Pitäisikö euromaiden nostaa palkkoja yhdessä?

EKP on aset­ta­nut inflaa­tio­ta­voit­teek­seen kak­si pro­sent­tia vuo­des­sa, mut­ta on jää­nyt sii­tä jat­ku­vas­ti. Pie­ni inflaa­tio oli­si kan­san­ta­lou­del­le hyväk­si, kos­ka se ran­kai­si­si nii­tä, jot­ka kai­va­vat lei­vis­kän­sä maa­han sen sijaan, että yllä­pi­täi­si­vät kan­san­ta­lout­ta ja se vai­keut­taa las­ke­mas­ta reaa­li­kor­ko­ja reip­paas­ti nol­lan ala­puo­lel­le, kos­ka nega­tii­vi­sen nimel­lis­ko­rot toi­mi­vat kummallisesti.

Yli­löy­sä raha­po­li­tiik­ka ei ole akti­voi­nut talout­ta toi­vo­tul­la taval­la, mut­ta on kyl­lä tuot­ta­nut vaa­ral­li­sia kuplia asun­to- ja osakemarkkinoille.

Ongel­ma­na ovat euroa­lu­een lii­an pie­net pal­kan­ko­ro­tuk­set. Ne taas joh­tu­vat sii­tä, että jokai­nen maa hyö­tyy sii­tä, että kus­tan­nus­ta­so nousee hitaam­min kuin kil­pai­li­ja­mais­sa. Sik­si kai­kis­sa mais­sa mal­til­li­set pal­kan­ko­ro­tuk­set ovat sen maan työn­te­ki­jöi­den etu, mut­ta koko euroa­luet­ta aja­tel­len täl­lai­nen deflaa­tio­kil­pai­lu on turmiollista.

Euroa­lu­een sään­nöis­sä tämä­kin ongel­ma on otet­tu huo­mioon, mut­ta sään­töä ei nou­da­te­ta. Yhdel­lä­kään euro­maal­la ei saa olla lii­an yli­jää­mäis­tä vaih­to­ta­set­ta[1]. Sak­sa rik­koo tätä sään­töä avoi­mes­ti ja nyt myös Hol­lan­ti, mut­ta nii­tä ei ole edes toruttu.

Niin­pä Suo­mes­sa­kin oli­si vii­sas­ta, että pal­kan­ko­ro­tuk­set jäi­si­vät taas mal­til­li­sik­si, kos­ka kor­keat pal­kan­ko­ro­tuk­set mene­vät suo­raan hin­toi­hin. Reaa­lian­siot eivät nii­den ansio­ta nouse, mut­ta vien­nin veto hii­puu ja työt­tö­myys nousee. Näin aja­tel­laan kai­kis­sa mais­sa, ja lop­pu­tu­los on huo­no. Jos palk­ko­ja nos­tet­tai­siin koor­di­noi­dus­ti kai­kis­sa euro-mais­sa, nekin koro­tuk­set meni­si­vät inflaa­tioon, eivät­kä reaa­lian­siot siis koro­tus­ten takia juu­ri nousi­si, mut­ta talou­del­li­nen akti­vi­teet­ti kohe­ni­si, kos­ka pääs­täi­siin eroon deflaa­tion tai lii­an hitaan inflaa­tion kiroista.

Pitäi­si­kö ryh­tyä koor­di­noi­maan pal­kan­ko­ro­tuk­sia? Sovit­tai­siin, että vaih­to­ta­seel­taan yli­jää­mäi­sis­sä talouk­sis­sa pal­kan­ko­ro­tuk­set oli­si­vat vähän isom­pia ja ali­jää­mäi­sis­sä pie­nem­piä, mut­ta kai­kis­sa kes­ki­mää­rin niin suu­ria, että ne joh­tai­si­vat tavoi­tel­tuun kah­den pro­sen­tin inflaa­tioon. Seu­raa­va­na vuon­na sama uudes­taan kui­ten­kin niin, että palk­ka­liu­ku­mat ote­taan huomioon.

 

 

[1] Ylä­ra­ja sal­li­tul­le vaih­to­ta­seen yli­jää­mäl­lä on muis­taak­se­ni kuusi pro­sent­tia BKT:sta, mut­ta en saa­nut tätä tar­kis­te­tuk­si mistään.

36 vastausta artikkeliin “Pitäisikö euromaiden nostaa palkkoja yhdessä?”

  1. Palk­ko­jen nos­tol­la ei ole vai­ku­tus­ta inflaa­tioon. Palk­ko­jen koro­tus joh­taa työn hin­nan ja mui­den hyö­dyk­kei­den suh­teel­li­siin hin­nan­muu­tok­siin, mut­ta inflaa­tio­ta voi­daan sää­del­lä vain sää­tä­mäl­lä rahan tar­jon­taa. Täs­sä käsi­tel­lään aihet­ta 50 vuot­ta sit­ten van­hen­tu­neel­la käsi­tyk­sel­lä inflaatiosta.

    1. Fried­man:
      Palk­ko­jen nos­tol­la ei ole vai­ku­tus­ta inflaa­tioon. Palk­ko­jen koro­tus joh­taa työn hin­nan ja mui­den hyö­dyk­kei­den suh­teel­li­siin hin­nan­muu­tok­siin, mut­ta inflaa­tio­ta voi­daan sää­del­lä vain sää­tä­mäl­lä rahan tar­jon­taa. Täs­sä käsi­tel­lään aihet­ta 50 vuot­ta sit­ten van­hen­tu­neel­la käsi­tyk­sel­lä inflaatiosta.

      Ymmär­rän kyl­lä kom­ment­ti­si teo­reet­ti­sen taus­tan sekä his­to­rian. Täs­sä on kui­ten­kin ongel­ma­na se, että val­lit­se­va teo­ria, mihin vetoat, osoit­tau­tui nime­no­maan nyt 2010-luvul­la toi­mi­mat­to­mak­si eli mel­ko kat­ta­van empi­ris­min tur­vin (USA, EU, Japa­ni) rahan tar­jon­nan lisää­mi­nen ei kas­vat­ta­nut inflaa­tio­ta. Kenel­le tahan­sa loo­gi­ses­ti ajat­te­le­val­le tämä tar­koit­taa että val­lit­se­va teo­ria on kumot­tu, mut­ta talous­tie­de muis­tut­taa­kin jo enem­män uskon­toa kuin mitään var­si­nais­ta tiedettä.

      Sit­ten jos aihet­ta avaa lisää, niin toden­nä­köi­ses­ti taus­tal­la on glo­ba­li­saa­tio ja pää­oman parem­pi liik­ku­vuus ja sitä kaut­ta työ­väes­tön hei­ken­ty­nyt neu­vot­te­lua­se­ma. Ammat­ti­lii­tot ja työ­väes­tö eivät yksin­ker­tai­ses­ti voi noin vain enää vaa­tia isom­paa osaa kakus­ta kun teh­tai­den ja tuo­tan­non siir­tä­mi­nen on teh­ty niin hel­pok­si ja sitä pyri­tään hel­pot­ta­maan koko ajan enem­män ja enem­män. Tämä seli­tys ei ole vie­lä miten­kään ylei­ses­ti hyväk­syt­tyä, mut­ta toi­sin kuin kan­nat­ta­ma­si 1960 ja 1970-luku­jen mone­ta­ris­ti­nen näkö­kan­ta inflaa­tioon niin tätä ei ole vie­lä osoi­tet­tu lähes kiis­tat­to­mas­ti vää­räk­si, eli teo­ria­na tämä on arvok­kaam­pi ja mah­dol­li­ses­ti todistusvoimaisempi.

      Soi­nin­vaa­ra­kin tai­taa näem­mä hyväk­syä tämän seli­tyk­sen jol­lain tasol­la kun kan­nat­taa tie­tyn­lais­ta kol­lek­ti­vis­ta suh­tau­tu­mis­ta tilan­tee­seen joka on oikeas­taan mel­ko sel­keä kor­jaus­lii­ke jos seli­tys hyväk­sy­tään. Aihee­seen liit­tyen Sak­sas­ta esi­tel­tiin­kin jo hyviä aloit­tei­ta ihan vii­me vuo­si­na, nimit­täin eri EU-mai­den kan­sal­li­sia mini­mi­palk­ko­ja joil­la sit­ten sää­del­täi­siin taval­laan pal­kan­ko­ro­tuk­sia mut­ta nämä ideat eivät kai saa­neet pal­joa kan­na­tus­ta. Omas­ta mie­les­tä­ni EU-tasol­la sää­del­lyt kan­sal­li­set mini­mi­pal­kat oli hyvä idea, USA:ssa on pal­jon hyviä koke­muk­sia mini­mi­palk­ko­jen nostoista.

      1. Sta­dist: Täs­sä on kui­ten­kin ongel­ma­na se, että val­lit­se­va teo­ria, mihin vetoat, osoit­tau­tui nime­no­maan nyt 2010-luvul­la toi­mi­mat­to­mak­si eli mel­ko kat­ta­van empi­ris­min tur­vin (USA, EU, Japa­ni) rahan tar­jon­nan lisää­mi­nen ei kas­vat­ta­nut inflaatiota.

        Väit­täi­sin, että riit­tä­väl­lä rahan­luon­nil­la voi­daan inflaa­tio kas­vat­taa 2%:iin (tai mikä iki­nä onkaan tavoi­te). Sen kuin vain ilmoi­te­taan, että QE-ohjel­man suu­ruus kas­vaa 5% / kk, kun­nes tavoi­te on saa­vu­tet­tu. Sit­ten aika pian tavoi­te joko saa­vu­te­taan tai rahan­pai­nan­nan tulot ovat niin suu­ret, että vero­tus voi­daan lopet­taa. Jäl­kim­mäi­nen ske­naa­rio on tie­ten­kin lii­an hyvää ollak­seen tot­ta, joten tavoi­tein­flaa­tio saa­vu­te­taan kau­an ennen sitä.

    2. Ehdot­to­mas­ti samaa miel­tä (jos­kin rahan tar­jon­nan lisäk­si voi­daan sää­tää sen kysyntää).

  2. Oma mie­li­pi­tee­ni on, että tuo ehdo­tus oli­si hai­tal­li­nen eikä hyödyllinen.

    Jos oltai­siin hypo­teet­ti­ses­sa maa­il­mas­sa, jos­sa hin­nat ja pal­kat ovat täy­del­li­sen jous­ta­via eli aina rea­goi­si­vat välit­tö­mäs­ti kysyn­nän ja tar­jon­nan muu­tok­siin ja lisäk­si ihmi­sil­lä oli­si ratio­naa­li­set odo­tuk­set raha­po­li­tii­kan suh­teen, ei rahapolitiikalla/inflaatiolla/elvytyksellä oli­si mitään vaikutusta.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Policy-ineffectiveness_proposition

    Ero todel­li­seen maa­il­maan tulee sii­tä, että oikeas­ti hin­nois­sa ja var­sin­kin pal­kois­sa on nimel­lis­tä jäyk­kyyt­tä. Suh­dan­ne­työt­tö­myyt­tä voi esiin­tyä, kos­ka nimel­li­set pal­kat eivät välit­tö­mäs­ti putoa tasol­le, jol­la kysyn­tä ja tar­jon­ta taas vas­taa­vat. Sil­loin on hel­pom­paa vain kas­vat­taa koko talou­den (nimel­lis­tä) kokoa palk­ko­jen ympä­ril­lä löy­sem­mäl­lä rahapolitiikalla.

    Jos kas­va­tat (nimel­li­siä) palk­ko­ja kas­vat­ta­mat­ta nimel­lis­tä BKT:ä, on sii­nä kysees­sä ikään kuin antiel­vy­tys, eli kas­va­tat vain työt­tö­myyt­tä sil­lä keinolla.

    Yli­löy­sä rahapolitiikka

    Raha­po­li­tiik­ka ei ole ollut löy­sää vaan kire­ää. Inflaa­tio on ollut alle tavoit­teen ja myös NBKT on kas­va­nut hyvin hitaasti.

    1. Ossi Sare­so­ja:
      Raha­po­li­tiik­ka ei ole ollut löy­sää vaan kire­ää. Inflaa­tio on ollut alle tavoit­teen ja myös NBKT on kas­va­nut hyvin hitaasti. 

      Täs­sä koh­din osoi­tat mai­nios­ti sen, miten tiet­tyyn mal­liin voi rakas­tua. Lausee­si sisäl­tää impli­siit­ti­sen mää­ri­tel­män: “löy­sä raha­po­li­tiik­ka nos­taa inflaa­tio­ta.” Kos­ka meil­lä on mata­la inflaa­tio, raha­po­li­tiik­ka on siis kire­ää. Pää­tel­mä on moit­tee­ton, mut­ta se on ris­ti­rii­das­sa todel­li­suu­den kans­sa. EKP:n raha­po­li­tiik­ka on his­to­rial­li­sen löy­sää mil­lä mit­ta­ril­la mitat­tu­na tahan­sa. Kos­kaan ennen ei ole ollut nega­tii­vi­sia reaa­li­kor­ko­ja ja täl­lais­ta rahan luon­tia. Raha­po­li­tiik­ka on siis löy­sää eikä se ole aiheut­ta­nut inflaa­tio­ta. Talous­po­liit­ti­nen mal­li­si on väärä.

      Mel­kein väit­täi­sin, että syy­nä tähän ilmi­öön on finans­si­mark­ki­noi­den irtau­tu­mi­nen reaa­li­ta­lou­des­ta. Finans­sia­la kyke­nee otta­maan “yli­mää­räi­sen” rahan vas­taan ja pyö­rit­tä­mään sitä rahoi­tus­mark­ki­noi­den ope­raa­tiois­sa sii­nä mää­rin, ettei raha valu reaa­li­ta­lou­des­sa elä­vien yri­tys­ten käyt­töön. Tämä ilme­nee hyvin, kun kat­so­taan yri­tys­ten tosia­sias­sa mak­sa­mia kor­ko­ja. Nii­den mar­gi­naa­lit ovat his­to­rial­li­sen kau­ka­na pank­kien väli­sis­tä koroista.

      1. Kos­kaan ennen ei ole ollut nega­tii­vi­sia reaa­li­kor­ko­ja ja täl­lais­ta rahan luontia.

        Nega­tii­vi­ses­ta reaa­li­ko­ros­ta en oli­si ihan var­ma. On sitä aina­kin Suo­mes­sa ollut ihan tavan takaa. Ei tosin EKP:n lyhyen his­to­rian aika­na. Nega­tii­vi­set nimel­lis­ko­rot ovat uutuus.

      2. Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: Täs­sä koh­din osoi­tat mai­nios­ti sen, miten tiet­tyyn mal­liin voi rakas­tua. Lausee­si sisäl­tää impli­siit­ti­sen mää­ri­tel­män: ”löy­sä raha­po­li­tiik­ka nos­taa inflaa­tio­ta.” Kos­ka meil­lä on mata­la inflaa­tio, raha­po­li­tiik­ka on siis kire­ää. Pää­tel­mä on moit­tee­ton, mut­ta se on ris­ti­rii­das­sa todel­li­suu­den kans­sa. EKP:n raha­po­li­tiik­ka on his­to­rial­li­sen löy­sää mil­lä mit­ta­ril­la mitat­tu­na tahan­sa. Kos­kaan ennen ei ole ollut nega­tii­vi­sia reaa­li­kor­ko­ja ja täl­lais­ta rahan luon­tia. Raha­po­li­tiik­ka on siis löy­sää eikä se ole aiheut­ta­nut inflaatiota.

        Se, mitä kut­suu löy­säk­si tai kireäk­si raha­po­li­tii­kak­si, on tie­ten­kin mää­rit­te­ly­ky­sy­mys. Kui­ten­kin nii­den mää­rit­te­le­mi­nen siten, että kor­keat korot ovat kire­ää poli­tiik­kaa ja mata­lat korot ja/tai QE löy­sää poli­tiik­kaa, on aivan totaa­li­sen hyö­dy­tön mää­ri­tel­mä. Sel­lai­sel­la mää­ri­tel­mäl­lä saat täy­sin nurin­ku­ri­sen tulok­sen, että löy­sä raha­po­li­tiik­ka tar­koit­taa alhais­ta inflaa­tio­ta ja kireä raha­po­li­tiik­ka kor­ke­aa inflaa­tio­ta. Se ei päde ainoas­taan vii­me aikoi­na vaan kaut­ta his­to­rian. Esim sen mukaan raha­po­li­tiik­ka USA:ssa oli­si ollut 1980 erit­täin kire­ää vaik­ka inflaa­tio lauk­ka­si yli 10%:n. Zim­babwen raha­po­li­tiik­ka taas on ollut vie­lä­kin kireäm­pää. Vie­lä suh­teel­li­sen hil­jat­tain siel­lä oli kes­kus­pan­kin ohjaus­kor­ko 90%!

        Jos väi­tät, että EKP:n poli­tiik­ka on ollut jol­lain mit­ta­ril­la kire­ää, niin mikä mit­ta­ri sel­lai­nen oli­si? Löy­tyy­kö sel­lais­ta, joka ei sit­ten myös sano, että esim Zim­babwen raha­po­li­tiik­ka on myös ollut kirää?

        Jos väi­tät

      3. Ossi Sare­so­ja: Se, mitä kut­suu löy­säk­si tai kireäk­si raha­po­li­tii­kak­si, on tie­ten­kin mää­rit­te­ly­ky­sy­mys. Kui­ten­kin nii­den mää­rit­te­le­mi­nen siten, että kor­keat korot ovat kire­ää poli­tiik­kaa ja mata­lat korot ja/tai QE löy­sää poli­tiik­kaa, on aivan totaa­li­sen hyö­dy­tön mää­ri­tel­mä. Sel­lai­sel­la mää­ri­tel­mäl­lä saat täy­sin nurin­ku­ri­sen tulok­sen, että löy­sä raha­po­li­tiik­ka tar­koit­taa alhais­ta inflaa­tio­ta ja kireä raha­po­li­tiik­ka kor­ke­aa inflaa­tio­ta. Se ei päde ainoas­taan vii­me aikoi­na vaan kaut­ta his­to­rian. Esim sen mukaan raha­po­li­tiik­ka USA:ssa oli­si ollut 1980 erit­täin kire­ää vaik­ka inflaa­tio lauk­ka­si yli 10%:n. Zim­babwen raha­po­li­tiik­ka taas on ollut vie­lä­kin kireäm­pää. Vie­lä suh­teel­li­sen hil­jat­tain siel­lä oli kes­kus­pan­kin ohjaus­kor­ko 90%!

        Jos väi­tät, että EKP:n poli­tiik­ka on ollut jol­lain mit­ta­ril­la kire­ää, niin mikä mit­ta­ri sel­lai­nen oli­si? Löy­tyy­kö sel­lais­ta, joka ei sit­ten myös sano, että esim Zim­babwen raha­po­li­tiik­ka on myös ollut kirää? 

        His­to­rial­li­ses­ti ottaen “nor­maa­li­na” pidet­tä­vä kor­ko­ta­so on ollut las­kus­sa. 1700-luvul­la 12–15 pro­sent­tia oli aivan asial­li­nen kor­ko ja 1900-luvun alku­puo­lel­la tal­le­tus­ko­rot oli­vat 5–7 pro­sen­tin luok­kaa kul­ta­kan­nan val­li­tes­sa eli tilan­tees­sa, jos­sa rahan mää­rää rajoi­tet­tiin kei­no­te­koi­ses­ti ja inflaa­tion sijas­ta val­lit­si hidas deflaa­tio. Tämä on his­to­rial­li­ses­ti ottaen se taso, jol­la län­si­mai­nen kapi­ta­lis­mi on toi­mi­nut: 5–10 pro­sen­tin reaa­li­kor­ko. 1900-luvun lop­pu­puo­lel­le tul­taes­sa län­si­mai­set korot oli­vat laa­jas­ti jo alle 5 pro­sen­tin. Näki­sin, että kysy­mys raha­po­li­tii­kan löy­syy­des­tä ja kirey­des­tä tulee­kin mää­ri­tel­lä ver­taa­mal­la kor­ko­ta­soa ja kes­kus­pan­kin suo­rit­ta­maa rahan luon­tia kun­kin het­ken ylei­seen kan­sain­vä­li­seen kor­ko­ta­soon ja mah­dol­li­seen rahan luon­tiin tai sit­ten ylei­seen his­to­rial­li­seen kor­ko­ta­soon. Olen­nai­ses­ti ottaen pitäi­sin mitä tahan­sa alle kol­men pro­sen­tin reaa­lis­ta kes­kus­pank­ki­kor­koa var­sin matalana.

        En siten näe mitään syy­tä aja­tel­la, että raha­po­li­tii­kan löy­syys ja inflaa­tio oli­si­vat mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti yhtey­des­sä. Kysy­mys sii­tä, saa­daan­ko kireäl­lä raha­po­li­tii­kal­la inflaa­tio­ta kuriin tai löy­säl­lä poli­tii­kal­la inflaa­tio­ta liik­keel­le, on empii­ri­nen. Sen sijaan raha­po­li­tii­kan “löy­syys” mää­ri­tel­lään ver­taa­mal­la nyky­ti­laa his­to­ri­aan ja vertailumaihin.

        Esi­mer­kik­si Zim­babwes­sa nimel­li­nen kor­ko­ta­so oli erit­täin kor­kea, mut­ta samaan aikaan kes­kus­pank­ki rahoit­ti hal­li­tus­ta eli loi rahaa todel­la val­ta­vas­ti. Tämä on löy­sää raha­po­li­tiik­kaa. Lisäk­si on huo­mat­ta­va aivan jär­je­tön inflaa­tio. Hype­rin­fla­tion olois­sa kes­kus­pank­ki­kor­ko ei ole enää mie­le­käs raha­po­li­tii­kan työ­ka­lu, sil­lä reaa­li­ta­lous taan­tuu käyt­tä­mään epä­vi­ral­li­sia maksuvälineitä. 

        Toi­nen hyvä esi­merk­ki sii­tä, että raha­po­li­tii­kan löy­syys on tilan­ne­si­don­nai­nen ilmiö, on vaik­ka­pa sete­li­pai­non käyt­tö. Täl­lä het­kel­lä EKP pai­naa sete­lei­tä huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin niil­le on Euroa­lu­eel­la kysyn­tää. Nor­maa­lis­ti tämä oli­si vas­tuu­ton­ta inflaa­tion liet­son­taa: löy­sää raha­po­li­tiik­kaa pahim­mil­laan. Tosia­sias­sa kyse on kui­ten­kin mer­ki­tyk­set­tö­mäs­tä asias­ta, sil­lä kätei­sen osuus liik­keel­lä ole­vas­ta rahas­ta on mitä­tön, ja sete­lit vie­dään ulko­mail­le käy­tet­tä­väk­si euroa viral­li­ses­ti tai epä­vi­ral­li­ses­ti käyt­tä­vien yhtei­sö­jen talou­des­sa. Sete­leil­lä ei ole vai­ku­tus­ta unio­nin talou­teen, kos­ka niil­lä ei kos­kaan lunas­te­ta omai­suut­ta tai pal­ve­lu­ja unio­nin alu­eel­ta. Tämä on suur­val­lan etuoi­keus, eikä sitä pidä ottaa huo­mioon arvioi­taes­sa EKP:n raha­po­li­tii­kan koko­nai­suut­ta. (EKP:n sete­li­pai­na­tuk­sen tah­dil­la ei ole­kaan suo­raa yhteyt­tä mui­hin raha­po­liit­ti­siin toi­miin vaan ainoas­taan kätei­sen kon­kreet­ti­seen kysyn­tään. EKP pitää huo­len, ettei kätei­sen hin­ta nouse tili­ra­han ylä­puo­lel­le, mikä on vält­tä­mä­tön­tä rahoi­tus­jär­jes­tel­män uskot­ta­vuu­den kan­nal­ta.) Sen sijaan sama ilmiö 1940-luvun Suo­mes­sa oli infla­to­ri­sen raha­po­li­tii­kan tär­keä työ­ka­lu, sil­lä rahas­ta pal­jon suu­rem­pi osa oli kätei­se­nä eikä kukaan ulko­maa­lai­nen halun­nut varas­toi­da Suo­men markkoja.

      4. Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: 1700-luvul­la 12–15 pro­sent­tia oli aivan asial­li­nen korko

        Nämä eivät var­maan kui­ten­kaan ole kes­kus­pan­kin ohjaus­kor­ko­ja ja siten eivät suo­raan ver­tai­lu­kel­poi­sia? Kor­kea kor­ko lai­naa­jal­le voi ker­toa enem­män ris­kipree­mios­ta kuin rahapolitiikasta.

        Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: ja 1900-luvun alku­puo­lel­la tal­le­tus­ko­rot oli­vat 5–7 pro­sen­tin luok­kaa kul­ta­kan­nan val­li­tes­sa eli tilan­tees­sa, jos­sa rahan mää­rää rajoi­tet­tiin kei­no­te­koi­ses­ti ja inflaa­tion sijas­ta val­lit­si hidas deflaatio.

        Aina­kin Suo­mes­sa tai­si tuol­loin val­li­ta noin 1%:n inflaa­tio eikä deflaa­tio, jos­kin eihän se kovin kor­kea inflaa­tio ole. Mut­ta oli­vat­ko siis taval­lis­ten tal­le­tus­ti­lien korot noin kor­kei­ta? Kuu­los­taa yllät­tä­väl­tä. Vai puhut­ko diskonttokorosta?

        Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: Näki­sin, että kysy­mys raha­po­li­tii­kan löy­syy­des­tä ja kirey­des­tä tulee­kin mää­ri­tel­lä ver­taa­mal­la kor­ko­ta­soa ja kes­kus­pan­kin suo­rit­ta­maa rahan luon­tia kun­kin het­ken ylei­seen kan­sain­vä­li­seen kor­ko­ta­soon ja mah­dol­li­seen rahan luon­tiin tai sit­ten ylei­seen his­to­rial­li­seen kor­ko­ta­soon. Olen­nai­ses­ti ottaen pitäi­sin mitä tahan­sa alle kol­men pro­sen­tin reaa­lis­ta kes­kus­pank­ki­kor­koa var­sin matalana.

        Mut­ta eikö lop­pu­tu­los sil­ti ole sama? Esim USA:ssa vuo­den 1980 tie­noil­la ohjaus­ko­rot oli­vat kor­keam­mal­la kuin aiem­pi­na ja seu­raa­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä ja myös inflaa­tio lauk­ka­si korkeammalla.

        Point­ti­ni ei ole se, onko alle 3% tai jokin muu taso epä­ta­val­li­sen mata­la vai ei vaan se, että kor­keat korot ovat seu­raus­ta löy­säs­tä raha­po­li­tii­kas­ta ja mata­lat korot seu­raus­ta kireäs­tä raha­po­li­tii­kas­ta. Jos mää­rit­te­let löy­sän raha­po­li­tii­kan alhai­si­na kor­koi­na ja kireän kor­kei­na kor­koi­na (on se sit­ten ver­rat­tu­na johon­kin abso­luut­ti­seen tasoon tai johon­kin pit­kän ajan kes­kiar­voon) saat täy­sin nurin­ku­ri­sen lop­pu­tu­lok­sen, jos­sa raha­po­li­tiik­ka on hype­rin­flaa­tios­sa kire­ää ja deflaa­tios­sa löysää.

        Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: En siten näe mitään syy­tä aja­tel­la, että raha­po­li­tii­kan löy­syys ja inflaa­tio oli­si­vat mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti yhtey­des­sä. Kysy­mys sii­tä, saa­daan­ko kireäl­lä raha­po­li­tii­kal­la inflaa­tio­ta kuriin tai löy­säl­lä poli­tii­kal­la inflaa­tio­ta liik­keel­le, on empiirinen.

        Jot­ta sitä voi­daan empii­ri­ses­ti tut­kia, pitäi­si ensin mää­ri­tel­lä, mitä raha­po­li­tii­kan löy­syy­del­lä tai kirey­del­lä tarkoitetaan.

        Mun mie­les­tä inflaa­tio (tai NBKT:n kas­vu­vauh­ti) oli­si hyö­dyl­li­nen mää­ri­tel­mä, jol­loin toki vas­taus oli­si aika itses­tään­sel­vä. Jon­kun mie­les­tä ehkä jokin toi­sen­lai­nen mää­ri­tel­mä oli­si parem­pi, mut­ta, jos se joh­taa tulok­seen, ettei löy­syys tai kireys lii­ty inflaa­tioon tai että löy­syys aiheut­tai­si deflaa­tio­ta ja kireys inflaa­tio­ta, niin sit­ten sel­lai­nen mää­ri­tel­mä ei mun näh­däk­se­ni oikein vas­taa sitä, miten löy­syys tai kireys yleen­sä intui­tii­vi­ses­ti ymmärretään.

        Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: Sen sijaan raha­po­li­tii­kan ”löy­syys” mää­ri­tel­lään ver­taa­mal­la nyky­ti­laa his­to­ri­aan ja vertailumaihin.

        Väi­tät, että se mää­ri­tel­lään noin. Mis­sä se mää­ri­tel­lään noin? Jos­sain talous­tie­teen oppi­kir­jas­sa? Pel­käs­tään sinun mielessä?

        Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: Esi­mer­kik­si Zim­babwes­sa nimel­li­nen kor­ko­ta­so oli erit­täin kor­kea, mut­ta samaan aikaan kes­kus­pank­ki rahoit­ti hal­li­tus­ta eli loi rahaa todel­la val­ta­vas­ti. Tämä on löy­sää raha­po­li­tiik­kaa. Lisäk­si on huo­mat­ta­va aivan jär­je­tön inflaatio.

        Olen tie­ten­kin samaa miel­tä sii­tä, että Zim­babwen raha­po­li­tiik­ka oli löy­sää. Kiin­ni­tät huo­mio­ta jär­jet­tö­mään inflaa­tioon. Eikö siis täs­sä tapauk­ses­sa inflaa­tios­ta näe, että raha­po­li­tiik­ka oli löy­sää eikä kor­kea kor­ko tar­koi­ta kire­ää poli­tiik­kaa? Eikö siis kor­kea inflaa­tio -> löy­sä raha­po­li­tiik­ka ole parem­pi mää­ri­tel­mä kuin kor­keat korot -> kireä raha­po­li­tiik­ka? Jos sun mie­les­tä ohjaus­kor­ko oli­si inflaa­tio­ta parem­pi mää­ri­tel­mä raha­po­li­tii­kan löy­syy­del­le tai kirey­del­le, niin mik­si ad hoc poi­ke­ta sii­tä täs­sä tapauk­ses­sa (tai mis­sään kor­kean inflaa­tion tapauksessa)?

        Täs­sä­hän on kyse sii­tä, että kor­keat korot ovat seu­raus­ta löy­säs­tä raha­po­li­tii­kas­ta ja kor­keas­ta inflaatiosta.

        Tämä­hän oli vain yksi esi­merk­ki, mut­ta väit­täi­sin, ettet löy­dä his­to­rias­ta yhtään esi­merk­kiä, jos­sa inflaa­tio oli­si mel­ko kor­keal­la tasol­la mut­ta nimel­lis­ko­rot mata­lia. Eikö se ole hyvä argu­ment­ti sil­le, ettei ole jär­ke­vää mää­ri­tel­lä kor­kean ohjaus­ko­ron tar­koit­ta­van kire­ää rahapolitiikkaa.

        Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen: Täl­lä het­kel­lä EKP pai­naa sete­lei­tä huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin niil­le on Euroa­lu­eel­la kysyn­tää. Nor­maa­lis­ti tämä oli­si vas­tuu­ton­ta inflaa­tion liet­son­taa: löy­sää raha­po­li­tiik­kaa pahim­mil­laan. Tosia­sias­sa kyse on kui­ten­kin mer­ki­tyk­set­tö­mäs­tä asiasta

        Etkö täs­sä tul­lut suo­raan sano­neek­si, ettei QE täs­sä tapauk­ses­sa sit­ten­kään tar­koi­ta EKP:n raha­po­li­tii­kan olleen löysää?

  3. Google oli­si vaih­to­ta­seen yli­jää­mäs­tä 6% kan­nal­la, kol­men vuo­den kes­kiar­vo­na laskettuna:

    As it was men­tio­ned ear­lier accor­ding to Mac­roeco­no­mic Imba­lances Proce­du­re (enac­ted by the Euro­pean Union in 2012) the thres­hold indica­tors for cur­rent account balance have been establis­hed at +6% (maxi­mum surplus) and ‑4% (maxi­mum deficit), calcu­la­ted as 3 year backward moving ave­ra­ge of the cur­rent account balance”

    1. ant­ti:
      Google oli­si vaih­to­ta­seen yli­jää­mäs­tä 6% kan­nal­la, kol­men vuo­den kes­kiar­vo­na laskettuna:

      ”As it was men­tio­ned ear­lier accor­ding to Mac­roeco­no­mic Imba­lances Proce­du­re (enac­ted by the Euro­pean Union in 2012) the thres­hold indica­tors for cur­rent account balance have been establis­hed at +6% (maxi­mum surplus) and ‑4% (maxi­mum deficit), calcu­la­ted as 3 year backward moving ave­ra­ge of the cur­rent account balance” 

      Täs­sä on taas näi­tä EU:n suu­rim­pia ongel­mia: Koko­nai­suu­des­sa on hie­no­ja sopi­muk­sia ja tavoit­tei­ta, tosin nämä ovat teko­py­hiä, sään­nöt kun kos­ke­vat suu­rin­piir­tein kaik­kia mui­ta pait­si Sak­saa ja Rans­kaa, ja sit­ten osit­tain kat­so­taan sor­mien läpi nii­tä jot­ka toi­mi­vat näi­den tavoin.
      Lisäk­si Sak­san suu­ria yli­jää­miä on kri­ti­soi­tu laa­jas­ti EU:n ulko­puo­lel­ta­kin, ja ihan päte­vis­tä syistä.

  4. Onko yli­pää­tään mah­dol­lis­ta tilan­ne jos­sa reaa­li­pal­kan abso­luut­tis­ta sum­maa leikattaisiin?

  5. Kuu­los­taa jär­ke­väl­tä, mut­ta luo­pui­si­vat­ko Sak­sa ja Hol­lan­ti vapaa­eh­toi­ses­ti valt­ti­kor­tis­taan, kyvys­tä mui­ta euro­mai­ta kuri­na­lai­sem­paan palk­ka­po­li­tiik­kaan? Nehän voi­si­vat halu­tes­saan toteut­taa tuon poli­tii­kan kos­ka tahan­sa omal­la päätöksellään.

  6. Sekä Yhdys­val­lat, että Euroa­lue kär­si­väst samas­ta ongel­mas­ta, eli koko­nais­ky­syn­nän kroo­ni­ses­ta puut­tees­ta joka jat­kuu nor­maa­lien talous­syklien läpi. Tätä kut­su­taan seku­laa­ri­sek­si stag­naa­tiok­si. Kts. Secu­lar stag­na­tion and the euro area. Mata­la inflaa­tio on tämän ongel­man oire. 

    EPI:n Josh Bivens on sitä miel­tä että ehdot­ta­ma­si kons­ti toi­mi­si aina­kin Yhdys­val­lois­sa: Rai­sing wages for the vast majo­ri­ty would have broad mac­roeco­no­mic bene­fits by com­ba­ting ‘secu­lar stagnation’ 

  7. Mis­tä vii­sas­ten kives­tä Osmo saa tie­don sii­tä, että ongel­ma­na on palk­ko­jen lii­an pie­net koro­tuk­set? Suu­ri osa Euroo­pas­ta kär­sii lähin­nä kroo­nis­tu­nees­ta pit­kä­ai­kais­työt­tö­myy­des­tä (syr­jä­seu­dut ja vähe­mis­töt, kuten maa­han­muut­ta­jat) ja sinä ehdo­tat palk­ko­jen yleis­ko­ro­tuk­sia rat­kai­suk­si ongel­maan! Euroo­pas­sa pitäi­si nime­no­maan pääs­tä tilan­tee­seen, jos­sa suh­teel­li­set pal­kat las­ki­si­vat suu­res­sa osas­sa maan­osaa / suu­rel­le osal­le ihmisistä!

    Kos­ka käy­tän­nös­sä palk­ko­jen las­ke­mi­set ovat mel­ko­lail­la mah­dot­to­mia, hel­poi­ten se onnis­tuu nykyis­tä löy­sem­mäl­lä raha­po­li­tii­kal­la ja pal­kan­muo­dos­tuk­sen mark­ki­naeh­toi­suut­ta rei­lus­ti nykyi­ses­tä lisäämällä.

    1. Euroo­pas­sa pitäi­si nime­no­maan pääs­tä tilan­tee­seen, jos­sa suh­teel­li­set pal­kat las­ki­si­vat suu­res­sa osas­sa maan­osaa / suu­rel­le osal­le ihmisistä!

      En sano­nut suh­teel­li­sis­ta pal­kois­ta mitään vaan kes­ki­mää­räik­sis­tä pal­kan­ko­ro­tuk­sis­ta. Suh­teel­lis­ten palk­ko­jen muu­tok­set ovat pal­jon hel­pom­pia pie­nen palk­kain­flaa­tion olois­sa, kun pal­kat kes­ki­mää­rin nousevat.

    2. Sepi:
      Mis­tä vii­sas­ten kives­tä Osmo saa tie­don sii­tä, että ongel­ma­na on palk­ko­jen lii­an pie­net koro­tuk­set? Suu­ri osa Euroo­pas­ta kär­sii lähin­nä kroo­nis­tu­nees­ta pit­kä­ai­kais­työt­tö­myy­des­tä (syr­jä­seu­dut ja vähe­mis­töt, kuten maa­han­muut­ta­jat) ja sinä ehdo­tat palk­ko­jen yleis­ko­ro­tuk­sia rat­kai­suk­si ongel­maan! Euroo­pas­sa pitäi­si nime­no­maan pääs­tä tilan­tee­seen, jos­sa suh­teel­li­set pal­kat las­ki­si­vat suu­res­sa osas­sa maan­osaa / suu­rel­le osal­le ihmisistä!

      Kos­ka käy­tän­nös­sä palk­ko­jen las­ke­mi­set ovat mel­ko­lail­la mah­dot­to­mia, hel­poi­ten se onnis­tuu nykyis­tä löy­sem­mäl­lä raha­po­li­tii­kal­la ja pal­kan­muo­dos­tuk­sen mark­ki­naeh­toi­suut­ta rei­lus­ti nykyi­ses­tä lisäämällä.

      Yhdys­val­to­jen kor­keam­mal­la mark­ki­naeh­toi­suu­del­la on onnis­tut­tu saa­vut­ta­maan mata­lam­pi työ­voi­maan osal­lis­tu­mi­sas­te (labour force par­tici­pa­tion rate) kuin Euroo­pas­sa. Onko täl­le mitään hie­no­ja seli­tyk­siä, muu­ta kuin neo­li­be­raa­lin ideo­lo­gian mukai­nen vakio­vir­si jon­ka mukaan pal­kat ovat lii­an kor­kei­ta ja sää­te­ly lii­an jäykkää?

      https://data.oecd.org/emp/labour-force-participation-rate.htm

      1. Sta­dist: Yhdys­val­to­jen kor­keam­mal­la mark­ki­naeh­toi­suu­del­la on onnis­tut­tu saa­vut­ta­maan mata­lam­pi työ­voi­maan osal­lis­tu­mi­sas­te (labour force par­tici­pa­tion rate) kuin Euroo­pas­sa. Onko täl­le mitään hie­no­ja seli­tyk­siä, muu­ta kuin neo­li­be­raa­lin ideo­lo­gian mukai­nen vakio­vir­si jon­ka mukaan pal­kat ovat lii­an kor­kei­ta ja sää­te­ly lii­an jäykkää?

        En osaa antaa seli­tys­tä, mut­ta minus­ta tuo mit­ta­ri ei kui­ten­kaan ole se tär­kein. Sehän ker­too niin työl­lis­ten kuin työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den suh­teen väes­töön (ikä­vä­lil­tä 15–64). Työ­mark­ki­noi­den toi­mi­vuu­des­ta ker­too enem­män joko työt­tö­myy­sas­te (mikä on USA:ssa mata­la suh­tees­sa moneen Euroo­pan maa­han) tai sit­ten työl­lis­ten osuus väes­tös­tä. Työ­voi­maan osal­lis­tu­mi­sas­te ei ole yhtä hyvä mit­ta­ri työ­mark­ki­noi­den toi­mi­vuu­des­ta, kos­ka se ei ker­ro sii­tä, kuin­ka moni oikeas­ti löy­tää työ­pai­kan, vaan ainoas­taan, kuin­ka moni edes etsii.

      2. Ossi Sare­so­ja: En osaa antaa seli­tys­tä, mut­ta minus­ta tuo mit­ta­ri ei kui­ten­kaan ole se tär­kein. Sehän ker­too niin työl­lis­ten kuin työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den suh­teen väes­töön (ikä­vä­lil­tä 15–64). Työ­mark­ki­noi­den toi­mi­vuu­des­ta ker­too enem­män joko työt­tö­myy­sas­te (mikä on USA:ssa mata­la suh­tees­sa moneen Euroo­pan maa­han) tai sit­ten työl­lis­ten osuus väes­tös­tä. Työ­voi­maan osal­lis­tu­mi­sas­te ei ole yhtä hyvä mit­ta­ri työ­mark­ki­noi­den toi­mi­vuu­des­ta, kos­ka se ei ker­ro sii­tä, kuin­ka moni oikeas­ti löy­tää työ­pai­kan, vaan ainoas­taan, kuin­ka moni edes etsii.

        Moni kui­ten­kin sitee­raa tuo­ta osal­lis­tu­mi­sas­tet­ta tär­keäm­pä­nä kuin työt­tö­myy­sas­tet­ta, mut­ta tämä lie­nee sit­ten kai makuasia.

        Ja miten työ­voi­maan osal­lis­tus­mi­sas­te ei muka ker­ro sii­tä, kuin­ka moni oikeas­ti löy­tää työ­pai­kan? En ymmär­rä kuin­ka voit pää­tyä täl­lai­seen toteamukseen.

      3. Osal­lis­tu­mi­sas­te on myös kult­tuu­ri­si­don­nai­nen asia. Riip­puu pal­jon nais­ten työssäkäynnistä.

      4. Sta­dist: Ja miten työ­voi­maan osal­lis­tus­mi­sas­te ei muka ker­ro sii­tä, kuin­ka moni oikeas­ti löy­tää työ­pai­kan? En ymmär­rä kuin­ka voit pää­tyä täl­lai­seen toteamukseen.

        Tie­ten­kin sik­si, kos­ka myös työ­tön työn­ha­ki­ja osal­lis­tuu työ­voi­maan ja siten kas­vat­taa työ­voi­maan osal­lis­tu­mi­sas­tet­ta vaik­kei löy­täi­si työpaikkaa.

        Jos halu­taan kat­soa, kuin­ka hel­pos­ti työ­pai­kan löy­tää, on var­maan parem­pi kat­soa työl­lis­ten suh­det­ta työ­voi­maan tai väestöön.

      5. Sta­dist: Yhdys­val­to­jen kor­keam­mal­la mark­ki­naeh­toi­suu­del­la on onnis­tut­tu saa­vut­ta­maan mata­lam­pi työ­voi­maan osal­lis­tu­mi­sas­te (labour force par­tici­pa­tion rate) kuin Euroo­pas­sa. Onko täl­le mitään hie­no­ja seli­tyk­siä, muu­ta kuin neo­li­be­raa­lin ideo­lo­gian mukai­nen vakio­vir­si jon­ka mukaan pal­kat ovat lii­an kor­kei­ta ja sää­te­ly lii­an jäykkää? 

        Yksi osa­se­li­tys (jota yleen­sä Suo­mes­sa ei osa­ta ottaa huo­mioon kos­ka sii­tä ei juu­ri uuti­soi­da) on van­kien val­ta­van suu­ri mää­rä Yhdys­val­lois­sa: väki­lu­kuun suh­teu­tet­tu­na van­ke­ja on noin 13-ker­tai­ses­ti ver­rat­tu­na Suo­meen. Useis­sa pahim­mis­sa osa­val­tiois­sa noin yksi pro­sent­ti väes­tös­tä on koko ajan van­ki­las­sa ja madal­taa näin osal­taan työ­voi­maan osallistumisastetta.

  8. Itsea­sias­sa Sak­sas­sa teh­tiin iso­ja­kin pal­kan­ko­ro­tuk­sia vii­me syk­sy­nä, nel­jäs­tä pro­sen­tis­ta jopa yhdek­sään pro­sent­tiin, mut­ta sopi­mus­kau­det­kin ovat pit­kiä, par­hai­mil­laan jopa yhdek­sän vuot­ta. Tämän vuo­den alus­ta tuli voi­maan mini­mi­tun­ti­palk­ka yli yhdek­sän euroa (tark­kaa lukua en muista).
    Oleel­li­sem­pää on kui­ten­kin 20- luvun todel­la suu­ret inves­toin­nit Sak­sas­sa, ilmas­to­muu­tok­sen tor­jun­ta, joka ote­tan siel­lä tosis­saan, vuo­den alus­ta tuli voi­maan ilmastopaketti,missä mer­kit­tä­viä sat­sauk­sia liik­ku­mi­seen lähi että kaukojuniin(miljardi vuodessa).
    Inves­toin­nit digi­li­saa­tioon, teko­ä­lyyn (tuhat pro­fes­suu­ria, jos­ta sata kei­no­ä­lyyn, rahaa tek­ni­siin inno­vaa­tioi­hin, polt­to­ken­no­tek­niik­ka. Ham­pu­riin val­mis­tuu lähi­voi­si­na 10 mega­va­tin vety­voi­ma­lai­tos uusiu­tu­vas­ta ener­gias­ta tuotettuna(aurinko,tuuli).
    Yksis­tään VW inves­toi liik­ku­mi­seen 20-luvul­la 60 mil­jar­dia euroa. Sak­san yksi suu­ri ongel­ma on työ­voi­ma­pu­la, IT-ala työ­lis­täi­si heti yli sata­tu­hat­ta ammat­ti­lais­ta, ja nuo­ri­so­työt­tö­myys­kin sii­nä kol­men pro­sen­tin paik­keil­la, joka kol­mas maa­han­muut­ta­ja töissä.
    Ja mikä ihmeel­lis­tä, kaik­ki ns. mus­tal­la nol­lal­la, siis ei vel­kaa, mitä se on otta­nut vii­mek­si vuon­na 2014.
    Kun kuun­te­lee liit­to­päi­vil­lä kan­san­edus­ta­jien puhei­ta( siis sak­san kie­lel­lä). Yksi tee­ma siel­lä aina koros­tuu, oikeas­taan puo­lu­ees­ta riip­pu­mat­ta, Sak­sa halu­aa olla tek­nii­kan ykkö­nen Euroo­pas­sa ja talous kun­nos­sa, joka onkin oikes­taan ainoa talous­mah­ti Euroopassa,

    1. Sepe: ilmas­to­muu­tok­sen tor­jun­ta, joka ote­tan siel­lä tosissaan

      Sak­sa ei pääs­syt vuo­den 2020 tavoitteisiinsa.

  9. Palk­ko­jen nos­ta­mi­nen voi tosi­aan ihan lyhyel­lä aika­vä­lil­lä vir­kis­tää talout­ta. Vas­tus­tan kui­ten­kin palk­ko­jen koro­tuk­sia muu­toin kuin hyvin pai­kal­li­ses­ti sopien. Pal­kan­ko­ro­tus tie­ten­kin vähen­tä­vät työ­nan­ta­jien halua käyt­tää työ­voi­maa, jol­loin työt­tö­myys ja työ­voi­man ulko­puo­lel­le hakeu­tu­mi­nen kas­vaa. Tätä yri­te­tään sit­ten vas­tus­taa van­hoil­la kons­teil­la 1) irti­sa­no­mis­suo­jil­la ynnä­muil­la työ­mark­ki­noi­den jäy­kis­tä­mi­sil­lä 2) siir­tä­mäl­lä loput­kin työ­voi­mas­ta jul­ki­sen sek­to­rin palk­ka­lis­toil­le. Kum­mal­la­kin resep­til­lä elin­kei­noe­lä­mä muut­tuu tehottomaksi->Eurooppa jat­kaa mat­kaan­sa koh­ti maa­il­man keskiluokkaa/köyhälistöä.

    Haja­huo­mioi­ta: Mie­les­tä­ni Euroo­pan etu on ajaa palk­ka­malt­tia maa­il­man osa­na aivan samal­la argu­men­til­la kuin Euroo­pas­sa jokai­sen maan oma etu on ajaa palk­ka­malt­tia. Onko Sak­san ja Hol­lan­nin ase­ma mal­tin takia nyt tuka­la? Ei ole.
    Mie­les­tä­ni kan­sa­lai­sen arvo ja roo­li ei ole pel­käs­tään sii­nä, että hän kan­taa rahaa jul­ki­sen sek­to­rin moo­lo­kin kitaan->Jos kan­sa­lai­nen halu­aa siir­tää kulu­tus­taan tule­vai­suu­teen (eli sääs­tää eli “hau­da­ta lei­vis­kän­sä”) se on aivan OK. Ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nan nimis­sä pitäi­si pal­ki­ta nime­no­maan sääs­tä­jiä eikä hys­tee­ri­siä kulut­ta­jia. Kulut­ta­mis­ta suo­si­vien ajat­te­lun kes­kiös­sä on aina jul­ki­sen sek­to­rin tulo­jen mak­si­moin­ti. Viis kansalaisista.

    1. Ros­mo:
      Jos kan­sa­lai­nen halu­aa siir­tää kulu­tus­taan tule­vai­suu­teen (eli sääs­tää eli ”hau­da­ta lei­vis­kän­sä”) se on aivan OK. Ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nan nimis­sä pitäi­si pal­ki­ta nime­no­maan sääs­tä­jiä eikä hys­tee­ri­siä kulut­ta­jia. Kulut­ta­mis­ta suo­si­vien ajat­te­lun kes­kiös­sä on aina jul­ki­sen sek­to­rin tulo­jen mak­si­moin­ti. Viis kansalaisista.

      Suo­ma­lai­set makuut­ta­vat täl­lä het­kel­lä rahaa kym­me­niä mil­jar­de­ja nol­la­kor­koi­sil­la pank­ki­ti­leil­lä. Jos nämä rahat saa­tai­siin sijoi­tet­tua tuot­ta­viin inves­toin­tei­hin, esi­mer­kik­si yri­tys­toi­min­taan ja osak­kei­siin, oli­si kan­san­ta­lou­tem­me tilan­ne ihan toinen.
      Ruot­sis­sa ollaan pal­jon edel­lä meitä.

  10. Inflaa­tio joh­tuu sii­tä, että tava­roil­le on enem­män kysyn­tää kuin pys­ty­tään tar­joa­maan. Täl­lä het­kel­lä län­si­mais­sa ei ole tar­vet­ta hank­kia lisää krää­sää. Sii­tä inflaa­tion pie­nuus joh­tuu. Löy­säl­lä raha­po­li­tii­kal­la halu­taan lisä­tä inves­toin­te­ja ja siten tar­jon­taa. Vai­ku­tus on siis päin­vas­tai­nen kuin aikai­sem­man teo­rian mukaa ole­tet­tiin. Talous var­mas­ti ter­veh­tyi­si, jos kor­ko­ta­soa nos­tet­tai­siin muu­ta­mal­la %-yksi­köl­lä. Sil­loin jou­dut­tai­siin har­kit­se­maan inves­toin­nit tar­kem­min, eikä tur­haa tar­jon­taa syntyisi.

    1. TimoT: Inflaa­tio joh­tuu sii­tä, että tava­roil­le on enem­män kysyn­tää kuin pys­ty­tään tar­joa­maan. Täl­lä het­kel­lä län­si­mais­sa ei ole tar­vet­ta hank­kia lisää krää­sää. Sii­tä inflaa­tion pie­nuus johtuu.

      Inflaa­tio­ta var­ten ei tar­vit­se hank­kia krää­sää enem­män luku­mää­räi­ses­ti. Riit­tää, että kysyn­tää on enem­män euro­mää­räi­ses­ti. Se onnis­tuu ihan hel­pos­ti niin, että euro­ja on enem­män, jol­loin ne ovat vähem­män arvokkaita.

      TimoT: Talous var­mas­ti ter­veh­tyi­si, jos kor­ko­ta­soa nos­tet­tai­siin muu­ta­mal­la %-yksi­köl­lä. Sil­loin jou­dut­tai­siin har­kit­se­maan inves­toin­nit tar­kem­min, eikä tur­haa tar­jon­taa syntyisi.

      Jos haluat korot kor­keam­mal­le, pitää kor­ko­ja las­kea. Vain sil­lä taval­la saa­daan inflaa­tio liik­keel­le ja siten korot ylem­mäs. Jos yri­tät vain nos­taa kor­ko­ja, pitää se huo­len sii­tä, että ne pysy­vät alhaal­la entis­tä pidempään.

    2. TimoT: Inflaa­tio joh­tuu sii­tä, että tava­roil­le on enem­män kysyn­tää kuin pys­ty­tään tar­joa­maan. Täl­lä het­kel­lä län­si­mais­sa ei ole tar­vet­ta hank­kia lisää krää­sää. Sii­tä inflaa­tion pie­nuus johtuu. 

      Toi­nen ele­ment­ti on se, että jos tääl­lä yhtään lisää tar­vet­ta krää­säs­tä syn­tyi­si, Viet­nam yms. sen täyt­täi­si­vät koh­tuu­hin­taan. Paik­kaan ja aikaan sido­tut pal­ve­lut saat­ta­vat lähi­tu­le­vai­suu­des­sa olla tär­kei­tä inflaa­tion draivereita.

  11. > Pitäi­si­kö ryh­tyä koor­di­noi­maan pal­kan­ko­ro­tuk­sia? Sovit­tai­siin, että vaih­to­ta­seel­taan yli­jää­mäi­sis­sä talouk­sis­sa pal­kan­ko­ro­tuk­set oli­si­vat vähän isom­pia ja ali­jää­mäi­sis­sä pie­nem­piä, mut­ta kai­kis­sa kes­ki­mää­rin niin suu­ria, että ne joh­tai­si­vat tavoi­tel­tuun kah­den pro­sen­tin inflaatioon.

    Ei.

    Jos halut­tai­siin siir­tyä vakaas­ta yhteis­va­luu­tas­ta jat­ku­vas­ti infla­toi­tu­vaan yhteis­va­luut­taan, oli­si ehkä luon­te­vam­paa sopia sii­tä, että kai­kis­sa mais­sa pal­kat nouse­vat jon­kin tie­tyn kiin­teän pro­sen­tin joka vuo­si (ja tämän pääl­le se mitä neu­vo­tel­tua saa­daan). Tämä oli­si hel­pom­paa kuin yrit­tää sopia poliit­ti­ses­ti kai­kil­le sopi­va pro­sent­ti — pait­si jos halu­taan antaa talou­den dik­ta­to­ri­sen sää­tä­jän val­tuu­det jol­le­kin vir­ka­mie­hel­le. En kui­ten­kaan kan­na­ta tätä­kään ratkaisua.

    Vakaa­seen yhteis­va­luut­taan siir­tyes­sään val­tioi­den oli­si pitä­nyt ymmär­tää, että jos­kus pal­kat ovat maan talou­den suo­ri­tus­ky­kyyn näh­den lii­an kor­kei­ta, ja nii­tä pitää alen­taa. Sen että Suo­mi ei itse kyke­ne palk­ko­jen alen­ta­mi­seen, ei tar­vit­se joh­taa sii­hen, että muut nos­ta­vat palk­ko­jaan tätä Suo­men kyvyt­tö­myyt­tä pai­ka­tak­seen. Oikea rat­kai­su on kehit­tää meka­nis­mi, jol­la Suo­mi voi tar­vit­taes­sa las­kea maan palk­ka­ta­soa. Tämä meka­nis­mi oli­si pitä­nyt suun­ni­tel­la jo euroon liit­ty­mi­sen aikaan.

    Talous­kas­vu ja mal­til­li­nen palk­ka­po­li­tiik­ka toi­mi­vat kyl­lä mon­ta vuot­ta, mut­ta talou­den vedon hii­pues­sa ne eivät enää riit­tä­neet. Kat­son Suo­men pit­kän laman olleen pal­jol­ti juu­ri tämän kyvyt­tö­myy­den seu­raus­ta. Elet­tiin edel­leen aivan kuin kel­lu­van mar­kan aikaan, vaik­ka omaa kel­lu­vaa valuut­taa ei enää ollut, ja jää­tiin vain makaa­maan tuleen. Pitäi­si aloit­taa tosi­asioi­den tunnustamisesta.

    Täs­sä tosi­asioi­den tun­nus­ta­mis­mie­les­sä kir­joi­tus oli hyvä — siis kun lähes­tyi asi­aa eri mai­den talouk­sien eri­tah­ti­suu­den aset­ta­mien vaa­ti­mus­ten näkö­kul­mas­ta. Mut­ta maa­koh­tai­nen sää­tä­mi­nen on siis mie­les­tä­ni jär­ke­väm­pi tapa sää­tää palk­ko­ja kuin jot­kin suu­ret neu­vot­te­lut ja nii­den kul­le­kin maal­le pakot­ta­mat rat­kai­sut, tai vir­ka­mies­ten, lob­ba­rei­den ja joh­ta­vien mai­den mui­den puo­les­ta päät­tä­mät rat­kai­sut. Vakaa valuut­ta­kin menet­täi­si yhden kes­kei­sen ole­mas­sao­lon­sa syyn, jos siir­ryt­täi­siin takai­sin jat­ku­van inflaa­tion aikaan.

    1. Juho Laa­tu: Jos halut­tai­siin siir­tyä vakaas­ta yhteis­va­luu­tas­ta jat­ku­vas­ti infla­toi­tu­vaan yhteisvaluuttaan,

      Vakau­den rajaa on yleen­sä pidet­ty 2–3% vuo­si-inflaa­tios­sa. Toi­sin sanoen 2% tavoi­tein­flaa­tio ei ole miten­kään ris­ti­rii­das­sa “vakaan valut­tan” kanssa.

      1. Sylt­ty: Vakau­den rajaa on yleen­sä pidet­ty 2–3% vuo­si-inflaa­tios­sa. Toi­sin sanoen 2% tavoi­tein­flaa­tio ei ole miten­kään ris­ti­rii­das­sa ”vakaan valut­tan” kanssa.

        Voi vakaan valuu­tan noin­kin mää­ri­tel­lä. Jos mää­ri­tel­lään noin, tar­ve alen­taa palk­ko­ja tulee eteen vas­ta, kun maan talous syök­syy tuo­ta pro­sent­ti­lu­kua jyr­kem­min jon­kin aikaa. On siis lai­tet­tu hie­man pus­ku­ria sekä ter­mi­no­lo­gi­aan että käy­tän­nön toi­miin tar­koi­tuk­sel­la. Tämä ei kui­ten­kaan pois­ta tar­vet­ta teh­dä mui­ta­kin jär­jes­te­lyi­tä (kuten palk­ko­jen alen­ta­mi­sia) sil­loin, kun talous ei vedä riittävästi.

        P.S. Edel­li­ses­sä kom­men­tis­sa­ni koh­ta “pal­kat nouse­vat jon­kin tie­tyn kiin­teän pro­sen­tin joka vuo­si” oli tur­han tiuk­ka. Tuon mää­rän oli­si parem­pi olla ohjeel­li­nen — samaan tapaan kuin viit­taa­ma­si 2–3% kai on. Mai­nit­se­maa­si pro­sent­ti­lu­kua suu­rem­mat luvut voi­vat olla tar­peen, kos­ka aina­kin Suo­men koh­dal­la hom­ma näyt­ti tuol­la­kin vakiol­la sak­kaa­van (muu­ta­man toi­mi­van euro­vuo­den jäl­keen), kun kykyä palk­ka­ta­son las­ke­mi­seen ei ollut.

      2. Juho Laa­tu: Jos mää­ri­tel­lään noin, tar­ve alen­taa palk­ko­ja tulee eteen vas­ta, kun maan talous syök­syy tuo­ta pro­sent­ti­lu­kua jyr­kem­min jon­kin aikaa. On siis lai­tet­tu hie­man pus­ku­ria sekä ter­mi­no­lo­gi­aan että käy­tän­nön toi­miin tar­koi­tuk­sel­la. Tämä ei kui­ten­kaan pois­ta tar­vet­ta teh­dä mui­ta­kin jär­jes­te­lyi­tä (kuten palk­ko­jen alen­ta­mi­sia) sil­loin, kun talous ei vedä riittävästi.

        Tämän takia hin­tain­flaa­tion tar­ge­toi­mi­sen sijaan voi­si olla parem­pi tar­ge­toi­da joko palk­kain­flaa­tio­ta tai nimel­lis­tä BKT:ä. Se pitäi­si parem­min huo­len sii­tä, ettei tar­vit­se alen­taa (nimel­li­siä) palk­ko­ja, kun koko muu (nimel­li­nen) talous sää­tyy parem­min nii­den ympärillä.

        Niil­le, joil­le se on epä­sel­vää, niin on aivan eri asia teh­dä raha­po­li­tiik­kaa, joka kas­vat­taa nimel­li­siä palk­ko­ja X% vuo­des­sa ilman muu­ta puut­tu­mis­ta työ­mark­ki­noi­hin kuin erik­seen sopia, että palk­ko­ja nos­te­taan X% vuo­des­sa sää­tä­mät­tä raha­po­li­tiik­kaa. Tämän vuok­si Osmon ehdo­tus on täy­sin taka­pe­roi­nen. Sopi­val­la raha­po­liit­ti­sel­la elvy­tyk­sel­lä reaa­li­set pal­kat aset­tua sopi­val­le kor­kean työl­li­syy­den takaa­val­le tasol­le ilman, että nii­tä tar­vit­see vält­tä­mät­tä nimel­li­ses­ti lei­ka­ta. Osmon ehdo­tus taas nos­tai­si palk­ko­ja ilman mitään elvy­tys­tä, mikä oli­si erään­lai­nen antiel­vy­tys ja vain pahen­tai­si työttömyyttä.

      3. En osaa sanoa, mikä sää­tö­kri­tee­ri on toi­mi­vin. Jos yhteis­va­luu­tan arvoa joil­lain kri­tee­reil­lä ja joil­lain mene­tel­mil­lä jat­ku­vas­ti las­ke­taan, ole­tan että sitä pitäi­si las­kea euroa­lu­een huo­noim­mas­sa vedos­sa ole­vien (talous kutis­tuu) ja eni­ten palk­ko­jen nimel­li­sar­voa nos­ta­vien talouk­sien mukaan, jot­ta tuo valuu­tan arvon las­ku eli­mi­noi­si tar­peen alen­taa jois­sain mais­sa jos­kus palk­ko­jen nimellisarvoa.

        Osmon ehdot­ta­ma palk­ko­jen nos­ta­mi­nen var­maan­kin vaa­ti­si tuek­seen myös mui­ta raha­po­liit­ti­sia toi­mia (jot­ta kyse ei oli­si vain kil­pai­lu­ky­kyä hei­ken­tä­väs­tä ja työt­tö­myyt­tä pahen­ta­vas­ta yri­tys­ten kulu­jen nos­ta­mi­ses­ta). EKP var­maan­kin sää­te­li­si rahan mää­rää jne.

        Näen tuos­sa mal­lis­sa myös psy­ko­lo­gi­sia ongel­mia, sil­lä uuti­nen sii­tä, että EU:n kabi­ne­teis­sa on pää­tet­ty sii­tä, että ruot­sa­lai­set ja muut saa­vat vii­den pro­sen­tin koro­tuk­sen, ja suo­ma­lai­set ja kreik­ka­lai­set työn­te­ki­jät eivät juu­ri mitään, voi­si olla kiusal­lis­ta kuul­ta­vaa. Suo­mi on toki niin auk­to­ri­teet­tius­ko­vai­nen maa, että työn­te­ki­jät ja ammat­ti­lii­tot voi­si­vat hyväk­syä pää­tök­set, “kun on ker­ran ulko­mail­la pää­tet­ty” 🙂 . Sekin on mah­dol­lis­ta, että hal­li­tuk­set tais­te­li­si­vat kulis­seis­sa salaa sen puo­les­ta, että kabi­ne­teis­sa pää­tet­täi­siin pitää oman maan pal­kan­ko­ro­tuk­set mah­dol­li­sim­man pie­ni­nä, ja kil­pai­li­ja­mai­den suu­ri­na. Ei mikään help­po teh­tä­vä siis. Eivät­kä kaik­ki maat halua vält­tä­mät­tä luo­vut­taa oman talou­ten­sa kont­rol­lia vie­rail­le, eivät­kä ammat­ti­lii­tot oikeut­taan vaa­tia lisää palk­kaa. Joku voi pitää etu­na sitä, että asiat pää­tet­täi­siin niin kau­ka­na, että koti­mai­set voi­mat eivät voi­si pää­tök­siin edes vaikuttaa 🙂 .

        Minus­ta maa­koh­tai­set sää­döt, kuten vaik­ka­pa ylei­nen palk­ka­ta­son sää­tö­ruu­vi (joka voi jos­kus myös las­kea palk­ko­ja, ehkä huo­maa­mat­to­mas­ti muu­ta­man sen­tin kuu­kau­des­sa) toi­mi­si­vat parem­min. EKP voi­si kes­kit­tyä perin­tei­siin teh­tä­viin­sä, ja kukin maa teki­si suh­dan­ne­sää­tön­sä itse. Tuol­lai­nen sää­tö­uu­vi oli­si tie­ten­kin pitä­nyt suun­ni­tel­la jo sil­loin, kun kiin­te­ään yhteis­va­luut­taan siir­ryt­tiin, ja oman valuu­tan tar­joa­ma sää­tö­mah­dol­li­suus (valuu­tan kel­lu­mi­nen suh­dan­tei­den mukaan) menetettiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.