Valtio on vitkastellut pääkaupunkiseudun MAL-neuvottelujen kanssa niin, että mitään sopimusta ei nyt ole ja rakentaminen alkaa takuta.
Helsingin seudun maankäytön suunnittelussa on aivan liian monta kokkia. Siksi valtio voisi vetää lusikkansa sopasta ja jättää liikenneinfran suunnittelun ja rahoittamisen kunnille. Valtion nyt pääkaupunkiseudulla käyttämät rahat annettaisiin kunnille toteutuneen asuntotuotannon suhteessa tai vielä paremmin asukasluvun kasvusta, jotta ei tarvitsisi viisastella, mikä on uustuotantoa ja mikä remontointia
Rahaa voisi tulla noin 10 000 € jokaisesta uudesta asukkaasta. Tähän valtiolta kuluisi rahaa noin 200 M€ vuodessa minkä verran valtio nytkin rahoittaa liikenneinfraa Helsingin seudulla.
Vantaan kehärataa valtion on tukenut 374 miljoonalla eurolla. Tällä rahoitusmallilla Vantaa olisi tienannut nuo rahat 37 000 uudella asukkaalla. Tosin tällä rahoitusmallilla Kehäradan investointiin olisi varmaan käytetty myös Finavian rahoja, koska onhan lentoasema suuri hyötyjä. Vantaan 37 000 asukasta ylittyy helposti, koska pelkästään Kivistöön suunnitellaan 20 000 asukasta. Kehärata on kustannustehokas hanke, joka hyötyisi tällaisesta rahoitusmallista.
Länsimetroa valtio on tukenut 240 miljoonalla eurolla. Tähän rahoitukseen olisi siis riittänyt 24 000 uutta asukasta, mikä ylittyy helposti.
Kun vastuu liikenneinvestointien järkevyydestä olisi kunnilla, pääsisimme eroon tästä mankumiskulttuurista, jossa rahaa kinutaan kaikkeen, mihin sitä kuvitellaan saatavan. Kunnilla ei ole tässä mallissa mitään kannustinta kaavoittaa järkevästi niin, että tarvittavien liikenneinvestointien määrä minimoidaan.
Helsinki on esimerkiksi kaavoittanut turhaa omakotiasutusta Östersundomin pohjoisosaan moottoritiehen tukeutuen. Se pakottaa kalliisiin tieinvestointeihin, mutta ”valtiohan sen maksaa.” Jos Helsingin pitäisi maksaa itse, ei kaavoittaisi.
Tasapuolisuuden nimissä myös kehyskunnat ovat olleet mukana MAL-sopimuksissa. Ne ovat luvanneet kaavoittaa yhdyskuntarakennetta hajottavasti pitkin peltoja, mistä niitä sitten on palkittu liikennettä lisäävilla autoliikenneinvestoinneilla. En ymmärrä, miksi yhdyskuntarakenteen hajottamisesta ylipäänsä pitää palkita. Nämä kehyskuntien rakennushankkeet ovat todella kustannustehottomia. Muutamaa sataa asukasta varten on tehty kymmenien miljoonien tieinvestointeja. Jos rahoitusmalli olisi 10 000 €/uusi asukas eikä enempää, kehyskunnat alkaisivat kaavoittaa kylämäistä asutusta, ”puutarhakaupunkeja”, niin kuin niiden pitäisikin.
Eli Helsinki haalisi kaikki rahat ja asukkaat? Pääkaupunkiseutua pitäisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Näin asumista ja työssäkäyntiä voidaan ohjata järkevästi laajemmalle alueelle esimerkiksi olemassaolevien raideyhteyksien varrelle. Näin myös Helsingin nykyiset viheralueet ja merenrannat voidaan säästää rakentamiselta.
Eivät rahat tulisi Helsinkiin. Vantaa ja Espoo lisäävät yhteenlaskettuna väkilukuaan selvästi nopeammin kuin Helsinki.
Toki Helsingillä olisi helpoimmat keinot lisätä asukaslukua jos siihen noin lineaarisesti kannustettaisiin. Helsingin uusilla alueilla rakennusoikeuden tuplaaminen ei juuri toisi lisäkustannuksia kaupungille ja kysynnän voisi kuvitella kestävän kaupunkiympäristön laadun heikkenemisen, mutta todella merkittävä rakentamisen määrän nostaminen Helsingissä voisi hillitä kysyntää uudisrakentamiselle Espoossa ja Vantaalla.
Eikö riitä, että uudet asukkaat maksaisivat veronsa uuteen kotikuntaansa? Ei niille sentään muuttoavustuksia tarvinne maksaa.
Entäs jos maksettaisiin kiinteistöjen arvon perusteella, niin olis kannustimet tehdä hyvää ja paljon, eikä pelkästään paljon?
Eli rakennettaisiin pelkkiä miljoonalukaaleja niin valtio antaisi enemmän rahaa? Kuinka monella niissä olisi varaa asua?
Tällä rahoitusmallilla olisivat Länsimetro ja kehärata jääneet rakentamatta kun Espoo ja Vantaa olisivat käyttäneet rahat mieluummin autoväyliin. Suuri osa Espoon päättäjistä ryhtyi Länsimetroprojekteihin vastentahtoisesti ja korvamerkitty valtionosuus oli houkuttimena välttämätön.
Jos jonkinlainen maakuntauudistus toteutuisi, niin että pk-seudulle tulisi itsemääräämissoikeus esim verotuloihinsa, niin kyllä. Suomi on valtitetttavasti niin epäyhtenäinen maakuntien elinkelpoisuuden osalta, että ei tule toteutumaan.
> Muutamaa sataa asukasta varten on tehty
> kymmenien miljoonien tieinvestointeja.
Poliittisesti katsoen nuo muutama sata äänestäjää edustavat mielikuvamainonnassa koko äänestysalueen niitä ihmisiä, jotka samaistuvat noihin [omakotiasujiin].
– Joten loppupelissä tämänkin tapauksen rahat on jaettu pääluvun ja äänestäjäluvun mukaan.
– Valtion raha ei merkitse. Vaaleissa vain äänet lasketaan.
Nykyinen MAL ‑järjestelmä antaa paljon tilaa mielikuvatehtailulle ja mankumiskulttuurille.
Rakennushankkeita perustellaan mielikuvilla saavutettavista hyödyistä ja lisäarvon syntymisestä. Perusteluna rahoitukselle on että projektin kuvitellaan synnyttävän myönteisen kehityskierteen joka hyödyttää yhteiskuntaa laajemminkin. Siten rakennusprojektista tulee helposti ylimitoitettu ja liian kallis.
Tästä näkökulmasta katsoen asukasluvun kasvuun suhteutettu rahoitus voisi ohjata kehityshankkeita terveempään suuntaan.
Lopulta kyse on vallasta. Se että närpiöläinen poliitikko pääsee päättämään, mihin liikennehankkeeseen pääkaupunkiseudulla rahoja käytetään, on suomalaista demokratiaa puhtaimmillaan.
Maakuntauudistus tähtää tavallaan aivan samaan. Siinä viedään lopulta Helsingin 300k:n kaupunkilaisen päätäntävalta omista asioistaan ja pyhitetään heidän pihakatunsa espoolaisille ja nurmijärveläisille autoilijoille.
Demokratian kannalta suunnan pitäisi olla toinen. Punavuori olisi kuntana mediaania suurempi ja helvetisti rikkaampi. Jos punavuorelaiset haluavat kieltää kaduillaan läpiajon/pystyttää Uudenmaankadulle tietullin, sen pitäisi olla demokratiassa mahdollista. Eihän tässä muuta vaadita kuin että punavuorelainen liikennesuunnittelu olisi laillista ja mahdollista Punavuoressa.
Muuriakin voisi harkita. Yhteys merelle on, joten keskikaupunki ei pystyisi meitä saartamaan!
Vastaavasti Vantaalla tulee olla oikeus tietulliin lentokentälle ja Espoolla oikeus estää punavuorelaisten jätekuljetukset Ämmässuolle. Ai niin, mutta tehän voitte matkustaa vesiteitse ja kipata jätteenne mereen.
Joidenkin vihreäoletettujen kommentoijien (esim. Koti-isä) jutut ovat saamassa minut, kymmeniä vuosia Kokoomusta äänestäneen kallistumaan kohti Persuja. Halla-aho taitaa olla oikeassa, että he ovat ainoa todellinen vastavoima vihreälle fanaattisuudelle. Bloginpitäjää arvostan ja siksi blogia luenkin. Olen joutunut kantaanikin joihinkin asioihin muuttamaan, kun Soininvaara on tuonut uutta tietoa. Mutta se muu seurakunta… Sekä Vihreiden että Persujen porukoista näyttää löytyvän väkeä, jotka aiheuttavat lähinnä haittaa varsinaiselle asialle.
Vantaa ja Espoo voivat asettaa tietullit helsinkiläislle omistamallaan katuverkolla, eivät tietenkään valtion rakentamilla teillä. Voivat myös kieltää kaatopaikkojen käytön siltä osin kuin omistavat ne, mutta eivät tietenkään HSY:n omistamilla kaatopaikoilla.
Esitin hypoteettisen vastaspekulaation esitettyyn hypoteettiseen Punavuori-spekulaatioon. Miten mahtaisi käydä, jos jokainen kaupunginosa alkaisi poimia rusinoita pullasta ja pystyttää aitoja? Pääkaupunkiseutu muodostuisi Pikku-Kauniaisista tai pikemminkin Pohjois-Koreoista. Huumorimielessä spekulointi on viihdyttävää, mutta pahoin pelkään, että fanaattisimmat ovat tosissaan.
Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen omistaa HSY joten se on yhteinen . En tiedä voiko Vantaan kaupunki asettaa Seutulan lentoasemalle tietulleja? Finavia pyörittää Suomen lentoasemia. Onko se valtion omistama tie. Jätehuolto on nyt sellainen kunnallistekniikka että sen hoito on pääkaupunkiseudulla pakko järjestää kollektiivisesti julkisesti. Muuten lopputulos on sama kuin nyt Napolissa
Perussuomalaisten vastaus on whataboutismi. Heille Espanjan heikko eläinsuojelun politiikan perustelut menevät siihen että Suomessa pitäisi olla myös heikko eläinsuojelun tai sitten Suomen ei pitäisi tehdä mitään ennen kuin Espanja tai muu Euroopan maa korjaa ensin ongelmat. Todelliset ympäristöteot ovat kierrätys, jätehuolto ja uudelleen korjaaminen. Kierrätys ja jätehuolto eivät pelaa edes kunnolla niinkin kehityksessä länsimaassa kuin Yhdysvallat. Whataboutismi on Perussuomalaisten vaihtoehto.
Julkinen rahoitus pitäisi vetää monesta muustakin asiasta. Miksi valtion pitäisi maksaa 10k€ uudesta asukkaasta kun se samalla maksaa taantuville kunnille käytännössä poistuvasta asukkaasta tuon saman kuntien valtiontukena. Kun valtio maksaa kaikesta, tuhotaan kannustimet ja hämärretään markkinoiden tuottama arvokas tieto ihmisten tarpeista. Kaiken subventoimisesta ei hyödy kukaan muu kuin valtavia rahavirtoja käpälöimään pääsevä byrokraatti.
Valtio subventoi kapunkien kasvua rakentamalla frautateitä ja muuta liikenneinfraa. Pitäisikö tiet uusilla asuinalueille jättää rakentamatta?
Ok. subventoikoot rautateitä yms. hyvin keskeistä (valtion instituutioiden omistukseen) tulevaa perusinfraa. Jos kaupunkien projektit esim uuden omakotitaloalueen perustaminen ovat kiinni siitä tuleeko siihen valtion rahaa vai ei niin ollaan mielestäni hakoteillä. Sellaiset investointipäätökset pitäisi kunnan tai hankkeen muun suorittajan itse laskea todelliseen tarpeeseen perustuen. Samaten ollaan hakoteillä jos valtio maksaa sen 10k€ kasvukeskukseen “saapumisrahaa” ja haja-asutusalueella “pysymisrahaa”. Kallis hinta siitä että tuhotaan markkinoiden luomaa arvokasta informaatiota.
Kyllä rautatiet voivat olla yksityisessä omistuksessa ongelma tulee kuitenkin siinä että kiskojen huolto ja korjaus olisi myös yksityisen sektorin vastuulla ja ne rapistuisivat kuten on tapahtunut Englannissa.
Eivät markkinat mitään informaatiota ihmisten _tarpeista_ tuota, mikään taloustieteen haara ei käsittele ihmisen tarpeita vaan ainoastaan sitä mistä he maksavat. Nämä ovat perinjuurin eri asioita. Useimmat sellaiset asiat joita ihmiset todella tarvitsevat elämässään eivät ole ostettavissa tai myytävissä, vaikeasti edes mitattavissa. Maslowlaisittain vain kaksi pyramidin alinta porrasta (turvallisuus ja fysiologiset tarpeet) on kaupallistettavissa, nekin vain osittain.