Mikä on olennaista 2020-luvulla

Ilmas­to

Kymme­nen vuot­ta sit­ten kir­joitin, että 2010-luku on viimeinen vuosikym­men pelas­taa maa­pal­lo ilmas­tokatas­tro­fil­ta. Vuosikym­men meni, eikä oikeas­t­aan mitään tehty pait­si, että kysymys ilmas­tos­ta on julk­isu­udessa aivan eri taval­la kuin ennen. Vain teot puuttuvat.

Ilmas­ton­muu­tos­ta ei voi enää tor­jua, mut­ta sitä voi lieventää.

On eri­laista vapaae­htoista toim­intaa päästö­jen vähen­tämisek­si. Ne ovat ihan sym­pa­at­tisia, mut­ta minä uskon valitet­tavasti vain ankaraan talouso­h­jauk­seen. Vas­tu­ut­tomas­ta käyt­täy­tymis­es­tä pitää tehdä kan­nat­tam­a­ton­ta ja vas­tu­ullis­es­ta kannattavaa.

On siis pystyt­tävä sopi­maan taloudel­li­sista mekanis­meista. EU:ssa on valit­tu keinok­si päästökaup­pa. Ehkä se ei ollut oikea val­in­ta, mut­ta sen kanssa men­nään. Päästökaup­pa kuitenkin tekee tyhjik­si nuo vapaae­htoiset toimet, kos­ka päästöoikeudet vain siir­tyvät muualle. Tätä kut­su­taan vesi­pat­jaon­gel­mak­si. Hiiliv­erossa ei olisi tätä ongelmaa.

EU:n vähen­net­tävä liik­keelle las­ket­tavien päästöoikeuk­sien määrää nopeasti ja on hyväksyt­tävä se, että päästöoikeuk­sien hin­ta nousee korkeak­si, jon­nekin sataan euroon hiilid­iok­sidi­ton­nil­ta samal­la kun kaik­ki hiilid­iok­sidipäästöt on saata­va päästökau­pan piiri­in. Lievem­mät toimet eivät riitä.

Kiina, Intia ja Yhdys­val­lat on saata­va mukaan talkoisi­in. Muut on pakotet­ta­va kaup­pasaar­to­jen uhal­la – tai siis korkei­den hiil­i­t­ul­lien avul­la. Kiinan ja EU:n päästökaup­pamekanis­mit pitäisi yhdis­tää ja saa­da myös Yhdys­val­lat mukaan. Tämä kaik­ki tun­tuu aika utoop­piselta, mut­ta yritet­tävä on.

Mut­ta on myös varaudut­ta­va sopeu­tu­maan siihen, että ilmas­to muut­tuu. Suomen tapauk­ses­sa tämä ei ole kovin dra­maat­tista elleivät etelästä lev­iävät met­sä­tuho­laiset ala tap­paa met­siämme. Mut­ta emme me osat­tomik­si jää muun maail­man ahdingosta.

Sodan uhka kas­vaa, kun maa­pal­lo alkaa käy­dä ahtaaksi.

Sopeu­tu­mis­es­ta on puhut­tu aivan liian vähän.

Afrikan väestöräjähdys

Tiedän, että Afrikan väestöräjähdyk­ses­tä kir­joit­ta­mi­nen on pahek­sut­tavaa, mut­ta se ei tieto tyyn­nytä ahdistustani.

Viime vuosikym­men oli ehkä myös viimeinen mah­dol­lisu­us pelas­taa Afrik­ka väestökatas­tro­fil­ta. Useis­sa Afrikan mais­sa kehi­tys onkin ollut ilah­dut­tavaa, mut­ta ei sen väkirikkaim­mis­sa mais­sa. Kun syn­nyin kauan sit­ten, Niger­ian asukasluku oli 38 miljoon­aa, Nyt se on jo ylit­tänyt 200 miljoon­aa, kymme­nen vuo­den kulut­tua liki 300 miljoon­aa ja vuo­teen 2100 sen pitäisi nous­ta 900 miljoon­aan. Nykyisel­lä alueel­laan Nige­ria ei mis­sään tapauk­ses­sa pysty elät­tämään 900 miljoon­aa ihmistä, mut­ta väestönkasvua maan päät­täjät eivät pidä minään ongel­mana. SE vie maan malthu­sialaiseen ansaan, jos­sa väestönkasvu aiheut­taa kur­ju­ut­ta ja kur­ju­us ylläpitää syntyvyyttä.

Euroop­pa selvisi 1800-luvul­la ”malthu­sialais­es­ta ansas­ta” lähet­tämäl­lä liikaväestön Amerikkaan. Näin se sai aikaa demografiseen muu­tok­seen – siihen, että elin­ta­son nousu kään­tyi syn­tyvyy­den alen­tu­misek­si ja nopea väestönkasvu laan­tui. Afrik­ka ei voi tois­taa tätä temp­pua, kos­ka yhtään tyhjää maanosaa ei ole tarjolla.

Afrikan mai­ta on autet­ta­va väestöon­gel­man kanssa, mut­ta aut­taa ei voi, jos ei halua tul­la aute­tuk­si eikä tun­nista koko ongelmaa.

Olen kir­joit­tanut tästä blogillani vuon­na 2015. Valitet­tavasti siihen kir­joituk­seen ei ole viiden vuo­den kulut­tua muu­ta lisät­tävää kuin, että sen jäl­keen Suomes­sa syn­tyvyys on romahtanut.

Kap­i­tal­is­mi on korjattava

Talouden ja teknolo­gian kehi­tyk­sessä on tapah­tunut muu­tos, jos­sa teol­lisu­us­maid­en sisäl­lä onnekkaat ja kyvykkäät men­estyvät todel­la hyvin samal­la, kun suuren enem­mistön suh­teelli­nen ase­ma heikke­nee, sil­lä taval­lisen duu­nar­in työn kysyn­tä heikke­nee. Demokra­t­ian olois­sa ei ole mah­dol­lista, että kansan enem­mistö on kehi­tyk­sessä häviäväl­lä puolel­la. Vaik­ka se ei johtaisi kapinoin­ti­in kaduil­la kuten Ran­skas­sa, se voi johtaa häiriköin­ti­in vaal­i­u­urnil­la kuten Britanniassa.

Kap­i­tal­is­min kor­jaamisel­la on kiire. Muu­toin vas­tas­sa on voimakas eri­ar­voisu­u­den kasvu talouden alal­la ja bar­bariaan vaipumi­nen poli­ti­ikan alalla.

Tämä ongel­ma kär­jistyy nopeasti.

Kuvit­te­len saa­vani tästä aihep­i­iristä aikaan kir­jan vielä tänä vuon­na, joten ei tästä aiheesta täl­lä ker­taa enempää.

Alueelli­nen tas­apaino horjuu.

Vuosikymme­nen kulues­sa Helsin­gin seudun asukasluku kas­vaa 200 000 asukkaal­la, muiden kasvukeskusten maltil­lisem­min. Kun maan väk­iluku ei kas­va, muun suomen asukasluku las­kee neljän­nesmiljoon­al­la. Tätäkin dra­maat­tisem­mal­ta tilanne näyt­tää, kun kat­so­taan alueel­lisia ikä­jakau­mia. Nuori, akti­ivi­nen ja hyvin koulutet­tu väki pakkau­tuu kasvukeskuk­si­in, eri­tyis­es­ti Helsin­gin seudulle. Se vaikeut­taa tai lop­ul­ta jopa estää toimet kehi­tyk­sen suun­nan muut­tamisek­si muual­la maassa.

Jos­sain vai­heessa kan­nat­taa kysyä, vas­taako alue­hallinto kun­ti­neen ja maakun­tali­it­toi­neen ja ELY-keskuksi­neen taan­tuvil­la alueil­la enää tätä päivää ja paran­ta­vatko maakun­nat asi­aa lainkaan.

Elämästä tulee helpom­paa ja mielenkiintoisempaa

Yllä ole­vat koh­dat ovat aika pes­simistisiä. Entisenä poli­itikkona olen tot­tunut etsimään kor­jaus­ta vaa­tivia asioi­ta ja sik­si kar­toit­ta­maan asioi­ta, jot­ka ovat menos­sa vikaan. Opti­mis­mi­inkin on aihetta.

Vaik­ka talouden kehi­tys ei vaiku­ta sosi­aalis­es­ti kovin tas­apain­oiselta, ihmis­ten elämä tulee muut­tumaan helpom­mak­si ja mie­lenki­in­toisem­mak­si kaiken uuden ja kiehto­van vuoksi.

Vaa­di­taan hyvää yhteiskun­nal­lista insinööri­taitoa saa­da kaik­ki toim­i­maan niin, että vuosikymmen­estä tulee aiem­pia parempi.

 

 

Pitäisikö euromaiden nostaa palkkoja yhdessä?

EKP on aset­tanut inflaa­tio­tavoit­teek­seen kak­si pros­ent­tia vuodessa, mut­ta on jäänyt siitä jatku­vasti. Pieni inflaa­tio olisi kansan­taloudelle hyväk­si, kos­ka se rankai­sisi niitä, jot­ka kaiva­vat leiviskän­sä maa­han sen sijaan, että ylläpitäi­sivät kansan­talout­ta ja se vaikeut­taa laske­mas­ta reaa­liko­rko­ja reip­paasti nol­lan ala­puolelle, kos­ka negati­ivisen nimel­lisko­rot toimi­vat kummallisesti.

Ylilöysä rahapoli­ti­ik­ka ei ole aktivoin­ut talout­ta toiv­o­tul­la taval­la, mut­ta on kyl­lä tuot­tanut vaar­al­lisia kuplia asun­to- ja osakemarkkinoille.

Ongel­mana ovat euroalueen liian pienet palkanko­ro­tuk­set. Ne taas johtu­vat siitä, että jokainen maa hyö­tyy siitä, että kus­tan­nus­ta­so nousee hitaam­min kuin kil­pail­i­ja­mais­sa. Sik­si kaikissa mais­sa maltil­liset palkanko­ro­tuk­set ovat sen maan työn­tek­i­jöi­den etu, mut­ta koko euroaluet­ta ajatellen täl­lainen deflaa­tiok­il­pailu on turmiollista.

Euroalueen sään­nöis­sä tämäkin ongel­ma on otet­tu huomioon, mut­ta sään­töä ei nou­date­ta. Yhdel­läkään euro­maal­la ei saa olla liian yli­jäämäistä vai­h­to­taset­ta[1]. Sak­sa rikkoo tätä sään­töä avoimesti ja nyt myös Hol­lan­ti, mut­ta niitä ei ole edes toruttu.

Niin­pä Suomes­sakin olisi viisas­ta, että palkanko­ro­tuk­set jäi­sivät taas maltil­lisik­si, kos­ka korkeat palkanko­ro­tuk­set menevät suo­raan hin­toi­hin. Reaalian­siot eivät niiden ansio­ta nouse, mut­ta vien­nin veto hiipuu ja työt­tömyys nousee. Näin ajatel­laan kaikissa mais­sa, ja lop­putu­los on huono. Jos palkko­ja nos­tet­taisi­in koordi­noidusti kaikissa euro-mais­sa, nekin koro­tuk­set meni­sivät inflaa­tioon, eivätkä reaalian­siot siis koro­tusten takia juuri nousisi, mut­ta taloudelli­nen aktivi­teet­ti kohenisi, kos­ka päästäisi­in eroon deflaa­tion tai liian hitaan inflaa­tion kiroista.

Pitäisikö ryhtyä koordi­noimaan palkanko­ro­tuk­sia? Sovit­taisi­in, että vai­h­to­taseeltaan yli­jäämäi­sis­sä talouk­sis­sa palkanko­ro­tuk­set oli­si­vat vähän isom­pia ja ali­jäämäi­sis­sä pienem­piä, mut­ta kaikissa keskimäärin niin suuria, että ne johtaisi­vat tavoitel­tu­un kah­den pros­entin inflaa­tioon. Seu­raa­vana vuon­na sama uud­estaan kuitenkin niin, että palkkaliuku­mat ote­taan huomioon.

 

 

[1] Ylära­ja sal­li­t­ulle vai­h­to­taseen yli­jäämäl­lä on muis­taak­seni kuusi pros­ent­tia BKT:sta, mut­ta en saanut tätä tark­iste­tuk­si mistään.

Helsinki tarvitsee kaupunkiliikenteen professuurin

Helsin­gin kaupun­ki lahjoit­ti aikanaan Helsin­gin yliopis­tolle kaupunki­talousti­eteen pro­fes­su­urin. Sitä hoiti eläk­keelle siir­tymiseen­sä saak­ka ansioituneesta Heik­ki A. Loikka­nen, joka toi kaupungis­tu­mista koske­vaan keskustelu­un arvokkaan lisä­panok­sen ja koulut­ti tietysti myös opiske­li­joi­ta ymmärtämään kaupunki­talouteen liit­tyviä seikko­ja. Jostain syys­tä Helsin­gin yliopis­to ei tätä pro­fes­su­uria jatkanut, mut­ta Aal­to-yliopis­tossa on nyt Tuuk­ka Saari­maan pro­fes­su­uri. Toinenkin voisi hyvin olla jo pelkästään näköko­h­tien monipuolisu­ut­ta tur­vaa­maan. Onhan yliopis­tossa yli kak­sikym­men­tä maatalousprofessuuria.

Jos saisin päät­tää, minä perus­taisin kaupunkili­iken­teen professuurin.

Liiken­nesu­un­nit­telijoi­ta on pitkään koulutet­tu laa­ti­maan moot­toriteitä avoimelle pree­ri­alle. Se on aivan eri asia kuin sovit­taa liikenne ahtaaseen kaupunki­in niin, että kaupun­ki pysyy asukkailleen hyvänä paikkana elää, niin, ettei liikenne rajoi­ta jopa päiväistä elämää. Mut­ta tämä vaatii vain ammat­tiosaamista ja sitä korkeak­ouluis­sa opetetaan.

Tärkein­tä kuitenkin ennus­taa eri toimen­pitei­den vaiku­tus­ta liiken­teen kysyntään.

Kun Helsin­gin päät­täjil­lä on keskenään aivan eri­laisia liiken­nepoli­it­tisia tavoit­tei­ta, johtuu se osit­tain siitä, että halu­taan eri­laista kaupunkia, mut­ta myös siitä, että on aivan eri käsi­tyk­set siitä, mitä mikin toimen­pide vaikuttaa.

Arvos­tuk­sista johtu­vat erim­ielisyy­det kuu­lu­vat poli­ti­ikkaan, mut­ta tiedon puut­teesta johtu­vat erim­ielisyy­det ovat turhia, kos­ka ne voidaan pois­taa lisäämäl­lä tietoa.

Kysymys keskus­tatun­nelista jakoi mielip­iteitä rajusti, kos­ka olti­in eri meiltä siitä, mil­laista kaupunkia halu­taan, mut­ta myös siitä, mitä tuo keskus­tatun­neli olisi merkinnyt.

Miten minä asi­at näen

Tun­nelin kan­nat­ta­jat tun­tu­i­v­at ajat­tel­e­van suo­ravi­ivais­es­ti, että kun 40 000 automatkaa vuorokaudessa menee tun­nelin kaut­ta, maan pääl­lä on 40 000 automatkaa vuorokaudessa vähem­män. Minä taas kuu­lun niihin, joiden mukaan tun­neli ei olisi vähen­tänyt auto­ja maan pääl­lä käytän­nössä lainkaan. Olisimme vain tuke­neet liiken­teen kasvua noin viidel­lä eurol­la automatkaa kohden.

Mik­si ei olisi vähentänyt?

Helsin­gin Sanomien lois­tavas­sa jutus­sa Smith-Polvisen suun­nitel­mas­ta san­ot­ti­in, että kon­sul­tit ennus­ti­vat tule­van automäärän aivan pieleen. Toteu­tunut liiken­teen määrä oli puo­let ennustetusta.

Emme tiedä, paljonko auto­ja olisi ollut, jos nuo moot­tori­ti­et olisi toteutet­tu. Toden­näköis­es­ti suun­nilleen niin paljon kuin kon­sul­tit ennus­ti­vat. Oli­vathan he alan ammat­ti­laisia. Kaupunkili­iken­teessä autot täyt­tävät kaiken sen tilan, joka niille annetaan.

Keskus­tatun­neli olisi tarkoit­tanut, että Smith-Polvisen esit­tämistä moot­toriteistä keskeisin olisi toteutet­tu, mut­ta siis maan alla. Se olisi lisän­nyt autoli­iken­net­tä yhtä paljon kuin sama moot­tori­tie maan pääl­lä. Jos ei muu­ta olisi tehty. auto­jen määrä olisi lisään­tynyt jok­seenkin tarkkaan tuon 40 000 auton ver­ran, eli maan pääl­lä olisi ollut liiken­net­tä yhtä paljon kuin ennenkin.

1970-luvul­la Itäväylä oli todel­la ruuhkau­tunut. Mat­ka Puoti­las­ta keskus­taan kesti 45 min­u­ut­tia. Bus­sit oli­vat samoissa ruuhkissa joten sama mat­ka bus­sil­la kesti vielä pidem­pään. Kan­nat­ti siis men­nä autol­la. Autoil­i­jat vaa­ti­vat tietysti lisää kaisto­ja kuten aina, mut­ta tehti­inkin päin­vas­toin – yksi kaista varat­ti­in bus­sikaistak­si. Tämän seu­rauk­se­na autoli­ikenne nopeu­tui olen­nais­es­ti. Mik­si? Kos­ka nyt bus­sil­la pääsi paljon nopeam­min, riit­tävän moni siir­tyi bus­si­in ja kas, autoli­iken­nekin alkoi sujua. Ilmeni, että Itäväyläl­lä oli aivan riit­tävästi kaisto­ja. Ongel­mana oli katu­verkon ruuhkau­tu­mi­nen keskus­tan päässä. Vaik­ka Itäväylälle olisi tehty kymme­nen lisäkaistaa, liikenne ei olisi nopeu­tunut, kos­ka pul­lonkaula ei ollut kaisto­jen määrässä.

Kävin joskus 1990-luvul­la kat­so­mas­sa Lau­ri Törhösen kanssa aamu­ru­uhkaa helikopter­ista. Hän halusi näyt­tää min­ulle, kuin­ka type­rä aja­tus on tehdä lisäkaisto­ja Kehä I:lle. Tyh­mältä se ilmas­ta käsin kat­sot­tuna vaikut­tikin. Taas ker­ran kap­a­siteet­ti ei ollut kiin­ni kaisto­jen määrästä vaan siitä, ettei liikenne päässyt purkau­tu­maan kehältä pois katuverkkoon.

Nyky­isin on käytössä jo kohta­laisen kehit­tyneitä simu­loin­ti­malle­ja, joiden tulok­set lyövät korville jokamiehen intu­itio­ta. Näi­den simu­loin­ti­mallien mukaan esimerkik­si Laut­tasaaren sil­lan autoli­ikenne ei ruuhkaudu sen vuok­si, että kaupunki­in päin on jatkos­sa vain yksi kaista. Mon­en intu­itio sanoo toisin eikä tätä uskoa hor­ju­ta edes se, että nyt siltare­mon­tin aikaankaan ei ole ollut mainit­tavia ruuhkia.  Tämä johtuu siitä, että pul­lonkaula on man­tereen puolel­la liiken­neval­ois­sa. Yksi kaista riit­tää hyvin syöt­tämään liiken­net­tä niin paljon kuin liiken­neval­oista pääsee läpi.

Simu­loin­ti­mallien ansios­ta liiken­nesu­un­nit­telu on nyt paljon parem­paa, mut­ta liiken­teen kysyn­nän kehit­tymistä koske­vat kysyn­tä­mallit eivät ole ajan tasas­sa. Niille on Suomes­sa käyt­töä oikeas­t­aan vain Helsingis­sä eikä niitä sik­si oikein tun­neta Suomes­sa, mut­ta muual­la maail­mas­sa niitä on kehitet­ty pitkälle. Liiken­teen kysyn­nän ennus­t­a­mi­nen vaatii olen­nais­es­ti enem­män tutkimustietoa.

Auto­jen vaa­ti­man tieka­p­a­siteetin kysyn­tä ylit­tää suures­sa kaupungis­sa aina tar­jol­la ole­van kap­a­siteetin. Kysyn­tä ja tar­jon­ta tas­apain­ot­tuvat tässäkin hin­nan avul­la. Hin­nal­la tarkoite­taan tässä rahal­lisen kus­tan­nuk­sen ja aikakus­tan­nuk­sen sum­maa. Kun ben­san hin­ta ei riitä tas­apain­ot­ta­maan kysyn­tää, tie ruuhkau­tuu ja aikakus­tan­nus kas­vaa kunnes tas­apaino saavute­taan. Lop­ul­ta tas­apain­ot­ta­jana on sil­loin aikakus­tan­nus. Kun tehdään uusi väylä, liikenne suju­voituu, aika kus­tan­nus piene­nee ja se houkut­telee lisää liiken­net­tä, kunnes liikenne on läh­es yhtä ruuhkau­tunut kuin alussa.

Tämän käsi­tyk­sen val­las­sa olin sitä mieltä, että keskus­tatun­neli ei oli vähen­tänyt liiken­teen määrää maan pääl­lä käytän­nössä lainkaan. Idästä ja lännestä tule­vana liikenne olisi men­nyt osit­tain tun­neli­in ja jät­tänyt tilaa pohjois­es­ta tule­valle liikenteelle.

Jos olisi halut­tu todel­la vapaut­taa tilaa maan päältä, tun­nelisu­un­nitel­maan olisi pitänyt liit­tää korkeahkot tietul­lit maan päälle, mut­ta ei haluttu.

Hin­ta on ain­oa tapa tehdä kaupunkili­iken­teestä suju­vaa. Raha on järkevämpi kysyn­nän säätelijä kuin ruuhkat. Tas­apain­oti­lanteessa ne mak­sa­vat yhtä paljon, mut­ta raha jää kaupun­gin kas­saan ja aikakus­tan­nus menee haask­i­olle Lisäk­si rahal­la säätelemäl­lä voidaan mita­ta ihmis­ten pref­er­ensse­jä, siis sitä, kuin­ka arvokas­ta aikasäästö tai muu auton käyt­töön liit­tyvä on ja vara­ta kadut niille, jot­ka niitä eniten tarvit­se­vat.  Jokaisen pro mar­ket ‑puolueen luulisi ymmärtävän tämän.

Yksikään ruuhka­mak­sut käyt­töön ottanut kaupun­ki ei ole niistä luop­unut. Aluk­si vas­tus­tus on ollut suur­ta, mut­ta kun on nähty, paljonko liikenne suju­voituu, ruuhka­mak­sut ovat saa­neet enem­mistön tuen.

Tietoa tarvi­taan lisää

Yllä ole­va vas­taa min­un käsi­tys­täni kaupunkili­iken­teen lainalaisuuk­sista. Tiedän, että autop­uolueen käsi­tyk­set ovat toiset. Vaik­ka minus­ta autop­uolueen käsi­tyk­set ovat vääriä, on min­un myön­net­tävä, että myös omat käsi­tyk­set ovat epä­var­mo­ja. Sik­si tarvi­taan lisää tietoa ja sik­si pitäisi perus­taa professuuri.

 

 

Vastaus Juhana Vartiaiselle: minä ja kokoomus

Juhana Var­ti­ainen vas­tasi min­ulle twit­teris­sä: Elän Osmo toivos­sa, että kuulen sin­ul­ta elämäni aikana vielä yhden myön­teisen kom­mentin Kokoomuksesta!

Min­ua on syytet­ty myös siitä, että suh­taudun kokoomuk­seen liian suopeasti.

Minäkin toivoisin, että kokoomus antaisi vai­h­teek­si aihet­ta myön­teiseen kom­ment­ti­in. Kovin on puolue men­nyt ikävään suun­taan alet­tuaan flirt­tail­la yhteistyöstä perus­suo­ma­lais­ten kanssa. On aika luon­nol­lista, että vihreät älähtävät sellaisesta.

Sor­ry, Juhana! Sin­ul­ta on ehkä men­emässä jo toiseen ker­taan puolue alta. Tätä kuitenkaan en todel­lakaan toivo.

Sivistys­porvarei­den lop­ulli­nen tap­pio kokoomuk­sen sisäl­lä olisi tietysti hyvä asia Vihrei­den kan­natuk­selle, mut­ta huono asia Suomelle ja vihrei­den tavoitteille.

Olisi kuitenkin vält­tämätön­tä, että kokoomus ja vihreät pysty­i­sivät tarvit­taes­sa yhteistyöhön keskenään. Suomes­sa ei käytän­nössä voi muo­dostaa hal­li­tus­ta ilman, että jom­pikumpi, vihreät tai perus­suo­ma­laiset, ovat siinä mukana. Jos vihreät eivät mah­tu­isi samaan hal­li­tuk­seen kokoomuk­sen kanssa, kokoomuk­sen ain­oa vai­h­toe­hto olisi yhteistyö perus­suo­ma­lais­ten kanssa.

Olisi todel­la type­r­ää vihreiltä pakot­taa kokoomus tähän.

Vihrei­den ja kokoomuk­sen olisi muutenkin hyvä opetel­la sietämään toisi­aan, sil­lä näitä puoluei­ta – ainakin merkit­tävää osaa kum­mas­takin – yhdis­tää eteen­päin katso­va urbaani aja­tus­maail­ma. Keskus­ta ja demar­it ovat molem­mat ”ennen kaik­ki oli parem­min” ‑puoluei­ta. Ne edus­ta­vat taan­tu­via aluei­ta ja väistyviä ammat­tiryh­miä, mikä tekee niistä kaiken uuden vas­tus­ta­jia, kun taas val­taosa vihreistä on eteen­päin katso­via uud­is­ta­jia. Keskusta­lais­ten ja demarien kanssa on hyvä vas­tus­taa ikäviä asioi­ta, mut­ta vaikea edis­tää hyviä asioita.

Helsinkiä on johdet­tu pitkään kokoomuk­sen ja vihrei­den yhteistyöl­lä. Se on Helsingis­sä varsin tulok­sel­lista. Isom­pia ja pienem­piä erim­ielisyyk­siä on toki ollut. Ne ovat yleen­sä pää­tyneet vihrei­den voit­toon, joten älkäämme mure­htiko niistäkään. Aika usein on kuitenkin voitet­tu yhdessä. Merkit­tävin yhteistyön hedelmä on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non voimakas lisäämi­nen ja kaavoituk­sen kään­tämi­nen yhdyskun­taraken­net­ta eheyt­tävään suun­taan. Muis­sa puolueis­sa on enem­män niitä, joiden mielestä asun­to­ja pitää kyl­lä rak­en­taa, mut­ta ne pitää sijoit­taa muualle.

Syvä ryp­py rakkau­teen tuli kuitenkin, kun kokoomus halusi kaataa kaupunki­lais­ten raho­ja 1,4 mil­jar­dia euroa autoilun edis­tämiseen. Sum­ma on val­ta­va. Sen eteen jokaisen helsinkiläisen pitäisi olla valmis uhraa­maan yhden kuukau­den brut­topalkkansa, vähän enem­män jopa. Tästäkin on nyt päästy yli, ainakin toivon niin.

Hal­li­tus­po­h­ja voi vai­h­tua nopeastikin

Voi olla, että aivan lähi­t­ule­vaisu­udessa keskustal­ta menee her­mot, jos kan­natuk­sen syöksymi­nen alaspäin jatkuu. Viikon sisäl­lä tulee taas yksi kan­nus­tus­mit­taus. Keskus­ta on neu­vot­tomas­sa ja hätään­tyneessä tilanteessa, mikä tekee siitä todel­la harmil­lisen hallituskumppanin.

Jos keskus­ta näkee parhaak­si vetäy­tyä hal­li­tuk­ses­ta, tai muut kyl­lästyvät sen panikoin­ti­in, jäl­jel­lä on toinen tois­taan huonom­pia vai­h­toe­hto­ja. Niistä ehkä vähiten huono olisi keskus­tan vai­h­t­a­mi­nen kokoomuk­seen hal­li­tuk­ses­sa. Jos keskus­ta sin­nit­telee hal­li­tuk­ses­sa niin kauan, että ehtivät vai­h­taa puheen­jo­hta­jak­seen Annikka Saarikon, puolueen tilanne ja työsken­te­ly­ta­pa voi tietysti olla kokon­aan toinen.

Tai san­o­taan se vähän suorem­min. Jos keskus­ta läh­tee hal­li­tuk­ses­ta, kokoomus on seu­raavas­sa hal­li­tuk­ses­sa. Jos se ei ole siel­lä vihrei­den kanssa, se on siel­lä perus­suo­ma­lais­ten kanssa. Kum­man haluatte?

Helsinkiläiset vihreät voisi­vat ker­toa, miten kokoomuk­sen kanssa tulee toimia.

= = = =

Tämä kir­joi­tus perus­tuu vain omi­in ajatuk­si­i­ni, enkä ole keskustel­lut siitä kenenkään toisen kanssa.

Punavihreä juoni: Stockmann kaadetaan estämällä munkkiniemeläisiltä pääsy Stockalle

Helsin­gin Sanomis­sa oli Mikael Pen­tikäisen, Hesarin entisen pää­toimit­ta­jan, aivan kum­malli­nen kir­joi­tus his­to­ri­al­lisen nelosen  ratikan tuhoamis­es­ta. https://www.hs.fi/paivanlehti/23122019/art-2000006352170.html.

Pen­tikäisel­lä on aivan outo käsi­tys pikaratikas­ta. Hän ihmetteli kir­joituk­ses­saan eikö Vihd­in­tien liiken­net­tä voisi hoitaa taval­lisel­la ratikalla, jol­loin Man­ner­heim­intieltä ei tarvitse rai­va­ta pikaratikan edestä taval­lisia ratikkareittejä.

Tiedok­si, että pikaratik­ka on aivan tavalli­nen ratik­ka, jol­la on vain pidem­pi pysäkkiväli ja jolle pyritään anta­maan liiken­neval­ois­sa nopeampi kulku. Man­ner­heim­intiel­lä Vihd­in­tien pikaratik­ka kul­kee aivan samaa tah­tia sinne jäävän kympin taval­lisen ratikan kanssa. Vihd­in­tien pikaratik­ka muut­tuu pikaratikak­si vas­ta Munkkiniemen jälkeen.

Nyt alus­tavasti kaavail­lus­sa reit­tisu­un­nitel­mas­sa nelosen ratik­ka siir­tyy kulke­maan Topeliuk­senkat­ua, Runeberginkat­ua ja Fredaa pitkin Eiraan. Tämä ei siis johdu siitä, että tavalli­nen ratik­ka ei voisi kulkea Man­ner­heim­inti­etä vaan siitä, ettei Man­ner­heim­intien reit­ille halu­ta yli­ti­heää ratikkali­iken­net­tä. Se tuot­taisi kap­a­siteet­tion­gelmia pysäkeil­lä ja olisi myös haaskaavaa. Palve­lu­ta­so para­nee, kun Töölön läpi kul­kee kak­si reit­tiä yhden sijaan. Näin kävisi, vaik­ka Vihd­in­tien pikaratik­ka kor­vat­taisi­in ”taval­lisel­la” ratikalla, siis matkalla Munkkiniemestä pohjoiseen pan­taisi­in se pysähtelemään suun­nitel­tua tiheäm­min pysäkeillä.

On myön­net­tävä, että entisenä munkkalaise­na min­u­akin vähän kouraisee aja­tus nelosen ratikan ”his­to­ri­al­lisen” reitin muut­ta­mi­nen. Onhan nelo­nen kulkenut vuodes­ta 1982 Katajanokalle.

Saman­lainen kap­ina­hen­ki nousisi, jos nelo­nen olisi kulkenut ”aina” Fredaa pitkin Eiraan ja se aiot­taisi­in nyt siirtää Man­ner­heim­intielle, kos­ka ihmis­ten yhtey­den­pito olisi vuosien saatossa sopeu­tunut tähän Fredan reit­ti­in. Joukkoli­iken­nere­it­tien muut­tumi­nen katkoo aina tutuk­si tullei­ta yhteyksiä.

Munkkiniemessä kuulem­ma huhutaan, että koko Vihd­in­tien bule­vardin takana on punav­ihreä juoni Stock­man­nia vas­taan. Tarkoi­tus on kaataa Stock­mann estämäl­lä munkkalaisil­ta pääsy sinne. Täl­lais­takin tari­naa Munkkiniemessä todel­la levitetään(!). Fredrikinkadul­ta on 300 metrin käve­ly­mat­ka Stock­alle. Lisäk­si tuo Vihd­in­tien pikaratik­ka siis kul­kee myös Munkkiniemen kaut­ta – ei tosin Tiil­imäen kaut­ta. Tämän seu­rauk­se­na munkkalaisil­la on jatkos­sa kak­si ratikkay­hteyt­tä, toinen Fredaa pitkin ja toinen Man­ner­heim­inti­etä pitkin. Ja kehtaa­vat vielä pur­na­ta. Tiil­imäeltä nelosel­la tule­vat voivat vai­h­taa Vihd­in­tien pikaratikkaan Paciuk­senkadun pysäkillä.

On se tietysti sinän­sä edis­tys­tä, että Stock­man­nin men­estys nyt onkin yhtäkkiä kiin­ni joukkoli­iken­ney­hteyk­sistä. Tähän astis­es­ta kokoomusvi­estin­nästä on tul­lut sel­l­ainen kuva, että kaik­ki asi­akkaat tule­vat Stock­alle autolla.

Mik­si ei tehdä toisin päin? Pan­na Vihd­in­tien ratikkaa kulke­maan Fredaa pitkin ja jätetä nelo­nen paikalleen. Vihd­in­tien ratikalla tulee ole­maan paljon enem­män matkus­ta­jia. Sik­si on loogisem­paa lait­taa se tälle ”parem­malle” reit­ille. Jos siis tarkoituk­se­na on kaataa Stoc­ka, kan­nat­taisi todel­la tehdä toisin päin.

Tosin tuo Fredan ratikkay­hteys ei ole vielä var­ma. Poli­it­tisen ken­tän oikeal­la laidal­la kavahde­taan sitä, että ratikkay­hteys kar­sisi autopaikko­ja. Näi­den suhde on suun­nilleen yksi autopaik­ka kah­tasa­taa ratikka­matkus­ta­jaa kohden vuorokaudessa. Lisäk­si ratik­ka olisi muutenkin auto­jen tiel­lä. Se voi sik­si sumput­taa eteläis­ten kaupun­bgi­nosien liiken­net­tä. Niin­pä on esitet­ty, että ratik­ka (siis nelo­nen?) pysäytet­täisi­in Töölöntorille.

Täy­tyy olla todel­la kiilu­vasilmäi­nen uskoak­seen, että eteläis­ten kaupungi­nosien liiken­neolo­ja voidaan paran­taa raivaa­mal­la joukkoli­iken­net­tä pois auto­jen tieltä.

 

 

Smith-Polvisen liikennesuunnitelma pelasti Helsingin

HS teki kult­tuu­ri­teon visu­al­isoidessaan 1960-luvun autoide­olo­gian kauneim­man kukkasen, Smith-Polvisen liikennesuunnitelman.

Tuo suun­nitel­ma oli hirveä, mut­ta se itse asi­as­sa pelasti Helsin­gin. Se näyt­ti. mitä on sen tien päässä, johon liiken­teen kehi­tys kaupunkia vei.  Tämän nähtyään helsinkiläiset päät­täjät otti­at liiken­nepoli­ti­ikas­sa aivan toisen suun­nan. Ilman tätä rav­is­telua van­haa tietä olisi jatket­tu ja lop­putu­los olisi lop­ul­ta ollut jotain vision mukaista.

Ams­ter­damis­sa kävi samaan aikaa samal­la taval­la. Autokaupunkivi­sio pelästyt­ti päät­täjät ja sen jäl­keen Ams­ter­dam on men­nyt toiseen suun­taan – ja hyvin onnistuneesti.

Smith-Polvi­nen myötä­vaikut­ti huo­mat­tavasti Enem­mistö ry:n kasvu­un merkit­täväk­si vaikut­ta­jaryh­mäk­si, jon­ka kam­pan­join­nin ansios­ta autot pois­tet­ti­in Alek­sil­ta. Kahdek­san vuot­ta myöhem­min perustet­tu Helsin­ki-liike, joka myöhem­min otti nimek­seen Helsin­gin Vihreät.

Smith Polvisen pelästyt­tämä val­tu­us­to teki neljä merkit­tävää päätöstä.

Se

  1. alkoi sub­ven­toi­da joukkoli­iken­teen lipunhintoja;
  2. alkoi rajoit­taa autol­la tehtäviä työ­matko­ja rajoit­ta­mal­la pysäköin­tipaikko­jen määrää keskustassa;
  3. päät­ti rak­en­taa metron Kamp­ista Itäkeskukseen;
  4. ei lopet­tanutkaan ratikkaliikennettä.

Nämä toimet yhdessä merk­it­sivät liiken­nepoli­ti­ikan täyskään­nöstä. Niiden ansios­ta Helsin­gin niemelle suun­tau­tu­va autoli­ikenne ei ole kas­vanut vuo­den 1970 jälkeen.

Autoilun rajoit­tamisen keskus­tas­sa pelät­ti­in alen­ta­van asun­to­jen arvoa, mut­ta siinä kävi aivan toisin. Liiken­nepoli­ti­ikan täyskään­nös nos­ti kan­takaupun­gin arvoa asuinalueena merkit­tävästi, kos­ka liiken­teen hait­to­jen rajoit­ta­mi­nen paran­si asum­isolo­suhtei­ta. Vielä 1960-luvul­la asun­not oli­vat Kru­u­nun­haas­sa halvem­pia kuin Tapiolassa.

Helsin­gin Sanomien lois­tavas­sa artikke­lis­sa oli mielestäni yksi asi­avirhe. Siinä san­ot­ti­in, että Smith-Polvisen liiken­nesu­un­nitel­man arvio autoli­iken­teen määrästä meni aivan pieleen.  Ei ennuste mitenkään virheelli­nen ollut. Se olisi toden­näköis­es­ti toteu­tunut, jos suun­nitel­man mukaiset moot­tori­ti­et olisi raken­net­tu. Kaupungis­sa on auto­ja juuri niin paljon kuin sen teille ja kaduille mahtuu.

 

 

Saako suomalaisetkin ampua rajalle?

Opimme siis, että ilmastopako­laiset pitää ampua rajalle.

Var­teenotet­ta­va ske­naario ilmas­ton­muu­tok­ses­sa on Golf-vir­ran pysähtymi­nen. Suomelle luvat­tu läm­pen­e­m­i­nen muut­tuisikin kylmen­e­misek­si. Kat­sokaa kar­tas­ta, mitä Kanadas­sa on 60 lev­eyspi­irin pohjoispuolella.

Jos iki­jää alkaa peit­tää Suomea, tämä maa muut­tuu mah­dot­tomak­si paikak­si elää. Saako jäätä pak­enevat suo­ma­laiset ampua rajalle?

Provokaationi näyttää onnistuneen

Myön­nän, että kir­joituk­seni varus­tau­tu­mis­es­ta hal­lit­se­mat­tomaan ilmas­ton läm­pen­e­miseen oli tarkoituk­sel­lis­es­ti pro­voka­tori­nen. Halusin osoit­taa, kuin­ka isoista ongelmista oli kyse. Tiesin, että ennus­teeni siitä, että elinkelvot­tomik­si muut­tuvil­ta aluei­ta siir­tyvän väestön asut­tamis­es­ta myös pieni Suo­mi jou­tu­isi kan­ta­maan oman suh­teel­lisen osansa, herät­täisi huomio­ta. Se oli tarkoituskin.

Nyt voin tun­nus­taa, ettei esit­tämäni ske­naario ole kovin toden­näköi­nen. Toden­näköi­nen ske­naario on paljon huonom­pi. Sen sijaan, että maail­many­hteisö asut­taisi rauhanomais­es­ti 500 – 1 000 miljoon­aa ihmistä sol­i­daaris­es­ti eri puo­lille maail­maa, tämä pää­tyy toden­näköis­es­ti suurin soti­in ja yleiseen kaaok­seen. Jäl­keen päin moni – jos jää henki­in – toivoo, että olisi jaet­tu sol­i­daaris­es­ti ja rauhanomaisesti.

Panen tämän postauk­sen perään sik­er­män mielip­iteitä. Ne kan­nat­taa lukea ajatuksella.

Mie­lenki­in­toista oli, että min­ua syytet­ti­in siitä, että täl­lainen ongel­ma syn­tyy. Ikään kuin minä sitä Inti­aa kuiv­aisin. Sen sijaan perus­suo­ma­laiset kyl­lä kuiv­aa­vat, kos­ka ovat esit­täneet, ettei ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisek­si pidä tehdä yhtikäs mitään. Tämä tule­vaisu­us on se, mihin hei­dän poli­ti­ikkansa johtaa. Jotkut aja­vat sitä ymmärtämät­tään ja fik­sum­mat täysin tietäen mitä tekevät.

Huo­mat­ta­va osa kom­menteista sivu­ut­ti Int­ian väkirikkaiden osien kuiv­u­misen sil­lä, että Afrikas­sa pitäisi syn­tyvyyt­tä vähen­tää. Tässä taisi maali vähän siir­tyä. Sit­ten san­ot­tin, että tämä on vain tekosyy islami­laiseen invaa­sioon. Tiedok­si, ettei Intia ole islami­lainen maa.

Jotenkin väsyt­tävä oli argu­ment­ti, että se, mitä Suomes­sa tehdään, ei vaiku­ta juuri mitään, joten muun maail­man pitää ottaa vas­tuu ja me saamme elää kuin pel­los­sa. Maa­pal­lo voidaan jakaa 1 460 viiden miljoona ihmisen joukkoon ja tode­ta, ettei niistä yhdenkään kan­na­ta tehdä mitään. Tätä sanomaa tuo poruk­ka levit­tää ympäri maail­maa. Hyv­in­voin­ti­val­tion rahoi­tus ei ole kiin­ni siitä, että minä mak­san vero­ja. Ihan OK, jos lopetan vero­jen maksun?

Näi­den ”kansal­liskon­ser­vati­ivien” hen­gen­heimo­laiset Puo­las­sa, Unkaris­sa, Aus­tralias­sa ja Yhdys­val­lois­sa toimi­vat aivan samoin, Yhdessä tuo liike on vas­tu­ut­ta siitä, että maail­ma menee kohden tuhoa.

Mut­ta sit­ten näistä postauk­sista. Ilmeis­es­ti jostain ”kansal­liskon­ser­vati­ivien” sivus­toil­ta oli vähän maalitet­tu. Niin saman­laisia oli­vat kom­men­tit. Ne ker­to­vat tuon porukan ajat­te­lu­tavas­ta kaiken. En voi sille mitään, mut­ta en pysty pitämään heistä.

  • Meil­lä on puo­lus­tusvoimat nimeno­maan sitä varten, että tänne tunget­taisi­in meiltä kysymättä.
  • Dar­win­is­mi ja ydi­naseet kuu­lu­vat samaan yhtälöön kun viimeisiä elinkelpoisia aluei­ta jae­taan. Siihen ei kuu­lu hillit­semätön kan­so­jen vaellus.
  • Ei sit­ten tule mieleen se, että rajat sul­je­taan väki­val­loin? Aika help­poa ampua köy­hät kävellen liikku­vat rajalle ja hukut­taa vaik­ka Välimereen.
  • Kuten edel­lä kir­joitin, Suo­mi itsenäisenä maana valvoo rajo­jaan. Tän­nehän on toki pyrit­ty tule­maan kysymät­tä esim. vuon­na ‑39, mut­ta suo­ma­laiset oli­vat eri mieltä.
  • Tässä islamistises­sa invaa­sios­sa ei ole kyse mis­tään ilmas­ton­muu­tok­ses­ta vaan kaler­gisu­un­nitel­mas­ta, mikä tähtää valkoisen rodun tuhoamiseen. Richard Nico­laus von Couden­hove-Kaler­gi oli yksi EU:n perus­ta­jai­sistä ja idea löy­tyy suo­raan hänen kir­jas­taan Prak­tis­ch­er Idealismus.
  • Osmon kuvaile­maan ongel­maan on meil­lä työka­lut ole­mas­sa, viimek­si sitä tarvit­ti­in 1939–45.
  • Olen samaa mieltä, varautu­mi­nen on aloitet­ta­va, jot­ta ei olla yhtä huonos­ti varus­taudut­tu kuin vuon­na 1939, jol­loin väestön­si­ir­toa (ja ‑vai­h­toa) Suomeen yritet­ti­in viimeksi.
  • Meil­lä Suomes­sa vihreä sisämin­is­teri Ohisa­lo vain­oaa yhtä poli­it­tista aatet­ta eli kansal­lis­sosial­is­mia, mut­tei sen sijaan väki­val­taista vasem­mis­toa­nark­istista antifaa. Ohisa­lo on toden­nut, että ”kyse ei ole vain väki­val­las­ta”. Sisämin­is­teri lin­jasi, että jo pelkkä kansal­lis­sosial­is­tis­ten mielip­itei­den rauhanomainen ilmaisu syn­nyt­tää niin suur­ta yhteiskun­nal­lista kuo­huntaa, että aate täy­tyy kieltää.
  • Suvereeni val­tio saa ihan kuule Osmo itse määrätä mitä sen alueel­la tapah­tuu tai on tapah­tu­mat­ta. Tänne ei yksikään inti­lainen tule jos me päätetään, että ei tule. Viimeisenä keinona sit­ten on ottaa ne aseet kouraan. Ei tul­lut ryssäkään kauhean kauas rajan yli ja niil­lä sen­tään oli vähän enem­män mukanaan kuin rääsynsä.
  • Se ilmas­ton­muu­tos on ihan tutk­i­tusti Suomen etu.
  • Mail­la on sitä varten armei­jat, joil­la väestövyöry pysäytetään tarvit­taes­sa vaik­ka Itämeren poh­jaan. Siel­lä on tilaa.
  • Vapaa­muu­rari ja kryp­to­ju­u­ta­lainen Soin­in­vaara val­it­si juuri kohtalonsa.

On varauduttava massiivisiin väestönsiirtoihin

Tiedän, että ei pitäisi liet­soa tap­pi­omielialaa, mut­ta viimeaikaisten uutis­ten val­os­sa olen tul­lut aiem­paakin vaku­ut­tuneem­mak­si siitä, ettei ole real­is­tista pysäyt­tää ilmas­ton läm­pen­e­mistä kah­teen asteeseen, puolesta­toista asteesta nyt puhumattakaan.

Kun näin on, on varaudut­ta­va sopeu­tu­miseen, eikä se tule ole­maan help­poa. Edessä on mas­si­ivisia väestön­si­ir­to­ja, kun esimerkik­si sadat miljoonat intialaiset jäävät ilman vet­tä Tiibetin jäätiköi­den sulaessa.

Myös suuri osa Afrikas­ta on käymässä elinkelvot­tomak­si. Euroopas­sakin tulee ongelmia veden saamisen kanssa Espan­jas­sa ja Italiassa.

Tämä voi johtaa myös maid­en välisi­in kon­flik­tei­hin. Ital­ialaiset saat­taisi­vat esimerkik­si ajatel­la, että Po-joen laak­so pitäisi voi­da pelas­taa tekemäl­lä mas­si­ivi­nen vesi­varas­to Sveit­si­in, jonne liian nopeasti tule­vat sulamisvedet varas­toidaan annos­teltavak­si pitkin kesää. Tähän pitäisi vara­ta kokon­ainen kan­toni. Sveit­siläisil­lä voi olla asi­as­ta toinen mielipide.

Min­ul­l­la on itse asi­as­sa aika utu­inen kuva siitä, mihin kaik­keen miedän pitää varautua. Pelkään, että se johtuu siitä, ettei oikein kukaan tiedä kun­nol­la. Siitä, mitä kol­men asteen läm­pen­e­m­i­nen tosi­asi­as­sa merk­it­see, on liik­keel­lä yllät­tävän vähän tietoa, vaik­ka tämän katas­tro­faalisen kehi­tyk­sen toden­näköisyys on suuri.

Sato­jen miljoonien ihmis­ten asut­ta­mi­nen uud­estaan ei ole aivan kivu­ton asia. Minne he menevät? Katse kään­tyy tietysti har­vaan asut­tui­hin mai­hin kuten Aus­trali­aan – ja esimerkik­si Suomeen. Suomen osu­us tulee ole­maan usei­ta miljoo­nia, eikä sitä meiltä kysytä.

Ilmas­ton­muu­tok­sen edis­tämistä kan­nat­ta­vat puolueet voisi­vat Suomes­sa ajatel­la myös tätä. Tosi­asi­as­sa hei­dän poli­ti­ikkansa johtaa juuri siihen ”väestön­vai­h­toon”, jota he julk­iste­tuis­sa ohjelmis­saan vastustavat.

Kiireisin ongel­ma ilmas­ton muu­tok­seen sopeu­tu­mises­sa ovat tämä elinkelvot­tomik­si käyvien maid­en väestön uudelleen asut­ta­mi­nen. Seu­raa­va ongel­ma on meren pin­nan nousu jäätiköi­den sulaes­sa. Se tapah­tuu onnek­si viipeel­lä, mut­ta jos meren pin­ta nousee vaikka­pa vain par­il­la metril­lä, val­ta­va määrä ihmisiä joutuu muut­ta­maan ran­nikoil­ta sisä­maa­han. Ran­nikot kun ovat kaikkial­la tiheästi asuttuja.

Helsin­ki varautuu kaavoituk­ses­saan meren pin­nan nousu­un metril­lä. Se on ehkä liian vähän.

Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­nen on niin gigant­ti­nen haaste, että siihen pitää alkaa varautua heti. Olisi pitänyt alkaa jo vuosia sit­ten. Tarvit­sisimme myös paljon lisää tutkimus­ta läm­pen­e­misen paikallis­es­ta vaikutuksesta.

Jos siis uskon, että ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisessä eäon­nis­tu­taan, kan­nat­taako siis luop­ua sen vas­tus­tamis­es­ta. No ei todel­lakaan. Vaik­ka läm­pen­e­m­i­nen kolmel­la asteel­la on katas­tro­faal­ista, läm­pen­e­m­i­nen neljäl­lä asteel­la on vielä moninker­tais­es­ti kasastrofaalisempaa.

Miten auttaa perusduunaria ahdingossa?

Olin vähäl­lä kir­joit­taa poikkipuolisia ajatuk­sia Postin palkoista, kun asia oli kuumim­mil­laan, mut­ta mal­toin mie­leni ja päätin kir­joit­taa, kun tilanne on rauhoit­tunut. Koko keskustelu ja sen saa­ma suun­ta häir­it­sivät min­ua suuresti, kos­ka vakavaa ongel­maa kor­jat­ti­in mielestäni taval­la, joka ei toi­mi – tai ei skaalaudu, kuten nyky­isin on muodikas­ta sanoa.

Postis­sa olti­in kiis­tat­ta heiken­tämässä työe­htosopimuk­sia. Se liit­tyy ongel­maan, jota kut­su­taan nimel­lä työ­markki­noiden polar­isoi­tu­mi­nen. Sel­l­ais­ten hyvien työ­paikko­jen määrä on vähen­emässä, joi­hin ei tarvi­ta mitään eri­ty­istä osaamista tai koulutusta.

Ilmiö näkyy parhait­en mielestäni yllä olevas­sa kuvas­sa. Korkeampi koulu­tus on aina johtanut parem­paan työl­lisyy­teen, mut­ta 1980-luvun lop­ulle työt­tömyy­den tasot pysyivät jotenkin nipus­sa. Sen jäl­keen pelkän perus- tai kansak­oulun varas­sa ole­vien työt­tömyys on räjähtänyt.

Tästä esitetään paljon radikaalimpiakin luku­ja. Pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den työl­lisyysaste on vain 42 pros­ent­tia, mut­ta tämä on tilas­toil­la vale­htelemista. Ei-työl­lisi­in kuu­luu esimerkik­si 18 vuot­ta täyt­täneet luki­o­laiset. Työ­markki­noiden heit­to­pus­sei­hin eivät kuu­lu vain pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet, vaan myös merkit­tävä osa toisen asteen tutkin­non suorit­taneista. Onhan hei­dänkin työt­tömyysas­teen­sa 15 %

Olen­naista on, että työ­markki­na-ase­ma on heiken­tänyt nopeasti ja vakavasti työn­tek­i­jöil­lä, joil­la ei ole tar­jo­ta työ­nan­ta­jalle muu­ta kuin kak­si kät­tä. Näi­den kysyn­tä on vähen­tynyt ja määrä lisään­tynyt. Määrä on lisään­tynyt, vaik­ka koulu­tusaste on nous­sut, kos­ka moni aiem­min arvokas osaami­nen on menet­tänyt merk­i­tyk­sen­sä automaa­tion, dig­i­tal­isaa­tion ja glob­al­isaa­tion seurauksena.

Se mikä min­ua tässä asi­as­sa häir­it­si, oli että huomio kiin­nitet­ti­in 700 paket­ti­la­jit­teli­jaan, jot­ka aiot­ti­in pan­na samaan surkeaan työe­htosopimuk­seen varhais­jake­li­joiden kanssa. Varhais­jake­li­joi­ta on yli kymme­nen ker­taa enem­män. Onko kukaan kiin­nos­tunut hei­dän tilanteestaan?

Yksit­täis­ten työ­paikko­jen puo­lus­t­a­mi­nen kohta­laisen mas­si­ivisil­la tuk­i­lakoil­la pelas­taa joitakin onnekkai­ta, mut­ta jät­tää suuren enem­mistön heit­teille – niin kuin nyt ne varhais­jake­li­jat. Tämä ei ole voit­ta­va strategia

Puhu­mat­takaan niistä vielä huono-osaisem­mista, joiden työ­panok­ses­ta ei mak­se­ta euroakaan – siis työttömistä.

Pidän aika arve­lut­ta­vana yhteiskun­nal­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den kannal­ta, jos val­tio (tai kun­nat) ryhty­isi mak­samaan olen­nais­es­ti parem­paa palkkaa kuin mitä saman­laisille työn­tek­i­jöille mak­se­taan yksi­tyisel­lä puolel­la. Pitäisi paran­taa kaikkien asemaa.

Minä halu­aisin etsiä ratkaisua, joka aut­taa kaikkia yleis­es­ti eikä joitain onnekkai­ta erityisesti.

Olen­nainen kysymys on, mis­tä voisi löy­tyä töitä kor­va­maan entisiä hyviä duu­nar­i­työ­paikko­ja. Muual­la ne ovat löy­tyneet yksi­ty­i­sistä palveluista, mut­ta ei juuri meil­lä. Suo­mi on itsepalveluyhteiskunta.

Mik­si meil­lä ei ole kahvilois­sa tar­joil­i­joi­ta eikä huoltoasemil­la tankkaa­jia? Kos­ka ahne asi­akas ei halua mak­saa. Jos tar­joil­i­joiden palkat oli­si­vat pienem­piä tai jos hei­dän työhön­sä kohdis­tu­isi pienem­pi veroki­ila, tar­joil­i­joi­ta olisi enemmän.

Työ­markki­noiden huono-osais­ten ase­maa voi toki yrit­tää paran­taa nos­ta­mal­la alem­pia palkko­ja, mut­ta siinä on se vika, että se lisää työt­tömien määrää. Sik­si pitäisi antaa alimpi­en palkko­jen laskea, verot­taa niitä vähem­män ja tukea pieni­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulonsiirroilla.

Kom­ment­te­ja postin työehtosopimuskiistasta

Sodan ensim­mäi­nen uhri on totu­us. Sama kos­kee työ­markki­nari­ito­ja. Sik­si tietoni asi­as­ta ovat edelleen vajavaiset. Todel­li­sista palkkata­soista on täysin mah­do­ton saa­da tietoa, kos­ka ne  piilote­taan muodol­lisen taulukkopalkan ja eri­lais­ten palkan lisien muo­dosta­maan seka­sotku­un. Luulen, että tämä johtuu halus­ta estää eri alo­jen väliset palkkaver­tailut. Syynä lie­nee suo­ma­laisen sanan­laskun viisaus: kateus vie kalatkin vedestä.

Julk­isu­udessa ollei­den tieto­jen mukaan ulkop­uolisen on täysin mah­do­ton tietää, paljonko paket­ti­la­jit­telijoiden palkko­jen oli tarkoi­tus alen­tua ja mikä on palkkata­so ver­rat­tuna kil­pail­i­joiden käyt­tämään AKT:n sopimuk­seen. Raha­nar­voinen asia on myös, mil­laiset työa­jan jous­tot kum­mas­sakin sopimuk­ses­sa on. Ilmeis­es­ti kuitenkin Posti ei pysynyt täysin totu­udessa väit­täessään, että se pyrkii palkkakus­tan­nuk­sis­sa kil­pail­i­joiden tasolle Taisi yrit­tää vähän alle.

Aina voi yrit­tää. Helsingis­sä se ei ainakaan olisi onnis­tunut, kos­ka työn­tek­i­jät oli­si­vat äänestäneet jaloil­laan. Muual­la, jos­sa työti­laisuuk­sia on vähem­män, olisi ehkä onnistunutkin.

En pidä kuitenkaan suo­ta­vana, että Posti ryhtyy han­kki­maan kil­pailue­t­ua kil­pail­i­joi­ta huonom­mil­la työe­hdoil­la, vaik­ka en pidä perustel­tuna sitäkään, että postin pitäisi mak­saa mui­ta parem­pia palkko­ja vain, kos­ka veron­mak­sa­jat rahoittavat.

Kuin­ka huonoista palkoista oli siis kyse?

Olisi pitänyt kir­joit­taa tämä osa aiem­min, kos­ka olen hukan­nut läh­teen. Jos­sain iltapäiväle­hdessä näytet­ti­in palkkakuit­tia sitä, kuin­ka alas tämä uusi jo voimaan astunut työe­htosopimus oli palkat vienyt. Entisen luot­ta­mus­miehen palkkakuitis­sa luki noin 1600 €/kk, mikä onkin vähän. Kävi kuitenkin ilmi, että hän teki lyhen­net­tyä työvi­ikko, 25 tuntia/viikko (osaeläke?). Kokoaikaisen työn palk­ka olisi siis noin 2600 euroa. Se on selvästi alle medi­aa­ni­palkan, mut­ta merkit­tävästi enem­män kuin olisi luul­lut niistä julk­isu­udessa ole­vista varhais­jake­li­joiden tuntipalkoista.

(Huo­mat­takoon kuitenkin, että tieto on peräisin iltapäiväle­hdestä, eikä sen totu­udel­lisu­u­teen voi täysin luottaa.)

Perushoita­jil­la on paljon pidem­pi koulu­tus, mut­ta palk­ka on noin 500 €/kk heikompi.

Pait­si, että pienet palkat ovat pieniä, ne ovat suh­teessa toisi­in­sa pahasti vääristyneitä. Jotenkin tämä ammat­tiy­hdis­tys­ten edun­valvon­ta on johtanut nais­ten palkko­jen polkemiseen.

Strate­gia kokon­aan uusiksi

Mitä halu­an sanoa on, että tämä työ­markki­noiden polar­isoi­tu­mi­nen on vihe­liäi­nen ongel­ma, joka uhkaa koko lib­er­aalia demokra­ti­aa. Se nähti­in torstaina Bri­tan­ni­as­sa, jos­sa alem­man keskilu­okan äänestäjät äänes­tivät epä­toivois­saan omaa etu­aan vastaan.

Tälle asialle pitää tehdä jotain ja isosti. Ay-liik­keen keinot eivät tässä kuitenkaan auta vaan johta­vat pitkäl­lä aikavälil­lä vain huonom­paan suuntaan.

Tarvi­taan vapaampia työ­markki­noi­ta JA todel­la mas­si­ivista panos­tus­ta pieni­palkkaisten vero­jen alen­tamiseen ja täy­den­tävi­in tulonsiirtoihin.

Yhdessä nämä kak­si vievät paljon parem­paan suun­taan kuin kumpikaan erik­seen. Pelkät vapaam­min toimi­vat työ­markki­nat köy­hdyt­tävät pieni­palkkaisia, joten on loogista niitä vas­tus­taa. Pelkästään pieni­palkkaisia tuke­vat täy­den­tävät tulon­si­ir­rot aut­ta­vat köy­hyy­teen, mut­ta eivät yllä ole­van kuvan osoit­ta­maan ongel­maa, työttömyyteen.

Se pieni­palkkaisten tukem­i­nen, jota maa kipeästi tarvit­see, ei ole aivan hal­pa jut­tu. Puhutaan ainakin mil­jardista. Sik­si lom­pakkoaan rakas­ta­vat kokoomus­laiset eivät sitä halua. Demar­it taas eivät halua sik­si, että tämä strate­gia, vaik­ka olisi pieni­palkkaisille parem­pi, pienen­tää ay-liik­keen roolia.

= = = =

Vuo­den 2014 bud­jet­tineu­vot­teluis­sa tehti­in vähän niin kuin tässä esitän. Sovitel­tua päivära­haa saa­vat sai­vat 300 euron suo­jao­su­u­den ja niin sai­vat myös asum­is­tukea saa­vat pieni­palkkaiset. Yhdessä nämä toimet paran­si­vat osa-aikaisten kau­pan työn­tek­i­jöi­den net­toan­sioi­ta yli 200 €/kk eli yli 20 %.  Kysyin Maj-Len Remahlil­ta, kos­ka hän on saanut tupo-pöy­dässä aikaan jotain vas­taavaa, mut­ta hän ei vastannut.