Syntyvyyden romahdus muuttaa kaiken
Syntyvyys on viimeisen kymmenen vuoden aikana laskenut jyrkästi eri puolilla maailmaa. Tämä muuttaa kaiken. Se panee uusiksi sekä talouden näkymät että geopoliittiset voimasuhteet.
Suomessa syntyneiden määrä pysytteli vuoden 2000 jälkeen 60 000:n paikkeilla, mutta kääntyi laskuun kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna syntyi enää 43 320 lasta. Tällä tahdilla jokainen sukupolvi olisi ilman maahanmuuttoa 40 prosenttia edellistä pienempi, eli lastenlasten sukupolvi 36 prosenttia isovanhempien sukupolvesta ja niin edelleen.
Syntyvyys romahtanut ympäri maailmaa
Syitä ei kannata etsiä kotimaasta, sillä kehitys on ollut samanlainen eri puolilla maailmaa. Lasten saaminen on muuttunut itsestäänselvyydestä aidosti päätettäväksi asiaksi, ja toisaalta työelämä ja vapaa-aika ovat muuttuneet tavalla, johon lapset eivät oikein tunnu mahtuvan. Juhana Brotherus puki tämän sanoiksi niin, että lasten vaihtoehtoiskustannus on kasvanut.
Matala syntyvyys koskee koko Eurooppaa. Suomeakin matalampi syntyvyys on Espanjassa, Italiassa, Puolassa ja Liettuassa – kaikki katolisia maita. Eurooppa tarvitsee valtavia siirtolaisvirtoja.
Itä-Aasiassa syntyvyys on Eurooppaakin alempi. Etelä-Koreassa on lähes hätätila. Sata naista synnyttää siellä vain 34 tyttöä. Kahdessa sukupolvessa väkiluku laskee kymmenesosaan! Kansakunta on katoamassa, jotkut korealaisyritykset (sic!) houkuttelevat henkilökuntaansa synnytystalkoisiin 68 000 euron palkkiolla.
Kiina luopui yhden lapsen politiikasta vuonna 2015. Sen jälkeen syntyvyys maassa on kuitenkin jatkanut laskuaan voimallisesti. Kiinan tilastoihin ei voi aina luottaa, mutta niiden mukaan syntyvät ikäluokat ovat maassa alle puolet vanhempiensa ikäluokasta. Kun väki on valmiiksi vanhaa, Kiinan väkiluku näyttäisi jatkossa puolittuvan runsaassa 30 vuodessa. Tämä pudotus ei käynnisty heti, koska vanhusten määrä kasvaa yhä, mutta työikäisen väestön määrä on jo jyrkässä laskussa. Geopolitiikan mannerlaatat liikkuvat.
Kiinan kiinteistökriisiä väkimäärän nopea lasku ei ainakaan helpota. Onhan maassa jopa yksi tyhjäksi jäänyt miljoonakaupunki.
Jopa Japani on turvautunut työvoiman maahantuontiin. Työn perässä maahan muuttaa vuosittain 300 000 henkeä. Perhettä ei tosin saa tuoda mukanaan.
Suurta osaa Afrikasta syntyvyyden romahdus ei näyttäisi koskevan. Aivan ajantasaista ja luotettavaa tietoa ei ole, mutta esimerkiksi Nigeriassa nettouusiutumisluku näyttäisi vuonna 2021 olevan noin 2,5.
Ensin laskevat koululaisten määrät
Suomessa viimevuosien syntyvyyden lasku näkyy työmarkkinoilla vasta 2030-luvun lopulla. Ensin se iskee kouluihin. Seitsemässä vuodessa peruskoululaisten määrä vähenee 80 000 lapsella. He ovat jo syntyneet.
Toistaiseksi syntyvyyttä Suomessa voidaan korvata maahanmuutolla. Viime vuoden nettomaahanmuutto oli ukrainalaisten ansiosta jopa 60 000 henkeä, mutta hyvin olemme houkutelleet työvoimaa myös Aasiasta. Suomeen tarvitaan vuosittain 40 000 maahanmuuttajaa eli miljoona maahanmuuttajaa 25 vuodessa. Tulevaisuutemme on joko monikulttuurinen tai köyhä.
Kauanko tulijoita riittää, kun muuallekin pääsee? Kilpailussa korkeasti koulutetuista emme pärjää, koska näillä on varaa valita. Kohta kaikilla on varaa valita.
Putinin harhanäky
Väestömäärät ovat myös geopolitiikkaa. Putin näyttää huomanneen Euroopan tyhjenemisessä tilaisuutensa. Hän ilmoitti äskettäin, että jokaisen venäläisen naisen tulee synnyttää vähintään kahdeksan lasta. Kremlin tiedottaja Dimitri Peskovin mukaan maa tarvitsee kasvavaa väestöä laajenemiseensa. Tavoite on mielipuolinen eikä voi toteutua, mutta se osoittaa miten laajalle Putinin haaveilee venäläisten levittäytyvän. Ukraina on vain ensimmäinen suupala?
= = = =
Kirjoitus on julkaistu vähän lyhyemmässä muodossa ja toisin otsikoituna Talouselämä-lehdessä.
Muistan Wahlroosin 10v. sitten sanoneen, että hyvinvointivaltio edellyttää suurta solidariteettia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kansalaisilta. Tuo yhteenkuuluvuuden tunne voi konkretisoitua monella tavalla. Varmasti moni asia Suomessa on ollut riippuvaista siitä, että on tietty kansallisuusmielisyys olemassa. Tulonsiirrot, korkeat verot ja monet yhteiskunnan toiminnot ovat riippuneet tuosta.
Saattaa käydä niinkin, että suomalaiset tulevat itse kansainväliseksi ja näkevät Suomen vain yhtenä maana muiden joukossa. Moni pari lapsia halutessaan saattavat tarkoituksella hankkia vain 1-2 lasta, jotta näihin voi investoida enemmän. Voi vaikka rahoittaa opinnot ulkomaalaisista kouluissa.
Periaatteessa yksi keino Suomelle olisi valikoida nimenomaan kiintiöpakolaisia. Tuulisähkö ja aurinkosähkö voisivat tehdä Suomesta teollisesti kilpailukykyisen maan. Teollisuuden työ tarjoaisi helposti opittava töitä pakolaisille. Tämä skenaario tietenkin vaatisi TES-järjestelmästä luopumista.
Venäjästä muuten. Venäläiset ajatushautomothan ennen sotaa sanoivat, että kapitalismi vie maan demografiseen tuhoon ja että siitä tulisi siksi irtautua. Näinköhän 20.vuosisadan mittelö palaa…
Eläkejärjestelmä on mikä on, sen kanssa elämme. Siinä painotetaan, että työssä käyvät maksavat eläkeläisten eläkkeet. Koska lapsista on lapsilisien jälkeenkin paitsi iloa, niin myös kustannuksia, pitäisin oikeudenmukaisena että eläkemaksut olisivat alempia kuin lapsettomilla. Eli maksuja korotettaisiin jonkin verran (ei varmaan kauhean vaikeaa jos on oikeat tiedot), sitten yhden lapsen vanhemmat saisivat vaikka 20% alennusta, kahden lapsen vanhemmat 30% ja kolmen lapsen 35%. Siinä voisi tulla stoppi.
Tämä kannustaisi hankkimaan lapset melko nuorena, jolloin se on paitsi helpompaa, niin myös helpommin jaksaa lasten aiheuttaman ylimääräisen työn. Pitäisin tätä myös oikeudenmukaisuuden kannalta suuren edistyksenä. Älkää takertuko numeroihin, tarkoitus oli esitellä periaate.
Näin lapsettomana opettajana, joka on osallistunut lukemattomien lasten kasvatukseen (myös heidän, joita vanhemmat eivät ole kasvattaneet), en näe tätä ehdotusta kovinkaan oikeudenmukaisena. Ylipäätään kaikki, jotka ovat tehneet jotakin yhteiskunnan rakentamiseksi ja pystyssä pitämiseksi, ovat tehneet samalla työtä lasten eteen. Ei lapsen tulevat ansiot ole hänen vanhempiensa ansioita. Meidän kunkin tuottavuutemme lepää koko ihmiskunnan historian harteilla, ja vanhemman osuus tästä on pisara meressä. Vanhemmat ovat toki ratkaisevassa asemassa, että lapsia ylipäätään syntyy, mutta niin on kätilötkin, deittisovellusten kehittäjät, ja kun tarpeeksi pitkälle katsoo, kaikki muutkin.
En kyllä keksi myöskään, mitä merkittäviä kustannuksia minusta olisi koitunut vanhemmilleni aikuistuttuani. Jos joku vanhempi haluaa tukea aikuista lastaan taloudellisesti, ei tätä kai voi kieltääkään, mutta ei sitä nyt lapsettomilla voi maksattaa.
theta kirjoitti:
”Näin lapsettomana opettajana, joka on osallistunut lukemattomien lasten kasvatukseen (myös heidän, joita vanhemmat eivät ole kasvattaneet), en näe tätä ehdotusta kovinkaan oikeudenmukaisena. Ylipäätään kaikki, jotka ovat tehneet jotakin yhteiskunnan rakentamiseksi ja pystyssä pitämiseksi, ovat tehneet samalla työtä lasten eteen. Ei lapsen tulevat ansiot ole hänen vanhempiensa ansioita. Meidän kunkin tuottavuutemme lepää koko ihmiskunnan historian harteilla, ja vanhemman osuus tästä on pisara meressä. Vanhemmat ovat toki ratkaisevassa asemassa, että lapsia ylipäätään syntyy, mutta niin on kätilötkin, deittisovellusten kehittäjät, ja kun tarpeeksi pitkälle katsoo, kaikki muutkin.
… En kyllä keksi myöskään, mitä merkittäviä kustannuksia minusta olisi koitunut vanhemmilleni aikuistuttuani.”
Kyllä siinä aika iso ero on, että osallistuuko lapsen kasvatukseen vain rajatusti virka-aikaan siitä täysimääräisesti palkkaa esimerkiksi 2000-5000 €/kk ja parin kuukauden kesävapaankin vuosittain kasvatustyöstä saaden, vai miltei korvauksetta ilman käytännössä mitään lomia ympärivuotisesti joko 24/7 tai sitten 24/7 vähennettynä sillä ajalla, jonka vanhempi käy itsekin töissä.
Ensimmäisestä lapsesta lapsilisä on nykyään alle 95 €/kk. Toimeentulotuessa perusosa ensimmäisestä lapsesta on noin 370 €/kk, eli valtio on laskenut että ihan minimissäänkin vähintään sen verran pitäisi taata ensimmäisen lapsen välttämättömiin menoihin ennen asumispaikan menoja, asumisen käyttömenoja kuten sähkö- ja vesimenoja, terveydenhuoltomenoja, lääkemenoja, päivähoitomenoja ja muita sen tyyppisiä menoja. Lapsilisä ensimmäisestä lapsesta on nykyisin enää vain noin yksi neljäsosa siitä euromäärästä, joka toimeentulotuessa on laskettu lapsesta aiheutuvaksi menoksi. Lisäksi lapsen takia moni tarvitsee jonkin verran isomman asunnonkin, josta myös aiheutuu menoja (johon menoon osa saa sitten osin asumistukea).
Mitä kustannuksiin tulee, niin lasten saamisen kokonaiskustannusten osalta kysehän ei ole edes kuitenkaan vain taloudellisista vaihtoehtoiskustannuksista, vaan kyllä kaikki unettomat yöt ja muut sellaisetkin ovat osa vanhemmuuden kustannusta. Lapsiin liittyy monenlaista iloa, mutta myös murhetta. Vanhemman osalta ilot ja murheet eivät pääty 18 ikävuoteen, vaikka lakisääteiset taloudelliset suorat velvoitteet väliaikaisesti keskeytyvätkin siinä kohtaa, vaan kyllä vanhempi on vanhempi sen jälkeenkin. Aika monella vanhemmalla on unettomia öitä lastensa asioiden takia ainakin toisinaan vielä senkin jälkeen kun lapsi on täysi-ikäinen. Monen vanhemman myös odotetaan hoitavan veloituksetta aikanaan mahdollisia lapsenlapsiakin, vaikka laki ei toki siihen pakota.
Lisäksi ihan konkreettisena kustannuksena vielä elämän päättyessä vanhemman kuolinpesällä on velvollisuus vielä huolehtia perinnön lakiosan maksamisesta lapselle, jos vanhemmalle on omaisuutta kertynyt. Lapseton taas saa itse valita vapaasti perintönsä saajat, kun taas lapsia saanut ei käytännössä niin voi lain tehdä, koska lapsella on oikeus vaatia lakiosaansa, jota oikeutta ei voi pääsääntöisesti kumota edes testamentilla, ellei lain poikkeuspykälien tiukat ehdot täyty.
Vaihtoehtoiskustannuksia voi ajatella seuraavallakin tavalla. Yhden lapsen kasvatus vanhempien hoidon sijaan laitoshoidossa 18-vuotiaaksi asti maksaa yli 100 000 euroa vuodessa, eli yli 10 vuoden laitoshoitopaikka maksaa miljoonasumman. Sijaisperheessä lapsen kasvatus vauvasta täysi-ikäisesti maksaa noin 300 000-400 000 euroa. Lapsilisät lapsen kasvattamisesta vauvasta täysi-ikäiseksi ovat pyöristäen yhteensä noin 20 000 euroa.
Yksi tapa laskea vanhempien vastuulle jätetty taloudellinen kustannus lapsen kasvatuksesta on laskea sijaisperheelle maksettavan summan erotus siihen, mitä lapsen omille vanhemmille maksetaan yhteiskunnan toimesta. Jos vertailukohtana on kasvatus vauvasta täysi-ikäiseksi, tämä summa on tyypillisesti yli 250 000 euroa per lapsi.
Tiedoksi ko, että opettajilla ei ole sen enempää virka-aikaa kuin lomaakaan, vaan opettajat tekevät työnsä ja hengähtävät silloin kun pystyvät, mihin kaikki eivät aina pysty itse vaikuttamaan. Työmäärälle ei ole varsinaisesti mitään kovaa rajaa ja se jakautuu erittäin epätasaisesti pitkin lukuvuotta. Olen tehnyt töitä ”lomilla”, viikonloppuina, iltaisin ja öisinkin, koska ne työt on joka tapauksessa joskus tehtävä. On minulla jäänyt yöunet monesti saamatta työhön liittyvien huolienkin takia. Tässä mielessä opettajuus siis ennemminkin muistuttaa kuin poikkeaa vanhemmuudesta niin kuin sen kuvailit.
Lapsetkin hoivaavat vanhempiaan, ja ylipäätään kaikkiin sosiaalisiin suhteisiin kuuluu myös kustannuksia. Jos näitä ruvettaisiin jotenkin korvaamaan, ei jäisi montaa sellaista yksinäistä sutta, jolle ei korvauksia kuuluisi. Köyhiä lapsiperheitä voidaan tukea oikein hyvin, koska lapsiköyhyys on huono asia, mutta tämä eläkemaksuehdotus on monin tavoin kummllinen, huonosti kohdennettu ja kustannustehoton tapa siihen.
Theta, kirjoitin jo aiemmin vastauksen, mutta se kai katosi bittiavaruuteen. Mutta siis: tiedän, että opettajilla ei virallisesti työaika rajoitu virka-aikaan, mutta käytännössä ainakin peruskoulussa ja lukioissa kuitenkin lähes poikkeuksetta opettajat pyrkivät tekemään työnsä virka-aikaan. Opetusta ei yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta järjestetä iltaisin eikä viikonloppuisin. Valmisteluajan ja arviointien tekemisen ajankohdan opettaja saa valita itse, ja lukukausien lopussa työviikot välillä väliaikaisesti usein pitenevät. Mutta ero vanhemmuuteen on silti aika selvä. Lasten vanhempi kun tekee tyypillisesti sekä saman työpäivän kuin lapsetonkin (esimerkiksi toisten lasten opettajana) ja sen lisäksi on vanhempi, sekä päivällä että yöllä, myös viikonloppuisin sekä lomakaudella että sen ulkopuolella.
Tiedoksi ko, että opettajilla ei ole sen enempää virka-aikaa kuin lomaakaan, vaan opettajat tekevät työnsä ja hengähtävät silloin kun pystyvät, mihin kaikki eivät aina pysty itse vaikuttamaan. Työmäärälle ei ole varsinaisesti mitään kovaa rajaa ja se jakautuu erittäin epätasaisesti pitkin lukuvuotta. Olen tehnyt töitä “lomilla”, viikonloppuina, iltaisin ja öisinkin, koska ne työt on joka tapauksessa joskus tehtävä. On minulla jäänyt yöunet monesti saamatta työhön liittyvien huolienkin takia. Tässä mielessä opettajuus siis ennemminkin muistuttaa kuin poikkeaa vanhemmuudesta niin kuin sen kuvailit.
Lisäksi totesin, että kyse ei ole siitä, että ”alettaisiin korvaamaan”, vaan siis nykytilana on se, että vanhemmuus kerryttää eläkettä pikkulapsiajalta silloin kun vanhempi on äitiys- tai vanhempainrahakaudella, muulla sairauspäivärahalla tai kotihoidontuen saajana. Sen sijaan pikkulasta vanhemman lapsen vanhemmuus ei varsinaisesti nykyisin kerrytä eläkettä. Se, jos eläkekertymä koskisi jollain tavoin nykyistä enemmän myös pikkulapsiajan jälkeistä kasvatustyötä, mikä sitten mahdollisesti tuottaa eläkejärjestelmälle tuottoa tulevina eläkemaksuina, ei olisi eläkejärjestelmän kokonaisuudessa mitenkään mahdottoman kummallista siihen nähden, mitä kaikkea siihen nykyisin sisältyy. Eläkejärjestelmän yksi kummallisuus nykyisin on mm. se, että työttömyysaika kerryttää työeläkettä usein silloin kun työtön on ollut yksityisen työttömyyskassan jäsen ennen työttömyyttä, mutta ei koskaan silloin kun hän ei ole ollut sellaisen jäsen – vaikka kummassakin tapauksessa palkasta on peritty työttömältä lakisääteiset työttömyysvakuutusmaksut tasan yhtä suurina.
”Oikeudenmukaisuuden kannalta”? 180 astetta persiilleen.
Eikö tähän ole mitään VIHREÄÄ lähestymistapaa? Väestön nopeaa kasvua on pidetty ihmiskunnalle tuhoisana ja nyt nämä laskelmat näyttäisivät pelastavan ihmiskunnan pelastamalla ilmaston liialta lämpenemiseltä ja luonnonvarat kulumasta loppuun.
Eikö ratkaisuksi käy maahanmuutto?
Toki joskus maahanmuuttoa vastustetaan argumentoimalla, ettei köyhästä rikkaaseen maahan muuttaminen ole mikään ekoteko, koska maahanmuuttajan tuottavuus paranee ja sitä myötä myös kulutus kasvaa. Mutta jos tämä on ongelma, miksi sallimme sitten niin suuren ympäristöjalanjäljen itsellemme ja suomalaisten näköisille jälkeläisille?
Jos ensisijaisena tavoitteena olisi vähentää väestöä, eikö juurikin loogista olisi siirtää ihmiset korkean syntyvyyden maista matalan syntyvyyden maihin? Samat tekijät, jotka pienentävät meidän lapsilukua, pienentävät myös maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä lapsilukuja verrattuna siihen, mitä ne olisivat olleet lähtömaassa.
Suurta ympäristötuhoa on tällä maapallolla saatu aikaan ihmisen historiassa paljon pienemmilläkin väestömäärillä, joten ei väen väheneminenkään yksin riitä. On asioita, jotka tekevät ympäristön kannalta suotuisten päätösten tekemisestä kivuttomampaa, mutta ympäristön pelastaminen ja tuhoaminen on kuitenkin kiinni aina lopulta poliittisesta tahdosta.
Syntyvyyden romahdus koskee Eurooppaa ja itä-Aasiaa. Afrikassa väestö sen sijaan kasvaa yhä vauhdilla. Ennusteiden mukaan Afrikassa voisi olla 2100-luvun alussa yli 4 miljardia asukasta, jos syntyvyys jatkaa sitä kehitystä mitä on nyt nähty ja jos muuttoliikettä sieltä pois ei olisi. Ennusteiden mukaan yli puolet maapallon väestöstä voi tämän vuosisadan lopulla olla afrikkataustaisia.
Maahanmuutto syntyvyydeltään alhaisista maista länsimaihin ei ole ongelmatonta, koska se pahentaa huoltosuhdetta lähtömaissa. Saattaa tosin olla, että sotivassa Euroopassa, jossa varat poltetaan aseisiin ja ammuksiin ja valtiot ylivelkaantuvat nyt pahasti, elintaso joka tapauksessa laskee pitkäaikaisemmin suhteessa muihin mantereisiin, ja että globaalin muuttoliikkeen suunta kääntyy jatkossa vaurastuvaan Aasiaan, joka ei ole viime aikoina rahoittanut sotimista velkaannuttaen valtioita entisestään. Suomellakin voi olla kohta merkittäviä haasteita pitää kiinni osaajista, jos meillä verotus nousee yhä korkeammaksi jotta valtion budjetti saadaan edes tasapainoon (velkojen takaisinmaksun yrittämisestä kukaan ei enää huoltosuhdehaasteet tiedostaen edes puhu), ja vaihtoehtona on korkeamman palkkatason ja alemman verotason tarjonta muualla maailmassa.
Arvonlisäverotuksen nouseminen liki maailman korkeimmalle tasolle 25,5 %:iin ei ainakaan edistä huippuosaajien saamista maailmalta Suomeen, mutta se voi edistää sitä, että ostokset siirtyvät muihin maihin.
”Saattaa tosin olla, että sotivassa Euroopassa, jossa varat poltetaan aseisiin ja ammuksiin ja valtiot ylivelkaantuvat nyt pahasti”
Eurooppa ei sodi, ja Ukrainalle lähetetty apu on vaatimatonta verrattuna siihen, mitä eurooppalaiset maat käyttivät puolustukseensa Kylmän sodan aikana, maailmansodista puhumattakaan.
”Aasiaan, joka ei ole viime aikoina rahoittanut sotimista velkaannuttaen valtioita entisestään”
Minun maantiedossani Aasiasta löytyy viisi kymmenestä suurimmasta sotavarustelijasta (Kiina, Intia, Saudi-Arabia, Japani, Etelä-Korea), sekä rauhaa rakastavat Pakistan, Turkki, Israel, Pohjois-Korea ja Iran, ihan vain aluksi.
Muuten tässä tulee jälleen kerran mieleen se, miten Risto Ryti torppasi 1939 syksyllä Mannerheimin ajamat asehankinnat, koska ne olisi tehty velaksi, ja suomalainen porvari pelkää velkaa enemmän kuin kommunismia.
Onkohan nykyisessä ilmapiirissä sallittua viitata esimerkkinä ainoaan kehittyneeseen maahan, jossa syntyvyys on yli kaksi myös maallistuneella valtaväestöllä ja yli kolme uskonnollisella valtaväestöllä: Israeliin? Ovat siellä ainakin ilmeisen perhekeskeisiä (en tunne kulttuuria omakohtaisesti). Siellä siis juutalaisten syntyvyys on selvässä nousussa mutta arabien samaan aikaan laskusuunnassa (jo ennen nykyisen kriisin kärjistymistä siis).
Onhan Pohjoismaissakin alueita, joissa väestöpyramidi on nimensä mukainen, ainakin Färsaaret. Suomessakin on suomenkielisiä seutuja, joissa lapsia syntyy entiseen malliin, mutta ne ovat leimallisesti uskonnollisia. Jos uskonnollisuuden poistaa vaikka sitten vanhanaikaisena tästä palapelistä, niin jäljelle jää perhekeskeisyys. Sitä ei ole Suomessa ainakaan suosittu viime vuosikymmeninä politiikan välineillä tai maamme kulttuurissa muutenkaan – paitsi ruotsinkielisellä rannikolla, missä vähemmistön syntyvyys sitten onkin suomenkielisiä suurempaa…
Naisten koulutustason paraneminen ei kaikkea selitä, ainakaan jos Israelia ja suomenruotsalaisia tarkastelee. Verotuksella, eläkemaksuilla yms fiskaalisilla toimenpiteillä voi ehkä joihinkin kansanosiin vaikuttaa nopeastikin, mutta millä keinoilla voisi edistää perhekeskeisyyttä tässä maassa, jossa lapsia pidetään nykyään usein lähinnä riesana ja erityisesti naisten elämänvalintojen rajoitteina? Mitä tehdään toisin siellä, missä lapsia ja siinä sivussa nuoria ikäluokkia suositaan ja sitä myöten perheitä muodostetaan aiempien vuosikymmenien malliin?
Sitten toki meillähän eläkeläiset on viimeinen kansanosa, jonka tuloihin ja elintasoon kosketaan, koska poliitikot lähes kautta linjan pelkäävät omien aktiivisten äänestäjiensä suututtamista – vaikka ne saamapuolelle päässeiden eläkkeet maksaa meidän järjestelmässä aina seuraavat ikäluokat eivätkä niitä ole keränneet ainakaan nykyiset hyötyjät itse omilla työurillaan (vaikka mielellään niin ajattelisivat).
Blogistin ikäluokka on onnistunut luomaan valtansa vuosina lähinnä vain itselleen hyödyllisen järjestelyn, joka paitsi ruokkii itseään niin on sitä lamauttavampi tulevaisuuden näkymille (kun valta on ja pysyy vanhuksilla) ja vaikka sille syntyvyydelle, mitä nuorempia ikäluokkia tarkastellaan.
Terveisin keski-ikäinen korkeakoulutettu ja useamman kuin yhden lapsen vanhempi, joka vähintään sietää niin vanhusten, lasten ja nuorten kuin omanikäistenkin seuraa ja ajatuksia aika lailla taustasta riippumatta tai ainakin haluaa ajatella pyrkivänsä siihen.
Suomeen muutti ulkomailta viime vuonna 73.263 ihmistä. Suomen-, saamen- tai ruotsinkielisiä lapsia syntyi 36.346.
Ei tarvitse olla nero voidakseen päätellä mitä suomaisuudelle ja suomen kielelle tulee tulevaisuudessa tapahtumaan.
Jotain kai suomalaisuuden tulevaisuudesta kertoo se, että Valtonen opettaa lapsensa saksankielisiksi eikä hänen twitterissä ole esittelyä suomen kielellä…
Joo toki iso osa vahingosta tehdään itse. Esimerkiksi yliopistossa ei monella alalla saa opetusta muuten kuin englanniksi. Lentokentillä englanti on ennen suomea ja ruotsia jne.
Onko tämä nyt se tilasto, josta pitää suu vaahdossa huutaa että salaliittoteoria, jos sen esittää joku persu?
Persumiehet ovat erityisen haluttomia tuottamaan Suomeen lapsia.
Eikö olisi kuitenkin helpompaa viedä tuotanto ja talous Afrikkaan kuin tuoda Afrikasta ihmiset tänne ylläpitämään kuihtuvia ja kuolevia yhteiskuntia?
Antaa luonnonvalinnan tehdä tehtävänsä, väestösiirrot tänne ovat kuolevan yhteiskuntajärjestelmän tekohengitystä.
Afrikkalaisia maahanmuuttajia ei tuoda, vaan he tulevat. Tulisi enemmänkin, jos heidän tuloaan ei estettäisi, kuten teemme nyt.
Mitä tarkoittaa yhteiskuntajärjestelmän kuoleminen? Voihan sellainenkin yhteiskunta olla monella tapaa menestynyt, jossa vaikka kaikki jäsenet ovat maahanmuuttajia. Kun järjestää valtiot maahanmuuttajien osuuden mukaan, niin huipulta löytyy ainoastaan korkean elintason maita, ja pohjimmaisina taas on sellaiset matalan elintason maat, jonne kovin harva haluaa muuttaa. En näe mitään välttämätöntä syytä miksi yhteiskunnan pitäisi olla väestönsä osaltaan omavarainen.
Nimimerkki ”Zz”:n kommentti oli oivaltava.
Korkeasti koulutetut suomalaiset ovat jo nyt haluttua työvoimaa Euroopassa. STEM-alojen osaajille Keski-Eurooppa tarjoaa leveämmän elintason. Nykyisellä syntyvyyskehityksellä Suomesta on tulossa pienempi mutta kansainvälisempi maa. Monelle nykyajan helsinkiläisnuorelle Berliini, Lontoo ja Amsterdam ovat tutumpia paikkoja ja kiinnostavampia elinympäristöjä kuin Joensuu tai Kouvola. Kehityksen jatkuessa nuorten akateemisten muuttotappio kasvaa entisestään.
Suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä eletään vaihetta, jossa tulisi panostaa voimakkaasti perhepolitiikkaan. Lapsien hankkimiseen voisi jopa insentivoida. Viime aikojen interventiot ovat kuitenkin omiaan alentamaan syntyvyyttä:
– Perhevapaamallia muutettiin siten, että vanhemmille muodostuu kannustin jakaa perhevapaat ”tasaisesti”. Jos puolisoiden välillä on iso tuloero tai toisesta ei ole kotivanhemmaksi, tulee lapsenhoidosta kotona todella kallista.
– Helsinki poisti hiljattain kotona hoidettavasta lapsesta myönnettävän Helsinki-lisän yli vuoden ikäisiltä lapsilta. Kaivamani päätöksentekodatan perusteella heikennyksen ”ei pitänyt juuri vaikuttaa” päivähoidon kysyntään. Vaikuttipa sittenkin: päiväkodit tuntuvat olevan järjestään täynnä.
Ratkaisu olisi yksinkertainen. Luodaan varhaiskeski-ikäisille todella voimakas insentiivi hankkia yksi lapsi, ja yksilapsisille perheille voimakas insentiivi hankkia toinen lapsi. Koska näin ei näytä tapahtuvan, syntyy vuonna 2024 Suomeen vähemmän lapsia kuin vuonna 2023.
Ihminen on taitava ennen kaikkea sopeutumaan ja sopeuttamaan ympäristöään. Tässä on nyt erinomainen paikka miettiä asiaa ennen kaikkea sopeutumisen kannalta, maapallon kantokyvyn ja kaiken muun eliöstön kannaltahan ihmisten määrän väheneminen on loistava uutinen. Eli kaikki työhön miettimään miten vähenevään syntyvyyteen sopeudutaan sen sijaan, että käytetään energiaa haitalliseen eli turhiin toiveisiin syntyvyyden kääntämisestä uudelleen nousuun.
Afrikkalaisten suhteellisen väestöosuuden kasvusta, kokonaisuuden kannalta on täydellisen yhdentekevää, minkä värisiä ja millaisia geenejä kantavia ihmisiä täällä pohjolassa sadan vuoden päästä asuu. Jos lyhyen aikavälin (10-50v) sopeutuminen vaatii afrikkalaisen väestön tuloa Eurooppaan hoitamaan talouden pyöriä, niin sitten olkoon niin.
Kommunismi tosiaan voi toimia paremmin kuin kapitalismi. Kun vertaa Etelä-Koreaa ja Pohjois-Koreaa, näyttäisi kommunismissa väestörakenne terveemmältä.
En välttämättä uskoisi ihan kaikkea, mitä Pohjois-Korean hallinto maastaan kertoo. Ja Etelä-Korea on ihan oma omituinen kulttuurinsa, ei mikään geneerinen kapitalismi: https://x.com/airkatakana/status/1793094026755002624
Uskoisin, että väestötilastot ovat suhteellisen luotettavia: syntyneet, kuolleet ja ikä. Kuolinsyytilastoissa voi sitten olla epäselvyyksiä.
Koreoita on mielenkiintoista vertailla, koska ne ovat eräänlainen koeasetelma. Molempia asuttaa sama kansa, jotka puhuvat samaa kieltä.
Ne ovat valinneet hyvin erilaiset tiet kehittää yhteiskuntiaan ja toinen näyttää valinneen hitaan itsemurhan ja katoamisen.
Mitä niistä pitäisi ajatella ja oppia?
Soininvaara kirjoitti:
”Syitä ei kannata etsiä kotimaasta, sillä kehitys on ollut samanlainen eri puolilla maailmaa. Lasten saaminen on muuttunut itsestäänselvyydestä aidosti päätettäväksi asiaksi ja toisaalta työelämä ja vapaa-aika ovat muuttunet tavalla, johon lapset eivät oikein tunnu mahtuvan. Juhana Brotherus puki tämän sanoiksi niin, että lasten vaihtoehtoiskustannus on kasvanut.”
Syitä ei kannata hakea yksinomaan kotimaasta, mutta kehitys ei ole ollut sama kaikkialla maailmassa, koska Afrikassa väestö kasvaa yhä voimakkaasti. Kyse on mahdollisesti länsimaiseen elämäntapaan liittyvistä asioista. Kun yksilöiden kulutusmahdollisuudet ovat kasvaneet voimakkaasti, lasten vaihtoehtoiskustannus on kasvanut länsimaissa ja länsimaalaistuneissa Aasian maissa, mutta ei samalla tavoin ehkä kaikkialla muualla.
Ainakin länsimaissa laajasti julkinen sektori on luonut vuosi vuodelta lisää velvoitteita vanhemmille yleisesti länsimaissa: mm. koko EU:ssa. Wilmat ja muut erilaiset tietojärjestelmät tietotulvineen tai täytettävine lomakkeineen eivät ole vain suomalainen ilmiö, vaan rasittavat vanhempia muissakin länsimaissa. Vanhempien mahdollisuutta kasvattaa itse lapsensa tai päättää aidosti siitä, miten heidän lapsensa kasvatetaan, on kavennettu, samalla kun julkinen valta on kasvattanut rooliaan sen päättämisessä miten lapsia kasvatetaan, mikä isossa kuvassa myös osaltaan vähentää ihmisten halua saada ylipäätään lapsia lukuisissa maissa.
Amerikassa ainakin aiemmin syntyvyys on ollut korkeampi alueilla, joilla on ollut tarjolla vaihtoehtoja myös yksityisistä kouluista, myös maailmankatsomuksellisesti julkisen sektorin kouluista poikkeavista. Vastaavasti esimerkiksi koulutarjonnan lakkaaminen lähialueilta kokonaan voi tyrehdyttää myös syntyvyyttä alueella, kuten itä-Suomessa on Suomessakin nähty käyneen koulujen sulkemisen jälkeen monilla alueilla paikallisesti. Pienet lähikoulut ovat olleet kalliita ylläpitää, mutta ne ovat ylläpitäneet kuitenkin paikallista syntyvyyttä selvästi paremmin kuin mitä on tapahtunut sen jälkeen kun koulut on suljettu. Potentiaaliset vanhemmat eivät halua pitkiä kuljetusmatkoja, ja jos palvelut katoavat läheltä, jäävät lapset sitten monessa tapauksessa syntymättä. Tämäkin kehityskulku on nähty monissa muissakin maissa. Syntyvyyteen liittyviä vaikutuksia Suomessakaan huomioida esimerkiksi palveluverkostomuutosten vaikutusarvioissa sen enempää koulujen kuin sairaaloidenkaan ja muiden terveyspalveluiden verkoston osalta.
Kävin mielenkiinnosta ihan pikaisesti läpi kuntakohtaisia syntyvyystilastoja ja kotihoidontuen kuntalisätietoja. Nopea päätelmä on, että kotihoidontuen kuntalisää alas ajaneissa kaupungeissa syntyvyys olisi laskenut erityisen paljon, ja että siellä, missä kuntalisän ostovoima on säilytetty, syntyvyys ei olisi laskenut niin paljoa.
Kyse ei tietenkään ole ainoasta selityksestä matalalle syntyvyydelle. Mutta kotihoidontuen ostovoiman (valtion tuki + kuntien tuki vs. yleinen hintojen ja palkkatason kehitys) alenemiskehitys viimeisen parin kymmenen vuoden ajan saattaa yksi osaselitys sille, miksi Suomessa syntyvyys on laskenut erityisen paljon verrattuna muihin Euroopan maihin. Suomessa kotihoidontuki on vuosien ajan tietyistä suunnista tulevissa puheenvuoroissa esitetty vahingollisena tukena, koska se mm. alentaa töihin osallistumista erityisesti naisilla. Mutta niissä tarkasteluissa ei tarkasteltu eikä huomioitu ollenkaan sitä näkökulmaa, että kotihoidontuki ehkä olikin yksi keskeinen tekijä, joka ylläpiti Suomen syntyvyyttä.
Toki kyse ei ole pelkästä kotihoidontuesta, vaan kaikkien tulojen kokonaisuudesta. Jos lapsiperheille tulotasosta tulisi lasten saamisen myötä riittävän iso, syntyvyyskin voisi heilahtaa ylöspäinkin, Vrt. https://yle.fi/a/3-11849062 . Nykyään kuitenkin sosiaaliturvan kehittämisessä näkökulmana on ensisijaisemmin työllisyyden kannustinloukkujen vähentäminen, eikä syntyvyydestä ja syntyvyyttä alentavista kannustinloukuista ole piitattu viimeiseen 30 vuoteen sosiaaliturvauudistusten vaikutusarvioinneissa lakiesitysten vaikutusarvioinneissakaan.
Kotihoidon tuki alentaa myös suomenkielen osaamista lapsilla. Ja sosiaalisia taitoja.
Soininvaara kirjoitti:
”Kotihoidon tuki alentaa myös suomenkielen osaamista lapsilla. Ja sosiaalisia taitoja.”
Ensin mainittu pitää tilastollisesti paikkansa. Tarkemman analyysin mukaan se tulos koostuu kuitenkin useammasta komponentista. Eli tuloksesta pääosa johtuu maahanmuuttajaperheistä, ja siitä, että ollessaan kotona nämä lapset oppivat vanhempiensa äidinkieliä suomen kielen sijaan. Päivähoidossa heidän suomen kielen taitonsa kehittyy paremmin, mutta oman äidinkielen taito jää sitten vastaavasti heikommaksi. Suomenkielisten perheiden osalta suomenkielen taitojen kehitys riippuu vanhemmista. Heikosti kouluttautuneilla vanhemmilla suomen taidot keskimäärin paranevat päiväkodissa. Mutta korkeasti kouluttautuneiden vanhempien lapsilla taas suomen osaaminen on usein ollut tilastollisissa tarkasteluissa parempaa kotikasvatuksessa. Se, kenen seurassa on, vaikuttaa siihen, millaista kielitaitoa tarttuu.
Äsken luin tuoreen tänä vuonna julkaistun tutkimuksen varhaiskasvatuksesta pohjoismaissa: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616696.2024.2310694 . Tulos oli taas kerran se, että myöhempi kielitaidon taso vaikutti riippuvan etenkin vanhempien (sosioekonomisesta) taustasta. Varhaiskasvatusratkaisulla on asiassa merkitystä, mutta sen jälkeen jos sosioekonomiset taustaerot on ensin huomioitu, niistä muodostuu eroa varsin vähän.
Tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin myös varhaiskasvatuksen aloitusiän merkitystä. 0 ja 1-vuotiaana päivähoitoon laitetuilla lapsilla oli jokseenkin kaikissa pohjoismaissa myöhemmin heikompi tulos kielellisissä taidoissa kuin 2- tai 3-vuotiaana hoitoon laitetuilla. 5-vuotiaana hoitoon laitetuilla taas oli huonommat tulokset kuin 3-vuotiaana hoitoon laitetuilla.
Sosiaaliset taidot ovat monimutkainen kysymys. Ne ovat arvotusasioitakin sekä erittäin vahvasti myös kulttuurisidonnainen kysymyskin. Joku arvostaa sosiaalisena taitona kykyä olla hiljaa ja kuunnella painaen mieleensä mitä toinen on sanonut, toinen taas voi pitää sosiaalisena taitona sitä, jos joku osaa olla suunapäänä, mitä taas kolmas voi pitää merkkinä siitä, että sosiaalisia taitoja on omaksuttu heikosti. Jossain kulttuurissa anteeksipyytäminen on keskeinen osa sosiaalisia taitoja, toisessa taas väärässä olemisen myöntämistä vältellään. Jossain arvostetaan kykyä small talkiin, ja toisaalla taas liian matalalla kynnyksellä lähestymistä pidetään outona. Joku kerää ison määrän kavereita ympärilleen, ja tuntien kutakin vain hiukan, toinen taas voi keskittyä yhteen tai muutamaan ystävään. PISA-testiä on selkeämpi käyttää vertailupohjana, mutta sellaista ei ole sosiaalisista taidoista. Jos sosiaalisina taitoina mitataan sellaisia asioita, joita harjoitellaan erityisesti päiväkodissa, niin sitten siitä tulee sellaisessa ympäristössä olleille todennäköisesti paremmat pisteet. Jos taas mitataan sosiaalisia asioita, jollaisia taitoja harjoitetaan tyypillisesti kotona, niin sitten taas pisteet saattavat tulla eri tavoinkin.
Olettaisin, että kotihoitajiksi valikoituisi keskimääräistä väestöä enemmän sellaisia ihmisiä, joilla ei itsellään ole ihan pakottavaa tarvetta olla sosiaalisessa kontaktissa koko ajan toisten aikuisten kanssa, ja jotka saattavat arvostaa sitä, jos heidän lapsensakin oppivat sen tyyppisiä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, joita he itse arvostavat.
Ko, olet päätynyt aikalailla samanlaisiin johtopäätöksiin kuin minä kokemusteni perusteella.
Helsingin kuntalisän lakkauttaminen yli vuotiailta insentivoi vanhempia laittamaan lapsensa päiväkotiin 9kk-1v iässä. Päiväkodeista loppuu sitten kapasiteetti kesken, ja henkilökunnan mielestä noin pieni ei edes kuuluisi päivähoitoon.
Helsingin organisaatiorakennetta ja budjetointia pintapuolisesti tuntevana arvelen syyksi sen, että kotihoidontuen kuntalisä katsotaan konsernitason menoksi, mutta päiväkodit rahoitetaan Kaskon momenteilta. Koska vuotiaan päivähoitopaikan kustannus (ja etenkin rajakustannus, jos pitää rakentaa uusi päiväkoti) ylittää Helsinki-lisän, säästetään toiselta momentilta femma kun toisen momentin menot kasvavat kympillä.
Helppo – ja luultavasti toimiva – ratkaisu olisi muuntaa Helsinki-lisä dynaamisesti vuosittain määriteltäväksi, Kaskon momentilta maksettavaksi tueksi.
Helsingin kuntalisän poiston ei arveltu vaikuttavan ”juuri lainkaan” ikään, jossa lapset laitetaan päiväkotiin ja vanhemmat palaavat töihin. Ilmeisesti mittavan varallisuuden perineitä tai menestyksekkään start up -exitin tehneitä 25-40v nuorten perheiden vanhempia olikin sitten ajateltua vähemmän. Muiden täytyy välittää lapsensa lisäksi myös rahasta.
Olemme vaimonme kanssa jo jonkin aikaa keskustelleet lasten hankkimisesta, ja voin sanoa että meillä ei kodinhoidontuesta ole ikinä puhuttu tai tullut edes mieleen 😀 Olen kyllä poliittisesti valveutunut mutta silti en kyllä edes tiedä mikä tuki tuo edes on.
Ehkä homo economicus perheissä excelit määrittävät lastenhankinnatkin, mutta kaipa me emme ole sellaisia.
”Ehkä homo economicus perheissä excelit määrittävät lastenhankinnatkin, mutta kaipa me emme ole sellaisia.”
En tiedä, mitä tuollaiset perheet ovat. Mutta arkea lukuisissa jo olevissa lapsiperheissä on kysymys rahojen riittävyydestä. Ja on sekä kyselytutkimuksista ilmenneenä asiana että muutenkin aivan selvä asia, että jos rahat eivät riitä edellisten lastenkaan kanssa elämiseen, se vaikuttaa monessa perheessä myös siihen, että hankitaanko enempää lapsia. Lisälapset kun tarkoittavat herkästi paitsi kasvavia ruoka-, vaate-, harrastus- ja muita menoja, myös tarvetta isommalle asunnolle, isompaa sähkölaskua, isompaa vesilaskua, isompia vakuutuslaskuja, ja ennen kaikkea lisätarvetta lapseen liittyville aikaresursseille. Käytännössä lisälapset tarkoittavat vanhemmille paitsi iloja ja suruja, myös niistä riippumattakin yleensä alennusta omaan taloudelliseen elintasoon.
Aikoinaan kauan sitten kun lapsiperheet olivat nykyiseen nähden huomattavan isoja, lapset kasvatettiin pääsääntöisesti ilman yhteiskunnan tukia. Elintasokin oli sitten kyllä matalampi. Mutta siihen aikaan ei myöskään peritty juurikaan veroja. Ei ollut nykyisen kaltaista huomattavasti lapsiperheiden kustannuksia korottavaa arvonlisäveroa. Palkkaverotuskin oli hyvin vähäistä nykyiseen nähden. Nykyjärjestelmä vaatii pyöriäkseen korkeita verokertymiä, ja se taas aiheuttaa sen, että lapsiperheet eivät pärjää taloudellisesti. Kulutusverot kun menevät joka lapsestakin.
Minun analyysi on ihan vain tämä:
Korkeat elinkustannukset kokonaisuutena rajoittavat lisääntymistä. Kiitos markkinakeskeisyyden, asuntojen ja asumisen hinta pyörii kahden töissäkäyvän aikuisen maksukyvyn perusteella. Kun lapsia tulee niin tilaa tarvitaan enemmän ja ruokaan menee enemmän rahaa. Perheen tulot eivät kuitenkaan nouse läheskään samassa suhteessa kuin tilan tarve ja ruuan tarve kasvaa. Todennäköisesti liian ahdas asuminen lasten kanssa nostaa vanhempien stressin kokemuksia. Sama sitten jos lapsia joutuu viemään kauas päiväkoteihin.
En tiedä tilastoja, mutta isompia perheille sopivia asuntoja on vähemmän kaupunkikortteleissa ja paljon enemmän taajamissa. Sitten jos perhe muuttaa syrjäiseen taajamaan jossa vähän palveluita niin työssäkäyntiin kuluu enemmän aikaa ja kulut nousevat koska pitää omista auto tai jopa kaksi.
Eli lopullinen analyysini on seuraava: markkinat, ja osittain julkinen kaavoituspolitiikallaan, ovat optimoineet asuntomarkkinat ja yhteiskuntarakenteen niin, että 2-3 lasta kaupunkialueella vaatii joko erittäin isot tulot (tai rikkaan suvun) tai sitten sen että vanhemmat vapaaehtoisesti suostuvat elämään kuin köyhät kirkonrotat ihan vain lapsien saamisen ilosta.
Jälleen kerran en tiedä tarkkoja tilastoja, mutta olen melko varma että jos keskitytään ”kantasuomalaisiin” (laajasti nyt vain sellaisiin ihmisiin, joiden vanhemmat ovat suomessa syntyneitä), niin lapsiluvut ovat suurempia omakotitaloasujilla kuin kerrostaloasujilla. Omakotitaloasujilla tuppaa olemaan huomattavasti enemmän tilaa, eikä mikään ihme kun omakotitaloissa on järjestään paljon matalammat neliöhinnat kuin kerrostaloasunnoissa, eikä nyt oteta huomioon edes pihaa. Oikeastaan on vähän mysteeri, miksi kerrostaloasunnot ovat niin kalliita? Näissä on ilmeisesti vain huomattavan paljon paremmat katteet ja yhteiskunta verottaa kerrostaloja suhteellisesti paljon kovemmin kuin omakotitaloja monin eri tavoin.
Tyhmät ihmiset aiheuttavat ihan itse omat ongelmansa, ja niin se menee tässäkin tapauksessa.
Miksi juuri ”15-vuotiaaksi varttuvaa” tyttöä. Siksikö, että nainen on silloin lisääntymiskykyinen? — Eikö pitäisi ennemminkin käyttää laskelmissa TOSIASIALLISTA lisääntymistä tuon laskennallisen iän sijasta?
15 vuotta voi hyvinkin olla ensisynnyttäjän keskimääräinen ikä Nigeriassa, mutta soveltuuko sama luku esimerkiksi Suomen oloihin?
Maailmassa on edelleen monta maata, joissa pieniä lapsia ei vielä rekisteröidä. Alle 5 vuotiaan todennäköisyys kuolla on matalan tulotason maassa ollut muutamia vuosia sitten noin 60 kertainen vauraisiin maihin verrattuna. (tieto oli tuoretta muistaakseni 2018, numero ulkomuistista)
Siksi siinä on tuo 15, koska se kuvaa sitä tosiasiallista mitä itsekin peräänkuulutat.
Nykyisen yhteiskuntajärjestelmämallin ’tekohengitys’ jatkuvilla ja kasvavilla väestövirroilla ei korjaa mitään, jos samat rakenteet pysyvät voimassa. Muutenhan uusi väestö tuo hetkellisen uuden ’ruiskeen’ väestöä ja syntyvyyttä, mutta kulttuurin ja rakenteiden pysyessä samana ihan tilastojen mukaan syntyvyys alkaa seuraavissa sukupolvissa valumaan kohti ns. yhteiskuntamallin edistämää keskiarvoa. Miksi äärimmäinen meritokratiaa ja markkinoita korostava malli johtaa syntyvyyden laskuun? Näinhän se menee, kovimmat syntyvyyden laskut on nimenomaan nähty Japanissa, E-Koreassa, Kiinassa ja hieman lievemmät länsimaissa. Nuo Aasian maat ovat kopioineet lännestä ja omaksuneet meritokratian ja markkinaliberalismin mallit monessa mielessä jopa kovemmin kuin länsimaat ja tulokset kyllä näkyvät.
En suoraan sanottuna kyllä ymmärrä mitä hienoa liberalismin kovissa talouskasvusaavutuksissa on, kun niitä niin kovasti kehutaan ja hehkutetaan? Liberalismilla viittaan laajasti 1970-1990-luvulla alkaneen ’liberalismin’ aikakauden alkuun, mitä mm. eräs Fukuyama kuvasti teoksessaan ’Historian loppu ja viimeinen ihminen’. Mitä se Liberalismi nyt on oikein voittanut? Laajassa globaalissa katsannossa minun näkemyksen mukaan liberaalidemokratiat varsinkin ovat kuin syöpä, ne kasvavat ja kuluttavat ja tämä perustuu pitkälti muista maista saataviin resursseihin ja syötteisiin. Ne ovat niin riippuvaisia muista maista että nyt jopa ihmisiä pitää tuoda muista maista. Mikä se sellainen yhteiskunta ja populaatio on, joka ei kykene ylläpitämään itseään?
Nämä ’tarvitaan väestöä muualta, että tämä meidän kuluttava yhteiskunta pysyy pystyssä’ argumentit ovat housuun kusemista ja väittelevät syiden selvittämistä ja hoitamista, sen sijaan hoidetaan oiretta eli sitä, että liberaalidemokratia on selvästi kestämätön järjestelmä ja täysin riippuvainen ulkoisista syötteistä, tässä tapauksessa sellaisista ’huonommista’ yhteiskuntajärjestelmistä, jotka kykenevät kuitenkin lisääntymään. Mitäs sitten kun ilmastonmuutos tuhoaa nämä vielä tuottavat yhteiskuntajärjestelmät afrikassa?
Täällä ollaan niin ahneita ja lyhytnäköisiä että ihan inhottaa. Mutta totean jälleen kerran, liberaali ei vain ikinä ole väärässä koska hänen uskonsa ideologiaan on niin puhdasta ja järkkymätöntä. Vika on liberaalin mukaan aina jossain muualla, tässä tapauksessa esimerkiksi ihmisissä kun eivät lisäänny tässä täydellisessä liberalismin ideologiaa jäljittelevässä yhteiskunnassa. Koska eihän liberalismi voi epäonnistua, se kun on oikein.
Tuossa on konfliktin aines. Nyt näyttää siltä, että USA imuroi nuoret muista maista ja on ainoa selvä voittaja kapitalistisessa järjestelmässä.
Taantuville alueille voi tulla kiusaus liittoutua ja pistää kapitalistinen maailmanjärjestys alas.
Tätä menoa maastamme tulee joko köyhä tai monikulttuurinen ja köyhä. Mieluummin ensin mainittu.
Kansakunta ei voi oikeastaan sopeutua siihen, että ikäluokan koko putoaa kolmasosaan yhdessä sukupolvessa. Tai kyse on sukupuuttoon valmistautumisesta. Kun väestön koko on enää tuhat yksilöä, lähes kaikesta teknologiasta on jouduttu luopumaan. On palattu sähköttömiin pientiloihin, ehkä jopa metsästämään ja keräilemään.
Jos käänne joskus aiotaan tehdä, miksemme tekisi sitä jo nyt? Mutta ottaako sammakko kattilassa lusikkaa oikeaan tai parempaan räpyläänsä?
Onko meillä mitään tilastotietoa siitä, millaiset vanhemmat Suomessa vielä saavat lapsia? Tulevaisuutemme kannalta on aika suuri merkitys sillä, ovatko nuo 36 000 vuosittain syntyvää lasta päihdeongelmaisten tai lukutaidottomien vanhempien lapsia vaiko lääkäri- ja juristivanhempien lapsia. Tuo nyt rajuna yksinkertaistuksena, mutta ydin on se, että jos vielä ”hetki” sitten syntyi 60 000 lasta vuodessa ja nyt enää 36 000, niin ketkä lopettivat lisääntymisen?
Toinen, mikä on kiinnostavaa, on se, ketkä suomalaisista muuttavat pois ja ketkä jäävät.
Väestön laadulla on varmaankin määrän lisäksi väliä…
”Tulevaisuutemme on joko monikulttuurinen tai köyhä.”
Tämähän on juuri sitä kangasharjulaista ajattelua, jota blogisti moitti. Eikä siinä ole mitään vihreätäkään. Näin pohjoisilla leveysasteilla luonto on herkkä ja elättäisi järkevämmin noin 2M ihmistä, jos väkiluvun saisi riittävän hallitusti vakiintumaan siihen.
Olisiko se köyhää? 2M ihmistä eläisi luultavasti rikkaampaa elämää kaivosveron/kaivannaisten, metsätulon ja valtionyhtiöiden tulovirran varassa tulevaisuudessa, kun sitä jaettaisiin kansalaispalkan muodossa ja valtionyhtiöiden suhteen olisi malttia ja taitoa vaurastua. Tuo olisi kuin Alaskassa ja varmaan useimmat ihmiset jotain muutakin tuottavaa työtä vielä tekisivät. Sopeutuminen vähenevään väestöön on maailmassa vielä laajemminkin edessä kuten monet kommentoijat muistuttivat, eikä sitä vastaan pidä tapella. Eikös täällä pitänyt olla vihreitä, eikä pelkkiä kangasharjuja tai teknokraatteja?
Makeasta vedestä ja energiasta ei totisesti olisi pulaa, joten kansa voisi nauttia kylpylöistä rajatta. Lisäksi hiilinielut mahdollistaisivat 1-2M väestölle runsaat lentomatkat miellyttävämpään ilmastoon kaamosaikaan. Järvenrantatontteja riittää mökkiläisille ja metsissä olisi tilaa harrastaa. Tämä ei olisi köyhempää elämää vaan rikkaampaa. Rikkautta ei ole raha, vaan käytettävissä olevat luonnonvarat. Teknologinen kehitys vapauttaa työvoimaa palvelualoille ihan sopivasti ja jollei niin suomalaiset ovat tottuneet itsepalveluunkin, ei se niin kamalaa ole.
Talouskasvun perustuminen väestönkasvulle on barbaarista ja pitkän päälle täysin kestämätöntä. Ainoastaan tuottavuuteen perustuvaa talouskasvua pitäisi tavoitella ja jos siinä onnistutaan ”liian” hyvin ja kokonaiskulutus kasvaa merkittävästi, niin varmaan pitää sitten vähentää sitä väestöä vielä 1-2M:stakin.
On hyvä, että Suomen ja koko Euroopan väkiluku alenee, mutta jos se alenee kovin nopeasti, ensin alenee lasten ja työikäisten määrä ja vasta paljon myöhemmin vanhusten määrä. Eläkkeiden rahoittaminen ja vanhusten palvelut käyvät työssä oleville kohtuuttomiksi.
Nuoret! Älkää meemittäkö itseänne luulemaan, että varakkaiden vanhusten ongelmat olisivat teidän ongelmianne. Meidän todellinen haasteemme on pelastaa Eurooppa ja kotimaa näiden skelerootikkojen sinertävänharmaista käsistä.
Olen pitänyt 1990-luvulta lähtien itsestäänselvyytenä sitä, että kun suurten ikäluokkien eläkkeet on maksettu, niin koko järjestelmä kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ei tällainen 70-luvulla syntynyt tule koskaan saamaan mitään järjellistä eläkettä.
Huomautan vain nyt, että kyllä Suomessa riittäisi rantamökkitontteja jo nytkin, mutta tarjonnan runsaudesta tehtiin niukkuutta vedoten luontoarvoihin. Ja asialla taas: Suuret ikäluokat. Kuppaamassa muita, oli asia mikä tahansa.
Millä tavalla ajattelit saada Suomen väkiluku vähennettyä 2 miljoonaan?
Mitä töitä he tekisivät, olisiko Suomi siirtomaa?
Miten saadaan varmistettua että Venäjä ei uhkaa lähes tyhjää Suomea?
Mielenkiintoinen tekijä on Kanada. Nuoret ilmeisesti pyrkivät muuttamaan sieltä Amerikkaan ja Kanadassa matala syntyvyys. Toisaalta Kanadan tavoite nostaa väkiluku 100 miljoonaan. Aika iso osa maailman maahanmuuttajista taitaa mennä Kanadaan.
Samaan aikaan Kanadassa on asuntokriisi.
Samaa ihanuutta saadaan sitten Suomeenkin kun viimein saavat maahanmuuton kovaan käyntiin.
Kangasharju ja muut asuntosijoittajat jo hierovat käsiään yhteen odottaen rahasadetta.
Jos asiat menisivät eliitin politiikkaehdotusten mukaan niin Helsingissä asuntojen vuokrat nousisivat ainakin +50% 10 vuodessa.