Julkisessa hallinnossa on vähän kaikilla tasoilla kannustin salata säästömahdollisuuksia. Jos jokin yksikkö paljastaa, että se tulisi toimeen vähemmälläkin, palkinnoksi siltä otetaan rahaa pois ja elämä yksikössä muuttuu kiireisemmäksi ja stressaavammaksi. Siksi omia säästömahdollisuuksia ei niin innokkaasti raportoida eteenpäin. Kannatan palvelutoimintojen yhtiöittämistä (siis ei yksityistämistä), nettobudjetointia ja raha seuraa potilasta ‑periaatetta, jotta kannustimet muuttuisivat edes hieman järkevämmän rahankäytön suuntaan.
Hyvinvointialueiden osalta tämä ongelma on moninkertaisesti pahempi, koska niissä eivät ainoastaan hallinnon alemmilla tasoilla, vaan koko hallinnolla ja alueella kokonaisuutena on kannustin olla näkemättä säästökohteita. Säästö tarkoittaa, että valtiolta tulee vähemmän rahaa, työpaikkoja menee, korkeasti palkattua väkeä muuttaa pois maakunnasta ja aluetalous heikkenee. Se, joka säästää, on siis aluetalouden kannalta petturi. Jatka lukemista “Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa”