Avainsana: EKP

EKP on aset­tanut inflaa­tio­tavoit­teek­seen kak­si pros­ent­tia vuodessa, mut­ta on jäänyt siitä jatku­vasti. Pieni inflaa­tio olisi kansan­taloudelle hyväk­si, kos­ka se rankai­sisi niitä, jot­ka kaiva­vat leiviskän­sä maa­han sen sijaan, että ylläpitäi­sivät kansan­talout­ta ja se vaikeut­taa laske­mas­ta reaa­liko­rko­ja reip­paasti nol­lan ala­puolelle, kos­ka negati­ivisen nimel­lisko­rot toimi­vat kummallisesti.

Ylilöysä rahapoli­ti­ik­ka ei ole aktivoin­ut talout­ta toiv­o­tul­la taval­la, mut­ta on kyl­lä tuot­tanut vaar­al­lisia kuplia asun­to- ja osakemarkkinoille.

Ongel­mana ovat euroalueen liian pienet palkanko­ro­tuk­set. Ne taas johtu­vat siitä, että jokainen maa hyö­tyy siitä, että kus­tan­nus­ta­so nousee hitaam­min kuin kil­pail­i­ja­mais­sa. Sik­si kaikissa mais­sa maltil­liset palkanko­ro­tuk­set ovat sen maan työn­tek­i­jöi­den etu, mut­ta koko euroaluet­ta ajatellen täl­lainen deflaa­tiok­il­pailu on turmiollista.

Euroalueen sään­nöis­sä tämäkin ongel­ma on otet­tu huomioon, mut­ta sään­töä ei nou­date­ta. Yhdel­läkään euro­maal­la ei saa olla liian yli­jäämäistä vai­h­to­taset­ta[1]. Sak­sa rikkoo tätä sään­töä avoimesti ja nyt myös Hol­lan­ti, mut­ta niitä ei ole edes toruttu.

Niin­pä Suomes­sakin olisi viisas­ta, että palkanko­ro­tuk­set jäi­sivät taas maltil­lisik­si, kos­ka korkeat palkanko­ro­tuk­set menevät suo­raan hin­toi­hin. Reaalian­siot eivät niiden ansio­ta nouse, mut­ta vien­nin veto hiipuu ja työt­tömyys nousee. Näin ajatel­laan kaikissa mais­sa, ja lop­putu­los on huono. Jos palkko­ja nos­tet­taisi­in koordi­noidusti kaikissa euro-mais­sa, nekin koro­tuk­set meni­sivät inflaa­tioon, eivätkä reaalian­siot siis koro­tusten takia juuri nousisi, mut­ta taloudelli­nen aktivi­teet­ti kohenisi, kos­ka päästäisi­in eroon deflaa­tion tai liian hitaan inflaa­tion kiroista.

Pitäisikö ryhtyä koordi­noimaan palkanko­ro­tuk­sia? Sovit­taisi­in, että vai­h­to­taseeltaan yli­jäämäi­sis­sä talouk­sis­sa palkanko­ro­tuk­set oli­si­vat vähän isom­pia ja ali­jäämäi­sis­sä pienem­piä, mut­ta kaikissa keskimäärin niin suuria, että ne johtaisi­vat tavoitel­tu­un kah­den pros­entin inflaa­tioon. Seu­raa­vana vuon­na sama uud­estaan kuitenkin niin, että palkkaliuku­mat ote­taan huomioon.

 

 

[1] Ylära­ja sal­li­t­ulle vai­h­to­taseen yli­jäämäl­lä on muis­taak­seni kuusi pros­ent­tia BKT:sta, mut­ta en saanut tätä tark­iste­tuk­si mistään.