Avainsana: progressiivinen menovero

Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi

EVA:n 50-vuo­tispäivil­lä ruot­salainen taloushis­to­ri­oit­si­ja Johan Nor­berg ja ruot­salais­tunut Björn Wahlroos pitivät palop­uheet markki­na­t­alouden puoles­ta. He osoit­ti­vat vaku­ut­tavasti, että maat men­estyvät sitä parem­min taloudel­lis­es­ti mitä vapaam­min markki­nat saa­vat niis­sä toimia.

Tämä on viisas­ta uskoa, mut­ta kan­nat­taa kuitenkin myös muis­taa mitä talous­no­belisti Amartya Sen on sanonut. Hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den kor­jaamis­es­ta, eikä hän oikein ymmär­rä ajat­telua, jos­sa olete­taan, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yhteiskun­nan tehtävä on oikaista markki­navirheitä, sil­lä muuten markki­na­t­alous ajaa koko voimal­laan väärään suun­taan. Sil­loin sen voima muut­tuukin pahuudeksi.

Yksi markki­na­t­alouden ikävistä piirteistä on syr­jäaluei­den kur­jis­tu­mi­nen. Itä- ja Pohjois-Suo­mi ovat kur­jis­tuneet Suomen sisäl­lä. Kur­jis­taako yhteis­val­u­u­tan olois­sa sama mekanis­mi Suomea Euroopan sisäl­lä – eri­tyis­es­ti nyt kun itära­ja on kiin­ni? Onko Itä-Suomen tie lop­ul­ta koko Suomen tie?

Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa kas­va­va osa tuot­teista on sel­l­aisia, joiden melkein kaik­ki kus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä, ja tuot­teen monist­a­mi­nen ja jakami­nen on jok­seenkin ilmaista. Viral­lisen ter­min puuttues­sa kut­sun näitä ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si. Kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet esimerkik­si ovat täl­laisia. Kokon­aiskus­tan­nusten kannal­ta on jok­seenkin sama, valmis­te­taanko niitä yksi vai miljoona kap­palet­ta. Näi­den tuot­tei­den kohdal­la markki­namekanis­mi ei toi­mi eri­tyisen hyvin. Ongel­maan ei ole kun­non ratkaisua, mut­ta yhteiskun­nan kan­nat­taa ohja­ta yri­tyk­siä myymään niitä mielu­um­min paljon hal­val­la kuin vähän kalli­il­la. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous on kesytet­tävä hyvien asioiden edistäjäksi”

Sijoitusvarallisuuden verotus on ongelmallista

STTK:n pääekon­o­misti Patrizio Lainà esit­tää omaisu­usveron palaut­tamista Suomeen. Ker­ron tässä, mik­si en kan­na­ta, vaik­ka jaan kiukun siitä, että hal­li­tus kas­vat­taa tuloeroja.

Pääomatulot ovat liian liukkaita verotettavaksi

Opti­maalises­sa maail­mas­sa pääo­mia ja pääo­mat­u­lo­ja verotet­taisi­in paljon nyky­istä enem­män ja ansio­tu­lo­ja vas­taavasti vähem­män. Jok­seenkin kaik­ki maat kuitenkin verot­ta­vat pääo­mat­u­lo­ja palkkat­u­lo­ja kevyem­min niin, että vero­tus kokon­aisu­udessaan ei ole  kovinkaan pro­gres­si­ivista. Näin on pakko tehdä.

Pääo­mia on help­po siir­rel­lä maas­ta toiseen. Jos niitä yritetään verot­taa yhdessä maas­sa mui­ta ankaram­min, pääo­ma livah­taa johonkin kevyen vero­tuk­sen maa­han ja korkeaa veroa yrit­tänyt maa ampuu vain itseään jalkaan.

Thomas Piket­ty esit­tää ratkaisuk­si globaalia vero­tus­ta. Tässä hän on oike­as­sa. Asi­aa ei voi ratkaista yhdessä maas­sa. Aika vaa­ti­ma­ton­ta min­imiverosopimus­ta­han ollaan tekemässäkin. Myön­nän, että yleis­maail­mallisen ratkaisun syn­tymi­nen on vaikeata.

Suomalaisilla kotitalouksilla vähän sijoitusvarallisuutta

Suomen ongel­ma on koti­talouk­sien vähäi­nen var­al­lisu­us ver­rat­tuna vaikka­pa Ruot­si­in. Tähän san­o­taan, että Ruot­si ei ole sot­in­ut pari­in sataan vuo­teen ja viimeisen sotansakin se kävi Suomes­sa. Ruot­sis­sa on sik­si enem­män van­haa rahaa kuin Suomes­sa. Näin minäkin luulin, mut­ta tosi­asi­as­sa ero on syn­tynyt vuo­den 2000 jäl­keen. Vuon­na 2000 suo­ma­lais­ten ja ruot­salais­ten koti­talouk­sien net­to­var­al­lisu­us oli suun­nilleen yhtä suur­ta, nyt ruot­salais­ten keskimääräi­nen net­to­var­al­lisu­us on kaksinker­taista suo­ma­laisi­in näh­den. Jat­ka lukemista “Sijoi­tus­var­al­lisu­u­den vero­tus on ongelmallista”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (15) Suurten tulojen hillitseminen

Sivut 434–355

Onko paha asia, että promille Suomen suu­rit­u­loisim­mista saa kak­si pros­ent­tia kaik­ista tuloista, eli 20-ker­tais­es­ti oman osuuten­sa? Puh­dasver­i­nen ekon­o­misti sanoo, että se ei ole ongel­ma, jos tämä ei vähen­nä muiden tulo­ja ja vaik­ka vähen­täisikin, se on korkein­taan kah­den pros­entin kokoinen ongel­ma, jota voi ver­ra­ta vaikka­pa julkisen sek­torin tehot­to­muu­den tuot­tami­in kus­tan­nuk­si­in tai taloudel­lisen kasvun hidastumiseen.

Layardin mukaan se on ongel­ma, kos­ka ihmis­ten onnel­lisu­us riip­puu suh­teel­li­sista tuloista. Kun toiset ovat rikkai­ta, omat pienet tulot tun­tu­vat pahem­mal­ta asial­ta kuin tun­tu­isi­vat, jos kaikkien muidenkin tulot oli­si­vat pieniä.

Min­un ajatuk­seni ovat lähempänä Layardia, mut­ta lisäisin tähän, että suurista tuloista on kaikille hyö­tyä, jos niitä käytetään investoin­tien ja työ­paikko­jen luomiseen. Tämän takia Ruot­sis­sa suh­taudu­taan omi­in rikkaisi­in paljon myön­teisem­min kuin Suomes­sa. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (15) Suurten tulo­jen hillitseminen”