Valtion pitäisi vetäytyä Helsingin seudun liikenneinvestoinneista

Val­tio on vitkastel­lut pääkaupunkiseudun MAL-neu­vot­telu­jen kanssa niin, että mitään sopimus­ta ei nyt ole ja rak­en­t­a­mi­nen alkaa takuta.

Helsin­gin seudun maankäytön suun­nit­telus­sa on aivan liian mon­ta kokkia. Sik­si val­tio voisi vetää lusikkansa sopas­ta ja jät­tää liiken­nein­fran suun­nit­telun ja rahoit­tamisen kun­nille. Val­tion nyt pääkaupunkiseudul­la käyt­tämät rahat annet­taisi­in kun­nille toteu­tuneen asun­to­tuotan­non suh­teessa tai vielä parem­min asukaslu­vun kasvus­ta, jot­ta ei tarvit­sisi viisas­tel­la, mikä on uus­tuotan­toa ja mikä remontointia

Rahaa voisi tul­la noin 10 000 € jokaises­ta uud­es­ta asukkaas­ta. Tähän val­ti­ol­ta kuluisi rahaa noin 200 M€ vuodessa minkä ver­ran val­tio nytkin rahoit­taa liiken­nein­fraa Helsin­gin seudulla.

Van­taan kehärataa val­tion on tukenut 374 miljoon­al­la eurol­la. Täl­lä rahoi­tus­mallil­la Van­taa olisi tien­an­nut nuo rahat 37 000 uudel­la asukkaal­la. Tosin täl­lä rahoi­tus­mallil­la Kehäradan investoin­ti­in olisi var­maan käytet­ty myös Fina­vian raho­ja, kos­ka onhan lentoase­ma suuri hyö­tyjä. Van­taan 37 000 asukas­ta ylit­tyy hel­posti, kos­ka pelkästään Kivistöön suun­nitel­laan 20 000 asukas­ta. Kehära­ta on kus­tan­nuste­hokas han­ke, joka hyö­ty­isi täl­lais­es­ta rahoitusmallista.

Län­simetroa val­tio on tukenut 240 miljoon­al­la eurol­la. Tähän rahoituk­seen olisi siis riit­tänyt 24 000 uut­ta asukas­ta, mikä ylit­tyy helposti.

Kun vas­tuu liiken­nein­vestoin­tien järkevyy­destä olisi kun­nil­la, pää­sisimme eroon tästä manku­miskult­tuurista, jos­sa rahaa kin­u­taan kaik­keen, mihin sitä kuvitel­laan saata­van. Kun­nil­la ei ole tässä mallis­sa mitään kan­nustin­ta kaavoit­taa järkevästi niin, että tarvit­tavien liiken­nein­vestoin­tien määrä minimoidaan.

Helsin­ki on esimerkik­si kaavoit­tanut turhaa omako­ti­a­su­tus­ta Öster­sun­domin pohjoisosaan moot­tori­tiehen tukeutuen. Se pakot­taa kalli­isi­in tiein­vestoin­tei­hin, mut­ta ”val­tio­han sen mak­saa.” Jos Helsin­gin pitäisi mak­saa itse, ei kaavoittaisi.

Tas­a­puolisu­u­den nimis­sä myös kehyskun­nat ovat olleet mukana MAL-sopimuk­sis­sa. Ne ovat luvan­neet kaavoit­taa yhdyskun­taraken­net­ta hajot­tavasti pitkin pel­to­ja, mis­tä niitä sit­ten on palkit­tu liiken­net­tä lisäävil­la autoli­iken­nein­vestoin­neil­la. En ymmär­rä, mik­si yhdyskun­tarak­en­teen hajot­tamis­es­ta ylipään­sä pitää palki­ta.  Nämä kehyskun­tien raken­nushankkeet ovat todel­la kus­tan­nuste­hot­to­mia. Muu­ta­maa sataa asukas­ta varten on tehty kym­me­nien miljoonien tiein­vestoin­te­ja. Jos rahoi­tus­malli olisi 10 000 €/uusi asukas eikä enem­pää, kehyskun­nat alka­isi­vat kaavoit­taa kylämäistä asu­tus­ta, ”puu­tarhakaupunke­ja”, niin kuin niiden pitäisikin.

 

Blogin tilastoja

Blo­gin tilastoja

Vuo­den 2018 tilas­tot ovat näköjään julkaise­mat­ta, joten julkaisen tässä kah­den vuo­den tilas­tot blo­gin liiken­teestä ja ver­tailun vuok­si vielä vuo­den 2017 tilastot

Vuosi Postauk­sia Käyn­tik­er­to­ja Julka­istu­ja
kommentteja
2017 230 1,50 miljoon­aa 10 089
2018 147 1,32 miljoon­aa 6 425
2019 149 1,07 miljoon­aa 6 185

 

Kävi­jämäärät ovat siis laske­neet, mut­ta se johtuu postausten määrän laskus­ta. Olen siirtänyt aktivi­teet­tiani enem­män twit­teri­in. Kun vas­tu­u­ni vihrei­den kaupunkisu­un­nit­telulin­jauk­sista on vähen­tynyt, kaupunkiym­päristölau­takun­taa koske­vien postausten määrä on vähen­tynyt selvästi, mut­ta ovat muutkin kir­joituk­set vähentyneet.

Kävi­jämäärien lasku tapah­tui jo vuon­na 2018. Sen vuo­den kävi­jämääriä nos­ti yksi ain­ut postaus, joka käyti­in luke­mas­sa läh­es 320 000 ker­taa. Olin kir­joit­tanut artikke­lin ”irti­sanomis­suo­ja pienyri­tyk­sis­sä” jo huhtiku­us­sa, mut­ta sen lukumäärät räjäh­tivät kat­toon lokaku­us­sa. En tiedä, mitä kaut­ta tämä luk­i­jat­ul­va tuli. Minä huo­main sen vas­ta vuo­den­vai­h­teen jäl­keen, kun kat­soin kävijätilastoja.

 

Vuo­den 2018 12 lue­tu­in­ta postaus­ta olivat:

Irti­sanomis­suo­ja pienyrityksissä 316562
Suomen puoluei­den tila, kokoomus 23375
Lep­omä­ki on oike­as­sa sotes­ta, mut­ta ei hänenkään mallinsa toimi 22042
Sata miljoon­aa riit­täisi ter­vey­den­huol­lon korjaukseen 17493
Lib­er­aalin demokra­t­ian tappio 17218
Suomen puoluei­den tila, keskusta 16252
Suomen puoluei­den tila, vihreät 15876
Sotea on kor­jat­ta­va tai se on kaadettava 15377
Mitä ajat­te­len työt­tömyys­tur­van aktiivimallista 14787
Suomen puoluei­den tila, demarit 14579
Irti­sanomis­laista 14326

Voi Pet­teri minkä teit

Vuo­den 2019 suosi­tu­impi­en postausten lis­taa johtaa kak­si van­haa kir­joi­tus­ta, Auto Sin­ga­pores­sa vuodelta 2013 ja Suomen puoluei­den tila, kokoomus vuodelta 2018. En tiedä, mis­tä näitä linkitetään.

Suomen puoluei­den tila kokoomus (2018) 28065
Auto Sin­ga­pores­sa (2013) 25921
On varaudut­ta­va mas­si­iviseen väestönsiirtoihin 21737
Perus­suo­ma­lais­ten uusi tuleminen 15310
Mik­si en aikanaan pan­nut henkilöstömi­toi­tus­ta asetukseen 14470
Voi Pet­teri minkä teit 14400
Vas­taus Juhana Var­ti­aiselle — minä ja kokoomus 13924
Lib­er­aalin demokra­t­ian ja avarakat­seisu­u­den tuho 13831
Huume­poli­ti­ik­ka on masentavaa 13414
Pro­vokaa­tioni näyt­tää onnistuneen 12482
Heitä olisi tarvit­tu eduskunnassa
12392
Mik­si hoita­jami­toi­tus kan­nat­taa määritel­lä vanhuksen  10981

Kun kat­son suosi­tu­impi­en postausten lis­taa ja ver­taan sitä samaan lis­taan twit­teris­sä, on san­ot­ta­va, että blogi­ni luk­i­joiden maku ilah­dut­taa min­ua enem­män kuin twit­ter-seu­raa­jieni. Tämä on johtanut uuden­vuo­den lupauk­seen. Keski­tyn enem­män blogi­i­ni ja paran­nan tapani twit­teris­sä. Yritän pysyä erossa twit­terin nal­jailus­ta ja keskit­tyä vain asi­api­toisi­in twi­it­tei­hin. Se tulee rom­ah­dut­ta­maan saa­maani huomion, sil­lä twit­ter palk­it­see meitä kaikkia huonos­ta käyttäytymisestä.

Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.

 

Kansliapäälliköt valittakoon vaalikaudeksi kerrallaan

On päästävä eroon min­is­ter­iöi­den kak­soishallinnos­ta. Poli­it­tiset val­tiosi­h­teer­it kor­vat­takoon vaa­likau­den ajak­si val­i­t­ul­la kansliapäälliköllä.

Jotkut kokoomus­laiset ovat polt­ta­neet päreen­sä siitä, että val­tioneu­vos­to val­it­si sisämin­is­ter­iön kansli­apääl­likök­si Kir­si Pim­iän, vaik­ka hei­dän mielestään olisi pitänyt vali­ta Antti Pelt­tari. Pim­iän val­in­ta oli hei­dän mukaansa poli­it­ti­nen, kun taas kokoomus­laisen Antti Pelt­tarin vali­ta ei olisi ollut.

Pim­iää pide­tään poli­it­tise­na, kos­ka hän on ollut oikeusmin­is­teri Tui­ja Brax­in eri­ty­isavus­ta­jana. Pelt­tari taas on ollut Anne Holm­lundin (kok) val­tiosi­h­teer­inä. Poli­it­tisu­us on tässä suun­nilleen tasan.

Pelt­tari on toimin­ut muun muas­sa Suo­jelupoli­isin pääl­likkönä ja Kir­si Pim­iä yhden­ver­taisu­us­val­tu­utet­tuna. Minus­ta nämä meri­itit ovat jok­seenkin tasan. Tähän tulok­seen tuli myös Uuden Suomen pää­toimit­ta­jan Markku Huusko. Kahdes­ta suun­nilleen yhtä pätevästä hak­i­jas­ta oli kyse.

Vas­ta nyt havah­duin siihen, että meil­lä on ollut kokoomuk­sen luot­topoli­itikko Suo­jelupoli­isin pääl­likkönä. Se tehtävä ei minus­ta oikein kuu­lu poli­itikolle, mut­ta ei nyt keski­tytä tähän. Halu­an kuitenkin korostaa, etten kuu­lu niihin, jota suh­tau­tu­vat suo­jelupoli­isin toim­intaan lähtöko­htais­es­ti vieroksuen.

Eduskun­nan hallinto­valiokun­ta käsit­telee lähin­nä sisämin­is­ter­iön asioi­ta. Tätä valiokun­taa kut­su­taan eduskun­nas­sa leikil­lis­es­ti pamp­pu­valiokun­naksi. Tämän mieliku­van takia var­maan moni kokoomus­lainen ajat­telee, että poli­isi sopii parem­min kansli­apääl­likök­si kuin ihmisoikeusasiois­sa kun­nos­tau­tunut. Mut­ta sit­ten voi ajatel­la juuri toisin päin.

Ei näis­sä kansli­apääl­likkö­valin­nois­sa kuitenkaan ole kaik­ki kun­nos­sa. Aja­tus, ettei niis­sä saisi olla mitään poli­it­tista, on epäre­al­isti­nen ja typerä.

Ei nimit­täin ole kovin hyvä tilanne sekään, ettei istu­va min­is­teri luo­ta omaan kansli­apääl­likköön­sä. Sel­l­ais­takin tilan­net­ta olen läheltä seu­ran­nut. Oli min­is­ter­iön toimin­nan kannal­ta hyvin haitallista, että min­is­teri pyr­ki valmis­telus­sa sivu­ut­ta­maan kansliapäällikön.

Pitäisi men­nä samaan käytän­töön kuin Ruot­sis­sa ja Yhdys­val­lois­sa. Niis­sä korkeim­mat virkamiehet vai­h­tu­vat, kun hal­li­tuk­sen väri vaihtuu.

Nyt meil­lä on kum­malli­nen kak­soishallinto, jos­sa val­ta ja vas­tu­uasi­at ovat aivan sekaisin. Min­is­terin käsikas­sarana on poli­it­ti­nen val­tiosi­h­teeri, eivätkä virkamiehet oikein tiedä, kenen määräyk­siä hei­dän pitäisi kuun­nel­la, kansli­apääl­likön vai val­tiosi­h­teerin. Kor­vat­takoon siis molem­mat, sekä ”puoluee­ton” kansli­apääl­likkö että poli­it­ti­nen val­tiosi­h­teeri rehellis­es­ti poli­it­tis­es­ti vaa­likaudek­si val­i­tu­il­la kansliapäälliköllä.

Tietysti tämä edel­lyt­tää vähän muitakin muu­tok­sia min­is­ter­iöi­den hallinnos­sa. Joitakin kansli­apääl­likön nyky­i­sistä tehtävistä tulee siirtää pysyvälle, puolueet­toma­lle virkamiehelle.

 

Helsingin seudun kasvu kiihtyi

Väestön ennakkoti­eto­jen mukaan Helsin­gin seudun väk­iluku kasvoi yli kahdel­lakymmenel­lä tuhan­nel­la asukkaal­la. Siinä oli lisäys­tä yli kolme tuhat­ta asukas­ta. Nämä ovat kuitenkin ennakkoti­eto­ja. Vuosi sit­ten lop­ulliset tiedot poikke­si­vat ennakkotiedoista melkois­es­ti. Näitä väk­iluku­ti­eto­ja heilut­taa ilmeis­es­ti melkois­es­ti ulko­maalaisväestö, jon­ka muut­to pois maas­ta rek­isteröi­tyy usein vähän jälkijunassa.
Aiem­pia vuosia enem­män kasvu on pari­na viime vuon­na keskit­tynyt Van­taalle (Kehära­ta) ja Espooseen (Län­simetro). Run­sas vuosi sit­ten kovasti notkah­tanut Helsin­gin kasvu on taas kiihtynyt lähelle nor­maale­je luku­ja. Niin­pä Helsingis­sä on lyö­ty myös ennä­tyk­siä valmis­tunei­den asun­to­jen määrissä.

Koko Helsin­gin seu­tu ei kas­va. Viime vuon­na neljän seudun kun­nan asukasluku pieneni.

Yli 90 % Helsin­gin seudun väk­ilu­vun lisäyk­ses­tä tuli nyt pääkaupunkiseudun neljään kun­taan. Vuon­na 2005 puo­let kasvus­ta meni kehyskuntiin.

 

 

Työssäkäyviä köyhiä tuettava täydentävillä tulonsiirroilla.

Maanvil­jeli­jät eivät vas­tus­ta maat­alous­tukia. Mik­si palka­nsaa­ja­jär­jestöt kuitenkin vas­tus­ta­vat palkan päl­lle mak­set­tavia tulonsiirtoja?

Yle uuti­soi alku­vi­ikos­ta, että yhä use­ampi palka­nsaa­ja ei tule toimeen pal­ka­llaan. Tilanne on seu­raus­ta vas­ten­tah­tois­es­ta lähin­nä osa-aikatyöstä.

Niin san­otun perustyön määrä vähe­nee koko ajan – siis työn, johon ei vaa­di­ta mitään eri­ty­isosaamista, vaan perusk­oulu riit­tää. Sik­si meil­lä on todel­la korkea työt­tömyys pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den kesku­udessa – noin 25 %.

Uusia perus­ta­son työ­paikko­ja syn­tyy lähin­nä palvelu­am­mat­tei­hin. Ne ovat taloudel­lis­es­ti huonos­ti tuot­tavia, joten niistä voidaan mak­saa vain huonoa palkkaa. Jos palkan pitäisi olla korkeampi, työ­paikkaa ei ole. Palvelu­am­mateis­sa lop­ullise­na mak­sa­jana ovat asi­akkaat, eivätkä he suos­tu mak­samaan palvelus­ta enem­pää. Sik­si meil­lä suurin osa kahviloista esimerkik­si on sel­l­aisia, jois­sa ostos­ta jonote­taan kas­sal­la sen sijaan, että tar­joil­i­ja kiertäisi otta­mas­sa tilauksia.

Palvelu­alo­jen ALV:n mak­sa­vat pieni­palkkaiset työntekijät

Jos hyväksymme väit­teen, että mak­simin palvelu­am­mateis­sa mak­set­tavalle pal­ka­lle muo­dostaa hin­ta, jon­ka asi­akas suos­tuu mak­samaan palvelus­ta, huo­maamme, että palvelu­jen arvon­lisäveron todel­liset mak­sa­jat ovat mata­la­palkkatyötä tekevät palvelu­alo­jen työn­tek­i­jät. Jos tuo­hon asi­akkaan mak­samaan mak­sim­i­hin­taan ei sisäl­ty­isi arvon­lisäveroa, työn­tek­i­jälle mak­set­taisi­in enemmän.

Palvelu­ja ei voi tehdä varastoon

Teol­lisu­ustyö voidaan jär­jestää kahdek­sas­ta neljään työnä, kos­ka tuot­tei­ta voidaan valmis­taa varas­toon. Palvelua ei voi tehdä varas­toon. Myyjän ja tar­joil­i­jan on olta­va töis­sä sil­loin ja vain sil­loin, kun asi­akas halu­aa olla asi­akkaana. Se johtaa ilta- ja viikon­lop­putyöhön ja osa-aikaisi­in töi­hin. Taita­va työ­nan­ta­ja voi toki jär­jestää työt niin, että valmis­tele­via töitä tehdään sil­loin, kun asi­akkai­ta on vähem­män, mut­ta täl­läkin on rajansa.

Asum­is­tuki­meno­jen kasvu johtuu Juhana Var­ti­ais­es­ta ja minusta

Pamin edus­ta­ja sanoi, että osoituk­se­na palkko­jen huonone­mis­es­ta on, että yhä use­ampi saa palkan täy­den­nyk­sek­si asum­is­tukea. Ei se siitä johdu. Se johtuu Juhana Var­ti­ais­es­ta ja minus­ta. Me esitimme yhdessä, että pieni­palkkaisia työn­tek­i­jöitä tuet­taisi­in lisäämäl­lä myös asum­is­tu­keen palka­nsaa­jille suo­jao­su­us.[1] Tuo 300 euron suo­jao­su­us todel­la toteutet­ti­in. Se lisäsi pieni­palkkaisten, lähin­nä siis osa-aikaisten käteen jääviä tulo­ja noin sadal­la eurol­la. Mil­loin PAM on viimek­si onnis­tunut nos­ta­maan net­topalkko­ja yhtä paljon?

Täy­den­tävät tulon­si­ir­rot ovat ain­oa ratkaisu palvelu­alan huonoi­hin ansioi­hin, kos­ka emme voi määrätä asi­akkai­ta ole­maan hin­to­jen suh­teen suurpi­irteisem­piä. Tätä palka­nsaa­ja­jär­jestöt vas­tus­ta­vat jotenkin peri­aat­teel­lis­es­ti. ”Kyl­lä pal­ka­lla pitää tul­la toimeen”. Maanvil­jeli­jöi­den kan­ta maat­alous­tu­keen on aivan toinen. He eivät vaa­di, että vil­jeli­jän on tul­ta­va toimeen tuot­tei­den­sa hin­nal­la. En näe tässä peri­aat­teel­lista eroa.

Sovitel­lun päivära­han huonot säännöt

Osa-aikatyötä tue­taan myös työt­tömyys­tur­van sovitel­lul­la päivära­hal­la. Tämä on huono tukimuo­to mon­es­takin syys­tä. Ensik­sikin kahdes­ta viereisel­lä kas­sal­la samaa työtä samal­la työa­jal­la tekevää pääsee aivan eri tulota­solle siitä riip­puen, onko saanut joskus tehdä työtä kokoaikaises­ti vai ei. Minus­ta se on väärin. Lisäk­si siihen liit­tyy paho­ja kannustinongelmia.

Sovitel­lun päivära­han saamisen ehtona on, ettei tee yli 80-pros­ent­tista työaikaa. Niin­pä on mah­dol­lista, että nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta koituu parem­pi ansio­ta­so kuin viisipäiväis­es­tä. Tämä kat­to­työa­jan voisi hyvin pois­taa työ­markki­nat­ues­ta, jol­loin se tuk­isi pieniä ansio­tu­lo­ja ihan siitä riip­pumat­ta, mis­tä ne johtu­vat. Esitin tätä aikanaan Sata-komite­as­sa ja esimerkik­si Kelan edus­ta­ja tuki aja­tus­ta voimakkaasti, mut­ta työ­markki­na­jär­jestöt kaa­toi­vat ajatuk­sen. Nyt tiet­tävästi SAK on vai­h­tanut asi­as­sa kan­taa ja on valmis muut­ta­maan työ­markki­nat­uen täl­laisek­si matalapalkkatueksi.

Toinen kat­to tulee siitä sinän­sä ymmär­ret­tävästä ehdos­ta, ettei palk­ka ja sovitel­tu päivära­ha saa olla yhteen­sä enem­pää kuin päivära­han perus­teena ole­va palk­ka. Tämä raja tulee mata­la­palkkaisil­la aloil­la vas­taan jopa alle 20 tun­nin viikko­työa­jal­la, eri­tyis­es­ti, jos päivära­has­sa on lapsikorotuksia.

Puolipäivä­työl­lä saa siis kokoaikatyön palkan. Tämä jär­jeste­ly var­maankin sopii sekä kaup­pi­aalle että kau­pan myyjälle. Viral­lis­es­ti myyjän on kuitenkin san­ot­ta­va halu­a­vansa kokoaikatyötä, kos­ka jos hän muu­ta sanoisi, hän menet­täisi sovitel­lun päivärahan.

Tarken­netaan kuitenkin: ei osa-aikatyöstä ihan samo­ja tulo­ja todel­lisu­udessa saa kuin kokoaikatyöstä. Käteen tulee vähän vähem­män, kos­ka palkkatuo­ja verote­taan lievem­min kuin tulon­si­ir­to­ja. Lisäk­si aikanaan tulee saa­maan huonom­paa eläkettä.

Jos eläisimme yhä aikaa, jol­loin työ­markki­na­jär­jestöt pystyivät järke­vi­in sopimuk­si­in, sovitel­lun päivära­han säätöjän olisi kor­jat­tu ajat sitten

Täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja tarvi­taan jatkos­sa lisää

Olen hyvin pes­simisti­nen tämän niin san­otun perustyön tule­vaisu­ud­es­ta. Sen määrä on vähen­tynyt nopeasti ja tulee jatkos­sakin vähen­tymään. Automaa­tio ja tekoä­ly kar­sii hyvä­palkkaisia töitä teol­lisu­udessa ja tilalle tulee huono­tuot­toista työtä palvelu­aloil­la. Eri­ar­voisu­ud­cen kasvua työ­markki­noil­la on vaikea torjua.

Sik­si minus­ta on järkevää varautua mak­samaan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja palkan päälle jatkos­sa yhä enem­män. Voidaan tietysti kieltää pienet palkat, mut­ta se tekee työssäkäyvästä köy­hästä vielä köy­hem­män työttömän.

Ei liene salaisu­us, että minus­ta paras tapa tukea pieni­palkkaisia olisi perus­tu­lo. Aluk­si voisi aloit­taa pienel­lä negatisi­ivisel­la tuloverol­la, joka jatkaisi veroast­eikkoa vähän nol­lan ala­puolelle. Olen kir­joit­tanut tästä nimel­lä Ylhäältä aloitet­tu perus­tu­lo.  Tulevas­sa kir­jas­sani kut­sun tätä katkaistuk­si negati­ivisek­si tuloveroksi.

***

[1] Teimme val­tioneu­vos­ton kanslialle raportin ”Lisää mata­la­palkkatyötä!” Siinä hah­mot­te­limme keino­ja paran­taa pieni­palkkaisten palka­nsaa­jien taloudel­lista ase­maa. Tämä vähän pro­voka­tori­nen nimi halusi ker­toa, että työt­tömyy­den suuri bulk­ki on vähän koulute­tuis­sa, joil­la on saata­va lisää sel­l­aisia työ­paikko­ja, jois­sa ei vaa­di­ta eri­ty­isosaamista – siis mata­la­palkkaisia töitä. Nimi oli Juhanan keksimä.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 21.1.2020

PÖYDÄLTÄ

Län­si-Helsin­gin raitiotei­den yleis­su­un­nitel­man liiken­teel­liset periaatteet

Munkkiniemestä on tul­lut paljon pos­tia siitä, ettei nelosta saa siirtää Man­ner­heim­intieltä Fredalle. Min­u­akin van­hana munkkalaise­na tämä vähän kouraisee, mut­ta munkkiniemeläis­ten argu­men­tit ovat vähän itsekkäitä.

1)      Eikö se Vihdin ratik­ka voisi men­nä Fredalle. Jos on sitä mieltä, että Man­ner­heim­intien lin­ja on parem­pi, mil­lä perustelee sitä, että lin­ja jol­la on enem­män matkus­ta­jia siir­ret­täisi­in huonom­malle reit­ille ja vähäli­iken­te­sem­pi saisi tämän parem­man reitin

2)      Eikö kymp­piä voisi siirtää Fredalle. Toki voisi, mut­ta pitäisi ker­toa, mil­lä tätä perustel­laan. Siis mik­si munkkiniemeläiset ovat tärkeämpiä kuin Ruskeasuolaiset?

3)       Mik­si Vihdi­tielle tarvit­see lait­taa ratik­ka? Eiovätkä ne voisi kulkea bus­sil­la. Tässä ei ilmeis­es­ti tun­neta koko bule­vardis­u­un­nitel­maa, kun moista men­nään esittämään.

On kuitenkin aivan liian varhaista päät­tää siitä, mil­lainen ratikkaverkos­to meil­lä on 2030-luvul­la. Eikä siitä päätä kaupunkiym­päristölau­takun­ta vaan HSL.

Hämeen­tien 157 asemakaava

Demar­it pyy­sivät tämän pöy­dälle. Eivät ker­toneet mik­si. Ensi kok­ouk­ses­sa heil­lä ei ole ketään läs­nä, joten ei se nytkään selviä.

Atte Har­jan­teen aloite Van­hankaupug­inkosken padon purkamisesta

Minus­ta padon voi kor­va­ta koskel­la, jos­ta ainakin reip­paim­mat kalat pää­sevät ylös, mut­ta ratkaisu, joka lask­isi joen (patoal­taan) pin­taa useil­la metreil­lä eivät ole mah­dol­lisia. Kosken niska on siis pidet­tävä riit­tävän korkeana.

UUDET ASIAT

Meri-Rasti­lan itäosan asemakaavaehdotus

Mas­si­ivi­nen kaa­va, joka tuo alueelle 2000 uut­ta asukas­ta. Tämä jää var­maankin pöy­dälle. Asi­aa on puitu lau­takun­nas­sa mon­een ker­taan, joten eiköhän tämä ole suun­nilleen tässä. Ihme­tyt­tää vain, että 1990-luvul­la kaavoitet­ti­in noin maa­ta haaskaten.

Ville Jalo­vaaran val­tu­us­toaloite kaupunkipyöräjär­jestelmän laa­jen­tamis­es­ta Vuosaareen

Vas­taus on aika yllät­tävä. Ei voi, kos­ka sopimuk­sen mukainen määrä pyöräasemia on jo käytet­ty ja uusi sopimus on mah­dolli­nen tehdä vuon­na 2025.

Ei ole tot­ta. Aina voi sopimuk­seen neu­votel­la muu­tok­sen. Sinän­sä kaupunkipyöräjär­jestelmä toimii lähiöis­sä huonom­min kuin kan­takaupungis­sa, kos­ka aamul­la kaik­ki menevät yhteen suun­taan ja iltapäiväl­lä takaisin.

 

 

 

Liian halpa asukaspysäköintitunnus estää Töölön pysäköintiongelman ratkaisemisen

Topeliuk­senkadun ratikan alta lähtevät pysäköin­tipaikat on tarkoi­tus kor­va­ta Töölössä kaven­ta­mal­la jalka­käytäviä vinopark­keer­auk­sen tieltä. Se tuo todel­la huonoa katumiljöötä.

Näin ei pitänyt käy­dä. Vähän aikaa sit­ten kaavoitimme 800 autopaikkaa Töölönkadulle hotellin alle, kos­ka tiedet­ti­in, että Topeliuk­senkadul­ta pois­tuu pysäköin­tipaikko­ja. Mik­si ne pitää toiseen ker­taan korvata?

Kaikil­la uusil­la tiheästi raken­ne­tu­il­la asuinalueil­la autopaikat ovat maan alla ja niin niiden tietysti pitäisi olla myös Töölössä. Uusil­la raken­nuk­sil­la myös Töölössä ja esimerkik­si Kata­janokalla pysäköin­ti on jär­jestet­tävä ton­til­la – ja jos se ei ole mah­dol­lista, vaik­ka kadun alla, kuten Kirkko­hal­li­tuk­sen asun­noik­si muut­tuvan talon kohdal­la. Siitä tulikin sit­ten tosi kalli­ita paikko­ja. Jotain tuotan­tokus­tan­nuk­sista ker­too, että niitä yritetään kau­pa­ta 145 000 euron hin­taan muillekin. (Heh!)

Taval­laan uudet ja van­hat kiin­teistöt ovat kovin eri­ar­voises­sa ase­mas­sa. Uusis­sa pitää mak­saa pysäköin­nistä kym­meniä tuhan­sia euro­ja  paikkaa kohden ja van­hat saa­vat pysäköidä asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen turvin käytän­nössä ilmaisek­si – kuukausi mak­saa 28 € eli euron päivässä. Muil­ta kadun­var­sipysäköin­ti mak­saa neljä euroa tunnissa.

Nyt Töölönkadun autolu­o­la on valmis, mut­ta paikat ovat tyhjil­lään. Se, etteivät nämä hal­li­paikat mene kau­pak­si, johtuu tietysti käytän­nössä ilmais­es­ta asukaspysäkön­nistä. Kukaan ei halua mak­saa niin paljon auton säi­lyt­tämis­es­tä, kun kadun­var­res­ta saa kätevästi paikan eurolla/päivä. Uusien talo­jen asukkaiden pitää kuitenkin mak­saa vielä enem­män kuin Töölönkadun hal­lis­sa – pitää mak­saa, vaik­ka ei edes omis­taisi autoa.

Kun jokin on kovin hal­paa, sen kysyn­tä ylit­tää tar­jon­nan. Niin myös Töölön asukaspysäköin­tipakko­jen on käynyt. Pysäköin­ti­tun­nuk­sia on myy­ty paljon enem­män kuin on paikko­ja. Kun tun­nuk­sen hin­ta nousi kolmes­ta eurosta kuus­sa vajaaseen kymme­neen euroon, tun­nusten määrä pieneni kolmel­latuhan­nel­la. Kan­nat­ti mak­saa se kymp­pi kuus­sa, kos­ka tämän jäl­keen autopaik­ka löy­tyi paljon helpom­min. Tämän takia moni töölöläi­nen autoil­i­ja on pyytänyt, että asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa nostettaisiin.

Auto­ja ei saa­da koskaan maan alle, jos asukaspysäköin­ti on läh­es ilmaista. Jos ollaan sitä mieltä, että veron­mak­sajien on tuet­ta­va pysäköin­tiä, senkin voisi tehdä edes älykkäästi.

Jokaisen töölöläisen autoil­i­jan edun mukaista olisi, että toiset autoil­i­jat veisivät auton­sa Töölönkadun pysäköin­ti­laitok­seen. Pitäisi siis tehdä tasaus: Nos­te­taan asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa ja käytetään tulot hal­li­paikko­jen sub­ven­toin­ti­in. Tämä on kuitenkin puliveivausta.

Johdon­mukaisem­paa olisi määrätä oikea hin­ta asukaspysäköin­ti­tun­nuk­selle markki­noil­la. Las­ke­taan liik­keelle niin mon­ta tun­nus­ta kuin on asukaspysäköin­tipaikko­ja (tai vähän vähem­män, kos­ka 100 pros­entin täyt­töaste on liikaa) ja huu­tokau­pataan ne. Hin­ta var­maan nousisi Töölössä ja Töölönkadun hal­likin alka­isi saa­da asiakkaita.

Näin väl­tet­täisi­in myös se vinoparkkeeraus.

[Julka­isin tämän maanan­taina 13.1. Sat­tumal­ta tiis­taina 14.1. ilmestyi Hesaris­sa jut­tu Töölönkadun tyhjästä pysäköin­ti­hal­lista. Jutun tieto­jen poh­jal­ta täs­mensin hallin koon 800 autopaikkaan ja kor­jasin asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­nan 28 euroksi]

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 14.1.2020

VIIME VUOSIKYMMENELTÄ SIIRTYNEET ASIAT

Län­si-Helsin­gin raitiotei­den yleis­su­un­nitel­ma ja liiken­teel­liset periaatteet

Tämä pan­ti­in pöy­dälle 10.12.2019. Suun­nitel­ma on selostet­tu sil­loin tarkemmin

Tarkoi­tus on tehdä ratikkalin­ja Munkkiniemen auki­ol­ta Huopalah­den­ti­etä ja Vihd­in­ti­etä Pohjois-Haa­gan ase­malle ja sieltä edelleen Kan­telettar­en­tielle. Tämä väli mitoite­taan 45 metriä pitkille kak­sisu­un­taisille ratikoille. Niil­lä ei kuitenkaan voi ajaa ainakaan tois­taisek­si Munkkiniemestä Man­ner­heim­inti­etä Kolmikul­maan ilman, että pysäkke­jä pidennetään.

Man­ner­heim­intien ratikkalin­ja ei kestä enem­pää ratikoi­ta ruuhkau­tu­mat­ta. Sik­si Töölön läpi avataan toinen ratikkalin­ja Topeliuk­senkat­ua ja Fredrikinkat­ua pitkin Eiraan. Tämän­hetki­nen suun­nitel­ma on lait­taa tuolle lin­jalle nelosen ratik­ka ja kakko­nen Nor­den­skjöldinkadun kohdal­ta niin, ettei se kulk­isi Oop­per­an kaut­ta. Kymp­pi taas kulk­isi Kata­janokalle. Nämä ovat kuitenkin vas­ta luon­nos­vai­heessa ole­via suunnitelmia.

Ratikan tieltä rai­vataan pysäköin­tipaikko­ja. Töölössä ne on tarkoi­tus kor­va­ta vinopaikoituk­sel­la tont­tikaduil­la, jol­loin jalka­käytäviä kaven­net­taisi­in. Aja­tus on ker­takaikkisen kehno. Jos ehdin, teen tästä aiheesta oman postauksen.

Huolestut­tavaa on myös se, että Fredrikinkadul­la ratik­ka jou­tu­isi sei­so­maan samoissa ruuhkissa auto­jen kanssa. Fredas­ta pitäisi tehdä joukkoli­iken­nekatu ja Albertinkadus­ta kak­sisu­un­tainen autoilulle pyhitet­ty katu.

Län­silinkin ympäristön yleissuunnitelma

Oli aikanaan iso moka lait­taa Tallinnan lai­vat Jätkäsaa­reen. Niiden oikea paik­ka olisi ollut jos­sain Espoos­sa, lähempänä Tallinnaan. Sata­man toimit­ta­mat liikenne-ennus­teet menivät ihan mönkään. Liiken­net­tä on paljon enem­män ja ennustet­tua isom­pia alus­ten takia se tulee suuremp­ina ker­ta-annoksi­na. Mut­ta siel­lä se nyt on.

On väläytet­ty tun­nelia Län­siväylälle. Se olisi taval­laan yksi osa hylä­tys­tä keskus­tatun­nelista, mut­ta senkin toimivu­us olisi heikko.

Nyt esitetään rumaa ramp­pia Ruo­ho­lah­den sil­lalle. Rampin tarve ei johdu pelkästään Jätkäsaaren liiken­teestä vaan Etelä-Helsingistä tulev­as­ta autoliikenteestä.

Kaupun­ki pahen­taa asi­aa omil­la toimil­laan pakot­ta­mal­la Jätkäsaaren asukkaat osta­maan asun­non yhtey­dessä autopaikan, joka mak­saa paljon enem­män kuin auto, yli 50 000 euroa. Kun suurin autoon liit­tyvä investoin­ti on jo mak­set­tu, sen hal­van auton ostaa aika herkästi. Olen aika var­ma, että Her­ne­saa­reen auto­ja tulee paljon vähem­män, kos­ka autopaikas­ta mak­sami­nen on vapaaehtoista.

Atte Har­jan­teen val­tu­us­toaloite Van­hankaupunginkosken padon purkamisesta

Tämä ikuisu­usa­loite siir­ret­ti­in suo­si­ol­la tälle vuosikymmenelle, kos­ka fak­toista oli erimielisyyttä.

Helen oy on ilmoit­tanut, ettei se tarvitse voimalaa mihinkään, mut­ta pato ja his­to­ri­alli­nen voimalaitosmiljöö on suo­jel­tu mon­een ker­taan ase­makaavas­ta maakun­takaavaan. (Ei ollut suuri taloudelli­nen uhraus. Oli yhtiön kallein­ta sähköä.)

Vet­tä voi ohja­ta vir­taa­maan itähaaran kosken kaut­ta, jol­loin kalat eivät tör­mäil­isi pato­seinään. Itäistä haaraa voisi vähän loiven­taa, jot­ta heikom­matkin kalat pää­si­sivät ylös, mut­ta koko Van­taan­joen pin­nan alen­t­a­mi­nen useil­la metreil­lä olisi aika han­kala jut­tu joki­maise­maa ajatellen.

UUDET ASIAT

Hämeen­tien 157 asemakaava.

Teol­lisu­us­raken­nuk­sen tilalle tulee hybridi­raken­nus, jos­sa on lähin­nä asun­to­ja. Maise­mallis­es­ti merkit­tävä on 15-ker­roksi­nen torniosa. Uusia ara­bi­an­ran­ta­laisia noin 200.

Kaa­va oli viime vuosikymmenel­lä lau­takun­nas­sa ja on sen jäl­keen ollut nähtävil­lä. Ilman merkit­täviä muu­tok­sia laite­taan eteenpäin.

Kampin hiljen­tymiskap­pelin kaava

Kap­pelia laa­jen­netaan 70 neliön lisärakennuksella

Uuden­maankadulle Ota­van toim­i­talon laajennus

Talo laa­je­nee sisäpi­halle. Kun kyse ei ole asuin­talosta, ei las­ten leikkipaikoista tarvitse mure­htia. Raken­nu­soikeus kas­vaa 2 200 k‑m2:llä, mut­ta uut­ta toimis­tok­er­rosalaa tulee 2 351 k‑m2. Esi­tys­lis­tan mukaan sisäpi­han avo­toimis­totiloi­hin tulee työpis­teet n. 500 henkilölle. Kuu­lostaa aika paljol­ta (4,7 m²/henki!).

Las­ten päiväkoti poikkeamis­lu­val­la Konepa­janku­ja 5:een

Raken­nuk­sen käyt­tö­tarkoituk­sen muu­tos on ongel­ma­ton, mut­ta 750 neliön pihan aitaami­nen torik­si suun­nitel­lul­ta aukeal­ta on tietysti vähän ikävä jut­tu. Mut­ta päiväkoti on kuitenkin tois­taisek­si vält­tämätön. Tosin suo­ma­laisethan ovat päät­täneet lopet­taa las­ten syn­nyt­tämisen, joten tämä jäänee väliaikaiseksi.

 

Berliinin vuokrasäännöstely

Berli­i­ni on lehti­ti­eto­jen mukaan päät­tänyt aset­taa kaupunki­in vuokrasään­nöste­lyn ennen vuot­ta 2014 raken­net­tui­hin asun­toi­hin. (Helsin­gin Sanomat (7.1.2020), Vuokralais­ten val­lanku­mous.) Toiv­ot­tavasti tämän päätök­sen kaikki­naiset vaiku­tuk­set tutk­i­taan kun­nol­la, kos­ka kyseessä on merkit­tävä yhteiskun­nalli­nen koe.

Tyy­tymät­tömyy­den vuokrien nopeaan nousu­un ymmärtää. Sak­so­jen yhdis­tymisen jäl­keen Berli­in­istä tuli muut­to­tap­piokaupun­ki, jonne tuli tois­tasa­taatuhat­ta tyhjää asun­toa. Sen ansios­ta se oli hyvin hal­pa sekä asukkaille että uusille start­up-yri­tyk­sille. Nyt Berli­i­ni vetää puoleen­sa asukkai­ta ja yri­tyk­siä. Tilan yli­tar­jon­ta on kadon­nut. Sekä toimis­to­jen että asun­to­jen vuokrat nou­se­vat nopeasti. Markki­noiden viesti on, että rupusak­ki voisi muut­taa muualle ja tehdä tilaa uuden talouden sankareille. Tämä herät­tää ymmär­ret­tävää tyy­tymät­tömyyt­tä tai suo­ranaista raivoa.

Lehti­tiedoista ei kun­nol­la käy ilmi, mitä Berli­inis­sä oikein suun­nitel­laan, sil­lä tuskin he ovat tietämät­tömiä vuokrasään­nöste­lyn ongelmista. Helsin­gin Sanomien artikke­lis­sa käytet­ti­in niin paljon pal­sta­ti­laa asian tari­nal­lis­tamiseen, ettei fak­toille jäänyt oikein tilaa. Sak­salaiset ovat aika prag­maat­tista porukkaa, joten uskon, että heil­lä on käsi­tys siitä, miten vuokrasään­nöste­lyn karikot vältetään.

Vuokrasään­nöste­lyn pahim­pana puole­na on, ettei vuokranan­ta­jal­la ole mitään kan­nustin­ta pitää kiin­teistöistä huol­ta, vaan niiden kan­nat­taa antaa rapis­tua, kunnes ne saa purkaa. Tämä näkyi eri puolel­la Euroop­paa kaupunkien rän­sistymisenä sodan­jälkeis­inä vuosina.

Ruot­salainen vasem­mis­to­lainen talousti­eteil­i­jä Assar Lind­beck kir­joit­ti vuon­na 1971, että ”vuokrasään­nöste­ly näyt­tää eräin paikoin ole­van pom­mit­tamista luku­un otta­mat­ta tehokkain tois­taisek­si tun­ne­tu­ista tavoista tuho­ta kaupun­ki”.[1] Viet­namin ulko­min­is­teri Nguyen co Thach pani vielä parem­mak­si. Hän on sanonut, että amerikkalaiset eivät onnis­tuneet tuhoa­maan Hanoi­ta pom­mikoneil­laan, mut­ta viet­nami­laiset ovat onnis­tuneet siinä itse tiukalla vuokrasäännöstelyllä.

Lehti­ti­eto­jen mukaan Berli­inin kat­tovuokra määräy­tyy muun muas­sa alueen sijain­nin ja asun­non kun­non perus­teel­la. Tähän voi olla leiv­ot­tuna sisään kan­nustin remon­toi­da asun­to­ja parem­pikun­toisik­si. Tai ehkä heil­lä on sama por­saan­reikä kuin oli aikanaan Suomen vuokrasään­nöstelyssä, jon­ka mukaan asun­non rak­en­tamisvuote­na pidet­ti­in kiin­teistön perusko­r­jausvuot­ta. Jos Berli­inis­sä toim­i­taan samoin, perusko­r­jaa­mal­la talo pääsee eroon koko vuokrasäännöstelystä.

Toinen ongel­ma vuokrasään­nöstelyssä on, että se tuhoaa asun­tomarkki­nat. Näin on käynyt Tukhol­mas­sa, jos­sa lail­lista asun­toa joutuu odot­ta­maan 10 – 20 vuot­ta. Täl­lai­sis­sa olois­sa ei tietenkään voi kovin dynaami­nen talous toimia. Ei kukaan voi perus­taa yri­tys­tä kaupunki­in, jos­ta sen työn­tek­i­jät eivät voi saa­da asun­toa kuin vuosien kuluttua.

Tukhol­man ovat pelas­ta­neet pimeät asun­tomarkki­nat. Hal­van vuokra-asun­non joskus kauan sit­ten saa­neet vuokraa­vat niitä pimeästi eteen­päin huo­mat­taval­la voitol­la. Laiton­ta, mut­ta siihen ei puu­tu­ta, kos­ka se on välttämätöntä.

Vuokrasään­nöste­ly tuot­taa asun­tomarkki­noille myös voimakkaan luk­i­tus­vaiku­tuk­sen. Kun per­hekoko muut­tuu tai työ­paik­ka siir­tyy kaupun­gin toiselle laidalle, on vaikea muut­taa sopi­vam­paan asun­toon, kos­ka niitä ei ole tarjolla.

Berli­inis­sä asun­tomarkki­noiden paisun­tasäil­iök­si on varat­tu vuo­den 2013 jäl­keen raken­netut asun­not eli kuusi asun­to­jen vuosik­er­taa. Voisi ennus­taa, että näi­den asun­to­jen vuokrat nou­se­vat pil­vi­in, jos Berli­inin yri­tys­toimin­nan kova kasvu jatkuu.

Uusien asun­to­jen korkeat vuokrat voivat kan­nus­taa myös rak­en­ta­maan uusia asun­to­ja. Se on hyvä, sil­lä kuten jokainen ymmärtää, asun­to­jen puut­teeseen aut­taa lop­ul­ta vain niiden rak­en­t­a­mi­nen. Tämä kuitenkin vain sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että saadaan sijoit­ta­jat luot­ta­maan siihen, ettei vuokrakat­to lev­iä uudem­pi­in asuntoihin.

Jos asun­tomarkki­nat lukki­u­tu­vat, se merk­it­see vakavaa iskua Berli­inin hakeu­tuville yrityksille.

Kat­so­taan, kun­ka käy. Toiv­ot­tavasti tämän vaiku­tuk­set tutk­i­taan kattavasti.

 

 

[1] The Polit­i­cal Econ­o­my of the New Left : An Out­sider’s View (1971), p. 39

 

Kenelle kuuluu hyöty innovaatioista?

Jos Edi­son ei olisi keksinyt sähkölamp­pua, kat­selisim­meko tele­vi­sio­ta kynt­tilän valossa?

Helsin­gin Sanomien eri­no­mainen amerikkalaisen talousti­eteil­i­jän Philippe Aghion haas­tat­telu kir­voit­ti ajatuk­sia inno­vaa­tioiden omis­tamis­es­ta. Merkit­tävänä syynä tulo­ero­jen kasvu­un ja jät­tiomaisuuk­sien keskit­tymiseen liit­tyy siihen, että inno­vaa­tioiden osu­us kansan­tu­lon kakus­ta kas­vaa. Toinen syy on niin san­ot­tu verkos­to­vaiku­tus, joka tuot­taa monop­o­lis­tisia voittoja.

Teol­lisu­us­maid­en talouskasvu syn­tyy lähin­nä inno­vaa­tioista, mut­ta kuu­lu­vatko inno­vaa­tiot sel­l­aisi­naan niiden kehit­täjille? Kyse on vähän samas­ta asi­as­ta kuin kuu­luuko suuri malmiesi­in­tymä sen ensim­mäiselle löytäjälle. Jos tämä ensim­mäi­nen ei olisi sitä löytänyt, joku toinen olisi. Löytäjä ei syn­nyt­tänyt malmiesi­in­tymää. Siel­lä se olisi pysynyt löytäjään­sä odot­ta­mas­sa. Tämän takia pidän Suomen löytäjä saa pitää ‑peri­aat­teeseen perus­tu­vaa kaivoslain­säädän­töä aivan pölvästinä.

Tietyt tek­nol­o­giset inno­vaa­tiot syn­tyvät vääjäämät­tä. Eivät yhtä vääjäämät­tä kuin malmiesi­in­tymän löy­tymi­nen, mut­ta kuitenkin. Yleinen tieteelli­nen ymmär­rys ja teknolo­gian kehi­tys ovat taustal­la kaikissa huo­mat­tavis­sa inno­vaa­tiois­sa. Sen eteen val­tiot ja yliopis­tot käyt­tävät sato­ja mil­jarde­ja. Lop­ulli­nen kehit­täjä on tehnyt vain pienen osan inno­vaa­tion taustal­la olev­as­ta työstä. Sik­si kehi­tyk­sen tuo­mat hyödyt kuu­lu­vat suurim­mal­ta osin kaikille. Ensim­mäiselle kek­si­jälle pitää mak­saa jotain, jot­ta inno­vaa­tioiden kehit­tämisessä olisi mitään ideaa, mut­ta nyt osu­us on liian suuri.

Käytän­nössä tek­isin tämän niin, että jokaiseen patent­ti­in liitetään korkein sal­lit­tu lisenssi­mak­su keksin­nön lisen­sioimis­es­ta. Tätä mak­sua vas­taan se on annet­ta­va kenen tahansa käyt­töön. Mak­su olisi vielä regres­si­ivi­nen niin, että jos  lisenssi­mak­sun mak­sajia olisi hyvin paljon, mak­su alenisi. Näin myös estet­täisi­in se, että joku ostaa patentin keksin­töön, joka veisi poh­jan van­hal­ta teknolo­gial­ta, johon tämä yri­tys on investoin­ut paljon rahaa.

Verkos­to­vaiku­tus

Toinen ongel­ma liit­tyy verkos­to­vaiku­tuk­seen ja sen syn­nyt­tämi­in tosi­asial­lisi­in monopolei­hin. Face­book esimerkik­si on sitä parem­min toimi­va palvelu, mitä enem­män sil­lä on käyt­täjiä. Näin ollen mar­gin­aa­likus­tan­nus uud­es­ta käyt­täjästä on yri­tyk­selle negati­ivi­nen, ei siis nol­la vaan peräti negati­ivi­nen. Sama kos­kee Googlea, Ama­zo­nia ja moni mui­ta val­ta­van kan­nat­tavia yrityksiä.

Voisi tietysti ajatel­la, että nämä monop­o­lit pitäisi hajot­taa. Jos esimerkik­si täl­lä perus­teel­la ilmoitet­taisi­in, että Face­bookil­la saa olla vain sata miljoon­aa käyt­täjää, jot­ta markki­noille jäisi tilaa muillekin, vietäisi­in tietysti Face­book­il­ta sen monop­o­liase­ma, mut­ta tuotet­taisi­in harmia myös käyt­täjille. Verkos­to­vaiku­tus on todel­li­nen etu myös kuluttajille.

Käytän havain­toes­imerkkiä, jon­ka tiedän ontu­vak­si. Olete­taan, että eri tahot omis­taisi­vat oikeuk­sia eri­laisi­in raideleveyk­si­in rautateil­lä. Se, jon­ka raidelevey­destä tulisi stan­dar­di, saisi siitä tietysti suuret tulot ja voisi laskut­taa rautatiey­htiöitä mielin määrin. Kovin hyvä ratkaisu ei olisi, että Euroopan rautateil­lä on olta­va vähin­tään 20 eri raideleveyt­tä, eikä niistä yhdenkään osu­us saisi olla yli 10 %.

Minus­ta verkos­to­vaiku­tuk­sen tuot­ta­ma keskit­tymi­nen pitäisi sal­lia, mut­ta pitäisi säätää monop­o­liv­ero, jota yri­tys­ten pitäisi mak­saa sitä enem­män mitä suurem­pi on sen markki­nao­su­us. Tämä tietysti oma­l­la taval­laan raivaisi tilaa myös kilpailijoille.

Ei ole hyvä sel­l­ainen yhteiskun­ta, jos­sa muu­ta­ma suuryri­tys kah­mii kansan­tu­losta merkit­tävän osan kassaansa.