Suomi on ollut nyt 16 vuotta ilman taloudellista kasvua, minkä seurauksena reaalipalkat jäävät jatkuvasti jälkeen vertailumaista. Se taas johtaa osaavan työvoiman muuttoon ulkomaille.
Mitä kasvulla on tapahtunut? Selitykseksi tarjotaan tuottavuuden kasvun pysähtymistä. Se on selittäjänä vähän samanlainen kuin että ulkona on niin kylmä, koska elohopea on lämpömittarissa niin alhaalla. Työn tuottavuus on osapuilleen BKT jaettuna työtuntien määrällä.
Alkutuotannon suosiminen?
Teollisuuden jalostusaste laskee Suomessa niin, että olemme siirtymässä yhä enemmän raaka-aineiden ja vähän jalostettujen tuotteiden myyjiksi. Kuvainnollisesti voi sanoa, että nettikaupassa ruotsalaiset tuottavat pakettiin sisällön ja Suomi pakkauksen.
Vihreässä siirtymässä Suomen osaksi näyttää olevan tuottaa vihreä energia ja muiden tehtäväksi käyttää sitä tuotteiden valmistukseen.
Tämä voi johtua siitä, ettei muuhun pystytä, mutta myös siitä, että alkutuotannon työpaikat ovat meillä aluepoliittisten syiden vuoksi erityisen suosittuja. Suomi jopa maksaa siitä, että ulkomaiset kaivosyhtiöt tyhjentävät maaperäämme mineraaleista. Maksu tapahtuu subventoimalla mineraalien kuljettamista pois Suomesta ja siihen liittyviä infrainvestointeja.
Alkutuotannon suosiminen tarkoittaa, että kehittyneemmät elinkeinot subventoivat alkutuotannon työpaikkoja.
Insinööriajattelu
Menneinä vuosina ajateltiin, että teollisuus on insinööriajattelun aluetta. Kulutustavaroiden tuotanto vaatii kuitenkin tuotteiden kehittelyä ja muotoilua. Kun sitä ei osata, Suomi on erikoistunut suhdanneherkkään investointituotteiden – siis lähinnä koneiden – tuotantoon. Siinä veikataan häviävää hevosta, koska kulutustavaroilla tehdään enemmän rahaa. Suuria kulutustavarabrändejä on Ruotsilla paljon, Suomella ei juuri yhtään.
Hallituksen pyrkimys kapea-alaistaa korkeakoulutusta entisestään on tässä mielessä tyhmää.
Tätä ongelmaa taklaamaan synnytettiin Aalto-yliopisto, jossa opetetaan insinööri- ja talousaineiden lisäksi taideaineita. En tiedä, miten tämä näkyy käytännön yhteistyössä. Diplomi-insinööri voi tuskin sisällyttää taideaineita tutkintoonsa – siis Suomessa.
Innovaatioiden myynti ulkomaille
Suomessa kuitenkin syntyy innovatiivisia startupeja tasaiseen tahtiin. Ne eivät juuri tuota työpaikkoja Suomeen, koska ne myydään ulkomaille. Myydään, koska Suomessa ei ole pääomia ostaa niitä.
Olen esittänyt useaan otteeseen ratkaisuksi progressiivista menoveroa – sitä, että säästäminen ja investoinnit olisivat tuloverouksessa vähennyskelpoisia ja säästöjen syöminen verotettavaa. Pieniä askelia tähän suuntaan on otettu, mutta vain pieniä. Osakesäästötili on lähellä tätä ajatusta, mutta startupien rahoittamiseen siitä ei ole apua, koska tätä rahaa saa käyttää vain vakiintuneisiin pörssiosakkeisiin.
Asumisen kalleus
Taloudellinen kasvu tapahtuu lähes kokonaan suurissa kaupungeissa. Niissä asuinen on Suomessa kallista. Tämä on kustannuserä elinkeinoille. Kaupunkeihin muutto on Suomessa vielä kesken – onhan Suomi EU:n maaseutuvaltaisin maa – mikä merkitsee taloudellista taakkaa kasvualoille.
Yritystuet luovan tuhon estäjänä
[LISÄYS 5.8 KLO 16]
Luova tuho on tuottavuuden kasvun ja sitä myötä taloudellisen kasvun välttämätön edellytys. Suomessa käytetään huomattavan paljon rahaa yritystukiin, joiden varsinainen tarkoitus on torjua luovaa tuhoa. Tätä voi pitää perusteltuna, jos pitää vanhan ja turvallisen jatkumista tärkeämpänä kuin tulojen kasvua, mutta molempia ei saa.
Asumiskustannukset Suomen sisällä ovat pari viime vuotta tasoittuneet. Maaseudulla asumiskustannukset ovat nousseet mm. sähkön siirron perusmaksujen sekä vesikustannusten merkittävän hinnannousun ja myös sähkön kallistumisen takia ja kaupungeissa laskeneet, koska asumistuen leikkaukset alentavat parhaillaan vapaiden markkinoiden yleistä vuokratasoa.
Juuri hiljattain kuuntelin kun eräs henkilö kertoi omakotitalonsa sähkön siirron perusmaksun ylittävän tällä maaseudulla jo 60 e/kk ilman että sähköä on vielä edes kulutettu ja ilman että maksua voi vähentää omin toimin mitenkään. Alv-korotus oli nostamassa asumismenoja vielä lisää.
Kelan tuista mikään ei huomioi sähkön ja veden hintaeroja eri puolilla Suomea. Edes toimeentulotuen normit eivät huomioi niiden paikallista hintatasoa, vaan vain vuokra huomioidaan paikallisella hintatasolla.
Sähkön siirron kustannukset eivät riipu siitä, kuinka paljon sähköä kulutetaan vaan yhteyden olemassaolosta. Johto ei kulu käytettäessä.
Sinänsä totta, mutta toisaalta jos kaikki jollain alueella käyttävät sähköä sen mitä sulakkeet kestävät, niin sähköyhtiöllä voi olla nopeasti edessä jakeluverkon kapasiteetin kasvattaminen, joka voi olla hyvinkin kallista. Eli sinänsä voisi perustella että sähkönsiirto laskutettaisiin siten että siinä olisi joku kiinteä perusmaksu, ja sitten joku suhteellisen korkea per kWh ruuhkamaksu silloin kun paikallisen jakeluverkon kapasiteetin käyttö nousee lähelle rajaa.
Toki tässä on sama ongelma kuin pörssisähkössäkin, että kuluttajat eivät ole kovin innokkaasti ottaneet tällaisia reaaliaikahinnoitteluja omakseen.
Mitä enemmän verkkoon lisätään tuuli- ja aurinkocoimaa sitä enemmäntarvitaan erilaisia vehkeitä kompensoimaan vaihtelua ja korjaamaan laatua, eli kallista tavaraa. Tämä lisää verkkomaksuja ja telee sähköstä kuluttajalle kallista kuten on nöhty kaikissa maissa joissa sähköä mrkittävästi tuotetaan näillä keinoin.
Et tietenkään tätä voi myöntää koska uskotzelet että uusiutuvat ovat halpoja perustuen vajavaisiin tietoihin jostötain paneelin hinnasta.
Soininvaara kirjoitti:
”Sähkön siirron kustannukset eivät riipu siitä, kuinka paljon sähköä kulutetaan vaan yhteyden olemassaolosta. Johto ei kulu käytettäessä.”
Muuttotappiokunnissa sähkön siirron kustannukset riippuvat siitä, miten paljon sähköverkkoyhtiö on vuosikymmeniä sitten virheinvestoinut ja miten iso muuttotappio on sekä kuluttajien että energiaintensiivisten yritysten osalta. Mitä enemmän virheinvestointeja on verkkoyhtiössä vuosien varrella tehty, sitä enemmän energiaviraston valvontamallin mukaan saa sähkön siirrosta loppuasiakkaita laskuttaa, koska laskutusoikeus perustuu siihen, mitä samanlaisen verkon rakentaminen maksaisi nykyään – eikä laskutus riipu siitä olenkaan, mitä kustannukset kenties olisivat, jos verkko olisi (ollut) tehokas tarpeisiin nähden.
Jos verkkoyhtiö on aikoinaan tehnyt verkkonsa oletuksella että sähkön kulutus kasvaa reilusti, ja sitten muuttotappio on syönyt kulutuksen, voi perusmaksut olla hyvinkin korkeita, koska laskutusoikeutta on paljon, mutta maksajia vähän.
Vastaavasti: jos yksittäinen asiakas tippuu pois sähköverkosta, mutta naapuri jää sähkön käyttäjäksi, sähköverkkoyhtiön kulut eivät välttämättä laske kuin laskutuskustannuksen verran.
Yhteyden olemassaolon ylläpitokustannukset ovat hyvin pienet. Sähkönsiirtolaskusta selkeän pääosan muodostaa laskennallinen pääomalaskutus, joka perustuu verkon teoreettiseen arvostukseen ja siitä laskettavaan tuotto-oikeuteen.
Hupsis: siirto on kallistunut ennen kaikkea paikallisissa jakeluverkoissa, kun taas kantaverkon (Fingrid) maksut ovat pysyneet hyvinkin alhaisina. Siirtohintojen nousu johtuu maakaapeloinnista, ei tuulivoiman lisääntymisestä.
Sääriippuvaisen tuotannon lisääntyminen kasvattaa sähköyhtiöiden taseenhallinnan kustannuksia ja se näkyy sähkösopimusten korkeampina perusmaksuina ja marginaaleina. Eli kyllähän noista piilokustannuksia aiheutuu, mutta tuo siirtohintojen nousu on pääasiassa vuoden 2011 Tapani-myrskystä seuranneen ylireagoinnin syytä.
Hupsis: ”Mitä enemmän verkkoon lisätään tuuli- ja aurinkocoimaa sitä enemmäntarvitaan erilaisia vehkeitä kompensoimaan vaihtelua ja korjaamaan laatua, eli kallista tavaraa. Tämä lisää verkkomaksuja ja telee sähköstä kuluttajalle kallista kuten on nöhty kaikissa maissa joissa sähköä mrkittävästi tuotetaan näillä keinoin.”
Muutaman vuoden sisällä kompensointiin sisällytetään varastointi, jolloin se halventaa kustannuksia eli muuttuu tuottavaksi komponentiksi.
Mielenkiintoista seurata, missä vaiheessa paikallinen energiavarastointi vähentää runkoverkkojen käyttöä. Toistaiseksi paikalliset pilvet ja tyynet nostavat käyttöä. Joskus toi sitten taittuu.
Hyviä ajatuksia tuottavuudesta.
Tuottavuuden kehitykseen Suomen lähihistoriassa heijastuu yksi megaonnistuminen (joka säteili kansantaloudessa alihankintaketjujen kautta eteenpäin), ja myöhemmin suuria yksittäisonnistumisia joissa sama alihankintaketju-efekti ei ole toiminut (mobiilipelit). Siihen megaonnistumiseen taas vaikutti, että 90-luvun lama-aikana panostettiin – osin kai sattumalta – sellaisen teknologian t&k:hon, joka lopulta muutti maailmaa.
Kuluttajatuotteiden ”erinomaisuuteen” tuottavuuden takaajana en niinkään usko. Samoilla euroilla taajuusmuuttajat maksetaan kuin luksusnojatuolitkin. ”Raskaan teollisuuden” entry-kustannukset uudelle yrittäjälle ovat vaan usein kuluttajatuotteita suuremmat, joten kilpailuetu voi olla kuluttajatuotteita vaikeammin hukattavaa. Kääntöpuolena tulee syklisyys. Teollisuuteen luottavalla kansantaloudella menee suhdanteesta riippuen (karrikoidusti) tosi hyvin tai tosi huonosti.
Olen käsityksessä, että nykyään työn tuottavuuden kasvattamiseen liittyvä keskustelu ohjautuu lähinnä tarjotun työtuntien määrän kasvattamiseen ja/tai työn hinnan alentamiseen. Eli jos Supercellin koodari pistetään hommiin lauantaiksikin nykypalkalla ja lyhennetään sen lomia, koodaa se enemmän pelejä. Ja jos sille ei tarvitsisi maksaa niin paljon kuin nyt, olisivat ne pelit hippasen halvempia ja niitä ehkä ostettaisiin enemmän. Ajatus on jossain määrin absurdi.
Työtuntien määrä tulee olemaan laskutrendillä eläkeläisten määrän, siten palkkaan kohdistuvan eläkerasituksen ja siten aivovuodon kasvaessa.
Oletko varma, että työajan pidentäminen lisää tuottavuutta luovilla aloilla?
Sepä juuri – tuskin lisää asiantuntijatehtävissäkään. Suorittavassa työssä kenties – mutta tällaisiakin työpaikkoja tuppaa olemaan yhä vähemmän ja vähemmän.
Omiin silmiini vaikuttaa siltä, että nykyhallitus tähtää jonkinlaiseen ”KIKY II:en”, so. työtunnin hinnan alentamiseen. En ole ihan varma, saavutetaanko kestävää kilpailuetua sillä, että Suomesta koetetaan luoda jonkinlaista nearshoring-paratiisia. Nopeasti en keksinyt yhtään esimerkkiä (etenkään palvelu/asiantuntija)yrityksestä, joka olisi pitkällä aikavälillä menestynyt pyrkimällä vetämään tuotantokustannukset minimiin ja tuottamaan bulkkia halvemmalla kuin kukaan muu.
Riippuu minkälaisista työajoista puhutaan.
Jotkut tekevät luovilla aloilla 10h/viikko ja toiset 100h/viikko.
Aika selvää, ettei noihin lisääminen tuota samanlaista vaikutusta.
Jos tuottavuus on BKT/työtunnit (karkeasti), BKT:n pitää kasvaa, jotta tuottavuus kasvaisi. Tai sitten työtuntien pitäisi vähetä(!), jos BKT pysyy ennallaan. Mutta kumpikin komponentti on liikkuvaista sorttia.
Nyt yksi kysymys liittyy uusiin työpaikkoihin, eli ovatko viime vuosien aikana syntyneet työpaikat, jotka nostavat kansantuotetta riittävästi. Vai ovatko uudet työpaikat sellaisia, jotka eivät hirveästi BKT:ta kasvata (palvelut tai julkinen sektori?). Toisin sanoen, innovoivatko yritykset riittävästi, varsinkin suuryritykset ja osaavatko ne kasvattaa uutta liiketoimintaa. Resurssejahan niillä on enemmän käytössään kuin pienyrityksillä.
Meillä voisi olla mahdollisuudet uuteen Nokiaan, vaan mistä sellainen saataisiin?
Nuo ovat täysin oikeita johtopäätöksiä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan metsätaöouden puolesta kommentoivien vastauksia.
Vielä laittaisin Venäjän kaupan loppumisen, se tosin on uudempi ilmiö mutta uhkaa jäädä pysyväksi riesaksi.
Kysyin tätä aiemminkin, etsin tietoa itsekin, mutten löytänyt varmaa lähdettä: Mikä on ns. green tecin osuus suurin piirtein Suomen kokonaisviennin arvosta?
Sarkastisesti totesinkin jo että jos se vastaa poliitikkojen puheita joka ainoassa haastattelussa tai eduskunnan kyselytunnilla niin se on noin 50 prosenttia.
Mutta 5 lienee lähempänä, mutta eihän se ole sitäkään.
Koulutetut tosiaan lähtevät aika lujaa nyt. Varsinkin teknis-taloudellisesti koulutetut, mukana monia innovaattoreita.
Tilalle tulee matalapalkka-aloille elinkeinoelämälle puoli-ilmaista tykinruokaa valtio kun subventoi tulonsiirroilla tätä matalapalkkaisuutta ja oppositio haluaa mitä maahanmuuttoa tahansa hinnalla millä hyvänsä muista syistään.
Tässä olisi hyvä mittari jos sen joku osaisi rakentaa: kaksi käyrää samassa taulukossa. Ne ovat varmisti jo ohittaneet toisensa, ei haluttuihin suuntiin.
Toimittajat eivät jaksa näitä kaivella. Minkähän ministeriön sivustolta löytyisi?
Pohjoismaiden kyydistä on pudottu kuin veneestä. Koulutettujen lähdön ymmärrän hyvin. Oma maa ei ole enää oikein kenellekään mikään itseisarvo, sellainen on nykyään myös asenneilmasto.
Euroopassa ja Aasiassa on sitä paitsi mielenkiintoista jo human interest-tasolla. Ja jos palkka on noin 160 prosenttia siitä mitä meillä ja verotus pienempi, niin pelihän on ihan selvä.
Ei se taivaasta putoa se ”vihreä teollisuus”. Niinpä järkevät politiikot siitä puhuvatkin, että mitä jos perinteisten matalan jalostusasteen teollisuuksien saamien tukien sijaan tuettaisiinkin näitä tulevaisuuden aloja joissa jalostusaste on korkeampi.
Mutta toki kun katsoo keitä meillä on vallassa niin paha mielihän tässä vain tulee, ja pienenä tullee olemaan korkean teknologian vienti jatkossakin. Jäämme siis katsomaan miten Suomen talous saadaan nousuun halventuvan työvoiman, sellun ja turkiksien voimalla.
”Diplomi-insinööri voi tuskin sisällyttää taideaineita tutkintoonsa – siis Suomessa.”
LTKK aikoinaan. ”Di voi ottaa meidän puolesta tutkintoonsa vaikka pianotunteja sibiksestä. Ei ole ollenkaan huono taito insinöörille osata soittaa pianoa”. Sama skinnarilan henki elää edelleen LUTissa.
Suomessahan pitäisi näillä eväillä olla EU:n keskiarvoa matalammat keskimääräiset tulot.
Palkkoja on kuitenkin käytännössä vaikea laskea kun täällä elinkustannukset ovat niin korkeat.
Ennen vanhaan valuutta varmaan devalvoitiin aina kun päädyttiin tälläiseen tilanteeseen. Nyt lähinnä hallitus koittaa sisäistä devalvaatiota työmarkkinoiden kautta, mutta samaan aikaan asumis- ja elinkustannukset lähinnä nousevat.
Suomen metsäteollisuutta on nykyään usein käytetty esimerkkinä jalostusasteen alenemisesta, kun paperiteollisuus poistuu kilpailukyvyttömänä maastamme ja viennin kokonaisarvo alenee. Hyvin pärjänneet kartonki ja sellu ovat tuoneet edelleen vientituloja ja joinakin vuosina myös mekaaninen puoli eli sahaus ja levyt.
Näitä tuloja metsäteollisuus on käyttänyt tuotekehitykseen. Lisäksi innokkaaseen laajentumiseen ulkomaille: jopa puolet tuotannon arvosta tuotetaan muualla kuin Suomessa (kolme suurta eli Metsä Group, Stora Enso ja UPM). Aivan viisaita toimia molemmat, kun metsiemme raaka-ainepohja on rajallinen.
Väite että metsäteollisuus olisi voinut jo aiemmin alkaa viedä jotain nykyistä arvokkaampaa on ehkä naiivi: kyllä varmasti olisi alkanut tehdä ja viedä, jos sellaisia tuoteperheitä olisi olemassa! Kai ne hallituksissa jotain tekevät palkkioidensa eteen. Jos viisasten kivi on alalla jollain hallussa niin muut kyllä matkivat nopeasti.
Soininvaara kirjoittaa siinä mielessä asiaa että matalan jalostusasteen ja raaka-aineriippuvasen alkutuotanon suosiminen aluepoliiittisista syistä on johtanut siihen että se syö resursseja muusta tuotannosta, esim ylläpidetään syrjäseuduilla kalliilla liikenneinfraa ja maksetaan sakkoja EU:lle metsien liikahakkuista. Muut tuotannonalat joutuvat pärjäämään itse.
Silferberg näyttää olevan taas metsien hakkuiden kimpussa.
Voisiko R.Silferberg ystävällisesti ilmoittaa ne perustelut, että esim Etelä Suomessa olisi liiallisia metsänhakkuita.
Nielu on täällä nolla. Hehtaarikohtaista puustoa on ennätyksellisesti. Toisaalta hyvin hoidetun metsän nielu on nolla.
Mistä R.Silferberg pystyy päättelemään, että Etelä Suomen metsät eivät ole hyvin hoidettuja vaan, että siellä on liikahakkuita?
Itse en näe että metsäteollisuus veisi resursseja muilta tai että maaseudun infraa pidettäisiin yllä pelkästään puukuljetuksia varten. Mökkiseudullani metsänomistajat rahoittavat pääosin yksityisteiden kunnossapidon vuotuisilla tiemaksuillaan, mutta mökkiläiset ja muut virkistyskäyttäjät hyötyvät siitä. Jos metsäteollisuutta ei olisi, harvaan asutun maaseudun tiestön kunto olisi paljon heikompi. Muitakin aloja tuetaan, ja muutkin alat hyötyvät siitä, että tiet, radat ja satamat ovat kunnossa. Uusiutuvan energian omavaraisuutemme olisi myös paljon heikompi ilman sähköä tuottavia sellutehtaita.
Otsikko kysyy miksi maamme talous ei kasva. Se liittyy globalisaatiokehitykseen: kehittyvien maiden taloudet kasvavat nopeammin kuin kehittyneiden. Tämä kehitys on välttämätön väestönkasvun ja elintasosiirtolaisuuden lopettamiseksi, on siis osittain myönteinenkin ilmiö. Kysymys kuuluu miten yhteiskuntana sopeudumme matalan kasvun aikaan ja onko kasvu kestävää. Talouskasvu itsessään ei ole huono asia, jos se on esimerkiksi lähipalvelujen käytön kasvua tai uusiutuviin energioihin ja luonnonvaroihin perustuvaa.
Tästä päästäänkin takaisin metsiin. EU on painottamassa tulevassa kasvustrategiassaan biotalouden merkitystä. Biopohjaisia ratkaisuja voidaankin kehittää, vaikkapa biokaasun tuotantoa Keski-Euroopan tarpeisiin jätevesilaitoksilla ja isoilla maatiloilla. Ei tarvitse turvautua Venäjän maakaasuun. EU-alueella pitäisi määrätietoisesti metsittää joutomaita ja laitumia. Tähän tarvittaisiin rahasto.
Ministeri Mykkänen totesi, että hiilinielut riippuvat lähivuosina suoraviivaisesti hakkuista. Hakkuiden painopistettä voitaisiin siirtää kohti pohjoista, koska siellä metsien kasvu on parantumassa ja meidän tarvitsee suojella enemmän metsää etelässä. En lähtisi rajoittamaan tietyn ikäisten tai kokoisten metsien hakkuita, koska se voi johtaa pitkään sovellettuna metsien ikärakenteen vanhenemiseen ja sitä kautta alenevan kasvun kierteeseen. Keskittyisin sen sijaan hiilinielujen lisäämiseen ja turvemaaperän päästöjen vähentämiseen.
Meillä Suomessa metsää on lähes kaikkialla, joten metsitysmahdollisuuksia on rajoitetusti, mutta jonkin verran alueita vapautuu maataloudelta ja niiden metsitystä kannattaisi tukea. Lisäksi tehdään turvemaiden lannoitusta puutuhkalla ja siirrytään turvemaametsissä mahdollisimman pitkälti jatkuvaan kasvatukseen. Turvepeltojen päästöt ovat kysymysmerkki; voi olla että ne tarvitaan kuivina kesinä tai kriisiaikoina ruuan tuotantoon, joten ainakaan pysyvästi niistä ei kannattane luopua.
Ei minulla Jalkasen kommentiin muuta lisättävää ole kuin että mökkiläiset maksavat kyllä kanssa yksityisteiden tiemaksuja siinä missä paikalliset asukkaat, ja maksavat vapaa-ajan kiinteistöistään korkeampaa kiinteistöveroa.
Häkkisen kommenttiin vastaan että 10-15 vuotta sitten tilanne oli parempi, mutta sen jälkeen on tapahtunut muutos hakkuumäärissä niin että hiilinielu pienenee. Se johtuu Venäjän puutuonnin loppumisessa (mikä ei ollut ennustettavissa) sekä siitä että voimalaitoksissa hiilen polttoa on vähennetty ja maakaasun käyttö loppunut lähes kokonaan ja siksi hiilivoimaloissa poltetaan puuta. Joissakin tapauksissa ”roskapuuta”, joissakin isommissa voimaloissa ihan sahalle kelpaavaa tukkia.
Metsäteollisuuden on sopeutettava puunsa hankintaa kestävälle tasolle ja kehitettävä tuotteita joista saa parempaa katetta kuin sellusta.
Hyvin on Silfverberg omaksunut median ja ilmastopaneelin väittämät metsistä.
Jokin aika sitten keskustelin metsäntutkimuksen professorin kanssa tästä nieluasiasta. Hyvin hän osasi perustella miten nielu kuvaa hyvää metsänhoitoa. Itse asiassa olin jo jäämässä ”häviölle” tässä nieluasiassa. Sitten muistin, että minulla vanhan metsälain ajalta metsäsuunnitelma, jossa suositellaan jatkuvaa koko vuosikasvun suuruista hakkuuta. Nielu on nolla. Johan professorikin havahtui. Minä puhuin siis SIITÄ nielun nollaantumisesta. Asia olikin sitten itsestään selvyys: Metsän optimi kehitysluokkajakauman ylläpito vaatii jatkuvat vuosikasvun suuruiset hakkuut. Metsien otimaalinen kehitysluokkajakauma tarkoittaa maksimaalista vuosikasvua. Siis maksimaalista vuosittaista hiilensidontaa. Nielu on nolla.
Useimmat metsänomistajat ainakin pyrkivät tähän optimijakaumaan ja ilmeisestikin metsänhoidon ammattilaiset suosittavat hakkuut niin että ollaan varsin lähellä optimia.
Mitä tulee tuohon hyvään nieluun 10-15 vuotta sitten niin siitä ei voi ottaa mitään perusolettamaa. Ikäjakaumaltaan nuorissa metsissä pitää ollakin nielua.
Penttiä voisi kiinnostaa Juha Lapin kirjoitukset Metsätieteen Aikakauskirjassa. Tämän uusimman kirjallisuusluettelosta näkee vanhemmat kirjoitukset: Juha Lappi. (2016). Suurin kestävä hakkuutaso. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2016 numero 1 artikkeli 5967.
Suurin kasvu saavutetaan kai silloin kun koko metsäalueen kaikki metsiköt ovat samaa ikäluokkaa, siis sitä eniten kasvavaa? Tämä on etelässä noin 30-50 -vuotiaat ja pohjoisessa hieman vanhemmat metsiköt. Katsoo vaikka Suomen metsien nykyistä ikärakennetta, niin näkee että metsät tulevat vanhenemaan ja niiden kasvu alenemaan, kun vanhojen uudistettavien metsien pinta-ala on pienempi kuin keski-ikäisten. Huono ennuste siis maankäytön hiilinieluja ajatellen.
Jos halutaan pitää kasvu ja hakkuut iänikuisesti samoina ja tasaisina, metsäalueen olisi kai oltava ns. normaalimetsä, jossa kaikkia ikäluokkia on sama pinta-ala ja jossa joka vuosi myöskin uudistetaan sama pinta-ala? Joka tapauksessa tavoitteet toteuttavaan eli omistajalle sopivaan tulevien hakkuiden tasoon vaikuttaa aina myös ikärakenne – ei pelkästään nykyinen kasvu. Lisäksi pitää huomioida hakkuiden kohdistuminen: harvennushakkuiden ja päätehakkuiden vaikutus kasvuun on erilainen.
Ei pidä katsoa vain metsän kasvua vaan myös varastoitunutta hiiltä, sis varantoa. Elokehän hiilestä 75 % on sitoutuneena kasveihin. Jos niiden kaikkien omistajat tekisivät kuin suomalaiset, ja maksimoisivat vain bielun välittämättä lainkaan varantosuureista, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ainakin kaksinkertaistuisi.
Anneli näköjään ei ymmärrä mistä minä puhun. Normaalimetsän teoria on ihan ok. Mutta metsätaloudessa näyttävät käyttävän optimaalista kehitysluokkajakaumaa 25-30-30-15. Tällä puuston jakaumalla maksimoidaan vuosikasvu. Sen ylläpito vaatii vuosikasvun suuruiset hakkuut (jos kasvu ei lisäänny).
Juha Lapin kirjoituksia olen lukenut. Erityisesti mainitsisin hänen kirjoituksensa Metsätieteen aikakausikirjassa v 1997 Metsien kasvu ja kestävät hakkuut. Taitaa siellä nielun nollaantuminenkin tulla esille, mutta ei silloin puhuttu mistään nieluista.
Osmo näköjään ei ole sisäistänyt tätä metsien nielukäsitettä.
Nielu on puuvaraston derivaatta. Puuvarastoa ei voi kasvattaa muuta kuin ylläpitämällä nielua.
Nielun maksimoinnilla saavutetaan maksimaalinen puuvarasto nopeasti. Puuvarastolla on kuitenkin maksimiarvo. Ja nielu on silloin nolla.
Tuolla kirjoitin että hyvin hoidetun metsän nielu on nolla. Derivaattasäännön perusteella se tarkoittaa, että hyvin hoidetussa talousmetsässä on kyseistä maapohjan kasvupotentiaalia vastaava maksimaalinen puusto.
Osmon väittämää hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumista en ymmärrä lainkaan. Hyvin hoidetusta talousmetsästä voidaan ottaa yhteiskunnan käyttöön koko vuosikasvu ilman, että ilmakehän hiilipitoisuus muuttuisi. Saati kaksinkertaistuisi.
Yksi mahdollisuus tuohon Osmon väittämään hiilipitoisuuden kaksinkertaistumisesta voisi olla, että luonnonmetsässä on biomassaa noin 2 x talousmetsän biomassa. Väite on silti väärin.
Omasta mielestäni olen hahmottanut hiilinieluasian hyvin.
Olemme ilmeisesti samaa mieltä siitä, ettei metsä voi ikuisesti toimia hiilinieluna vaan jossain vaiheessa sen sisältämä hiilimäärä saturoituu.
Nielu on biomassan derivaatta kuten sanoit. Se, mitä halusin korostaa on, että ilmaston kannalta ei ole yhdentekevää, missä vaiheessa nielu asettuu nollaksi: metsän puuvarannon ollessa maksimissaan vain siinä vaiheessa kun metsän kasvu on suurimmillaan. Edelleninen maksimi on ilmaston kannalta parempi, koska kun metsän hiilivarasto on maksimissaan, hiiltä on vastaavasti ilmakehässä vähemmän.
Taloudellisten suureiden kannalta asia on tietysti toisin päin.
Kannattaa myös huomata, että ilmaston kannalta on yhdentekevää, onko biomassa puun rungoissa vai varvikoissa, oksissa, kannoissa, pusikoissa tai missä tahansa taloudellisesti vähemmän kiinnostavassa.
Eikö tässä keskustelussa mene vähän puurot ja vellit sekaisin.
Pelkkä nielu ei ole tärkein ellei oteta huomioon kauanko nielu tosiasiassa sitoo hiiltä, sillä ensisijaisen oleellista on erityisesti varasto. Selvää on että talousmetsän kuitupuu ei ole kovin kummoinen varasto, kun siitä suuri osa päätyy polttokattilaan tai muilla tavoin takaisin ilmakehään muutaman vuoden sisään korjuusta. Tukkipuu on jo paljon parempi, mutta nykyisen vallitseva suomalaisen metsäteollisuuden paradigma ei ole kovinkaan tehokas tukkipuun tuottaja.
Oleellista on saada mahdollisimman paljon co2:sta ilmakehästä jemmaan johonkin muualle ettei se ilmakehän co2 sotke ilmastoamme. Täten esimerkiksi jatkuva kasvatus voisi olla parempi sille soveltuvilla alueilla, sillä se tuottaa suhteellisesti enemmän tukkipuuta ja toisaalta se on armollisempi kuntalle yms kun maapohjaa ei loppuhakkuun ja uudistamisen yhteydessä myllätä mullin mallin.
Pelkkä talousmetsän nielun katsominen on kuin että olisi suuret tulot, mutta joka kuun lopussa vedetään puolet rahoista vessanpöntöstä alas. Pitää myös katsoa todellista kertynyttä varallisuutta, ja siis co2 tapauksessa paljonko pidemmällä aikavälillä hiiltä on sidottu pois ilmakehästä. Toki aihe ei tietenkään ole yksinkertainen, sillä tietenkin jos polttaisimme vähemmän puuta kaukolämpövoimaloissa, mikä on se vaihtoehto lämmön tuotantoon. Asia onkin siis tavattoman monisyinen ongelma. Luottaisinkin tässä aiheessa enemmän tutkimustietoon kuin maallikon arkijärkeen.
Juuri näin.
Vielä maankäytön hiilitaseisiin: vuonna 2019 totesi silloinen Ilmastopaneelin johtaja Ollikainen Metsälehden haastattelussa, että jos metsäkato saataisiin loppumaan, tulisi metsien käytölle paljonkin lisää tilaa. Metsäkadon päästö on noin 3 milj. tn CO2-ekv. vuodessa.
Metsäkatoa aiheuttaa nykyään rakentaminen enemmän kuin peltojen raivaus: uudet asuinalueet, radat ja sähkölinjat etunenässä. Itse lähtisin torppaamaan tätä täsmäkeinolla: metsäkatoa aiheuttavan toimijan tulisi kompensoida aiheuttamansa kato rahoittamalla joutoalueiden ja käytöstä poistuneiden peltojen metsitystä toisaalla maassamme.
Helen taitaa tuottaa tällä hetkellä valtaosan kaukolämmöstään maakaasulla?
(Ja siksi sen hinta on noussut, vaikka saastuttavuus pudonnut merkittävästi.)
En ole enää Helenin hallituksessa, mutta ei tuota valtaosa kaukolämmöstä maakaasulla. Tähän aikaa vuodesta tuottaa lämpöpumpuilla eli siis hyvällä hyötysuhteella sähköllä. Maakaasua ei juuri enää käytetä kuin kovilla pakkasilla
Ode, kerrotko kuinka suuren osan tuottaa maakaasulla?
Kivihiilen poltto loppuu ensi keväänä, mikäs on prosenttimäärä 2026?
En tiedä, en ole enää Helenin hallituksessa. Oletan, että aka vähäiseksi menee maakaasu. Sitä kannattaa ajaa vain kun sähkö on hyvin kallista ja silloin tietysti otetaan lämpökin talteen.
2023 Helen tuotti lämpöä kivihiilellä 2403 GWh ja maakaasulla 1262 GWh.
Biopolttoa oli 1793 GWh ja sitä lisää Salmisaaren pellettikäyttöön muutos.
Joten totta, maakaasu säilyy kakkosena, mutta kuitenkin isolla osuudella, ehkä neljännes kokonaislämpötuotannosta?
(Maakaasun hinta lienee kuitenkin se syy, miksi Suomen tiheimmin asutun kaupungin kaupkolämpö on Suomen kalleinta. Lyhyet matkat ja suuruuden ekonomia ei toimi.)
Puhut viime vuodesta, minä puhuin tästä vuodesta.
Oikeastaan yritän pumpata syytä sille korkealle hinnalle.
Onko se sitten maakaasu?
Kun selvästikään ei ole päästökaupan hinta.
Toivottavasti Salmisaaren pelletit tulee käyttöön talvelle 2025-2026 ja siten hinta laskee.
Näyttää Osmo mieltäneen oikein nämä metsien nielut ja varastot.
Suomen taloudellisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin parempi että nielu nollaantuu silloin kun metsän maapohjan kasvupotentiaali on hyödynnetty maksimaalisesti.
Se, että Suomen metsien nielun pienenemisestä olisi maksettava sakkomaksuja EU lle on suorastaan metsien kasvubiologian pilkkaamista. Käytännössä EU vaatii sakkoja, kun ei pystytä kehittämään ikiliikkujaa.
Ilmaston kannalta olisi tietysti hyvä joksikin aikaa, että annetaan metsien puuvaraston kasvaa maksimiinsa. Puhutaan kuitenkin varsin lyhyistä ajoista. Laskennallisesti luonnonmetsien biomassa saavutettaisiin 25 vuodessa keskeyttämällä hakkuut. 50 vuoden päästä luonnonmetsä junnaisi edelleen samassa biomassan määrässä. Talousmetsästä olisi tuossa ajassa voinut ottaa yhteiskunnan käyttöön määrän, joka vastaisi koko luonnonmetsän biomassaa. Tästä pääsemmekin joidenkin metsäntutkijoiden esittämiin ajatuksiin, että luonnonmetsä on huono varasto. Parempi olisi hyödyntää metsien kasvupotentiaali maksimaalisesti ja käsitellä hakatut puut lahonestolla tai upottaa soihin. Ainakin osaksi.
Soininvaara; ”””Mitä kasvulla on tapahtunut? Selitykseksi tarjotaan tuottavuuden kasvun pysähtymistä.”””
Tuottavuus on kustannustason (palkat) kääntöpuoli eli jos tuottavuus pysyy ennallaan ja palkkoja nostetaan, niin tuotteen valmistamisen kustannustaso nousee ja menee kansainvälinen hintakilpailukyky. Kun tuottavuus on siis pysynyt ennallaan 15 vuotta ja palkkoja nostettu 30% tänä aikana, niin tarvittaisiin 30% devalvaatio tai vastaava sisäinen devalvaatio, että hintakilpailukyky olisi 15 vuoden takaisella tasolla.
Hyvä esimerkki metsäteollisuudesta löytyy Kaipolan sulkemisen syystä, jossa palkkakustannukset olivat vuodessa 10..15 milj. euroa korkeammat kuin Ruotsin vastaavassa.
UMPn Anu Ahtolan mukaan Suomen metsäteollisuuden kolmivuorotyön palkkakustannukset ovat 67% Ruotsia korkeammat. Noista muut silloiset korkeammat kustannukset on jo korjattu, mutta ei palkkatasoa. Ei ihme, että mitkään uudet puuhun perustuvat innovatiiviset kuluttajatuotteet Suomessa valmistettuna olisivat kilpailukykyisiä.Kaipolan jälkeisissä metsäteollisuuden tupo-ratkaisussa on lakkoiltu miljardin tappiot suomalaiselle metsäteollisuudelle vaatimalla parempien palkkoja. Viimeinen kevään poliittinen lakko vienti seis aiheutti Metsä groupille 60 milj. euron tappiot. Muilla kilpailijoilla ei ole tällaisia ylimääräisiä kustannuksia.
”””Kaipolan tiedoitustilanteessa Anu Ahola kertoi ulkoisista tekijöistä, jotka vaikuttivat tehtaan alasajoon: 1. logistiikkakustannukset Näistä mieleeni tulevat mm. liikenteen polttoaineverot sekä vihreiden läpiajama EU:n rikkidirektiivi itämeren laivoille, jota ei sovelleta välimerellä mm. Italian vastustuksen vuoksi. 2. Energiaverot ja yleiset maksut Tästä mieleeni tulee mm. sähkövero, joka EU:ssa on oltava vähintään 0,5 euroa megawattitunnilta. Ruotsissa se on minimissään, siis 0.5 euroa, kun taas Suomessa teollisuuden sähkövero oli 7 euroa megawattitunnilta vuonna 2019 (ja on edelleen korkea, vaikka hallitus päättikin joistain kevennyksistä). Kaikkeen tulee päälle vielä 24% arvonlisävero – puunhankinta mukaanluettuna. 3. Palkkakustannukset Anu Aholan mukaan yksittäisen työntekijän työntekijän ansiotaso on Suomessa kilpailijoita korkeampi. Saksassa 3-vuorotyöntekijä ansaitsee 30 % vähemmän kuin Suomessa ja tekee 100 tuntia enemmän työtä vuodessa. Ja Ruotsissa 3-vuorotyöntekijä ansaitsee 40% vähemmän kuin Suomessa. https://areena.yle.fi/1-50608352″””
Teollisuus mesosi aikanaan, että rikkidirektiivi tulisi maksamaan maltaita, mutta lopulta se ei maksanut paljon mitään. Jos toisaalta rikkipäästöjä ei olisi pantu kuriin, aika huonossa hapessa olisivat Suyomen metsät. Jotain sekin olisi vaikuttanut metsäteollisuuden edellytyksiin Suomessa.
Ode: ”Diplomi-insinööri voi tuskin sisällyttää taideaineita tutkintoonsa – siis Suomessa.”
Tuo ei ole se pointti, miksi insinöörit ja muotoilijat ovat samalla kampuksella. Pointti on se, että heillä on parempi mahdollisuus kohdata. Käsittääkseni kaikki Otaniemen startupit ovat pitäneet hyvänä sitä, että alueella opisekelvilta muotoilijoilta on helppo saada apua tuotekehityksessä.
On tosiaan hyvä kysymys, että voiko teekkari opiskella taidetta nyt paremmin Otaniemessä kuin ennen. Massaluennoille osallistumisessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta muuten taideopetus on niin kallista, että epäilen, että varaa sallia sitä teekkareille ei ainakaan tällä hetkellä ole. Ei tosiaan ihmetyttäisi, jos naapuriin tulis laitos, joka tarjoaa moista rahalla.
Ode: ”Myydään, koska Suomessa ei ole pääomia ostaa niitä.”
Osittain kyllä olisi. Mutta verotuksellisista syistä suomalaiset sijoittajat ja sijoitusfirmat haluavat sijoittaa mielummin kiinteistöihin. Varmaa, mutta tuottamatonta. Ainakin niin kauan kun toimivista kiinteistöistä on pulaa. Toimimattomat voi aina myydä eläkefirmoille.
Palaan vielä hiilinieluasiaan. Suomen taloudellinen kasvu on aiemmin nojannut vahvasti metsäteollisuuteen. Nykyään paljon vähemmän, mutta jokainen jalostamatta jätetty puukuutiometri on silti edelleen pois kansantaloudesta. On sanottu, että yhden kuutiometrin arvonlisä on noin 200 euroa, eli jokainen miljoona m3 runkopuuta tuottaisi periaatteessa 200 miljoonaa tuloa.
EU:n ilmastopolitiikka nojaa hiilinieluihin eikä varastoihin. Globaalisti iso osa metsistä jää aina teollisen hyödyntämisen ulkopuolelle. Onko tämä hyvä vai huono asia lämpimämmässä ilmastossa? Tätä ei tiedetä vielä, mutta huonoja merkkejä on nähtävissä erityisesti vuotuisten metsäpalojen määrän ja tuhoisuuden kasvuna. Tätä selittää mm. se että luonnonmetsissä ei ole niin paljon palokatkoja kuin talousmetsissä ja niissä on paljon enemmän palavaa materiaalia.
Alla aiheeseen liittyvä Aki Ikosen kommentti Hesarista, jutusta jossa kerrottiin Martti Suosalon teatteriesityksestä Starman. (Lainauksessa mainitaan että metaanin päästö lisääntyisi hakkuiden takia. Tämä mekanismi on epäselvä ja pitäisi tarkistaa alkuperäisestä artikkelista.)
Naturen artikkelissa ”The enduring world forest carbon sink”. Pan et al todetaan, että
Boreaaliset metsien hiilinielut ovat pienentyneet (-36%) mutta ovat edelleen merkittävät ja vielä Suomen metsät ovat vielä hiilinielu, toisin kuin esim Kanadassa. Maanpäällinen elävä biomassa on hiilivarasto (20%), muttei niin suuri kuin metsänpohja (64%).
Ja boreaalisten metsien tulevaisuudesta tutkimuksessa todetaan seuraavaa: ”Boreaaliset metsät ovat kokeneet merkittäviä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, mukaan lukien lämpötilan ja vaihteluiden voimakkaampi nousu kuin muilla alueilla. Ilmastonmuutos on häirinnyt kasvillisuuden ja maaperän hiilidynamiikkaa sekä pahentanut metsäpalojen, hyönteisten ja kuivuuden aiheuttamia häiriöitä. Boreaalisen lahopuun suurta hiilivarastoa ja nielua uhkaavat kuivien olosuhteiden lisääntynyt hajoamisnopeus ja maastopalot.
Nämä vaikutukset tekivät Kanadan metsistä hiilen lähteitä. Aasian ja Venäjän metsät menettivät 42 % hiilinieluistaan kolmen vuosikymmenen aikana, erityisesti 2010-luvun lopulla.
Boreaalisten metsien hiilidynamiikan tulevia uhkia ovat myös bioilmastoalueiden siirtyminen pohjoiseen, mikä aiheuttaa ikiroudan sulamista, laukaisee megapaloja, kasvattaa riskiä laajamittaisista tuholaisepidemioista. Lisäksi on lailliset ja laittomien hakkuiden lisääntyvät, johtaen metaanin ja CO2:n vapautumiseen.”
Se mitä tapahtuu Kanadassa, Venäjällä ja Aasiassa metsille tulee tapahtumaan Pohjoismaissakin, emme ole erillinen saareke maapallolla.
Suosalo on huolissaan luonnon moninaisuutta, ei artikkelissa mainita hiilinieluja. Mutta ovathan asiat toisiinsa kietoutuneet. Jos luontomme (tässä tapauksessa metsät) voi hyvin, varastoivat metsämme enemmän hiiltä ja on vastustuskykyisempi ongelmille.
https://www.hs.fi/taide/art-2000010614662.html
16 kurjaa vuotta, ei talouskasvua, kehnot palkat
teknologian valtava alikäyttö
alhainen jalostusaste, vähän jalostetut tuotteet ja raaka-aineiden maasta vienti (raaka-aineille maastavientivero, jalostusaste nousuun)
innovaatioiden nopea myynti ulkomaille
*yritystuet lopetettava, ei rahoiteta yrityksiä ilmaisella rahalla, vaan tarvittaessa sijoitetaan veronmaksajien rahoja, kuten muutkin sijoittajat, hyötymismielessä
yritystuet estävät luovaa tuhoa ylläpitämällä kehnoa toimintaa
yksinkertainen arvonlisäverotusjärjestelmä, yksi arvonlisäverokanta 25,5 %, terveyspalveluissa maksukatto, alennetut alv-kannat ovat yritystukia
veronmaksukyky alkaa 22.800 euron (12×1.900) vuositulojen jälkeen
toimeentulotuki on nyt n. 1.500 € / kk, vähän liikkumisvaraa, ettei heti joudu avunpyyntöön
valtio subventoi tulonsiirroilla matalapalkkaisuutta
sosiaalituki on annettava rahana, ei esim. verottomana piilotukena, tai erilaisena, samassa asemassa oleviin nähden, huomioitava, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus
*kansainvälisen hintakilpailukyvyn ylläpitämiseksi on keksitty monia eri keinoja, devalvaatioiden loputtua
*Kiky (työntekijä maksaa työnantajalle kuuluvia maksuja, osallistuu oman palkkansa maksamiseen) nyt maksettu jo 14,5 mrd €
verotuksessa pari sataa (v. 2024 on 192 kp) erilaista verovähennystä (pari sataa sivua tekstiä, vähennysten arvoa ei kukaan osaa tarkkaan laskea), jotta vaatimattomasta palkasta jäisi vähän enemmän käteen
nämä verovähennykset poistettava, verotetaan rahaa
(kehnosta palkasta johtuva) sosiaaliturva erikseen
*lomautuksissa työnantajan palkanmaksun sijaan muut veronmaksajat auttavat taloudellisesti,
jos esim. yritys lomauttaa 2.000 työntekijää kolmeksi kuukaudeksi jokaisen, niin säästö työnantajalle on jo huomattava, yrityksen epäonnistumisen maksaa toiset
sairaus- ja äitiyslomiin osallistutaan Kela-korvauksilla
*verotusta muutettava;
ansiotulot ja pääomatulot yhteen (kuten oli ennen 1993) 150.000 euroon asti, progressiivisesti verotettavana. Pidettäköön sitä kansalaisten ”jäsenmaksuna”.
kokonaisveroaste v. 2000 oli 45,8 % ja v. 2021 oli 43,2 % ja v. 2026 olisi 41,5 % (kolmessa vuodessa taitaa tulla 15 mrd € veroale), joku taisi sanoa, että 85 %:n elintaso säilyy samana tai paranee
*mitä tehtävä, talouskasvu
vaikka yritystukia ei pidetä EU:ssa hyvinä (kilpailuhaitta), niin valtavia yritystukia antavat vauraat maat, eivät kuitenkaan pysty yhteisöveroasteen alennukseen
*uusien sijoittajien houkuttelu, veroalella
yhteisöveroale (nyt 20 % ja uusi 15 %) (liekö alin sallittu)
v. 2000 vero oli 29 % ja nyt 20 %
v. 2024 vero; EU 24 %, Tanska 22 %, Ruotsi 20,6 %, Norja 22 %
v. 2024 vero; Saksa 29,94 %, Ranska 25,83 % ja Italia 27,81 %
matala %; Bulgaria (10), Irlanti (12,5), Kypros (12,5), Liettua (15), Unkari (9)
yhteisöveron tilinpäätös; v. 2022 oli 5,5 mrd € ja 2023 oli 5,7 mrd €
talousarviossa vuodelle 2024 yhteisöverotulo on 6 mrd €
mitä maksaa ale, 20 %:sta 15 %:iin
20 % 30 mrd € = 6 mrd €
15 % 30 mrd € = 4,5 mrd €
6 mrd € – 4,5 mrd € = 1,5 mrd €
onko 1,5 mrd € paljon
*jos puhutaan hyvinvointialueista, niin on
*joku sanoo, että rahoitusvaikeuksissa kamppailevien hyvinvointialueiden, lähes 1,5 miljardin alijäämät ovat niin valtavia, että ne uhkaavat jo hyvinvointiyhteiskunnan perustaa.
(muistettakoon; inflaatio, palkkaratkaisut, ostopalvelut)
v. 2023 alijäämä oli 1,36 mrd €
*v. 2023 kerättiin sairaanhoidon asiakasmaksuja n. 1,5 mrd € (ei työterveyspalveluista), ja niitä aiotaan korottaa, siis pieni summa
*yrittäjien eläkemaksuja valtio rahoittaa 1,4 mrd €/vuodessa, siis hallituskaudessa 5,6 mrd €
Takuueläke 976,59 €/kk (niille, jotka eivät ole maksaneet omaa eläkemaksuaan), siis pieni
valtion valtavasta velasta (31.8. oli 164,8 mrd €) huolimatta piristystä antaa, että työeläkevaroja oli kesäkuun lopussa yhteensä 261 miljardia euroa