Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon työnjako

Pääsään­tö maail­mal­la on, että julki­nen verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto tulee halvem­mak­si kuin yksi­tyi­nen vaku­u­tuk­si­in perus­tu­va ter­vey­den­huolto. Kun kauan sit­ten olin perus­palve­lu­min­is­teri, sain kir­jeen Maail­man­pankil­ta, jota on har­voin syytet­ty vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Kir­jeessä san­ot­ti­in, ettei Pohjo­is­maid­en pidä mis­sään tapauk­ses­sa siir­tyä verora­hoit­teis­es­ta julkises­ta ter­vey­den­huol­losta keskieu­roop­palaiseen vaku­u­tus­muo­toiseen ter­vey­den­huoltoon, kos­ka se tulisi val­tavasti kalliimmaksi.

Omas­sa mielessäni pääsään­tö on, että yksi­tyi­nen tekee useim­mat asi­at halvem­mal­la, mut­ta julki­nen tekee oikei­ta asioi­ta. Sik­si julki­nen on järkevämpi.

Kysymys on, voisiko julki­nen oppia jotain yksi­tyisen tehokku­ud­es­ta ja voisiko yksi­ty­istä kan­nus­taa tekemään oikei­ta asioita.

Työterveyshuolto on eriarvoista ja kallista

Moni on vähän ten­denssi­no­mais­es­ti ver­ran­nut työter­veyshuoltoa ter­veyskeskuk­si­in ja ker­tonut, kuin­ka kaik­ki on työter­veyshuol­los­sa parem­min. Var­masti onkin, mut­ta kyl­lä se jär­jestelmä käyt­tää val­tavasti rahaa nuorten ja ter­vei­den hoita­miseen. On suo­ranaista tilas­toil­la vale­htelemista ver­ra­ta kus­tan­nuk­sia, joi­ta työter­veyshuolto käyt­tää nuori­in ja ter­veisi­in siihen, mitä julki­nen käyt­tää van­hoi­hin ja sairaisi­in. Oikea ver­tailuko­h­ta on, paljonko julki­nen käyt­tää rahaa nuori­in ja ter­veisin. Työter­veyshuolto käyt­tää var­masti enem­män. Jostakin syys­tä en ole kuitenkaan tör­män­nyt yhteenkään oikein tehtyyn tutkimuk­seen tästä aiheesta.

Se, että meil­lä käytetään niin paljon rahaa ter­veimpi­en kansalais­ten ter­vey­den­huoltoon, on tietysti ter­vey­den­huol­lon kokon­aisu­ut­ta ajatellen teho­ton­ta, mut­ta asi­aa voi ajatel­la toisinkin. Työtäteke­vien ter­veys on tärkeää kansan­taloudelle. Se, että hei­hin kohdis­te­taan ylim­i­toitet­tu­ja lääkärin­palvelu­ja, tulee kansan­taloudelle edullisek­si ja ehkä jopa mak­saa tätä kaut­ta nuo panos­tuk­set. En tiedä. Silmi­i­ni ei ole osunut yhtään tutkimus­ta tästäkään asiasta.

Sitä nyt ei vain uskalleta sanoa ääneen, että työssä ole­vien ter­veys on arvokkaampi asia, vaik­ka mitenkään muuten ei voi perustel­la kah­ta rin­nakkaista jär­jestelmää, jot­ka ovat tehneet eräil­lä mittareil­la Suomen ter­vey­den­huol­losta yhden OECD-maid­en eri­ar­voisim­mista. Mit­ta­ri­na on täl­löin käytet­ty sitä, kuin­ka usein eri tulota­sol­la ole­vat pää­sevät lääkärin vastaanotolle.

Miten tehostaa julkista terveydenhuoltoa?

Olen ollut eri­lai­sis­sa tehtävis­sä HUS:n ja muinaisen HYKS:in hallintoe­limis­sä. Niis­sä olen usein turhau­tunut siitä, ettei luot­ta­mus­miehillä ole oikein keino­ja paran­taa sairaalan toim­intaa. En sano, että sairaala toimii huonos­ti, vaan että se voisi toimia paremmin.

Ongel­mana on jäykkä hier­ark­isu­us sekä ammat­tiryh­mien kateus ja vas­takkainaset­telu. Lääkärit kohtel­e­vat sairaan­hoita­jia huonos­ti niin, ettei näi­den ammat­tiosaami­nen pääse hyödyt­tämää niin paljon kun voisi. Sairaan­hoita­jat kohtel­e­vat aivan samoin perushoita­jia. Hupaisa oli käytän­tö eräässä uus­maalaises­sa sairaalas­sa, jos­sa perushoita­jat eivät saa­neet annos­tel­la lääkkeitä, vaan se kuu­lui sairaan­hoita­jille – pait­si öisin. Ammat­tikun­tien revi­iri­ra­jat ja niiden mus­ta­sukkainen vah­timi­nen on jär­jestelmälle suuri taakka.

Yksi iso ongel­ma on sairaaloiden johdon lääkärikeskeisyys. Lääkäreil­lä ei ole koulu­tus­ta mon­imutkaisi­in tuotan­to­taloudel­lisi­in kysymyk­si­in, joi­ta sairaalan johtamises­sa tarvittaisiin.

Nyt julki­nen ter­vey­den­huolto on väärien kan­nus­timien ansas­sa. Minkään yksikön ei kan­na­ta löytää säästömah­dol­lisuuk­sia omas­ta toimin­nas­taan, kos­ka siitä seu­raisi vain rahan ja vakanssien mene­tys­tä ja kiireen lisääntymistä.

Johtamisongelmista on kyse, kun ulkois­te­tut ter­veysase­mat toimi­vat Helsingis­sä paljon parem­min kuin kaupun­gin omat ter­veysase­mat. Oliko se Espoos­sa, jos­sa tuotan­to­talouden kel­lokallet tutus­tu­i­v­at ter­veysasemien toim­intaan ja tekivät yksinker­taisen ehdo­tuk­sen: kun poti­lai­ta on maanan­taisin enem­män kuin muina viikon­päiv­inä, kan­nat­taisi maanan­taisin olla enem­män henkilökun­taa paikalla kuin muina viikonpäivinä.

Min­ul­la olisi har­ras­tuneisu­ut­ta yhtiöit­tää joitakin yksiköitä raha seu­raa poti­las­ta ‑peri­aat­teil­la. Ajatuk­se­na on tuo­da niihin vähän saman­laista henkeä kuin on yksi­ty­i­sis­sä yrityksissä.

Yksi­tyiset eivät ole mitenkään itses­tään­selvästi parem­pia kuin julkiset organ­isaa­tiot, mut­ta niil­lä on yksi evoluu­tios­ta opit­tu vahvu­us. Jos yksi­tyi­nen yri­tys toimii mui­ta huonom­min, se kar­si­u­tuu pois kil­pailun mukana. Huonos­ti toimi­va julki­nen organ­isaa­tio sen kun porskut­taa eteen­päin ja saa käyt­töön­sä aina vain lisää rahaa. Huonos­ti toimi­vaa pomoa on vaikea vai­h­taa, vaik­ka numerot sanois­i­vat mitä hänen onnistumisestaan.

Perhelääkärit ovat pääsääntö Euroopassa

Olen varsin vaku­ut­tunut, että olisi hyvä siir­tyä oma­lääkäri­jär­jestelmään Suomes­sakin ja vielä mielu­um­min per­helääkärei­hin. Lääkärit voisi­vat myös toimia ammatinharjoittajina.

Muodol­lis­es­ti oma­lääkäri on tehot­tomampi, kos­ka päivit­täin poti­laat eivät hakeudu ter­veysase­man lääkäreille tasais­es­ti. Vier­aal­la lääkäril­lä voisi olla vapaa­ta, mut­ta vieras lääkäri joutuu paneu­tu­maan itselleen tun­tem­at­toman poti­laan tilanteeseen aivan toisel­la taval­la kun oma­lääkäri joutuisi.

Oma­lääkäriä vielä paljon parem­pi olisi per­helääkäri, mut­ta siitä ei tule mitään työter­veyshuol­lon takia. Niin­pä isän alko­holis­mia, äidin mustelmia ja tyt­tären masen­nus­ta hoide­taan kutakin eri jär­jestelmässä, jot­ka eivät edes saa tietää tois­t­en­sa havain­noista mitään.

Yksityiset voivat toimia alihankkijoina

Yksi­tyi­nen vaku­u­tuksin rahoitet­tu ter­vey­den­huolto tulisi val­ta­van kalli­ik­si, kos­ka sairaaloiden kannal­ta mikään hoito ei ole turhaa, jos vain joku siitä mak­saa. Poti­laan ja sairaalan kan­nat­taa liit­toutua vaku­u­tusy­htiötä vas­taan, kos­ka kallis yli­hoito on molem­pi­en etu, eikä vaku­u­tusy­htiö­par­ka voi kuin mak­saa. Mais­sa, jois­sa ter­vey­den­hoito perus­tuu yksi­ty­isi­in palvelui­hin ja vaku­u­tuk­si­in, on kehitet­ty suuri ja hyvin kallis koneis­to puo­lus­ta­maan vaku­u­tusy­htiöi­den etu­ja turhia tai kus­tan­nuste­hot­to­mia hoito­ja vas­taan. Eri­tyis­es­ti Yhdys­val­lois­sa tämä lisää ter­vey­den­huol­lon kokon­aiskus­tan­nuk­sia merkittävästi.

Yksi vai­h­toe­hto olisi, että yksi­tyi­nen ter­vey­den­huolto ei saa päät­tää, mitä hoito­ja millekin poti­laalle annetaan, vaan tämä päätetään julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa, joka voi sit­ten tila­ta toimen­piteen, vaikka­pa lonkkaleikkauk­sen yksi­tyiseltä yhtiöltä ja kil­pailut­taa sen. Tämä vähen­täisi kus­tan­nuk­sia, JOS yksi­tyiset tekevät nämä toimen­piteet halvem­mal­la. Aina eivät tee.

Vähän hölmöltä tun­tuu peri­aate, että vaikka­pa lonkkaleikkauk­seen poti­las saa hakeu­tua mihin sairaalaan halu­aa ja esimerkik­si helsinkiläis­ten osalta lasku lähetetään HUS:lle. Tuo toisen sairaalan tar­joa­ma toimen­pide voi mak­saa paljon enem­män kun sama toimen­pide HUS:ssa. Olisi kohtu­ullista, että HUS mak­saisi siitä vain sen, mitä se olisi tul­lut itse tehtynä mak­samaan ja sairaalaa vai­h­ta­va poti­las mak­saisi ero­tuk­sen itse .

HUS ostaa jonkin ver­ran toimen­piteitä yksi­ty­isiltä. Minäkin olin kai­hileikkauk­ses­sa yksi­tyisel­lä HUS:n myön­tämän palvelusetelin turvin. On tosin havait­tu, että itse tehtynä moni toimen­pide tulee HUS:ssa halvem­mak­si kuin ostet­tuna, mut­ta oma kap­a­siteet­ti ei riitä, eikä kap­a­siteet­tia voi bud­jet­ti­ra­joi­tusten vuok­si lisätä.

Eri­tyis­es­ti lab­o­ra­to­ri­opalve­lut ovat HUS:ssa merkit­tävästi yksi­ty­isiä halvem­pia. Se tietysti johtuu suures­ta volyymista mut­ta myös yksi­ty­is­ten halus­ta rahas­taa yli­hin­noitel­luil­la lab­o­ra­to­ri­opalveluil­la. HUSLAB:illa olisi kap­a­siteet­tia myy­dä palveluitaan ulos. Se voisi siis myy­dä lab­o­ra­to­ri­opalvelu­ja yksi­ty­isille huo­mat­tavasti halvem­mal­la, mut­ta nämä eivät halua ostaa, kos­ka lab­o­ra­to­rio on niille merkit­tävä tulon­lähde. Kela kor­vaa kiltisti nämä aivan yli­hin­taiset lab­o­ra­to­rioko­keet. Lääkkei­den Kela-kor­vauk­sis­sa on otet­tu peri­aat­teek­si kor­va­ta vain halvim­man lääk­keen mukaan, vaik­ka poti­las halu­aisi käyt­tää tietyn merkkistä ja kalli­im­paa lääket­tä. Lab­o­ra­to­ri­opalvelu­jen Kela-kor­vauk­sis­sa voisi olla sama periaate.

Kiireisen aika on kallista

Nor­maaleille helpoille lääkäris­säkäyn­neille yksi­tyisen puolel­la on tiet­ty peruste. Kiireisen aika on kallista. Moni mak­saa jonos­sa ohit­tamis­es­ta, eikä siinä ole mitään vikaa, kun­han mak­saa itse. Minäkin kään­nyn pikku­vaivo­jen vuok­si yksi­tyisen ter­veysase­man puoleen, vaik­ka isom­mis­sa ongelmis­sa käytän julk­ista. En tosin ymmär­rä, mik­si Kelan pitää sitä tukea.

= = = =

Jos en olisi jo eläkeiässä, tar­joaisin STM:lle (tai VM:lle) kon­sult­ti­työnä sairaan­hoidon taloudel­lis­ten pelisään­tö­jen suurimpi­en älyt­tömyyk­sien läpikäyn­tiä. Siinä olisi säästöpo­ten­ti­aalia valtavasti.

On myös niin, että Suomes­ta puut­tuu kun­nol­lista tutkimus­ta ter­vey­den­huol­losta sen jär­jestelmä­ta­sol­la. Tässä kir­joituk­ses­sa olen viitan­nut kah­teen otteeseen tiedonpu­ut­teeseen työter­veyshuol­lon kalleud­es­ta suh­teessa julkiseen ter­vey­den­huoltoon (poti­la­saine vakioitu­na) ja siihen liit­tyvän eri­ar­voisu­u­den mah­dol­lis­es­ta kansan­taloudel­lis­es­ta kannattavuudesta.

29 vastausta artikkeliin “Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon työnjako”

  1. Merkit­tävä osa ongel­maa on siinä, että suuri osa pop­u­laa­tios­ta ei ymmär­rä että rahoi­tus ja toteu­tus voidaan ylipäätän­sä eriyt­tää toisistaan.

    Ts. oma­lääkärit voivat aivan hyvin toimia yrit­täjinä, mut­ta hei­dän palkkansa tulisi palveluseteleistä tai suo­raan julkiselta.

    Näin hom­ma toimii läh­es kaikissa län­si­mais­sa. Meil­lä on DDR:n per­in­töä ole­va peruster­vey­den­huol­lon jär­jestelmä, jos­sa lääkärit ovat julkises­sa virassa.

    1. Merkit­tävä osa ongel­maa on siinä, että suuri osa pop­u­laa­tios­ta ei ymmär­rä että rahoi­tus ja toteu­tus voidaan ylipäätän­sä eriyt­tää toisistaan.

      Ts. oma­lääkärit voivat aivan hyvin toimia yrit­täjinä, mut­ta hei­dän palkkansa tulisi palveluseteleistä tai suo­raan julkiselta. 

      Tässä tulee juuri se ongel­ma jota Soin­in­vaarakin avasi kir­joituk­ses­saan. Per­in­teisessä markki­na­t­alouden mallis­sa on osta­ja ja myyjä, mis­sä osta­ja tietää mitä hän tarvit­see sekä mak­saa viu­lut, ja myyjä myy. Ja kysyn­tä tulee täyte­tyk­si. Ja palvelun laatu on help­po mita­ta, ja eri tar­joa­jia help­po ver­tail­la. Vaikka­pa mut­terin ost­a­mi­nen on help­po kil­pailut­taa, mut­ta entä ter­veyspalvelun? Ei niinkään.

      Ter­vey­den­huol­los­sa mis­sä rahoi­tus ja toteu­tus on eriytet­ty on eri­lainen tilanne kuin edel­lä kuva­tus­sa tilanteessa, kos­ka nyt pelure­i­ta tulee kolme:
      * Asi­akas, jon­ka tarve/halu ter­veyspalvelulle on läh­es raja­ton (tutk­i­taan nyt var­muu­den vuok­si jne)
      * Toteut­ta­ja, jol­la on halu täyt­tää asi­akkaan “raja­ton” tarve ter­veyspalvelulle sil­lä kaik­ki on tietenkin voit­toa. Toteut­ta­ja on myös se taho jol­la on se asiantun­te­mus sen suh­teen mitä asi­akas todel­la tarvitsee.
      * Mak­sa­ja, jon­ka halu on mak­saa vain tarpeel­lis­es­ta ja kus­tan­nuste­hokkaas­ta hoidosta.

      Tässä mallis­sa siis on asi­akkaan ja toteut­ta­jan yhteinen intres­si yli­hoitaa ja tutkia kaikkea mah­dol­lista ihan vain var­muu­den vuok­si. Tämä ei kuitenkaan ole mak­sa­jan intres­si. Joten nyt mak­sa­jan pitää valvoa tai muuten olla päs­märöimässä näitä kah­ta muu­ta ettei jär­jestelmän kulut karkaa käsistä.

      Toki voidaan tehdä että mak­sa­ja ensin tutkii mitä asi­akas tarvit­see, ja ohjaa sit­ten hoidon toteut­ta­jan pakeille jos­sa asi­akas tosi­asial­lis­es­ti saa hoidon. Mut­ta onko tämä tehokas­ta, mik­sei asi­akas­ta suo­raan hoide­ta samal­la kun tutk­i­taan mitä asi­akas tarvit­see? Ei kuu­losta kovin kus­tan­nuste­hokkaal­ta pom­potel­la asi­akas­ta sinne ja tänne, ja ylläpitää erik­seen lääkäriresursse­ja sekä osta­jan että toteut­ta­jan puolelta.

      Ja lisäk­si, miten mak­sa­ja tietää mikä on hoidon oikea hin­tata­so, eri­toten tilanteessa mis­sä tosi­asial­lisia palvelun­tar­joa­jia on vain muu­ta­ma jot­ka voivat sanat­tomil­la sopimuk­sil­la olla kil­pailemat­ta hin­noil­la. Toki antio­bioot­tien resepte­jä kir­jot­tavia voi olla niin paljon että aitoa kil­pailua Suomeenkin tulee, mut­ta entä vaikka­pa ohi­tusleikkauk­sien tai aivokirur­gian osalta?

      Nämä mallit mis­sä on eriytet­ty asi­akas, mak­sa­ja ja toteut­ta­ja ter­veyspalvelu­iden kus­tan­nuk­set ovat jär­jestään korkeampia mitä julkiseen malli­in nojaavis­sa. Suomes­sa ter­veyspalve­lut ovatkin erit­täin kus­tan­nuste­hokkaat. Mitään kri­isiä meil­lä ei ter­veyspalvelu­iden osalta var­masti olisikaan tässä van­has­sa suo­ma­laises­sa mallis­sa jos käyt­täisimme yhtä paljon ter­veyspalvelui­hin kuin muut oecd-maat. Oikeast­i­han loogista olisi käyt­tää enem­män, sil­lä väestörak­en­teemme on van­husvoit­toisem­pi kuin juuri mis­sään muualla.

      En nyt jak­sa kir­joit­taa hirveän pitkästi, mut­ta onnek­si tätä asi­aa on mon­es­sa paikas­sa hyvin avat­tu. Tässä esimerkik­si Janne M. Korho­sen hyvä kir­joi­tus “Mik­si voiton­tavoit­telu sopii parem­min teol­lisu­u­teen kuin ter­veyspalvelui­hin? Talous­te­o­reet­ti­nen vas­tine Juhana Vartiaiselle”:
      https://jmkorhonen.fi/2020/02/24/miksi-voitontavoittelu-sopii-paremmin-teollisuuteen-kuin-terveyspalveluihin-talousteoreettinen-vastine-juhana-vartiaiselle/

      1. Juuri noin. Ne palve­lut jot­ka kus­tan­netaan julk­isil­la varoil­la pitää olla myös mak­sa­jan hallinnas­sa. Toteu­tuk­seen voidaan käyt­tää kyl­lä yksi­ty­isiä palvelun­tuot­ta­jia, mut­ta sil­loin kan­nat­taa palve­lu­tarpeen arvioin­ti ja palvelui­hin ohjaus pitää tiukasti mak­sa­jan käsis­sä alka­en jo yhtey­de­no­to­s­ta ajan­va­rauk­seen. Kaik­ki julkisel­la rahal­la osit­tainkin rahoitet­ta­vat ter­veyspalve­lut ehdot­tomasti samas­ta jonos­ta. Palvelun tarvit­si­ja ohjataan siitä sit­ten mak­sa­jan osoit­ta­maan paikkaa.

        Pelleily kela-kor­vauk­sil­la on aivan turhaa, jos joku halu­aa käyt­tää yksi­ty­isiä palvelui­ta ilman että suos­tuu samaan jonoon ja hoidon tarpeel­lisu­u­den ja kiireel­lisyy­den arvioin­ti­in muiden kanssa niin sehän on aina mah­dol­lista, mut­ta ei siihen mitään verora­ho­ja pidä käyt­tää. Aivan käsit­tämätön­tä mil­laisel­la puliveivauk­sel­la verora­ho­ja halu­taan ohja­ta vapaasti rahastet­tavak­si valit­taen samal­la vero­tuk­sen ankaru­ud­es­ta ja vaa­tien veronalen­nuk­sia. Hyv­in­voin­ti­val­tion suurin ongel­ma tun­tuu ole­van siinä että hyvä­tu­loiset ja varakkaat ovat vaa­ti­mas­sa itselleen jatku­vasti lisää verora­hoit­teisia palvelui­ta ja ohi­tuskaisto­ja joi­ta vain he voivat käyt­tää. Mitä jos tarkasteltavina ensik­si kaik­ki yhteiskun­nan tuet jot­ka kohdis­tu­vat nimeno­maan hyvä­tu­loisille ja varakkaille , luovut­taisi­in ensik­si niistä. Jäisi ehkä sit­ten varaa kaikkien perus­palvelui­hin ja jopa veroas­t­een laskullekin. Sekin pitää muis­taa että ei julki­nen talous sil­läkään parane että näivetetään julki­nen sek­tori ja samal­la han­ki­taan verora­hoil­la kiihtyvään tahti­in ja kus­tan­nuste­hot­tomasti palvelui­ta ja tuot­tei­ta yksi­ty­isiltä. Verora­hoil­la kus­tan­net­ta­vat julkiset han­k­in­nathan ovat nykyään jo luokkaa 40 mrd euroa, ja lisää vaan halu­taan kuten tun­nin juna tai tehot­tomat kela-kor­vauk­set. Mitä markki­na­t­alout­ta se on jos yksi­ty­istä sek­to­ri­akin pyöritetään julk­isil­la han­k­in­noil­la ja verovaroin?

    2. Tuos­sa mallis­sa ei olisi muu­ta muu­tos­ta nykypäivään, kuin että lääkärin työ muut­tuisi urakkaluonteiseksi.
      Ennen kun­naläkkärit laskut­ti­vat poti­las­taan ja kun­ta mak­soi pien­tä perus­palkkaa yhteiskun­nan edel­lyt­tämästä työ­panok­ses­ta. Tätä voisi jo kuva­ta yri­tys­toimin­naksi. Ympäristöter­vey­den­huolto toimii samal­la peri­aat­teel­la edelleenkin.

    3. Ode kir­joit­taa: “Jos en olisi jo eläkeiässä, tar­joaisin STM:lle (tai VM:lle) kon­sult­ti­työnä sairaan­hoidon taloudel­lis­ten pelisään­tö­jen suurimpi­en älyt­tömyyk­sien läpikäyn­tiä. Siinä olisi säästöpo­ten­ti­aalia valtavasti.”

      Oden koke­mus ja äly oli­si­vat kyl­lä eläkeläisenäkin tarpeel­lisia vält­tämät­tömässä sote-remontissa!

      Suomen pääon­gel­ma on kuitenkin se, että olemme järkyt­täväl­lä taval­la jumis­sa Marx­in sosial­is­mis­sa. Siel­lä ei anneta Oden tapaiselle henkilölle puheen­vuoroa ollenkaan! Pitäköön tunkkin­sa siel­lä eläkkeellä!

      Suomen siir­tymi­nen sosial­is­mi­in tapah­tui bern­steini­laisen sosial­istin, Mauno Koivis­ton pres­i­dent­tikaudel­la 1982–1994.

      Ennen sitä Suomea johti talousosaa­ja Urho Kekko­nen, joka nerokkaal­la suomet­tumisel­la juonit­teli usko­mat­toma­l­la taval­la isän­maamme Neu­vos­toli­iton kyn­sistä Länteen.

      Kuol­lessaan 1986 Kekko­nen oli Suomen rikkain mies!

      Nyt Suo­mi on brezh­neviläisessä stag­naa­tios­sa, kun sosial­isti­nen talouskokeilumme on epäon­nis­tunut, niin kuin kaikkial­la muual­lakin. Björn Wahlroosin mukaan: ”Suo­mi on nyt konkurssin partaalla.

      Suomen voi tästä MEGA-kri­i­sistä pelas­taa vain täy­delli­nen talous‑, koulutus‑, sote- ja työlainsäädäntöuudistus.

      Sen voi tehdä vain niin, että suo­ma­laiset puhal­ta­vat kaik­ki yhteen hiileen ja tekevät meistä taas globaal­isti kil­pailukykyisen maan, jos­sa on kap­i­tal­istin ”sal­lit­tua” MEGA-vauras­tua, ottaa riskiä, tehdä inno­vaa­tioi­ta, investoi­da uuteen tekni­ikkaan, työl­listää ja tehdä lapsia.

      Tähän tarvi­taan SDP:n Väinö Tan­ner­in ver­tainen, uskot­ta­va kri­isi­jo­hta­ja, joka yhdisti Suomen kansan 1939 Talvi­so­dan hädän hetkellä!

      Sep­po Korp­poo, 76-vuo­tias eläkeläi­nen, joka toimii kah­den vien­ti-yhtiön toim­i­tusjo­hta­jana ja kehit­tää uut­ta teknolo­giaa Innocode Oy:ssa ( https://uusi.innocode.fi )

    4. Suomes­sa lääkärien toim­inta julkises­sa viras­sa ei liity mitenkään DDR:ään vaan tulee ihan suo­raan siitä, miten sairaan­hoito jär­jestet­ti­in Suomes­sa ennen sotia. Mei­dän maamme oli sen ver­ran köy­hä, että yksi­ty­isiä sairaaloi­ta ei ollut 1900-luvun alus­sa juuri lainkaan — pait­si “Kam­mio”, jonne varakas väki meni lep­äämään, kun pää ei kestänyt. Muu­toin sairaalat oli­vat yleisiä ja niiden lääkärit oli­vat 1800-luvul­ta alka­en virkamiehiä. Pääo­maa sairaalan perus­tamiseen ei ollut muil­la kuin julkisel­la val­lal­la, eikä köy­hässä maas­sa voin­ut kuvitel­la tekevän­sä rahaa sairaanhoidolla. 

      Kun myös maaseu­tukaupunkei­hin perustet­ti­in sairaaloi­ta ja kun­nat alkoi­vat palkata kun­nan­lääkäre­itä, oli itses­tään selvää, että niihin palkat­ta­vat lääkärit sai­vat virkamiehen ase­man. Mitään muu­ta juridista viiteke­hys­tä korkeak­oulute­tun ammat­ti­laisen palkkaamiselle julk­ishallinnon palveluk­seen ei ollut. Sosi­aa­li­nen tarve ohi­tuskaistalle hoidet­ti­in “eriko­is­mak­su­lu­okalla”, jos­sa lääkäri sai hoitaa ylitöinä poti­lai­ta omaan laskuunsa. 

      Eli Suomes­sa lääkärit ovat olleet aina lähtöko­htais­es­ti virkamiehiä julkisen val­lan palveluk­ses­sa eikä pääkaupun­gin ulkop­uolel­la ollut kovin paljon kokon­aan yksi­ty­isiä lääkäre­itä. Kun 1980-luvul­la alet­ti­in perus­taa yksi­ty­isiä lääkärikeskuk­sia, jois­sa lääkäri toi­mi yksi­ty­isyrit­täjänä, ilman virkamiehen ase­maa, tähän suh­taudut­ti­in lääkärikun­nankin piiris­sä aika epälu­u­lois­es­ti, sil­lä tätä ennen puh­taina yksi­ty­is­lääkäreinä toi­mi lähin­nä muotilääkäre­itä ja rappeu­tunei­ta tapauk­sia, jot­ka elät­tivät itsen­sä kir­joit­ta­mal­la viina- ja huumere­septe­jä sekä lääkärintodistuksia.

    5. Eiköhän se ole jo meil­lä hyvinkin toteutet­tu, rahoituk­sen ja toteu­tuk­sen eriyt­tämi­nen nimit­täin. Julkiselle puolelle val­uu poti­lai­ta yksi­ty­is­puolelta, jos­sa osa­taan laskea, mitä (ja ketä) kan­nat­taa hoitaa, ja kenet kan­nat­taa vaan lähet­tää julkiselle hoidettavaksi.

      Hyvin ja tehokkaasti toimii bis­nek­sen näkökul­mas­ta. Julkisen puolen jonot vaan kasvavat.

  2. Asi­akkaalle voitaisi­in luo­da kan­nustin olla ylikäyt­tämät­tä ter­veyspalveluseteliä. Ter­veystili olisi kor­vamerkit­tyä rahaa, mut­ta jos sitä jäisi yli, saisi rahan jos­sain vai­heessa itselleen. Negati­ivisek­si men­neen ter­veystilin jou­tu­isi itse automaat­tis­es­ti mak­samaan palka­s­taan tms.

  3. Tar­tun kom­ment­ti­isi pikku­vaivoista. Meil­lä naisil­la tai ainakin itsel­läni vuosit­taisi­in ruti­inei­hin kuu­luu gynekologilla käyn­ti tutkimuksi­neen, johon menee läh­es 300 euroa, Kela-kor­vaus on mitätön. Lisäk­si käyn silmä­sairau­den seu­ran­nas­sa yksi­tyisel­lä, kos­ka muu­ta toimi­vaa sys­teemiä ei oikein ole. Näistäkin kus­tan­nus on yhteen­sä noin 300 euroa. Gynekologille pää­sisin julkiselle puolelle vain jos saisin lähet­teen jonkin sairausepäi­lyn vuok­si. Olen hyvä­tu­loinen, mut­ta mak­saisin saman pienem­mil­läkin tuloil­la. En voi yhtyä näke­myk­sesi siitä, että näitä ei kuu­luisikaan Kela-kor­va­ta. Tämä on myös sukupuolten tasa-arvoon liit­tyvä kysymys. Pikku­vai­vat ovat tähän asti hoituneet työter­veyshuol­los­sa, joka lop­puu koh­ta kun jään eläk­keelle. Olisi­pa jokin oma­lääkärisys­tee­mi odottamassa.

    1. JH kir­joit­ti:

      “Meil­lä naisil­la tai ainakin itsel­läni vuosit­taisi­in ruti­inei­hin kuu­luu gynekologilla käyn­ti tutkimuksi­neen, johon menee läh­es 300 euroa, Kela-kor­vaus on mitätön.”

      Nämä ovat han­kalia asioi­ta, kun sel­l­aisi­akin käytän­töjä, joi­ta tutkimuk­set eivät tue, kään­netään tasa-arvokysymyk­sik­si. Tutkimuskir­jal­lisu­u­den mukaan vuosit­tainen gynekologikäyn­ti on niin hyödytön, että sen takia julki­nen sek­tori ei niitä jär­jestä. Nyky­is­ten hoito­su­osi­tusten mukaan gynekologikäyn­nit kuu­luu tehdä oirei­den mukaan, eikä vuosit­taisia gynekologikäyn­te­jä nyky­i­sis­sä hoito­su­osi­tuk­sis­sa suositel­la. Kohdunkaulan­syöpään liit­tyvään seu­lon­taan suositel­laan osal­lis­tu­maan joka viides vuosi.

      Aikoinaan kun seu­lon­tamenetelmät oli­vat kehit­tymät­tömiä ja kun ei ollut papa-koet­ta parem­pia menetelmiä tiedos­sa kohdunkäylän syövän seu­lon­taan, markki­noiti­in vuosit­taisia gynekologikäyn­te­jä hen­gen­pelas­tusväylänä, olet­taen että sitä kaut­ta sairauk­sia löy­ty­isi parem­min jo ennal­ta niin, että niihin voitaisi­in tehokkaasti ennal­ta puut­tua. Mut­ta kun näi­hin käyn­tei­hin liit­tyviä poti­lasker­to­muk­sia on tutkimuk­sis­sa käy­ty läpi, tulok­se­na on ollut, että vuosit­taisen käyn­tikäytän­nön myötä on löy­tynyt iso määrä “vääriä posi­ti­ivisia” löytöjä, jot­ka ovat johta­neet lisä­tutkimuk­si­in, aiheut­ta­neet naisille turhaa stres­siä ja ahdis­tus­ta, laske­neet asiano­sais­ten elämän­laat­ua ja lisäk­si syöneet ter­vey­den­huol­lon resursse­ja, mikä on ollut sit­ten pois muista hoitoresurs­seista. Lisäk­si oirei­den ilmetessä moni vuosikäyn­te­jä har­joit­tanut ei olekaan men­nyt heti hoitoon, vaan on odot­tanut vuosik­er­taa, jol­loin hoidon aloi­tus onkin viivästynyt ver­rat­tuna oirepe­rus­taiseen hoitoon menemiseen.

      1. On nimeno­maan tärkeää että julkises­sa sairaan­hoi­dos­sa pitäy­dytään hoito­su­osi­tuk­sis­sa, eikä uhra­ta verovaro­ja tehot­tomi­in ja tarpeet­tomi­in tutkimuk­si­in ja hoitoi­hin. Jos joku ei sit­ten usko käypähoito­su­osi­tuk­sia, niin toki hän voi han­kkia omaan piikki­in­sä vaik­ka mitä, mut­ta julk­isia varo­ja niihin ei kan­na­ta kohdentaa.

        Yksi­tyi­nen ter­veys­bisnes myy kyl­lä sitä mitä asi­akas halu­aa ostaa mut­ta sil­lä ei ole vält­tämät­tä mitään tekemistä tarpeel­lisu­u­den tai vaikut­tavu­u­den kannal­ta, vaan sen kannal­ta että yri­tys tuot­taa voit­toa omis­ta­jilleen. Varsinkin kokoomuk­sen agen­dal­la on ohja­ta mah­dol­lisim­man paljon julk­isia varo­ja tuot­ta­maan tuo­ta voit­toa yksi­ty­isille omis­ta­jille, ei tuot­ta­maan käypähoito­su­osi­tusten mukaisia vaikut­tavia ja kus­tan­nuste­hokkai­ta ter­veyspalvelui­ta suomalaisille.

      2. Mut­ta ei julkisel­la sek­to­ril­la saa käyn­tiä mil­lään harvem­mal­lakaan frekvenssil­lä, pelkkään kontrolliin.
        En nyt avaa henkilöko­htaisia ter­veysasioi­ta enem­pää, mut­ta itsel­läni ihan perustel­tu syy käy­dä vuo­den — puo­len­toista välein. En kek­si tähän muu­ta ratkaisua nykysys­tee­mis­sä kuin yksi­tyis­es­ti oste­tun palvelun.

      3. JH: “En nyt avaa henkilöko­htaisia ter­veysasioi­ta enem­pää, mut­ta itsel­läni ihan perustel­tu syy käy­dä vuo­den – puo­len­toista välein.”

        Jos syy on perustel­tu, luulisi sen ole­van perustel­tu myös julkisen puolen lääkärin mielestä.
        Joka siis kai nyt pitää perustelua perusteettomana?
        Kos­ka, tietysti olet sitä kysynyt?

      4. Duodec­imin ter­veyskir­jas­tossa tode­taan gynekol­o­gi­sista tutkimuk­sista erikseen: 

        “Ruti­ini­no­mainen vuosi­tarkas­tus ei ole tarpeen.” https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00125

        Har­van hoitoai­heen kohdal­la täl­laista san­o­taan. Mut­ta sen osalta san­o­taan sik­si, että niin laa­jalle on levin­nyt yksi­ty­is­ten sote-fir­mo­jen aikoinaan levit­tämä main­on­ta täl­laisen tarpeel­lisu­ud­es­ta, kun taas lääketi­eteel­lisen tutkimuskir­jal­lisu­u­den mukaan ruti­ini­tarkas­tuk­sille ilman oire­i­ta ei ole lääketi­eteel­listä perustet­ta, mut­ta ne kulut­ta­vat ter­vey­den­huol­lon rajal­lisia resursse­ja. Ruti­ini­no­mais­ten vuosi­tarkas­tusten sijaan suositel­laan oirei­den perus­teel­la hoitoon hakeu­tu­miseen perus­tu­vaa käytäntöä:

        “Gynekol­o­gista tutkimus­ta suositel­laan tehtäväk­si aina poikkeav­ien gynekol­o­gis­ten oirei­den tai alavat­savaivo­jen yhtey­dessä. Oireista tärkeimpiä ovat ylimääräiset vuodot, nopeasti tulleet muu­tok­set kuukautiskier­rois­sa tai hait­taa­vat alavatsakivut. ”

  4. Kukas se taan­noin sanoikaan (tai kirjoitti):

    “Jos päät­täjät jou­tu­isi­vat käyt­tämään julk­ista ter­vey­den­huoltoa, se toimisi paljon paremmin.”
    ?

    Kek­si­ikö joku perustei­ta, mik­si näin ei olisi?

  5. “Jos yksi­tyi­nen yri­tys toimii mui­ta huonom­min, se kar­si­u­tuu pois kil­pailu mukana.”

    Ter­vey­den­huol­los­sa on aika han­kala sanoa kuka toimii huonos­ti ja kuka hyvin. Poti­laan mielestä aika usein hyvä lääkäri on se, joka määrää kaik­ki tutkimuk­set ja lääk­keet mitkä poti­las halu­aa, vaik­ka niis­sä ei olisikaan mitään järkeä. Tai osaa asi­akas­palvelun ja poti­laille puhu­misen hyvin, vaik­ka itse vaivo­jen hoita­mises­sa olisikin huonom­pi. Talousti­eteen ter­mein infor­maa­tioasym­me­tria asi­akkaan ja palvelua tuot­ta­van tahon välil­lä on val­ta­va, jol­loin asi­akas ei voi tehdä ratio­naal­ista val­in­taa eri palvelun­tar­joa­jien välillä.

    Lisää asi­aa mutk­istaa se, että ihmisen ter­veys on tul­lut hoidet­tua hyvin sil­loin kun lääkäril­lä ei tarvitse käy­dä. Täl­lai­sista poti­laista ei tietenkään yksi­tyiselle ter­veysfir­malle tule tulo­jakaan, joten niil­lä ei ole varsi­nais­es­ti kan­nustin­ta huole­htia poti­laan kokon­ais­val­tais­es­ta, pitkän aika­jän­teen terveydestä.

  6. Vuosit­tai­sista gyne­tarkas­tuk­sista: Yksi­tyi­nen ter­veysala tekee koko ajan parhaansa saadak­seen tämän ajatuk­sen laa­jen­net­tua markki­noin­nil­la mah­dol­lisim­man mon­een väestöryhmään. 

    Toisek­si paras asi­akas on se, joka tulee sään­nöl­lis­es­ti totea­maan itsen­sä ter­veek­si, ja paras on se joka tulee ja jos­ta laa­jo­jen tutkimusten jäl­keen löy­de­tään joku suh­teel­lisen vaara­ton ris­ki kuten hyper­ten­sio tai joku pieni rappeu­ma jos­ta sit­ten voidaan sanoa että sitä kan­nat­taa ehdot­tomasti seu­ra­ta vuosit­tain. Ka-ching!

    Olen leikkinyt ajatuk­sel­la, että diag­noosin tekem­i­nen ja hoidon määrit­tämi­nen käypä hoito-suosi­tusten mukaan pitäisi olla julkisen sek­torin monop­o­li. Se voisi sit­ten ostaa määrit­tämän­sä hoito­toimen­piteet yksi­ty­isiltä tai julk­isil­ta tuot­ta­jil­ta, ja tähän olisi myös asi­akkaal­la mah­dol­lisu­us. Kaikkein huonoin vai­h­toe­hto on se, että diag­noosi tehdääbn yksi­tyisel­lä ja julki­nen vas­taa hoidon tuot­tamis­es­ta, joka on avoin val­takir­ja ylidiagnosointiin.

  7. Uskon että Suomes­sa poli­it­ti­nen real­is­mi vie jär­jestelmän kohti vaku­u­tus­po­h­jaista mallia vaik­ka se tulisi kokon­aisuute­na kalli­im­mak­si. Suomel­la on enem­män painet­ta lisätä rahan kulu­tus­ta ter­veys­menoi­hin ylipään­sä (kos­ka väestön ikään­tymi­nen ja elin­ta­so­sairauk­sien lisään­tymi­nen) ja mikä tahansa malli joka mah­dol­lis­taa tämän lie­nee pien­im­män riesan tie. Suomes­sa ei täl­lä het­kel­lä koeta kovasti luot­ta­mus­ta julkiseen sek­tori­in palvelu­jen jär­jestäjänä ja sen pienen­tämistä pide­tään itseisarvoisena.

    Poli­it­tise­na manööver­inä en ihmettele ollenkaan, mikäli mei­dän keskilu­ok­ka alkaa juh­li­maan esim. 500€ “veronalen­nus­ta” samal­la kun ter­vey­den­huoltoon ale­taan myymään 1000€ hin­taisia pakol­lisia vaku­u­tuk­sia. Saadaan samal­la iskul­la alen­net­tua vero­ja, leikat­tua kata­laa julkissek­to­ria ja lisät­tyä ter­vey­den­huol­lon rahoi­tus­ta. Kansa köy­htyy pääomien tuot­to­vaa­timusten ver­ran, mut­ta itse ostet­tua vaku­u­tus­ta ei silti koeta yhtälail­la “vas­tu­ut­tomasti tuh­lail­e­vak­si” kuin virkamies­by­rokraat­tista rahankäyttöä. 

    Yhdys­val­to­jen rikkinäi­nen vaku­u­tusjär­jestelmä on yksi mah­dolli­nen tapah­tu­makulku, mut­ta maail­mal­ta löy­tyy rutosti myös esimerkke­jä mis­sä vaku­u­tus­po­h­jaisel­la him­melil­lä on aikaansaatu ihan kelvolli­nen aparaat­ti. Yleen­sä ne eivät ole kansan­taloudel­lis­es­ti yhtä edullisia tapo­ja jär­jestää ter­vey­den­huolto kuin täysin julk­isi­in perus­tu­vat, mut­ta poli­it­tis­es­ti ne vaikut­ta­vat ole­van hyvin suosit­tu­ja. Ehkä tämä poli­it­ti­nen yhteen­sopivu­us on hel­posti pre­emion­sa arvoista, etenkin kun mei­dän soten kohtu­ullis­tamisen lukkona tun­tuu ole­van juurikin poli­it­tisen päätök­sen­teon mahdottomuus?

    1. Jos paineet sote-meno­jen kasvu­un ovat mit­ta­vat, mitä järkeä on vas­ta­ta tähän vai­h­ta­mal­la jär­jestelmä kalli­ik­si ja tehottomaksi?

      1. Ei siinä tietysti mitään järkeä ole, mut­ta kuten Eeko kuvasi, jos saisi merk­itä osta­mansa 1000 euron vero­tuk­seen, joka kevenisi 500 euroa, se olisi mon­en mielestä järkevää, kos­ka vero­tus keve­nee. Syinä se, että vero­ja vihataan, ter­veysase­mat ovat veikkauskeskuk­sia jne jne. Ihan samoin usko­taan vakaasti ja vankasti, että kun sote-uud­is­tus tehti­in, syn­tyi uusi ylimääräi­nen hallinto­him­meli eikä kun­nista (yli 300) ja sairaan­hoitopi­ireistä (21) pois­tunut mitään. Nämä ovat mon­elle tunne- ja asenneasioita.

      2. Sinä vas­taat itse omaan kysymykseesi:

        “Yksi­tyiset eivät ole mitenkään itses­tään selvästi parem­pia kuin julkiset organ­isaa­tiot, mut­ta niil­lä on yksi evoluu­tios­ta opit­tu vahvu­us. Jos yksi­tyi­nen yri­tys toimii mui­ta huonom­min, se kar­si­u­tuu pois kil­pailu mukana. Huonos­ti toimi­va julki­nen organ­isaa­tio sen kun porskut­taa eteen­päin ja saa käyt­töön­sä aina vain lisää rahaa. Huonos­ti toimi­vaa pomoa on vaikea vai­h­taa, vaik­ka numerot sanois­i­vat mitä hänen onnistumisestaan.”

        Kan­nat­taa mak­saa vaik­ka extraa siitä ilosta, että ne pahim­mat töhöt kar­si­u­tu­vat kil­pailun mukana pois. Pitkäl­lä tähtäimel­lä se pitää sys­teemin keskimäärin terveempänä.

      3. Janne: “Pitkäl­lä tähtäimel­lä se pitää sys­teemin keskimäärin terveempänä.”

        Mik­si sit­ten kan­sain­välis­es­ti julki­nen toimii tehokkaam­min kuin yksityisnen?
        Kandee avaa silmät.
        Markki­na­t­aloudessa on etu­ja, mut­ta myös haittoja.
        Ter­vey­den hoi­dos­sa jälkim­mäiset peit­toaa edelliset.

  8. Samaa mieltä siitä että ter­vey­den­huol­lon jär­jestämi­nen on han­kalaa. Niin on myös eri sys­teemien ver­tai­ly ja suh­taudun kovin varauk­sel­lä väit­teisi­in siitä että Suo­ma­lainen sys­tee­mi olisi kovin tehokas. Noista ver­tailuista puut­tuu aina laat­uele­ment­ti. Var­masti Sceit­sis­sä käytetään enem­män rahaa ter­vey­den­huoltoon, mut­ta niin käytetään asumiseen, ruokaan, matkailu­un, har­ras­tuk­si­in jne… Se että pysytään jotenkuten hengis­sä ja jol­lain brut­tokansan­tuote osu­udel­la ei ol ekovin hyvä mittari.

    Toinen usein esi­in­tyvä väite että ihmiset anat­vat tutk­i­tut­taa itseään lop­ut­tomi­in ja ravaa­vat lääkäril­lä jos joku julkisensek­torin byrokraat­ti ei tätä val­vo on myös hie­man liioitel­tua. Ei se lääkäris­sä käyn­ti nyt niin kivaa ole ja vaku­u­tus­po­h­jai­sis­sa sys­teemeis­sä tätä voi hillitä omavas­tu­ul­la ja copay malleilla.

    Sveti­sis­sä on puh­taasti val­u­u­tus­po­h­jainen sys­tee­mi jos­sa perus­vaku­u­tus on aika tarkoin säädel­ty. Omavas­tuu on n.250‑2500€ riip­puen minkä ver­ran halu­aa mak­saa ja tämän jäl­keen 10% kuluista noin 3500€ ylära­jaan asti. Vaku­u­tus mak­saa noin 300€ / kk tuol­la korkeim­mal­la omavas­tu­ul­la, jon­ka muuten voi vai­h­taa ker­ran vuodessa ilman ter­veys kysymyk­siä. Lisä­vaku­u­tuk­sia on tietysti mon­en­moisia jos halu­aa vuor­inäköalan ja yksi­ty­ishuoneen jne…

    Mut­ta perus­vaku­u­tuk­sel­lakin saa vali­ta lääkärin­sä, toisin kuin näis­sä DDR demarien malleis­sa jois­sa joku appa­rat­sik­ki osoit­taa poti­laalle tarvit­ta­van hoidon ja hoitopaikan. Ihanan raikasta!

  9. Ei se noin auvoista Sveit­sis­sä ole, mitä hup­sis kuvailee. Kalli­ita ovat näet myös van­hus­ten hoitokodit, keskiar­vo oli kak­si vuot­ta sit­ten 10800 euroa/kk, sairaskas­sa kat­taa tästä hoito- ja sairasku­lut pääosin, mut­ta asumisku­lut, reilu 5000 euroa/kk, jäävät asukkaan oma­lle kon­tolle. Jos eläke ei siihen riitä, on real­isoita­va mah­dol­lista omaisu­ut­ta, ja jos ei sekään riitä, voidaan laskut­taa lap­sia. Las­ten vas­tuu riip­puu näi­den tuloista ja kotikan­ton­ista. Samoin on van­hempi­en pitänyt aikanaan rahoit­taa las­ten opiskelu joko täysikäisek­si tai esim. korkeak­oulu­tutkin­non lop­pu­un asti , jos tähän on taloudel­liset mah­dol­lisu­udet. Mitään ikära­jaa tässä ei ole.

  10. Yksi­tyisen ja julkisen ter­vey­den­huol­lon työnjako
    verora­hoit­teinen julki­nen terveydenhuolto/vakuutusmuotoinen ter­vey­den­huolto (ide­olo­gia)
    Meil­lä on voimakas tarve eri­ar­vois­taa terveydenhuolto
    (esim. julki­nen, työter­veys, opiske­li­jat, yksityinen)
    On oleel­lista (eduskun­ta) päät­tää, mitkä asi­at kuu­lu­vat julkisen ter­vey­den huol­lon hoidet­taviksi. Vaik­ka esim. tuote­taan käypähoito­su­osi­tusten mukaisia vaikut­tavia ja kus­tan­nuste­hokkai­ta ter­veyspalvelui­ta suomalaisille.
    ”Työtäteke­vien ter­veys on tärkeää kansantaloudelle.”
    Jos työtätekevä saa lääkäri­a­jan seu­raavak­si päiväk­si, niin mik­si ei-työtätekevän pitää odot­taa lääkäri­aikaa kolme kuukautta.
    ”Johtamisongel­mat”; sairaaloiden johdon lääkärikeskeisyys.
    Rahan jaka­jan (val­tion) on puu­tut­ta­va tähän. Tämä ei tai­da olla uusi ongelma.
    Joht­a­mi­nen (strate­gi­nen ja henkilöstö ja muutokset)
    ja organ­isoin­tikyky (tehokas työn­jako, resurssien hallinta ja kom­mu­nikoin­ti ja yhteistyö)
    Taidot ovat tärkeitä kaikil­la organ­isaa­tion tasoil­la (rahan arvoisia).
    Val­tion rahan jaka­ja jakaa rahat sovit­tu­jen kri­tee­rien mukaises­ti alueille. Alue päät­tää sisäis­es­tä rahan­jaos­ta. Olisi kuitenkin outoa, jos rahaa ei käytet­täisi siihen tarkoituk­seen, mihin raha on saatu (esim. eläkeläis­ten palve­lut). Toiv­ot­tavasti rahan käyt­tö tilitetään niiden jakokri­tee­rien mukaises­ti seu­raavia rahan­jako­ja varten. Jos jos­sain pystytään säästämään oival­lis­ten keino­jen takia, niin raho­jen on jäätävä tietysti alueille. Hätäti­lanteis­sa alueille on annet­ta­va lisära­haa. Asi­akkaat ei saa kärsiä.
    Kun alueel­la rahat on jaet­tu tarkasti harkit­tu­jen kri­tee­rien mukaises­ti, niitä ei ote­ta pois, (kan­nus­timet). Palvelu­iden tason (ei voi tin­kiä) on olta­va yksi kri­teeri rahan saamiseksi
    Jos lääkärit toimi­si­vat ammat­in­har­joit­ta­ji­na, niin he voisi­vat oman yri­tyk­sen kaut­ta vält­tää paljonkin, ikävää veronmaksua.
    ”Yksi­tyiset voivat toimia alihankkijoina”
    Mikä olisi peruste käyt­tää ali­hankki­joi­ta. Jos päätetään, niin julki­nen ter­vey­den­huolto päät­tää, mitä hoito­ja millekin poti­laalle annetaan
    Jonos­sa ole­valle (on siis päätet­ty tarpeel­lisu­us) pitäisi antaa lähete, jos­sa määritel­lään hyväksyt­ty max.-rahamäärä, kaikkien yksi­ty­is­palvelun ostamisek­si. Jono­jen ohit­tamista rakaste­taan. HUS ostaa jonkin ver­ran toimen­piteitä yksi­ty­isiltä, palveluseteleillä.
    Jokainen voi käyt­tää yksi­ty­isiä palvelu­ja, niin halutes­saan ja mak­saa itse. Kela-kor­vauk­set oli tarkoi­tus pois­taa kokonaan.
    Ter­vey­den­huol­lon asi­akkaille olisi hyvä saa­da hin­ta­laskel­ma palveluista. (kuten apteekissa)
    Palvelun hin­ta – yhteiskun­nan tuki = sin­un mak­set­ta­va osu­us (vastinet­ta verorahoille)
    Hal­li­tus on päät­tänyt Kela-kor­vauk­sille hal­li­tuskau­den ajak­si ½ mrd €.
    Hal­li­tuk­sen peruste­lut Kela-kor­vauk­sille ovat oudot. Kor­vauk­sia nos­tet­ti­in, jot­ta yksi­ty­is­ten palve­lut lisään­ty­i­sivät. Lääkäril­lä käyn­nit kasvoivat 0,7 %. Kos­ka julki­nen ei tar­joa gynekol­o­gisia palvelu­ja, niin yksi­ty­isille menevil­lä on olta­va Kela-korvaus.
    Suosit­telisin perusteluk­si mieluummin.
    ”kos­ka min­ul­la on val­ta päät­tää Kela-kor­vauk­sista ja kos­ka minä haluan.”

  11. Ymmär­ret­tävästi “yksi­tyi­nen” lääkäri­toim­inta on aivan samaa kuin muukin liike­toim­inta, mut­ta se ei myöskään ole yksi klöntti.
    Oma­l­la rahal­laan yksi­ty­isiä lääkäri­palvelui­ta ostavia on hyvin vähän. Iso bis­ness toki on yksi­tyi­nen ham­maslääkäri­toim­inta ja silmälääkärit, kos­ka niihin ei ole julkisen puolen tar­jon­taa mitenkään riit­tävästi. Gyne­golog­it myös saa­vat asi­akkai­ta. Näis­sä on myös kyse tarkastuksista.

    Muut yksi­tyiset palve­lut rahoite­taan työter­vey­destä tai vaku­u­tyuk­sil­la. Työter­vey­dessä bisnestä on laa­jen­net­tu sys­temaat­tis­es­ti. Työ­nan­ta­jan on helpom­pi lisätä ter­veyspalvelui­ta, kos­ka kulut ovat liike­toi­in­taku­lu­ja. Vaku­u­tusy­htiöt taas kehit­televät uusia tuot­tei­ta. Las­ten­lääkäri­ase­mat ovat lap­si­vaku­u­tusten tuo­ma bisnes. Vaku­u­tusy­htiöille tämä taas kävi kalli­ik­si ja he kokeili­vat omia lääkäri­palvelui­ta, jot­ta kulut pysy­i­sivät kohtuullisina. 

    Joka tapauk­ses­sa liike­toimin­nan laa­jen­e­m­i­nen uusi­in palveui­hin tarkoit­taa myös sen markki­noin­tia. Hyvä peruste on “julki­nen puoli ei toi­mi, mak­sa meille”. Täl­löin kan­nat­taa edis­tää julkisen ter­vey­den­huol­lon kur­jis­tamista kaikin keinoin.

    Raha aut­taa kon­sult­ti­na. Jos työter­vey­den lisä­palve­lut oli­si­vatkin muu­ta kuin liike­toimin­nan kulua? Entä jos vaku­u­tus kor­vaisi vain päivära­haa sairasajalta?

    Val­tion koulut­ta­maa henkilökun­taa on noukasti, jos rin­nakkain on kak­si täy­den palvelun jär­jestelmää. Liike­toimin­nan halu on laa­jen­tua ja nos­taa kan­nat­tavu­ut­ta. Tuoko se ter­veyshyö­tyjä? Jääkö julki­nen terevey­den­huolto viimeisi­jaisek­si sosiaalipalveluksi?

    Oma­lääkäri­mallis­sa lääkäri olisi töis­sä 24/7 ympäri vuoden.Kuluttajan pitäisi lisäk­si osta­ta vali­ta kenen luona aikoo käy­dä. Miten voisi onnistua?

    Fik­sumpi aja­tus olisi työter­vey­den käyt­tämä oma­hoita­ja-malli, jos­sa muu­ta­ma hoita­ja ohjaisi oikeaan suun­taan ja varmis­taisi että lääkäril­lä on kul­loinkin tarvit­ta­vat tiedot (labrat ym) käytössään.

  12. Julkisen johtamisongel­maan on ilmeisiä ratkaisu­ja. Lääkärei­den seu­rak­si muitakin ammat­tikun­tia sairaaloiden johtoon. Tätähän jo ker­ran yritet­ti­in, mut­ta keskuste­lut siir­tyivät muual­ta tullei­den auto­jen paheksuntaan.

    1. Suo­ma­laises­sa ter­vey­den­huol­los­sa on ihan karmea tilanne kun kaik­ki yhtään ase­maa omaa­vat vah­ti­vat ase­maansa mus­ta­sukkaises­ti. Lääkärit ovat sitä mieltä, että hei­dän pitää päät­tää kaikesta, kos­ka ovat lääketi­eteen erikoisosaa­jia. En tosin tiedä paljon lääketi­eteel­li­sis­sä opiskel­laan ter­vey­den­huol­lon tuotan­to­talout­ta, tai kuin­ka paljon Aal­los­sa opiskel­laan ter­vey­den­huol­lon tuotan­to­talout­ta? Ter­vey­den­huolto on siitä vain vähän han­kala ‘kulu­tushyödyke’, ettei sille ole juuri vastinei­ta, oma kehol­la ja sen ter­vey­del­lä ei oikein ole vas­taavia hyödykkeitä markki­noil­la. Autoa ja taloa voi vai­h­taa jos ne menevät liian huonoon kun­toon jne.

      Tietysti talouden ‘asian tun­ti­jat’ mielel­lään pitävät ter­vey­den­huoltoa markki­nana muiden joukos­sa. Sen takia Jenkeis­sä ter­vey­den­huolto on melkoista puoskaroin­tia viral­lisin meri­itein, poti­laille myy­dään turhia tutkimuk­sia ja palvelui­ta ihan vain sumu­tuk­sen vuok­si. Mut­ta hei, vapaat markki­nat, ei voi mitään.

  13. Mielestäni peru­songel­ma on siinä, että val­tio ja kun­nat anta­vat tuken­sa jär­jestelmille, organ­isaa­tioille ja yri­tyk­sille, vaik­ka hätää kär­simässä on aina IHMINEN. Sen seu­rauk­se­na nämä organ­isaa­tiot paisu­vat aina siihen mit­taan asti kuin niille annetaan rahaa tai val­tuuk­sia ylit­tää budjetti.

    Ter­veyspi­irien hal­li­tuk­sen jäsenet pitää saat­taa HENKILÖKOHTAISEEN VASTUUSEEN bud­jet­tiyl­i­tyk­sistä. — Valmi­it toim­intakaa­vat löy­tyvät konkurssi­lain­säädän­nöstä. Niitä ei tarvitse erik­seen kek­siä. — Kohdeltakoon julk­isia toim­i­joi­ta samoil­la sään­nöil­lä kuin yksi­ty­isiäkin. Vas­ta tämän jäl­keen voidaan puhua yksi­tyisen ja julkisen sek­torin työn­jaos­ta niin, että mitään tulok­sia olisi odotettavissa.

    Val­tion tehtävän ei saa olla yri­tys­toimin­nan tukem­i­nen, kos­ka se vain saat­taa keskenään kil­pail­e­vat yri­tyk­set (julki­nen vs. yksi­tyi­nen) eri­ar­voiseen ase­maan kil­pailus­sa samoista markki­noista. — Ter­vey­den­hoidon tuki pitää antaa IHMISILLE, ei järjestelmälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.