Pehmeä budjettirajoite on turmiollinen

Oheisessa kaaviossa on sosiaali- ja terveydenhuollon ja ja pelastustoimen nimellisten menojen kasvu yhdessä vuodessa hyvinvointialueittain. Ne ovat kasvaneet koko maassa 10,2 %. Kasvua selittää inflaatio ja väestön ikääntyminen, mutta ei se kaikkea selitä.  Väitän, että pehmeän budjettirajoitteen periaate on merkittävä syy menojen kasvuun.

Pehmeällä budjettirajoitteella tarkoitetaan periaatetta, josssa ylempi taho – tässä tapauksessa VM – asettaa menokaton, mutta jos sen ylittää, saa lisää rahaa. Miksi siis ei ylittäisi? Tuohan menojen ylittäminen alueelle kaikkea kivaa, kuten työpaikkoja, paremmat palkat ja paremmat palvelut. Itse kutsun periaatetta mankumismalliksi, mutta samasta asiasta on kyse.

Helsinkiä lukuun ottamatta kaikki hyvinvointialueet päättivät ylittää budjettinsa. Siinä ne tekivät todennäköisesti viisaasti ja Helsinki tyhmästi. Jo nyt on vaadittu, että rahaa pitää siirtää Helsingistä niille hyvinvointialueille, jotka päättivät ylittää budjettinsa.

Voi tietysti yrittää väittää, että Helsingille vain annettiin väljempi budjetti kuin muille, mutta menojen vuotuinen kasvuprosentti on paljastava. Helsingissä menot kasvoivat 4,6 %, kun taas Kerava-Vantaa alueella 16,6 %. Jos Kerava-Vantaalle rahaa oli vain tullut liian vähän, miten siellä oli edellisenä vuonna selvitty niin paljon vähemmällä rahalla? Sairastavuus kehittyy eri puolilla maata eri suuntiin, mutta ei noin nopeasti. Erot menojen prosentuaalisessa kasvussa ovat alueiden välillä huomattavan suuria. Se johtuu päättäjistä.

Kun on ilmeistä, että valtio kiltisti vain kattaa menoylitykset, helsinkiläiset voivat syyttää naiiveja päättäjiään. Olisi kannattanut käyttää enemmän rahaa lastensuojeluun ja psyyken palveluihin. Eivätkö helsinkiläiset päättäjät tehneet aivan väärin palveluja tarvitsevia kohtaan?

Kovia alijäämiä tehneillä alueilla vastaavasti kiitetään omia päättäjiä siitä, että ovat alijäämiä tehtailemalla huolehtineet maakunnan työllisyydestä ja asukkaiden palveluista.

Mahdollinen rangaistus kohdistuu naapuriin

Teoriassa holtittomasta rahankäytöstä voi seurata rangaistus, joka ei kuitenkaan kohdistu rahojen tuhlaajaan vaan tämän naapuriin. Helsingissä pelätään, että Helsinki joutuu ottamaan huostaansa Vantaa-Keravan hyvinvointialueen kaikkine alijäämineen. RKP varmaankin pitää huolta siitä, ettei Helsingin päälle kaadu myös Itä-Uusimaa.

Jos hyvinvointialueilla olisi verotusoikeus, äänestäjät eivät kiittäisi yhtä vuolaasti menoja kasvattavia päättäjiä. Sen sijaan, että kulujen paisuttaminen tuo maakuntaan lisää valtion rahaa, se merkitseekin veron korotusta.

Velvollisuus kerätä liikaa käytetyt rahat alueen asukkailta eikä valtiolta kääntää koko ajattelutavan. Ajatukset kohdistetaan siihen, miten tulisimme toimeen vähemmällä rahalla, kun nyt keskitytään pohtimaan syitä siihen, että meillä tarvitaan rahaa enemmän kuin muualla.

Verotusoikeus kohdistaisi vastuun oikein

Vaikka soten viimeiset eurot kerättäisiin maakuntaverolla, alueiden välistä tasausta toki tarvitaan – niin kuin tarvittiin silloinkin, kun kunnat rahoittivat soten.

Kysynkin kokoomuslaisilta, eivätkö he vieläkään ymmärrä, että tämä rakennelma tulee veronmaksajille kalliimmaksi kuin maakuntien verotusoikeus.

26 vastausta artikkeliin “Pehmeä budjettirajoite on turmiollinen”

  1. Mikä on lähteenä ko. luvuille ts. onko siinä huomioitu kertaluonteisia muutoskustannuksia?

    Lisäksi vuosi 2022 on huono vertailukohta, koska moni kunta oivalsi minimoida viimeisen vuoden sote-kustannuksensa. Tällöin heidän tulopuoleen kohdistui mahdollisimman pieni leikkaus 2023 ja mahdollinen investointivelka jäi hyvinvointialueen katettavaksi.

    1. Tuo on totta, että asiaan liittyvät myös aiemman ja aiempien vuosien talouslukuihin liittyvät taktikoinnit sekä lisäksi myös se, että niissä paikoissa, joissa organisaatio uudistuksen takia muuttui, tuli organisaatiomuutoksista merkittäviä lisäkuluja.

      Taulukossa kiinnittää huomiota myös toinen asia. Jos katsoo, missä kunnissa kustannuslisäykset ovat olleet isoimpia, tulee vastaan aika tavalla korrelaatiota sen kanssa, mitkä uusista hyvinvointialueista (Helsinki säilyi) ovat monikielisiä, eli joko kaksikielisiä tai sellaisia, joiden kielivelvoitteisiin sisältyy saame. Vastaavasti blogikirjoituksessa listatut kustannuslisäyksiltään pienimmät alueet (unohdetaan taas Helsinki, jolla alue säilyi ennallaan eikä muutoskustannuksia siksi olennaisemmin tullut), ovat lähinnä yksikielisiä sote-alueita.

      Sote-uudistus toteutettiin lopulta niin väljällä kaksikielisyyskriteerillä, että yli 50 % Suomen väestöstä asuu kaksikielisellä sote-alueella, vaikka ruotsinkielisen väestön osuus koko väestöstä on alle 5 % vaikka Ahvenanmaankin lukisi mukaan. Kaksikielisten alueiden laajennus ei tarkoittanut vain opasteiden vaihtamista, vaan se tarkoittaa arjessa mm. sitä, että henkilöstön Intra pitää tehdä pysyvästi kaksikielisesti, sähköpostitiedotteisiin pitää laittaa käännös myös toisella kielellä, ohjelmistoja on pitänyt kaksikielistää aiemmin yksikielisillä alueilla yms., ja toki sitäkin että puhelimeen pitää löytää asiassa kuin asiassa joku, joka taitaa sitä toistakin kieltä – mikä on käytännössä lisännyt mm. kielilisien määrää palkkauksessa. Helsingin kokoluokan alueella tällaisista alueista ei tule niin suurta kustannuslisää, koska volyymit ovat niin paljon isompia, mutta pienillä sote-alueilla tämän tyyppiset asiat lisäävät herkästi suhteessa enemmän kustannuksia.

  2. Eikös tähän ole syynä ainakin se, että kunnat ennen soteuudistusta taktisesti alibudjetoi ja alikirjasi sotekustannukset? Tavoitteenaan menettää uudistuksessa vähemmän tuloja.

    1. Kyse ei ole budjetoiduista luvuista (jotka voivat olla alimitoitettuja) vaan todellisista toteutuneista kustannuksista. Ja ajatus siitä, että kunnat olisivat väärentäneet kirjanpitoa ja alikirjanneet sote-menot on onneksi väärä.

      1. Eikö tässäkin voi ainakin vähän ”pelata” esim. jättää yhtenä vuonna kaikki isommat hankinnat tekemättä jne.

      2. Ei kai kukaan väärentänyt kirjanpitoja. Laillisten rajojen puitteissakin voi tehdä monenlaista. Taktikointia oli kyllä lukuisissa yksityiskohdissa. Moni teki sitä optimoiden aiempien kuntien taloudellista etua tulevan hyvinvointialueen talouden kustannuksella, osa taisi laskea väärin.

        Lopputuloksena sote-uudistuksesta on mm. se että Suomessa on negatiivisen valtionosuuden kuntia, jotka joutuvat nyt maksamaan siitä valtiolle, että joutuvat tuottamaan valtion lakisääteisesti velvoittamia palveluita. Asia johtuu rahoitusmallista ja siitä, että sote-sektorin menot oli rahoitusmalliin laskettu aikoinaan valtion toimesta liian karkealla tavalla niin, että ne yliarvioivat menoja osassa kunnista ja aliarvioivat niitä toisissa. Kun sitten valtionosuudet laskettiin karkeasti pieleen menevällä mallilla lasketuilla sote-menoilla vähennettynä, on käynyt osassa kunnista niin, että valtionosuuksista on tullut negatiivisia.

        Negatiiviset valtionosuudet lienevät pehmeän budjettirajoitteen teoreettinen vastakohta. Eli tilanne, jossa valtion piikki ei ole auki, vaan jossa kunta joutuu löytämään rahoituksen omien muiden menojensa lisäksi myös valtion menoille.

  3. Kuviosta näkyy mihin valittu rahoitusmalli on vääjäämättä johtamassa. Jos alueilla olisi sama verotusoikeus ja oma budjetti kuin kunnilla oli sote-asioissa, tilanne ei olisi tuo. Tässä on valtion piikki auki niille, jotka ovat hoitaneet kehnoimmin asiansa. Pakko olla, koska valtiolla on viimesijainen velvollisuus turvata palvelut perustuslaillisena oikeutena. Jos taloudeltaan huonolla tolalla oleva alue liitetään toiseen, niin mitä sitten. Näin on tehty myös köyhille ja umpiperään ajautuneille kunnille, mutta mikä siinä sitten ratkesi.
    Edellinen hallitus ei uskaltanut säätää sitä verotusoikeutta populistisen oikeiston pelossa. Oikeiston mielestä on parempi, että valtio maksaa ylitykset, vaikka rahaa palaa tällä tyylillä vielä enemmän kuin ennen. Uudistuksella tavoitellut säästöt eivät yksinkertaisesti voi toteutua tässä mallissa. Hyvin hoidettu kunta – kuten oma asuinkuntani joka on velaton – pystyi jopa laskemaan kuntaveroa kun se hoiti tehtävät järkevästi. Nyt tällaista kannustinta ei ole.

    1. ”Kuviosta näkyy mihin valittu rahoitusmalli on vääjäämättä johtamassa. Jos alueilla olisi sama verotusoikeus ja oma budjetti kuin kunnilla oli sote-asioissa, tilanne ei olisi tuo.”

      Olen jokseenkin varma siitä, että vaikka olisi ollut verotusoikeus, ensimmäisen vuoden tilanne muutoin samanlaisen uudistuksen tapauksessa olisi ollut silti se, että kustannukset pomppaavat ylöspäin, kun vastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille. Koska muut syyt kustannusten nousulle olisivat ennallaan. Kuten kasvaneet lakisääteiset velvoitteet, hoitotakuut, kaksikielisyysvaatimukset, palkkaharmonisointiin liittyvä lainsäädäntö, tietojärjestelmien moneus ja erot yhdistyvissä organisaatioissa, suurempi maantieteellinen laajuus verrattuna aiempiin kuntaorganisaatioihin ja niin edelleen. Lisäksi menetettiin synergiaetuja, joita oli kehittynyt kunta-aikaan, mistä myös aiheutuu nyt lisäkustannuksia sekä hyvinvointialueille että kunnillekin.

      Lisäksi tilanne olisi silti se, että laajan alueen kohdalla menopuoli koettaisiin todennäköisesti samantapaisempana kuin valtion menojen osalta, eli niin, että veronmaksajista pääosan koettaisiin psykologisesti kuitenkin muodostuvan muista kuin ihan lähimmäisistä. Muualla Suomessa sillä on eroa, että onko palvelu paikallisena tarjolla 10 kilometrin sisällä vai onko lähin palvelu yli 50 kilometrin päässä.

      Siitä saatettaisiin olla halukkaita jossain maksamaan paikallisveroja, että palvelut pysyvät vieressä. Mutta jos ne eivät siinä pysy, mutta tulisi paikallinen lisävero sillä perusteella, että yli 50 kilometrin päässä samalla hyvinvointialueella asuvat asukkaat saavat jotain paikallisia hyvinvointialuepalveluita, herää kysymys, että mikä sellaisen paikallisveron oikeutus olisi, jolla ei saa edes paikallisia palveluita.

  4. Sääli, että tätäkin keskustelua on turha mediasta etsiä. Hallitukselle riittää, että sanovat ettei oppositio tiedä mistään mitään ja media keskittyy taas Marinin toppeihin. Orpo tietää maanpuolustuksestakin enemmän kuin komentaja itse ja tämä menee mediassa läpi. Näin romahti Yhdysvallat ja britit kun media lähti suojelemaan idiootteja verojen laskun toivossa. Touhu on kuin Trumpilla ja Trussilla, mutta tätä pidetään fiksuna, vaikka esimerkit näyttää muuta. Budjettialijäämä vaan suureni, mutta palvelut katosivat kun raha meni yritysten ja valmiiksi rikkaiden verojen laskemiseen. Mutta kun Marin bilettää niin miksipä mitään enää muusta.

    1. Samaa mieltä kellarin kanssa, kerrankin. Media on meillä äärimmäisen laiska. Isot linjat jäävät analysoimatta, kun Marinin toppi ja pakarat ovat tärkeämpiä. Mediahan tietysti suoltaa viihdettä, koska se tuottaa klikkauksia.

      Tässäkin markkinatalous osoittaa heikkoutensa. Luullaan, että mitä enemmän rahaa tulee sisään, sitä parempi tuote. Sama perusvika on , kun terveyspalveluiden tuottamisella haetaan voittoa. Sama kaava, mitä enemmän rahaa tulee sisään, sitä huonompi on palvelu potilas- rajapinnassa.

      Se on kuin sotien jälkeinen huutolaismalli. Halvin tarjoaja sai huutolaisen kotiinsa lapsityövoimaksi.

      Media on muuttunut markkinavoimien aisankannattajaksi. Tulee suorastaan ikävä Kansanuutisia , Maakansaa ja muita verovaroin tuotettuja paperilehtiä. Viestintä oli moniarvoista.

      1. MEITÄ TARKKAILEVAT FITCH, MOODY’S, STANDARD & POOR’S

        Suomi on tunnetusti velkavetoinen maa, josta syystä velan antajat seuraavat meitä jatkuvasti.

        Onko Suomen maariski parin vuosikymmenen pysähtyneisyyden tilasta ja nykyisestä lakkorytäkästä johtuen vaarassa romahtaa? Horjuuko koko budjettimme perusta!

        Olaanko nyt samassa tilanteessa kuin 90-luvun alun itse-aiheutetussa talouskriisissä, jolloin 50 000 yhtiötä joutui konkurssiin ja täpärästi välttyimme joutumasta velkojien kontrolliin?

        Muistuu mieleen VM:n Budjettipäällikko Raimo Sailaksen “kaikkien leikkauslistojen äiti” syksyltä 1992. Siitä ay-liike pillastui, mutta Pohjanmaan Nivalasta kotoisin ollut “umpirehellinen” Sailas pani ay-jäärät ikimuistoisella tavalla ojennukseen.

        Uhkakuvana oli Sailaksen mukaan se, että valtion velanhoitomenot nousisivat laman myötä jopa kolmannekseen valtion menoista. Valtion velan määrä kolminkertaistui vuodesta 1990 vuoteen 1992.

        Silloin ulkomaiset velanantajat arvioivat Suomen maariskin niin suureksi, että kieltäytyivät lisävelan antamisesta. Suomen pankin virkailija Oili R. painoi silloin tıetokoneensa sitä nappia, jolla viimeiset valuutat lähtivät maasta.

        Tässä tilanteessaa Valtiovarainministeri Iiro Viinanen sanoi: “Nyt pelastamme isänmaamme, mutta tästä tulee poliittisen urani loppu!”

        Sitten Viinanen ja Sailas lähtivät lentämään ympäri maailmaa, hakemaan Suomelle lainaa. Malesian valtiovarainministeri Anwar Ibrahim kuulemma heitti heidät toimistostaan ulos, kun pyysivät häneltä lainaa.

        Viimein he löysivät erään saksalaisen pankin johtajan, joka “hyvää hyvyyttään” antoi Suomelle vielä lainan.

        Näin Suomi selvisi 90-luvulla täpärästii joutumasta velkojien “diktaatuuriin” ja nousi lopulta uuteen kukoistukseen mm. Nokian ansiosta!

        Kykymys: Löytyykö meiltä vielä uusi Nokia? Vai onko Suomi jo menetetty tapaus? Joudummeko valkojien ”diktatuuriin”?

        Seppo Korppoo, 40+ vuotta palvelua 24/7 teknologiaviennin armottomalla eturintamalla

      2. ”Tässäkin markkinatalous osoittaa heikkoutensa. Luullaan, että mitä enemmän rahaa tulee sisään, sitä parempi tuote. Sama perusvika on , kun terveyspalveluiden tuottamisella haetaan voittoa. Sama kaava, mitä enemmän rahaa tulee sisään, sitä huonompi on palvelu potilas- rajapinnassa.”

        Kyllä, mutta esimerkiksi terveydenhuollon digitaaliset palvelut ovat toissapäiväisen omien hakujen perusteella varsin suomalainen piirre, niitä ei näytetä ajavan missään muualla näin kärkkäästi ja kokonaisvaltaisesti kuin Suomessa. Täällä on vain päätetty, ilmeisesti melko korkealla tasolla, että nyt säästetään terveydenhuollosta ja tämä tehdään etävastaanotoilla. Käytännössä päätöksiä tehdään autoritäärisestä ja top-down -ohjauksessa logiikalla, että johtajat nyt päättivät että työn voi tehdä näin, joten se tehdään näin viis veisaten käytännöstä.

        Jossain vaiheessa kun menet lääkärin digivastaanotolle valittamaan, että on kurkkukipua ja yskittää, niin pitäisi käydä selväksi, ettei jatkotoimenpiteiden arviointiin todellakaan tarvita lääkäriä eikä lääkärin pitäisi olla ensikontakti eikä lääkäri tosiasiassa pysty mitenkään realistisesti diagnosoimaan potilasta. Suomessa tosin terveydenhuolto on rakennettu sairaalloisen lääkärivetoiseksi, ilmeisesti sen vuoksi että lääkärien on annettu dominoida järjestelmän kehitystä jo vuosikymmeniä, varmistaen esimerkiksi että lääkäreillä itsellään on urapolkuja, mutta kaikki muu terveydenhuollon henkilöstö on melko tiukasti kahlittu omiin rooleihinsa eikä urakehitysmahdollisuuksia ole ilman pitkiä jatkotutkintoja. Koska onhan asia niin, että vain lääkäri voi kehittää terveydenhuollon palveluprosessia tehokkaasti (=lääkärivoittoisesti), ei suinkaan sairaanhoitaja tai muu SOTE-ammattilainen.

      3. Kykymys: Löytyykö meiltä vielä uusi Nokia? Vai onko Suomi jo menetetty tapaus? Joudummeko valkojien ”diktatuuriin”?

        OrpoPurran aloittaessa oli ennuste, että tämän hallituskauden lopussa saattaa 60% valtionvelka olla lähellä.

        Harva ajatteli vielä tässä vaiheessa, että valuttaa siirretään niin massiivisesti rikkaille, että se katoaa maasta ja lujaa. Tässä tietysti myös kotimainen kysyntä sakkasi ja OrpoPurran aloittaessa ollut ennätystyöllisyys oli hetkessä tuhottu.

        Onko meillä siis edelleen riski, että velka menee siihen 60%/bkt tällä vaalikaudella? Valtionkonttorin mukaan ei ole, sillä se meni jo: https://www.valtionvelka.fi/tilastot/tilastoja_valtionvelasta/

        Toivottavasti EU ottaa meidän talouspolitiikan haltuun

    2. Kannattaa lukea viranomaisten ja tutkimuslaitosten julkaisuja. Tämä keskustelu käytiin muinoin siellä. Silloinen Sote-päällikkö Tuomas Pöysti jossainmäärin tiedosti, että valtiorahoitusmallissa on blogissa kuvattu kannusteongelma. Hän kuitenkin linjasi, että mikäli perusoikeudet (=vaadittu sote palvelutaso) on hyvinvointialueella uhattuna, on valtion tultava avuksi. Tämä ratkaiseva ”valuvika” jätettiin sotemalliin, vaikka esim. VATTin suunnasta kuvattiin ongelma kirkkaasti, ajoissa ja lukuisia kertoja (googlaa VATT verotusoikeus sote).

  5. >”Kysynkin kokoomuslaisilta, eivätkö he vieläkään ymmärrä, että tämä rakennelma tulee veronmaksajille kalliimmaksi kuin maakuntien verotusoikeus.”
    ei ne veroale-huume päissään mitään ymmärrä enää. kannattaa heittää kysymys riikka purralle, josko saisi veroale addiktit kuriin ja ruotuun.

    tosin, minä olen kuullut epätarkkaa tietoa että kokoomus olisi muuttunut maakuntavero myönteiseksi.

    riikka purrakin taisi antaaa jotain kommenttia verojen nostosta, tosin sanoi epätarkasti ja väljästi. kokoomus silloin torjui.

  6. Koska rahoitus on nykyään kokonaan valtion käsissä, niin sillä pitäisi olla paljon suurempi rooli myös hyvinvointialueiden ohjauksessa. Jos ei sitten haluta lisätä valtion roolia ohjauksessa, niin antamalla alueille verotusoikeus voitaisin tuota tarvetta pienentää. Silloin alueet voitaisiin vastuuttaa hoitamaan valtion perusrahoituksen ja ohjauksen lisäksi tarvittava osuus itsenäisesti alueellisten tarpeiden ja halun mukaan.

    Nyt hallituksen olis kuitenkin aika tehdä valinta lisätäänkö valtion roolia alueiden ohjauksessa vai annetaanko alueille verotusoikeus ja samalla aitoa taloudellista vastuuta sekä annetaanko niiden hoitaa itsenäisemmin asioita joiden rahoituksesta ne voivat itse päättää.
    Onhan se kummaa kuinka nimenomaan kokoomus haluaa pitää keksujohtoisesti kaiken vastuun valtiolla.

    ”Kysynkin kokoomuslaisilta, eivätkö he vieläkään ymmärrä, että tämä rakennelma tulee veronmaksajille kalliimmaksi kuin maakuntien verotusoikeus.”

    ”ALUEILLA uudistus etenee nyt vahvasti, mutta valtion ohjaukseen liittyvät ongelmat täytyy ratkaista ripeästi. Ohjauksen ristiriitaisuus voi koitua kokonaisuudelle haitalliseksi. Isoja harppauksia tarvitaan paitsi hyvinvointialueilla myös valtion hallinnossa.

    Marina Erhola
    hyvinvointialuejohtaja, Pirkanmaan hyvinvointialue
    Kirsi Varhila
    hyvinvointialuejohtaja, Satakunnan hyvinvointialue”

  7. Rahaa pitäisi käyttää ohjausvälineenä. Asukaskohtainen rahoitus ei kannusta toiminnan lisäämiseen. Vastuu sote-rahoista pitäisi palauttaa STM:lle joka vastaa myös toiminnasta. Säästöjä saadaan vain ohjaamalla ja säätelemällä toimintaa. Aluevero johtaisi pitemmän päälle eriarvoisuuteen palvelujen saannissa.

    1. Jos kuntalaiset kunnassa XYZ haluavat ylläpitää kunnallisveroillaan hulppeaa uimahallia ja kunnassa ABC eivät, niin ei se ole mitään epätasa-arvoa, että ABC:ssä uidaan sitten vanhassa ja raihnaisessa hallissa. Se on sitä kunnallista itsehallintoa.

      Sama homma terveyspalveluissa: Jos alueella X ihmiset valitsevat aluevaltuustoon matalia veroja ja rajoitetumpia palveluita ajavat poliittiset toimijat ja alueella Y ihmiset valitsevat korkeita veroja ja laajempia palveluita kannattavat poliitikot, niin ei kyse ole mistään eriarvoisuudesta vaan demokraattisesta päätöksenteosta.

      Jos perustuslaki tai sen tulkinnat estävät kunnallista itsehallintoa ja / tai sote-alueiden demokratiaa toimimasta, niin perustuslain tulkintoja tai pykäliä pitää muuttaa.

    2. Ei kai kukaan ehdota, että alueverolla katettaisiin sotekulut kokonaan. Tietystikin rahoitus tulisi pääosin valtiolta, mutta osa hyvinvointialueen tulisi rahoittaa omalla verollaan. Valtion osuus voisi olla vaikka 22 miljardia nykyisen 24 miljardin sijasta. Näin hyvinvointialueilla olisi kannustin pyrkiä edullisuuteen ja toisaalta paikallinen paine saada palvelut toimimaan. Itse asiassa Suomessa on tuotettu terveyspalvelut selvästi halvemmalla kuin kaikissa meidän verrokkimaissa, vaikka ikärakenne onkin heikompi.

  8. Soininvaara kirjoitti:

    ”Kovia alijäämiä tehneillä alueilla vastaavasti kiitetään omia päättäjiä siitä, että ovat alijäämiä tehtailemalla huolehtineet maakunnan työllisyydestä ja asukkaiden palveluista.”

    Ei kyllä kiitetä. Jos yhtään olet seurannut noiden alueiden medioita, niin sote-päättäjiä päinvastoin laajasti haukutaan, ja terveysasemaverkostoja ollaan ajamassa alas, kun isojen alijäämien takia budjetin tasapainotusvaatimus lähivuosille on niin iso, että terveyspuolen osalta monessa kunnassa ei ole jatkossa tarjolla enää kuin etäpalveluita perusterveydenhuollon osalta sekä mahdollisesti joku kiertävä auto. Erikoissairaanhoidon kustannusten kasvua ei ole edelleenkään saatu hallintaan.

    Pidän epätodennäköisenä sitä, että kannatusta hyvinvointialueveroille löytyisi lähivuosina. Tähän on useampi syy. Niistä yksi on se, että isoimpien taloushaasteiden hyvinvointialueiden väestö on niin kovin pienituloista, että verotuksen kohteen pitäisi olla joku muu kuin ansiotulovero, jotta kertymää alueelle voisi olennaisemmin jäädäkin. Ikääntynyt kansaneläkettä ja takuueläkettä saava väestö ei ole ansiotulojen osalta veroja erityisemmin kerryttävää verotuspohjaa vaikka veroprosentit nostaisi kuinka korkealle (verotuksessa on lakisääteiset suojaosat, joka suojaa pieniä tuloja verotukselta), kun taas työikäinen koulutettu väestö on. Ikääntynyt eläkeläisväestö maksaa erityisesti arvonlisäveroa ja muita kulutusveroja, ei niinkään ansiotuloveroa. Jos verotus nostettaisiin jollain alueella liian korkeaksi muuhun maahan nähden, siitä seuraisi alueella asuvien hyvätuloisimpien kirjojen siirto toisaalle alemman verotuksen kuntaan, kuten monessa korkeammin verottavassa kunnassa on jo nyt käynyt.

    Toinen ajatus. Jos yli sadasta kunnasta ajetaan nyt hyvinvointipalvelut alas, niin mikä on kuntalaisten veronmaksuhalukkuus maksaa lisäveroja saadakseen maksaa sellaisesta, josta mitään palveluita kuntaan ei jää? Toki verotus ei ole haluista kiinni, mutta sellaisten verojen osalta, joita vastustetaan, myös verojen välttely on ainakin aiemmin ollut yleisempää. Koiraverot lakkautettiin aikoinaan juuri siksi, että veronmaksu jäi lopulta vain niiden harteille, jotka siihen suostuivat, kun niin moni päätti kiertää verotuksen. Tuloverojakin on loppujen lopuksi teknisesti aika helppo vältellä monessa tapauksessa.

    1. Jos joidenkin hyvinvointialueiden taloudellinen kantokyky on heikko, niin silloin rajat on piirretty väärin. Rajojen pitää kulkea niin että alueen sisällä löytyy sekö heikkoja että vahvoja kuntia. Ei Suomi Uudenmaan ulkopuolella mitään köyhää ole, verratkaa esim Pohjanmaahan ja Kainuuseen niin siellä on luonnonrikkauksia eli kaivoksia ja metsiä vaikka kuinka, eli veronmaksukykyä on.

      Ainoa järkevä vaihtoehto koko Sote-uudistuukselle olisi ollut kuntaliitosten jatkaminen ja se voi tulla eteen vielä joka tapauksessa. Vahvat keskuskaupungit ottavat siipiensä alle heikkoja 500-5000 asukkaan kuntia joiden väestö on voittopuoleisesti vanhuksia.

      Sille vaan ei voi mitään että pikkukunnista nuoret muuttavat kaupunkeihin. Tyhjeneville kunnille pitää olla omat poikkeuslait jotka määräävät mitä vähimmäispalveluja niiden pitää asukkaille tarjota ja mitä verotusinstrumenttteja ne saavat käyttää ja silloin en tarkoita henkilöiden verotusta vaan myös yritysten ja yhteisöjen.

    2. Hyvinvointialuevero on yhä fantasio kaupunkiliberaaleille, jotka vihaavat kaikkia kaupunkien ulkopuolelle ja maaseudulle tapahtuvia tulonsiirtoja. Tätähän on tietysti hyvin loogista kannattaa, koska se edistää kaupungistumista ja samalla myös esimerkiksi asuntojen arvojen kehittymistä kun kaikki keskittyy vain suurimpiin kaupunkeihin. Helsingissäkin ollaan jo kipurajoilla markkinahintaisten vuokrien ja alimpien palkkojen kanssa, johtaen työvoimapulaan palvelualoilla. Toki nyt on lievää ylitarjontaa vuokra-asunnoista, mutta tämäkin hetkellinen ylitarjonta todennäköisesti sulaa ihan muutamass vuodessa ja vuokrat räjähtävät taas nousuun. Pitkän ajan tavoitteena on ilmeisesti, että Helsingissäkin vuokrat saadaa lähemmäs Lontoon, New Yorkin ja muiden liberaalien urbaanien hyvinvointikeskusten tasolle.

      Työväestö on viimeisinä vuosikymmeninä hyvin voimakkaasti keskittynyt kaupunkeihin ja niiden ympäristöön. Näiden ihmisten vanhemmat ovat sitten jääneet maaseudulle, pienempiin kaupunkeihin ja taajamiin. Nyt argumentoidaan, että sinne syrjempään jääneiden pitää rahoittaa näiden kaupunkilaisten vanhempien hoidon kustantavat tulonsiirrot. Tämä on vaatimuksena ihan yhtä kohtuullista, kuin että minä vaatisin että rikkaimman 10% pitäisi maksaa minun vuokrani tulonsiirroin.
      Osa samoista kaupunkiliberaaleista on myös väittänyt, että maakunnalliset hyvinvointialueverot olisivat hyvä kannustin työpaikkojen siirtymiselle maakuntiin, koska hyvinvointialueverot jotenkin maagisesti saataisiin alas ja tämä houkuttelisi työvoimaa ja yrityksiä alueelle??? Eihän tässä ole minkäänlaista realistista logiikkaa, muuten kuin jos paikallisessa maakunnassa ajettaisiin hyvinvointipalvelut alas. Muistetaan toki, että valtio samalla velvoittaa pitämään yllä kattavia hyvinvointipalveluita, jos valtio sanelee mitä hyvinvointialueiden pitää tuottaa omakustanteisesti niin tässä on aivan valtava ristiriita.

      Laitetaan nyt saman tien samalla logiikalla kaikki alueellinen uusiksi. Yliopistoilta ja korkeakouluilta kaikki valtion rahoitus pois, alueelliset toimijat saavat itse rahoittaa paikallisista veroista nämä palvelut joista hyötyvät. Suomen itäiset osat saavat maksaa maanpuolustusveroa, miksi länsirannikon suomenruotsalaisten tai esimerkiksi helsinkiläisten pitäisi rahoittaa hävittäjähankintoja kun eivät venäläiset sinne ole hyökkäämässä??? Tässä näkyy, että kaikkien asioiden redusoiminen ikään kuin matalimmalle tasolle ’hyötyjä maksakoon itse’ on älyvapaata, jopa haitallista. Eihän valtion pitäisi maksaa, tai oikeastaan edes tuottaa, mitään palveluja tällä logiikalla – jokainen yksilö kustantakoon itse palvelut joita käyttää tai katsoo tarpeellisiksi. Emme tarvitse valtion autoritaarista sanelua ja ’voittajien ja häviäjien’ valitsemista.

      Odotan vasta-argumentteja, mutta en niitä saa koska logiikka on kiistämätön. Samat tulonsiirtoja vastustavat tahot aloittavat heti käsien heiluttelun että nyt ovatkin ’ihan eri’ asiat kyseessä, ja vain heille sopiviin asioihin saa soveltaa heidän valitsemaansa loogista päättelyä ja kustannus-hyöty-priorisointia. Mikä nyt on siis tyypillistä liberalismia, poimitaan logiikalla vain ne omaa etua ajavat rusinat proverbiaalisesta pullasta, taustallahan on muuten vain puhdas minäminäminä-ajattelu ja itsekkyys.

  9. Vuodenvaihteessa muuttui myös terveydenhuollon ammattihenkilöltä perittävät maksut. En ollut uskoa tätä todeksi, kun kuulin tämän maanantaina enkä 100% usko vieläkään. Niin järjettömältä tämä vaikuttaa.

    Tilanne on kuitenkin se, että töihin olisi tullut lähihoitaja, joka opiskelee sairaanhoitajaksi. Lähihoitajan tutkinto on tehty Ruotsissa, toinen kotimainen siis hallussa ja sh tutkinto tulee nyt suomesta. Henkilö olisi tullut töihin, mutta 1.1.2024 jälkeen ammatin laillistamisesta eli valviran käsittelymaksusta on tullut niin suuri, että Suomessa ei kannata tätä tehdä.

    https://stm.fi/-/uusi-asetus-valviran-maksullisista-suoritteista

    Lähihoitaja tarvitsee sekä so & te laillistuksen.

    Terveydenhuollon laillistuksen maksut:
    Lausuntomaksu 100–400 €
    Ammattipätevyyden tunnustamispäätös 470 €
    Nimikesuojauksen rekisteröiminen riittävän kielitaidon osoittamisen jälkeen, kun henkilön ammattipätevyys on tunnustettu 240 €
    Ehdollinen tunnustamispäätös tai päätös lisäopintojen suorittamisesta 710 €
    Ammattipätevyyden tunnustaminen tai nimikesuojauksen rekisteröiminen sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen tai lisäopintojen suorittamisen jälkeen 180 €
    Ammattihenkilön nimikesuojaus 710 €

    Ja päälle sosiaalipuolen maksut:

    Lausuntomaksu 100–400 €
    Ehdollinen tunnustamispäätös tai päätös lisäopintojen suorittamisesta 1470 €
    Nimikesuojauksen rekisteröiminen sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen tai lisäopintojen suorittamisen jälkeen 370 €
    Ammattihenkilön nimikesuojaus 1470 €

    Lopputulos: Kesätyöt jossain toisessa pohjoismaassa. Mitä lottootte, että jos käy kaikki loma-ajat töissä Ruotissa tai Norjassa, niin jääkö tänne, kun saa todistuksen Suomesta?

    1. Lähihoitajan peruspalkka on 2400. Kesälomaa on kaksi kuukautta. Käteen jää kesälomakauden tekemisestä sellaiset 3200.

      Jos menee kesäksi töihin, niin palkkaa saa sen 3200, josta Valvira ottaa 3590. Tähän päälle matkakulut, työvaatekulut ja kohonneet lounaskulut.

      Ehkä saa tehdä työtä, kun tonnin maksaa

    2. Kyllä tämä valitettavasti osoittautui todeksi.

      Suomessa AMK opiskeleva, toisessa pohjoismaassa lh koulutettu hoitaja hakee kesätöitä:

      Tanskassa saa rahhaa
      Norjassa saa rahhaa
      Ruotsissa saa rahhaa
      Suomessa joutuu ottamaan velkaa, että voi maksaa valviran kulut ja saa työkokemusta vaipan vaihdosta.

      Siinä, missä ruotsi ottaa rekisteröinnistä 70 euroa ottaa suomi yllä olevat summat.

      Lähihoitajan peruspalkka on sellaiset 2400. Kesälomakaudesta jos tekee töitä sen kaksi kuukautta, niin käteen jää sellaiset 3200.

      Palkkaa saa sen 3200, josta Valvira ottaa 3590. Tähän päälle matkakulut. Pistetään vaikka kymppi / päivä eli 400 euroa parilta kuukaudelta. Siihen vielä kohonnutta lounaskulua ja työvaate kulua.

      Tonnilla töihin tarkoittaa tämän hallituksen aikana, että kun tonnin maksat, niin voit vaihtaa vaippoja kesän 2024

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.