Yleinen hokema on, että verotus vähentää työhaluja. Tätä oletusta kannattaa vähän eritellä.
Kun tulotaso nousee, halu lyhentää työpäivää lisääntyy, koska lyhyempi työaika riittää haluttuun elintasoon. Tämä riippuvuus on aivan ilmeinen. Korkeamman tulotason maissa tehdään vähemmän työtä henkeä kohden.
Jos näin on, miksi sama ei koskisi nettotuloja? Jos tulotaso nousee 20 prosenttia ja se ulosmitataan 20 prosentin tasaverolla, nettotulot pysyvät ennallaan. Silloin on vaikea väittää, että lopputuloksena olisi työhalujen väheneminen verotuksen takia. Pikemminkin verotus palauttaa ne ennalleen kumoamalla nousseen ansiotason vaikutuksen. Jos siis verotus pienentää nettotuloja, voisi ajatella, että halutun kulutustason saavuttamiseen on tehtävä enemmän työtä, ei vähemmän. Jos oletamme, että yleinen tulotason nousu johtaa lyhyempään työaikaan, meidän pitäisi myös olettaa, että verotus johtaa pidempään työaikaan, ei lyhyempää. Tämä siis pääsääntönä, mutta kysymys verotuksen muodosta tekee asiasta monimutkaisemman.
Tasavero vastaa tasaista palkan alennusta
Yllä oleva argumentti koskee tasaveroa. Kahdenkymmenen prosentin tasavero vastaa kahdenkymmenen prosentin ansiotason laskua.
Tasaveroja meillä on tai oikeastaan oli kunnallisvero, joka sekin on nykyisin jonkin verran progressiivinen. Tasaveroksi lasketaan myös sosiaaliturvamaksut, erityisesti työeläkemaksu.
Käytettävissä olevia tuloja ajatellen tulojen nousu ja sen ulosmittaaminen samansuuruisella veronkorotuksella kumoavat toisensa, vaan eivät ihan.
Verotuksen ansiosta myös saadaan jotain. Esimerkiksi julkinen terveydenhuolto ja koulutus lapsille. Jos ne pitäisi maksaa itse, olisi tavallaan pakko hankkia enemmän rahaa. Jos ajattelemme, että verot kerätään ihmisiltä julkisten palvelujen rahoittamiseksi, vastaa se tulonjaon kannalta osapuilleen sitä, että kerätään kaikilta tasaprosentti veroa ja jaetaan se euromääräisesti yhtä suurena perustulona kaikille. Se varmaankin vähentäisi työtekoa.
Progressiivinen verotus vähentänee työhaluja
Tasavero toimii eri tavalla kuin progressiivinen verotus. Progressiivisessa verotuksessa ensimmäiset eurot ovat verottomia tai kevyesti verotettuja ja marginaalivero on korkea. Oletetaan ihmisten preferenssifunktioista melkein mitä tahansa järkeen käyvää, lopputuloksena on, että voimakkaan progressiivinen verotus vähentää työhaluja.
Verokiila vähentää vaihdantaa
Yllä todettiin, että tasaveron pitäisi lisätä työhaluja (lukuun ottamatta tuota huomautusta sen mahdollistamista julkisista palveluista), mutta palkkatyön tekoa se voi silti vähentää verokiilan takia. Itsepalvelu ja muu itse tekeminen on verotonta. Siksi verotus heikentää motivaatiota työnjakoon, siihen, että pesemme toistemme paitoja tai syömme ravintoloissa. Työntekoa tämä ei vähennä vaan lisää, kun itse tekeminen lasketaan työnteoksi, mutta palkallisen työn tekemistä se saattaa vähentää. Palveluammatit kärsivät korkeasta verokiilasta, koska itsepalvelu on todellinen vaihtoehto toisin kuin vaikka tehtaassa tehtyjen tuotteiden nikkarointi kotona.
Pääomamuodostus
Veroilla ja erityisesti korkeilla marginaaliveroilla on vaikutuksensa pääoman muodostumiseen. Koska suomalaiset ovat niin varattomia verrattuna vaikkapa ruotsalaisiin, hyvät yritysideat eivät mahdu kasvamaan Suomeen, vaan ne on myytävä ulkomaille näiden kansantaloutta lihottamaan. Työntekoa tämä ei kutienkaan vähennä vaan pikemminkin lisää, kun suomalaiset joutuvat raatamaan huonolla palkalla ulkomaisten yhtiöiden tytäryhtiöissä.
Aikasarjat osoittavat toista?
Vulgaaria tilastoanalyysiä tekevä voisi huomauttaa, että 1950- ja ‑60-luvulla esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa oli erittäin korkeita, yli 90 prosentin marginaaliveroja, mutta talous kasvoi paremmin kuin sen jälkeen, kun noita veroja alennettiin. Sodasta toipuminen oli tässä tietysti syynä ja se, ettei korkeita veroja silloin vielä päässyt pakoon ulkomaille.
The Beatles maksoi yli 95 prosentin marginaaliveroa jättituloistaan, mutta ei tiedetä yhtiön jättäneen tämän takia yhtään levyä julkaisematta. Sitä emme voi tietää, mikä vaikutus veroilla oli yhtyeen hajoamiseen. Todennäköisesti päinvastainen. Yhtyeen jäsenet olivat jo riittävän rikkaita, eivätkä tarvinneet enää tuloja mihinkään –– siis korkeista veroista huolimatta.
Korjataan sen verran tuota tarinaa Beatlesin maksamista veroista, että he toki valittivat 95% marginaaliverostaan biisissä Taxman, mutta eivät todellisuudessa maksaneet tuollaisia veroprosentteja yhtyeen alkuaikojen jälkeen.
Jo Taxman-biisin julkistuksen aikoihin Lennon ja McCartney olivat perustaneet Northern Song ‑yrityksen, jolla he siirsivät hittibiisien tuoton alemman verotuksen piiriin. Myöhemmin Harrisson perusti Harrissongin ja Starr Startlingmusicin samaan tarkoitukseen. Verosuunnittelu tehostui edelleen, kun bändi perusti Applen 1968.
Northern Songs hallinnoi siis ainoastaan laulujen tekijänoikeuksia sävellyksinä ja sanoituksina. Sitten oli erikseen levymyynnin tuotto, kiertueiden tuotto, oheistuotteiden tuotto jne. On melko vaikea arvioida kovin hyvällä tarkkuudella, mikä jonkun Lennonin lopullinen reaalinen veroprosentti oli sanokaamme vuonna 1966.
Northern Songskin oli jälkikäteen möhläys, koska se vietiin pörssiin, mistä se ostettiin halvennuttuaan pois, ja Lennon ja McCartney huomasivat olevansa pitkäksi aikaa eteenpäin sopimussuhteessa yhtiöön, jossa äänivalta ei enää ollut heillä.
Rolling Stones tai ainakin bandin laulunikkarit muuttivat Ranskaan. Muistaakseni myös Elton John vaihtoi maisemaa 1970-luvulla. David Bowie muutti Sveitsiin ja Saksaan. Onhan noita. Lennonkin asui USA:ssa elämänsä viimeisen vuosikymmenen vaikka ei ehkä verosyistä.
Muuten olen sitä mieltä, että köyhissä maissa ihmiset tekevät töitä enemmän jotta saisivat turvallisuutta itselleen ja lapsilleen, eivät taatakseen tietyn kulutustason. Tietysti köyhiä on rikkaissakin maissa, mutta sentään jotain terveydenhuoltoa ja muuta perusturvaa voi odottaa saavansa, vaikka ei ole rahaa maksaa. Se syö kannustinta tehdä töitä.
USA:ssa tehdään paljon työtunteja vaikka palkat ovat hyvät etenkin rikkaissa osavaltioissa. Johtuuko kotiäitiyden yleisyydestä? Rikkaissa Länsi-Eruoopan maissa työtunnit taas usein vähenevät naisten siirtyessä osa-aikaisiksi.
Niin tai näin, sellainen analyysi, joka olettaa työn tähtäävän pääasiassa tieytn kulutustason saavuttamiseen ja ylläpitämiseen on kovasti puutteellinen.
Tuo kommentista, että 1950- ja 1960-luvulla veroja ei päässyt pakoon ulkomaille ei pidä täysin paikkaansa. Sveitsin 1934 pankkilaki teki maasta veroparatiisin ja Englannin Pankin 1957 päätös tilisiirtojen ei-kotimaisuudesta mahdollisti tehokkaat rahansiirrot Englannin verojärjestelmän ulkopuolella.
Siten 1950- ja 1960-lukujen korkea verotus loi Kanaalin ja Karibian meren saarien veroparatiisiteollisuuden. Toki mahdollisuus verojen pakenemiseen ulkomaille oli silloin vain kaikkein varakkaimpien ja hyvätuloisimpien ulottovilla.
Beatles hajosi oikeastaan sitä kautta, että kun sitä rahaa oli tullut ovista ja ikkunoista ja kaikilla oli sitä jo kotitarpeiksi, perustettiin Apple-niminen yhtiö jakamaan sitä kaikenlaisiin hankkeisiin. Periaatteessa tämän piti olla jotain enkelisijoittajatyyppistä, mutta pian koko homma lähti lapasesta ja rahahana unohtui olemaan auki yötä päivää. Tarvittiin tälle stopin panevaa muutosjohtajaa, ja Paul McCartney esitti tehtävään omaa appiukkoaan Lee Eastmania. Hän ei kelvannut muille kolmelle, jotka ajoivat tahtonsa läpi ja tehtävään nimitettiin huonomaineinen, mutta aikaansaavaksi tiedetty Allen Klein. Myöhemmin osoittautui, että Klein oli ollut pitkällä tähtäimellä väärä valinta, koska sukset menivät ristiin hänenkin kanssaan todella pahasti ja myös hintavasti. Mutta siinä vaiheessa yhtye oli jo hajonnut erimielisyyksien pilattua henkilökemiat liiaksi.
Mutta tietysti kaikki neljä Beatlesin jäsentä jatkoivat sitten soolouralla varsin menestyksekkäästi, vaikka kukaan ei onnistunut saamaan ympärilleen samanlaista maagista hohdetta kuin heissä oli yhdessä ollut. John Lennon kyllä yritti kertaalleen lopettaa uransa, mutta hänkin päätyi sitten taas viiden vuoden päästä tekemään uuden levyn, kun joku sanomisen pakko oli sittenkin niin kova. Tämä oli kyllä virhe, koska äkillinen julkisuuteen palaaminen pitkän tauon jälkeen toi hänet sitten melkein heti häiriintyneen salamurhaajan huomion kohteeksi.
95 prosentin marginaaliverosta kertova George Harrisonin Taxman ei ole ainoa Beatlesin raha-asioita sivuava laulu. Apple-yhtiön taloussotkuja käsittelee Paul McCartneyn You Never Give Me Your Money, joka oli oireellisesti aivan viimeisiä yhtyeen ennen hajoamistaan levyttämiä kappaleita.
Niin työ ei ole mikään itseisarvo, vaan sen tuottama hyvinvointi, jota verotus yksilöltä vapaa-ajan muodossa ulosmittaa.
Taisin aloittaa tämän keskustelun aiemmalla kommentillani, jossa huomautin, että kokoomuksen veronalennukset saavat minut muuttamaan käyttäytymistäni päinvastaiseen suuntaan kuin kokoomuksessa uskotaan. Mutta oikeastaan se, teenkö näin vai en, riippuu siitä, miten suuressa määrin lasken vaihtoehtoiskustannukseksi veroasteen alenemisesta välillisesti seuraavan julkisten palvelujen huononemisen. Tässä on useita eri vaihtoehtoja, joihin voi päätyä.
Voin kuvitella tilanteen, jossa veronalennus kyllä saa minut lisäämään työntekoani eikä vähentämään sitä. Mutta ei kokoomuslaisesta syystä vaan siksi, että odotan veronalennuksen aiheuttaman julkistalouden rahoituspohjan rapistumisen takia tarvitsevani jatkossa enemmän rahaa, koska joudun ostamaan tähän saakka julkisina palveluina saamani hyödykkeitä entistä enemmän omilla rahoillani. Vähän niin kuin ricardolainen ekvivalenssi käännettynä päälaelleen.
Kun lasketaan yksityisen ja julkisen kustannuksia niin kannattaa muistaa että kustannus voi olla julkisella ihan sama kuin yksityiselläkin, on vain niin että sen erotuksen maksavat toiset, veronmaksajat.
Ihan perusjuttu.
Toki yksityinen pyrkii tekemään myös voittoa eli nettoeroa saattaa silti olla mutta julkisen mahdollinen tehottomuus (niinhän moni väittää) tasaa tilit senkin suhteen.
Terveydenhoito on kallista myös julkisella.
Monella ei ole varaa hoidattaa esim. hampaita julkisellakaan puolella. Lasku muutamasta paikasta ja perustoimenpiteistä hoidon yhteydessä voi olla sadoissa euroissa. Se saattaa olla parinkin viikon ruokabudjetti. Mutta tietäneekö näistä keskiluokka ihan oikeasti, tuskin, ikuisuusväittelyssä julkinen-yksityinen on poliittisten omien arvojen makua enemmän kuin eurojen.
Korkean tulotason maissa on vielä jäänteitä kotirouvakulttuurista, ja esimerkiksi Saksassa pariskunta voi käsittääkseni edelleen valita yhteisverotuksen. Tämä ”kannustaa” vähemmän ansaitsevaa puolisoa puolipäivätyöhön. Tämä vaikuttanee ehkä merkittävästikin tehtyihin työtunteihin.
Itse uskon että jonkinlainen itse tekemisen ihannointi vaikuttaa siihen, että me suomalaiset pysymme köyhinä. Emme arvosta aikaamme, vaan palkkatyössä kehittymisen sijaan remontoimme ja rakennamme itse, kaikki vaatehuolto tehdään itse ja sen päälle vielä kokataan ja leivotaan. Tämä voi toki olla ihan terveellistä ja terapeuttista, mutta elämänlaatua voisi parantaa myös tähtäämällä vaurastumiseen.
Vähemmän mainittu yhteys on selvemmin ymmärrettävä: korkeammat palkat vähentävät työntekoa. Näkyy hyvin lääkäreillä, joista kovin moni tekee nelipäiväistä viikkoa. Itsekin lopetin työnteon it-alalla tehtyäni ensimmäisen miljoonani. Mitä sitä enää juoksemaan…
Tuosta “anekdootista” olisi mielenkiintoista nähdä jotain verifioitua tilastoa. Olisi sitten kortti mitä käyttää myös muissa keskusteluissa.
Lisäksi olisi erityisen hyödyllistä nähdä, kuinka yleinen ilmiö on lääkärien pienet työtunnit kansainvälisemmin?
Ehkä lääkärit ovat laiskin ammattiryhmä ihan globaalisti?
Mielenkiintoinen, ja ainakin itselleni uusi näkökulma. Loogisesti on tosiaan järkevää ajatella, että jos ihminen pyrkii pitämään elintason vakiona, verotuksen kiristäminen lisää työntekoa.
Vaikea sanoa, että jos verotus kasvaa, päätyykö yksilö tekemään enemmän töitä vai laskemaan elintasoa. Jos päätyy tekemään enemmän töitä, niin sillä kyllä saataisiin huomattavasti veroeuroja lisää. (tosin käy vähän sääliksi sitä kaveria, jolta nuo rahat revitään, kun joutuu tekemään enemmän töitä ja kaiken lisäksi sen tuottama tulo vielä verotetaan korkeasti)
Uskoisin, että ennen kaikkea verotuksen korottaminen vähentää urakehityksen eteen tehtyä vaivannäköä. Uralla eteneminen ei ole niin houkuttelevaa, jos sen tuottama elintason nousu on pienempi. Ponnistelemista uralla eteneminen joka tapauksessa vaatii, joten jos seuraava askel ei tuota riittävästi hyötyä, se voi lisätä houkutusta jäädä nykyiseen asemaan.
Linkolan kanssa kirjoittamassa kirjassa Osmo esitti, että matala verotus saa tekemään töitä ja korkea vähentämään. Jos oikein muistan, niin perusteluna oli se, että jos turvaverkkoja ei ole, niin ihmiset ylivakuuttavat itsensä riskien varalta, mihin tarvitaan rahaa.
Tuo siis vuodelta 86 kirjoitettu kirja.
Työn verotus lisää työntekoa, ainakin silloin jos ajatellaan ihmisten vähentävän työntekoaan sen jälkeen kun tulot ovat heidän mielestään riittävät. Silloin progressiivisella verotuksella nostetaan sitä kynnystä jonka jälkeen vähennetään työntekoa, koska käteen jäävä tulohan lopulta ratkaisee sen mikä riittää.
Toki ihmisiä motivoivat erilaiset tekijät mutta varmasti useampia ihan perustoimeentulo veroasteesta välittämättä, ainakin jos he ymmärtävät mitä verotuksella kustannetaan ja mitä jokainen joutuisi kustantamaan itse jos veroja ei maksettaisi. Ja millainen yhteiskunta olisikaan ilman veroja. Ne, joita motivoi pelkkä rahan kerääminen haluaisivat kyllä kerätä sitä rahaa mahdollisimman helpolla, mutta ei sen mahdollistaminen ainakaan regressiivisellä verotuksella ole mielekästä. Jos ihmisiä motivoi aidosti työnteko tai jopa halu tehdä intohimolla jotain sellaista mieluisaa josta vaan satutaan maksamaan paljon, ei tuo halu ei katoa mihinkään verotuksen progression takia, vaan korkeintaan saa ponnistelemaan enemmän jos taloudellinen kannustin, raja jonka jälkeen raha ei enää kannusta, tulee myöhemmin vastaan. Jos ohjurina on taas aito intohimo toteuttaa itseään, tai tulla toimeen, niin verotuksen progressiolla on vielä vähemmän merkitystä. Siitä hyvänä osoituksena on se kuinka progressiivista verotus oli sodan jälkeen USA:ssa ja myös Euroopassa jolloinka ymmärrettiin ettei ole varaa antaa tulojen ja omaisuuksien keskittyä liikaa mikäli halutaan, että talous kasvaa ja kaikki saadaan mukaan sitä kasvattamaan. 😎
Niin, USA:ssa marginaalivero oli 1950-luvun alussa 90 % ja vielä 1960-luvun puolivälissä 70 %. Samaa rataa myös Englannissa js Ruotsissa ja hyvin pärjäsivät kaiketi. USa:ssa valtionvelka väheni jatkuvasti aina Reaganin valtaantuloon asti, poikkeuksena vain Nixon/Ford-kausi. Reaganin ja Bushin valtakausilla marginaalivero laskettiin ensin 40 ja lopulta 28 prosenttiin, valtionvelka puolestaan nousi kahdeksankertaiseksi. Toki silloin oli suljetut taloudet..
Nimimerkki TjAboalle kommenttina että Englanti oli kyllä 1970-luvulla erittäin huonossa kunnossa taloudellisesti syynä oli siirtomaavallan hajoaminen ja markkinoiden supistuminen. Ei voida sanoa että Englannilla olisi mennyt hyvin 1970-luvulla. Päinvastoin. Ruotsista pakeni myös pääoma 1970-luvulla korkean verotuksen takia itse asiassa Englantiin jonne muutti paljon varakkaita ruotsalaisia. Yhdysvaltain valtionvelka Reaganin kauden jälkeen laski Clintonin presidenttikaudella vaikka verotusta laskettiin syynä oli isot leikkaukset puolustukseen kun kylmä sota oli päättynyt. Velkaantuminen alkoi taas nousta Bush nuoremman aikana Afganistanin ja Irakin sotien takia ja finanssikriisin alettua. Trumpin aikana valtionvelkaa kasvoi kun Trump laski kokonaisverotusta miljardeilla dollareilla pysyvästi. Saman tempun teki Britannian edellinen pääministeri Liz Truss joka ajoi maansa lähes konkurssiin.
Rahul Somani — totta on, että 1970-luvulla Englannin talous oli kaikin puolin huonossa kunnossa, samoin heikkeni Ruotsinkin talous saman vuosikymmenen lopussa. Sodan jälkeen elintaso ja hyvinvointi Britanniassa kuitenkin kohosi jatkuvasti 1970-luvun alkuun asti.
Kommenttina TjAboalle Britannian taloudelliseen tilaan 1970-luvulla niin syynä oli vuoden 1973 öljykriisi joka iski Britannian talouteen enemmän kuin esim Länsi-Saksan talouteen. Myös jatkuvat korpilakot teollisuudessa ja kaivoksissa vaikuttivat Britannian talouden kehitykseen. Ruotsi kärsi vuoden 1973 öljykriisin jälkeisestä tilanteesta. Suomen talous kasvoi taas 1980-luvulla kun idänkauppa oli tuottanut paremmin kuin länsikauppa kunnes sitten Neuvostoliitto hajosi ja lama iski.
“Jos tulotaso nousee 20 prosenttia ja se ulosmitataan 20 prosentin tasaverolla, nettotulot pysyvät ennallaan”
En ymmärrä tai ymmärrän jotain väärin. Jos tulot ovat vaikkapa 1000 euroa, niin netto 20 prosentin verolla on 800 euroa. Jos tulot nousevat 1200 euroon, nousee netto 960 euroon. Saisiko tuohon lainaukseen selvennystä?
Kyllä. 20 prosentin tulonnousun neutralisoi 16,7 prosentin vero. n vain jaksanut laittaa eksaktia aritmetiikkaa tähän.
Nettotulot pysyvät samana, kun (kokonais)veroprossa nousee sen verran, että marginaaliprossa on 100%.
1500-luvun lopun ja uskonsotien aikaan asiaa jouduttiin silloinkin titraamaan. Talonpoika tekee aina vähän enemmän töitä pysyäkseen hengissä, mutta kuoliaaksi verottamista piti varoa.
Isovihan jälkeen homma meni aivan pehmoiluksi ja suomalaisille myönnettiin verovapausvuosia. Työn tuottavuus ja väkiluku lähti kyllä nousuun, mutta tästä voidaan ehkä ennemmin kiittää valistuksen ajan koulutusta ja innovaatioita.
Minusta olisi nöyryyttävää maksaa lisäveroja, ilman että valtio järjestää jonkinlaisen voimannäytöksen. Joku itsenäisyyspäivän paraati, jonka marssijat eivät varmasti uskaltaisi ampua suomalaisia verolakkoilijoita, ei oikein riitä minulle. Haluan nähdä verta ennen kuin alan hikoilemaan.
Minä en nyt päässyt jyvälle, että vähensikö veronkiristys palkkatyöntekoa vai ei.
Tuntuisi, että työn tekeminen ei ole kovin houkuttelevaa jos viimeisten tuntien työ on raskaasti verotettua. Tuntuisi myös, että tällöin korkean työttömyyden vallitessa kannattaisi progressiota kiristää, jotta useampi ihminen pääsisi työn syrjään kiinni. Tuottavuus siinä voisi kärsiä, mutta työttömyydellä on myös inhimillinen hinta piilokustannuksena.
Verotuksen ongelma on aina, että se vähentää yksilönvapautta. Sen sijaan, että yksilö voisi itse päättää rahojensa käytöstä, verottaja ottaa ne pois, jonka jälkeen poliitikot tekevät päätöksen. Jos veroja ei olisi, ei olisi julkisia palveluitakaan, mutta yksilöllä olisi enemmän rahaa käyttää yksityisiin palveluihin. Näin systeemi pystyisi toimimaan kuten Yhdysvalloissa, jossa julkisten palveluiden verkko on huono. Tietysti väliinputoajina olisivat köyhät, joiden varallisuus ei riittäisi yksityisten palveluiden käyttöön. Tämän takia verojen täydellinen puutos motivoisi etenkin köyhiä työntekoon, kun taas varakkaammilla motivaatio ehkä laskisi.
Totta kai verotus vähentää yksilönvapautta, mutta myös markkinamekanismi vähentää yksilönvapautta. Jos suosikkisuklaani valmistus lopetetaan, koska sille on minun lisäkseni liian vähän muita ostajia, tulos on kannaltani aivan sama kuin jos tämän suklaan valmistus kiellettäisiin lailla.
Ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä Lars Trägårdh on esittänyt, että korkeat verot hyväksytään Pohjoismaissa juuri siksi, että ihmiset kokevat, että niillä rahoitetut asiat lisäävät yksilönvapautta yhtäällä enemmän kuin ne vähentävät yksilönvapautta toisaalla. Vaikka ne vähentävätkin yksilönvapautta siellä toisaalla aivan aidosti.
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1734418350301247&set=pcb.1734420706967678
Kuva kertoo, että Suomessa (ainakin 2007–17) on käytännössä tasavero tulotasoilla 20%-90%.
Jos tuntuis siltä, että progressiivisesta verotuksesta olis kansantaloudelle hyötyä, niin sitä kandeis kohtapuoliin alkaa varmaan kokeilla?
Graafi on julkaisusta:
https://assets.aeaweb.org/asset-server/files/17479.pdf
Mielenkiintoinen kaavio, etenkin kun vertaa siitä vastaavaan Ruotsin kaavioon. Suomessa suurituloisin prosentti maksaa veroja tuloistaan kaikkiaan 36 %, Ruotsissa 50 %, tuloverojen osalta prosentit ovat 17 % ja 20 %. Vastaavat luvut suurituloisimman viisiprosenttisen osalta ovat kaikista veroista 45 % ja 51 % sekä tuloveroista 20 % ja 17 %. Millä tämän selittäisi? Listaamattomat yritysten osingot?
Tarkastelet kokonaisuutta vain yhdestä näkökulmasta. Veronmaksajan. Realistiseen pohdintaan voi päästä vain, jos ottaa mukaan myös veronsaajan.
Ensimmäinen kysymys tietenkin on, että tekeekö veronsaaja ylipäätään työtä sillä onhan moni veronsaaja nimenomaan määrätty olemaan työtä tekemättä, esimerkiksi sosiaaliavustusten saajat.
Lisääkö verotuksen nostaminen veronsaajien ansiotasoa tai vastaavasti veronsaajien määrää? Tekeekö virkamies tehokkaammin työtä, jos palkkaa nostetaan?
Entäpä ne sadat Helsingin parhailla paikoilla sijaitsevat keskusliitot ja vastaavat järjestöt, joiden ainoa vuosittainen tehtävä on laatia valtionapuhakemus seuraavalle vuodelle. Sinänsä turha työ, koska tuki on jo etukäteen varmistettu puolueiden kiintiöiden mukaan, mutta voihan tuonkin työn tilata puolueen hallitsemalta toimistolta ja näin kasvattaa kansantalouden kokoa entisestään. Henkilökunta usein onkin hyvin kiireinen, kun joutuu matkustelemaan eri lomakohteissa järjestettäviin kansainvälisiin konferensseihin.
Kun yli puolet äänestäjistä elää toisten ansaitsemilla tuloilla ja vuodesta toiseen äänestää itselleen ja kavereilleen vielä enemmän noita tuloja, on demokratia ajautunut kuolinsyöksyyn, josta ei ole paluuta.
Suomessa tunnutaan menevän yhä huonompaan suuntaan, mitä enemmän ihmiset opiskelevat johtamista ja hallintoa — lopputuloksena meillä on kaikenlaisia johtajuus ja organisaatioeksperttejä yritykset ja virastot täynnä, mutta sitten käytännössä ei osata mitään eikä oikeastaan edes tehdä mitään muuta kuin selvityksiä kuinka palveluita voitaisiin tuottaa paremmin ja ennen kaikkea vähemmällä työvoimalla.
Kaipaan aikaa ennen 90 luvun lamaa, kun Suomessa oli vielä aidosti sosiaalisia työpaikkoja. Esimerkiksi sahoja, missä ei ihan joka aamu työnnetty alkometriä suuhun vaan annettiin ihmisten suoritua työstä melko rauhalliseen tahtiin. Toki palkka oli huono, mutta mielestäni silti parempi olisi tehdä näitä helppoja töitä ansionsa eteen. Eli työ lisääntyy kyllä, jos sitä halutaan.
Jos palkka oli ennen 1990-lukua huonompi kuin se on tällä hetkellä niin miksi kuitenkin nyt vaaditaan että palkalla tulee elää vaikka ihannoidaan samalla vuosikymmentä jossa palkka oli huono. Sahojen henkiömäärä on korvattu automatiikalla . Sellainen saha ei olisi kilpailukykyinen jossa kaikki tekevät työnsä manuaalisesti ja muiden sahat pyörivät automaattisesti.
Yritän valaista Hannun kommenttia!
Minäkin olen sitä mieltä, että palkka ei välttämättä ole ihan kaikki. Itsekin välillä kaipailen urani alkuvaiheille, jolloin oli paljon enemmän luppoaikaa, eikä tarvinnut vetää 100 lasissa kokoaikaa.
Tuolloin vielä oli työpaikoilla tilaa niillekin, joilla ei kaikki aina onnistunut tai ei aina napannut tai olivat muuten “vajaita”?
Nykyisin tuntuu, ettei mikään riitä.