Julkisessa hallinnossa on vähän kaikilla tasoilla kannustin salata säästömahdollisuuksia. Jos jokin yksikkö paljastaa, että se tulisi toimeen vähemmälläkin, palkinnoksi siltä otetaan rahaa pois ja elämä yksikössä muuttuu kiireisemmäksi ja stressaavammaksi. Siksi omia säästömahdollisuuksia ei niin innokkaasti raportoida eteenpäin. Kannatan palvelutoimintojen yhtiöittämistä (siis ei yksityistämistä), nettobudjetointia ja raha seuraa potilasta -periaatetta, jotta kannustimet muuttuisivat edes hieman järkevämmän rahankäytön suuntaan.
Hyvinvointialueiden osalta tämä ongelma on moninkertaisesti pahempi, koska niissä eivät ainoastaan hallinnon alemmilla tasoilla, vaan koko hallinnolla ja alueella kokonaisuutena on kannustin olla näkemättä säästökohteita. Säästö tarkoittaa, että valtiolta tulee vähemmän rahaa, työpaikkoja menee, korkeasti palkattua väkeä muuttaa pois maakunnasta ja aluetalous heikkenee. Se, joka säästää, on siis aluetalouden kannalta petturi.
Valtio on tämän osalta kädetön, koska se ei voi kurmottaa hyvinvointialueita niin paljon, että ihmishenkiä menetetään. Eduskunta on erityisesti linjannut, että jos hyvinvointialueet tarvitsevat lisää rahaa, valtion sitä annettava. Ongelma tunnetaan nimellä pehmeä budjettirajoite. Olen kirjoittanut tästä viimeksi huhtikuussa. Lue tästä.
Nykytilanteessa paljon valtion rahaa käyttävä hyvinvointialue on sankari. Asia olisi vallan toisin, jos viimeiset hyvinvointialueen eurot kerättäisiin maakuntaveroilla. Löysäkätinen rahankäyttäjä ei olisikaan enää aluetalouden sankari vaan päinvastoin vihattu verottaja. Kummasti alkaisi säästömahdollisuuksia löytyä. Siksi maakuntaveron käyttöönotto saattaisi hyvinkin keventää veronmaksajien taakkaa.
Maakuntaveron lisäksi tarvitaan tietysti myös alueiden välistä tasausta, koska jossakin on huonompi veropohja ja ehkä enemmän vanhoja ja sairaita. Tässä ei ole mitään uutta. Näin oli myös silloin, kun kunnat olivat vastuussa sote-palveluista.
Maakuntavero tekisi alueiden väliset tulonsiirrot tietysti näkyvämmiksi. Varmaankin sen takia Suomen keskusta vastustaa niin vahvasti maakuntaveroa. Ehkä myös siksi, että puolue nyt vaan on muita osaavampi taloudellisessa suhmuroinnissa ja rahan mankumisessa.
Sanomattakin on selvää, että periaatteiden, joilla rahaa tasataan hyvinvointialueiden välillä, on oltava avoimet.
Kela-taksit hyvinvointialueiden maksettavaksi
Ei Suomen keskusta kuitenkaan kaikessa ole väärässä. Esitys siirtää terveydenhuoltoon liittyvät kela-taksit hyvinvointialueiden rahoitettaviksi on järkevä. Nyt palvelujen keskittäminen säästää rahaa hyvinvointialueilta, mutta lisää sitä Kelalle kuljetusten järjestämisestä. Optimointi menisi paremmin, jos maksaja olisi sama.
Maakuntavero olisi hyvä ottaa käyttöön siinä tapauksessa jos hyvinvointialueiden lukumäärää vähennetään. Koko hyvinvointialueiden luominen oli lehmän kauppa jossa SDP onnistui rajaamaan pois yksityisen terveydenhuollon Kela korvaukset ja Keskusta sai hyvinvointialueet jotka ovat laadittu maakuntien lukumäärän mukaisesti. Maakuntavero oli kyllä Keskustan agendalla mutta poliittisten syiden takia sitä ei otettu käyttöön. Syy tähän oli aikataulu ja lähestyvät aluevaalit sekä kuntavaalit. En usko että parlamentaarinen konsensus saadaan aikaan maakuntaverosta eikä hyvinvointialueiden lukumäärästä. Ainoa tapa olisi vähentää hyvinvointialueita pelkästään hallituksen esittämällä lainsäädäntö muutoksella. Samalla tavalla kuin tehtiin vuoden 1997 lääni uudistuksessa. Tuolloin Keskusta varustusti tuostakin uudistusta.
Kiitos kun pidät tätä esillä.
Osaatko antaa yleisiä ilmansuuntia, missä päin politiikan kenttää ollaan tästä ongelmasta tietoisia ja sitä oltaisiin valmiita edistämään? Voisiko nykyhallitus tarttua tähän?
Nykyhallitus ei voi, koska Kokoomuksen tavoite on ajaa julkinen terveydenhuolto sellaiseen kriisiin että ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksityistäminen. Siitähän sille maksetaankin isoja summia ja tarjotaan arvokkaita pestejä poliitikkouran jälkeen.
Persuja taas kiinnostaa enemmän haukkua Marinia soteuudistuksen tekemisestä tästä tulevaisuuteen kuin sen korjaaminen.
Hallituksemme onkin erittäin vahvasti ideologisesti sitonut kätensä normaalien suomalaisten edun ajamiselta erityisesti soten kohdalla.
Taas tuo inha vastapuoli ajaa polarisaatiota, toisin kuin meidän kaikin puolin moitteeton ja kunniallinen sakkimme.
Kritiikkiä saa ja mielestäni tuleekin esittää kun siihen syytä on. Voin vaikka aloittaa esimerkkinä:
On SDP:n ja Keskustan häpeä että maakuntaveroa ei säädetty kun sote-uudistus otettiin käyttöön.
Jatkan:
On Kokoomuksen ja Perussuomalaisten häpeä että maakuntaveroa ei tässäkään hallitusohjelmassa olla ottamassa käyttöön.
Eikö vihreitä saa kritisoida? Saa toki, esimerkiksi:
Oli häpeällistä ja typerää sallia luonnollisten monopolien päätyvät ulkomaalaisten pääomasijoittajien käsiin (mm. Caruna), ja Vihreät olivat hallituksessa tätä päästöstä tekemässä.
Maakuntaveron suhteen taas vihreät ovat nähdäkseni olleet oikeassa alusta alkaen, ajamassa sen käyttönottoa.
Ei tämä mitenkään vaikeaa ole kunhan vain pitäydytään totuudellisuudessa. Polarisaatio kasvaa kun osa toimijoista ei pelaa totuudellisesti vaan alkaa pelaamaan valheilla luoden niillä yhteistä todellisuutta. Tällöin mitään yhteistä pohjaa argumentoida ei edes ole, kaikkien ymmärtämä kriittikki ja keskustelu muuttuu mahdottomaksi ja yhteiskuntaa kasassa pitävä liima jostain yhteisestä totuuspohjasta putoaa pois. Hyvänä esimerkkinä tästä on hallituksemme rasismi, jossa hallitusta liimaa yhteen vain valhe hallituksen rasisminvastaisuudesta. Pursiainen kirjoitti tästä ihan hyvin:
https://www.libera.fi/2023/07/15/ai-mika-rasismi-ei-taalla-ole-mitaan-rasismia-tai-jos-olikin-irtisanouduimme-siita-jo-maanantaina/
Ajatus että persuja (tai ketä tahansa muutkaan) ei saisi arvostella koska polarisaatio on pahasta on täysin älytön, totalitaristinen ja sellaisen ajatuksen ottaminen todesta johtaa vapauden kuolemaan.
Uskon että asioista on olemassa totuus, ja että siihen sitoutuminen tuottaa maailmaan hyvää. Kiihtyvästi yhä useampi vain ei enää tähän usko, ja tästä on seurannut ja tulee seuraamaan kaikenlaista ikävää.
Nimimerkki Kilgorelle kommenttina siihen miksi maakuntaveroa ei otettu käyttöön Marinin hallituksen aikana johtui yksinkertaisesti siitä syystä että koko hyvinvointialueiden luominen oli alusta alkaen poliittinen lehmänkauppa josta päätettiin hallitusneuvotteluiden aikana. Siinä ei ollut parlamentaarista ylipuoluerajojen olevaa komiteaa joka olisi voinut tehdä alustavat suunnitelmat. Kaikista oleellinen asia jäi ratkaisematta eli rahoitus. Hyvinvointialueiden lukumäärä on myös erittäin iso suhteessa väkilukuun. Silloiset oppositiopuolueet vastustivat tätä mallia ja Sipilän hallituksen aikana silloiset oppositiopuolueet etenkin SDP vastusti kyseistä mallia. Ainostaan Keskusta oli alusta alkaen maakuntamallin pohjalla.
Rahul Somanille kommenttina, yksinkertaistettuna maakuntaveroa ei ole koska Keskusta, Kokoomus, Perussuomalaiset ja SDP ovat sitä vastustaneet. Aika vaikea on siis sellaista säätää maassa missä neljä suurinta puoluetta sellaista ei halua.
Lehmänkauppoja en kiellä, ja nehän lopulta löivät arkun naulaan Sipilän hallituksen, eli Kokoomuksen, Keskustan ja Persujen ajamalle sotemallille. Kaikki halusivat vetää niin paljon kotiinpäin kokonaisuuden kustannuksella että lopputuloksesta tuli niin järjetön että se Suomen kansan onneksi kaatui perustuslaillisiin ongelmiin.
Olen kuitenkin sitä mieltä että uudistus heikkouksistaan (eritoten keskustan olemassaolosta) huolimatta kannatti tehdä Marinin hallituksen aikana. Niin kauan kuntia oli pidetty löysässä hirressä, ja niin paljon junailuja ne olivat tehneet uudistusta silmälläpitäen että uudistus oli pikkuhiljaa jo pakko tehdä. 21 hv-aluetta palveluiden järjestänänä on kuitenkin todella paljon vähemmän kuin vanha malli missä yli 300 kuntaa järjestää jokainen itse ne palvelut omalla tavallaan.
Mitä tulee aiempaan keskusteluun persuista, niin juuri sopivasti Purra eilen oli A-Studiossa kertomassa miten ei itse pidä tästä sote-mallista, mutta kuinka persut eivät sitä ole hallituksessa korjaamassakaan vaan jättää mahdolliset korjaukset seuraavalle hallitukselle:
https://yle.fi/a/74-20105964
Nimimerkki Kilgorelle kommenttina että maakuntamallin vaihtoehdoksi olisi voinut olla esimerkiksi kuntauudistus jossa kuntien lukumäärä olisi alle tuon 300. Nykyinen haaste hyvinvointialueiden kohdalla on niiden erilainen tilanne. Jopa eilen A-Studiossa Kangasharju, Hiilamo ja Korkman totesivat että haasteena on hyvinvointialueiden erilainen lähtökohta. Myös Kangasharju totesi että maakuntavero ei ratkaise alijäämä tilannetta. Se voi jopa eriyttää hyvinvointialueita. Yksi tapa olisi se että maakuntavero olisi aluksi tasavero jonka valtiovarainministeri ottaa käyttöön. Hyvinvointialueiden uudistaminen on välttämätöntä mutta se pitää tehdä huolellisesti. Ilman muuta seuraavankin ja sitä seuraavakin hallituksen on jatkettava näitä uudistuksia
Mutta kyllähän kuntienkin tilanteet ovat aivan radikaalisti erilaisia. Osista on tullut vanhustenhoitoreservaatteja, ja osa on imenyt näiden alueiden opiskelu/työikäiset nuoret jo vuosikymmenten ajan. Veronmaksukyky ja huoltosuhteet ovat siis alueellisesti radikaalisti erilaiset. Tämä on kuitenkin ratkaistu valtionosuuksilla eli kuntien välisillä tulonsiirroilla. Nykyisessä valtion keskusvetoisessa hyvinvointialueiden rahoituspäätösmallissa on myös alueiden välisiä tulonsiirtoja.
Enkä sano että maakuntavero olisi hopealuoti joka ratkaisisi kaikki ongelmat. Mielestäni se vain olisi askel oikeaan suuntaan. Nyt hv-alueiden rahoitus on liian keskusjohtoisesti hallittua, poukkoilevaa ja mielivaltaista.
Nimimerkki Kilgorelle kommenttina että jopa nykyisessä hyvinvointialueiden kohdalla on paljon sellaisia alueita jotka ovat jo nytkin vanhustenhoitoreservaatteja ja tästä syystä veronmaksukyky ja huoltosuhteet ovat sielläkin alueellisesti erilaiset koska alueita on liian paljon suhteessa väkilukuun. Maakuntaveron pitäisi olla tasavero jotta alueiden välillä ei syntyisi verokilpailua.
Tuo vuosibudjetti on rasite yhteiskunnalle. Jopa päiväkotitasolla kannattaa tuhlata ylijäämä äkkiä ties mihin, ettei tulot vähene seuraavana vuonna.
Vuosibudjetit ovat ongelma vain sen vuoksi, että täällä on niin saatanallinen pakko ennustaa ja tietää kaikki etukäteen. Nythän kaikille annetaan ikään kuin ’maksimi’ käteen. Asiaa voisi hoitaa toisinkin.
Tosin mikään ei kyllä muutu, niin kauan kuin joka paikkaan palkataan laiskan pulskeita meritokraattisen koulutyöetiikan saaneita, eli näitä itsekkäitä alisuoriutujia. Tässä maassa niin harvaa todella kiinnostaa tehdä asiat oikein tai ajatella mitään yhteistä hyvää. Mutta tätä sitä on kylvetty yksilökeskeistä liberalismia painottamalla, ja nyt sitten niitetään satoa. Ei ole mitään me-henkeä, on vain minä, minä ja minä. Miksi vaalia jotain kansallista solidaarisuutta, kun koko kansallisuus ja kansallisvaltio on kirosana yksilökeskeistä liberalismia painottaville.
Minun mielestä Suomesta pitäisi näin liberalismin ja liittovaltion hengessä muutenkin lopettaa suurin osa virastoista, keskittämällä kaikki Helsinkiin hommat paranee, niin varmasti paranee vielä lisää kun ne keskitetään Keski-Eurooppaan. Säästöt olisivat aivan valtavia. Miksi EU:n suurimpia hyötyjä ei oteta käyttöön, vaan jokainen valtio pitää tehottomia itsenäisiä virastoja laatimassa samoista asioista suosituksia ja määräyksiä itsenäisesti? Taitaa valtio ja liittovaltio olla vain tempputyöllistämistä korkeakoulutetuille, samalla kun duunarit tungetaan raa’an markkinatalouden rattaisiin.
Helppo kyllä kannattaa perussuomalaisia, ulotetaan ja jaetaan korkeakoulutetuille samaa mitä duunareille: keskittämistä, ulkoistamisia, tehostamisia. Turha kuitenkaan syyttää duunareita tai perussuomalaisia tästä, kyllä liberaalit eli korkeakoulutetut ovat ihan itse tämän tien valinneet.
Maakuntavero olisi järkevä Oden mainitsemista syistä, jos Suomeen päätettäisiin ryhtyä rakentamaan oikeaa maakuntahallintoa.
Sipilän hallituksen sote-mallissa oli ongelmia, mutta siinä sekä Ely että Avi olisi siirretty aluevaltuustojen alaisuuteen. Maakunnille pitäisi siirtää reippaasti tehteviä niin valtiolta kuin kunnilta.
Surkuhupaisaa on, että 2025 tulee voimaan TE-uudistus, jota rupeaa pyörittämään eri himmelit kuin sotea.
Maakuntahallinto toisi myös aluevaltuustoille mielekkään roolin. Eihän ne nyt mistään päätä (valtionvarainministeriö johtaa hyvinvointialueita):
Kommenttina Vauhkoselle tuohon maakuntahallintoon. Toimiva ratkaisu olisi malli joka muistuttaisi vuoden 1997 lääniuudistusta. Läänien lukumäärä oli tuolloin 6. Suurille kaupunkiseuduille pitäisi tehdä erillisratkaisu . Tällä hetkellä erillisratkaisu on tehty ainostaan Helsingin kohdalle. Sipilän hallituksen maakuntamalli olisi muistuttanut nykyistä hyvinvointialueiden mallia. Maakuntamalli on ollut pääasiassa Keskustan lempihanke koska sille taas kuntauudistus olisi poliittinen tappio.
Valtionvero, kunnallisvero, Yle-vero, työttömyysvakuutusmaksu, eläkäturvamaksu.
Maakuntavero siihen byro-härdeliin vielä lisää?
Entropian vauhdittaminen harvoin kannattaa.
Ehkä pitäisi ajatella ihan toisinpäin: yksi ainoa vero kaikille. Olisi systeemin ottama prosentti selkeästi läpinäkyvä.
Kone osaa kyllä erotella sos.tunnuksen perusteella mikä osuus esim. eläkemaksuun jne. kultakin menee.
Eli päinvastoin: yhden prosenttiluvun alle kaikki.
Minun korvaani tämä kuulostaa, että sinulla on jotain biologista elämää vastaan. Meidän syömähampaamme yksinkertaisempia dissipatiivisia prosesseja vastaan kun on meidän nopeutemme entropian tuottamisessa. Et tietenkään tarkoittanut tätä.
Toisin kuin monesti luullaan, entropia on erittäin huono suure elämän, ikääntymisen, epäjärjestyksen tai yleisen huonouden mittaamiseen. Se on järkevä mittari vain erittäin abstraktissa mielessä (”tämä kasvinsiemen voi muuttaa todella monta olosuhdetta suunnilleen samanlaiseksi kasviksi”), joka vaikuttaa melko kaukaiselta siihen merkitykseen nähden jolla käsitettä fysiikassa käytetään.
HT: Keksi pari ikävää muutosta, jotka madaltavat ihmiskehon entropiaa. Anna esimerkki teollisesta prosessista, joka nostaa materiaalin entropiaa ja tekee siitä samalla käyttökelpoisemman.
Jos maakuntavero tehtäisiin, veropohjan voisi olla perusteltua olla jotain muuta kuin ansiotuloverot, koska keskimääräistä korkeammat ansiotulotasot ovat keskittyneet eri puolelle Suomea kuin ikääntyneet ja sairastelut.
Yhden prosentin lisäverolla saa osassa Suomea hyvin pienen lisätulon asukaslukuun nähden toisiin verrattuna, kun takuueläkkeet yms. hyvin pienet tulot ovat ansiotuloverotukselta suojattua tuloa, ja kun köyhimmillä alueilla merkittävä osa asukkaista on pienituloisia.
Verotusoikeus voisi olla ehkä perustellumpaa, jos alueet saisivat itse päättää palveluiden laajuuden ja määrätä aidosti pitkälle omista menoistaan. Mutta siitä päättää nyt valtio, että miten pian vaikka hoitoa pitää saada, koska sote-uudistuksen tavoite oli tasavertaistaa väkeä hoitoasioissa.
Toisaalta Suomen aiempi sote-malli perustui kunnalliseen alueverotukseen sote-palveluissa ja se ajan saatossa johti isoihin alueellisiin eroihin palveluissa tulonsiirroista huolimatta. Köyhillä alueilla oli keskimääräistä heikommat terveyspalvelutkin, kun niissö sairastavuus oli isompaa, mutta tukitasot pienempiä, ja vaurailla alueilla oli muita keskimäärin paremmat terveyspalvelut. Tämä verotusoikeusmalleissa käytännössä herkästi seuraa, ja sitä on vaikea estää.
Minun järki sanoo, että vallan ja vastuun antaminen maakunnalle mukaanlukien verottaminen korjaisi kannusteongelmaa ja tämä olisi oleellinen parannus. Eilen telkkarissa Riikka Purra ilmaisi skeptisyyttä maakuntaveroa kohtaan. Hänen perustelu oli, että veroprosentit eri maakunnissa päätyisivät niin rajusti eri tasoille, että valtion olisi jokatapauksessa tuettava niitä joissa veroprosentit nousisivat kohtuuttomaksi. Kommentti oli outo, koska ei kuntaverotkaan ennenvanhaan paljoa toisistaan poikenneet eivät edes kymmentä prosenttiyksikköä. Maakuntaverot todennäköisesti poikkeaisivat vielä huomattavasti vähemmän.
Maakuntavero on järkevä ainoastaan, jos valtio ”laittaa piikin kiinni” ja aidosti siirtää vallan ja vastuun alueille. Asiansa ryssivien maakuntien uhkana täytyy olla se että hallintoalamaiset muuttavat alueille, joissa palvelut on ok ja verotus kohtuullista. Palvelutaso on harmonisoitu liian pitkälle. Meidän pitää hieman sietää moniarvoisuutta ja erilaisuutta niin, että maakunnat voivat loistaa itse valitsemallaan tavalla, yksi terveydenhuollossa, toinen rakentamisessa jne. Järjetöntä ajaa koko Suomi tiukkaan yhteen muottiin. Muutan pois suomesta jos maakuntavero lanseerataan niin, että maakuntaveron lisäksi valtio antaa ”takauksen” asiansa ryssiville maakunnille. Silloin, todellakin, maakuntavero vie asioita huonompaan suuntaan.
Lisäisin vielä tähän verotusoikeuteen, että hyvinvointialueiden kartat pitää piirtää sellaisiksi että samaan hyvinvointialueeseen mahtuu sekä rikkaita että köyhiä alueita. Kartta voi näyttää vähän oudolta mutta niiden vähemmän menestyvien alueiden taakat pitää jakaa mahdollisimman monelle.
Miten olisi yksi hyvinvointialue? Tai sanotaan kolme, Helsinki, muu Manner-Suomi ja Ahvenanmaa? Landet voisivat järjestää asiansa keskenään, Affenanmaan itsehallintoon ei koskettaisi, ja Helsinki saisi päättää omista asioistaan ilman naapurien söhellystä.
Sama homma myös joukkoliikenteeseen?
En kannata maakuntaveron käyttöönottoa hyvinvointialueille (edes viimeisille euroille).
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote-uudistus), on palvelujen ja rakenteiden uudistus (hallinnollinen uudistus), yhdenvertaisten ja oikeudenmukaisten palvelujen varmistamiseksi, kaventamaan hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitsemään kustannusten kasvua.
Vastuu järjestämisestä (järjestämisvastuu) on siirtynyt uusille hyvinvointialueille (21) 1.1.2023.
Uudistuksen tavoitteena on luoda tasa-arvoisempi palvelujen saatavuus ja vähentää ihmisten välisiä terveys- ja hyvinvointieroja.
Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan yleisestä ohjaamisesta, suunnittelusta ja kehittämisestä.
Valtionohjaus; julkinen talous, henkilöstön riittävyys, väestön yhdenvertaisuus ja palvelutarpeiden kasvu.
Valtiovarainministeriö seuraa hyvinvointialueiden toimintaa ja taloutta.
HUS-yhtymä vastaa erikseen säädetyistä vaativan erikoissairaanhoidon tehtävistä alueellaan.
Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita ja niiden rahoitus perustuu valtion rahoitukseen (ei verotusoikeutta). Rahoituksessa otetaan huomioon alueiden väliset erot palvelutarpeissa.
V. 2023 tilinpäätöksen alijäämä oli 1,3 mrd €. Merkittävää; palvelujen ostojen kasvu, hinnankorotukset, palkankorotukset, vuokratyövoima. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on hakenut lisärahoitusta 21.5.2024
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen arviointi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä valtakunnallisesti, yhteistyöalueittain ja hyvinvointialueittain. Arvioitaviin alueisiin kuuluu 21 hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä.
Ja myös 5 yhteistyöaluetta (jossa Etelä-Suomi jaettuna) voisi olla tulevaisuudessa 8 hyvinvointialuetta ja HUS ja Ahvenanmaa. Saa nähdä, miten käy. Kannattaa varmaankin seurata yhteistyöalueista asiantuntijoiden arviointeja.
Valtakunnallinen asiantuntija-arvio hyvinvointialueista käsittelee seuraavia aiheita; *väestö ja väestön palvelutarve, *hyvinvointialueen toiminnallinen rakentuminen, *henkilöstön saatavuus ja riittävyys, *sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset, rahoitus ja investoinnit, *palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, *henkilöstön riittävyyttä ja *talouden hallintaa edistävät toimenpiteet.
Arvioidaan myös Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen yhteistyöalueilla.
Kun aikanaan tehtiin talousarviota vuodelle 2023, tietopohjana käytettiin aikaisempaa tilinpäätöstä ja ”nyt keksittyä” talousarviota. Kyseessä oli rahanjako kunnalle ja kunnalta pois, alueille. Onko mahtanut käydä niin, että kunnille tuli rahaa vähän ”tarpeita” enemmän ja alueille vähän vähemmän. Ja alijäämät on aiheuttanut alibudjetointi. Meteli alijäämästä on ollut uskomaton.
Alijäämä oli vuodelta 2023 1,3 mrd € ja nyt arvioidaan vuodelle 2024 alijäämäksi n. 1,45 mrd €. Samaan aikaan valtio tekee talousarvion vuodelle 2025 12,2 mrd € alijäämäisenä.
Menojen kasvu 10,2 %. Muutoksia on ollut, ostopalveluita on käytetty huomattavasti aiempaa enemmän, palkat olivat arvioitu toteutunutta pienemmiksi, yleinen hintataso on noussut (inflaatio), vuokratyövoiman käyttö
Valtio kerää rahat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen Suomessa.
Rahan käytöstä päättää Suomen hallitus; apuna päätöksentekoon on lainsäädäntö, asiantuntijat, virkamiehet ja toivottavasti koko eduskunta. Rahan käytöstä ei voi päättää ulkopuolinen, esim. yksityinen terveysfirma, vaikkapa kalliita toimenpiteitä varmuuden vuoksi julkiseen palveluun verrattuna, voitontavoittelu mielessä.
Hyvinvointialueella päättäjä voi päättää, tehdäänkö itse vai ostetaanko jokin palvelu. Ostettaessa toimenpiteen päättäjä ostaa sovitun hinnan mukaisesti.
Raha jaetaan yhteisestä potista sovittujen kriteerien mukaisesti, ei oteta toiselta ja anneta toiselle.
Hyvinvointipalvelut päättää eduskunta ja jakaa rahat hyvinvointialueille sovittujen (julkiset) kriteerien mukaisesti.
Hyvinvointialueet toteuttavat saamallaan rahalla nämä sovitut palvelut. Alue voi ostaa, niin halutessaan, haluamansa palvelun yksityiseltä, mutta ei siirrä valtion rahaa yksityiselle.