee, erotuksen voi paikata osa-eläkkeenä. Olimme siis oikeastaan keksineet Singaporen mallin.
En tiedä, oliko meidän raportillamme asiaan vaikutusta, mutta näin joka tapauksessa tehtiin. Mielellään tietysti kuvittelee maailmaan vaikuttaneensa. Tosin meidän ytimekäs termimme ”osaeläke” korvattiin sanahirviöllä osittain varhennettu varhaiseläke, OVE. Tämä on osa kehitystä, jolla hallinnon kieli muutetaan ihmisille käsittämättömäksi. Siksi kutsun sitä sinnikkäästi osaeläkkeeksi.
Osaeläkkeen vaikutus jäi vaatimattomaksi. Käytettiin sitä oikeinkin, mutta paljon sitä käytettiin verosuunnitteluun, koska pieni osaeläke rinnastui verotuksessa pieneksi työeläkkeeksi, jota kohdeltiin verotuksessa hyvin hellästi. Tosin osaeläkkeen suosio kasvaa koko ajan. Eläkejärjestelmän kannalta osaeläke oli kustannusneutraali kuten oli Singaporen mallikin, mutta verotus suosii sitä vähän liikaa. Olisi pitänyt muuttaa myös verolakia.
Miksi osaeläke ei toiminut?
Meillä on siis oikeastaan järjestely, joka vastaa Singaporen mallia. Miksi se toimii Singaporessa, mutta ei Suomessa?
Kulttuurilla on valtava vaikutus. Osaeläkkeen ideana oli siirtyminen eläkeiän lähestyessä jäähdyttelytyötön jäähdyttelypalkalla. Se ei sopinut suomalaiseen työmarkkinakulttuuriin, jossa yhä vaikutti neljän viimeisen vuoden säännön pitkä varjo. Palkan piti olla huipussaan eläkkeelle jäätäessä.
Singaporessa kiinteä ikä (63 vuotta) laukaisee neuvottelut uudesta työsopimuksesta. Se on paljon pienemmän kynnyksen takana kuin sanoa Kallelle, että sinulla on nyt vähän tahti hiipunut, pitäisikö sinulle katsoa helpompia hommia?
Minulla on myös kerrottu, joskaan mitään kättä pidempää minulla ei tästä ole, että vaikka työntekijä pyytäisi helpompia hommia, työnantaja ei halua joustaa, vaan haluaa siirtää henkilön suoraan eläkkeelle. Yhteiskunnan kannalta olisi parempi, että työntekijä jatkaisi kevennetyissä töissä, mutta työnantajan kannalta, on parempi, että hän siirtyy eläkkeelle. On siis vaikutettava työnantajien käyttäytymiseen kepillä tai porkkanalla.
Singaporessa valittiin keppi. Se tulee halvemmaksi. Kepin ongelma vain on, ettei se houkuttele palkkaamaan yli 50-vuotiaista.
Kolumnissa on ihan oikeaa asiaa. Pari huomiota: superkarttumalla sai yhden vuoden työskentelyllä kolmen vuoden karttuman. Eli jos jaksoi pinnistellä yhden vuoden 63 täytettyään, vaikutus oli melkoinen. Malli räätälöitiin suurille ikäluokille niin, että vuoden 1952 jälkeen syntyneet eivät siitä hyötyneet. Malli oli voimassa kymmenisen vuotta.
Tunnen vain kolme OVE-eläkettä nostavaa. Kaksi jatkoi entisessä virassaan ottaen vain lisätuloa ja yksi lopetti työt pari vuotta ennen eläkeikää sinnitellen OVElla kunnes eläkeoikeus alkaa. Aika harvassa ovat työnantajat, jotka räätälöivät eläkettä lähestyville työntekijöille jotenkin kevennettyjä tai osa-aikaisia hommia.
Minun eläkeiän nostoni ei vaikuta kuin sosiaaliturvan menojen kasvuun (lievästi). Minun kropallani kun ei tehdä enää mitään ruumiillisia töitä. Niin paljon rikki ovat olkapäät ja toinen polvista. Olen tästä huolimatta yrittänyt töitä painaa, mutta nyt en enää kykene, niin paskana ovat olkapäät ja polvet.
Hyvä artikkeli mutta meni pilalle liiastasta jaarittelusta. Ei idea parane jos sitä selittää kaikilta kanteilta.
”Osaeläkkeen vaikutus jäi vaatimattomaksi. Käytettiin sitä oikeinkin, mutta paljon sitä käytettiin verosuunnitteluun, koska pieni osaeläke rinnastui verotuksessa pieneksi työeläkkeeksi, jota kohdeltiin verotuksessa hyvin hellästi. Tosin osaeläkkeen suosio kasvaa koko ajan. Eläkejärjestelmän kannalta osaeläke oli kustannusneutraali kuten oli Singaporen mallikin, mutta verotus suosii sitä vähän liikaa. Olisi pitänyt muuttaa myös verolakia.”
OVE:n suosio on uutisten mukaan noussut huomattavasti alkuvuodesta, jolloin nyt sillä on aiempaa enemmän merkitystäkin. Eläkehakemukset OVE:n osalta ovat edellisvuoteen nähden ilmeisesti liki kaksinkertaistuneet: https://yle.fi/a/74-20088520
Eläkejärjestelmän kannalta OVE laskettiin etukäteen aikoinaan kustannusneutraaliksi. Mutta kokonaan eri asia on se, onko se sitä ollut – joka kysymys liittyy lukuisiin muihinkin uudistuksiin. Lakiuudistusten vaikutuksia arvioidaan julkisesti etukäteen siinä kohtaa kun tietopohja on heikko, mutta jälkilaskelmia kustannusneutraalisuuden toteutumisesta tai toteutumattomuudesta ei Suomessa tavata julkaista siinä kohtaa kun tieto todellisista vaikutuksista olisi saatavilla
Kysymys liittyy tässä tapauksessa valikoitumisilmiöön. OVE on kannattava niille, jotka eivät elä pitkään, ja kannattamaton erityisen pitkään eläville, joilla muut sosiaalietuudet eivät paikkaisi tulonmenetystä. Siitä on aika paljon näyttöä, että vastaavasti OVE:n nostajiksi on valikoitunut erityisesti sellaisia ihmisiä, joiden todennäköinen jäljellä oleva elinikä on keskimääräistä alempi. Suomessa miesten keskimääräinen eläkkeelläoloikä on reilusti naisia alempi, koska virallinen eläkeikä on molemmille sama, mutta miesten keskimääräinen elinikä on useita vuosia lyhyempi. OVE:n saajiksi ovat päätyneet erityisesti miehet, ja myös monet sellaiset sairastusalttiit, jotka eivät kuitenkaan ole niin sairaita, että pääsisivät työkyvyttömyyseläkkeelle.
Pitää varmaankin tämäkin estää, etteivät köyhät ja sairaat vahingossakaan pääse omia eläkerahojaan käyttämään.
Näinhän Suomen eläkejärjestelmä toimii, sairaat ja aikaisin kuolevat maksavat pitkään elävien eläkkeet. Sellaista käänteissosialismia.
yle:llä uutinen:
https://yle.fi/a/74-20088520
lyhyesti: ove eläke hakemukset kasvussa, tosin tulevaisuudesta ei tiedetä.
Asiaa sivuten, irtisanomisissa pitäisi siirtyä Ruotsin malliin. Viimeisinä tulleet irtisanotaan ensiksi, pisimpään palvelleet viimeiseksi. Joku kolmi-nelikymppinen irtisanottu löytää kyllä uuden työpaikan, yli viisikymppiselle se on vaikeaa, yli kuusikymppiselle liki mahdottomuus. He jäävät kokonaan pois työelämästä.
Siis jos joku on palkattu viisikymppisenä, hänet irtisanotaan ensimmäisenä.
E-Korean malli voitaisiin ottaa korruptio tuomiosta ja etenkin tutkimuksista, saisi konssulttifirmojen omistajat helsingissäkin tuntea oikeutta kuten myös ’muutamat’ valtuutetut.
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/2-5-vuotta-linnaa-samsungin-johtaja-sai-toista-kertaa-tuomion-korruptiosta-mukana-etela-korean-ex-presidentti-kurssi-kaantyi-heti-laskuun/9a86fbbf-401e-4de8-aa45-c48874b7d465
Samanlaista meininkiähän tuokin mikä helsingissä on arkkipäivää voitaisiin oikeastaa puhua jopa käytännöstä. Toisaalta hallinto-oikeushan taannoin päätti, ettei korruptiota voi olla kuin verisukulaisten kesken ja samassa perheessä…
Mahtoi muuten lentokoneessa olla hyvät lukuolosuhteet, etkö voisi samanlaisia järjestää kotiin niin säästyisi sitä luontoa kun ei tarvitsisi paikanpäällä käydä ”tutustumassa”, onhan toi vähän pöljä synonyymi ilmaiselle lomalle.
OVEen voi olla hyvin yksinkertainen syy. Itselläni lähtee juoksemaan tänä kesänä. Otan OVEn ja jatkan työtäni entiseen malliin, sitä vähentämättä.
Miksi? Koska tulot eivät yksinkertaisesti enää riitä, hinnat yleisesti, asuminen, liikkuminen, energia jne. on kallistuneet niin paljon.
Kai muistamme Marinin hallituksen aikaisen hyvin rajun inflaation.
Nyt se on hidastunut mutta uudet hinnat ovat jääneet voimaan eli reaalitulot ovat selvästi pienentyneet. Palkat eivät ole samassa tasossa nousussa seuraavalla tulosopimuskierroksella, se on aivan varma.
Kun otan OVEn pienenee eläkkeeni 20 prosenttia. Se on hinta minkä joudun maksamaan ottamalla ikään kuin fröskottia OVElla. Järkevää ja viisasta se ei ole. Pienennän tulevaa varsinaista eläkettäni näin selvästi.
En suosittele jos selviää muuten.
Mutta ei ole vaihtoehtoakaan. Ehkäpä samoja syitä voi olla muillakin.
Otan myös OVEn käyttöön suunnilleen samasta syystä, rahojen riittämisen varmistamiseksi. Siinä on sellainen erikoispiirre, että jos ei jää heti ensimmäisenä mahdollisena hetkenä työeläkkeelle, OVE-kauden vaikutus lopulliseen eläkkeeseen pienenee. Jos siis ymmärsin ohjeet oikein. En tiedä kuinka paljon on maksimissaan mahdollista kompensoida OVE:n vaikutusta eläkkeeseensä lykkäämällä kokoaikaiselle eläkkeelle siirtymistä.