Maanviljelijät eivät vastusta maataloustukia. Miksi palkansaajajärjestöt kuitenkin vastustavat palkan pällle maksettavia tulonsiirtoja?
Yle uutisoi alkuviikosta, että yhä useampi palkansaaja ei tule toimeen palkallaan. Tilanne on seurausta vastentahtoisesta lähinnä osa-aikatyöstä.
Niin sanotun perustyön määrä vähenee koko ajan – siis työn, johon ei vaadita mitään erityisosaamista, vaan peruskoulu riittää. Siksi meillä on todella korkea työttömyys pelkän peruskoulun suorittaneiden keskuudessa – noin 25 %.
Uusia perustason työpaikkoja syntyy lähinnä palveluammatteihin. Ne ovat taloudellisesti huonosti tuottavia, joten niistä voidaan maksaa vain huonoa palkkaa. Jos palkan pitäisi olla korkeampi, työpaikkaa ei ole. Palveluammateissa lopullisena maksajana ovat asiakkaat, eivätkä he suostu maksamaan palvelusta enempää. Siksi meillä suurin osa kahviloista esimerkiksi on sellaisia, joissa ostosta jonotetaan kassalla sen sijaan, että tarjoilija kiertäisi ottamassa tilauksia.
Palvelualojen ALV:n maksavat pienipalkkaiset työntekijät
Jos hyväksymme väitteen, että maksimin palveluammateissa maksettavalle palkalle muodostaa hinta, jonka asiakas suostuu maksamaan palvelusta, huomaamme, että palvelujen arvonlisäveron todelliset maksajat ovat matalapalkkatyötä tekevät palvelualojen työntekijät. Jos tuohon asiakkaan maksamaan maksimihintaan ei sisältyisi arvonlisäveroa, työntekijälle maksettaisiin enemmän.
Palveluja ei voi tehdä varastoon
Teollisuustyö voidaan järjestää kahdeksasta neljään työnä, koska tuotteita voidaan valmistaa varastoon. Palvelua ei voi tehdä varastoon. Myyjän ja tarjoilijan on oltava töissä silloin ja vain silloin, kun asiakas haluaa olla asiakkaana. Se johtaa ilta- ja viikonlopputyöhön ja osa-aikaisiin töihin. Taitava työnantaja voi toki järjestää työt niin, että valmistelevia töitä tehdään silloin, kun asiakkaita on vähemmän, mutta tälläkin on rajansa.
Asumistukimenojen kasvu johtuu Juhana Vartiaisesta ja minusta
Pamin edustaja sanoi, että osoituksena palkkojen huononemisesta on, että yhä useampi saa palkan täydennykseksi asumistukea. Ei se siitä johdu. Se johtuu Juhana Vartiaisesta ja minusta. Me esitimme yhdessä, että pienipalkkaisia työntekijöitä tuettaisiin lisäämällä myös asumistukeen palkansaajille suojaosuus.[1] Tuo 300 euron suojaosuus todella toteutettiin. Se lisäsi pienipalkkaisten, lähinnä siis osa-aikaisten käteen jääviä tuloja noin sadalla eurolla. Milloin PAM on viimeksi onnistunut nostamaan nettopalkkoja yhtä paljon?
Täydentävät tulonsiirrot ovat ainoa ratkaisu palvelualan huonoihin ansioihin, koska emme voi määrätä asiakkaita olemaan hintojen suhteen suurpiirteisempiä. Tätä palkansaajajärjestöt vastustavat jotenkin periaatteellisesti. ”Kyllä palkalla pitää tulla toimeen”. Maanviljelijöiden kanta maataloustukeen on aivan toinen. He eivät vaadi, että viljelijän on tultava toimeen tuotteidensa hinnalla. En näe tässä periaatteellista eroa.
Sovitellun päivärahan huonot säännöt
Osa-aikatyötä tuetaan myös työttömyysturvan sovitellulla päivärahalla. Tämä on huono tukimuoto monestakin syystä. Ensiksikin kahdesta viereisellä kassalla samaa työtä samalla työajalla tekevää pääsee aivan eri tulotasolle siitä riippuen, onko saanut joskus tehdä työtä kokoaikaisesti vai ei. Minusta se on väärin. Lisäksi siihen liittyy pahoja kannustinongelmia.
Sovitellun päivärahan saamisen ehtona on, ettei tee yli 80-prosenttista työaikaa. Niinpä on mahdollista, että nelipäiväisestä työviikosta koituu parempi ansiotaso kuin viisipäiväisestä. Tämä kattotyöajan voisi hyvin poistaa työmarkkinatuesta, jolloin se tukisi pieniä ansiotuloja ihan siitä riippumatta, mistä ne johtuvat. Esitin tätä aikanaan Sata-komiteassa ja esimerkiksi Kelan edustaja tuki ajatusta voimakkaasti, mutta työmarkkinajärjestöt kaatoivat ajatuksen. Nyt tiettävästi SAK on vaihtanut asiassa kantaa ja on valmis muuttamaan työmarkkinatuen tällaiseksi matalapalkkatueksi.
Toinen katto tulee siitä sinänsä ymmärrettävästä ehdosta, ettei palkka ja soviteltu päiväraha saa olla yhteensä enempää kuin päivärahan perusteena oleva palkka. Tämä raja tulee matalapalkkaisilla aloilla vastaan jopa alle 20 tunnin viikkotyöajalla, erityisesti, jos päivärahassa on lapsikorotuksia.
Puolipäivätyöllä saa siis kokoaikatyön palkan. Tämä järjestely varmaankin sopii sekä kauppiaalle että kaupan myyjälle. Virallisesti myyjän on kuitenkin sanottava haluavansa kokoaikatyötä, koska jos hän muuta sanoisi, hän menettäisi sovitellun päivärahan.
Tarkennetaan kuitenkin: ei osa-aikatyöstä ihan samoja tuloja todellisuudessa saa kuin kokoaikatyöstä. Käteen tulee vähän vähemmän, koska palkkatuoja verotetaan lievemmin kuin tulonsiirtoja. Lisäksi aikanaan tulee saamaan huonompaa eläkettä.
Jos eläisimme yhä aikaa, jolloin työmarkkinajärjestöt pystyivät järkeviin sopimuksiin, sovitellun päivärahan säätöjän olisi korjattu ajat sitten
Täydentäviä tulonsiirtoja tarvitaan jatkossa lisää
Olen hyvin pessimistinen tämän niin sanotun perustyön tulevaisuudesta. Sen määrä on vähentynyt nopeasti ja tulee jatkossakin vähentymään. Automaatio ja tekoäly karsii hyväpalkkaisia töitä teollisuudessa ja tilalle tulee huonotuottoista työtä palvelualoilla. Eriarvoisuudcen kasvua työmarkkinoilla on vaikea torjua.
Siksi minusta on järkevää varautua maksamaan täydentäviä tulonsiirtoja palkan päälle jatkossa yhä enemmän. Voidaan tietysti kieltää pienet palkat, mutta se tekee työssäkäyvästä köyhästä vielä köyhemmän työttömän.
Ei liene salaisuus, että minusta paras tapa tukea pienipalkkaisia olisi perustulo. Aluksi voisi aloittaa pienellä negatisiivisella tuloverolla, joka jatkaisi veroasteikkoa vähän nollan alapuolelle. Olen kirjoittanut tästä nimellä Ylhäältä aloitettu perustulo. Tulevassa kirjassani kutsun tätä katkaistuksi negatiiviseksi tuloveroksi.
***
[1] Teimme valtioneuvoston kanslialle raportin ”Lisää matalapalkkatyötä!” Siinä hahmottelimme keinoja parantaa pienipalkkaisten palkansaajien taloudellista asemaa. Tämä vähän provokatorinen nimi halusi kertoa, että työttömyyden suuri bulkki on vähän koulutetuissa, joilla on saatava lisää sellaisia työpaikkoja, joissa ei vaadita erityisosaamista – siis matalapalkkaisia töitä. Nimi oli Juhanan keksimä.