PÖYDÄLTÄ
Länsi-Helsingin raitioteiden yleissuunnitelman liikenteelliset periaatteet
Munkkiniemestä on tullut paljon postia siitä, ettei nelosta saa siirtää Mannerheimintieltä Fredalle. Minuakin vanhana munkkalaisena tämä vähän kouraisee, mutta munkkiniemeläisten argumentit ovat vähän itsekkäitä.
1) Eikö se Vihdin ratikka voisi mennä Fredalle. Jos on sitä mieltä, että Mannerheimintien linja on parempi, millä perustelee sitä, että linja jolla on enemmän matkustajia siirrettäisiin huonommalle reitille ja vähäliikentesempi saisi tämän paremman reitin
2) Eikö kymppiä voisi siirtää Fredalle. Toki voisi, mutta pitäisi kertoa, millä tätä perustellaan. Siis miksi munkkiniemeläiset ovat tärkeämpiä kuin Ruskeasuolaiset?
3) Miksi Vihditielle tarvitsee laittaa ratikka? Eiovätkä ne voisi kulkea bussilla. Tässä ei ilmeisesti tunneta koko bulevardisuunnitelmaa, kun moista mennään esittämään.
On kuitenkin aivan liian varhaista päättää siitä, millainen ratikkaverkosto meillä on 2030-luvulla. Eikä siitä päätä kaupunkiympäristölautakunta vaan HSL.
Hämeentien 157 asemakaava
Demarit pyysivät tämän pöydälle. Eivät kertoneet miksi. Ensi kokouksessa heillä ei ole ketään läsnä, joten ei se nytkään selviä.
Atte Harjanteen aloite Vanhankaupuginkosken padon purkamisesta
Minusta padon voi korvata koskella, josta ainakin reippaimmat kalat pääsevät ylös, mutta ratkaisu, joka laskisi joen (patoaltaan) pintaa useilla metreillä eivät ole mahdollisia. Kosken niska on siis pidettävä riittävän korkeana.
UUDET ASIAT
Meri-Rastilan itäosan asemakaavaehdotus
Massiivinen kaava, joka tuo alueelle 2000 uutta asukasta. Tämä jää varmaankin pöydälle. Asiaa on puitu lautakunnassa moneen kertaan, joten eiköhän tämä ole suunnilleen tässä. Ihmetyttää vain, että 1990-luvulla kaavoitettiin noin maata haaskaten.
Ville Jalovaaran valtuustoaloite kaupunkipyöräjärjestelmän laajentamisesta Vuosaareen
Vastaus on aika yllättävä. Ei voi, koska sopimuksen mukainen määrä pyöräasemia on jo käytetty ja uusi sopimus on mahdollinen tehdä vuonna 2025.
Ei ole totta. Aina voi sopimukseen neuvotella muutoksen. Sinänsä kaupunkipyöräjärjestelmä toimii lähiöissä huonommin kuin kantakaupungissa, koska aamulla kaikki menevät yhteen suuntaan ja iltapäivällä takaisin.
Ei tarvitse arpoa Mannerheimintien ja Topeliuksenkadun raitioteiden välillä, koska Mannerheimintiellä on jo raiteet. Koko kaupunkia ei voi ahtaa täyteen pikaratikoita näiden onnettomien bulevardisuunnitelmien takia. Laajasalostakin niitä ollaan työntämässä keskustaan.
Raskas maanpäällinen raideliikenne pikaratikoineen ei kuulu kantakaupunkiin, eikä sen ahtaille kaduille pitäisi myöskään ruveta mitään uusia raitioteitä rakentamaan. Keskusta on jo tukossa nykyisilläkin.
Vähemmän ne matkustajat tilaa vievät, jos käyttävät ratikkaa. Jos kaupungissa on ahdasta, kannattaa siis lisätä ratikoita ja vähentää kumipyöräliikennettä.
OS
”3) Miksi Vihditielle tarvitsee laittaa ratikka? Eiovätkä ne voisi kulkea bussilla. Tässä ei ilmeisesti tunneta koko bulevardisuunnitelmaa, kun moista mennään esittämään.
Tähän kommentti, että nyt suunniteltu pikaraitiovaunu Kannelmäkeen kulkee Vihdintietä myöten n 1½ km nykyisestä Haagan liikenneympyrästä. Suunniteltu jatko joskus jatkaisi Kaupintien risteyksestä (Pakastamo Oy ja TB:n huoltari) eteenpäin.
Täytyy myöntää, että en ole tosiaan ilmeisetsi ymmärtänyt bulevardien ideaa. Kun en näe, miksi en välttämättä vaatisivat raitioliikennettä. Eihän Pariisin suurilla bulevardeillakaan ole. Tosin havainnekuvat osoittavat, ettei myöskään kaupunkisuunnittelijatkaan ole ymmärtäneet; sen verran tuubaa ne ovat.
OS:
”Vähemmän ne matkustajat tilaa vievät, jos käyttävät ratikkaa. Jos kaupungissa on ahdasta, kannattaa siis lisätä ratikoita ja vähentää kumipyöräliikennettä.”
Artic-rautiovaunun pituus on 27,6 m. Siinä on matkustajapaikkoja yhteensä n 160. Bussin pituus on 12 m, ja matkustajapaikkoja noin 70. Kummassakin seisomapaikat mukaan lukien. Kumpikin vie suunnilleen yhtä paljon tilaa matkustajapaikkaa kohti.
Ei millään pahalla. Minulle on jäänyt yhä enemmän epäselväksi, onko vuodesta 1969 tuntemani Osmo Soininvaara ammatiltaan tieto- vai luulokirjailija.
Jos kaupungissa on ahdasta, kaupunkiin kannattaa tulla metrolla ja sähköjunilla ja käyttää nykyisiä raitiovaunuja. Raskaat 45-metriset pikaraitiovaunut ovat huono ajatus kaupungin keskustassa, kun raitiovaunut jo nyt ajelevat siellä peräkkäin.
Helsingin raitioliikenteen ongelma on juuri se, että yksikkökoko on liian pieni: raitiovaunut saavat pienillä vuoroväleillä ruuhkia aikaan keskenään, eikä vilkkaimmissa risteyksissä saada etuisuuksia toimimaan, kun joka suunnasta puskee raitiovaunua.
Yksikkökokoa pitää kasvattaa ja vanhojen vaunojen osalta pitäisi selvittää pariajon mahdollisuutta ja kannattavuutta.
Metro on hyvä mutta se kulkee vain itä-länsisuunnassa ja junalla pääsee vain kahdelle asemalle kantakaupunginalueella, jotka ovat lisäksi aika kaukana toisistaan. Pisara-rata auttaisi tässä tilanteessa mutta päätös siitä on valtiosta kiinni, jolla on muita rahareikiä.
Pikaraitiotiekalusto joka on aiottuu hankkia ei ole yhtään raskaampaa kuin tavalliset raitiovaunut, pidempiä toki ja niissä on ohjaamo kummassakin päässä ettei niitä tarvitse pääteasemilla kääntää.
Mannerheimintie varataan pikalinjoille jossa ne saavat kulkea koko matkan omalla kaistallaan autoliikenteestä erillään. Silloin niiden matkanopeus voidaan nostaa sille tasolle joka on ominaista esim keski-eurooppalaisten kaupunkien vastaavista pikaraitioteistä. Se ei nyt kuitenkaan tule olemaan sama kuin metrossa vaan 50 km/h luokkaa, mutta turhat pysähdykset liikennevaloissa kuten nyt, tullaan välttämään.
Jotta se olisi mahdollista pitää osa nykyisistä raitiolinjoista siirtää Runebergin ja Topeliuksenkatuja pitkin kulkemaan. Ne mahtuvat sinne kun bussit poistuvat.
Paras olisi tietysti jos myös Mannerheimintieltä saataisiin bussit korvatua raitiovaunuilla, ainakin kaupungin omat sekä seutubussit Vantaalle ja Espooseen. Se edellyttäisi että pikaraitiovaunulla pääsisi Pohjois-Haagan lisäksi ainakin Leppävaaraan, Pähkinärinteeseen ja Kaivokselaan.
Kuten toinen nimimerkki jo totesi, asia on nimenomaan päin vastoin. Lyhyiden vaunujen sumppuuntumista voi välttää ajamalla isompia yksikköjä vähän harvemmin, jolloin ne pystyvät pitämään vuorovälinsä ja liikenne on matkustajan näkövinkkelistä ennustettavampaa. Esim. Wienissä, Budapestissa ja Berliinissä voi havainnoida, miten homma toimii. Wienissa on edelleen käytössä myös perinteiset perävaunut. 550:n (Jokeri) raiteille nostamisessa on kyse samasta asiasta — liian pienet yksiköt ajavat tällä hetkellä sumpuissa.
No ei niin, mutta kun ihmisten maksuhalukkuus kunnollisista julkisen liikenteen ratkaisuista lähenee nollaa eikä kaupunki niitä osaa millään järkevillä kustannuksilla rakentaa. Pitkät pikaratikat Mannerheimintiellä on huonoista ratkaisuista paras. Fredrikinkadun muuttaminen joukkoliikennekaduksi olisi parannus nykytilaan, myös uusien raiteiden kanssa. Toivottavasti edes Pisara osataan ajoittaa s.e. rakentaminen tehdään seuraavan laman aikana.
Minun puolestani niiden pikaratikoiden päättäri voisi olla vaikka Sokoksen edessä, istuisi ihan kohtalaisesti Mannerheimintien kävelyaluesuunnitelmaan. Metron sisäänkäyntikin olisi kohtuullisen lähellä vaikka Rautatientori on niitä asemia joiden sisäänkäynneistä puolet puuttuu.
Kahden osapuolen sopimukseen voi aina neuvotella muutoksen, mutta julkiset hankinnat eivät ole kahden osapuolen asia. Hankintasopimusta ei voi LAILLISESTI kasvattaa tietyn rajan yli ilman uutta kilpailutusta. Se taas olisi kimurantti ratkaisu, koska uuden alueen pyörien saaminen toimimaan yhteen muun alueen systeemin kanssa edellyttäisi sellaisia vaatimuksia, joita voisi helposti syyttää kilpailun vääristämisestä. Tämän takia Espoon pyörät ovat oma systeeminsä ja Vantaa miettii. Aloilla, joissa on vahva verkostovaikutus ja luonnollisen monopolin piirteitä, pitää olla uskallusta päättää systeemin laajuudesta ja tavoitteista yhdessä ennen kilpailutusta, koska sen jälkeen on tosiaan melkein pakko odottaa seuraavaa kierrosta.
Oisko nyt 129 vuoden jälkeen tarpeeksi elintasoa rakentaa kaikki raiteet (suorat, kaarteet, risteykset) syväurisiksi, niin saatais ne spårat äänettömiksi?
Ehkä kannattaisikin ruveta suosimaan nykyaikaista hiljaista ja saasteetonta kumipyöräliikennettä. Nehän eivät tarvitse edes kiskoja.
Toki kaarteet ja suorat on syväuraisia, eihän muu olisi mahdollistakaan. Linjaliikennekalustoon on juhannukseen mennessä asennettu leveät pyörät, ja ensimmäiset varsinaiset syväuraiset ristikot otetaan käyttöön tänä kesänä Manskun/Aleksin risteyksessä.
Olisiko oikea syy: Vuosaaressa on liikaa merta ja mahdollisuuksia että pyörät päätyvät merenpohjaan
Kaupunkifillareita ei varasteta eivätkä ne opäädy meren pohjaan, koska käyttäjän on laitettava luottokorttinsa pantiksi järjestelmään.
Sano virastolle, että panevat esille pari erilaista linjastovaihtoehtoa ja käske kertoa kansalle, että tuosta ei tehdä oikeaa päätöstä vielä vuosikausiin. On niin sääli, ettei virkamiehistö ymmärrä markkinoinnista mitään, vaan tekevät itselleen ja hyvälle hankkeelle hallaa keräämällä turhaa vastustusta.
Ei meistä kukaan vielä tiedä, millainen ratikkalinjasto meillä kymmenen vuoden päästä on. Radoista on päätettävä nyt, että ehditään rakentaa, mutta linjasto on täysin auki. Tulee Kalasatamaa ja Laajasaloakin vielä.
Nimenomaan tämä. Ne nykyiset valittajat ovat haudassa ja Stockmann konkurssissa ennen kuin noille linjoille tapahtuu käytännössä mitään.
Vilkaisu karttaan niin huomaa miten lähekkäin Topeliuksenkatu ja Mannerheimintie ovat.
Mitä järkeä on laittaa kaksi samansuuntaista raidelinjaa noin lähelle toisiaan.
Parempi olisi muuttaa nelosen reitti Paciuksenkadun ja Linnankoskenkadun kautta. Sille puolelle rakennetaan uutta julkista infraakin, Siltasairaala ja Syöpätautien klinikan laajennus.
Topeliuksenkadun maankäyttö on niin tehokasta, että sinne muodostuu bussiralli ilman raitiotietä, vaikka lähellä kulkisin raitiotie. Linjasto on vaan huono nykyisessä suunnitelmassa.
Ei sitä kaunista historiallista patoputousta kannata eikä onneksi edes tarvitse hävittää. Riittäisi tosiaan, että tehdään itähaarasta helpommin noustava, ja kalojen eksymistä padottuun länsihaaraan voitaisiin lisäksi vähentää sillä, että rakennettaisiin hivenen ylemmäs eli haaraumakohtaan viisto pohjapato, joka ohjaisi kalat automaattisesti oikeaan suuntaan.
Huvittavaa seurata munkkalaisten ulinaa nelosen muutoksesta. Tai ei itse asiassa munkkiniemeläisten, vaan nimenomaan niiden harvojen eliitin edustajien jotka asuvat merenrannan miljoonien pientaloissaan. Munkkalaisten suureen enemmistöönhän tämä ei juuri edes vaikuta, kun uudella pikaratikalla pääsee Manskua pitkin keskustaan normaalisti. Ainut vaikutus on siis positiivinen kun alueelle tulee toinen linja jolla pääsee suoraan myös Kamppiin.
Argumentit on myös erikoisia. Kun viisaat ja menestyneet ihmiset argumentoivat näin säälittävällä tavalla, tietää että tässä ollaan vahvasti oman edun/ideologian sokaisemia. Surullista katsottavaa.
Helsinki aikoo ruveta purkamaan 1990-luvulla rakennettuja taloja Meri-Rastilasta. Ennenaikaisella ratkaisulla kuulemma toteutetaan tiivistä kaupunkirakennetta hyvien raideliikenneyhteyksien varrelle. Nykytilanteessa tontit ovat väljiä suhteessa erinomaiseen sijaintiinsa.
Kyllä ne tontit siellä pysyvät kaupunkirakenteessa, vaikka talot purettaisiin joskus myöhemminkin. Asuntoja kyllä rakennetaan tulevillakin vuosikymmenillä.
Meri-Rastilassa on paljon sellaisia poliittisesti epäkorrekteja haasteita, joita tässä yritetään samalla hoitaa noin niin kuin rankimman kautta. Samoin nuo talot, vaikkeivät vielä vanhoja ole, ovat aivan poikkeuksellisen huonossa kunnossa. Minusta on hyvä, että Helsinki yrittää välttää niitä virheitä, joita muualla on tehty aiemmin ja joihin ei ole riittävän ajoissa puututtu. Siinä mielessä ratkaisu ei ole “ennenaikainen” ollenkaan.
Saman linjanhan ei ole pakko jatkaa Kampin metroaseman ohi. 14 ja 18 ‑busseilla tehdään paljon matkoja, mutta matkoja ei tehdä paljon, koska Meilahdesta Eiraan olisi erityisen paljon kysyntää, vaan matkoja tehdään paljon, koska molemmilla busseilla saavuttaa Kampin metroaseman. Munkkiniemen raitiovaunu voisi kääntyä design-pysäkeiltä Urho Kekkosen kadulle ja linja 1 hoitaa Kampin metroaseman ja Eiran välisen tarpeen.
Näinhän se varmaan tullaan käytännössä hoitamaan. 1 ja 2 Punavuoreen, jolloin vuoroväli pysyy riittävän tiheänä ja toisen näistä voi jatkaa Hernesaareen, sinnehän on arvioitu suurempaa kysyntää kuin mihin kutosen ratikka riittäää.
Pikaratikoiden pikaisuus perustuu siihen, että vaunut kulkevat harvoin, ja että vaunujen reiteillä ei ole risteyksiä, pysäkkejä tai muuta liikennettä kulkua hidastamassa. Kantakaupungissa ja keskustan ahtailla kaduilla näitä hidasteita kuitenkin on.
Siksi pikaratikat ovat Mannerheimintiellä,. Siellä on ratikoilla omat kaistansa ja jos ratikoita ei kulje aivan yhtenään, niillä voidaan järjestää vihreä valo aika.
Vaikka Mannerheimintiellä raitiovaunuilla onkin oma kaistansa, eivät pikaratikat tietenkään ole ainoita liikkujia keskustassa. Ahtaita kuormitettuja risteyksiä on moneen suuntaan ja on pysäkkejä ja kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Ja lähiratikoiden kanssa samoilla raiteillahan ne pikaraitiovaunutkin joutuvat keskustassa kulkemaan.
Eihän koko keskustaa voi varata pelkästään pikaratikoiden käyttöön, oltiin sitten Fredrikinkadulla, Kaivokadulla tai Mannerheimintiellä. Vai onko muu raitioliikenne tarkoitus samalla lopettaa?
Esimerkiksi Laajasalon pikaratikoita ollaan tunkemassa samaan Hakaniemen ja Kaivokadun sumppuun nykyisten raitiovaunujen kanssa. Pysäkit ovat jo nyt tukossa ilman näitä 45-metrisiä pikaratikoitakin.
Sen verran kallista on raitiotieinfran rakentaminen ettei siitä koskaan voi tulla kattavaa liikennejärjestelmää.
Lähinnä kai uudella raitiotiellä halutaan määritellä ns. kasvukäytävän paikka jonne sitten kaavoitetaan lisärakentamista mahdollisimman paljon. Eli ilman tiheää lisärakentamista ei tule myöskään raitiotietä. Eli kysymys on myös siitä millaista kaupunkirakennetta halutaan.
Nyt kun näitä raideyhteyksiä kehitetään, niin pitäisi isomminkin tarkastella koko joukkoliikennejärjestelmää. Minä en ymmärrä, miksi ylipäätään busseilla ajetaan ydinkeskustan ruuhkasumppuun. Bussien päätepysäkkien pitäisi olla jossakin noin 5km päässä keskustasta metro- ja juna-asemien yhteydessä. Viimeiset kilometrit keskustaan pääsisi nopeammin raiteita pitkin, eikä bussilla körötellen 20 liikennevaloristeyksen kautta. Samalla Helsingin ydinkeskusta muuttuisi viihtyisämmäksi ja kävely-ystävällisemmäksi, kun esimerkiksi Rautatientorista tulisi viihtyisä puistoaukio nykyisen neuvostohenkisen tuulen tuivertaman bussien pysäköintikentän sijaan.
Tarina kertoo Siemensin insinööreistä jotka tulivat Helsinkiin asentamaan ja käyttöönottamaan uutta liikennevalojen ohjausjärjestelmää. Saksalaisinsinöörit olivat ihmeissään kun heidän hyvin toimivaan liikennevalojen ohjausjärjestelmään ladattiin Helsingissä muokatut ohjauskaaviot, joista saksalaisinsinöörit näkivät heti etteivät ne voi toimia kunnolla.
Jos kerran Vihdintien varteen tulee tiivistä, asukasmäärältään tehokasta rakentamista, niin olisi yhä perustellumpaa luopua ruuhka‑, johdinkatkos- ja lumikaaosalttiista pintaratkaisusta ja toteuttaa vihdoinkin se toinen, keskustasta pohjoiseen suuntautuva metrolinja.
Johan sinne suunnalle kulkee se rautatieksi kutsuttu raskasraideyhteys Helsingin keskustasta Lassilan, Kannelmäen, ja Malminkartanon kautta Myyrmäkeen ja siitä eteenpäin. Ei se “metron” nimellä tunnettu raideyhteys Helsingin kantakaupungista itään tuota kummallisempi ole…
Siinä on se vika että se ei kulje Töölön, jossa on elämää, kautta. Sillä pääsee vain Triplaan ja Finlandia-talon takapihalle.
Alueella paljon liikkuvana pidän tuota Hämeentie 157:n täydennystornin suunniltelmaa aika roisina ja puistoon rajautuvan julkisivunsa osalta liian massiivisena ja tökerösti istuvana. Ainakin torniosaa soisi porrastettavan vähintään parvekekerroksen verran vanhan osan räystäslinjasta sisäänpäin.
Tuosta olen samaa mieltä, mutta en kehdannut sanoa ääneen.
Minua muuten ihmetyttää, mikä oikein estää Hämeentie 155 ja 157 1950 luvulla rakennettuihin pienteollisuustaloihin (kaunista tiiliarkkitehtuuria muuten) salli asuinrakentaminen ilman näitä lisähökötyksiä.
Huoneistojen korkeus ja rakennusten syvyys eivät ole sille esteenä. Näistä saisi erinomaisia loft-asuntoja. Ja pienteollisuuskin vois jatkaa, kun ei enää ole raskaita painokoneita talossa.
Suuri ja tiivis ei yleensä ole kaunista eikä viihtyisää.
Talojen, myös täydennysrakennusten, pitäisi olla inhimillisen kokoisia ja näköisiä, ” ihmisen mittaisia “.