Covid19 ‑pandemiassa ei pitänyt olla mitään yllättävää. Pandemian riski oli mukana tulevaisuutta koskevissa skenaarioissa siinä, missä tulossa oleva Kalifornian suuri maanjäristyskin. Mahdollisuutena, joka tiedettiin, mutta ei otettu huomioon.
Covid19 on hankalampi kuin Sars‑1, koska sen vakavammat oireet alkavat vasta viikon kuluttua tartunnasta, jolloin on jo ehtinyt levittää tautia eteenpäin. Sars‑1 oli tartunnan saaneelle paljon kohtalokkaampi, mutta sen oireet olivat niin rajut, ettei se levinnyt laajalle.
Covid19 on silti huono leviämään, onneksi. Jos se leviäisi kuin tuhkarokko, jokseenkin kaikki olisivat sen jo sairastaneet. Vuosi sitten luultiin yleisesti, että näin tulisi käymään kaikista rajoitusyrityksistä huolimatta.
Onneksi rokotteiden kehittämisessä on otettu jättiharppauksia. Erityisen lupaava on RNA-teknologia. Pfizer-Biontechin rokote oli tiettävästi valmis muutamassa päivässä sen jälkeen, kun viruksen perimä oli selvillä. Rokotteen tehon ja turvallisuuden testaaminen kuitenkin kesti lähes vuoden.
Kun osalle väestöä syntyy virusta vastaan vastustuskyky joko sairastamisen tai rokotteiden kautta, virukselle syntyy voimakas paine kehittää resistenttejä mutaatioita. Näin on käynytkin. Mutta ei hätää. Uusi rokote kehitetään alle viikossa.
Pelisääntöjen pitäisi olla etukäteen selviä. Influenssarokotteita muunnellaan vuosittain viruksen muuntuessa, eikä uusia vähän muutettuja rokotteita tarvitse tutkia yhtä huolellisesti kuin kokonaan uusia. Tässä on riskinsä mutta niin on sairastamisessakin.
Entä jos syntyy uusi hankala virus, joka tarttuu kuin tuhkarokko? RNA-rokote sitä vastaan syntyisi nopeasti, mutta vuotta ei voitaisi odottaa turvallisuustutkimusten kanssa. Pitäisi olla valmiiksi mietittynä nopeutettu käytäntö hätätilanteisiin.
Optimoimalla rokotetuotantoa globaalisti saadaan halvempia rokotteita, mutta globaali talous toimii kunnolla vain rauhan oloissa. Kriisioloissa ei voi luottaa globaaliin talouteen: Kun Wuhanissa suljettiin tehtaat, monet länsimaiset yritykset menettivät alihankintaketjunsa ja joutuivat pysäyttämään tuotantonsa.
Vuosi sitten maat kaappasivat välilaskun tehneistä rahtikoneista suojamaskeja. Kumma, että sekin painettiin villaisella. Vapaakaupan sääntöihin ei voi luottaa kriisin oloissa. Eivät armeijatkaan luota.
Nyt EU:ssa puuhataan vientikieltoa rokotteille. Yhdysvallat on sellaisen jo toteuttanut. Kun säännöt ovat nämä, seuraavaa kriisiä varten rokotetuotanto ja sen raaka-aineet hajautettava, vaikka näin toteutettu rokotetuotanto tuleekin paljon kalliimmaksi.
Rokotteiden tuotantokapasiteettia ja tarvittavia raaka-aineita on oltava kaikkialla tarpeeksi. Se tarkoittaa, että osa raaka-aineista saattaa pilaantua tarpeettomina. Maksaa, mutta entä sitten? Puolustusvoimat romuttaa kohta miljardeja maksaneet Hornet-hävittäjänsä ilman että niillä on ammuttu laukaustakaan.
Tässä kriisissä hatunnoston arvoinen asia on lääkeyhtiöiden välinen yhteistyö ja tiedon vaihto. Virus koettiin viholliseksi, ei kilpaileva lääkeyritys. Kun Sanofin oma rokotekehitys epäonnistui, se alkoi valmistaa tehtaillaan Pfizerin rokotetta.
Tulevaisuutta varten rokoteosaamiseen on panostettava maiden välisenä yhteistyönä ja syntyvä osaamisen on oltava yhteistä omaisuutta. Niin ihmiskunta valmistautuisi myös avaruusolioiden hyökkäykseen, jos sellainen olisi näköpiirissä.
On helpompi luottaa reiluun peliin rokotteiden resepteissä kuin valmiissa rokotteissa. Jos annamme muille omia rokotteitamme, meille jää niitä vähemmän, mutta asukkaidemme terveys ei vaarannu, vaikka kerromme muille, miten rokotteita valmistetaan.
= = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lääkärilehdessä
Halusin haarukoida AstraZenecan rokotteen tuottamia haittoja ja verrata sitä rokottamisen hyötyihin ja rinnastaa rokotteen riskejä muihin riskeihin, jota pidämme hyväksyttävinä.
AstraZenecan rokote näyttää tuottavan harvinaisen veritukoksen, johon liittyy verihiutaleiden vähyys keskimäärin yhdelle sataatuhatta käyttäjää kohtaan. Luku on peräisin EMA:n tiedotustilaisuudesta 7.4. Se vaihtelee maittain. Se on ollut suurin Norjassa ja pienin Britanniassa. Ylivoimaisesti eniten kokemusta on Britanniasta. Brittien kokemuksen perusteella vakavien sivuvaikutusten riski on 0,16/100 000. Käytän tuota maiden keskiarvoa 1/100 000, sillä riski voi olla eri maissa erisuuruinen syistä, joihin palaan lopussa.
Riskinä yksi sataatuhatta kohden on niin vähäinen, että se rinnastuu lähinnä riskiin joutua liikenneonnettomuuteen matkalla rokotettavaksi. Yritän rinnastaa tätä muihin riskeihin, jotka me arkisessa elämässämme hyväksymme.
Minulla ei ole pääsyä asiakirjoihin, mutta käsitykseni on, että tavalliseen ibuprofeiiniin (esim. Burana) kuolee ihmisiä selvästi enemmän. Wikipedia tietää kertoa, että sen pitkäaikainen käyttö kolminkertaistaa sydäninfarktin riskin. Kun sydäninfarkteja on Suomessa noin 400/100 000 asukasta, ”harmittoman” ibuprofeiinin pitkäaikainen käytön sydäninfarktiriski on useita satoja sataatuhatta käyttäjää kohden vuodessa, siis joka vuosi. Se on siis satoja kertoja vaarallisempi.
E‑pillerit nostavat tuottavat laskimotukosten riskiä noin 40 – 100 tapauksella sataatuhatta käyttäjää kohden vuodessa. Tosin nämä tukokset ovat harmittomampia kuin nämä AstraZenecaan yhdistetyt.
Paljon suurempia riskejä hyväksytään liikenteessä. Sataatuhatta moottoriajoneuvoa kohden Suomessa kuolee 5 ja loukkaantuu sata henkeä. Jokin aika sitten ajokortti-ikä alennettiin Suomessa tosiasiallisesti 17 vuoteen. Vuoden sisällä 10 000 seitsemäntoistavuotiasta kuskia tuotti kuusi kuolonuhria, eli kuoleman vaara oli 60 /100 000. Loukkaantuneita oli luonnollisesti paljon enemmän. Moottoripyöräilijöitä kuolee vuosittain noin 13 ja loukkaantuu noin 250 sataatuhatta kohden.
Mutta takaisin rokottamisen riskeihin. Jos emme hyväksy rokotteen riskiä, hyväksymme sairastamisen riskit. Voi tietysti ajatella, että haluamme kaikille RNA-rokotetta, siis Pfizerin tai Modernan rokotteita, joissa näitä pahoja sivuvaikutuksia ei ole havaittu, mutta silloin rokottaminen viivästyy kuukausilla ja sinä aikana moni sairastuisi. Teen laskelman optimistisesti kahdella kuukauden viiveellä, siis joko AstraZeneca nyt tai Pfizer kaksi kuukautta myöhemmin.
Tällä hetkellä Suomessa Covid-19 ilmaantuvuus on 114/100 000 asukasta kahdessa viikossa. Kahden kuukauden viivästys rokotesuojassa tuottaisi nykytahdilla siis noin 500 tartuntaa sataatuhatta asukasta kohden. Verisuonitukosten riski on koronapotilailla erittäin suuri, joten verisuonitukosten määrä kasvaisi paljon, vaikka tarkoitus oli vähentää niitä välttämällä rokotusta. On tietysti eri asia, tuleeko tukos aivoihin vai munuaisiin.
Cambridgen yliopistossa on verrattu keskenään rokotusten hyötyjä ja haittoja. Kun AstraZenecaa on käytetty Britanniassa paljon, dataa on runsaasti. Sen mukaan vakavien sivuvaikutusten riski on ikäluokassa 20–29 vuotta viisinkertainen ikäluokkaan 60–69 vuotta verrattuna. Taudin haitat taas ovat vanhemmilla ikäluokilla selvästi suurempia. Haitan mittarina käytettiin riskiä joutua tehohoitoon – makuaistin menetystä siis esimerkiksi ei pidetty tässä haittana. Laskin tämän mukaan rokottamisen hyöty/haittasuhteen ikäluokittain. Olen indeksoinut haitan merkitsemällä suhdeluvuksi 100 ikäluokassa 60–69 vuotta.
Rokotuksen suhteellinen hyöty/haittaindeksi
20–29 v.
1
30–39 v.
5
40–49 v.
16
50–59 v.
37
60–69 v.
100
Tätä taulukkoa ei voi lukea niin, että hyödyt ja haitat olisivat nuorimassa ikäluokassa yhtä suuret, koska kiinnitin indeksin mielivaltaisesti sadaksi vanhimmassa ikäluokassa. Sen voi lukea niin, että hyötyhaittasuhde on ikäluokassa 60 – 69 sata kertaa suurempi kuin ikäluokassa 20–29 vuotta.
Brittidataa ei voi kääntää vaivatta absoluuttiseksi hyötyjen ja haittojen vertailuksi Suomessa, koska se riippuu tartuntariskistä. Brittidatan mukaan rokotteen hyödyt ovat yli 30-vuotailla selvästi haittoja suurempia ja 30 vuoteen siellä ikäraja on pistettykin.
Jos mitään muuta rokotetta ei olisi, ikäraja kannattaisi varmaankin asettaa noin 30 vuoteen ja jättää sitä nuoremmat rokottamatta, sillä epidemia hiipuisi jo sillä[1]. Kun muutakin rokotetta on, kannattaa minusta AstraZenecan käyttö painottaa vanhempiin ikäluokkiin ja säästää RNA-rokotteet nuoremmille. Missään tapauksessa AstraZenecan ja Johnson & Johnsonin rokotteita ei kannata kaataa maahan.
Mutta entä ne maiden väliset erot? Britanniassa on havaittu yksi vakava haitta 660 000 rokotettua kohden. Norjassa on rokotettu AstraZenecalla noin 130 000 terveyden alan työntekijää. Vakavia haittoja on aiheutunut viidelle ja heistä on kolme kuollut. Haittoja on siis ollut 1/27 000, joka on aivan muuta kuin 1/660 000. Voi tietysti olla, että norjalaisilla on vain ollut huonoa tuuria, mutta maiden väliset erot ovat muutenkin aika isoja.
Jos veritukokset aiheutuvat autoimmuunireaktioista, voidaan olettaa, että ne ovat osin perinnöllisiä. Norjassa tuota rokotetta ei silloin ehkä kannata käyttää. Mikä sopii briteille, ei sovi viikingeille. Siis jos.
Suomessa vakavia haittoja on havaittu kolme ja rokotteita on annettu 8.4. mennessä 216 000 annosta. Viimeisimmät on annettu niin vähän aikaa sitten, että haittavaikutuksia voi yhä ilmetä. Riittävän kauan sitten annettuja annoksia on 185 000. Riski on pienempi kuin Norjassa, mutta suurempi kuin Britanniassa, aika lähellä globaalia keskiarvoa. Näin harvinaista riskiä ei näin pienestä joukosta voida kuitenkaan kunnolla estimoida.
= = = =
Jos saisin päättää, laskisin AstraZenecan ikärajan tässä vaiheessa 55-vuoteen ja seuraisin kansainvälistä dataa. Toivottavasti löytyy se joukko, johon riski kohdistuu. Kun dataa on saatu lisää, voidaan päättää ikärajan alentamisesta edelleen.
[1] Tämä ei ole aivan varmaa. Sellaistakin on väitetty, että jos lapsia ei rokoteta, epidemia jää kiertämään lasten keskuudessa harmittomana nuhana, jolloin rokottamattomat aikuiset voivat saada tartunnan heiltä.
Pääministeri Sanna Marin mukaan ei kannata rokotepassia, koska se olisi epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, joita ei ole vielä rokotettu. Tämä on aika raju kannanotto surkeaan tilaan ajettua tapahtuma-alaa kohtaan. Solidaarisuudesta nuoria rokottamattomia kohtaan tapahtuma-alan tulee olla työttöminä — moni ilman edes työttömyyskorvausta — turhaan.
Tapahtuma-ala työllistää oman ilmoituksensa mukaan 200 000 henkeä. Vaikka luku olisi vähän yläkanttiin, paljon enemmän se työllistää kuin maatalous ja puunjalostusteollisuus yhteensä. Sellutehtaat ovat lähellä hallituksen sydäntä, mutta tapahtuma-alan työpaikkoja tuhotaan kateuteen vedoten.
Sanna Marini vaikuttaa päivä päivältä enemmän demarilta. Tanskassa ei ole rokotepassia vaan koronapassi. Sen saa jos on rokotettu tai jos on alle 72 tuntia vanha negtatiivinen koronatestitulos.
Kirjoitin asiasta pääkirjoituksen Verde-lehteen viikko sitten. Sen voi lukea tästä.
Ne, joilla upotettu linkki ei toimi, voivat käyttää tätä:
Olin eilen niin raivoissani hallituksen kyynisestä päätöksestä olla painottamatta korona-rokotuksia sinne, missä tautia on eniten, että katsoin viisaammaksi olla kirjoittamatta asiasta ennen kuin olen nukkunut yön yli. Raivoni ei kuitenkaan yhdessä yössä laantunut.
Hallitus siis ei päättänyt, ettei rokotusjärjestystä muutettaisi koskaan, mutta päätti, että se tehdään niin myöhään, ettei sillä ole enää mitään tehoa – jos siis tehdään lainkaan.
Sota-aikana valtionjohto joutuu tekemään päätöksiä, jotka merkitsevät omien kansalaisten hengen uhraamista, mutta rauhan oloissa sellaista ei pitäisi tehdä.
Demokratian kannalta olisi oikein, että kansalaiset tietäisivät päätöksen perustat ja kukin puolue kertoisi, mitä mikin puolue neuvotteluissa ajoi. Jotain kyllä tiedämme. Suomen keskustan vihamielinen asenne Helsingin seutua kohtaan on tunnettua, mutta yksin keskusta ei tätä päätöstä olisi voinut tehdä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan RKP ja vihreät esittivät rokotusten ohjaamista asiantuntijalausuntojen mukaan. Televisioidussa haastattelussa Krista Kiuru (sd) ilmoitti säätytalon portailla rehellisesti, että hänen tavoitteensa on estää kohdentaminen hallinnollisella jarruttamisella, jossa hän on tunnetusti taitava. Hallituksen päätös vastasi Kiurun ennalta sanomaa. Oikeastaan siis vain Vasemmistoliiton kantaa on hämärän peitossa.
Hallituksen neuvotteluissa pöydällä olleet paperit eivät ole julkisia, mutta on täysin mahdotonta, etteivät ministerit olisi olleet tietoisia luvuista. Päätöksellään hallitus lisäsi tietoisesti tartuntoja, sairaanhoitojaksoja, tehohoitojaksoja ja kuolemia neljänneksellä.[1]
Todennäköisyyksien kautta tappaminen tuottaa kuolemia aivan yhtä paljon kuin teloittaminen, vaikka se ei siltä tunnu. Teloittamisesta se eroaa siinä, ettei ennalta tiedetä, ketkä tulevat kuolemaan. Se vastaa siis tavallaan sitä, että ampuu silmät kiinni väkijoukkoon.
Paljonko suomalaisia hallitus päätti uhrata? HUS:n Juha Tuominen arvioi Mediuutisissa kuolonuhreja tulevan kymmeniä tai ehkä satoja.
HUS:n kehittämisjohtaja Visa Honkanen taas arvioi ylimääräisten kuolemien määräksi vain kuusi. Luku tuntuu todella pieneltä, mutta selitys on lauseessa, ettei laskelmassa ole otettu huomioon laumasuojan vaikutusta. On siis otettu huomioon vain se, etteivät rokotuksen saaneet sairastu itse, mutta ei sitä, etteivät nämä tartuta muita. Tämä jälkimmäinen efekti on paljon merkittävämpi, koska se kertaantuu. Kun ei saa tartuntaa rokotetulta, ei tartuta myöskään itse ja niin edelleen. Itse asiassa rokotukset pääkaupunkiseudulla ja Turussa suojaavat tätä kautta myös muuta maata. Muualla maassa tartuttavuusluku on paljon alle yhden eli epidemia hiipuisi pois, ellei saisi täydennystä tautipesäkkeistä.
Paljonko hallituksen päätös tuottaa kuolemia riippuu tietysti siitä, miten uskomme epidemian kehittyvän. Jos epidemia kehittyisi räjähdyksenomaisesti niin, että huhtikuun 18. päivän tienoilla tartuntoja olisi jo 11 000, kuolemia olisi todella aiheutettu satoja. Minä olen epidemian suhteen paljon optimistisempi. Sanoisin, että hallitus aiheutti runsaat 20 kuolemaa.
Uhreja olisi siis yhtä paljon kuin oli Konginkankaan bussiturmassa. Tuossa Suomen maantieliikenteen pahimmassa onnettomuudessa kuoli 23 henkeä, kun bussi törmäsi paperirullalastissa olleen rekan perävaunuun ja paperirullat murskasivat matkustajia.
Myönnän, että vertaus on epäreilu. Konginkankaan bussiturma oli puhdas onnettomuus. Ei sitä kukaan tahallaan aiheuttanut.
[1]KRAR:n laskelmien mukaan tartuntamäärät olisivat alentuneet 21–23 prosenttia eli päätöksen sivuuttamien lisää niitä yli 25 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että 80 on 20 % vähemmän kuin 100, mutta 100 on 25 % enemmän kuin 80.
Kansallinen rokoteasiantuntijaryhmä oli tehnyt erinomaisen selvityksen siitä, mitä vaikuttaisi koronarokotteiden jakelu tartuntavaaran mukaan. Olivat tehneet valmiiksi kompromissin, jonka mukaan (teoreettinen) sairaanhoitopiiri, jossa ei olisi ollut koskaan yhtään koronatartuntaa saisi kuitenkin kolmasosan siitä rokotemäärästä, joka sille kuuluisi pelkän asukasluvun mukaan.
Tulos oli selkeä. Esimerkiksi sairaanhoitoa vaativat tartunnat vähenisivät yli 20 prosenttia verrattuna siihen, että rokotteet jaetaan niin kuin niitä nyt jaetaan, tartuntariskiä katsomatta. Tämän teho olisi siis samaa luokkaa kuin nyt suunnitteilla olevien liikkumisrajoitusten. Tosin liikkumisrajoitusten vaikutus tulisi vähän nopeammin. Voisi joka tapauksessa olla niin, että liikkumisrajoituksia ei tarvittaisi lainkaan, jos rokotusjärjestyksen muutoksesta päätettäisiin nopeasti.
Ajattelin, että tämä oli tässä. Vaikka asia on aluepoliittisten intohimojen aihe, noin vakuuttavaa näyttöä ei kukaan voi vastustaa. Muuhan tarkoittaisi turhia kuolemia ja riskiä sairaaloiden tukkeutumisesta. Tämä on tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa parhaimmillaan.
Kansalaisen todennäköisyys joutua koronan takia sairaalahoitoon on kahden todennäköisyyden tulo
P(sairaanhoito) = P(tartunta) x P(sairaanhoito, jos tartunta).
Koronatartunta on 70-vuotiaille niin paljon vaarallisempi kuin nuoremmille, että oli perusteltua rokottaa heidät ensin ja ehkä myös riskiryhmä 1. Riskiryhmään 2 kuuluvien vakavan sairauden riski on suurempi kuin muun väestön, mutta nämä erot ovat paljon pienempiä kuin alueelliset erot. Siksi alueelliset erot ovat olennaisempia sen jälkeen, kun yli 70-vuotiaat on rokotettu. Tämänkään jälkeen ei pidä vaihtaa strategiaa kokonaan, vaan perustaa rokotusjärjestys niin hyvin kuin osataan kokonaisriskiin, eli noiden kahden tekijän tuloon.
Tartuntariskin vaihtelevat sairaanhoitopiireittäin yli kolmekymmenkertaisesti ja rokotuksen hyöty siis yhtä paljon. Erot ovat olleet pysyviä. Kohdistamalla rokotteet riskin mukaan niistä saa paljon enemmän terveyshyötyä. Alueelliset erot ovat suuria. Uusmaalainen on 30-kertaisessa tartuntariskissä Keski-Pohjanmaalla asuvaan nähden, joten rokotuksen hyöty on Uudellamaalla 30-kertainen.
Käsittämätön lausunto
Olin kuin puulla päähän lyöty, kun näin THL:n tämän pohjalta tehdyn lausunnon. Toimenpiteen vaikutukset jäisivät vähäisiksi ja ne ovat ongelmallisia yhdenvertaisuuden kannalta. En ollut ainoa yllättynyt. Kummeksuntaa tämä on aiheuttanut myös THL:n sisällä.
Aloitetaan tuosta yhdenvertaisuudesta. Ei voi olla niin, terveydenhuollon resurssien suuntaaminen vaikuttavuuden mukaan sotisi yhdenvertaisuutta vastaan. Jos tämä tulkinta otettaisiin, paljon pitäisi nykyisistä käytännöistä muuttaa, esimerkiksi syöpäseulonnat suunnata paljon tehottomammin. Ei niin tehdä myöskään rokotteiden kohdalla. Kuka tahansa voi saada puutiaisaivokuumeen Suomessa, mutta riski vaihtelee maan eri osissa. Ilmaisen rokotteen saa vain suuren riskin alueilla.
Miten THL sai tulokseksi, että vaikutukset sairaanhoitoon tarpeeseen olisivat vähäiset, vaikka KRAR oli juuri laskenut, että ne olisivat merkittävät?
Sillä, että lausunnossa oletettiin, että kohdentaminen alueellisesti aloitettaisiin vasta, kun melkein kaikki on jo rokotettu.
Keksittiin, että 69-vuotias kokkolalainen on kuitenkin suuremmassa riskissä kuin 20-vuotias vantaalainen, koska tartunta johtaa 20-vuotiaalla harvoin sairaanhoitoon. Niinpä ensin pitäisi rokottaa yli 70-vuotiaat ja sitten kaikki erilaisiin riskiryhmään kuuluvat ja sitten vuelä kaikki 50–69 vuotiaat ja vasta kun tämä on tehty, tehtäisiin päätös rokotteiden alueellisesta porrastamisesta. Logistisista syistä se tulisi voimaan vasta kolmen viikon kuluttua ja niinpä – hokkus pokkus – teho jäisi vähäiseksi.
Tämä on silmänkääntötemppu. Vaikka 20-vuotias vantaalainen todella on pienemmässä riskissä joutua sairaanhoitoon kuin 69-vuotias kokkolalainen, 69-vuotiaan vantaalaisen riski on 30-kertainen samanikäiseen kokkolalaiseen nähden. Alueiden sisällä kannattaa käyttää henkilökohtaista riskiä (ikä ja esimerkiksi ylipaino), mutta myös riskiryhmien sisällä kannattaa ottaa huomioon tartuntariski ja rokottaa myös riskiryhmiin kuuluvat nopeammin siellä, missä heidän riskinsä saada tartunta on suurempi. Jos noudatettaisiin KRAR:n hahmottamaa algoritmia, vantaalainen 20-vuotias saisi rokotteensa viimeisten joukossa, suunnilleen yhtä aikaa kokkolalaisen 20-vuotiasen kanssa.
Koska päätöksen tekemisestä kuluu kolme viikkoa siihen, kun se alkaa vaikuttaa rokotustahtiin, pitää päätös tehdä heti, mielellään jo huomenna.
Tämä vaatii kuulemma asetuksen. Olen antanut peruspalveluministerinä asetuksia. Ei sellaiseen mene kuin päivä.
KRAR:n hahmottama rokotusjärjestys säästäisi siis noin viidenneksi sairaanhoitojaksoista ja vähentäisi samassa suhteessa myös kuolemia. On häkellyttävää, että Suomessa jotkut ovat valmiita uhraamaan ihmishenkiä ja tuottamaan sairautta aluepoliittisten intohimojen vuoksi.
= = = =
THL:n asema koronakriisissä on ollut vaikea, kun se on joutunut seilaamaan tieteen ja politiikan ristiaallokossa. Olisi kuitenkin hyvä, että THL:n kannat olisivat tiedettä ja politiikka jäisi politiikan tekijöille, eikä kallistaa korvaansa edes voimakassanaiselle omistajaohjeukselle.
Kun hallitus ilmoitti tulevista liikkumisrajoituksista, minulle tuli ensimmäisen kerran tunne, että nyt lyödään liian lujaa. Monta kertaa aiemmin on tuntunut siltä, että toimet ovat liian lepsuja. Jos olisin ollut diktaattori, olisin kieltänyt karaokebaarit ja kaiken alkoholin nauttimisen ravintoloissa seisaallaan tai baarijakkaralla ja määrännyt maskipakon pahimmilla alueilla sisätiloissa ja julkisessa liikenteessä aikoja sitten.
Olen tutustunut THL:n mallinnukseen lähinnä Uuttamaata ajatellen. THL:n mallissa on liioiteltu vähän kaikkia parametrejä. Pohjana oleva tartuttavuusluku on Uudellamaalla korkeampi kuin se on tässä kuussa ollut, rokotukset vaikuttavat tartuttavuuteen hitaammin kuin vaikuttivat Israelissa, ja kesä vähentää tartuttavuutta paljon vähemmän kuin se vähensi viime kesänä tai kun se vähentää muiden koronavirusten tartuttavuutta. Lopputuloksena on paljon synkeämpi arvio kuin minä tekisin.
Olen seurannut seitsemän päivän ilmaantuvuuslukuja Uudellamaalla ja muualla maassa. Seitsemän päivää on parempi kuin 14 päivää, koska suunnan muutoksen näkee nopeammin ja paljon parempi kuin päivittäisten lukujen seuraaminen, koska niissä on suurta viikonpäivävaihtelua. Keskiviikko on nykyisin viikon pahin päivä.
Seuraava kuva on logaritmiasteikolla, koska THL:n argumentointikin menee tartuttavuusluvun kautta ja se johtaa eksponentiaaliseen kasvuun tai vähenemiseen.
Covi19 ‑tartuntojen ilmaantuvuus 7 päivän aikana sataatuhatta asukasta kohden Uudellamalla (punainen) ja muualla maassa (sininen). Huomaa logaritmiasteikko. Kuva päivitetty 27.3.2021
Uudenmaan tartunnat kääntyivät tasaiseen nousuun tammikuun 12. päivän tienoilla. Sen jälkeen ne kasvoivat yllättävän suoraviivaisesti. Estimoin trendin aikaväliltä 12.1. – 24.2. ja jatkoin sitä suoraviivaisesti. Trendin piirtäminen kuvaan näyttää nopeasti, onko kehityksessä tapahtunut muutosta. Kasvuvauhti oli noin 2 % päivässä eli THL:n käyttämä likimäärinen arvio R‑luvulla (viiden päivän kasvu) oli 1,1. Helmikuun lopulla kehitys erkaantui trendistä ylöspäin, eli tartuttavuus näytti nousseen selvästi. Sitä kesti kuitenkin vain viikon. Sitten kasvu taittui ja 15.3. oltiin taas aika tarkkaan trendillä.
Myöhempi kehitys osoitti, että noin 4.3. tapahtui muutos – muuten samana päivänä kuin OM esitti kuntavaalien siirtämistä. Nyt ollaan selvästi tuon tammi-helmikuun trendin alapuolella.
Kuvassa on myös uusi trendi, joka on estimoitu aikaväliltä 4.3. – 25.3. Siinä kasvua on enää 0,2 % päivässä, eli R‑luku on 1,01. Olisin voinut estimoida uuden trendin myös alkaen 15.3. ja saanut laskevan trendin, mutta se olisi ollut älyllisesti epärehellistä.
Tämän perusteella uskon, että todennäköisin skenaario on paljon optimistisempi kuin THL:n esittämä. Minun pääskenaariossani näilläkin rajoituksilla Uudenmaan tartuntojen määrä kääntyy laskuun kevään edistyessä ja rokotusmäärien kasvaessa.
Mitä tällä on tekemistä liikkumisrajoitusten kanssa? Ei paljon mitään. Jos suunnittelemme hätäpoistumisteitä rakennukseen, emme nojaudu todennäköisimpään skenaarioon. Todennäköisintähän on, että talo ei pala.
THL:n maalaama uhkaskenaario on paljon todennäköisempi kuin se, että uusia hävittäjiä tarvittaisiin tositoimissa.
Liikkumisrajoituksista kannattaa siis säätää, mutta niitä ei kannata ottaa käyttöön, ellei tilanne käänny pahemmaksi, sillä noiden rajoitusten inhimillinen hinta on suuri. Niissä näyttää unohtuneen se, että todella moni asuu Suomessa ja erityisesti Uudellamaalla yksin. Tältä osin tiedottaminen on ollut sekavaa, mutta nyt näyttää siltä, että juuri näin tullaan tekemään.
Olen toiveikas. Uskon, ettei asetusta liikkumisrajoituksista tarvitse ottaa käyttöön.
Kannattaa muuten huomata, että nämä liikkumisrajoitukset vähentävät tartuntoja, kuolemia ja sairaanhoitojaksoja suunnilleen yhtä paljon kuin vähentäisi rokotusten keskittäminen epidemiatilanteen mukaan. Se tietysti vaikuttaa viiveellä.
Kömpelöt keinot
Aivan hölmöltä tuo keinona kuitenkin vaikuttaa. Kun emme pysty kieltämään sitä, mitä ihmiset tekevät rakennusten sisällä, kiellämme siirtymisen rakennuksesta toiseen. Tämä ei pelitä, jos kaupassa saa kuitenkin käydä. Alepan kassin kanssa voi liikkua vapaasti, jos on päättänyt fuskata.
Kerrostaloissa voi järjestää melkoiset bailut ilman, että kenenkään tarvitsee käydä ulkona. Turun ylioppilasasuntoloista nyt puhumattakaan.
Pelkään, että liikkumisrajoituksia noudattavat vain ne, jotka noudattaisivat suosituksiakin, mutta heille aiheutuu turhaa haittaa, kun taas ne, jotka eivät piittaa suosituksista, eivät piittaa tästäkään.
Olennaista on, että oman kotitalouden tai muun kuplan ulkopuolisia ei pitäisi tavata. Ei naapurien kutsumisesta kylään ole haittaa, jos tapailee vain heitä. Muualla tästä on pystytty säätäämään, mutta meillä ollaan juridisesti kädettömiä.
Suomalainen keinovalikoima on todella kömpelö, kun sitä vertaa muihin Euroopan maihin. Tiedän, että valtiotieteilijän ei pitäisi puhua mitään perusoikeusjuridiikasta, mutta puran silti sydäntäni.
Ekonomistille opetetaan, että on erilaisia hyviä asioita, joiden välillä on jokin järkevä vaihtosuhde. Vaihtosuhteesta eri ihmiset ovat vähän eri mieltä, mutta mitään asiaa ei pidetä äärettömän arvokkaana. Ääretön nimittäin on tosi iso.
Perusoikeusajattelu lähtee tietystä minimitasoista, jodien alittaminen vähääkään ei tule kyseeseen, mutta joiden ylittäminen reilustikin on hyödytöntä. Ekonomistin silmissä aivan kummallinen hyötyfunktio.
Kiihkomielisin perusoikeusajattelija joutuu kuitenkin myöntämään, että joskus perusoikeuden ovat tosilleen vastakkaisia. Jostakin perusoikeudesta pitää tinkiä, ettei toista loukattaisi. Esimerkiksi ihmisen oikeus elämään voi ylittää sen, ettei henkilöä saa testata rajoilla.
Silloin, kun kaksi perusoikeutta on vastakkain, minusta perusoikeusjuristille kuuluu ristiriidan havaitseminen, mutta ei eri asioiden punnitseminen keskenään. Se on enemmän mielipidetieteellinen asia ja kuuluu poliittiseen harkintaan. Eri asia on, jos hän esittää keinon, jolla yhtään perusoikeutta ei tarvitse vaarantaa.
Ottaessaan kantaa kahden perusoikeuden välillä, perusoikeusjuristi joutuu joskus perusteluissaan puuttumaan substanssiasioihin. Joskus harvoin on kyse substanssiasiasta, jonka tunnen mielestäni hyvin. Olen joutunut huomaamaan, että perusoikeusjuristi saattaa tuntea substanssipuolen joskus todella pintapuolisesti tai on ymmärtänyt sen peräti väärin, mutta sei ei haittaa varman kannan esittämistä.
Jos olemme sitä mieltä, että muista perusoikeuksista voidaan tinkiä ihmisten hengen säästämiseksi, sen jälkeen näitä toimia tulisi minusta pohtia siltä kannalta, kuinka paljon niistä on haittaa eikä enää murehtia muita perusoikeuksia, joita rikotaan joka tapauksessa.
Näin toimien pääsisimme paljon tehokkaampiin ja samalla vähemmän haitallisiin rajoituksiin.
Ainakin pitäisi olla oikeus luopua jostain perusoikeudesta, jos sen soveltamisesta kokee olevan itselleen vain haittaa.
Selvennän tätä esimerkillä. Saksassa baarien kautta levittyviä tartuntoja torjuttiin tehokkaasti sillä, että baariin tulevien piti antaa henkilötietonsa, jotta jos kävisi ilmi, että siellä on ollut joku tartunnan saanut, kaikki altistetut saataisiin kiinni. Meillä tämä ei käy, koska moisen rekisterin pitäminen rikkoo perusoikeuksia.
Eihän niitä henkilötietoja tarvitse kenenkään antaa. Siltä välttyy, kun ei mene siihen baariin. Eihän se ole hänen kannaltaan sen pahempi vaihtoehto kuin se, että baariin meno kielletään kaikilta. Niiden muiden kannalta se on huonompi vaihtoehto.
= = = =
Muuten olen sitä mieltä, että rajoitukset pitää poistaa rokotetuilta sen jälkeen, kun ensimmäisen piikin saamisesta on kulunut 20 päivää. Teoriassa voi silloinkin tartuttaa, mutta riski on laskenut kovin alas.
Erityisen kummallisena pidän lehdestä lukemaani kantaa, että rokotetut eivät saa saada mitään sellaisia oikeuksia, jotka kielletään rokotuksista kieltäytyviltä kulkutautimyönteisiltä, koska ihmisillä on oikeus kieltäytyä rokotuksista. Aaagh!
Viikko sitten puoluesihteerit olivat yksimielisiä siitä, ettei kunnallisvaaleja pidä siirtää. Niin olin minäkin ja olen sitä mieltä yhä. THL kuitenkin löi eteen sellaiset rätingit, että puoluesihteerit taipuivat siirtämään. Katsotaanpa vähän noita rätinkejä.
THL:lla ei ymmärtääkseni ollut mitään mallia vaan olivat laskeneet kaavamaisesti, että mitä tapahtuisi, jos tartuntojen määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Tehtiin kolme laskelmaa siitä, että tartuntojen määrä kaksinkertaistuu 11,5 päivässä, 16 päivässä tai 25 päivässä. Näin saatiin tartuntojen määräksi vaalipäivän tienoilla jotain väliltä 2 600 – 11 000.
Harmi, ettei oikeusministeriölle kerrottu, että samalla mekaanisella laskentakaavalla tartuntoja olisi kesäkuun 13. päivänä jotain välillä 11 000 – 230 000.
Oikeusministeriössä tuo mekaaninen laskenta otettiin ilmeisesti ennusteesta, mitä se ei mitenkään edes voinut olla. Jos se olisi ennuste, olisi menty olettamaan, etteivät päätetyt sulkutoimet vaikuta tartuntoihin mitään ja ne yli miljoona rokoteannosta, jotka on annettu maaliskuun loppuun mennessä, olisivat tehottomia.
Katsotaanpa Suomen rekisteröityjen tartuntojen määrää syyskuun alusta. En sotke tähän viime kevään lukuja, koska meillä ei ole mitään käsitystä siitä, paljonko tartuntoja oli keväällä.
Kuvassa näkyy kolme kasvuperiodia, syyskuun alusta lokakuun puoliväliin, lokakuun puolivälistä itsenäisyyspäivään ja tammikuun puolivälistä toistaiseksi. Tuo vimeinen kasvuperiodi vaikuttaa näistä kolmesta isoimmalta.
Jos haluaa ymmärtää, mitä epidemialle kuuluu, kuvio kannattaa piirtää logaritmiasteikolla. Epidemiassa on kyse eksponentiaalisesta kasvusta tai vähenemisestä. Kansankielellä eksponentiaalista kasvua kutsutaan joskus korkoa korolle ‑kasvuksi. Minä lasken mielelläni kaksinkertaistumisaikoja, epidemiologit puhuvat R0-luvusta eli siitä, kuinka monta muuta yksi sairastunut tartuttaa. Sen estimoimiseen eivät tiedot riitä, koska emme pysty jäljittämään tartuntoja. Siksi sen korvikkeena käytetään viiden päivän kasvua. Jos siis R0=1,2 se tarkoittaa, että tartuntojen määrä kasvaa viidessä päivässä 20 %.
[Kuvat päivitetty 16.3.2021]
Logaritmiasteikolla kuva näyttää hieman toisenlaiselta. Nopein kasvuvauhti tartunnoilla oli syyskuun alussa alkaneessa kasvupyrähdyksessä. Kasvu oli myös huomattavan suoraviivaista. Estimoin sille trendin 26.9. tilanteen perusteella. Kaksinkertaistumisaika on 13 päivää. Käyrä seurasi trendiä hyvin lokakuun puoliväliin. Määräyksiä vähän tiukennettiin, mutta ennen kaikkea ihmiset ymmärsivät ryhtyä varovaisemmiksi. Pesivät esimerkiksi taas enemmän käsiään. Kasvu taittui, mutta ei kääntynyt laskuun.
Jos tartunnat olisivat jatkaneet vanhaa trendiä pitkin lainkaan hidastumatta, niitä pitäisi olla nyt puoli miljoonaa päivässä. (Jos olisi laittanut ajanlaskun alussa euron pankkiin ja saanut sille korkoa 5 % vuodessa, omistaisi nyt kolme kuun massaa kultaa. )
Tartuntojen määrä pysyi jokseenkin vakiona yli kuukauden ja pyrähti hyvin nopeaan mutta lyhytaikaiseen kasvuun marraskuun lopulla. Käyttäytyminen muuttui taas ja epidemian kasvu sammui.
Uusin kasvuperiodi alkoi tammikuun puolivälissä. Se on selvästi hitaampi kuin syyskuun kasvuperiodi, vaikka absoluuttisia lukuja katsoen asia näyttäisi olevan päinvastoin. Estimoinnin trendin alkaen 15.1 ja päättyen tähän päivään 7.3. Kaksinkertaistumisaika on noin 40 päivää eli R‑luku on noin 1,09. Vähän käyrässä on aaltoilua, mutta hyvin se kuitenkin seuraa trendiä.
Käyrästä näkyy helmikuun 16. päivästä alkanut vähän nopeamman kasvun aika, joka on viime päivinä vähän hellittänyt niin, että nyt ollaan taas trendin tuntumassa. Tämä pyrähdys saattaa johtua helpommin tarttuvista virusmuunnoksista tai hiihtolomista.
Voi olla, että muuntovirus tuottaa jatkossakin nopeamman kasvun. Mutta aivan varmasti tiukentuneet rajoitustoimet vähentävät tartuntoja jonkin verran ja kansalaisten kasvanut vaaran tunne paljon enemmän.
Jossakin vaiheessa kasvaneet rokotusmäärätkin alkavat vaikuttaa. Kun 20 % on rokotettu, R0-luvun pitäisi pienentyä 20 %, eli esimerkiksi luvusta 1,2 lukuun 0.96.
Piirsin kuvaan trendiviivan aina vanhaan vaalipäivään saakka. Se ei nouse lähellekään 11 000 tartuntaa päivässä vaan jää 1 300 tartuntaan päivässä. Olen aivan varma, että todellinen kehitys kääntyy vahvasti trendin alapuolelle rajoitustoimien, kasvaneen varovaisuuden ja rokotusten ansiosta.
Päätös vaalien lykkäämisestä perustui väärään tietoon. Näin sanoi myös ”ennusteen” isä, THL:n Mika Salminen.
Kun ikäihmiset ja muut riskiryhmät on rokotettu, onko enää perusteita rajoittaa nuorten elämää heidän suojelemisekseen?
Koronapandemian ikäviä puolia on nuorten tulevaisuuden uhraaminen, jotta ikäihmiset eivät sairastu. Korona on ikäihmisille todella vaarallinen tauti, mutta se on alle 30-vuotiaille jokseenkin harmiton – ei täysin harmiton, mutta kuoleman riskiä ajatellen terveelle nuorelle jokseenkin vaaraton. Alle 30-vuotiaiden riski kuolla koronaan on alle tuhannesosa yli 70-vuotiaiden riskistä – niin pieni, ettei sitä oikein pysty tilastoista edes tarkasti laskemaan.
Vuosi ilman kunnollista kouluopetusta ei ole nuorilta ikäluokilta mikään pieni uhraus. Se tulee varjostamaan heidän menestystään meritokraattisessa maailmassamme pitkään. Aivan merkityksetön ei ole nuoruuteen liittyvien riittien – penkkarit, vanhojen tanssit, ylioppilasjuhlat, fuksiaiset ja niin edelleen – jääminen pois. Joulu on joka vuosi, mutta nämä ovat vain kerran elämässä.
Nuorten elämää ei rajoiteta nuorten itsensä, vaan riskiryhmien, lähinnä yli 70- vuotiaiden suojelemiseksi.
Mitä tehdään, kun riskiryhmät on rokotettu?
Käytän Ruotsin tilastoja, koska heidän tilastonsa 12 500 koronakuolemasta ovat tilastollisesti luotettavampia kuin meidän tilastomme 725 kuolemasta.
Ruotsissa kuolleista 90 % on yli 70-vuotiaista, ja 0,2 % alle 30-vuotiaita. Kun yli 70-vuotiaat on rokotettu, koronan tuottama kuoleman riski putoaa väestötasolla kymmenesosaan. Silloin myös argumentit nuorten elämän rajoittamisesta putoavat painoarvoltaan kymmenesosaa. Nuorempien riskirymien rokottaminen pudottaa väestötason riskiä viellä lisää, muutamaan prosenttiin alkuperäisestä.
Ei korona senkään jälkeen ole riskitön, ja tuottaahan se monille viikkojen tai jopa kuukausien toipilaskauden, mutta silti:
Pitäisikö kouluissa ja yliopistoissa siirtyä lähiopetukseen viimeistään huhtikuun alussa?
Aikuisten hoilaamista karaokebaareissa on paljon perustellumpaa rajoittaa kuin varastaa nuorilta nuoruus.
Viikon ikävä korona-uutinen oli, että viruksen eteläafrikkalainen mutaatio ei tottele rokotetta.
Tässä ei ole muuta yllättävää kuin, että tällainen mutaatio ilmaantui ennen rokotteita. Mutaatioita tapahtuu koko ajan ja elinkelpoisimmat niistä alkavat runsastua. Kun merkittävä osa väestöstä on rokotettu, syntyy voimakas valintapaine rokotteita kestävien mutaatioiden eduksi. Niinpä eteläafrikkalainen mutaatio ei jää viimeiseksi resistentiksi virusmuunnokseksi.
Onneksi rokoteteknologia on kokenut vallankumouksen. Ennen rokotteen kehittämiseen meni vuosia, nyt RNA-rokote syntyy muutamassa päivässä, kun virusmutaatio on löytynyt.
Tämä nyt jaettava Pfizerin rokote syntyi muutamassa päivässä, mutta sen testaukset ja luvitus kestivät lähes vuoden.
Influenssa muuntuu joka vuosi ja uutta versiota varten tehdään uusi rokote vanhalla luvalla. Rokote on riittävän samanlainen, jotta luvan saa nopeasti. Se ei ole täysin riskitöntä, mutta riskitöntä ei ole myöskään vuoden odotus. Kymmenessä kuukaudessa koronaan on kuollut yli kaksi miljoonaa ihmistä – ainakin. Kaikkia koronakuolemia ei varmaankaan ole laskettu. Vähän muunnellun RNA-rokotteen riski on todella marginaalinen. Kun menet ulos kävelemään, pelkäätkö, että päähäsi putoaa meteoriitti?
Voi hyvinkin käydä niin, että SARS-Cov‑2:sta tulee A‑viruksen kaltainen vitsaus, joka tulee vähän muunneltuna takaisin toistuvasti. Influenssarokotuksia pitää ottaa vuosittain, korona-rokotuksia ehkä jopa useammin.
Tämä vaatii globaalia valmistautumista. Lääkeyhtiöille kuuluu kunnollinen korvaus tehdystä työstä, mutta niiden ei kannata ryhtyä kiristämään valtioita. Rokotteiden tuotantokapasiteettia on rakennettava lisää ja paljon.
Ei ole hyvä juttu, että Israel pääsi jonon ohi maksamalla nelinkertaisen hinnan rokotteesta.
= = = = =
LISÄYS 26.1.2021
Tämä kansainvälisessä lehdistössä kieränyt uutinen rokotteiden heikosta tehosta eteleafrikkalaiseen viruksmutaation oli ilmisesti ennenaikainen. Moderna vakuuttaa yhtiönsä rokotteen todennäköisesti pätevän siihenkin, mutta muuttaa rokotettaan varmuuden vuoksi vähän. Se ei kuitenkaan poista sitä, että on hyvin todennäköistä, että valintapaine synnyttää rokotteen kestäviä muunnoksia viruksesta, jolloin joudutaan samaan tilanteeseenkin influenssarokotuksten kanssa, jotka joudutaan ottamaan joka vuosi uudestaan.
Minulla on tiettyä ymmärrystä Britannian omaperäiselle rokotuskäytännölle, jossa pyritään antamaan mahdollisimman monelle ensimmäinen piikki nopeasti, vaikka silloin poiketaankin ohjeetsta, että tehosterokote pitäisi antaa kolmen viikon päästä. Taustalla minulla on silkkaa todennäköisyyslaskentaa ilman lääketieteellisen tiedon painolastia.
Julkisuudessa on ihmetelty sitä, että Britanniassa käytetään rokotteita ohjeiden vastaisesti. Sen sijaan, että jokaista rokotettavaa kohtaan varataan kaksi annosta, rokotetaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman moni yhdellä annoksella ja uusintarokotusta viivästetään viikoilla.
Taudin torjunta on todennäköisyyslaskentaa ja minun laskimeni antaa saman tuloksen, joskin on myönnettävä, että vähän vajavaisin tiedoin.
Aloitetaan siitä, onko parempi rokottaa kaikki kerran kuin puolet väestöstä kahteen kertaan. Julkisuudessa on liikkunut tietoja, että yhteen kertaan rokottaminen antaisi 70 prosentin suojan ja kahteen kertaan rokotettaessa 95 prosentin suojan. En tiedä, mistä tuo 70 prosenttia on kotoisin, mutta rokotuskokeiden väliaikatiedoista se lienee jollain tarkkuudella laskettavissa.
Aika yksinkertainen matematiikka osoittaa, että koko väestö yhteen kertaan rokotettuna vaikuttaa enemmän kuin puolet väestöstä kahteen kertaan rokotettuna.
0,5 x 95 % = 47,5 % < 70 %.
Tämä matematiikka voi kuitenkin olla liian yksinkertaista. Jos nuo kahteen kertaan rokotettavat olisivat riskiryhmää ja nuo lisärokotettavat olisivat terveitä nuoria, olisi varmaankin parempi rokottaa riskiryhmä kahteen kertaan. Britanniassa puhutaan kuitenkin niin suurista määristä, että kyse on muistakin kuin riskiryhmiin kuuluvista. Haavoittuvimmat pitäisi kuitenkin rokottaa kahteen kertaan ohjeita noudattaen. Tämä perustuu intuitioon, koska minulla ei ole käytettävissä todellisia parametreja Britannian tilanteesta.
Muuten olen sitä mieltä, että jos Suomeen tulee 50 000 annosta rokotetta viikossa, pitäisi ensimmäisen kolmen viikon rokotteet käyttää 150 000 hengen rokottamiseen kerran, ja viikkojen 4–6 rokotteet siihen, että nämä samat rokotetaan toiseen kertaan sen sijaan, että rokotetaan joka viikko 25 000 ja pannaan 25 000 annosta rokotetta säilöön toiseen kertaan rokottamista varten. Tässä on tietysti riski siitä, ettei noita lisärokotteita viikoilla 4–6 tulekaan, mutta toisessa vaakakupissa on rokotesuojan saaminen nopeammin.
Entä sitten toisen rokotuskerran viivästäminen? Se tarjoaa ensimmäisen rokotteen nopeammin useammalle ja säästää onnistuessaan satoja ellei tuhansia ihmishenkiä. Rokotekokeissa väli oli kolme viikkoa, Jos tehosterokotuksen saa vasta 12 viikon kuluttua, toimiiko se?
On kokeiltu vain kolmen viikon väliä. Se vedettiin hihasta. Ellei olisi ollut niin kiire, olisi ehkä kokeiltu pidempää väliä. On hyvin todennäköistä joskaan ei varmaa, että vähän viivästettynäkin toinen rokotuskerta tehoaa. Tämä on todennäköisyyslaskentaa ja osittain arvausta, mutta luultavasti viivästäminen kannattaa.
Jostain syystä hoidon takia kuolemista pidetään paljon pahempana asiana kuin kuolemista hoidon puutteeseen. Tässä on kyse vähän samasta asiasta. Jos halutaan pelata varman päälle, noudatetaan kolmen viikon väliä, koska sen tomivuudesta on tietoa. Silloin myös aiheutetaan varmasti suuri määrä kuolemia niille, jotka eivät ehdi saada ensimmäistäkään annosta.
Sitä kuitenkin ihmettelen, että Britanniassa ajatellaan, että tehosterokote voidaan antaa aivan eri rokotteella kuin ensimmäinen annos. Tätä pidän hyvin outona, joskaan en tiedä asiasta tarpeeksi. Ei ole todellakaan näyttöä, että tämä tehoaa yhtä hyvin. Tosin se voi tehota myös paremmin, mutta se on jo silkkaa spekulointia.
Britanniassa on kiire. Tartuntoja on viikossa liki 400 000 ja koronakuolemia liki 4000. Ensimmäinen piikki mahdollisimman monella mahdollisimman nopeasti säästää paljon ihmishenkiä sekä siksi, että rokotetut ovat osittaisessa suojassa että siksi, että epidemian leviäminen hidastuu, koska tartuttavuus alenee. Siksi säännöistä poikkeamisen ymmärtää Britanniassa.
Meillä tilanne on rauhallisempi, ainakin toistaiseksi.
