Jos otetaan tavoitteeksi, että kaikki Helsinkiin asumaan haluavat saavat Helsingistä asunnon järkevään hintaan, on rakennettava lisää asuntoja. Se on oikeastaan ainoa mahdollinen tapa. Kaikissa muissa tavoissa on se vika, että jos joitakuita autetaan pääsemään Helsinkiin, joitakin toisia vastaavasti estetään, koska se on lähes nollasummapeliä. Ei aivan nollasummapeliä, mihin palaan seuraavassa postauksessa. Eräänlaista hölmöläisten peiton jatkamista se kuitenkin on.
On tietysti toinenkin vaihtoehto. Tehdään Helsingistä niin huono paikka asua, että halu muuttaa Helsinkiin vähenee. Sanoihan eräs Keskustan kansanedustajakin aikanaan, että Tampereesta ei saisi tehdä niin hyvää kaupunkia kuin siitä ollaan tekemässä, jotta se ei imisi asukkaita muualta. Tätä vaihtoehtoa en kuitenkaan käsittele.
Helsinki käynnisti noin kymmenen vuotta sitten massiivisen asuntotuotannon. Asuntotuotanto enemmän kuin kaksinkertaistui. Voimakkaasti asuntotuotantoaan nostivat myös Espoo ja Vantaa. Oheisessa kuvassa on Helsingin asuntotuotannon määrä asuinneliöinä. Espoosta ja Vantaalta en näitä tietoja löytänyt. Voi kun Tilastokeskus julkaisisi rakentamisen määrän kunnittain, ei vain valmistuneita vaan myös aloitetut!
Mitä tämä on vaikuttanut asumisen hintaan? Viime aikoina omistusasuntojen hinnat ovat laskeneet Helsingissä tai oikeastaan kohtuullistuneet. Asuntojen hintoja koskevat tilastot ovat kuitenkin hankalasti tulkittavia, koska ne perustuvat tehtyihin kauppoihin, joita on jossakin kaupunginosassa enemmän kuin toisissa ja koska korot vaikuttavat hintoihin merkittävästi. Lisäksi osa asunnoista on vuokratontilla, osa omalla tontilla. Siksi olen katsonut vuokria vapaarahoitteisessa asuntokannassa. Koska PKS muodostaa yhden asuntomarkkina-alueen, kuvassa on vuokrien kehitys koko pääkaupunkiseudulla. Nimellisvuokrat on muutettu reaalivuokriksi deflatoimalla ne kuluttajahintaindeksillä.
Reaalivuokrat ovat korkean asuntotuotannon seurauksena laskeneet huippukausista 12 prosenttia. Laskun varaa ilmeisesti yhä on, sillä vapaita vuokra-asuntoja on esimerkiksi Oikotien sivuilla tänä aamuna tarjolla 5874, tuplasti tavanomaisen määrän. Tämä on iso saavutus. Se helpottaa pienituloisten asumisoloja paljon enemmän kuin se, onko ARA-asuntoja tarjolla 500 enemmän tai vähemmän.
Jostakin syystä tätä ei juhlita suurena saavutuksena, vaan murehditaan asuntosijoittajien pettymystä ja sitä, ettei asunnon omistaminen enää merkitse oikotietä vanhenemiseen. Korkea asumisen hinta on yhteiskunnallinen ongelma, ei mikään tavoite, vaikka lehtien taloussivuilta voisi muuta kuvitella.
Kun asuntojen hinnat ovat laskeneet, rakentaminen on vähentynyt, erityisesti Vantaalla, mutta jossain määrin myös Helsingissä. Tähän voisi puuttua, sillä asuntojen myyntihinnat ylittävät yhä reilusti rakentamiskustannukset. Helsinki on joustanut tonttien hinnoissa. Espoo ja Vantaa eivät voi tätä tehdä, koska ne eivät omista maataan siinä määrin kuin Helsinki.
Paremman puutteessa jonkinlaisen vastauksen tilastolliseen kysymykseesi saa vähän mutkan kautta katsomalla aluesarjoista eri vuosikymmeniä valmistuneet asuintalo kunnittain, alla yksikkö kerrosneliötä. Lähde
https://stat.hel.fi/pxweb/fi/Aluesarjat/Aluesarjat__asu__rakan__umkun/01UM_Rakennukset.px/
2000 — 2009, 2010–2019, 2020-
Helsinki 2 818 893 3 203 246 2 119 137
Espoo 2 389 017 2 604 660 1 661 405
Vantaa 1 677 117 2 193 305 914 850
Kehysalue 3 243 643 2 689 352 1 219 091
Tämä on myös ihan mielenkiintoista Helsingissä:
2000 — 2009, 2010–2019, 2020-
Kantakaupunki 499 429 1 097 248 973 485
Esikaupungit 2 319 464 2 105 998 1 145 652
Lähde https://stat.hel.fi/pxweb/fi/Aluesarjat/Aluesarjat__asu__rakan__pksoa/A01S_HKI_Rakennuskanta.px/
saattaa mennä offtopic:ksi johtuen kun aikaikkuna on lyhyt. mutta liittyy kuitenkin asiaan.
kun tämä oikeisto-oksennus harjoittaa politiikkaa, “siivotaan helsinki köyhistä”. onkohan porukka, lähinnä pienituloiset lähteneet muuttamaan pienempiin kaupungeihin? toisaalta oikeistolla on myös intressi pitää asuntojen hinnat korkealla, koska ovat usein maksaneet kovan hinnan siitä, ja haluaa pitää kiinni arvosta.
lopputulos varmaan nähdään myöhemmin, ehkä kahden vuoden kuluttua.
Pari pointtia. Pelkän tuotantokuvaajan katsominen ei ole mielekästä, jos puhutaan asuntotarjonnan muutoksesta. Pitäisi sen sijaan seurata tuotannon ja poistuman erotusta. Näin siksi, että asuntotuotannosta merkittävään osaan on liittynyt myös aiempien asuntokohteiden purkamista, joka on vähentänyt edullisimman asuntokannan tarjontaa sekä vuokra- että omistusasuntomarkkinoilta. Käytetyt vanhat asunnot kun ovat keskimäärin halvempia kuin uudet.
Asumisen hintaan on varmasti paikallisella tuotannollakin ollut vaikutusta. Mutta kannattaa huomata, että vastaava asuntojen ja vuokrien hintakehitys on tapahtunut samaan aikaan muuallakin Suomessa ja muissakin euromaissa. Eli se asia liittyy aika vahvasti myös mm. inflaatioon euriborien kehitykseen, eli käytännössä siihen, että ihmisten ostovoima on vähentynyt. Kun inflaatio nousi, reaalivuokrat kääntyivät laskuun, koska vuokrien päivitys tapahtuu viiveellä inflaatioon nähden ja koska palkat eivät nousseet samaa tahtia, jolloin vuokranantajat eivät pystyneet viemään inflaatiokorotuksia läpi. Inflaatio lähti nousemaan erityisesti loppuvuodesta 2021 niin, että se ei kuitenkaan juuri ehtinyt vaikuttaa vielä vuodenvaihteen 2022 vuokrankorotuksiin. Vuoden 2022 inflaatio oli poikkeuksellisen iso, mikä on ollut asuntojen reaalivuokrien nousun pääsyy. Vuokrat ovat nimellisesti pysyneet ennallaan, mutta inflaatio on leikannut vuokrien reaalista tasoa. Euriborit olivat reilusti nollan alapuolella vielä alkuvuodesta 2022. Nyt ne ovat jotain 3,7 % tms. Korkojen noustessa asuntojen hinnat laskevat, ja korkojen laskiessa asuntojen hinnat nousevat. Jollain viiveellä, mutta kuitenkin.
“Kun asuntojen hinnat ovat laskeneet, rakentaminen on vähentynyt, erityisesti Vantaalla, mutta jossain määrin myös Helsingissä. Tähän voisi puuttua, sillä asuntojen myyntihinnat ylittävät yhä reilusti rakentamiskustannukset.”
Monessa tapauksessa varsinainen rakentamiskustannus (esim. alle 2000 €/k‑m2 ALV 0 ‑hintana) muodostaa alle puolet katteettomasta uudiskohteen myyntihinnasta. ARA-kohteissakin rakentamiskustannus on tuollainen, mutta silti PKS-ARA-kohteissakin esim. vuonna 2023 keskimääräinen tosiasiallinen rakentamiskustannus oli 4 055 €/asm² — vaikka tontit eivät ole edes markkinahintaisia, eivätkä siksi juosseet niissä rakentamisaikanakaan markkinahintaisia kuluja, jollaiset kulut vapaarahoitteisissa hankkeissa juoksevat. Syyskuun ALV-korotuksen jälkeen asuntorakentamisen taloudellinen yhtälö vaikeutuu entisestään. ALV-korotus vaikuttaa ensinnäkin suoraan. Esimerkiksi 500 000 euron asunnon hintaluokassa veroa on tulossa lisää 6000 euroa. Mutta ALV-korotus vaikuttaa myös välillisesti leikkaamalla kotitalouksien ostovoimaa ennakkoarvioiden mukaan yli miljardilla eurolla Suomessa. Siinä jää vuokranmaksukykyä entistä vähemmän, joka tarkoittanee sitä, että reaalivuokrat jatkavat todennäköisesti vielä laskuaan.
Määrällisesti purettujen asuntojen määrä Helsingissä on kyllä marginaalinen. Minulla ei nyt tähän hätään ole lukuja käsillä, puretuista taloista on jostain syystä todella huonosti tilastoja, mutta puhutaan vuositasolla pikemminkin kymmenistä kuin sadoista. Käyttötarkoituksen muutoksiakin on satojen asuntojen verran vuodessa.
Puretuista asunnoista on tosiaan heikosti tarkkoja julkisia tilastoja. Mutta ihan noin marginaalista se ei kuitenkaan ole, ellei sitten tänä tai viime vuonna rakennusalan lama ole johtanut jo sellaiseenkin aiemmista vuosista poikkeavaan tilanteeseen. Purkulupapäätöksistä on tilastoja. 2000-luvun alussa Helsingissä purkulupapäätöksiä tehtiin purkulupapäätösten perusteella reilut 100 vuodessa, josta Taloussanomat julkaisi uutisenkin joitain vuosia sitten: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008739399.html . Luvussa on mukana muitakin kuin vain asuinrakennuksia. Yksi lupa käsittää yhden tontin purkamisia, eli yksittäinen purkulupapäätös voi tarkoittaa vaikka yhtä omakotitaloa tai sitten vaikka montaa samalla tontilla sijaitsevaa kerrostaloa, ja kaikkea siltä väliltä.
Tilastoinnin kannalta ongelma on siinä, että purkuluvat eivät kuvaa kaikkia purkamisia, koska purkaa saa myös rakennusluvalla, jos rakennuslupa käsittää sekä uudisrakentamista että purkamista. Se on varsin tyypillinen purkutilanne. Erillinen purkulupa haetaan, jos tontti halutaan tyhjäksi, ja sen jälkeen myydä tai vuokrata eniten tarjoavalle tyhjänä. Kukaan ei Suomessa tee sellaista tilastoa, joka kattaisi sekä purkamisluvalla että rakennusluvalla purkamiset. Jonka takia asia pitäisi perata läpi lupa kerrallaan, jos haluaisi tehdä tilaston. Kaiken lisäksi osa purkamisista on sellaisia, että ne saa tehdä purkamisilmoituksella ilman lupaakin… mikä tekee kattavasta purkamisten tilastoinnista vieläkin hankalampaa.
Purettujen asuntojen määrä on monissa kaupungeissa Suomessa ilmeisesti yli 10 % uudisrakentamisen volyymistä. Tarkat luvut ovat kuitenkin epävarmoja, koska kunnollista julkista tilastointia ei ole.
Enemmän kin asuntojen purkuja on käyttötarkoituksen muutoksia asunnoiksi. Joten asuntokanta on kasvasnut vähän reakentamista nopeammin. Myös asuntokannan kokoon tilastoitu, tietysti.
“Purettujen asuntojen määrä on monissa kaupungeissa Suomessa ilmeisesti yli 10 % uudisrakentamisen volyymistä. Tarkat luvut ovat kuitenkin epävarmoja, koska kunnollista julkista tilastointia ei ole.”
En pitäisi tätä yhtään ihmeellisenä, aika tyypillinen rakennushanke kun kuitenkin on vanhan omakotitalon purkaminen ja uuden rakentaminen tilalle. Laajamittaista kerrostalorakentamista harjoitetaan vain muutamassa kaupungissa Suomessa.
Ihan vain tiedoksi täältä mediaanien ja tulodesiilien keskimäärien alapuolelta (jossa meitäkin on sadointuhansin pk-seudulla) etteivät nämä vuokrat joita nyt pidetään edullisina?? reaalielämää vasten katsottuna edullisia ole.
Alaspäin laskeva käyrä ei tarkoita vielä mitään. Tulee ottaa huomioon lähtötaso.
Jos vuokran maksaminen vie 35–45 prosenttia nettotuloista pk-seudulla jotain on mennyt väärin, ja varsinkin niin, jos tavoitellaan “työvoimapula-aloille” lisää uutta työvoimaa.
“Jos vuokran maksaminen vie 35–45 prosenttia nettotuloista pk-seudulla jotain on mennyt väärin, ja varsinkin niin, jos tavoitellaan “työvoimapula-aloille” lisää uutta työvoimaa.”
Tarvitaan lisää nuoria ja maahanmuuttajia, jotka eivät heti tajua millainen pakkovero korkeat vuokrat ovat.
Samoin tarvitaan korkeammat käsirahavaatimukset ja tiukemmat stressitestaukset, etteivät pienituloiset vaan vahingossakaan pääse omistamisen makuun.
“Jos vuokran maksaminen vie 35–45 prosenttia nettotuloista pk-seudulla jotain on mennyt väärin”
Jos joku haluaa käyttää tuloistaan tuon verran vuokraan, miten sitä voi estääkään? Ajatellaan, että oman asunnon vuokra laskee 900 eurosta 700 euroon, ja toisen tavalla tai toisella vähän kivemman asunnon 1150 eurosta 900 euroon. Lienee asukkaan oma valinta, jääkö hän asumaan vanhaan asuntoonsa ja käyttää säästyneen 200 euroa muihin huvituksiin, vai muuttaako hän siihen kivempaan asuntoon, johon hänellä on nyt varaa.
Harvalle asuminen on pelkkä välttämättömyys, vaan siihen ollaan valmiita panostamaan. Tämä koskee tietysti myös sijaintia.
Ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, jossa vuokraa laskettaisiin! Halvemman vuokran saa vain muuttamalla!
jt, voit vuokranalennuksen sijaan ottaa esimerkiksi vaikka palkankorotuksen, jonka voi sitten käyttää joko korkeamman vuokran asuntoon tai johonkin muuhun kulutukseen. Sama logiikka pätee silti, vaikka skenaario on realistisempi.
Ostovoima on romahtanut Suomessa
Eli rahalla saa vähemmän.
Miksi sitten keskiluokkaisille pitää kehittää jäykkiä vuokralla omaksi malleja jos asuntopolitiikka toimii ?
Asumisen hintaa Helsingissä nostaa tällä hetkellä merkittävästi kaukolämmön hinta, joka on noussut lähivuosina melkein kaksinkertaiseksi. Jopa Espoossa tilanne on parempi, vaikka myivät kunnallisen laitoksen Fortumille. Vantaalla taas on jätevoimala ja menossa monenlaista muuta konkreettista. Helen sen sijaan joutui sulkemaan kaikki isot voimalansa ja alkoi polttamaan raskasta polttoöljyä ja kaikki muu on suunnitteluasteella ja enemmän tai vähemmän utopistista ja kaukana tulevaisuudessa, kuten keskustaydinvoimalat tai elektrolyyserit.
Katselin että Helenin kaukolämmön hinnat noin puolet enemmän kuin Espoossa ja Vantaalla. Joko Helenin hallitus ovat pahasti epäonnistunut tai loistavasti onnistunut, riippuen onko tavoitteena ollut palvella omistajaan edullisella kaukolämmöllä vai monopoli aseman törkeä hyväksikäyttö. Nyt Helen on sitten laittamassa satoja miljoonia johonkin startup-pikkufirmaan joka muka tyhjästä on nyhjäisemässä hetkessä ydinvoimaloita Helsinkiin, kun maailman johtavilta miljardiluokan yrityksillä on kulunut parikymmentä vuotta vastaavien pienydinvoimaloiden tuotekehittelyyn ja markkinoille saamiseen. Muut kaukolämpöfirmat ovat viisaasti rakentamassa lämpövarastoja, jotka saadaan tuulisella keleillä täytettyä lähes ilmaisella lämpöenergiaa, Helen sitä vastoin on hassua rahaa järjettömyyksiin. Helen saattaa olla koko Suomen huonosti johdetuin energiayritys.
Maan suurimmat lämpöakut ovat kyllä Helsingissä.
Suomen suurin lämpöakku tai sähkökattila ovat positiivisia asioita, mutta mitä muuta kokoluokkaa voi edes edellyttää Suomen selvästi suurimmalta kaupungilta. Kokonaistuontantoon nähden nämä ovat silti puroja, sähkökattilan hyötysuhde on onneton lämpöpumppuihin nähden ja sitä on kannattavaa käyttää vain kovalla tuulella eli se vaatiin rinnalleen samaa kokoluokkaa olevan lämpövaraston. Toisaalla Vantaa suunnittelee hurjasti suurempaa lämpöakkua ja tuo älykkään lämmityksen säädön kaikkiin kaukolämpökohteisiin, Espoo puuhaa konesalia. Näihin nähden Helenin toiminta vaikuttaa enemmän kaavoihin kangistuneelle puuhastelulle. Toden totta se saattaa olla koko Suomen huonosti johdetuin energiayritys, ainakin kokoluokassaan. Jopa poliitikoista (lue Kokoomus) vapaa Fortum Espoossa toimii järkevämmin.
> Helsinki on joustanut tonttienhinnoissa.
Tyhmänä kysyn, miksei jousta enempää ja sanele samalla asuntotuotannon ehtoja? Yksi ilmeinen vastaus on, mutta haluaisin uskoa, ettei asia ole aivan näin yksinkertainen…
Eikös Helsinki sanele
Että pitää rakentaa kalliita ja isoja asuntoja esteettömästi psrkkihalleilla jne
Määräykset nostaa hintaa
Suomessa asuminen on kallistunut koska perheet hajoavat nykyään
Ennen sen asuminen maksettiin yhdessä nyt yksin. Siksi bruttotuloista menee enemmän asumiseen kun molemmat vanhemmat maksaa sen kolmion ja halutaan tilaa vaikka on pienemmät taloudet. Kun halutaan isoa ja komeaa niin se maksaa
Helsingillä on oma rakennuttamisorganisaatio AAT. Miksei Kaupunki määrää tätä rakennuttamaan markkinahintaisia vuokra-asuntoja kun urakka hinnatkin ovat alhaalla, tonttejakin näyttää ATT:llä olevan varastossa vaikka kuinka. Ei kai mikään kiellä kaupunkia perimästä asunnoista markkinahintaista vuokraa, voisi vaikka perustaa tälle oman organisaation Hekan kylkeen.
Oikeasti parempi olisi vain periä kaikilta markkinahintaista vuokraa ja antaa huono-osaisille lisätukea vuokrien maksuun.
Nykyinen järjestelmä, jossa HEKA:lla asutaan kun on ‘peritty’ vuokraoikeus tai muuten vaan tulot nousseet on ihan naurettava, eikä pois voi potkia kun tulee kuulemma ‘kannustinongelma’. Tämä on paljon ongelmallisempi kuin edellinen vaihtoehto.
Muuten edellä mainitulla logiikalla myös asumistukien pienentäminen kun vaihtaa halvempaan kämppään on ‘kannustinongelma’, samoin kun lisää työntekoa ja soviteltu työttömyyspäiväraha pienenee on sekin ‘kannustinongelma’. Verojen nousu progression myötä on sekin ‘kannustinongelma’, samoin kun pärjää elämässä ja ostaa auton niin verot nousevat taas on kyseessä ‘kannustinongelma’. Maamme näyttääkin olevan täynnä ‘kannustinongelmia’ — tai ihan vaan täynnä heikkoa ja älyllisesti epärehellistä argumentointia.
Jos “kannustinongelma” sanana noin ärsyttää, voi puhua myös kannustinloukusta (welfare trap), ja kannustimista silloin, kun kyse ei ole varsinaisesta kannustinloukusta.
Kaupungin vuokra-asuntoihin liittyvän kannustinloukun saa ratkaistua juurikin mainitsemallasi keinolla, eli markkinahintaisilla vuokrilla. Minusta sosiaalinen asuntotuotannon kannattaisi pysyä “sosiaalisena” muilla tavoin, kuin matalilla vuokrilla. On paljon ihmisiä, joilla on vaikeuksia saada yksityisiltä vuokramarkkinoilta asuntoja esim. ei-suomalaisen nimen, luottohäiriömerkinnän tai alkoholismin tapaisen sairauden vuoksi. Heidän vuokranmaksukykynsä voi olla hyvä tai huono ja he voivat olla hyviä tai huonoja vuokralaisia, mutta katon pään päälle hekin joka tapauksessa tarvitsevat.
Harvoin minusta veroprogressiota tuloasteikon yläpäässä kuvaillaan kannustinongelmaksi/loukuksi, vaikka se työnteon kannustimia ja siten työntekoa vähentääkin. Varsinaiset loukut ovat tuloasteikon alapäässä, kun tulonsiirrot huomioiden effektiivinen marginaaliveroaste nousee jopa yli 100%:n, jolloin ei yksinkertaisesti voi olla taloudellisesti kannattavaa vastaanottaa töitä. Hyvätuloisen marginaaliveroasteet ovat suurimmillaankin “vain” n. 58%.
Kannustimet ovat todellisia, ja jos ne jättää politiikkaa tehdessä huomiotta, ei saa haluamaansa lopputulostakaan. Ne eivät ole mitään logiikan temppuja, vaan konkreettisia asioita, joihin ihmiset törmäävät tehdessään päätöksiä. Jotkut reagoivat tiettyyn kannustimeen enemmän kuin toiset, mutta tämä ei ole se olennainen asia, vaan ero tilanteeseen, jossa kannustinta ei olisi tai sitä muutettaisiin.
Koska tuollainen toiminta on poliittisesti mahdotonta. Oikeistolle julkinen rakennuttajataho olisi pöyristyttävää sosialismia, vasemmistolle taas markkinahinnan pyytäminen mistään julkisomisteisesta on härskiä rikkaiden suosimista. Keskustan mielestä taas kaupungit ylipäänsä ovat arveluttavia…
https://www.hs.fi/talous/art-2000010464946.html?utm_medium=alsoreadthese&utm_campaign=hs_tf&utm_source=www.is.fi
Noin. Ja jos ihan totta puhutaan, niin kyllähän tämä taloudellinen ankeutuminen alkoi Viisikko-hallituksen aikana. Eikä selitykseksi kokonaan kelpaa kestoselite: sota ja korona. Samahan se on muuallakin ollut.
Inflaatio oli todella rajua emmekä tule saamaan seuraavien 10 vuodenkaan aikana menetettyä ostovoimaa takaisin.
Totta kai taloudellinen ankeutuminen vaikuttaa kaupunkikuvaankin.
Nyt kun vielä tehdään surkeaa asuntopolitiikkaa (nykyhallitus) niin kyllä me annamme Tampereelle (joka selviää paremmin tonttikaavoituksen puolesta) tällä menolla piikkipaikan, vaikka Manse onkin pieni metsäjärvikaupunki.
Koko maan mitassa sitten hyvin kuviteltavissa olevassa tapauksessa tuon jutun kaltaiset ammatti-ihmiset muuttuvat Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja saamme tilalle EU:n ulkopuolelta väkeä joiden koulutustaso ei riitä korvaamaan menetettyä aivo-ja osaamisvuotoa. Saamme väkeä toki alipalkka-aloille.
Tämä on käsittääkseni menossa jo.
Asuminen ja palkkataso kuntoon (sisältää siis tietenkin myös verotuksen laskemisen) ja maamme kuva voi olla aivan toinen. Myös Helsingin. Ei tätä kaupunkia piristetä parilla tuhannella varakkaalla joille raivataan asunnot keskustaan entisistä toimistoista. Rikkaat ovat pihejä ja sitä paitsi koko ajan lentelemässä “Eurooppaansa.”
Hejaklack on tyhjiä asuntoja
Miksi?
Hurraa ilmeisesti myös keskeneräiseksi jäävälle kruunuvuorenrannalle. Parikymmentä tonttia rakentamatta, koulusta eikä liikekeskuksesta tietoa. Totaaliseen vajaakäyttöön jäävä ideologiasilta sentään ilmeisesti saadaan luvatusti vaan ei toivotusti.
Kun vielä muistaa keskeneräiseksi jääneen, slummiksi päätyvän Espoon Suurpellon, täytyy jo alkaa kysyä miksi Suomessa ei osata rakentaa kaupunkeja?? Halutuimmat osat Helsinkiäkin ovat sata vuotta sitten rakennettuja eikä uudisalueet hyvillä sijainneilla pärjää haluttavuudessa alkuunkaan.
Ei Kruunuvuorenranta keskeneräiseksi jää, eivätkä tänään jälleen kerran uutisissa olleet Westedin kerrostalot jää tyhjiksi.
Tällä hetkellä koko asuntomarkkina vetää henkeä ja odottaa milloin korot laskevat, tai vaihtoehtoisesti palkat lähtevät juoksemaan ylöspäin samaa tahtia. Markkinan normalisoitumiseen tarvittaisiin selkeämpi pitkän aikavälin näkymä: nyt kuvitelma on, että hintoja ei kannata juuri laskea, koska hintatason uskotaan kääntyvän taas (jyrkkään) nousuun lähiaikoina kun korot laskevat ja syksyn työmarkkinakierroksella tapellaan isot palkankorotukset, samalla kun kysynnän ja tarjonnan epäsuhta pahenee.
Kaikkein paras olisi tietysti jos asuntomarkkina ei olisi perustuksiaan myöden niin pahasti rikki. Yhdistelmä asunto-osakeyhtiöitä, asuntotulon verottomuutta ja vaihtuvia korkoja johtaa aivan tarpeettoman suureen volatiliteettiin. Parempi olisi jos asunnot omistaisi vakavaraiset institutionaaliset sijoittajat, ja ihmiset asuisivat vuokralla. Riskit olisivat paremmin hallinnassa, sijoittamisen aikajänne paljon paljon pidempi kuin keskimääräisellä palkansaajalla eikä väliaikainen korkojen heilunta vaikuttaisi niin jyrkästi markkinaan.
Ongelma on kyllä jossain määrin laajempi ja jopa kansantaloudellinen. Rakennusliikkeet “vetävät henkeä” kuten kuvasit, mutta tämä johtuu pitkälti siitä, ettei niille ole mahdollista sallia asuntojen hintojen laajaa laskua. Jos asuntojen hinnat laskisivat esim. 20 %, tämä johtaisi siihen, että rakennusliikkeiden olisi kirjattava alas myymätön asuntomassansa. Seuraus olisi yhtiöiden valmiiksi huonon vakavaraisuuden heikkeneminen. Jos isot rakennusyhtiöt menisivät konkurssiin, olisi täysin mahdollista, että konkurssipesät lakkauttaisivat maksunsa kyseisille taloyhtiöille, joka voisi johtaa uusien taloyhtiöiden laajaan konkurssiaaltoon.
Joka tapauksessa myös yksityishenkilöiden omaisuuden vakuusarvo heikkenisi, mikä voisi johtaa siihen, että asuntolainoja myöntäneiden pankkien luottokannan vakuudellisuus heikkenisi. Lopputuloksena voisi olla myös asuntolainoitukseen panostaneiden pankkien, erityisesti OP-ryhmän, vakavaraisuusongelma.
Pahimmassa tapauksessa me voimme saada käsiimme tilanteen, jossa kymmenkuntatuhatta asuntoa joutuu konkurssiin ja merkittävä määrä kansalaisia menettää omistusasuntonsa. Koska näissä taloyhtiöissä on myös paljon pienehköjä yksityissijoittajia, jotka ovat sijoittaneet velkarahalla, nämä yksityissijoittajat menettäisivät kykynsä vastata muiden asunto-osakkeittensa yhtiölainojen hoidosta. Vaikutukset kaataisivat myös sellaisia uudehkoja, sijoittajavaltaisia taloyhtiöitä, jotka eivät enää ole rakennusliikkeiden hallussa. Hoitamattomien lainojen määrä räjähtäisi ja heikentäisi pankkijärjestelmän kantokykyä entisestään. Voisi tulla yleinen pankkikriisi.
Hyötyjänä olisivat nämä toivomasi “vakavaraiset institutionaaliset sijoittajat” eli ulkomaiset korppikotkarahastot, jotka ostaisivat myynnissä olevan uuden asuntokannan pilkkahintaan.
Itse kyllä näen, että omistusasuminen on yhteiskuntarauhan takaaja. Ihminen, joka omistaa asuntonsa, ryhtyy erilaisiin yhteiskuntarauhaa järkyttäviin hankkeisiin paljon epätodennäköisemmin kuin sellainen, jolla omaisuutta on vain päällä olevat vaatteet.
Viittasin tällä asuntopolitiikan onnistumisella siihen, että kruunuvuorenrannasta asunnon ostaneet tuskin ovat tyytyväisiä siihen että markkinat vetävät henkeä ja asukkaat saavat nauttia huonosta palvelutarjonnasta keskeneräisellä asuinalueella.
Se että markkinat ylipäänsä voivat vetää henkeä vuositolkulla on melko mielenkiintoista näin markkinatalouden näkökulmasta.
Jos joku asia on tullut selväksi vuoden 2007 jälkeen, niin se ettei luova tuho toimi Euroopassa eikä ainakaan Suomessa, sen sijasta saadaan hidas näivettyminen kun kaikki ovat riippuvaisia siitä ettei mikään muutu.
En ole aivan vakuuttunut siitä, että näiden korppikotkarahastojen esiin astuminen olisi pelkästään huono juttu. Tällä hetkellä talouden ravinnekierto on selvästi rikki ja hajottajille voisi olla tehtävää