Mistä rahat hyvinvointivaltion rahoittamiseen?
Kirjoitin jo luonnollisen niukkuuden verottamisesta, koska sellaisesta koituvat tulot eivät kuulu oikeastaan kenellekään, joten niiden verottaminen yhteiskunnalle on järkevää. Ne ovat järkeviä veroja, mutta eivät tuota mitenkään valtavia summia. Muutakin siis tarvitaan
Tulonjako maailmalla on mennyt viime vuosikymmeninä vinksalleen niin, että esimerkiksi Yhdysvalloissa jokseenkin koko taloudellinen kasvu on mennyt rikkaimmille ja tavisten reaaliansiot ovat jämähtäneet paikalleen.
Olisi erittäin perusteltua verottaa rikkaita nykyistä enemmän.
Britanniassa ja Yhdysvalloissa on perinteitä verottaa surperrikkaita ankarasti. 1950-luvulla Yhdysvalloissa ylin marginaalivero oli 90 % ja Britanniassa jopa 98 %. Tästä suivaantuneena The Beatles julkaisi kappaleen Taxman, jossa sanottiin muun muassa näin:
There’s one for you, nineteen for me /
’Cause I’m the taxman.
Mitään katastrofia korkeasta veroprosentista ei silloin syntynyt. Tuolloin ihmiset ja pääomat eivät siirtyneet yhtä sukkelasti maasta toiseen kuin nyt. Kun Ranskan presidentti Hollande lanseerasi 75 prosentin marginaaliveron yli miljoonan euron vuosituloille, tuloksena oli täysi fiasko. Rikkaat ranskalaiset muuttivat Belgiaan ja näyttelijä Gérard Depardieu peräti Venäjälle.
Enää noin korkeat verot eivät toimi.
Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä
Huipputuloiset ja määräävään markkina-asemaan päätyvät yritykset pitäisi saada maksamaan veroja, mutta siitä pitää päättää kansainvälisesti. Pieni Suomi ei oikein voi tehdä tässä mitään. Juuri nyt on kuultu ilahduttavia uutisia superrikkaille asetettavasta vähimmäisverosta. Sitä odotellessa meidän on elettävä näiden sääntöjen mukaan.
Voi tuntua yllättävältä, mutta esitän lineaarista veroasteikkoa, jossa marginaalivero on sama kaikilla tulotasoilla. Ennen kuin kokoomuslaiset avaavat shampanjapullonsa, huomautan kuitenkin, että esittämäni lineaarinen veroasteikko alkaa nollan alapuolelta, mikä takaa pienituloisia suosivan progressiivisen verotuksen, mutta järkevämmin. Perustelen tämän negatiivisen tuloveron seuraavassa postauksessa. Tässä jutussa kirjoitan vain tulopuolesta.
Tasavero tekee monta asiaa yksinkertaisemmaksi. Ei tarvitse ähkäillä verotuksen jaksotuksesta, koska tulojen siirtäminen vuodelta toisella tai puolisolta toiselle ei hyödytä mitään. Tasaveron voi toteuttaa lähdeverona ja sen voi korvata kulutusverolla.
Esitän myös, että verotuksen painopiste siirretään arvonlisäveroon, joka on veromuodoista rationaalisin.
Kuka veron maksaa?
Arvonlisäveroa pidetään kuluttajan maksamana verona, mutta muodollisesti yritykset maksavat sen summasta, joka koostuu niiden maksamista palkoista, koroista, poistoista ja yrityksen voitosta. Arvonlisävero on kulutusvero siinä mielessä, että se menee hintoihin. Mutta eivätkö jokseenkin kaikki verot mene hintoihin? Luuleeko joku, ettei kauppias vie myymälän hintoihin niitä veroja, joita se maksaa henkilökunnan palkkaamisesta? (Tässä ajattelen, että palkat ovat henkilökunnan maksaman veron verran korkeampia, joten kauppias tosiasiassa maksaa nekin verot, eivät vain muodollisesti työnantajan maksettavaksi kuuluvat sosiaaliturvamaksut.) Sen selvittäminen, kuka minkäkin veron maksajaksi lopulta joutuu, ei ole aivan yksinkertaista.
Moni esimerkiksi ajattelee, että jos vuokrista pitäisi maksaa arvonlisäveroa, vuokralaisten asema heikentyisi, mutta vuokranantajan maksama vero vuokratulosta on aivan oikein sitä kirottua riistäjää kohtaan. Kuitenkin vuokranantaja maksaisi arvonlisäveron jokseenkin samasta summasta, jonka hän maksaa vuokratulosta. Miten veron nimi voi vaikuttaa siihen, kenen maksettavaksi se koituu? Miksi hän siirtäisi arvonlisäveron vuokraan, mutta ei siirtäisi pääomatuloveroa?
Olennaista ei ole, kuka muodollisesti veron maksaa, vaan mihin toimintaan se kohdistuu
Lasketaan arvonlisävero sitten kuluttajan tai yrityksen veroksi, olennaista on, että sitä maksetaan pääomatuloista samalla periaatteella kuin palkoista. Sitä maksetaan myös digijättien palveluista.
Kateusvero pois
Tasavero ja korkeampi arvonlisävero yhdistettynä negatiiviseen tuloveroon ei muuttaisi juuri mitään nykyisestä tulonjaosta, paitsi että nykyinen korkein marginaalivero jäisi pois. Tämä voi herättää suuttumusta, mutta monet ekonomistiystävistäni ovat sitä mieltä, ettei tuo kateusveroksi kutsuttu vero tuota valtiolle mitään niin kuin ei tuottanut Hollanden 75 prosentin verokaan. Sitä kierretään muuttamalla palkkatuloja pääomatuloksi ja se yllyttää kaikenlaiseen muuhun verosuunnitteluun ja työnteon vähentämiseen.
Esitykseni pienentäisi pienipalkkaisten verotusta, mutta kasvattaisi suurien omaisuustulojen turvin ylellistä elämää viettävien verotusta.
Vero siihen maahan ja siinä suhteessa, missä asuu
Viime vuosina on noussut yhä isommaksi kysymykseksi, mihin maahan verot on maksettava. Moni suomalainen ja virolainen pyrkii olemaan Suomessa alle 180 päivää vuodessa, jotta voisi maksaa verot muualle. Arvonlisäveron maksaa Suomeen silloin kun asuu Suomessa ja muualle, kun asuu muualla.
Arvonlisäveron osalta esitys ei toimi. Ahvenanmaalta matkailijamyynti manner-Suomeen on arvonlisäverotonta, ja siinä ei ole mitään maksimirajaa. Mitä isommaksi nimelliset arvonlisäverot manner-Suomessa nostetaan, sitä isompi kannuste on siirtää myynti kokonaan arvonlisäverottomassa sijainnissa tehtäväksi kaupaksi. Eduskunta ei yksipuolisesti pysty poistamaan esimerkiksi tuota saavutettua etuutta, jonka kustannus valtiolle lähenee ensi vuonna näillä näkymin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Ja se on vain yksi arvonlisäveron aukoista.
Kirjoituksen lopun ehdotus ”Arvonlisäveron maksaa Suomeen silloin kun asuu Suomessa ja muualle, kun asuu muualla.” on nykyisen EU-lainsäädännön vastainen. Arvonlisävero maksetaan kuluttajakaupassa pääsääntöisesti sinne, missä vero peritään. Kuluttajakaupassa se maksetaan myyjämaahan. Eli jos käy Ruotsista, Virosta tai Saksasta ostamassa vaikka lastin rakennustuotteita omakotitaloonsa, verot jäävät sinne, mistä ostos on tehty.
Särähti pahasti tuo asunnon vuokraajan kutsuminen kirotuksi riistäjäksi. Omakustannushintaan asuntoja ei kannata vuokrata. Valtio ja kunnat sitten tekemään ja vuokraamaan asuntoja . Saa nähdä sitten tuleeko halvemmaksi.
Vuokra-asuntojen omistuksen siirtyminen kv. yrityksille veronkiertoineen olisi kyllä onnetonta.
Olisi pitänyt panna se lainausmerkkeihin. Yritin osoittaa käsityksen myös vääräksi siitä, kuka maksaa vuokratulosta perittävän pääomatuloveron. Olern esittänyt sen poistamista koska omasta asunnosta ei makseta asuntotulov3roa. Kokonaisuus syrjii vuokralla asumista.
Kyllä sen verran pitää sarkasmintajua olla, että ei särähdä.
Itselleen pitää myös pystyä nauramaan sen verran, että pystyy hetkittäin tiedostamaan olevansa muun muassa kirottu riistäjä.
Kuitenkin lainanhoitokulut saa vähentää vuokratulosta kun kyseessä on sijoitusasunto???
Mitäs reilua tässä on? Enhän minäkään saa vähentää vuokrakuluja minun palkasta. Jotenkin omistamista kohdellaan suotuisammin kuin TYÖN TEKEMISTÄ. Sairas maa, eikä mikään kyllä muutu.
Niin kauan kuin tämä verotuskäytäntö jatkuu niin kutsun jatkossakin kyllä vuokrasijoittajaloordeja kirotuiksi riistäjiksi. Voitte muuttaa lakia niin muutan kielenkäyttöäni. Ihan vapaa maa ja vapaa valinta.
Ymmärtääkseni vain lainan korkokulut saa vähentää vuokratulosta.
”Ymmärtääkseni vain lainan korkokulut saa vähentää vuokratulosta.”
Kirjoittaja viittasi rahoitusvastikkeiden vähennysoikeuteen, jonka osalta saa usein vähentää verotuksessa sekä koron että lainanlyhennyksen.
Muun sijoituslainan osalta korkokulujen lisäksi myös pääomamenon vähennysoikeus edellyttää esimerkiksi sijoitusten tekemistä yhtiömuotoisen rakenteen kautta, jolloin voi saada vähentää lainan korkokulujen lisäksi myös pääomamenoja poistojen tekemisen kautta. Niin ammattimaisemmat asuntosijoittajat yleensä myös asuntosijoituksensa pyrkivät toteuttamaan, että saavat korkomenojen lisäksi verovähentää mahdollisimman paljon myös pääomamenoja.
Ode kysyy: “Mistä rahat hyvinvointivaltion rahoittamiseen?”
Tämä on hyvä kysymys, mutta tästä keskustelusta näyttää puuttuvan realismi!
Presidentti J. K. Paasikivi sanoi: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”
Tosiasiat ovat nyt nämä:
1. Sekavasti johdettu ja riitelevä Eurooppa on hävinnyt taloussodan USA:ta vastaan ja varsinkin kilpajuoksun uudesta tekniikasta.
2. Brörn Wahlsoos: “Suomi on konkurssin partaalla!”, Suomen yrittäjien Mikael Pietikäinen: “Suomella on vielä pitkä matka yrtitäjien ymmärtämiiseen!”
Kysymys: Onko Suomi saattohoidossa oleva potilas, jolta kohta vedetään letkut irti, kun SAK:n Riku Aalto aloitaa mainostamansa uuden lakkoaallon?
Tulee mieleen pääministeri Urho Kekkosen kirjoitus 1952 “Onko maallamme malttia vaurastua?
Suomen ainut tie vaurastumiseen on se, että kaikki puhaltavat samaan hiileen näin:
1) Vihreään siirtymään ei saa satsata enää ollenkaan.
Se on poliittisesti ja taloudellisesti erittäin riskialtis sektori, minkä todistaa nämä esimerkit: Neste Oy:n vihreä satsaus pudotti osakekurssin puoleen ja ”vihreä” toimitusjohtaja sai lähdöt, Kempowerin ja Valoe yhtiöiden romahdus, Kiinan subventoidut superhalvat aurinkopaneeli ja sähköautot, jne. jne…
Kannattaa muistaa sekin, että Suomen CO2-päästöt ovat vain tuhannesosa maailman päästöistä, joten meidän ilmastotekomme ei vaikuta yhtään mitään! Ja ilmaston lämpeneminen on tunnetusti Suomelle pääosin edullista!
2) Suomen pitää satsata HAJAUTTAEN MONIIN ”VARMOIHIN” tuottavuutta ja myyntiä rajusti lisääviin aloihin, joita ovat esim:
Generatiivinen AI, Robitiikka, 3D-printing, Kyberturvallisuus, Cloud computing, Cloud-team-management, Virtuaali-koulutus, Block-chain teknologia, Automaattiset hallintojärjestelmät, Sotatekniikka & dronet, Bio- ja geenitekniikka, CRM (Customer relationship management ), Big data analysis, Uudet lääkkeet ja hoidot, Uudet sellutuotteet, Kaivosteollisuus, Virtuaalitodellisuus-tuottet, Etätyötekniikka.
Fillarilla Nizzaan -kirjassa kommentoitte, että Suomessa on alikehittynyt palvelusektori korkean arvonlisäverotuksen vuoksi. Onko näkemyksenne siis muuttunut arvonlisäverotuksen suhteen? Voidaanko (pienituloisten) matalammalla ansiotulon verotuksella kompensoida se haitta, joka yritystoiminnalle mahdollisesti aiheutuu arvonlisäveron nostosta?
Tämä kokonaisuus vähentäisi palvelujen verotusta toista kautta.
Ongelma koskee muutakin kuin palvelujen verotusta. Pohdiskelit pari kuukautta sitten arvonlisäverotuksen haittoja kirjailijoiden ja kulttuurin kannalta:
”Kirjan painamisen kustannuksista valtaosa on kiinteitä. Muuttuvia kustannuksia kirjassa on euro tai pari. Jos alkutilanteessa kirjan kiinteät kustannukset ovat 20 000 euroa. Menekin oletetaan olevan 1000 kappaletta, joten yhtä kirjaa kohden kiinteitä kustannuksia on 20 euroa. Kustantaja saa omansa pois myydessään kirjaa 25 eurolla. Jos tähän tulee 10 % ALV päälle, hinta nousee 27,5 euroon, mutta menekki laskee 900 kirjaan, joten hintaa on nostettava lisää, menekki laskee lisää ja niin edelleen. Arvonlisäverotuksen haitta alalle ja sitä klautta suomalaiselle kulttuurille on huomattava.”
https://www.soininvaara.fi/2024/04/16/ajatuksia-arvonlisaverosta/
On vaikea ymmärtää, miksei tuo sama perustelu pätisi miltei kaikkeen muuhunkin vastaavasti verotettavaan. ALV vaikuttaa nimenomaan menekkiä vähentäen niiden myyjien osalta, jotka ALVin joutuvat perimään (ja siirtää kulutusta niille myyjille, jotka pystyvät myymään ilman tätä verorasitusta, tai ainakin pienemmin veroin). Varakkailla yhtiöillä on verojuristit vero-optimoimassa ja minimoimassa ALVin haittavaikutuksia kunkin yritysten kannalta, koska ALV on niin merkittävä vero, että pienetkin löydöt tavoista vältellä veroja ovat helposti taloudelliselta arvoltaan isompia kuin verokonsultin palkkiot – ja koska ALV on niin tavattoman monimutkainen ero, ettei edes verottajan ALV-asiantuntijoista monet tunne sen monia yksityiskohtia (jolloin sen välttelyyn on tosiasiassa paljonkin laillisia keinoja, kunhan vain tuntee pykäläviidakon ja kotimaisen sekä kansainvälisen vero-oikeuteen liittyvän oikeuskäytännön), kun taas keskikokoisiin firmoihin ALVin haitat osuvat täysimääräisesti. ALVin ehtojen monimutkaisuuteen olit tainnut törmätä itsekin, kun kerroit vuonna 2012 blogissasi, että ”Itselläni kolumnit ovat verottomia ja luennot verollisia. Miten jaan tietokoneen ja printterin värikasettien hankintaan sisältyvän arvonlisäveron?” ja että ”jouduin kysymään verohallinnolta, onko eräs toimeksiantoni arvonlisäverollista vai ei. Sain kahdeksan sivua pitkän vastauksen, joka päätyi siihen, ettei voida varmuudella sanoa.” https://www.soininvaara.fi/2012/04/18/kattavaan-arvonlisaveroon/
Vuoden 2025 alusta ALVista poistuu kokonaan ALV-huojennus, joka on mahdollistanut alle 30 000 euron liikevaihdon yrityksille sen, että ne ovat voineet periä ALVit ja vähentää maksamansa ALVit ja saada huojennuksena itselleen takaisin näiden erotuksen: https://tilisanomat.fi/verotus/alv-alarajahuojennus-poistuu-ja-muita-pienyrittajia-koskevia-muutoksia-1-1-2025-alkaen . Sen jälkeen ALV-velvollisuuden alaraja Suomessa on 15 000 euroa. Esimerkiksi Italiassa vastaava raja on ollut 65 000 euroa, Virossa 40 000, Liettuassa 55 000 euroa, Itävallassa 35 000 euroa ja Saksassa lukema oli ainakin takavuosina 22 000 euroa.
Tuleva muutos voi leikata merkittävästi Suomen pienten yritysten kenttää esimerkiksi käsitöitä tekevien ja verkossa myyvien yrittäjien osalta, koska niiden verotus pomppaa reilusti ylöspäin monessa tapauksessa, ja muutos siirtänee kysyntää ja työpaikkoja erityisesti korkean ALV-velvollisuuden rajan maihin, joissa pienet yritykset jatkossa saavat toimia ALVitta. Suomessa on yksi EU:n matalimmista ALVin alarajoista ja sen lisäksi toiseksi korkein ALV-prosentti, joka yhdistelmä voi olla erittäin haitallista tilanteessa, jossa kilpailijat voivat tarjota tuotteensa EU:n sisällä ilman tällaista verorasitetta.
Kokonaisuushan siinä ratkaisee. Ihan sama minkä nimisiä veroluontoisia maksuja hintaan lisätään.
Tällä hetkellä saa tehdä 4 tuntia töitä ostaakseen omaa palveluaan tunnin. Pitäisi saada perustuslakiin joku raja tuolle välistävedolle.
Soininvaara kirjoitti:
”Lasketaan arvonlisävero sitten kuluttajan tai yrityksen veroksi, olennaista on, että sitä maksetaan pääomatuloista samalla periaatteella kuin palkoista. Sitä maksetaan myös digijättein palveluista.”
Tuo pitää paikkansa, jos puhutaan EU:n arvonlisäveroalueelle sijoittuvista yrityksiltä ostetuista palveluista. Mutta muualtakin voi digipalveluita nykyaikana ostaa. EU:n ulkopuolelta ostetuista sähköisistä palveluista ei peritä arvonlisäveroa kuluttajan ollessa ostajana silloin, jos siinä myyntimaassa ei alvia muutenkaan peritä.
Syynä ei ole se, että EU olisi tämän tilanteen varsinaisesti valinnut, vaan se, että EU:lla eikä Suomen valtiollakaan ole toimivaltaa määrätä lainsäädännöllä ulkomailla EU:n ulkopuolisia yrityksiä silloin, jos nämä itse eivät EU:n alueella toimi. Lisäksi kuluttajaa olisi vaikeaa tullatakaan sähköisten palveluiden osalta, kun tieto palvelun ostosta ulkomailta ei tule mitään kautta valtiolle. Fyysisiä paketteja on helpompi tullata. Lopputulos on se, että kuluttajat saavat täysin laillisesti tehdä digipalveluostoksia EU:n ulkopuolelta arvonlisäveroitta.
Kuluttaja saa vapaasti valita, ostaako sähköisen palvelun hinnalla X maasta Y vaiko ostaako palvelun hinnalla X + ALV EU-alueelta. Suomessa ostetaan aika paljon sähköisiä palveluita erityisesti suoraan Yhdysvalloista ilman arvonlisäveroja. Kieli rajaa jonkin verran digipalveluiden ostomahdollisuuksia ulkomailta, mutta ei aina.
Maksulliset digipalvelut kuluttajien näkökulmasta kannattaa usein ostaa EU:n ulkopuolelta. Erityisesti englanninkielisistä lehdistä osan pystyy ostamaan näin, ohittaen kokonaan EU:n arvonlisäverotuksen. Suomenkielisistä digilehdistä on tällä hetkellä vielä heikosti tarjontaa EU:n ulkopuolella olevilta myyjiltä, mutta e-kirjoja saa ostettua yhä enemmän sellaisistakin myyntikanavista, jotka ovat arvonlisäverottomia kuluttajille siksi, että sähköisen palvelun myyjä sijaitsee EU:n ulkopuolella.
Mitä korkeampi ALV Suomessa on, sitä enemmän sähköisten palveluiden ostot todennäköisesti karkaavat Suomen arvonlisäverotuksen ulkopuolelle.
Tavarat saa ostettua puolestaan alvitta käymällä tekemällä kaupat esimerkiksi EU:n alv-alueen ulkopuolella sijaitsevalla lentokentällä.
1950-luvulla jenkkien superrikkaat eivät kyllä maksaneet niitä huippukorkeita marginaaliveroja vaikka ne nimellisesti paperilla olivatkin. Syynä oli verokoodisto joka oli massiivinen. Esim. vuoden 1954 Internal Revenue Code on 375 sivua pitkä.
https://www.govinfo.gov/content/pkg/STATUTE-68/pdf/STATUTE-68A-Pg1.pdf
Piketty, Saez ja Zucman tutkivat asiaa ja totesivat käytännön veroprosentin olevan n. 42%. Nykyinen korkein veroluokka on 37% liittovaltion tuloverotuksessa. Ei siis ihme ettei verotus aiheuttanut silloin juuri sen enempää häiriötä kuin nytkään. Kirjanpitäjiä ja verojuristeja kyllä työllistettiin urakalla.
Voimme säätää ihanteellisia veromalleja, jotka rapautuvat ajan kanssa tai joiden ydin ei eduskunnassa ymmärretä, esimerkkinä avoir fiscal. USA:n lainsäädäntö on ”Bill Bargainia”, missä minkä tahansa lain yhteydessä on pitkä vekseli, mikä koostuu sikatilallisten tuista ja rikkaiden filantrooppien hyysäyksestä.
Olen Soininvaaran kanssa samaa mieltä, että tuloverotuksen ongelmien ratkaiseminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Siksi kansainvälisen järjestelmän korjaaminen olisi perusedellytys oikeudenmukaisemmalle ja ympäristöystävällisemmälle maailmalle. Onhan nimittäin niin, että kansainvälistä järjestelmää johtavat nykyisin eliitit, jotka itse hyötyvät olemassaolevista rakenteista, eivätkä siksi halua purkaa niitä. Lisäksi geopolitiikka on ajanut yhteistyön edelle kansainvälisillä areenoilla, kun Putin yhdessä Xin kanssa haluaa haastaa länsimaiden hegemonian ja käyttää jopa sotaa työkaluna länsimaita vastaan. Tässä tilanteessa tuntuu epärealistiselta, että kansakunnat alkaisivat puhaltamaan yhteen hiileen maailman vääryyksien korjaamiseksi.
Soininvaaralle kommenttina että moni varakas britti muutti Britanniasta esimerkiksi Sveitsiin ja Karibialle kun Britanniassa oli tuo 98% marginaalivero. Yhdysvaltain verojärjestelmä suosi tuolloin ankaraa verosuunnittelua joten moni varakas amerikkalainen vältti tuon veron maksun ainakin osittain. Vastaavanlainen ilmiö nähtiin myös Ranskassa 1980-luvulla kun presidentti Francois Mitterand otti varallisuusveron käyttöön. Silloinkin pääomia pakeni Ranskasta etenkin Sveitsiin ja Luxemburgiin.Britanniassa tilanne muuttui kun Margaret Thatcher oli poistanut varallisuusveron ja pääoma teki paluun uudelleen Britanniaan.. Myös Ruotsissa nähtiin vastaavanlainen ilmiö 1970-luvulla kun moni varakas ruotsalainen muutti Britanniaan ja Sveitsiin.
Hmm, Suomen huoltosuhteen ennuste ja syntyvyys näyttävät tämän päivän tilanteessa niin pahalta, että todella harkitsisin lappua luukulle. Suomessa, jossa jo verotetaan lähes kaikenlaista, ja paljon, ei kerättävää veroa oikeasti voi löytyä hirveästi enempää – superrikkaita saa toki puolestani yrittää rokottaa. Jos veronmaksajia ei saada maahan lisää, on menopuolta välttämätöntä leikata ja rankasti. Viime joulupöydässä katselin ympärilleni, ja totesin olevani lähes kymmenestä hengestä ainoa sillä hetkellä veroa kantava: oli pikkulasta ja koululaista, sairauslomaa ja hirveästi eläkeläisiä. Näillä mennään!
Korkean alvin ongelma on, että se leikkaa suoraan mikroyritysten kannattavuutta.
Osmo: ”Yhdysvalloissa ylin marginaalivero oli 90 % ja Britanniassa jopa 98 %.”
Eihän tuo vielä mitään. Astrid Lindgren maksoi Ruotsissa 1976 jopa 102% marginaaliveroa.
Ei tainnut maksaa marginaaliveroa vaan muistelisin, että kokonaisvero omaisuusveron kanssa ylti tuolle tasolla.
Soininvaaralle kommenttina että Ossi Saresoja oli oikeassa että Astrid Lindgren joutui maksamaan 102% marginaaliveroa vuonna 1976. Hän jopa kirjoitti siitä sadun Expressen lehdessä nimeltään Pomperipossa i Monismanien jossa fiktiivinen Pomperipossa tienaa omalla työllään 2 miljoonaa kruunua vuodessa mutta saa käteen vain 5 000 kruunua. Tuolloinen Ruotsin valtiovarainministeri Gunnar Sträng väitti että Lindgren olisi laskenut tulonsa väärin mutta korjausken jälkeen se olisikin oikea ja Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Gösta Bohman luki tuon Pomperipossa sadun Ruotsin valtiopäivillä osoittaakseen että Lindgren oli oikeassa.
Kyllä minun mielestä näyttää olevan marginaalivero (marginalskatt):
https://web.archive.org/web/20110614165422/http://www.expressen.se/noje/bocker/1.924415/pomperipossa-i-monismanien
Dubaihin on tänä vuonna muuttanut n. 6700 miljonääriä (The Economist), eivätkä ne kaikki ole venäläisiä.