maakuntavero

Oheisessa kaaviossa on sosiaali- ja terveydenhuollon ja ja pelastustoimen nimellisten menojen kasvu yhdessä vuodessa hyvinvointialueittain. Ne ovat kasvaneet koko maassa 10,2 %. Kasvua selittää inflaatio ja väestön ikääntyminen, mutta ei se kaikkea selitä. Väitän, että pehmeän budjettirajoitteen periaate on merkittävä syy menojen kasvuun.

Pehmeällä budjettirajoitteella tarkoitetaan periaatetta, josssa ylempi taho – tässä tapauksessa VM – asettaa menokaton, mutta jos sen ylittää, saa lisää rahaa. Miksi siis ei ylittäisi? Tuohan menojen ylittäminen alueelle kaikkea kivaa, kuten työpaikkoja, paremmat palkat ja paremmat palvelut. Itse kutsun periaatetta mankumismalliksi, mutta samasta asiasta on kyse. Jatka lukemista ”Pehmeä budjettirajoite on turmiollinen”

Kuvitelkaamme, että hyvinvointialueella keksitään, että meidän asukkaillepa tarjotaan mukava mutta aika kallis lisäpalvelu, jotta meillä olisi kivaa ja päättäjät suosittuja. Tarkastelkaamme kahta järjestelmää, kaavailtua mankumiseen perustuvaa rahoitusjärjestelmää ja maakuntaveroon perustuvaa rahoitusta.

Mankumisjärjestelmä. Syksyä kohden mentäessä on selvää, että rahat loppuvat. Siitä vain kirje valtiovallalle, että tilanne 0n kurja ja joudumme sulkemaan synnystyssairaalat loppuvuodeksi ja määräämään synnyttäjät kotisynnytykseen, ellemme saa lisää rahaa. Lisää rahaa tulee tietysti, koska kuolevia äitejä ja lapsia valtio ei voi ottaa vastuulleen. Päättäjät voivat elvistellä, että saatiinpa tänne meille ylimääräistä valtion rahaa ja kallis lisäpalvelu asukkaillemme. Kansa hurraa! Ensi vuonna keksitään jokin toinen rahareikä.

Jatka lukemista ”Mihin tarvitsemme maakuntaveroa?”