Käytin pari viikkoa sitten 3.5. puheenvuoron ministeri Satosen järjestämässä seminaarissa, joka oli lähtölaukaus entisen työministerin Jari Lindströmin selvitykselle siitä, miten nostaa työllisyyttä yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Aiheenani oli Singaporen malli, josta olin kirjoittanut Suomen Kuvalehdessä vuonna 2013. Singaporen malli mainitaan hallitusohjelmassa.
Vastaan tässä myös niihin vastaväitteisiin, joita minulle esitettiin kymmenen vuotta sitten, kun selostin Singaporen mallia useammassakin kirjoituksessa.
Tutustuin Singaporen eläkemalliin eduskunnan verojaoston matkalla Singaporessa huhtikuussa 2013. Maan ministeri selosti sitä meille lyhyesti mutta selkeästi. Ikävä uutinen on, ettei mallia voi sellaisenaan kopioida Suomeen, koska se liittyy olennaisesti maan sosiaalitilimalliin. Siksi en ole myöskään mistään lähteistä tarkistanut mallin tarkkoja parametrejä. Toisen maan lainsäädännön ymmärtäminen lakitekstiä lukemalla on jokseenkin mahdotonta, koska pitää tuntea niin monta asiaa, joita lakitekstissä ei mainita. Moni on tutustunut, mutta ainakin osa heistä on ymmärtänyt koko mallin väärin.
Sosiaalitili
Singaporen sosiaalitilin periaate on, että jokaisen on talletettava noin kymmenen prosenttia ansiotuloistaan sosiaalitililleen. Työntekijän terveydenhoitomenot ja muun muassa työttömyysturva maksetaan tältä tililtä. Kun sosiaalitilillä on tarpeeksi rahaa, ei tarvitse tallettaa lisää, mutta jos tiliä käytetään, pitää taas maksaa, kunnes rahaa on tilillä tarpeeksi. Kun saavuttaa eläkeiän, sosiaalitililtä maksetaan eläke. Jos siis tili on ollut ahkerassa käytössä, eläke jää pienemmäksi. Nykyisin ilmeisesti tili muuttuu eläkevakuutukseksi, jossa vakuutusyhtiö kantaa riskin pitkästä iästä.
Singaporen malli lyhyesti
Meille esitelty malli oli lyhykäisyydessään seuraava: Kun työntekijä täyttää 62 vuotta (nykyisin 63 vuotta), työnantaja solmii hänen kanssaan uuden työsopimuksen, jossa työtehtäviä on helpotettu vastaamaan työntekijän alentunutta työkykyä ja palkka uutta työtehtävää. Koska palkka on alentunut, työntekijä saa maksaa itselleen täydennystä sosiaalitililtään. Valtio ei siis rahoita tätä millään tavalla. Se syö työntekijän tulevaa eläkettä, mutta paljon vähemmän kuin jos hän siirtyisi kokonaan eläkkeelle. Jos uutta työsopimusta ei saada sovituksi, työnantajan maksettavaksi koituu merkittävä sanktio. Aivan heikoilla ei siis työntekijä noissa neuvotteluissa ole.
Ajatus tuntui minusta silloin jotenkin tutulta. Jatka lukemista “Singaporen malli ikääntyneille työntekijöille”