Kategoria: Talouspolitiikka

Uusi hyvinvointivaltio 5: täydentävät tulonsiirrot

Kaik­ki maat pystyvät työl­listämään hyvin koulute­tut ja muuten halu­tut työn­tek­i­jät. Erot syn­tyvät siinä joukos­sa, joka ei ole työ­markki­noil­la yhtä halut­tua. Kaik­ki moder­nit teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat onnis­tuneet saavut­ta­maan korkean työl­lisyy­den, sub­ven­toi­vat taval­la tai toisel­la pieni­palkkaisia työn­tek­i­jöitä, siis vähem­män halut­tua työvoimaa.

Tukimuodot ovat hyvin eri­laisia ja maid­en­sa näköisiä, ja niil­lä on usein myös mui­ta tavoitteita.

Yhdys­val­lois­sa on vero­hyvi­tysjär­jestelmä, Sak­sas­sa mini­jo­bit, Ruot­si käyt­tää paljon rahaa palkkatu­keen ja työl­listää työt­tömät nuoret kun­ti­in, Ran­skas­sa val­tio tulee työ­nan­ta­jia vas­taan sosi­aal­i­tur­va- ja eläke­mak­su­is­sa min­imi­palkan tasol­la ja niin edelleen.

Asumisen tukeminen

Hyvin yleinen pieni­palkkaisten tukimuo­to on sub­ven­toitu tai markki­nahin­noista irrotet­tu asum­i­nen. Siihen toisaal­ta liit­tyy vähä­varais­ten asut­ta­mi­nen omi­in asun­toi­hin­sa ja kaupungi­nosi­in­sa, mis­sä on ongelmia itsessään. Edulli­nen asum­i­nen toisaal­ta tekee työ­nan­ta­jille mah­dol­lisek­si mak­saa pienem­piä palkko­ja. Suomes­sa ARA-asum­i­nen on suun­nilleen ain­oa sosi­aa­li­nen tukimuo­to, jota työ­nan­ta­ja­jär­jestöt vil­pit­tömästi kan­nat­ta­vat. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 5: täy­den­tävät tulonsiirrot”

Uusi hyvinvointivaltio (4) Mitä tehdä huonosti koulutetulle työvoimalle

Miten työl­listää vähän koulutet­tu­ja ihmisiä?

Suo­mi on huono työl­listämään mata­lasti koulutet­tua työvoimaa ver­rat­tuna moni­in mui­hin mai­hin. Sik­si meil­lä on mata­la työl­lisyysaste ver­rat­tuna mui­hin Pohjo­is­mai­hin ja ylipään­sä mai­hin, jois­sa suh­taudu­taan myön­teis­es­ti nais­ten työssäkäyn­ti­in. Hyv­in­voin­ti­val­tiomais­sa työl­lisyy­den pitäisi olla parem­pi kuin mais­sa, jois­sa ajatuk­se­na on, että per­he ja suku huole­hti­vat omistaan.

Pienet palkkaerot ovat yksi syy ongel­maan. Jyrkästi yksinker­tais­taen, jos muu­rari ja tiilenkan­ta­ja saa­vat samaa palkkaa, on yksinker­taisem­paa, että muu­rari kan­taa tiilet itse. Pienistä palkkaeroista huoli­mat­ta pieni­palkkaiset eivät voi Suomes­sa eri­tyisen hyvin, kos­ka asum­i­nen on meil­lä kallista. Tämä pitää muis­taa kan­sain­väli­sis­sä vertailuissa.

Jos ajatel­laan asi­aa ekon­o­mistin silmin ja vain markki­naratkaisui­hin nojat­en, on peri­aat­teessa kolme tapaa suh­tau­tua tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvuun.

  1. Annetaan pien­impi­en palkko­jen laskea samal­la kun kiris­tetään työt­tömyy­se­tu­ja. Lop­putu­lok­se­na on työssä käyvien köy­hien alalu­ok­ka, jos­sa mon­en on tehtävä kah­ta työtä selvitäk­seen päivit­täi­sistä menoista. Toimii monis­sa mais­sa. Tämä kyl­lä lisää työl­lisyyt­tä, mis­tä ovat osoituk­se­na vaikka­pa Wolt-kuskit. Helsingis­sä ei voi kävel­lä viit­tä min­u­ut­tia näkemät­tä sähkö­fil­lar­il­la suhaavaa Wolt-kuskia, joten paljon heitä on olta­va. Jos kuskeille pitäisi mak­saa kohtu­ullista tun­tipalkkaa, oli tilauk­sia tai ei, koko alaa ei olisi. Ei sik­si, että Woltin omis­ta­jat ovat niin ahnei­ta – fir­ma kai tuot­taa tap­pi­o­ta – vaan kos­ka asi­akkaat eivät suos­tu mak­samaan enempää.
  2.  Annetaan rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den nous­ta. Uhrataan huono-osaisin työvoima, jot­ta muiden palkat pysyvät siedettävinä.
  3. Sub­ven­toidaan vaikeasti työl­listyvien työn­tekoa joko mak­samal­la työ­nan­ta­jalle palkkatukea tai täy­den­tävää tulon­si­ir­toa työn­tek­i­jälle itselleen.

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (4) Mitä tehdä huonos­ti koulute­tulle työvoimalle”

Uusi hyvinvointivaltio 1: Johdanto

Olen kir­joit­tanut niin paljon tarpeesta uud­is­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa, että on syytä täs­men­tää mitä tarkoi­tan. Tarkoituk­seni on heinäku­un aikana kir­joit­taa pidem­pi jut­tusar­ja, jos­sa käyn läpi hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan muu­tostarpei­ta. Asia on mon­imutkaien, joten jut­tusar­jas­ta tulee pitkähkö – olet­taen, että en kyl­lästy kesken kaiken.

Van­hal­la tilas­toti­eteen pro­fes­so­ril­lani Leo Törn­qvis­til­lä oli tapaa sanoa, että hitaat tren­dit ovat vaar­al­lisimpia. Kun jokin asia muut­tuu hitaasti, koskaan ei ole oikea aika reagoi­da muu­tok­seen, vaan asian voi siirtää myöhem­mäk­si tai vaikka­pa seu­raavalle hal­li­tuk­selle. Hän puhui sil­loin ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Hitai­ta ovat myös muu­tok­set, jot­ka vaikut­ta­vat hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan toimivuuteen.

Mikä kaik­ki siis on pikkuhil­jaa muuttunut?

Tässä vähän hätäis­es­ti laa­dit­tu lista.

    1. Palve­lut syr­jäyt­tävät teollisuuden
    2. Osaamisvi­nouma
    3. Tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvu (raken­netyöt­tömyys)
    4. Sol­i­daarisen palkkapoli­ti­ikan kaven­tunut elintila
    5. Palkko­jen markkinaehtoistuminen
    6. Inno­vaa­tio­talous
    7. Glob­al­isaa­tio
    8. Kiihtyvä kaupungis­tu­mi­nen
    9. Talouden ulkois­vaiku­tusten korostuminen
    10. Asumisen kallis­tu­mi­nen kasvukeskuksissa
    11. Maa­han­muut­ta­jat
    12. Alikäytön vähen­e­m­i­nen
    13. Mie­len­ter­veys- las­ten­suo­jelu- ja päi­hde­palvelu­jen ja vas­taavien tarpeen kasvu.
    14. Väestön ikään­tymi­nen ja eli­na­jan­odot­teen kasvu

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 1: Johdanto”

Mikä on elämän tarkoitus Aki Kangasharjun ajatuksissa?

Talouselämä-lehden markki­naraadis­sa Etlan Aki Kan­gashar­ju esit­tää ratkaisuk­si Suomen puut­tuvaan talouskasvu­un sanatarkasti:

Luo­daan kan­nus­timia, että jak­samme painaa duu­nia myös per­jan­taina eikä lähde­tä kalas­ta­maan mökille.

Olen Kan­gashar­jun kanssa mon­es­ta asi­as­ta samaa mieltä, mut­ta en tästä.

Mikä Akin mielestä oikein on elämän ja siinä yhtey­dessä taloudel­lisen toimin­nan tarkoi­tus. Jos joku oikeasti pitää kalas­tamis­es­ta enem­män kuin lisäan­sioiden mah­dol­lis­ta­mas­ta lisäkrääsästä, mik­si hänen pitäisi vali­ta se lisäkrääsä? Eikö taloudel­lisen toimin­nan päämäärä ole lisätä ihmis­ten hyv­in­voin­tia eikä vähen­tää sitä? Jos vapaa-aika tuot­taa sitä enem­män, kan­nat­taa vali­ta vapaa-aika. Jat­ka lukemista “Mikä on elämän tarkoi­tus Aki Kan­gashar­jun ajatuksissa?”

Singaporen malli ikääntyneille työntekijöille

Käytin pari viikkoa sit­ten 3.5. puheen­vuoron min­is­teri Satosen jär­jestämässä sem­i­naaris­sa, joka oli lähtölaukaus entisen työmin­is­terin Jari Lind­strömin selvi­tyk­selle siitä, miten nos­taa työl­lisyyt­tä yli 55-vuo­ti­aiden kesku­udessa.  Aiheenani oli Sin­ga­poren malli, jos­ta olin kir­joit­tanut Suomen Kuvale­hdessä vuon­na 2013. Sin­ga­poren malli maini­taan hallitusohjelmassa.

Vas­taan tässä myös niihin vas­taväit­teisi­in, joi­ta min­ulle esitet­ti­in kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun selostin Sin­ga­poren mallia use­am­mas­sakin kirjoituksessa.

Tutus­tu­in Sin­ga­poren eläke­malli­in eduskun­nan vero­jaos­ton matkalla Sin­ga­pores­sa huhtiku­us­sa 2013. Maan min­is­teri selosti sitä meille lyhyesti mut­ta selkeästi. Ikävä uuti­nen on, ettei mallia voi sel­l­aise­naan kopi­oi­da Suomeen, kos­ka se liit­tyy olen­nais­es­ti maan sosi­aal­i­til­i­malli­in. Sik­si en ole myöskään mis­tään lähteistä tark­istanut mallin tarkko­ja para­me­tre­jä. Toisen maan lain­säädän­nön ymmärtämi­nen lakitek­stiä luke­mal­la on jok­seenkin mah­do­ton­ta, kos­ka pitää tun­tea niin mon­ta asi­aa, joi­ta lakitek­stis­sä ei maini­ta. Moni on tutus­tunut, mut­ta ainakin osa heistä on  ymmärtänyt koko mallin väärin.

Sosiaalitili

Sin­ga­poren sosi­aal­i­tilin peri­aate on, että jokaisen on tal­letet­ta­va noin kymme­nen pros­ent­tia ansio­tu­lois­taan sosi­aal­i­tililleen. Työn­tek­i­jän ter­vey­den­hoit­o­menot ja muun muas­sa työt­tömyys­tur­va mak­se­taan tältä tililtä. Kun sosi­aal­i­tilil­lä on tarpeek­si rahaa, ei tarvitse tal­let­taa lisää, mut­ta jos tiliä käytetään, pitää taas mak­saa, kunnes rahaa on tilil­lä tarpeek­si. Kun saavut­taa eläkeiän, sosi­aal­i­tililtä mak­se­taan eläke. Jos siis tili on ollut ahk­eras­sa käytössä, eläke jää pienem­mäk­si. Nyky­isin ilmeis­es­ti tili muut­tuu  eläke­vaku­u­tuk­sek­si, jos­sa vaku­u­tusy­htiö kan­taa riskin pitkästä iästä.

Singaporen malli lyhyesti

Meille esitel­ty malli oli lyhykäisyy­dessään seu­raa­va: Kun työn­tek­i­jä täyt­tää 62 vuot­ta (nyky­isin 63 vuot­ta), työ­nan­ta­ja solmii hänen kanssaan uuden työ­sopimuk­sen, jos­sa työte­htäviä on helpotet­tu vas­taa­maan työn­tek­i­jän alen­tunut­ta työkykyä ja palk­ka uut­ta työte­htävää. Kos­ka palk­ka on alen­tunut, työn­tek­i­jä saa mak­saa itselleen täy­den­nys­tä sosi­aal­i­tililtään. Val­tio ei siis rahoi­ta tätä mil­lään taval­la. Se syö työn­tek­i­jän tule­vaa eläket­tä, mut­ta paljon vähem­män kuin jos hän siir­ty­isi kokon­aan eläk­keelle. Jos uut­ta työ­sopimus­ta ei saa­da sovi­tuk­si, työnanta­jan mak­set­tavak­si koituu merkit­tävä sank­tio. Aivan heikoil­la ei siis työn­tek­i­jä nois­sa neu­vot­teluis­sa ole.

Aja­tus tun­tui minus­ta sil­loin jotenkin tutul­ta. Jat­ka lukemista “Sin­ga­poren malli ikään­tyneille työntekijöille”

Vähentääkö verotus työntekoa vai lisääkö se sitä?

Yleinen hoke­ma on, että vero­tus vähen­tää työhalu­ja. Tätä ole­tus­ta kan­nat­taa vähän eritellä.

Kun tulota­so nousee, halu lyhen­tää työpäivää lisään­tyy, kos­ka lyhyem­pi työai­ka riit­tää halut­tuun elin­ta­soon. Tämä riip­pu­vu­us on aivan ilmeinen. Korkeam­man tulota­son mais­sa tehdään vähem­män työtä henkeä kohden.

Jos näin on, mik­si sama ei koskisi net­to­tu­lo­ja? Jos tulota­so nousee 20 pros­ent­tia ja se ulos­mi­tataan 20 pros­entin tasaverol­la, net­to­tu­lot pysyvät ennal­laan. Sil­loin on vaikea väit­tää, että lop­putu­lok­se­na olisi työhalu­jen vähen­e­m­i­nen vero­tuk­sen takia. Pikem­minkin vero­tus palaut­taa ne ennalleen kumoa­mal­la nousseen ansio­ta­son vaiku­tuk­sen. Jos siis vero­tus pienen­tää net­to­tu­lo­ja, voisi ajatel­la, että halu­tun kulu­tus­ta­son saavut­tamiseen on tehtävä enem­män työtä, ei vähem­män. Jos ole­tamme, että yleinen tulota­son nousu johtaa lyhyem­pään työaikaan, mei­dän pitäisi myös olet­taa, että vero­tus johtaa pidem­pään työaikaan, ei lyhyem­pää. Tämä siis pääsään­tönä, mut­ta kysymys vero­tuk­sen muo­dos­ta tekee asi­as­ta monimutkaisemman.

Tasavero vastaa tasaista palkan alennusta

Jat­ka lukemista “Vähen­tääkö vero­tus työn­tekoa vai lisääkö se sitä?”

Miksi Suomen taloudellinen kasvu on tyssännyt?

Pitääkö min­un vai­h­taa kan­taani työ­markki­noiden palkkamallista?

Mik­si taloudelli­nen kasvumme lop­pui 16 vuot­ta sit­ten, kun muis­sa Pohjo­is­mas­sa kasvu jatkuu? Ekon­o­misti sanoo, että taloutemme ei kas­va, kos­ka työn tuot­tavu­us ei ole nous­sut niin kuin ennen. Tai tarkem­min sanoen, ei ole nous­sut lainkaan. Min­ua tämä seli­tys ei vaku­u­ta, kos­ka olen aina arvostel­lut 1970- ja 1980-luku­jen tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen ver­taamista 2000-luvun tuottavuuteen.

Maal­ta­muu­ton vuosikym­meninä oli help­po nos­taa tuot­tavu­ut­ta, kun väki siir­tyi pien­tiloil­ta töi­hin tehtaisi­in ja toimis­toi­hin.  Tämä kasvun lähde on loppunut.

Työikäisen väestön määrä kään­tyi lasku­un run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten. Lasku ei ole ollut mitenkään dra­maat­ti­nen, vain noin 10 000 henkeä kymme­nessä vuodessa. Olen­naista on, ettei työikäi­nen väestö enää kas­va niin kuin kasvoi ennen. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen taloudelli­nen kasvu on tyssännyt?”

Ajatuksia arvonlisäverosta

Hal­li­tuk­sen kehys­ri­ihikan­taa odotel­lessa vähän arvon­lisäveros­ta ja sen tulo­vaiku­tuk­sista. Tietoni voivat olla osin vähän van­ho­ja, kos­ka tutus­tu­in asi­aan noin kymme­nen vuot­ta sit­ten val­tio­varain­valiokun­nan verojaostossa.

Regressiivinen vero?

Tähän on vas­tat­tu, että kun ruo­ka ja lääk­keet ovat alem­man verokan­nan mukaisia, regres­si­ivisyys on vähäisem­pää. Näitä alen­net­tu­ja verokan­to­ja käsit­te­len alem­pana. Merkit­täväm­pää on se, että vuokrat eivät ole arvon­lisäveron piiris­sä. Markki­navuori­in ALV ei vaiku­ta ainakaan lyhyel­lä tähtäimel­lä mitään, kus­tan­nus­pe­rusteisi­in vuokri­in (ARA) vaikut­taa lähin­nä hoit­o­meno­jen kaut­ta, mut­ta ei siis koko pain­ol­laan niihinkään.  Arvon­lisävero ei vaiku­ta myöskään asun­to­lain­o­jen hoitomenoihin.

Ruuan arvonlisävero

Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia arvonlisäverosta”

En lakkauttaisi Lohjan synnytyksiä …

… jos min­ul­la olisi val­ta yksin päät­tää Suomen ter­vey­den­huol­losta. Sitä min­ul­la ei tietenkään ole. Olen yksi Helsin­gin edus­ta­jista HUS:in hal­li­tuk­ses­sa, mut­ta meitä sitoo omis­ta­jien eli Uuden­maan neljän hyv­in­voin­tialueen ja Helsin­gin kaupun­gin päät­tämä budjetti.

Ongel­man ydin on, että Suomes­sa hal­li­tus on päät­tänyt, että ter­vey­den­huoltoon käytetään Suomes­sa vähem­män rahaa kuin melkein kaikissa mei­hin ver­tailukelpoi­sis­sa mais­sa, vaik­ka ikärakenne on Suomes­sa van­husvoit­toinen, mikä lisää ter­vey­den­huol­lon tarvet­ta. Suo­ma­laisille siis riit­tää mui­ta huonom­pi ter­vey­den­huolto, totea­vat rahakirstun vartijat.

Toisaal­ta lain­säätäjien mukaan ter­vey­den­huol­lon palvelulu­paus on Suomes­sa ylel­lisem­pi kuin niis­sä mais­sa, jois­sa ter­vey­den­huoltoon tarvi­taan enem­män rahaa.

Tässä saat­taa hyv­in­voin­tialuei­den päät­täjät ja HUS:n hal­li­tuk­sen kinkkiseen tilanteeseen. Rahaa ei saisi käyt­tää enem­män kuin sitä on myön­net­ty, mut­ta hoidon saatavu­ut­ta koske­via lake­ja pitäisi silti nou­dat­taa. On laiton­ta pitää ketään odot­ta­mas­sa hoitoa yli kuusi kuukaut­ta. Eduskun­nan oikeusasi­amiehen päätök­sen mukaan hoidon hin­ta ei saa olla syynä jät­tää hoito anta­mat­ta, eli pri­or­isoi­da ei oikeas­t­aan saa, vaik­ka on pakko. Jat­ka lukemista “En lakkaut­taisi Loh­jan synnytyksiä …”

Olen melkein samaa mieltä Purran kanssa liikenteen veroista

Val­tio­varain­min­is­teri Riik­ka Purra uhkaa sähköau­toil­i­joi­ta eril­lisverol­la, kos­ka val­tion liiken­teestä saa­mat vero­tu­lot uhkaa­vat huve­ta, kun polt­toaineista saadaan vuosi vuodelta vähem­män vero­tu­lo­ja samoin kuin auto- ja ajoneu­voveros­ta. Hän väläyt­ti mon­en­laisia vero­ja, mut­ta kom­men­toin hänen alku­peräistä aja­tus­taan kilo­metriveros­ta sähköau­toille ja vain niille.

Näin siinä on käymässä. Tosin vero­tu­lo­ja vähen­tää neljän­nesmil­jardil­la myös se, että hal­li­tus on alen­tanut polt­toain­everoa ja eniten saas­tut­tavien auto­jen vuosit­tain mak­set­tavaa ajoneu­voveroa, entistä tarraveroa.

Olen esit­tänyt ennenkin, että liiken­teen vero­tuk­ses­sa pitäisi siir­tyä pikkuhil­jaa kohti kilo­me­trei­hin perus­tu­via vero­ja. Tässä olen Riik­ka Purran kanssa yhtä mieltä. Mut­ta siihen yksimielisyys loppuu.

Sakot  päästökiintiön ylittämisestä

Purra esit­tää, että jonkin­lainen tiemak­su tulisi vain sähköau­toille. Näin tietysti jar­rute­taan liiken­teen sähköistymistä ja lisätään maamme päästökau­pan ulkop­uolisia päästöjä. Pelkästään Purran puheen­vuoro asi­as­ta jar­rut­taa sähköau­to­jen kaup­paa. Niiden osalta meil­lä on kansalli­nen tavoite, jon­ka ylit­tämi­nen tulisi varsin kalli­ik­si. Onko Purra ottanut laskelmis­saan tämän huomioon? Jat­ka lukemista “Olen melkein samaa mieltä Purran kanssa liiken­teen veroista”