Koko talousjärjestelmämme perustuu hintainformaatioon ihmisten tarpeista ja haluista. Tuotteen valmistus on kannattavaa, jos kuluttaja/asiakas arvostaa sitä niin paljon, että on valmis maksamaan siitä vähintään tuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Tämän voi tietysti kiistää ja sanoa, ettei ihminen ymmärrä itse mitä tarvitsee, mutta joka näin tekee, tulee samalla kumonneeksi koko markkinatalouden.
Jos ihminen pakotetaan ostamaan takki 500 eurolla, vaikka hän pitää sitä vain 150 euron arvoisena, syntyy 350 euron hyvinvointitappio. Hyvinvointitappio syntyy aivan samalla tavalla, vaikka takkia ei tarvitsisi ostaa itse, vaan veronmaksajat maksavat sen hänelle. Resursseja on käytetty johonkin, joka ei ole sen arvoista.
Terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaiset meriittihyödykkeet ovat meillä Euroopassa poikkeus vaatimuksesta arvostaa tuotetta sen aiheuttamien kustannusten verran.
Jopa autopaikkanormin kotimaassa, Yhdysvalloissa, on havahduttu siihen, että autopaikkanormissa ei ole mitään järkeä. Asuinalueelle rakennettakoon autopaikkoja niin paljon kuin on kysyntää, ei enempää eikä vähempää. Kysyntä taas on hinnan laskeva funktio; mitä korkeampi on hinta, sitä matalampi on kysyntä.
Jätkäsaaressa valtaosa autopaikoista toteutettiin valtavassa pysäköintiluolassa, josta kaikkien taloyhtiöiden piti osaa normin mukainen määrä paikkoja, tarvitsivat nämä niitä tai eivät. Tuossa luolassa yksi autopaikka maksoi aikanaan vähän yli 50 000 euroa kappaleelta. Summa tuntuu suurelta, mutta se on noissa oloissa kuitenkin edullisin tapa toteuttaa pysäköinti – tosin tämä riippuu siitä arvostetaanko asuinalueella puita vai tyydytäänkö pelkkään betoniin.
Maanpäällinen pysäköintikenttä on jossain kaukaisessa lähiössä halvin tapa toteuttaa autopaikat. Tosin tämä tarkoittaa, että alue joudutaan rakentamaan väljäksi, jotta parkkikentät mahtuvat talojen väliin. Mauno Koivisto varoitti jo 1960-luvulla, että tämä johtaa asuinalueilla siihen, että kaikkialle on pitkä matka niin, että autosta tulee välttämättömyys.
Jossakin Jätkäsaaressa parkkikentät olisivat todella kallis ratkaisu, koska maksimaalinen tonttitehokkuus olisi noin 0,8, kun se nyt on noin kaksi. Menetettäisiin 60 % rakennusoikeudesta. Kun rakennusoikeuden arvo, ja se on tuolla pitkälti yli tuhat euroa kerrosneliöltä.
Asian voi laskea näinkin. Parkkikentällä yksi auto ajoväylineen vie noin 30 m2. Jos parkkikentän vaihtoehtona olisi kuusikerroksinen talo, yksi autopaikka syrjäyttää 180 kerrosneliötä asuintilaa. Tämä siis maksaisi noin 180 000 euroa. Ei jatkoon, vaikka myönnettäköön, että laskelma on vähän yläkanttiin.
Yleensä ei ole tarjolla vahvaa kalliota, kuten oli osassa Jätkäsaarta. Silloin vaihtoehdoksi tulee sijoittaa autopaikat talon alle kellarikerroksiin. Se tulee kalliiksi, vaikka autopaikat mahtuisivat yhteen kerrokseen. Jos kerroksia tarvitaan kaksi, joudutaan merenpinnan alapuolelle tai ainakin pohjaveden pinnan alapuolelle, jolloin rakennelmasta tulee entistä kalliimpi. Kun Kirkkohallituksen tilat muutettiin Katajanokalla asunnoiksi, vaadittavat autopaikat maksoivat noin 150 000 euroa kappaleelta. Minusta tuollainen kaavamääräys oli järjenvastainen.
Maanalaisen tilan sijasta voidaan rakentaa erillinen pysäköintitalo. Jos asia lasketaan oikein, tämä ei tule sen halvemmaksi. Yleensä ei lasketa oikein. Olisi nimittäin otettava huomioon, että pysäköntitalo vie tontin asuintalolta. Sen vaihtoehtoisakustannuksena on otettava huomioon asuintalon menetetty rakennusoikeus.
Suosituksi on tullut kaivaa autopaikat pihalle betonikannen alle. Autot saadaan näin pois silmistä ja jonkinlainen piha saadaan kannen päälle. Puita siinä ei kuitenkaan kasva.
Jokin aika sitten uutisoitin ”tutkimuksesta”, jonka mukaan tiivis rakentaminen ei ole mikään ilmastoteko, koska asuinalue ilman puita paahtuu kesähelteillä. Tässä sekoitettiin iloisesti ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen, mutta oli miten oli; olisi kivaa jos olisi puita. Enemmän kuin talot, tilaa puilta vie pysäköinti.
Miksi muiden pitäisi maksaa minun pysäköintipaikastani?
Tuntuisi aika pölvästiltä esittää, että jos minä haluan auton, naapureitteni on se minulle ostettava, koska asumme samassa talossa. Ajatus on kuitenkin vähemmän pöhkö kuin että naapureitteni on maksettava minulle autopaikka, koska autopaikka on selvästi kalliimpi kuin auto.
Ei ole aivan selvää, kenen maksettavaksi liian kalliit autopaikat lopulta joutuvat, naapureiden vai kaupungin. Joku ne kutenkin joutuu maksamaan. Minä veikkaan kaupunkia, koska kalliin pysäköinnin vaatimus laskee tontin arvoa, ja Helsingissä kaupunki pääosin omistaa maan.
Eläköön markkinatalous!
Markkinatalous tarjoaa parhaan ratkaisun pysäköintiongelmaan. Irrotettakoon autopaikat taloudellisesti asunnoista ja tehtäköön niitä kysyntää vastaavasti. Jos paikat maksavat 50 000 €/kpl, tehtäköön niitä niin paljon kuin tulevat asukkaat haluavat ostaa tällä hinnalla tai vuokrata kustannuksia vastaavalla hinnalla. Oikea vuokra olisi selvästi yli 200 €/kk. Aika paljon pienemmällä autopaikkamäärällä selvittäisiin. Helsingissä rakennetaan asuntoja noin 400 000 kerrosneliötä vuodessa. Jos autopaikkanormi on keskimäärin 1 paikka/130 k‑m2, pakollisten autopaikkojen määrä on noin 3 000. Jos ne maksavat (oikein laskettuna) 50 000 €/kpl, hintalappu on 150 M€. Tästä ainakin 100 M€ on hyvinvointitappiota. Se on rahaa siinä, missä kaikki muukin rahanmeno.
Mutta minä tarvitsen autoa!
Jos autopaikan hinta olisi oikea, moni keksisi paremman ratkaisun kuin maksamisen pysäköinnistä. Koska pysäköinti on selvästi itse autoa kalliimpaa, moni luopuisi autosta ja käyttäisi joukkoliikennettä, taksia, yhteiskäyttöautoja tai auton vuokrausta sen sijaan.
Joka toisella helsinkiläisellä ruokakunnalla ei ole autoa. Kantakaupungissa, jopa kokoomuslaisten Töölössä, autonomistajat ovat selvässä vähemmistössä. Joillekin auto on välttämättömyys. He joko maksavat autopaikastaan tai harkitsevat, kannattaisiko heidän sittenkin asua jossakin (= lähiössä), jossa pysäköinnin järjestäminen on olennaisesti halvempaa. Tulijoita Helsingin rannoille heidän tilalleen kyllä riittää.
Töölöläiset valittavat pysäköintipaikkojen puutetta. Alueella on iso kaupallinen pysäköintihalli, joka on lähes tyhjä. Pysäköinti siellä on edullisempaa kuin Jätkäsaaren velvoitepaikoilla, mutta rikkaat töölöläisetkään eivät pidä autopaikkaa sen arvoisena.
Kävin tapaamassa vanhaa kokoomuslaista ystävääni, joka on muuttanut maakunnasta Tapiolaan. Hän kertoi luopuneensa autosta, koska autopaikasta olisi joutunut maksamaan 190 €/kk. Sen sijaan hän on siirtynyt autonvuokraajaksi.
Monissa keskieurooppalaisissa kaupungeissa on yhteiskäyttöautoja eli auton pikavuokrausta, käytetään todella runsaasti. Meillä subventoitu pysäköinti toimii räikeästi sekä yhteiskäyttöautoja että auton vuokrausta vastaan. Siitä voisi valittaa markkinatuomioistuimeen.
Sitten ne pysäköivät minne sattuu
Alun perin autopaikkanormia perusteltiin sillä, että jos autopaikkoja ei ole, ihmiset pysäköivät minne sattuu. Nykyisin on olemassa myös pysäköinnin valvonta, mutta on tähän ongelmaan parempi ratkaisu.
Tokiossa asia on ratkaistu niin, että autoa ei saa ostaa, ennen kuin on hankkinut sille pysäköintipaikan. On loogisempaa sitoa autopakkavelvoite autoon kuin asuntoon.
Jos autoilu on sen luonteista, että kustannusten noustessa jonkun kympin, vaihtaa joukkoliikenteen käyttäjäksi, ei varmasti oikeasti autoa tarvitse. Tuolla autoilevat, vaikkakin aina kalliimmin, ne, joiden työ tai arki ei tule muuten järjestettyä. Monissa eurooppalaisissa kaupungeissa pelkkä keskustavyöhykkeen ylittäminen maksaa kympin pari, ja esim Tukholman ydinalueella pysäköinti on muutettu 24/7 maksulliseksi! Kärsijöitä tässä paletissa ovat pienituloiset, jotka ovat kyllä jo asumisen hinnan vuoksi joutuneet muuttamaan keravalle. Helsingin kantakaupungissa asuva ja asioiva helposti unohtaa, että lähipalvelujen päivänkodin setä tai kaupan kassa saattaa tulla töihin hyvin pitkän matkan päästä, aamuvuoroon mieluiten autolla.
Suunnittelija: “lähipalvelujen päivänkodin setä tai kaupan kassa saattaa tulla töihin hyvin pitkän matkan päästä, aamuvuoroon mieluiten autolla”
En näe, että tämä olisi argumentti parkkipaikkanormin taikka halvan pysäköinnin puolesta. Kyllä niihin kauppoihin ja päiväkoteihin työntekijät löydetään. Ehkä heille joutuu maksamaan korkeampaa palkkaa kuin aiemmin, mutta se on silti halvempaa kuin käyttää erittäin kallista kantakaupungin maata autojen säilyttämiseen jonkin paremman käyttötarkoituksen sijaan.
“Kärsijöitä tässä paletissa ovat pienituloiset”
Pysäköinnin subventointi on kyllä harvinaisen tehoton tapa tukea pienituloisia. Ei jatkoon.
Kummasti se Ruotsin talous vetää paremmin silti. Taitaa köyhien puolustaminen autoiluun vedoten olla vain rikkaiden ja hyvätuloisten keppihevonen laskea omia kulujaan.
En kyllä suoraan sanottuna ymmärrä, että miksi pienituloinen muuttaisi keskusta/kaupunkikorttelialueelle, missä auton pitäminen kallista ja hankalaa, samalla kun tarvitsee autoa töihin siirtymiseen.
Kuten Osmo kirjoittaa, kun autoilusta tai auton ylläpidosta tietyssä paikassa tehdään kallista, niin kysyntä asunnoista alueella laskee niillä ihmisillä, jotka ovat henkeen ja vereen autoilijoita. Näitä autoilijoita kyllä Suomessa ja jopa Helsingissä riittää, osalle auto on ihan puhdas statusasia kunnon jenkkityyliin. Tämä koskee melko usein hyvätuloisia, joille auto on monesti oikeastaan mukavuus- ja tai statusasia eikä välttämättömyys. Oikeastaan tämä jääräpäinen autoilu erottaa minusta fiksut ja vähän hölmöt hyvätuloiset toisistaan, erinomaisesti. Mikä taas jälleen kerran osoittaa sen, ettei tämä meidän meritokratia todellakaan toimi täydellisesti millään tasolla.
Paralleelien vetäminen kansantalouden suorituskyvyn ja pysäköintiratkaisujen välille on mielestäni vähintäänkin yhtä tyhmää kuin yksityisautoilu.
Päinvastoin. Vain harvoilla kaikkein varakkaimmilla perheillä on varaa asua niillä kalliilla kaupunkialueilla, joissa ei tarvita autoa tukiaisten varassa rakennettujen ja ylläpidettävän julkisenliikenteen tiheän verkoston avulla.
Mihin unohtuikaan vaatimus markkinataloudesta eli kustannusvastaavuudesta julkisen liikenteen osalta?
Pienituloisemmat, eli suurin osa väestöstä, joutuu asumaan muualla halvemmilla alueilla, jossa julkista liikennettä ei pystytä sen kalleuden takia järjestämään riittävän kattavaksi. He joutuvat hoitamaan valtaosan liikkumisestaan korkeilla veroilla rasitetuilla hlö/autoilla.
Miksi suurin osa väestöstä joutuu rahoittamaan oman liikkumisensa lisäksi vielä parempituloisten liikkumista kaupungeissa?
Kansalaisten tasa-arvoinen kohteleminen verotuksellisesti edellyttää, että kun esim. H:ki maksaa puolet julkisen liikenteen käyttäjien matkakustannuksista, pitää sen myös alkaa maksamaan puolet hlö-autojen ja muidenkin liikennevälineiden matkakustannuksista.
Ja koska valtio perii tieinvestointinsa euron 8 kertaa suurempana takaisin hlö-autoliikenteeltä tämän erilaisilla veroilla, pitää myös julkisen liikenteen investoinnit alkaa periä sen käyttäjiltä samalla tavoin erityisveroilla 8 kertaisesti takaisin yhteiskunnalle.
Esimerkiksi VR:ää valtio on jo vuosikymmenien ajan tukenut Ratahallintokeskuksen kautta vuosittain noin miljardilla eurolla.
VR:ltä on saatavissa jatkossa 8 mrd euron verotulot valtiolle, tai sitten VR alentaa juniensa nopeudet niin alhaisiksi, etteivät ne runtele enää raiteita jatkuvasti korjaustöitä tarvitseviksi. Jälkimmäisessä tapauksessa valtio säästäisi joka vuosi miljardin.
Pohjimmiltaan kyse on yhä rajallisten resurssien ohjaamisesta tehokkaasti, eli markkinatalouden parhaasta puolesta.
Autoilijoiden ohjaaminen, huom. ohjaaminen ei pakottaminen, asumaan kauemmas on rajallisten resurssien tehokkaampaa käyttöä, keskustassa on muutenkin paljon palvelualan työpaikkoja.
Nythän autopaikkojen subventoiminen suoraan sanottuna ohjaa maankäyttöä äärimmäisen tehottomasti kun se viimeinen loppukäyttäjä ei useassa tapauksessa maksa sitä todellista hintaa, vaan hintaa sosialisoidaan jotenkin sillä logiikalla, että julkishallinnon ja yhteiskunnan täytyy tukea ja mahdollistaa yksityishenkilöautoilu. Tämä kuvastaakin hyvin monien suomalaisten näkemystä, joka tuntuu olevan se että autoilu on pyhä perusoikeus ja yhteiskunnan täytyy tehdä hartiavoimin töitä sen tukemiseksi ja mahdollistamiseksi.
Henkilökohtaisena huomiona, en ole alunperin Helsingistä kotoisin ja olin pitkään melko autoneutraali. Kuitenkin kun on lukenut selvästi henkilöautoilijoiden kirjoittamaa vinkumista yhteiskuntarakenteesta ja autoilun verotuksesta ja nähnyt paljon näitä elämäntapa-autoilijoita niin olen kyllä hyvin jyrkästi kääntynyt autokriittiseksi. Ylenmääräisellä henkilöautoilulla on myös melko varmasti huomattavia julkista terveydenhuoltoa rasittavia ominaisuuksia, lähinnä sen vuoksi että moni autoilija ei korvaa autoilun vähentämää hyötyliikuntaa millään tai ainakaan riittävästi. Kummasti ne lihavimmat ovat AINA niitä autoilijoita, varsinkin kun näen miehiä.
Mikä lienee lihavuuden ja autoilun kausaliteetti?
Päättelin jo 70-luvun alussa julkisen liikenteen päästöt yksityisliikennettä suuremmiksi. Julkinen liikenne ajaa jokaisen matkustajansa matkaa moninkertaisesti pidemmän matkan. Hlö-autoissa kulkee matkustajaa kohti vähemmän tyhjiä paikkoja kuin keskimäärin julkisessa liikenteessä. Se on helppo päässälaskutehtävä.
Bussi painaa hlö-autoa enemmän, siksi myös päästö on suurempi ja ilma sen kohdalla hlö-autoa likaisempaa.
Lukiossa selvisi julkisen liikenteen polttavan ehtyviä fossiilisia polttoaineita. CO2-päästöt kasvavat. Bensiini sen sijaan on Euroopassa laajuisesti jäte-energiaa. Sitä ei tehdä raakaöljystä vaan jätteistä, joita jää jäljelle kun raakaöljystä erotetaan kevyen polttoöljyn valmistukseen kelpaavat ainekset.
Öljyvarojen kulutuksen vähentämiseksi kannattaisi siirtyä dieselbusseista bensiinikäyttöisiin hlö-autoihin. Vähenevä dieselin kulutus hidastaisi maailman raakaöljyvarojen polttamista.
Junaliikenne on kaikkein suurinta hukkaliikennettä ja energiavarojen tuhlaamista. Yo-aineessani vuonna ‑76 perustelin Helsingin metron hölmöläisten touhuksi. Jokaisen metroaseman kohdalle olisi ennemmin kannattanut rakentaa työpaikkoja. Lähiöissä asuvien työmatkat olisivat lyhentyneet merkittävästi. Pelkkä ”metron syöttöliikenne” olisi riittänyt monille matkustajille lähityöpaikkoihin pääsemiseksi. Ydinkeskustaan asti ulottuvien työmatkojen määrä olisi aikaa myöten romahtanut, samoin ruuhkat ja päästöt.
80-luvun alussa Suomessakin jo tiedettiin liikenteen haitallisten päästöjen johtuvan dieselbusseista, ei suinkaan hlö-autoista. Terveyshaittoina mitattuna puhuttiin monisata- tai jopa tuhatkertaisists haitoista. Tiedotin niistä kyllä H:gin vastuullisia virkamiehiä erilaisissa yleisö- ja työpajatilaisuuksissa mutta turhaan. Hlö-autojen syyttäminen huonosta ilmanlaadusta olisi paljastunut sepitteeksi.
Sähköllä toimiva julkinen liikenne ei suinkaan ole päästötöntä. Päiväsajan ruuhkatuntien huippusähkönkulutus joudutaan kattamaan fossiilisia huippusähkövoimalaitoksia käynnistämällä. Mitä enemmän sähköistä raideliikennettä, sitä runsaspäästöisempää sähköntuotantoa.
Henkilöautojen sähköakut sen sijaan ladataan öisin ja mahdollisuuksien mukaan päiväsajan hiljaisina tunteina.
Oma lukunsa on, että autoilun verotuotoilla voidaan haluttaessa rakentaa sähköautoille päästöttömästi sähköä tuottavia ydinvoimaloita ym. moninkertainen määrä tarpeeseen verattuna.
Vastaavaan eivät sähköjunat tai ‑bussit kykene suuresta hukkaliikenteestään johtuvan kalleutensa (tappiollisuutensa) takia.
Painotan etten vastusta julkista liikennettä vaan sen tukiaisia. Jokainen liikkukoon millä haluaa kunhan vain maksaa itse kustannukset.
Hyväksyin tämän, vaikka tekisi mieli vaatia vähän laskelmia. Esimerkiksi bensiini ei ole pelkkää jätettä, vaan se on jalostettavissa toiseen muotoon. Henkilöauto sopii ehkä maalle,. mutta kaupungissa pelkästään katuverkon riittävyys tekee mahdottomaksi henkilöautoihin perustuvan liikenteen. Joukkoliikenteellä tehtävistä matkoista selvästi alle puolet liittyy mitenkään työpaikkaan.
Muutama oikaisau Matti Ikäisen puheenvuoroon:
“Bussi painaa hlö-autoa enemmän, siksi myös päästö on suurempi ja ilma sen kohdalla hlö-autoa likaisempaa”
Ennen vanhaan bussit saastuttivat mutta nykyiset kaupunkibussit kulkevat joko sähköllä tai kaasulla ja niissäkin jotka kulkevat dieselillä on tiukat pakokaasunormit, tiukemmat kuin henkilöautoissa.
“Jokaisen metroaseman kohdalle olisi ennemmin kannattanut rakentaa työpaikkoja. Lähiöissä asuvien työmatkat olisivat lyhentyneet merkittävästi. Pelkkä ”metron syöttöliikenne” olisi riittänyt monille matkustajille lähityöpaikkoihin pääsemiseksi. Ydinkeskustaan asti ulottuvien työmatkojen määrä olisi aikaa myöten romahtanut, samoin ruuhkat ja päästöt.”
Näin on ehkä osittain tapahtunutkin että työpaikkoja on metroasemienkin läheisyydessä, mutta ihmisillä on muitakin tarpeita matkustaa suurkaupungissa kuin vain kodin ja työpaikan välillä. Sellainen kaupunkirakenne jota ehdotat muistuttaa siperialaista teollisuuskaupunkia, ei niissä tarvita metroa koska kaikki asuvat kävelymatkan päässä tehtaasta, mutta sellaisissa kaupungeissa ei haluta nykyisin asua.
“Sähköllä toimiva julkinen liikenne ei suinkaan ole päästötöntä. Päiväsajan ruuhkatuntien huippusähkönkulutus joudutaan kattamaan fossiilisia huippusähkövoimalaitoksia käynnistämällä. Mitä enemmän sähköistä raideliikennettä, sitä runsaspäästöisempää sähköntuotantoa.”
Suomessa on onneksi niin paljon ydinvoimalakapasiteettiä että raideliikenteen takia ei tarvitse fossiilista varavoimaa käynnistää. Lähinnä lämmityksen takia talvella niitä käynnistetään, mutta hyvä puoli on että voimaloiden piipuissa on tehokkaat suodattimet että ei tarvitse maan pinnalla saasteista kärsiä, toisin kuin autojen pakokaasut.
“Öljyvarojen kulutuksen vähentämiseksi kannattaisi siirtyä dieselbusseista bensiinikäyttöisiin hlö-autoihin. Vähenevä dieselin kulutus hidastaisi maailman raakaöljyvarojen polttamista.”
Tästä olen samaa mieltä. Bussit ovat jo siirtyneet pois dieselistä mutta melkein puolet Suomenkin h‑autoista kulkee dieselillä ja koska niillä ajetaan enemmän ja ovat kestäviä niin kestää kauan ennekuin niistä pääsee eroon. Oli vahinko että 1990-luvulla autonvalmistajat alkoivat hehkuttaa dieselhenkilöautoja vähemmän ympäristölle haitallisina kuin bensa-autoja, koska niin ei ole.
“Oma lukunsa on, että autoilun verotuotoilla voidaan haluttaessa rakentaa sähköautoille päästöttömästi sähköä tuottavia ydinvoimaloita ym. moninkertainen määrä tarpeeseen verattuna”
Ei taida ihan yhtälö mennä tasan. Autoista perittävillä veroilla ei ydinvoimaloita kovin paljon rakenneta, ne ovat niin kalliita rakentaa että ne rakennetaan teollisuus rahoittajana pääasiassa. Mutta tulevaisuudessa jos niiden rakentaminen tapahtuisi sarjatuotantona enemmän kuin nyyt, niin niiden hinta ehkä halpenee.
Suomessa ylipäänsä autoista kerätyillä veroilla rahoitetaan terveydenhoitoa ja sote-sektoria. Maissa joissa ei kerätä autoveroja joutuvat vanhukset asumaan lastensa luona ts keski-ikäisten vapaa-aika menee kokonaan vanhusten passaamiseen.
Olen monesta pointista periaatteessa samaa mieltä. Mutta mitä tilalle? Ongelmana on vapaamatkustusongelma — ja vieraat. Sekä tilanteiden muuttumiset elinkaaren aikana. Jos talojen ensimmäiset käyttäjät tarvitsevat autopaikkoja määrän X hinnan ollessa Y, tilanne ei välttämättä ole ikuisesti sama, koska sekä hinnat että käyttäjät muuttuvat.
Aikaa sitten katselin erään asuinalueen tilannetta, jossa taloihin ei ole tehty paljoa autopaikkoja, ja asukkaat ovat täyttäneet lähikadut autoillaan. Talon valmistuessa kysyntää maksullisille autopaikoille ei ollut, koska oli vaihtoehtoistarjontaa ilmaispaikoista. Mutta sitä mukaa kun kyseisen asuinalueen vapaita tontteja on yhä enemmän rakennettu, ja ilmaispaikoille on yhä enemmän pyrkijöitä, on pysäköintipaikkamarkkina alkanut näyttää erilaiselta.
Markkinatalous ei toimi ainakaan tavallisten kuluttajien osalta kovin hyvin sellaisten asioiden ennakoinnissa, joihin liittyy isompia muutoksia ajan edetessä.
Markkinatalous osaa hoitaa vaikeampiakin asioita kuin sen, paljonko jossakin tullaan tarvitsemaan autopaikkoja kymmenen vuoden kuluttua. Onhan sitä osattava ennakoida myös asuntojen koko. Isompien asuntojen tarve kasvaa lasten mukana
Soininvaara kirjoitti:
“Markkinatalous osaa hoitaa vaikeampiakin asioita kuin sen, paljonko jossakin tullaan tarvitsemaan autopaikkoja kymmenen vuoden kuluttua. Onhan sitä osattava ennakoida myös asuntojen koko.”
Tuo on varsin ongelmallinen esimerkki, koska asuntojen koon määrittämistä nimenomaan ei ole enää vuosiin annettu markkinoiden määritettäväksi, koska markkinatalouden ei aiemman toteuman perusteella ole uskottu hoitavan asiaa järkevästi. Jos markkinatalous asiasta päättäisi, Suomessa olisi kenties satoja tuhansia alle 15 neliön edullisia miniasuntoja, kun taas nyt niiden rakentaminen on lakiteitse kielletty.
Samoin asuntomarkkinoihin liittyy nykyään esteettömyysmääräyksiä, koska valtio on jo pitkään tiennyt väestön ikääntymiskehitystä kuvaavien väestöennusteiden pohjalta, että vuosikymmenten päästä asunnoissa asuvista ja vierailevista nykyistä selvästi suurempi osa on eri tavoin liikuntaesteisiä — vaikka tällä hetkellä osuus onkin vielä pienempi. Markkinatalous ei tällä hetkellä aja niitä tuottamaan tulevina vuosikymmeninä tarvittavissa määrin, koska markkinatalous tasapainottaa nykyhetken kysyntää ja tarjontaa, ja ostajat ja myyjät eivät luontaisesti huomioi vuosikymmeniä myöhempiä mahdollisia toimintaympäristön muutoksen takia seuraavia tarpeita.
Markkinatalous toimii monessa asiassa, mutta ennakoinnissa se toimii huonosti silloin kun kauppaa käymässä ovat maallikot. Futuurien osalta markkinatalous toimii paljon paremmin silloin kun ostajina ja myyjinä ovat tulevaisuuden ennustamisen ammattilaiset, jotka hinnoittelevat niin korkoja kuin sähköäkin. Mutta se ei ole tilanne asuntojen kuluttajamarkkinoilla, jossa ostajista ja myyjistä huomattava osa on maallikkoja — ja joista moni ostaa käyttötuotetta, eikä kauppaa tehdessään paljoakaan keskimäärin mieti ajan edetessä tapahtuvia muutoksia.
Ei minusta ole mitään omituista siinä, että keskustassa olevan 500 000 euron asunnon tarvitsema autopaikka maksaa 50 000 euroa. On väärin verrata sitä auton hintaan. Autopaikka säilyttää arvonsa asunnon lailla, kun taas auto uusitaan muutaman vuoden välein.
Uskon, että monelle helsinkiläiselle auton omistajalle auto tuottaa niin vähän hyvinvointia ja hyötyä, että kotipysäköinnin muuttuminen markkinahintaiseksi saisi todella monet luopumaan autosta.
Olen itse hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä kantakaupungin reunalla ja kahvihuonegallupin perusteella n. 75% omistaa auton, mutta kukaan ei käytä autoa työmatkaan.
Ehkäpä koska työpaikalla pysäköinti maksaa työpäivän ajalta n. 20€ (tässäkin hinnassa lienee kauppakeskuksen muiden asiakkaiden subventaatiota mukana).
Itse luovuimme autosta 2 vuotta sitten, kun totesimme että lastenrattaat on miellyttävämpää pukata ratikkaan kuin pakata rattaat ja vauva autoon.
Jonkin verran elämä muuttui ja mm. Porkkalanniemen ulkoilumaastot vaihtui lähiluontoon ja kauppareissut Prismaan vaihtui ruoan kotiintoimitukseen. Edelleen vuokraamme silloin tällöin autoa kun vierailemme kotiseudulla pohjoisessa, mutta sinnekin on lasten kanssa mukavampi mennä junalla ja vuokrata auto vasta kohteessa.
Elämänlaatu lähinnä vain nousi.
“Edelleen vuokraamme silloin tällöin autoa kun vierailemme kotiseudulla pohjoisessa, mutta sinnekin on lasten kanssa mukavampi mennä junalla ja vuokrata auto vasta kohteessa.”
Tällä Soininvaaran palstalla löytyy jostain historiasta minun hintavertailu mummolaan matkasta. VR olisi ottanut perheeltä yli tonnin kun tankki dieseliä maksoi 55 euroa.
Lisäksi tuolla pohjoisessa on pakko olla se auto, kuten itsekin mainitsit.
Asuin aikoinaan Kampissa Eerikink. 25:ssa. Työpaikkani oli saman kadun viereisessä talossa 5 m päässä. Siellä ihmeteltiin miksi silti autoilin usein aamuisin tuon välimatkan. Se oli kuitenkin erittäin kannattavaa. Säästin kymppitonneja kiertämällä kehä III tienoilla silloin sijainneiden rakennustarvikkeiden suurten alennusten poistomyymälöiden ja vain lähinnä virka-aikoina auki olleiden ammattiliikkeiden ym. kautta haalimassa laadukkaita remontti‑, LVI- ja sähkötarvikkeita pilkkahinnalla kodinkoneita myöten. Remppasin räjähdyskuntoisen asuntoni pikkuhiljaa loistokuntoon. Arvonnousu oli huima, ja riittää hyväkuntoisten hlö-autojen hankkimiseen loppuiäkseni.
Opetus on, että hlö-auto mahdollistaa toimeliaisuutta ja konkreettisella aikaansaamisella vaurastumista aivan toisella tavalla kuin julkisen liikenteen välineissä aikaansa tuhraamalla.
Tämä voi olla triviaali detalji, mutta koskeeko tuo mitä sanottiin ”pysäköintikentästä” myös suoraan kadunvarsipysäköintiä?
Läheiseni asuu Jätkäsaaren siinä osassa, joka rakennettiin ensimmäisenä 90-luvun puolivälissä, eli ne korttelit ihan Ruoholahden kanavan tuntumassa.
Siinä autopaikat ovat talojen edessä poikittain kadunvarressa ja siinä kasvaa myös puita jalkakäytävän reunassa (autot ovat ”puun alla”).
Monen mielestä tämä on viihtyisintä osaa Jätkäsaaresta.
Koska parkkiruudut ovat poikittain, mahtuu talon eteen tehokkaasti paljon autoja, ja katutila on miellyttävän avara.
Ymmärrän toki, että jos ainoana vertailukohtana pidetään samalle paikalle teoreettisesti rakennettavissa olevia kerrosneliöitä, niin katutilan käyttö pysäköintiin on aina tehotonta.
Kuitenkin ainakin maallikon silmin talojen etäisyys toisistaan näyttää tuolla asuinalueen viihtyisyyden kannalta oikein sopivalta.
Lisäys: kappas, tästä HS:n juuri julkaisemasta jutusta, jossa puhutaan uudemman Jätkäsaaren ahtaudesta, löytyy kuva juuri edellä mainitsemastani kohdasta Messitytönkadulta.
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010570069.html
Olisi mukava jos näiden taloustieteen peruskurssien yksinkertaistuksiin pohjautuvien ala-aste-matemaattisien teoretisointien sijasta päättäjät omaisivat edes jotain kokemusta yritysmaailmassa ja todellisessa markkinataloudessa toimimisesta. Piinallista lukea näitä toisten rahoilla paineettomasti pelanneiden paasauksia.
Ostopäätökseen vaikuttaa moni muukin asia kuin ostohetken hinta. Etenkin kun ostokseen liittyy kuluja ja riskejä vuosikymmeniäkin eteenpäin ja kulu on isoimpia ihmisen elämässä.
Oletetaanpa että X vuoden päästä autoilu on päästötöntä. Jos yhtään tuntee ihmisluonnetta, ymmärtää että sillä hetkellä kaikki joilla on varaa ja tarvetta, palaavat joustavuuden vuoksi yksityisautoiluun ilman moraalista painetta. Sillä hetkellä nämä autopaikattomat rakennukset menettävät arvonsa. Tunnut olettavan että kaikki ovat luddiitteja.
Toinen asia mikä ajattelussasi menee taas kerran aivan pieleen on jättää huomiotta että puiden ja ylipäätään viihtyvyyden ja estetiikan puute osmordoreissa romauttaa jo nyt näiden alueiden arvoa kun asukkaille kertyy negatiivisia kokemuksia ja he muuttavat pois. Siinä ei kaupungin törsäily keinuihin ja muu kosmetiikka riitä. Se on sitä todellista markkinataloutta. Ei kysyntä ole vain hinnan funktio, ko. yhtälö on tarkoitettu ekan vuoden opiskelijoille kuvaamaan _näiden kahden suureen_ suhdetta tietyin oletuksin.
“Piinallista lukea näitä toisten rahoilla paineettomasti pelanneiden paasauksia.”
Tässähän nimenomaan haluttaisiin vähentää toisten rahoilla pelaamista. Ei kieltää autopaikkojen rakentamista maksuvalmiille asukkaille, vain lopettaa toisten rahojen käyttö. Se 100 milliä vuodessa hyvinvointitappiota on minultakin pois: olen helsinkiläinen veronmaksaja. Ja autoilija, mutta minulla on oma autopaikka omakotitalon pihalla, en hyödy mitenkään siitä, että autopaikkanormi pakottaa rakentamaan toisille autoilijoille autopaikkoja jonkun toisen piikkiin.
“Oletetaanpa että X vuoden päästä autoilu on päästötöntä.”
Yksityisautoilun pääongelma kaupunkialueella ei ole päästöt vaan rajallinen tila.
“Jos yhtään tuntee ihmisluonnetta, ymmärtää että sillä hetkellä kaikki joilla on varaa ja tarvetta, palaavat joustavuuden vuoksi yksityisautoiluun ilman moraalista painetta. Sillä hetkellä nämä autopaikattomat rakennukset menettävät arvonsa.”
Tuossa näyttäisi menevän mutkat suoriksi siten, että oletat, että ‘kaikki joilla on varaa ja tarvetta’ on yhtä kuin ihan kaikki. Kaikilla ei ole varaa tai tarvetta, eikä tule.
Yritäpä myydä asuntoa Katajanokalla;
ensimmäiseksi kysytään onko autopaikkaa!
Liikenteen vaatima tila on aina julkisesti subventoitua. Katuverkot ja raiteet on kaupungin maalla ilman suoraa tuottoa. Kaupungin liikenne taitaa kuulua niihin palveluihin, joita ei onnistuta pelkän markkinatalouden logiikalla järjestämään fiksusti. Tämä näkyy mm useissa kehitysmaiden kaupungeissa.
Autoilu/parkkipaikkasosialismille on siis löydettävissä puoltavat argumenttinsa siinä missä julkisen liikenteen subventiolle ja kaavoituksellekin.
Autoilulle on kaupunkiseudulla tarpeensa, koska kaikille sopivia joukkoliikennereittejä ja aikatauluja on logistisesti mahdoton luoda. Olisiko se sitten taksiliikenteen subventio vai mikä, jolla lisätään kaupunkiseudun sisäisen liikenteen joustavuutta mutta vältytään parkkipaikkaongelmalta? Liikenteen sopiminen yksilön tarpeisiin kun on olennainen osa sitä kaupunkiseudun talouden toimintaa, työvoiman saatavuutta, kohtaantoa, jne.
Ykistyisautoilulle on tarpeensa kyllä, enkä ole kuullut kenenkään sen kieltämistä ehdottamista.
Vertaus yksityisautoilun tukemisen joukkoliikenteen tukemiseen on kuitenkin sikäli hassu, että hyvin toimiva joukkoliikenne nimenomaan vähentää tarvetta yksityisautoilulle ja pienentää sen tuomia haittoja, oli kyse sitten melusta, saasteista, ruuhkista tai kaupunkitilan käytöstä.
Ideaali tieten olisi että yksityisautoilijat maksaisivat aiheuttamistaan haitoista täysimääräisesti, mutta kun näin ei ole niin joukkoliikenteen tukeminen on jäljellå olevista vaihtoehdoista pienempi paha että kaupungista ei tule logistista ja maankäytöllistä painajaista.
Tässä pidemmin: https://www.soininvaara.fi/2019/10/01/miksi-joukkoliikennetta-subventoidaan/
Voi toki olla, että hyvin toimiva julkinen liikenne vähentää hlö-autojen käyttöä.
Entäpä haitat? Vaikka hlö-autojen määrä vähenee, tilalle tulee niitä haitallisemmat bussit ja ratikat. Melu on hlö-autoja kovempi, päästöt suurempia ja hengitysilmaa saastuttavampia, ja lisäksi kadut ruuhkautuvat aiempaa pahemmin.
On syytä huomata, etteivät ruuhkat johdu hlö-autoista. Autot eivät kaavoita.
Autojen syyttäminen tilanpuutteesta on yhtä älytöntä kuin jos järkeilisi liian pienen pussin olevan siihen mahtumattomien banaanien syytä.
Autoilijat puolestaan eivät ole päättäneet ruuhkiensa lisäämisestä sallimalla hlö-autoliikenne vain yhdellä kaistalla vaikka näitä on monta vierekkäistä.
Autoilijat eivät myöskään ole vastuussa liikenteen kehittämisrahojen käyttämisestä ruuhkia lopettavien tietunnelien sijasta julkisen liikenteen tukiaisiin (eli korruptioon: matkustajien lahjomiseen verovaroilla).
On toki hyvä pohtia erilaisia syitä ja seurauksia. Lopputulos nähdään todellisuudesta: mitä suurempi osuus liikenteestä hoidetaan julkisella liikenteellä, sen saastuneempi, ruuhkaisampi ja meluisampi alue. Pätee niin Helsinkiin kuin Chicagoonkin: mitä kauemmaksi niistä poistuu, sen miellyttävämpi ympäristö.
Olen samaa mieltä.
Kommentoin siis tätä ideaa antaa markkinoiden hoitaa parkkipaikat. Ei ne markkinat hoida tieverkkoa eikä julkista liikennettäkään fiksusti, kuten hyvin tiedetään. Molemmat on suunniteltava ja järjestettävä julkisen vallan toimesta. Ja siis niin pitääkin tehdä. Julkisen vallan on huolehdittava siitä, että kaupungissa ihmiset ja tavarat pääsevät sujuvasti paikasta toiseen. Samalla perusteella voidaan väittää, että julkisen vallan on huolehdittava parkkipaikkojen riittävyydestä. Tai huolehdittava jollain muulla tavalla, että kulku onnistuu joustavasti myös niille, joiden tarve ei tule joukkoliikenteen reiteillä tyydytetyksi.
Ehkä trolli, mutta haukkaan.
Vai että julkinen liikenne päästää enemmän, kaikkea sitä kuuleekin. Kaikki raitiovaunut, metrot ja junat kulkevat sähköllä. Sen lisäksi suurin osa kaupunkiliikenteen busseista on jo sähköbusseja ja tästä on seurannut sekä MITATTAVA että omin aistein huomattava ilmanlaadun paraneminen Mannerheimintiellä. On hauska vertailla myös 70–80-luvun valokuvia Helsingistä nykytilaan. Ihmisiä on kaksi kertaa enemmän, mutta autoja paljon vähemmän. Muistan Itäväylän ruuhkat ennen metroa… Eikä silloin vielä Itä — Helsingissä ollut paljonkaan asukkaita!
Ikänen voisi esittää väitteidensä tueksi vähän laskelmia. Vaikkapa ensiksi sellaisen, jolla osoittaa, että bussiin mahtuva henkilömäärä vie bussissa enemmän tilaa kuin sama porukka yksittäisissä autoissa.
https://knowyourmeme.com/photos/2417131-one-more-lane-bro-one-more-lane-will-fix-it
Tässä Wikipedia-artikkeli aiheesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Induced_demand
Ja jäätelön myynti lisää hukkumiskuolemia. Jäätelön myyntiä rajoitettava!
Järkevä ratkaisu ei ole tehdä Helsingistä Kempelettä, vaan antaa ihmisten päättää haluaako hän asua autoiluun perustuvalla alueella vaiko tiivimmin ja eri liikuntamuotoihin nojaavassa Helsingissä. Aika moni näyttää valitsevan mieluummin sen Helsingin. Ei sen kuitenkaan tarvitse kaikkia miellyttää, mutta onneksesi 99% Suomen pinta-alasta on kuitenkin aluetta jossa liikkuminen on suunniteltu yksityisautoilun varaan.
Muutin aikoinani pois Helsingin keskustasta kyllästyttyäni julkisen liikenteen meteliin ja saasteisiin niin kaduilla kuin sisälle asuntoihinkin tulevina.
Pysäkiltä tai liikennevaloista kiihdyttävä bussi peitti kurnutuksellaan alueen kaikkien hlö-autojen äänet.
Lauttasaarentien asuntooni hlö-autot eivät kuuluneet edes avoimesta sisäpihan puoleisesta tuuletusikkunasta, mutta bussin äänet kylläkin. Jos halusi kuulla äänen TV:stä, oli ikkuna pakko bussien takia sulkea.
Musta sisälle tunkeutuva hienojakoinen partikkelipöly tulee bussien ja rekkojen moottoreissa epäpuhtaasti palavasta dieselöljystä, ei bensiini- tai dieselkäyttöisistä hlö-autoista. Jälkimmäisissä polttoaineet palavat puhtaammin.
Lopulta muutin Espooseen pelkkien hlö-autojen varaan. Ei vaivaa melu ja ilma on puhdasta. Eläinkanta ja vehreys on runsasta.
Kyllä se niin on että ihmisille pitää antaa vapaus valita elinympäristönsä. Autoilun kokonaisverotus on sen vuoksi romahdutettava normaalin verotuksen tasolle, ja julkinen liikenne saatettava vähintäänkin yhtä suuren verotuksen piiriin — tai suurempien haittojensa takia sitäkin kovemmaksi.
Provosoiden: pitäisikö samalla luopua myös asuntotuotannon normeista? Moni meistä ei tarvitse ikkunaa makuuhuoneeseen, ja tietyissä elämänvaiheissa voi alle 20-neliöinenkin asunto olla täysin riittävä.
Markkinatalous epäilemättä hoitaisi tämänkin asian kuntoon.
Autopaikoista olen samaa mieltä, mutta kyllä tuo keltainen rakennelma on keinuksi kallis. Itse näen sen kuitenkin toiminnallisena taideteoksena . Silloin hinta asettuu paremmin kohdalleen. Ehkä valmistusta ja asennusta ei kuitenkaan ole kilpailutettu riittävällä huolellisuudella.
Yksityisautoilu tuottaa Valtiolle 8 miljardia joka vuosi ja ylläpitää toimeliaisuutta muualla kuin Helsingin niemellä. Asun okt:ssa Pohjois-Helsingissä; taloudessa 2 autoa ja mp.
Tuo nyt on vähän sama kuin firma raportoisi tuloslaskelmassaan vain tuotot eikä kuluja lainkaan.
Tuottaa? Kuulostaa että et ole lainkaan ottanut huomioon paljonko autoiluinfra ja autoilun muut vaikutukset maksavat yhteiskunnalle.
Yksi hahmotelma löytyy täältä: https://kahdeksan.miljardia.info/
Jos tuo lasketaan oikein, autoilua on yliverotettua maaseudulla ja voimakkaasti aliverotettua kaupungeissa.
Monilla taloyhtiöillä on myös pihapaikkoja. Näitä vuokrataan älyttömän halvalla, koska hallituksen jäsenet ovat autoilijoita. Parhaassa tapauksessa taloyhtiö vielä rakennuttaa näille sähköautojen latauspisteet kaikkien asukkaiden piikkiin! Onneksi kaupungin 60€/kk pysäköintilupa antaa vähän mallia siitä mitä hintaa pysäköintipaikasta tulee ottaa.
Outoa ajatella, että yhtiökokouksissa asukkaat päättäisivät pihan autopaikkojen maksuista sen mukaan kuinka monella hallituksessa olevista on auto.
Käsittääkseni niin vesimaksut, sauna‑, pesutupa- ja sähkötolppamaksutkin pyritään laittamaan todellisten käyttökustannusten mukaisiksi eikä suinkaan voiton tekemiseksi asukkaiden kustannuksella.
Kyllä ne saunat, hissit ja parvekkeetkin korjataan kaikkien osakkaiden kustannuksella.
Pitäisikö sitten hissienkin käyttö muuttaa kolikoilla / pankkikorteilla toimiviksi?
Paljonko sinusta on todellinen kustannus nimetystä kymmenen neliömetrin tilasta Helsingin kantakaupungissa? Jota ja jonne johtavaa tietä tulee päällystää uudelleen säännöllisesti, aurata ja hiekottaa talvisin? Kyllä siitä ainakin kuusikymppiä kuussa pitää saada.
Autopaikat ovat kalleimmillaan talvella, kun ne estävä lumen varastoimisen kadun vierellä ja pakottavat kuljttamaan sen pois. Vaikeuttavat aurausta muutenkin.
Jari Ikänen: “Pitäisikö sitten hissienkin käyttö muuttaa kolikoilla / pankkikorteilla toimiviksi?”
Hissit muuten toimivat juuri tuolla tavalla Georgiassa.
Pihapaikkojen halpa vuokrahinta selittynee sillä, että vaihtoehtoiskustannus paikan vuokraamisesta on taloyhtiölle olematon.
Jos kaavassa määrätään, että autopaikkoja pitää olla tietty määrä, niin ne täytyy olla olemassa, käytettiin niitä tai ei. Ja jos paikka jää tyhjäksi, niin taloyhtiö ei käsittääkseni saa tehdä sillä mitään muuta.
Silloin kun kaikki halukkaat eivät kuitenkaan saa autopaikkaa pihalta, ne pitäisi huutokaupata halukkaiden kesken. Muu on toisten osakkaiden suosimista toisten kustannuksella.
“Silloin kun kaikki halukkaat eivät kuitenkaan saa autopaikkaa pihalta, ne pitäisi huutokaupata halukkaiden kesken. Muu on toisten osakkaiden suosimista toisten kustannuksella.”
Teoriassa noin. Käytännössä huutokaupan järjestämiskustannus on ainakin pienissä taloyhtiöissä niin iso vaiva vakiohinnoiteltuun vuokraamiseen nähden, että tekemättä yleensä jää. Lainsäädäntö pysäköintipaikkojen huutokauppaamisen osalta on erittäin monimutkaista, ja taloyhtiö tarvitsee helposti huutokaupan järjestäessään veroasiantuntijan avukseen, joka voi periä isot palkkiot.
Arvonlisäverolaissa (AVL) kulkuneuvojen pysäköintipaikkojen luovutus on säädetty arvonlisäverottomaksi kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamiseksi (AVL 27 § 1 mom.) tai arvonlisäverolliseksi alueiden vuokraukseksi kulkuneuvojen paikoitusta varten (AVL 29 § 1 mom. 5 k.).
Jos huutokauppa menisi niin, että siihen osallistuisivat vain osakkaat, huutokauppa onnistuisi mahdollisesti arvonlisäverottomana. Mutta kun taloyhtiöissä usein on sijoittajiakin, ja autopaikan haluava voi olla myös esimerkiksi sijoittajan vuokralainen, niin sijoittajan vuokralaiselle autopaikan vuokraamalla saattaa koko pysäköintipaikkojen vuokrauskokonaisuus muuttua arvonlisäverolliseksi toiminnaksi.
Verottaja on linjannut, että:
“Jos pysäköintipaikka sijaitsee samalle taholle vuokrattavan tai tämän osakeomistuksen perusteella hallitseman kiinteistön yhteydessä, mutta pysäköintipaikan vuokranantaja on eri taho, ei toiminta lähtökohtaisesti muutu arvonlisäverottomaksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamiseksi.”
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/83374/kulkuneuvojen-paikoitusta-varten-tapahtuva-alueiden-vuokraus-arvonlis%C3%A4verotuksessa/
Käytännössä hinnan nostaminen kunnes paikkoja jää yksi vapaaksi on hollantilaisen huutokaupan variaatio… Ja niin meillä tehdään. Taloyhtiön talous tykkää.
Tarjoan jälleen oman kokemukseni käyttöön. Muutimme 2014 Otaniemestä Kruununhakaan . Vähän kirpaisi pysäköidä uutta Alfa Romeota kadulle entisen oman autokatoksen sijaan. Käymme molemmat julkisilla/kävellen töissä Ruoholahdessa/Salmisaaressa. Autoa tarvitsemme mökkimatkalla (ja en aio myydä perheeni 60 vuotta sitten hankkimaa upeaa rantakiinteistöä Saimaalla. En myöskään voi ottaa yhteiskäyttöautoa esim. kuukaudeksi.) Lisäksi lapsenlapsi asuu Tuusulassa, haemme häntä hoitoon ym.
Mutta: me ihmiset emme elä talousteorian mukaan, vaan olemme myös erilaisten tunteiden ja tuntemusten vietävänä. Minulla on sinänsä”varaa” maksaa 90/45 euroa kuussa (jälkimmäinen, koska täyssähköauto) pysäköinnistä. Vertailukohtana Krunikalle ei kuitenkaan ole ” kaukainen lähiö” vaan esim. nuoruuteni Haukilahti, jossa perheeni tuolloin asuma rivitaloyhtiö on ennallaan, autopaikkoineen ja talleineen, ihan houkuttelevana ympäristönä. Tai Tapiolan Länsikorkee, joka on 60-luvun asussaan. Pointtini on se, että ehkä meille hyville, jopa autoileville veronmaksajillekin kannattaisi Hgin kantakaupungissakin tarjota muutakin kuin ivaa ja pilkkaa…
Mitä puihin tulee, kyllä kaupunkisuunnittelun ideana Hgissä on ollut nimenomaan tiivistää ajatuksella, että tällöin säästyy luontoa hieman kauempana mutta lähempänä kuin muuttamalla alueet omakotimatoiksi. Tämä on ihan oikea ajatus, mutta hiljattain uutisoitu tutkimushanke korostaa nimenomaan lähivihreän, puustoisuuden merkitystä tiheään rakennetuilla alueilla. Tämä on mielestäni ihan merkittävä paradigman muutos, joka pitäisi huomioida. Esimerkiksi entisen sotamuseon tontille Krunikassa suunnitellaan täydennysrakentamista ja jälleen kerran puiden kaatamista, eikä kyse ole suinkaan autopaikoista.
Ihan mielenkiinnosta ja vilpittömästi kysyn, mikä sai teidät muuttamaan Krunaan, kun kantakaupungissa on sinua lainaten ‘tarjolla ivaa ja pilkkaa’?
Ei kantakaupungissa sinänsä, vaan asenteissa meihin ihan hyviin veronmaksajiin, jotka pidämme syystä tai toisesta autoa. Esim tällä palstallakin on ainakin epäsuorasti katsottu tällaisten ihmisten joutavan asumaan kauemmaksi. Autottomuus toimii myös hyvesignalointina ja autollisuus touiseuttajana.
Jonkinlainen itse aiheutettu ongelma, kuten Virheät yleensä toimii.. Suomessahan on kyllä tilaa niin autoille kuin ihmisille, jos ei väkisin “tiivistä” aluetta n‑sana slummiksi ja hakkaa metsät.
että vuokra-autoiiksi? mutta miten pääset sihen lähimpään autonvuokraus pisteeseen ilman autoa? tai mopoa?
yhtä hyvin voi sit sillä mopolla mennä tarvitsemaansa paikkaan täh
“Autonvuokrauspaikkaan” voi kävellä. Omakotitalojen alta pk-seudun ulkopuolelta hakataan vuosittain paljon enemmän metsää kuin pk-seudulla yhteensä.
Tottumiskysymys. Auto ”pitää olla” vaikkei sitä juuri koskaan tarvitsisi.
Lisäksi autopaikan pitää olla kadun varrella koska niin on totuttu. Parkkiluola tuntuisi väärältä.
Tottumusten muuttaminen on vaikeaa.
Tunteisiin näyttää menevän autokeskustelu aina. Monelle, kuten Osmollekin, jos on lupa hieman liioitella, yksityisautot edustavat jonkin pirullisen salaliiton ilmentymää.
Olen ennenkin sanonut, ehkä jopa täällä, että menkää toimittajat (ja Osmokin) jonakin päivänä, vaikka viikonloppuna, kehäykköselle katsomaan kuinka paljon autoja siellä silloinkin kulkee. Siis melkein näköetäisyydellä keskustasta. Tai menkää kiertelemään ostoskeskusten parkkipaikkoja: ihmiset liikkuvat, kauppa käy jne.
On jotenkin ihmisen arliarvioimista (vihreiltä se toki aina onnistuu) ajatella, että autoilijat on joku pakottanut ostamaan auton ja vieläpä pahantahoistesti sitten pakottaa myös sen käyttämiseen.
Tietenkin autot vievät keskustassa kallista tilaa, niin kuin Osmo kirjoittaa. Jos asuu Töölössä ja haluaa autopaikan, maksakoon vaikka maltaita — minähän en asu. Tätä rataa näyttävät ajatukset kulkevan.
Mutta muualla tilaa piisaa vaikka kuinka. Ei kai kaikkea voi mitata rahassa. Täällä lähiöissä on toki rumiakin parkkipaikkoja mutta toisaalta puita ja pensaita piisaa enemmän kuin sielu sietää, niin että melkein metsässä luulee elävänsä.
Sekin täytyy tajuta, että jokainen meistä maksaa veroissa “muiden elämää”. Miksi autotien maksaminen olisi poikkeus. Voisinhan minäkin ryhtyä “arvopoliisiksi” nalkuttamaan jatkuvasti miksi Oopperalla on kallis tontti käytössään ja miksi jokaista rikasta ooperassa kävijää tuetaan verorahoillani. Tai ollakseni provokatiivinen: tarvitaanko noita hemmetin kirjastoja, jotka vähitellen kuihduttavat kustannustoiminnan? Entäpä sitten uimahallit? Eihän minua vedessä köllöttely kiinnosta lainkaan. Tai pitääkö minun kustantaa aikuiseksi asti opiskelevia nuoria, vaikka olen itse oppinut jo kaiken tarpeellisen, ja vähän tarpeetontakin, aikoja sitten? Kysyn vaan…
Ostoskeskukset ovat nimenomaan haluttuja ja viihtyisiä koska ne ovat tiivistä kaupunkirakentamista minikoossa. Ostoskeskuksissa ei saa autoilla eikä sielä tarvitse odotella punaisissa valoissa, kärsiä v8 amerikanrautojen äänisaasteesta, haistella dieselinkatkua tai kuunnella kirskuvia jarruja. Kaikki kävelevät ja liikennettä on paljon ja se sujuu.
En yhtään ihmettele että ostoskeskukset syövät keskustan kadunvarsi-kivijalkaliikkeiden suosiota. Eritoten ostoskeskukset jotka ovat hyvin joukkoliikenteellä saavutettavissa voittavat 100–0 viihtyisyydessään jossain Mannerheimintien varrella tarpomisen.
Jos yhteiskuntaa rakennetaan yksityisautoilun varaan, on toki loogista että ihmiset käyttävät sitä ratkaisua johon yhteiskunta kannustaa (kts induktoitu kysyntä, eli “itseään toteuttava kysyntä”). Se ei välttämättä kuitenkaan ole järkevää tehdä tälläiset kannustimet yksityisautoiluun, eritoten alueilla jotka ovat kaikista halutuimpia, jossa maanpohjan arvo on siis kaikista suurin. Eritoten parkkipaikalle tulee siinä aikalailla hintaa kun suurin osa yksityisautoista makaa parkissa yli 90% ajasta.
Lähiöissä parkkipaikan maapohjan arvo yleensä onkin alhainen, joten sielä ei ole mitään ongelmaa maksaa markkinalähtöistä hintaa parkeeramisesta. Tässä ei nyt vaan mielestäni niinkään keskusteltu miten jotain syrjäseutuja pitäisi kaavoittaa tai sen tilaa hinnoitella, vaan nimenomaan miten maamme kalleimpia/halutuimpia maa-alueita pitäisi optimoida. Sielä tuskin kannattaa kaavoittaa kuten Nurmijärven lähiötä.
Olen samaa mieltä. En myöskään identifioidu ”autoilijaksi” muulloin kuin autoillessani, muulloin olen esim. kävelijä tai pyöräilijä.
Jotenkin auto vain pitää yllä taloudellista ja muuta toimeliaisuutta. Havaintojeni mukaan tuntemani kantakaupungissa asuvat ”autoilijat” ovat paremmissa ammattiasemissa ja varakkaampia (ja hämmästyttävästi myös jälkikasvu näyttää menestyneen paremmin) kuin ei-autoilevat, vaikka heiltä on säästynyt paljon rahaa jota ei ole tarvinnut laittaa autoon…
Minusta näyttää siltä, että kaupunkirakenteesta tulee ihmiselle sopivan väljä juuri silloin kun talojen väliin mahtuu kadunvarsipaikkoja ja pari kaistaa liikenteelle. Umpikorttelin pihalle jokin määrä paikkoja tämän lisäksi.
Aika pitkään Suomessakin rakennettiin tällaista, kunnes se havaittiin liian epätaloudelliseksi.
“Sekin täytyy tajuta, että jokainen meistä maksaa veroissa ”muiden elämää”. Miksi autotien maksaminen olisi poikkeus.”
Puhe oli autopaikoista, ei autoteistä. Minä ajan niitä teitä pitkin, niistä on minullekin hyötyä, mutta jonkun toisen autopaikasta ei ole, miksi minä maksaisin siitä? Jos minun pitää maksaa toisten autopaikat, niin miksei saman tien autot ja bensat?
Hyvin väänsit rautalangasta tuon asian. Markkinatalous on hyvä allokoimaan resursseja oikein.
Aikanaan nuorena aikuisena pääkaupunkiseudulle muuttaneena oli tullut jo aiemmin ostettua auto. Olisi varmaan järkevintä ollut laittaa auto myyntiin ja hankkia asunto kantakaupungista. Samaan aikaan Helsinkiin muuttanut ystäväni tekikin näin. Auton takia tuli vuokrattua ja sittemmin ostettua asunto sivummasta.
Asuminen kantakaupungissa ja muuallakin pk-seudulla on mahdollista ilman autoa, mutta monet kantakaupungillakin asuvat hankkivat auton viinmeistään kun perustavat perheen.
Ero on kuitenkin siinä, esim kehyskuntiin verrattuna, että tiheämmin rakennetuissa kaupunginosissa tarvitaan vain yksi auto/talous, kun kehyskunnissa tarve on yksi auto/ 15 vuotta täyttänyt asukas.
Autopaikkanormi kantakaupungissa olisi siksi syytä mitoittaa 1 paikka / vähintään kahden huoneen asunto, mutta useammalle autolle on harvemmin tarvetta.
Miksi autopaikkoja ei mitoiteta kysynnän mukaan?
Sen verran autopaikkoja kuin mitä kadunvarsille mahtuu pitäisi olla riittävä umpikorttelikaupungissa. Kysyntää on tietenkin enemmän mutta kysyntää on myös asunnoista niissä taloissa.
Olen ajan kanssa muuttunut hyväksymämmäksi parkkitaloja kohtaan: Se kun ei mene niin että ne syrjäyttää vastaavan määrän asuinneliötä. Näin siksi että auto ei välitä onko sen parkkipaikalla luonnonvaloa.
Tämän takia parkkitalo voi olla mielivaltaisen syvä rakennus. Otetaan esimerkiksi 60x100 eli 6000 neliömetri kortteli, kahdeksan kerrosta
1. Asuinkorttelina tonttiteholla 3.0 18 000 kerrosneliötä, semmoiset 250 asuntoa ja liiketilaa.
2. Parkkitalona kahdeksassa kerroksessa ja yhdessä kellarikerroksessa tonttiteho 9, eli 54 000 kerrosneliötä, semmoiset 2000 pysäköintipaikkaa.
Korttelikaupungissa noita ei kovin montaa tarvita. Lisäksi julkisivun puolen voisi vuorata asunnoilla tai toimistoilla, katolle saisi tontin kokoisen kattopihan, ja kivijalkaan luontevasti liiketilaa.
Kunhan parkkitalo tehdään markkinaehtoisesti eikä mitään alennettuja tontin hintoja/vuokria. En ainakaan itse välittäisi parkkitalopaikasta jossain 100 metrin päässä asunnolta seitsemännessä kerroksessa vaan valitsisin asunnon muualta. Rakentajille voisi antaa myös vapaat kädet tehdä pihat haluamallaan tavalla ja myydä vaikka sieltäkin muutama ulkopaikkaosake.
Autokannen päällekkin saa kyllä istutuksia ja noissa näkyy usein yli 5 metrisiä puita, toki se vaatii pihalta kokoa enemmän mitä perinteisessä umpikorttelissa on — talon alle hallin rakentaminen kun on tosi kallista joka tulee kyseeseen vasta todella arvokkaissa kohteissa.