Avainsana: deflaatio

Mittaamme taloudellista kasvua väärin

Olin kuun­tele­mas­sa mie­lenki­in­toisia esitelmiä VATT-päivänä viime torstaina. En selosta mitä kuulin, vaan mitä ajatuk­sia ja vas­taväit­teitä esi­tyk­sen minus­sa herättivät.

Ensim­mäi­nen puo­li­ai­ka käsitelti­in inno­vaa­tio­ra­hoituk­sen vaikut­tavu­ut­ta ja sitä mik­si tuot­tavu­u­den kasvu on hidas­tunut teol­lisu­us­mais­sa. Chi­ga­con yliopis­ton pro­fes­sori Ufuk Akcigit’n esi­tys oli todel­la hyvä, vaik­ka olinkin eri meiltä sen pääsanomasta.

Minä väitän, että mitat­tu tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen on mit­tausvirhe. Taloudelli­nen kasvu on muut­tunut vau­rais­sa mais­sa määräl­lis­es­tä laadullisek­si ja mit­tar­it mit­taa­vat lähin­nä vain määräl­listä kasvua. Jos talouden tarkoi­tus on paran­taa elin­ta­soa, laadun parane­m­ine on yhtä olen­naista kuin määrän kas­vat­ta­mi­nen. Ympäristön kannal­ta laatu on parem­pi asia – yleen­sä, mut­ta ei aina

Investoinnit laadun kehittämiseen ovat taloudellinen välttämättömyys

Yri­tys­ten inno­vaa­tiotoimin­noista merkit­tävä osa suun­tau­tuu tuot­tei­den laadun ja uusien omi­naisuuk­sien kehit­tämiseen. Se ei kas­va­ta tuotan­non määrää per­in­teisel­lä taval­la mitat­tuna, vaan saat­taa jopa pienen­tää sitä tar­joa­mal­la tarpeen tyy­dyt­tämisen halvem­man tai jopa ilmaisen keinon, kuten on käynyt val­oku­vien kohdal­la. Ei tämä inno­vaa­tiotoim­inta silti hyödytön­tä ole. Huonos­ti kävisi kansan­taloudellemme, jos suo­ma­lais­ten tuot­tei­den laatu jämähtäisi paikalleen – ja on ken­ties vähän käynytkin. Kulu­tus­tavaroiden ja palvelu­jen tuot­ta­ji­na olemme varsin huono­ja. Laatuk­il­pailus­sa on juosta­va yhä kovem­paa, jot­ta pysy­isi edes paikallaan. Jat­ka lukemista “Mit­taamme taloudel­lista kasvua väärin”

Pitäisikö euromaiden nostaa palkkoja yhdessä?

EKP on aset­tanut inflaa­tio­tavoit­teek­seen kak­si pros­ent­tia vuodessa, mut­ta on jäänyt siitä jatku­vasti. Pieni inflaa­tio olisi kansan­taloudelle hyväk­si, kos­ka se rankai­sisi niitä, jot­ka kaiva­vat leiviskän­sä maa­han sen sijaan, että ylläpitäi­sivät kansan­talout­ta ja se vaikeut­taa laske­mas­ta reaa­liko­rko­ja reip­paasti nol­lan ala­puolelle, kos­ka negati­ivisen nimel­lisko­rot toimi­vat kummallisesti.

Ylilöysä rahapoli­ti­ik­ka ei ole aktivoin­ut talout­ta toiv­o­tul­la taval­la, mut­ta on kyl­lä tuot­tanut vaar­al­lisia kuplia asun­to- ja osakemarkkinoille.

Ongel­mana ovat euroalueen liian pienet palkanko­ro­tuk­set. Ne taas johtu­vat siitä, että jokainen maa hyö­tyy siitä, että kus­tan­nus­ta­so nousee hitaam­min kuin kil­pail­i­ja­mais­sa. Sik­si kaikissa mais­sa maltil­liset palkanko­ro­tuk­set ovat sen maan työn­tek­i­jöi­den etu, mut­ta koko euroaluet­ta ajatellen täl­lainen deflaa­tiok­il­pailu on turmiollista.

Euroalueen sään­nöis­sä tämäkin ongel­ma on otet­tu huomioon, mut­ta sään­töä ei nou­date­ta. Yhdel­läkään euro­maal­la ei saa olla liian yli­jäämäistä vai­h­to­taset­ta[1]. Sak­sa rikkoo tätä sään­töä avoimesti ja nyt myös Hol­lan­ti, mut­ta niitä ei ole edes toruttu.

Niin­pä Suomes­sakin olisi viisas­ta, että palkanko­ro­tuk­set jäi­sivät taas maltil­lisik­si, kos­ka korkeat palkanko­ro­tuk­set menevät suo­raan hin­toi­hin. Reaalian­siot eivät niiden ansio­ta nouse, mut­ta vien­nin veto hiipuu ja työt­tömyys nousee. Näin ajatel­laan kaikissa mais­sa, ja lop­putu­los on huono. Jos palkko­ja nos­tet­taisi­in koordi­noidusti kaikissa euro-mais­sa, nekin koro­tuk­set meni­sivät inflaa­tioon, eivätkä reaalian­siot siis koro­tusten takia juuri nousisi, mut­ta taloudelli­nen aktivi­teet­ti kohenisi, kos­ka päästäisi­in eroon deflaa­tion tai liian hitaan inflaa­tion kiroista.

Pitäisikö ryhtyä koordi­noimaan palkanko­ro­tuk­sia? Sovit­taisi­in, että vai­h­to­taseeltaan yli­jäämäi­sis­sä talouk­sis­sa palkanko­ro­tuk­set oli­si­vat vähän isom­pia ja ali­jäämäi­sis­sä pienem­piä, mut­ta kaikissa keskimäärin niin suuria, että ne johtaisi­vat tavoitel­tu­un kah­den pros­entin inflaa­tioon. Seu­raa­vana vuon­na sama uud­estaan kuitenkin niin, että palkkaliuku­mat ote­taan huomioon.

 

 

[1] Ylära­ja sal­li­t­ulle vai­h­to­taseen yli­jäämäl­lä on muis­taak­seni kuusi pros­ent­tia BKT:sta, mut­ta en saanut tätä tark­iste­tuk­si mistään.