Avainsana: europarlamenttivaalit

En olisi uskonut 20 vuot­ta sit­ten, jos joku olisi sanonut sit­ten min­ulle, että olen tääl­lä tänään ja tukeak­seni Rosa Mer­iläistä europar­la­ment­ti­vaaleis­sa. Puolueen puheen­jo­hta­jalle kansane­dus­ta­ja Rosa Mer­iläi­nen aiheut­ti har­mai­ta hiuk­sia – joi­ta tosin min­ul­la ei ole enää juuri näkyvis­sä. San­o­taanko, että Ros­al­la oli pitkä ja vaikea nuoru­us. Olin jos­sain vai­heessa häneen aika kypsä.

Teki nuori Rosa muu­takin kuin tuot­ti min­ul­la han­kaluuk­sia. Hän oli hyvin nuore­na kohon­nut vaa­tivi­in tehtävi­in vihreis­sä, muun muas­sa puolueen vara­puheen­jo­hta­jak­si ja johta­maan peri­aa­teo­hjel­man laa­timista. Olimme siis puheen­jo­hta­ja ja vara­puheen­jo­hta­ja samanaikaises­ti, eikä min­ulle ollut siinä tehtävässä Rosas­ta mitään pahaa sanottavaa.

Rosa jäi pois eduskun­nas­ta ja minä seurasin etäisyy­den päästä hänen edes­ot­ta­muk­si­aan Tam­pereel­la.  Kuulin hänestä yhä ilah­dut­tavampia uutisia. Rosa aikuis­tui, mut­ta ei liikaa. Hänen räväkkyyten­sä, ennakkolu­u­lot­to­muuten­sa ja idearikkaut­en­sa ei ole kadon­nut mihinkään. Erään­lainen ikin­uori vielä viidenkympin kyn­nyk­sel­läkin. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni Rosa Mer­iläisen eurovaa­likam­pan­jan avajaisissa.”