Talouselämä-lehden markkinaraadissa Etlan Aki Kangasharju esittää ratkaisuksi Suomen puuttuvaan talouskasvuun sanatarkasti:
Luodaan kannustimia, että jaksamme painaa duunia myös perjantaina eikä lähdetä kalastamaan mökille.
Olen Kangasharjun kanssa monesta asiasta samaa mieltä, mutta en tästä.
Mikä Akin mielestä oikein on elämän ja siinä yhteydessä taloudellisen toiminnan tarkoitus. Jos joku oikeasti pitää kalastamisesta enemmän kuin lisäansioiden mahdollistamasta lisäkrääsästä, miksi hänen pitäisi valita se lisäkrääsä? Eikö taloudellisen toiminnan päämäärä ole lisätä ihmisten hyvinvointia eikä vähentää sitä? Jos vapaa-aika tuottaa sitä enemmän, kannattaa valita vapaa-aika.
”Hänestä osa-aikatyöllisissä olisi Suomessa työllisyyspotentiaalia verrokkimaihin nähden.” Jos hän tarkoittaa, että verrokkimaissa tehdään vähemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa, hänen verrokkimaansa ovat aika köyhiä ja onnettomia. Vauraissa Länsi-Euroopan maissa osa-aikatyö on paljon yleisempää kuin Suomessa. Meillä tilastoa vääristävät vielä opiskelijat, joiden on tehtävä töitä rahoittaakseen opintojaan, mutta joiden ei silti toivoisi tekevän kokoaikatyötä, vaan opiskelevan siinä sivussa edes vähän.
Eikö pitäisi olla oma asia tykkääkö enemmän krääsästä vai vapaa-ajasta? Ei se tietenkään kokonaan oma asia ole, koska progressiivisen verotuksen oloissa downshiftaaja osallistuu julkisten menojen rahoitukseen vähemmän, mutta olettaa kuitenkin saavansa lapsilleen samaa koulutusta kuin muut.
Kangasharju ei kuitenkaan näytä olevan näitä “elämän tarkoitus on rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa” ‑ihmisiä, koska hän esittää verojen alentamista kannustamaan tekemään pidempää työaikaa. Näin hän tulee vähentäneeksi hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta eikä parantaneeksi sitä.
On myös vähän epävarmaa, lisääkö vai vähentääkö verotuksen alentaminen työntekoa. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin. Henkilökohtaisella tasolla veron alennus toimii kuin palkankorotus ja kohonneet palkat tunnetusti vähentävät työn tarjontaa eivätkä lisää sitä. Tarkkaan ottaen Kangasharju puhuu verotuksen progression lieventämisestä. Se saattaa todella jopa lisätä työhaluja toisin kuin yleiset veronalennukset. Mutta julkisiin menoihin ei näin saa lisää rahoitusta.
Maailman tulevaisuutta ajatellen olisi parempi, jos ihmiset etsisivät elintasoa mieluummin vapaa-ajasta ja ilmaisista harrastuksista (esim. shakinpeluu ) kuin suuresta tavarapaljoudesta.
Noin yleisesti olen sitä mieltä, että jos Kangasharjun tavoin tähdätään materiaalisen elintason nousuun, aivan olennaisesti tärkeämpää on nostaa työn tuottavuutta kuin pidentää työaikaa. Vuodesta 1900 työn tuottavuus on 17-kertaistunut. Työaika ei olisi voinut mitenkään edes kaksinkertaistua.
Työn tuottavuuden nousu taas edellyttäisi luovaa tuhoa, mutta meillä käytetään miljardeja yritystukiin estämään luovaa tuhoa. Kaikesta muusta säästetään, mutta ei siitä.
Oma työni on juuri nyt niin mielenkiintoista ja palkitsevaa ammatillisesti (vähän myös taloudellisesti), että teen sitä mielelläni perjantaisin klo 16 jälkeen (osin ilman korvausta). Ei raha eikä krääsä kiinnosta erityisesti (riittää että tulee toimeen ja voi vapaa-ajalla tehdä jotain kiinnostavaa). Voisiko olla enemmän meitä, jotka arvotamme työtä korkealle sen merkityksellisen sisällön vuoksi? Että perjantaisin ei olisi kiire töistä pois. (Tähän vaikuttaa niin moni asia, että oma juttunsa.) Siis. Työn tuottavuus ja määrä on yksi asia, materiaalisen elintason tavoittelu toinen, eikä nämä välttämättä tavoitteena korreloi. Jos toiminnan (elämän) päämäärä on tehdä jotain mielekästä ja mielenkiintoista työtä (palkkatyösuhteessa), se voi itsessään riittää (muut seuraukset toissijaisia).
Kun miettii elämän tarkoitusta kannattaa lukea ”Homo Deus” (Ihmisjumala), kirjoittanut 2015 professori Yuval Noah Harari.
Siinä hän kirjoittaa näin:
Vuosituhansien ajan ihmiset kamppailivat kolmen vakavan ongelman – nälänhädän, ruttojen ja sodan – kanssa, jotka johtivat miljoonien ihmisten kuolemaan ja globaalien imperiumien nousuun ja kaatumiseen.
Ihmiset selviytyivät näistä ongelmista ja vastasivat elämän kysymyksiin uskonnon avulla.
Nykyaikana emme kuitenkaan enää luota rukoukseen, sillä olemme pääosin voineet nämä kolme ongelmaa teknologian ja lääketieteellisen kehityksen kautta.
Harari pohtii uskonnon, kuolemattomuuden ja teknologian käsitteitä, että tulevaisuuden maailmaa voivat ohjata kehittyneet algoritmit ja tekoäly, eivät ihmiset.
Ihmiset eivät halua odottaa taivasta vasta kuoleman jälkeen vaan haluavat sen nyt heti täällä maan päällä, ilman välitysmiehiä, eli kaikenlaisia pappeja ja shamaaneja…
Nykyisin ihmiset tavoittelivat ikuista elämää käyttäen hyväksi uutta lääketiedettä ja geenitekniikkaa. Ensimmäinen tavoite on elää 500-vuotiaaksi ja myöhemmin ikuisesti.
Tämä trendi on jo täysillä päällä laboratorioissa ja filosofien keskusteluissa.
> Voisiko olla enemmän meitä, jotka arvotamme työtä korkealle sen merkityksellisen sisällön vuoksi?
Tämä ei ole puhtaasti ihmisen ominaisuus, vaan syntyy ihmisen ja työn vuorovaikutuksesta. Ainakin liike-elämässä on runsaasti työpaikkoja, joiden “merkityksellistä sisältöä” saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. (Julkisessa hallinnossa varmasti myös). Tämä havainto on luterilaisessa kulttuurissamme kuitenkin käytännössä tabu.
Ja periaatteessa järkevätkin ja tekemisen arvoiset työt voivat olla 25% työn tekemistä ja 75% jotain aivan muuta.
Minusta Kangasharjulla on tärkeä pointti tuo hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen.
Tulee tästä mieleen John F Kennedyn lausuma: Ei pidä ajatella, mitä yhteiskunta voi tehdä sinun hyväksesi vaan mitä sinä voit tehdä yhteiskunnan hyväksi.
Me emme voi tietää, miksi kukakin työtä tekee, omaksi edukseen vai yhteiskunnallisesta vastuuntunnosta.
Kyllä Kangasharju on oikeassa, että kovasta työnteosta ei saisi määrätä ”rangaistusveroa”.
Pitäisikö kovasta työnteosta saada sitten lisäpalkkiota?
Valitettavasti moni nykyajan fyysisesti raskas työ on hyvin heikosti kompensoitua. Tavallaan Kangasharjun argumentit eivät kestä itseään. Vai eikö nyt sitten puhutakkaan kovasta työnteosta?
Kangasharjun esitystä veroprogression lieventämisestä kai voi kannattaa, vaikka ei moralisoisi ihmisiä, jotka valitsevat vapaa-ajan lisäansion sijaan. Lieventämisen jälkeenkin ihmiset tekevät tämän valinnan itse.
Pitää muistaa, että vero ei ole progressiivinen työajan, vaan tulojen suhteen. Pitäisikö se sitten olla? Jos pitää tärkeänä, että verotus on linjassa elämän tarkoituksen kanssa, miksi nimenomaan hyvätuloisia ohjataan vapaa-ajan pariin? Eivät kai hyvä- ja huonotuloisten elämien tarkoitukset toisistaan poikkea.
Korkean tuottavuuden työntekijän downshiftausta ei paheksuta vain siksi, että se on pois BKT:sta ja julkisen talouden rahoituksesta. Tulo- ja omaisuuserot aiheuttavat paljon närää, mutta niin aiheuttaa sekin, jos korkean tuottavuuden työntekijät tekevät vain vähän työtä samalla, kun matalan tuottavuuden työntekijät raatavat. Esim. lääkäreiden kohdalla osa-aikatyö on yleistynyt ja aiheuttanut myös jonkin verran pöyristystä. Mitä suuremmiksi tuottavuuserot kasvavat, sitä näkyvämmäksi tämäkin ero tulee, ja sitä enemmän tyytymättömyyttä se aiheuttaa.
Työajan lyhentämiseen voisi minustakin kannustaa, mutta unohtamatta matalan tuottavuuden työntekijöitä. Kun matalapalkkatöiden tärkein tehtävä vaikuttaa muutenkin olevan työttömyyden stigman ja sosiaalisten ongelmien ehkäisy, niin varmaan siihen riittäisi vähän vähempikin hyödyllisenä olon teeskentely. Uusien kengänkiillotusta muistuttavien koiran hommien (esim. Wolt) lisääntyminen on surullinen kehityssuunta, mutta vähän vähemmän surullista olisi, jos niitä ei painettaisi lisäksi niska limassa yötä päivää.
Eikös näiden Wolt-kuskien pitänyt olla yksityisyrittäjiä? Sehän kai tarkoittaa, että saavat itse valita työaikansa.
“Työajan lyhentämiseen voisi minustakin kannustaa, mutta unohtamatta matalan tuottavuuden työntekijöitä. Kun matalapalkkatöiden tärkein tehtävä vaikuttaa muutenkin olevan työttömyyden stigman ja sosiaalisten ongelmien ehkäisy, niin varmaan siihen riittäisi vähän vähempikin hyödyllisenä olon teeskentely.”
Tämähän oli nyt nimenomaan niin valtava ongelma Kangasharjun viimeaikaisten kommenttien perusteella, ja aikaisemmin asumistuen kanssa, tämä osa-aikaisten työntekijöiden vapaaehtoinen osa-aikaisuus, että nyt kehitellään kaikenlaisia keinoja pakottaa kepillä nämä kokoaikaisiksi. Kai se [joidenkin] hyvinvointi lisääntyy, jos henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä joutuu pakolla raatamaan 40 tuntia viikossa. Seuraavaksi sitten pitää tukkia työkyvyttömyyseläkkeen polkuja lisää, niin on köyhien pakko pysyä töissä vaikka keho ei kestä.
Joillekin työ tarjoaa muutakin arvokasta kuin rahaa. Esimerkiksi joukkuepelin iloa, jos on hyvä tiimi. Toveruutta. Mahdollisuutta taitojen ja tietojen kehittämiseen. Perusteltua iloa ja ylpeyttä siitä, että on ahkera ja osaava työntekijä, pitäen osaltaan maailmaa (ja hyvinvointivaltiota) pyörimässä.
Rahalla taas hankitaan muutakin kuin “krääsää” (jos ihmisille arvokkaita tavaroita haluaa tällä halveksuvalla termillä kutsua). Esimerkiksi matkoja, laulutunteja, kuntosaliohjausta, hyviä aterioita, viihtyisiä asuntoja ja kauniita näköaloja. Taidetta. Laatujournalismia. Kaikki nämä maksavat paljon.
Ja ihminen joka menestyy työssään, ja pystyy sen ansiosta hankkimaan itselleen ja läheisilleen kaikkia näitä hienoja asioita, löytää todennäköisemmin myös puolison.
Jokainen tehköön omat valintansa tilanteensa mukaan. Onnellisia he, joilla jo on elämässä asiat niin hyvin ja valmiina, että shakki riittää. Mutta heitä, jotka syystä tai toisesta haluavat vielä tehdä paljon töitä, ei kannattaisi leimata pinnallisiksi tai ahneiksi krääsänperässäjouksijoiksi.
Toveruus, erittäin hyvä.
Ekonomisteille kaikki vaihdanta on yhtä hyvää, mutta sinun on pakko tunnustaa, että ihmiset haluavat myös huonoja asioita ja huonoista syistä. Tyypillisenä esimerkkinä päihteet. Iso osa yhteisöllisestä tiimityöstä ja palkitsevista haasteista on firmojen mieletöntä kilpailua noiden alhaisten toiveiden toteuttamisessa, asiakkaan auttamisesta voidaan puhua lähinnä siinä mielessä kuin mielisairasta autetaan itsetuhoisuudessaan.
Omaisuus ei tuo onnea, ellei puhuta hienoista keksinnöistä jotka tekevät elämästä helpompaa ja yksinkertaisempaa. Köyhyys ei ole mikään häpeä, ellei puute saa tekemään häpeällisiä asioita.
Kauniit näköalat ovat erittäin halpoja. Otaksun siis että tässä tarkoitetaan kauniita keskeisellä paikalla olevia näköaloja, jotka ovat niukkoja ja poissulkevia. Poissulkemisen arvostus ei välttämättä itsessään olekaan niin kaunis ja ihanteellinen asia.
En tiedä olenko myöhässä, mutta suosittelen potkimaan paksua lompakkoasi arvostavat naisihmiset kauemmaksi ja ottamaan itsellesi puolisoksi sen mukavan ja älykkään neitosen, joka arvostaa komeaa ulkomuotoasi ja rohkeuttasi, niin makuukamarissa kuin fyysisesti uhkaavissa tilanteissa. Joka arvostaa sinua koska joku hänen läheisensä arvostaa sinun asiantuntemustasi ja suoraselkäisyyttäsi. Älä anna turvallisuushakuisuuden ja varman päälle pelaamisen typistää miehistä potentiaaliasi.
Kangasharju mielestä ihmiset ovat selvästikin taloutta varten eikä talous ihmisiä varten. Hän ei joko ymmärrä mistä kaikesta ihmisten hyvinvointi muodostuu tai hän kuvittelee aidosti että elämän tarkoitus on vain tehdä mahdollisimman paljon työtä jollekin toiselle rahaa vastaan ja sen keräämiseksi. Hän ehkä luulee ihmisen olevan enemmän eräänlainen homo economicus kuin homo sapiens.
Hän ei ymmärrä ilmeisesti sitäkään kuinka paljon ihmiset tekevät töitä “vapaa aikanaan” vaan hän kokee työksi vain sen mitä tehdään laskua vastaan. Kalastaminen, sienestäminen, marjojen keruu, kodin ja kesämökin kunnostannekin ovat nimittäin myös työtä ja usein jopa varsin kannattavaa sellaista vaikkei siitä maksetakaan palkkaa tai sitä ei laskuteta joltakin toiselta. Kaiken lisäksi ne ovat myös vapaa ajan harrastuksia jotka ovat tärkeitä ihmisten hyvinvoinnin kannalta, usein tärkeimpiäkin kuin pelkkä tavaroiden ja rahan haaliminen oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Ohessa on hyviä juttuja siitä mistä ihmisten hyvinvointi muodostuu ja siitä ettei elämän tarkoitus ole varmastikaan lisätä työaikaa vaan pyrkiä mieluummin lisäämään ihmisten hyvinvointia.
https://stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03–07_004.html?s=0
https://stat.fi/tup/kuntapuntari/kuntap_3_2005_hyvinvointi.html
Todella hyviä tosiaan, siinähän pidetään lupaavana indeksiä jonka mukaan suomalaisilla meni paremmin 1945 kuin 2006. Ei järki paljon päätä pakota, kun tuollaisia päästää näppäimistöltään.
Kuulosta muutenkin tosi hienolta kun valtion byrokratia alkaa kertomaan mistä ihmiset tulevat onnellisiksi, ei varmasti olla kaukana siitä kun ollaan onnellisia vaikka väkisin.
Mitäs jos julkinensektori keskittyisi päätehtäviinsä ja pitäisi itsensä pienenä ja kevyenä ja antaisi näin ihmisille mahdollisuuden valita elämäntyylinsä ja onneellisuudensa lähteet.
Liian myöhäistä toki, hyvinvointivaltio propaganda on mennyt niin syvälle sieluun kun sitä on vauvasta asti toitotettu että enää ei osata olla onnellisiakaan ilman valtion puuttumista asiaan.
No tuhon tiellähän tuo malli on, joten luultavasti päästään kokeilemaan sitä vuoden 1945 hyvinvointia.
Mistä sitten ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus koostuu omasta mielestäsi. Siitäkö että tehdään töitä yhä enemmän ja jättämällä “elämä” elämättä, vai sittenkin siitä että “elämä” ja työ pidetään tasapainossa. Eikö se ole ihmisten elämään puuttumista jos he eivät saisi enää valita edes sitä mitä he tekevät perjantaisin. Joten miksi Romakkaniemi haluaa rajoittaa ihmisten vapautta valita vapaa aikaa vaikkapa korvauksena ylitöistä.
Jos ei ymmärrä sitä mistä ihmisen onnellisuus koostuu, niin voi toki luulla että se koostuu pelkästään rahasta ja materiasta, mutta niinhän asia ei tietenkään ole. Niitä jotka eivät asias ymmärrä, kehotan tutustumaan ajatuksella niihin tekijöihin joista ihmisten onnellisuus ja hyvinvointi lopulta koostuvat. Liittämistäni linkeistä pääsee hyvään alkuun. En kyllä yhtään epäile etteivätkö taloususkovaiset, uusliberalistit, hyvinvointivaltiota vastustavat tai peräti sosiaalidarwinistit olisi asiasta eri mieltä, koska he voivat ajatella onnellisuuden muodostuvan pelkästään taloudesta ja siitä että saavat toteuttaa itseään muista välittämättä. He voivat kyllä kuvitella kaikkien muidenkin onnellisuus ja hyvinvointi muodostuvat samoista asioista, mutta niinhän asia ei ole. Se on selvää ettei valtio tietenkään määrää sitä kuinka ihminen on onnellinen, mutta se voi luoda puitteet mahdollisimman monen hyvinvoinnille.
Kuinka muuten valtio rajoittaa omaa onnellisuuttasi ja hyvinvointiasi estämällä tekemästä jotain mitä haluaisit tehdä ollaksesi onnellinen ja hyvinvoiva? Vai osaatko kantaa vastuun itse itsestäsi niissä puitteissa jossa nyt eletään?
Oikeistoliberaalit, kuten Kangasharju, ovat aina tälläisiä. He ovat sitä mieltä, että muiden vähemmän fiksujen pitää tehdä kovasti ja ahkerasti paljon töitä, että Kangasharjun kaltaiset osaavat menestyjät voivat ajaa hienoilla autoilla ja asua hienoissa taloissa ja tehdä vähän mitään tuottavaa työtä, mikä lisää muiden hyvinvointia. Sen sijaan he keskittävät omistamaan, ja omistamisen kautta vuokrankiskontaan muilta, jotka usein ovat niitä ahkeria raatajia.
Hyvä kirjoitus, mutta minäpä tiivistän: Kangasharju on idiootti joka ei ymmärrä ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta täsmälleen mitään.
Ja tämän kirjoittaja on toinen idiootti — tämmöiset pitäisi aina deletoida. Idioottia huutamalla vihreät tuhoaa lopunkin kannatuksensa. Ei lisää mitään keskusteluun
Mistä voit päätellä, että joku nimimerkkikirjoittaja on nimenomaan vihreä? Varsinkin sellainen nimimerkkikirjoittaja, joka on ottanut nimimerkkinsä kuubalaiselta kommunistidiktaattorilta, jossa oli vihreää lähinnä lippalakki.
Eivätkö ekonomistit osaa sanoa, vähentääkö vai lisääkö verotuksen alentaminen työntekoa? Taloustieteen tekeminen lienee kovin vaikeaa.
Ekonomistista en tiedä, sillä tätä titteliä voi käyttää kuka tahansa itseoppinut taloustieteilijä.
Ekonomin kohdalla on kyse korkeakoulun käyneestä kauppatieteilijästä ja heidän kohdalla on helppo todeta, että ne ei tiedä. Kauppatieteet antaa todella huonot perusteet taloustieteiden ymmärrykselle.
Valitettavasti aika harva ekonomisti on tainnut kirjoittaa matematiikasta sitä L:ää. Eli alan ihmisillä on ihan perustavanlaatuisia hankaluuksia analyysin kanssa. Tämä erottuu erinomaisesti myös alan kirjallisuudessa, teoriat ovat aina jotain abstrakteja malleja ilman mitään yhtymää todellisuuteen. Sitten lopputuloksena on Vartiaisen kaltaista nerokkuutta, kuten toteamus että tarjonta lisää kysyntää, ns. supply-side economics.
Mutta ei siinä, on supply-side tulkinnassa ihan positiivisiakin puolia, joita Vartiainen ja Kangasharju eivät pienimielisyydessää kykene käsittämään. Otetaan esimerkiksi down-shiftaaminen:
Jos hyvätuloiset vähentävät progression vuoksi työntekoa niin päätelmä on ilmeinen, hyvätuloisten (=koulutettujen) työpanosten tarjontaa täytyy lisätä. Helpoin tapa tähän on koventaa veroprogressiota, palkat kun selvästi ovat niin hyvät että heillä on varaa tehdä töitä vain 3–4 päivää viikossa. Lääkäritkin ovat tästä erinomainen esimerkki.
Jos ihmiset laskevat, että saavat itselleen riittävän elintason 3–4 päivän töillä niin miten se progression keventäminen lisää heidän kannustettaan tehdä enemmän töitä? Aivan samaa keppilogiikkaa sovelletaan pienituloisten kanssa, ja se kyllä toimii, tosin siellä palkat ovat niin pienet että matala palkkataso vaatii että töitä tehdään se 5 päivää viikossa tai jopa enemmänkin.
Sama toimii myös omistajien ja pääomatuloja nauttivien kanssa. Jos he saavat pelkästään omistamisella niin hyvät tulot ettei heidän tarvitse osallistua yhteiskunnan toimintaan niin ainoa looginen lopputulos on koventaa pääomatulojen verotusta esim. progression kautta. Tietysti rikas varmaan mielellään määrittelee asian niin, että koska hän omistaa vuokra-asuntoja ja vuokraa niitä muille niin hän tuottaa hyvinvointia tätä kautta — tosin lähinnä itselleen. Jos asuminen ja asunnon omistaminen tuottaa hyvinvointia, niin ilman muuta meidän pitäisi myös tehdä lailliset prosessit tukemaan että kaikki vuokralla asujat voivat lunastaa vuokra-asuntonsa itselleen, aivan itsestään selvää.
“Jos ihmiset laskevat, että saavat itselleen riittävän elintason 3–4 päivän töillä niin miten se progression keventäminen lisää heidän kannustettaan tehdä enemmän töitä?”
Sillä tavalla, että vapaa-ajan vaihtoehtoiskustannus kasvaa. Tekemällä yhden päivän lisää töitä saa enemmän palkkaa kuin aikasemmin.
Ei ihmisillä ole sen enempää riittävää elintasoa kuin riittävää vapaa-ajan määrääkään, enemmän on aina enemmän. Mitä vähemmän on vapaa-aikaa, sitä suurempi on kynnys tehdä lisää töitä, eli sitä enemmän pitäisi saada lisätunnista palkkaa, jotta sen viitsisi tehdä.
Tällä hetkellä kolmepäiväistä viikkoa tekevällä lääkärillä käy niin, että kolmannen päivän jälkeen hän toteaa, että enempää en halua tehdä töitä, koska käteen jäävä raha ei riitä kompensoimaan menetettyä vapaa-aikaa. Varmasti kuitenkin on jokin summa, jolla lääkärin saisi tekemään neljännenkin päivän. Vapaa-aika on kivaa, mutta niin on rahakin.
Olen aika varma, että moni on kyllä pitkän L:n tasoa. Iso osa siitä mitä tiedämme yhteiskunnasta tulee juuri ekonomistikoulun käyneiltä, koska heillä on rigööriä ja tekniikat hallussa.
Yhteiskunnan perusongelma taloustieteen kanssa ei ole myöskään mallien ja suureiden reifikaatio, ekonomistit ovat varsin tietoisia abstraktioistaan.
Olisi myös liian helppoa sanoa, että ekonomistien tyypilliset vinoumat ja sokeat pisteet johtuisivat heidän tulonlähteistään. Myös akateemisten (toki moni näistäkin on aivan yhtä lailla palkkasotureita kuin ajatuspajojen ja etlojen muonavahvuudessa olevat) taloustieteilijöiden parissa tietyt oireet ovat valtavirtaa.
Mielestäni pääongelma on sama kuin journalistiikan alallakin: minkälaiset ihmiset saavat päähänsä lähteä opiskelemaan jotain sellaista? Näen sieluni silmillä ektomorfisen mieshenkilön, joka villissä nuoruudessaan tykkäsi pelata Civ nelosta ja joka löysi utilitaristisesta filosofiasta lohdutuksen tappioihinsa nollasummapeleissä.
(toinen tyyppi ovat olkihattuiset bon vivant ‑pygnikot, joilla on omituinen kiinnostus demografiaan ja maahanmuuttoon, ilmeisesti vaihtoehtona Marokon/Thaimaan matkailulle)
Jatkona muuten vuokra-asumiseen liittyy aivan selkeä yhteismaan ongelma (tämäkin on yksi ajatusleikki mitä oikeistoliberaalit rakastavat). Kun joku asia ei ole omaa, niin siitä ei pidetä huolta.
Tällä logiikalla on siis äärettömän loogista tukea sitä, että jokainen voi omistaa oman asuntonsa sen sijaan että he asuisivat vuokralla. Vuokralla asujat kun eivät ajatusleikin mukaan pidä huolta kiinteistöstä, mutta omistusasujat pitävät. Tämän vuoksi onkin täysin loogista tukea omistusasumista kaikin keinoin ja ehkäistä vuokralla asumista kaikin keinoin, vuokra-asuntoihin pitäisi oikeastaan tällä logiikalla kohdistaa lisävero, varsinkin jos vuokralainen on käy töissä eikä saa tulonsiirtoja.
Päätelmät ovat 100% oikeiston logiikan mukaisia, mutta eivät kelpaa, koska he valikoivat ideologiastaan vain varakkaiden ja asioita omistavien etuja muiden kustannuksella keksityt johtopäätökset. Muuten heidän ideologiansa on sellaista muka-fiksulta kuulostavaa sanahelinää josta voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä, kuten tässä osoitan. Valitettavasti Suomessa saa kyllä julkisesti esittää melkoista paskapuhetta kun on oikeat paperit (Ekonomi, Kansantaloustieteilijä) ilman että kukaan haastaa esitettyä logiikkaa ja toimittajat julkaisevat mitään ajattelematta.
Vuokra-asunnosta et saa yhteismaan ongelmaa millään. Yhteismaan ongelmassa meillä on rajallinen resurssi, johon useammalla on rajoittamaton pääsy. Vuokra-asuntoon on pääsy vain vuokralaisella.
Vuokra-asunnoista ei pidetä mitenkään merkittävästi huonompaa huolta kuin omistusasunnoista. Näin ei ole todellisuudessa, eikä talousteoria sitä myöskään ennusta.
Vuokra-asunnonkin omistaa joku, ja hänen etunsa on pitää omaisuutensa arvosta huolta. Normaali asuminen kuluttaa tietenkin asuntoa, mutta omistus- ja vuokra-asujalla on suunnilleen samanlaiset kannustimet olla vahingoittamatta asuntoa. Jos vahingoittaa vuokra-asuntoaan, vähentää myös omaa asumismukavuuttaan. Lisäksi tästä saa omistajalta sanktion vuokravakuuden pidätyksen ja mahdollisten lisäkorvausten muodossa. Sanktio voi iskeä jopa kovemmin vuokralaiselle kuin omistusasujalle.
Se, että kaupungeissa vuokra-asunnoissa saattaa asua eri syistä elämänhallintansa menettäneitä ihmisiä suhteessa enemmän kuin omistusasunnoissa, on oma asiansa. Ei heidän elämänhallintansa ole asumismuodosta kiinni, ja myös omistusasunnot pääsevät heillä huonoon kuntoon. Jos miettii kaikkein huonokuntoisimpia asuntoja, nämä tuskin ovat yleensä edes vuokra-asuntoja, koska ei kukaan niistä pidemmän päälle vuokraa halua maksaa.
Uumoilisin oikein kovan “oikeistoliberaalin” ajattelevan ennemminkin, että ihmisen on melko typerää omistaa asuntoaan, koska siihen liittyy aivan turha pääomariski, ja asuntojen omistamiseen liittyvät huolet kannattaa muutenkin jättää niihin erikoistuneille ammattilaisille. Näinhän moni toki tekeekin, ja vielä useampi tekisi, jos vuokra- ja omistusasumista kohdeltaisiin yhdenvertaisesti. Kuvailemasi “vuokra-asumisen lisävero” nimittäin on jo olemassa, ja sitä kutsutaan pääomaveroksi, jonka nimellisesti maksaa vuokranantaja ja todellisuudssa vuokralainen. Omistusasujan asuntotuloverosta, jolla verokohtelu saataisiin periaatteessa yhdenvertaiseksi, taas on luovuttu.
Paljon riippuu siitä, millaisia nuo “kannustimet” ovat.
Jos nuo kannustimet tarkoittavat sitä, että työpaikoista tehdään niin viihtyisiä, ja työn tekemisestä niin mukavaa, että ihmiset lähtevät mielummin töihin kuin mökille, niin sanoisin että hyvinvointia voidaan saada tällä tavalla lisää.
Jos se taas tarkoittaa, että estetään ihmisiä lähtemästä mökille, tai rangaistaan siitä taloudellisesti, niin varmaankin tehdään hyvinvointitappiota.
Timolla hyvä kommentti, mutta tuo lopun rankaisuosio on hiukan epäilyttävä. Progressiivinen himoverotus nimenomaan rankaisee, jos ei lähde mökille perjantaina hiukan etuajassa.
“On myös vähän epävarmaa, lisääkö vai vähentääkö verotuksen alentaminen työntekoa.”
Isossa kuvassa asia kaipaa varmaan tutkimista.
Pienessä kuvassa nuoret lähärit vääntää jokaisen vuoron minkä vaan saa ja koittaa saada kaikkia lisiä. Usein keikkaillaan myös naapurifirmassa, jotta saadaan elämisen perushankintoja ostettua. Veikkaan, että valmistumisen jälkeen keskimääräinen työaika on ensimmäisellä kymmenellä työvuodella jotain 110–120%
Ja sitten lekurit. Ei takuulla tehdä extraa ainakaan ilman isoa korvausta ja kovaa vapaa-ajan kompensaatiota. Kun kysyy, että mitä teet kesän jälkeen, niin meiltä ainakin kaikki on lähdössä viettämään kesäpalkan turvin hot girl summeria ulkomaille talven ajaksi. Kova palkka tekee sen, että alalle tullaan pelkän palkan vuoksi ilman mitään eettistä ajatusta tai kutsumusta. Veikkaan, että valmistumisen jälkeen ensimmäisellä kymmenellä työvuodella lekureiden keskimääräinen työaika on jotain 50–60%
Tämä on hyvä kysymys tämä tehdäkkö töitä enemmän vai vähemmän. Sanna Marin ehdotti aikoinaan suuressa viisaudessaan, joka oli lähes erehtymätön, 4 päiväistä työviikkoa. Tietysti sopivat tutkimustulokset tukivat tällaista ajatusta, jopa enemmän saatiin neljässä päivässä aikaiseksi kuin viidessä. Laskentatapoja on niin monia ja niistä voi valita itselleen parhaiten sopivat. Kuitenkin, kun kansakunnalla on tarpeeksi iso hätä, voi keinotkin olla sopivia. Länsi-Saksassa piti heti sotien jälkeen saada talous nousemaan ja paikat kuntoon, niin siellä ylityöt olivat verottomia ja jos niistä vielä maksettiin kaksinkertainen hinta tavalliseen palkkaan nähden, voi vain arvata, minkälaisen piikin se talouteen antoi. Länsi-Saksa nousi muutamassa vuodessa maailman hyvinvointivaltioiden joukkoon, vaikka maa oli ihan raunioina. Japani nousi samaan tahtiin, mutta siellä ihmiset katsoivat velvollisuudekseen tehdä ylitöitä ilmaiseksi ja jos teki paljon, sai varmasti toisten arvostuksen. Kyllä se varmasti on tulevaisuudessa enemmän uusien tekniikoiden ja tekoälyn lisäämistä, kun nykyistä työaikaa pidentämällä. Sillä varmaan pärjätään, jos vai osataan ottaa uudesta tekniikasta ikään kuin rusinat pullasta. Eikä intoilla likaa sen vihreän siirtymän kanssakaan.
Jos harrastukset ovat halpoja ja jos lapsia ei ole, niin miten ihmisen voi ylipäätään kannustaa juoksemaan rahan perässä? Onko tuollaisia kannusteita edes olemassa?
Kuvitellaan että Ferrari vaikka valmistaa 200 autoa vuodessa ja saa autosta keskimäärin 300 000 €. Jos heille maksettaisiinkin yhtäkkiä 400 000 € autosta niin miksi he kasvattaisivat tuotantomäärää jos he eivät kasvattaneet sitä jo 300 000 € hinnalla?
Samaa argumenttia käytetään aina pienituloisten kanssa: Jos pienituloinen tekee jo nyt töitä X määrään hinnalla Y, niin miksi palkan nostaminen laittaisi pienituloisen, kuten lähihoitajan, tekemään yhtään enempää töitä? Näin perustellaan sitä, että lähihoitajien tai sairaanhoitajien palkkojen nostaminen ei lisää työn tarjontaa. Mutta lääkäreillä ja isotuloisilla sitten kun heille antaa enemmän rahaa niin työn tarjonta jotenkin maagisesti lisääntyy.
Tässä toimitaan jollain oudolla logiikalla, että köyhiä ei motivoi raha, mutta rikkaita motivoi raha. Siksi köyhiä voidaan motivoida vain kepillä, valvonnalla ja vaatimuksilla, mutta rikkaita voidaan motivoida vain silittelyllä, hyssyttelyllä ja antamalle heille lisää rahaa ja kehumalla samalla kuin tärkeitä ja tuottavia he ovat yhteiskunnan pyörittämiseksi ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Pienituloiset sen sijaan lähinnä lisäävät pahoinvointia loisimalla tekemällä töitä ja vaatimalla palkkaa, mikä ei vain “vastaa työn todellista tuottavuutta”.
Vartiainen kannustaa vähentämään töissä nukkumista, kangasharju ehdottaa viisipäiväistä työviikkoa. Hyviä ideoita.
Toisaalta jos herrat tekis normaalia 5x8 viikkoa, ideat vois olla vielä parempia.
(Tekstissä sanan “aiemminkin” kohdalla oleva linkki ei toimi.)
Minä olen yrittänyt selittää näille oikeistosedille vaikka kuinka monessa eri yhteydessä, että he ovat taloudellisen alikehittyneisyyden puolestapuhujia.
Pitkä työaika tosiaankin on heille vaurauden ja viisauden merkki, vaikka todellakin jo suunnilleen taloustieteen johdatuskurssilla opetetaan, että se johtuu nimenomaan työn heikosta tuottavuudesta (ja jo suomalainen sananlaskukin sanoo, että “hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”).
Samoin yritysten suuri määrä on heille merkki jostain sankarillisesta yrittäjähenkisyydestä, vaikka se kertoo siitä, että yritykset ovat tuomittuja jäämään niin pieniksi ja kitukasvuisiksi, että niistä ei ole fuusioitumaan toisiinsa ja näin pienentämään määräänsä.
“Kreikan tiestä” he varoittavat samalla ääni väristen, vaikka Kreikassa tehdään Euroopan suunnilleen pisimpiä työpäiviä ja palkansaajien osuus aikuisväestöstä on, tai oli viimeksi kun tarkistin, toistakymmentä prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Suomessa.
Kangasharju on aina ollut mitä on, mutta tuntuu vielä viime vuosina taantuneen entisestään kuin jonkinlaiseksi Putous-tyylisen sketsiohjelman parodiahahmoksi. Yritä siinä sitten selittää Soininvaara-tyylisesti, että markkinatalous ja markkinamekanismi ovat oikeasti edistyksen ja emansipaation puolella.
Katsoin juuri Janne Saarikiven ja Timo Soinin keskustelun. Molemmat toivat ilmi, että Suomi on ainoita Euroopan maita, jossa velkaantumisaste hallitsee keskustelua. Suomi on kuulemma Euroopan valtiouskovaisin maa.
Suomen politiikka on mielikuvituksetonta. Oikeistossa laskutukkumiehet ja vasemmalla SAK:n puolueet.
Jos oikeistosedät Tommi Uschanovin mielestä perustelevat taloudellista alikehittyneisyyttä (=ihmistyön voimaa), niin mitä sitten vasemmistopimut edustavat? Sitäkö että hyvinvointivaltion rahoitetaan pankista saatavalla rahalla, jonka eteen ei tarvita ihmistyötä eikä muutakaan työtä vaan pelkästään esittää hyviä perusteluja oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta? Ja vielä parempi on, jos ilmaisen rahan maailmassa nuo pimut pääsevät kontrolloimaan mitä tavallinen ihminen saa tehdä ja miten elää keskitetyn ajatuksen yhteiskunnassa.
En pysty olemaan nauramatta kun kuuntelen vasemmistoliberaalien puolustavan politiikkaa missä ei ole hituskaan liberaalia elämänajatusta.
Silloin tällöin Marxia lueskellessani mietin, ovatko vasemmistopimut lukeneet sanaakaan Marxin kirjoituksista.
Kyllä aika moni tavallinen ihminen Suomessakin on tajunnut, että kannattaa pyrkiä pois työtä tekevästä luokasta ja siirtyä omistavaan luokkaan. Into sijoittamiseen on kova ja tavoitteena taloudellinen riippumattomuus. Kangasharjun ja kumppaneiden tavoitteena on halpa, tai ainakin edullinen, työvoima, koska se on sijoittajan etu. Ja vientiteollisuuden. En ymmärrä työn ihannointia, melkein tuntuu että sellaista ihmistä on vähän jymäytetty.
Sitä nimenomaan. Jos tietää, mitä olen lukemattomissa eri yhteyksissä pienin muunnelmin sanonut vasemmistosta pian kaksikymmentä vuotta, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että suhtaudun tähän yllä kuvattuun vasemmistopimuuteen täsmälleen yhtä pilkallisesti kuin kangasharjuuteenkin.
En ole Soininvaaran kaltainen ammattiluennoija, mutta arvioisin, että politiikasta ja yhteiskunnasta pitämieni yleisöluentojen yms. määrä on jossain 50:n ja 100:n välimaastossa. Ja urani tähän asti vihamielisimmän vastaanoton olen saanut Suomen sosiaalifoorumissa (osalta yleisöä).
Luultavasti eivät.
(Oikeistosedät taas ovat lukeneet ainoastaan sen “jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”, huomaamatta, että siinä ainoassa tekstikohdassa, jossa Marx sanoo niin, hän nimenomaan varoittaa uskomasta, että tähän yhteiskuntamalliin voitaisiin siirtyä muuten kuin jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa jos ylipäänsä edes silloin.)
Nuoriso sekoaa kun perhe eikä suku välitä yhtään ja koulun ja viranomaisten pitäisi kasvattaa. Mistään ei saa olla mitään mieltä ja kaikesta loukkaannutaan. Etenkin toisten ajatuksista niin että aletaan kiljua että idiootti. Semmoisena se vihervasemmisto meille äänestäjille näyttäytyy. Intersektionaslisinkluusiona rahat tuhlaten ja elämän pilaten. Rahat vie äänestäjät ja kiinnostuksen kalliiseen vihreyteen
Kangasharjulla on tavallaan pointtinsa.
Yhteiskunnalle olisi hyödyllistä, jos (erittäin) korkean tuottavuuden työvoima tekisi määrällisesti enemmän töitä. Paitsi verotulojen, myös työn tuotoksen kasvun ja näin syntyvän arvonlisän myötä.
Asiantuntijatyössä viikkotyöaikaa lisätään harvoin suoraan. Tyypillisempi asetelma on, ottaako vastaan tehtävä, jossa matkapäiviä tulee lisää 20pv/vuosi ja bruttopalkka kasvaa 500€. Tai siirtyäkö tehtävään, jossa työaikaa ei ole lainkaan.
Progressiivinen verotuksen seurauksena “ylimääräinen palkkaeuro” voi leikkaantua 40 senttiin. Siispä kannattaa ennemmin vähentää työntekoa, jos elantonsa turvaa nelipäiväisellä viikolla.
Poikkeuksen muodostavat alati yleistyvät osakasmallit, joihin palkkaverotuksen jyrkkä progressio ei ulotu. Nämä ryhmät tuntuvat olevan turvassa nykyhallituksen säästötoimilta. Palkansaajien lisätyöintoa taas hillitään kotitalousvähennystä leikkaamalla. Kannattaa ennemmin tehdä lyhyempää viikkoa ja siivota kotona itse, kuin tehdä normiviikkoa ja palkata joku siivoamaan.
“Kannattaa ennemmin tehdä lyhyempää viikkoa ja siivota kotona itse, kuin tehdä normiviikkoa ja palkata joku siivoamaan.”
Tästä saamme kiittää mm. korkeaa ALVia (ei kuulemma haittaa taloudellista aktiivisuutta), korkeita eläkemaksuja (eivät kuulemma haittaa taloudellista aktiivisuutta), korkeita liikkumisen kustannuksia (eivät kuulemma haittaa taloudellista aktiivisuutta). Sitten ihmetellään kun kaikki on kallista ja on vain halvempaa tehdä kaikki itse. Ollaan me suomalaiset kyllä tyhmiä, mutta tyhmillä ihmisillä on tyhmien ihmisten itse aiheutetut ongelmat.
Korkeat liikkumisen kustannukset käyttäytyvät regressiivisen veron kaltaisesti, koska usein työn puolesta eniten joutuvat liikkumaan heikosti kompensoitujen duunaritöiden ihmiset (Wolt-kuskit, siivoojat, lähihoitajat jne.)
Tutulla kävi muuten juuri kodinkoneenhuoltaja kotona. Laskussa tuloon paikan päälle oli jyvitetty oliko 40 €. Miettikääpä sitä.
Olisiko tuo 40 € ollut ylihinnoittelua, jolla pyrittiin kiertämän tuloveroa ja arvonlisäveroa.
“Olisiko tuo 40 € ollut ylihinnoittelua, jolla pyrittiin kiertämän tuloveroa ja arvonlisäveroa.”
Tuskin. Käynti voi oikeasti maksaa. Etenkin jos matka-ajasta ei erikseen veloiteta tuntilaskutusta. Osalla huoltofirmoista ei mene noin isoa tulolaskua, mutta veloittavat kilometrikorvaukset + laittavat matka-ajan osalta jo tuntilaskutuslaskurin käyntiin. Matkalasku on arvonlisäverotettavaa tuloa yritykselle. Jos laskee takaperin, niin 40 eurosta jää 24 %:n alvin jälkeen yrittäjälle 32,26 euroa. Kilometrikorvaus 2024 on 57 senttiä kilometriltä. Jos ajoa tulee 20 km, niin työntekijälle korvataan ajosta 11,4 euroa (jos työntekijän auto, jos yrittäjän, niin sitten siitä menee esim. leasingkulut ja ajokulut; kilometrikorvauksella korvataan etenkin autoiluun liittyviä veroja). Työaikaa mennessä ja tullessa 15 minuuttia molempiin suuntiin 40 euron työnantajakuluilla per tunti tekee 20 euroa. Katetta yrittäjälle jää näillä luvuilla 86 senttiä.
Tehdään töitä Helsingin tapaan: lintsauspaikat tiedossa ja mukatöitä paiskitaan. Verorahat sinne kankkulankaivoon
Pakko palata vanhaan aiheeseen, koska uutta evidenssiä on tullut esiin (*). Hyödyt ovat selviä jopa alalla, jossa huomattava osa työstä tehdään jaloilla ja käsillä. Oletuksena toki, että alueella on toimivat työmarkkinat, koska manuaalisesta työstä saadut hyödyt olivat välillisiä: töihin ei tarvinnut palkata uusia ihmisiä, koska työpaikoista ei irtisanouduttu samaan tahtiin kuin ennen.
Evidenssistä päätellen Kangasharju joko ei ole kovin hyvä talousasioissa tai haluaa Suomen talouden heikentyvän. (Tai, no, on mahdollista, että sen näkökulma on ideologisesti vakavasti vinoutunut, mutta siihenhän me ei uskota, koska kyseessä on asiantuntija.)
* https://www.theguardian.com/business/article/2024/jul/08/largest-uk-public-sector-trial-four-day-week-sees-huge-benefits-research-finds-