Kategoria: Talouspolitiikka

Mittaamme taloudellista kasvua väärin

Olin kuun­tele­mas­sa mie­lenki­in­toisia esitelmiä VATT-päivänä viime torstaina. En selosta mitä kuulin, vaan mitä ajatuk­sia ja vas­taväit­teitä esi­tyk­sen minus­sa herättivät.

Ensim­mäi­nen puo­li­ai­ka käsitelti­in inno­vaa­tio­ra­hoituk­sen vaikut­tavu­ut­ta ja sitä mik­si tuot­tavu­u­den kasvu on hidas­tunut teol­lisu­us­mais­sa. Chi­ga­con yliopis­ton pro­fes­sori Ufuk Akcigit’n esi­tys oli todel­la hyvä, vaik­ka olinkin eri meiltä sen pääsanomasta.

Minä väitän, että mitat­tu tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen on mit­tausvirhe. Taloudelli­nen kasvu on muut­tunut vau­rais­sa mais­sa määräl­lis­es­tä laadullisek­si ja mit­tar­it mit­taa­vat lähin­nä vain määräl­listä kasvua. Jos talouden tarkoi­tus on paran­taa elin­ta­soa, laadun parane­m­ine on yhtä olen­naista kuin määrän kas­vat­ta­mi­nen. Ympäristön kannal­ta laatu on parem­pi asia – yleen­sä, mut­ta ei aina

Investoinnit laadun kehittämiseen ovat taloudellinen välttämättömyys

Yri­tys­ten inno­vaa­tiotoimin­noista merkit­tävä osa suun­tau­tuu tuot­tei­den laadun ja uusien omi­naisuuk­sien kehit­tämiseen. Se ei kas­va­ta tuotan­non määrää per­in­teisel­lä taval­la mitat­tuna, vaan saat­taa jopa pienen­tää sitä tar­joa­mal­la tarpeen tyy­dyt­tämisen halvem­man tai jopa ilmaisen keinon, kuten on käynyt val­oku­vien kohdal­la. Ei tämä inno­vaa­tiotoim­inta silti hyödytön­tä ole. Huonos­ti kävisi kansan­taloudellemme, jos suo­ma­lais­ten tuot­tei­den laatu jämähtäisi paikalleen – ja on ken­ties vähän käynytkin. Kulu­tus­tavaroiden ja palvelu­jen tuot­ta­ji­na olemme varsin huono­ja. Laatuk­il­pailus­sa on juosta­va yhä kovem­paa, jot­ta pysy­isi edes paikallaan. Jat­ka lukemista “Mit­taamme taloudel­lista kasvua väärin”

Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi

EVA:n 50-vuo­tispäivil­lä ruot­salainen taloushis­to­ri­oit­si­ja Johan Nor­berg ja ruot­salais­tunut Björn Wahlroos pitivät palop­uheet markki­na­t­alouden puoles­ta. He osoit­ti­vat vaku­ut­tavasti, että maat men­estyvät sitä parem­min taloudel­lis­es­ti mitä vapaam­min markki­nat saa­vat niis­sä toimia.

Tämä on viisas­ta uskoa, mut­ta kan­nat­taa kuitenkin myös muis­taa mitä talous­no­belisti Amartya Sen on sanonut. Hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den kor­jaamis­es­ta, eikä hän oikein ymmär­rä ajat­telua, jos­sa olete­taan, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yhteiskun­nan tehtävä on oikaista markki­navirheitä, sil­lä muuten markki­na­t­alous ajaa koko voimal­laan väärään suun­taan. Sil­loin sen voima muut­tuukin pahuudeksi.

Yksi markki­na­t­alouden ikävistä piirteistä on syr­jäaluei­den kur­jis­tu­mi­nen. Itä- ja Pohjois-Suo­mi ovat kur­jis­tuneet Suomen sisäl­lä. Kur­jis­taako yhteis­val­u­u­tan olois­sa sama mekanis­mi Suomea Euroopan sisäl­lä – eri­tyis­es­ti nyt kun itära­ja on kiin­ni? Onko Itä-Suomen tie lop­ul­ta koko Suomen tie?

Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa kas­va­va osa tuot­teista on sel­l­aisia, joiden melkein kaik­ki kus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä, ja tuot­teen monist­a­mi­nen ja jakami­nen on jok­seenkin ilmaista. Viral­lisen ter­min puuttues­sa kut­sun näitä ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si. Kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet esimerkik­si ovat täl­laisia. Kokon­aiskus­tan­nusten kannal­ta on jok­seenkin sama, valmis­te­taanko niitä yksi vai miljoona kap­palet­ta. Näi­den tuot­tei­den kohdal­la markki­namekanis­mi ei toi­mi eri­tyisen hyvin. Ongel­maan ei ole kun­non ratkaisua, mut­ta yhteiskun­nan kan­nat­taa ohja­ta yri­tyk­siä myymään niitä mielu­um­min paljon hal­val­la kuin vähän kalli­il­la. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous on kesytet­tävä hyvien asioiden edistäjäksi”

Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon työnjako

Pääsään­tö maail­mal­la on, että julki­nen verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto tulee halvem­mak­si kuin yksi­tyi­nen vaku­u­tuk­si­in perus­tu­va ter­vey­den­huolto. Kun kauan sit­ten olin perus­palve­lu­min­is­teri, sain kir­jeen Maail­man­pankil­ta, jota on har­voin syytet­ty vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Kir­jeessä san­ot­ti­in, ettei Pohjo­is­maid­en pidä mis­sään tapauk­ses­sa siir­tyä verora­hoit­teis­es­ta julkises­ta ter­vey­den­huol­losta keskieu­roop­palaiseen vaku­u­tus­muo­toiseen ter­vey­den­huoltoon, kos­ka se tulisi val­tavasti kalliimmaksi.

Omas­sa mielessäni pääsään­tö on, että yksi­tyi­nen tekee useim­mat asi­at halvem­mal­la, mut­ta julki­nen tekee oikei­ta asioi­ta. Sik­si julki­nen on järkevämpi.

Kysymys on, voisiko julki­nen oppia jotain yksi­tyisen tehokku­ud­es­ta ja voisiko yksi­ty­istä kan­nus­taa tekemään oikei­ta asioita.

Työterveyshuolto on eriarvoista ja kallista

Moni on vähän ten­denssi­no­mais­es­ti ver­ran­nut työter­veyshuoltoa ter­veyskeskuk­si­in ja ker­tonut, kuin­ka kaik­ki on työter­veyshuol­los­sa parem­min. Var­masti onkin, mut­ta kyl­lä se jär­jestelmä käyt­tää val­tavasti rahaa nuorten ja ter­vei­den hoita­miseen. On suo­ranaista tilas­toil­la vale­htelemista ver­ra­ta kus­tan­nuk­sia, joi­ta työter­veyshuolto käyt­tää nuori­in ja ter­veisi­in siihen, mitä julki­nen käyt­tää van­hoi­hin ja sairaisi­in. Oikea ver­tailuko­h­ta on, paljonko julki­nen käyt­tää rahaa nuori­in ja ter­veisin. Työter­veyshuolto käyt­tää var­masti enem­män. Jostakin syys­tä en ole kuitenkaan tör­män­nyt yhteenkään oikein tehtyyn tutkimuk­seen tästä aiheesta. Jat­ka lukemista “Yksi­tyisen ja julkisen ter­vey­den­huol­lon työnjako”

Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta

Pidän HUS:n nyky­isiä säätöjä liki tuhan­nen hen­gen irti­sanomiseen jär­jet­töminä. Tämä on seu­raus­ta HUS:n omis­ta­jien, Uuden­maan hyv­in­voin­tialuei­den päätök­ses­tä leika­ta HUS:n rahoi­tus­ta vielä yli 40 miljoon­al­la eurol­la, vaik­ka jo sitä ennen oli joudut­tu tekemään melko kipeitä säästöpäätöksiä.

Yhtymäkok­ous, jos­sa neljä hyv­in­voin­tialuet­ta ja Helsin­ki päät­tivät asi­as­ta, oli erim­ieli­nen. Helsin­ki ei olisi leikan­nut enää enem­pää, Van­taa-Ker­a­va olisi leikan­nut vielä enem­män. Päätök­sek­si tuli Län­si-Uuden­maan esi­tys. Kun lehdis­tö haas­tat­telee HUS:n päät­täjiä säästöistä, kan­nat­taisi haas­tatel­la myös Mia Lai­hoa (kok), joka on Län­si-Uuden­maan hyv­in­voin­tialueen hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja ja siten vas­tu­us­sa näistä lisäsäästöistä, joiden takia nyt ollaan väkeä vähentämässä.

Kun tuo päätös yli 40 miljoo­nan lisäsäästöistä tuli, päätin ero­ta protesti­na HUS:n hal­li­tuk­ses­ta. Olen aika hyvä ymmärtämään numeroi­ta, joten osasin laskea, mitä on edessä. HUS:n hal­li­tus joutuu pakos­ta rikko­maan lakia hoitoon pääsys­tä. Tilanne on HUS:in hal­li­tuk­sen osalta kohtu­u­ton, niin kuin tietysti kaikkien niidenkin osalta, joiden hoito lykkäy­tyy ja lykkäy­tyy. Jat­ka lukemista “Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta”

Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa

Julkises­sa hallinnos­sa on vähän kaikil­la tasoil­la kan­nustin sala­ta säästömah­dol­lisuuk­sia. Jos jokin yksikkö pal­jas­taa, että se tulisi toimeen vähem­mäl­läkin, palkin­nok­si siltä ote­taan rahaa pois ja elämä yksikössä muut­tuu kiireisem­mäk­si ja stres­saavam­mak­si. Sik­si omia säästömah­dol­lisuuk­sia ei niin innokkaasti rapor­toi­da eteen­päin. Kan­natan palve­lu­toim­into­jen yhtiöit­tämistä (siis ei yksi­ty­istämistä), net­to­bud­je­toin­tia ja raha seu­raa poti­las­ta ‑peri­aatet­ta, jot­ta kan­nus­timet muut­tuisi­vat edes hie­man järkeväm­män rahankäytön suuntaan.

Hyv­in­voin­tialuei­den osalta tämä ongel­ma on moninker­tais­es­ti pahempi, kos­ka niis­sä eivät ain­oas­taan hallinnon alem­mil­la tasoil­la, vaan koko hallinnol­la ja alueel­la kokon­aisuute­na on kan­nustin olla näkemät­tä säästöko­htei­ta. Säästö tarkoit­taa, että val­ti­ol­ta tulee vähem­män rahaa, työ­paikko­ja menee, korkeasti palkat­tua väkeä muut­taa pois maakun­nas­ta ja alue­talous heikke­nee. Se, joka säästää, on siis alue­talouden kannal­ta pet­turi. Jat­ka lukemista “Mik­si maakun­tavero voisi keven­tää veron­mak­sajien taakkaa”

Miksi suuret tuloerot eivät ole hyväksi taloudelle

Kos­ka niin moni on kysynyt, mik­si pidin Patrick Itäniemen kolum­nia tulo­ero­jen siu­nauk­sel­lisu­ud­es­ta nai­iv­ina ja virheel­lisenä, peruste­len lyhyesti. Pidem­pää en nyt jak­sa kir­joit­taa, tästä voisi kir­joit­taa vaik­ka kokon­aisen kirjan.

Empiria tukee pienten tuloerojen hyödyllisyyttä

Pien­ten ja suurten tulo­ero­jen merk­i­tys­tä on his­to­ri­as­sa kokeil­tu. Vielä 1930-luvul­la Etelä-Amerikan maat kuten Argen­ti­ina ja Chile oli­vat paljon Euroopan mai­ta ja eri­tyis­es­ti Suomea vau­raampia. Euroopas­sa valit­ti­in pienem­pi­en tulo­ero­jen poli­ti­ik­ka, Etelä-Amerikas­sa suurten tulo­ero­jen poli­ti­ik­ka. Nyt Etelä-Amerikan maat ovat paljon köy­hempiä kuin esimerkik­si Suomi.

Euroopan sisäl­lä hyv­in­voin­ti­val­tion ja tasaisen tulon­jaon valin­neet pohjoisem­man Euroopan maat (Pohjo­is­maat, Sak­sa, Hol­lan­ti ja Itä­val­ta) ovat paljon vau­raampia kuin korkei­den tulo­ero­jen eteläeu­roop­palaiset maat.

Yhdys­val­to­jen sisäl­lä tasaisem­man tulon­jaon osaval­tiot ovat vau­raampia kuin korkei­den tulo­ero­jen osavaltiot.

Toki voi väit­tää, että kausali­teet­ti menee toisin päin; että vau­raus tekee mah­dol­lisek­si hyv­in­voin­ti­val­tion. Pitää siis kat­soa, mik­si kohtu­ulliset tulo­erot ovat parem­pia kuin kohtu­ut­tomat. Jat­ka lukemista “Mik­si suuret tulo­erot eivät ole hyväk­si taloudelle”

Miksi Suomen taloudellinen kasvu pysähtyi?

Suo­mi on ollut nyt 16 vuot­ta ilman taloudel­lista kasvua, minkä seu­rauk­se­na reaali­palkat jäävät jatku­vasti jäl­keen ver­tailumaista. Se taas johtaa osaa­van työvoiman muut­toon ulkomaille.

Mitä kasvul­la on tapah­tunut? Seli­tyk­sek­si tar­jo­taan tuot­tavu­u­den kasvun pysähtymistä. Se on selit­täjänä vähän saman­lainen kuin että ulkona on niin kylmä, kos­ka elo­ho­pea on läm­pömit­taris­sa niin alhaal­la. Työn tuot­tavu­us on osa­puilleen BKT jaet­tuna työ­tun­tien määrällä.

Alkutuotannon suosiminen?

Teol­lisu­u­den jalostusaste las­kee Suomes­sa niin, että olemme siir­tymässä yhä enem­män raa­ka-ainei­den ja vähän jalostet­tu­jen tuot­tei­den myyjik­si. Kuvain­nol­lis­es­ti voi sanoa, että net­tikau­pas­sa ruot­salaiset tuot­ta­vat paket­ti­in sisäl­lön ja Suo­mi pakkauksen.

Vihreässä siir­tymässä Suomen osak­si näyt­tää ole­van tuot­taa vihreä ener­gia ja muiden tehtäväk­si käyt­tää sitä tuot­tei­den valmistukseen.

Tämä voi johtua siitä, ettei muuhun pystytä, mut­ta myös siitä, että alku­tuotan­non työ­paikat ovat meil­lä alue­poli­it­tis­ten syi­den vuok­si eri­tyisen suosit­tu­ja. Suo­mi jopa mak­saa siitä, että ulko­maiset kaivosy­htiöt tyh­jen­tävät maaperäämme min­er­aaleista. Mak­su tapah­tuu sub­ven­toimal­la min­er­aalien kul­jet­tamista pois Suomes­ta ja siihen liit­tyviä infrain­vestoin­te­ja. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen taloudelli­nen kasvu pysähtyi?”

Uusi hyvinvointivaltio 13: Neljä tulonsiirtotyyppiä riittäisi

Muitakin tulon­si­ir­to­ja kuin negati­ivi­nen tulovero tarvi­taan, mut­ta nykyiset yli sata tulon­si­ir­to­tyyp­piä voidaan kor­va­ta neljäl­lä tukimuodol­la, joi­ta myön­netään monista eri syitä. Olen esit­tänyt tämän jo vuon­na 1994 Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iölle kir­joit­ta­mas­sani rapor­tis­sa Hah­motel­ma perus­tu­lo­ma­llista.

1. Negati­ivi­nen tulovero tai perustulo

2. Tuloista riip­puma­ton syype­r­usteinen tuki eli perus­tu­lon koro­tus. Täl­laisia ovat jo nyt esimerkik­si lap­sil­isä, vam­mais­tu­ki ja geliakiakorvaus.

3. Tulo­jen vaku­ut­ta­mi­nen, joi­ta ovat nyt esimerkik­si sairaus­päivära­ha ja työt­tömyysko­r­vaus. Niin kuin palo­vaku­u­tuk­ses­sakin vaku­u­tusko­r­vaus on isos­ta talosta suurem­pi kuin pien­estä, niin olisi myös tulo­jen vaku­ut­tamisen kohdal­la. Kor­vauk­si­in oikeutet­tu­ja ovat kaik­ki, joista työ­nan­ta­ja tai vaku­utet­tu itse on mak­sanut vaku­u­tus­mak­sun ja tuen perus­teena on se tulo, jos­ta vaku­us­mak­su on mak­set­tu. Kos­ka negati­ivi­nen tulovero on poh­jal­la, kor­vaus on nyky­istä työt­tömyysko­r­vaus­ta pienem­pi niin, että net­to­tu­los yhdessä negati­ivisen tuloveron kanssa on suun­nilleen sama kuin nytkin. Kos­ka pelkäl­lä negati­ivisel­la tuloverol­la ei elä, syype­r­ustei­sis­sa tuis­sa olisi nykyiseen tapaan vähim­mäis­päivära­ha. Kos­ka negati­ivi­nen tulovero on poh­jal­la, työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­us voisi olla nyky­istä ankarampi. Peri­aat­teessa sairaus­vaku­u­tusko­r­vaus ja työt­tömyysko­r­vaus voisi­vat olla yhtä suuria ja riip­pua samal­la taval­la ansio­tu­loista. Sairaus­vaku­u­tusko­r­vauk­ses­sa ei nyt ole vähen­nys­tä ansio­tu­lo­jen perus­teel­la, kos­ka sairaana ei pitäisi tehdä töitä. Tämä pätee tart­tuvi­in tautei­hin, mut­ta ei esimerkik­si masen­nuk­seen. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 13: Neljä tulon­si­ir­to­tyyp­piä riittäisi”

Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero

Olen edel­li­sis­sä osis­sa esit­tänyt toimia, joil­la tor­ju­taan tulon­si­ir­to­jen väärinkäyt­töä tai ylikäyt­töä, miten sen vain halu­aa sanoa, ja esit­tänyt keino­ja lisätä julkisen val­lan vero­tu­lo­ja. Tässä osas­sa noi­ta raho­ja tarvitaan.

Suo­ma­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion vahvu­us on ollut, että (jok­seenkin) kaik­ki ovat mukana. Tulo­erot ovat olleet pieniä ja työt­tömyys vähäistä, kos­ka jok­seenkin kaikkien työ­panok­selle on ollut käyt­töä. Vielä 1980-luvun lop­ul­la Suo­mi toi­mi kuin demarien unel­ma. Sit­ten kaik­ki kään­tyi huonom­mak­si. Ennen kaikkea työelämä muut­tui eri­ar­voisem­mak­si ja sen mukana kas­va­va eri­ar­voisu­us tunkeu­tui maa­hamme. Ahkeru­ut­ta enem­män ansio­ta­soon vaikut­ti osaami­nen ja sään­tö-Suomes­sa eri­tyis­es­ti muodolli­nen koulutus.

Kyse ei ole vain tulo­eroista vaan paikas­ta yhteiskun­nas­sa. Kysyt­täessä useim­mat usko­vat, että tulo­erot ovat Suomes­sa kas­va­neet. Nyt ne ovatkin kas­va­neet vähän, mut­ta ihmiset uskoi­vat niiden kas­va­neen sil­loinkin, kun ne eivät olleet kas­va­neet. Mikä oli lisään­tynyt, oli osattomuus.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys – tai tarkem­min määritel­tynä tas­apain­o­työt­tömys ­– on kas­vanut merkit­tävästi ja näyt­tää ole­van vain kasvussa.

Muutos on globaali

Muu­tos on ollut saman­lainen kaikkial­la maail­mas­sa, joten koti­maisia syitä ei oikein kan­na­ta tässä korostaa, vaik­ka on niil­läkin osuuten­sa. Yhdys­val­lois­sa koko taloudelli­nen kasvu on men­nyt pääo­mat­u­lo­jen ja korkea­palkkaisimpi­en hyväk­si. Tavis­ten elin­ta­so ei ole nous­sut lainkaan. Ilmiö on suuresti Trumpin poli­it­tisen men­estyk­sen, Bri­tann­ian EU-eron ja euroop­palaisen anti-intellek­tu­aalin oikeis­ton men­estyk­sen takana. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 12: pieni­palkkaisten tukem­i­nen, negati­ivi­nen tulovero”

Uusi hyvinvontivaltio11: Tasavero ja korkea arvonlisävero

Mis­tä rahat hyv­in­voin­ti­val­tion rahoittamiseen?

Kir­joitin jo luon­nol­lisen niukku­u­den verot­tamis­es­ta, kos­ka sel­l­ais­es­ta koitu­vat tulot eivät kuu­lu oikeas­t­aan kenellekään, joten niiden verot­ta­mi­nen yhteiskun­nalle on järkevää. Ne ovat järke­viä vero­ja, mut­ta eivät tuo­ta mitenkään val­tavia sum­mia. Muu­takin siis tarvitaan

Tulon­jako maail­mal­la on men­nyt viime vuosikym­meninä vinksalleen niin, että esimerkik­si Yhdys­val­lois­sa jok­seenkin koko taloudelli­nen kasvu on men­nyt rikkaim­mille ja tavis­ten reaalian­siot ovat jämähtäneet paikalleen.

Olisi erit­täin perustel­tua verot­taa rikkai­ta nyky­istä enemmän.

Bri­tan­ni­as­sa ja Yhdys­val­lois­sa on per­in­teitä verot­taa surper­rikkai­ta ankarasti. 1950-luvul­la Yhdys­val­lois­sa ylin mar­gin­aaliv­ero oli 90 % ja Bri­tan­ni­as­sa jopa 98 %. Tästä suiv­aan­tuneena The Bea­t­les julka­isi kap­paleen Tax­man, jos­sa san­ot­ti­in muun muas­sa näin:
There’s one for you, nine­teen for me /
‘Cause I’m the tax­man. Jat­ka lukemista “Uusi hyvinvontivaltio11: Tasavero ja korkea arvonlisävero”