Wahroosin “Kuinkas tässä näin kävi?” kannattaa lukea, mutta ei uskoa kaikkea

Luin tai oikeas­t­aan kuun­telin Björn Wahlroosin kir­jan ”Kuinkas tässä näin kävi?”. Olin ensin ajatel­lut skipa­ta koko kir­jan, mut­ta Six­ten Kork­man kehui sen alku­osaa, joten päätin kuunnella.

Six­ten oli oike­as­sa. Kir­jan ensim­mäi­nen puolisko on todel­la hyvä ja ana­lyyt­ti­nen taloushis­to­ria sodan­jälkeis­es­tä Suomes­ta. Opin paljon.

Se alkoi sotako­r­vauk­sil­la ja neu­vos­tokau­pal­la. Oli min­ulle uusi asia, että idänkau­pan sään­nöt pakot­ti­vat suo­ma­laisen teol­lisu­u­den tehot­tomaan omavaraisu­u­teen. Vai­h­tokaup­paan kel­paisi­vat vain tuot­teet, joiden koti­maisu­usaste oli korkea. Sik­si kaik­ki piti tehdä itse, vaik­ka olisi ollut järkevä käyt­tää ulko­maisia ali­hankki­joi­ta ja erikois­tua itse siihen, mis­sä on hyvä. Niin muual­la tehtiin.

Idänkau­pan seu­rauk­se­na Suomes­ta tuli maa, jos­sa ei kan­nat­tanut tehdä eikä tehty mitään hevos­ta pienem­pää. Ruot­si on saat­tanut maail­malle mon­ta men­estyvää kulu­tus­tavarabrändiä ja Suo­mi hal­paa bulkkia. Luulisi, että näin syr­jäisen maan ei logis­ti­sista syistä kan­nat­taisi erikois­tua kilo­hinnal­taan hal­paan tuotan­toon, jon­ka kul­jet­ta­mi­nen on kallista.

Suomen Pankin kum­mallis­es­ta rahapoli­ti­ikas­ta Nalle tekee minus­ta suo­ranaisen pal­jas­tuk­sen. Minä olen aina ihme­tel­lyt, miten joku saat­toi olla niin pöhkö, että ajaa Suomen syvään lamaan pönkit­tämäl­lä liki 20 pros­entin koroil­la epäre­al­is­tista markan arvoa. Nalle ker­too keskustelleen­sa val­u­ut­tapoli­ti­ikas­ta Suomen Pankin Markku Pun­ti­lan kanssa. Tämä oli sanonut, että tarkoi­tus on pakot­taa työ­markki­nat uud­is­tu­maan suuren laman uhal­la ja luop­umaan muun muas­sa työe­htosopimusten yleis­si­tovu­ud­es­ta. Pakko ei onnis­tunut vaan lamaan men­ti­in ja syvään. Ja pakkodevalvaatioon.

Jos tuo on tot­ta, koko Suomen Pankin poli­ti­ik­ka aset­tuu out­oon val­oon. Puhuisin läh­es maan­petok­ses­ta. Oliko täl­lä myös pankki­val­tu­us­mi­esten ja muun muas­sa Har­ri Holk­erin ja Kale­vi Sor­san siu­naus, vai eivätkö he ymmärtäneet, mitä oli­vat tekemässä ja siunaamassa?

Nalle on selvästi valmis­tau­tu­mas­sa eläkepäivi­in­sä, kos­ka hän tekee toisenkin pal­jas­tuk­sen. Tai ei se oikeas­t­aan mikään pal­jas­tus ole. Hän huo­maut­taa, että vuo­tisia veroka­len­tere­i­ta lukies­sa ei pitäisi kat­soa keitä siel­lä on vaan keitä siel­lä ei ole. Hän itsekään ei ole enää, kos­ka asuu Ruot­sis­sa. Hänen mukaansa aika paljon hänen­laisi­aan on siirtänyt omaisuuten­sa ja tulon­sa ulko­maille. Tämä tietysti pienen­tää Suomen tulo­ero­ja, mutta…

Piket­ty on oike­as­sa siinä, että tulo­jen tasaus edel­lyt­täisi globaale­ja toimia.

Kir­jan lop­pu­osa ei todel­la ole yhtä hyvä, mut­ta on ominta Wahlroosia. Siinä Nalle julis­taa, että työelämän jäykkyy­det, yleis­si­tovu­us (joista hän muis­taa maini­ta, että siitä päätet­ti­in SAK:n kan­nan vas­tais­es­ti. Minäkin muista Niilo Hämäläisen paasan­neen tele­vi­sios­sa, että tämän on por­varei­den vihon­vi­imeinen juoni ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä vas­taan, kun samat edut saa kuu­lumat­ta liit­toon) ovat vie­neet maan taloudenturmioon.

Nalle huo­maut­taa aivan oikein, että poli­it­ti­nen johta­ju­us on Suomes­ta kadon­nut. Hän syyt­tää siitä puolueken­tän pirstou­tu­mista ja esit­tää ratkaisuk­si vähem­män suh­teel­lista vaal­i­ta­paa, esimerkik­si kol­men hen­gen vaalipiirejä.

En ole var­ma, johtaisi­vatko Nallen lääk­keet taloudel­liseen men­estyk­seen, mut­ta siinä hän on oike­as­sa, ettei tämä maa ole teol­lisu­us­maana enää alku­unkaan kil­pailukykyi­nen. Kil­pailukykyä ei kan­na­ta mita­ta palkkata­so­ja ver­taa­mal­la vaan kat­so­ma­l­la, mihin yri­tyk­sen investoi­vat ja mihin eivät. Suomeen ei investoi­da juuri mitään. Täl­lä menol­la teol­lisu­us maas­ta hiipuu pois. Talouskasvua­han maas­sa ei ole ollut kymme­neen vuo­teen, mitä nyt ihan viime aikoina vähän ja ohimenevästi.

Onhan se vähän surullista, että Suo­mi on taan­tu­mas­sa pelkäk­si raa­ka-ainei­den tuot­ta­jak­si tuot­ta­maan sel­l­ua ja met­alle­ja, jot­ta muut voisi­vat jalostaa niistä arvokkai­ta tuot­tei­ta. Euroopan Japanista Euroopan Kongoksi.

Suomelle Wahlroos näkee men­estymis­mah­dol­lisuuk­sia dig­i­taloute­na, mut­ta huo­maut­taa, ettei tämä duu­nar­ia paljon lohdu­ta. Dig­i­talouden suuria tulo­ja voi olla myös vaikea verot­taa, kos­ka korkei­ta vero­ja pääsee pakoon muut­ta­mal­la maas­ta – tässä Wahlroos puhuu kuin kokemusasiantuntija.

Aika pes­simistisen kuvan Wahlroos luo Suomen taloudel­lis­es­ta tule­vaisu­ud­es­ta. Pes­simis­min perusteista on vaikea löytää aukkoa. Niitä löy­tyy kyl­lä hänen esit­tämistään lääkkeistä.

Tästä aiheesta tek­isi mieli jatkaa ja pohtia, mitä mah­dol­lisuuk­sia taan­tu­val­la Suomel­la on ylläpitää nyky­istä taloudel­lista tasa-arvoa.
On tietysti mah­dol­lista huole­htia ennen kaikkea henkilöko­htais­es­ta taloudel­lis­es­ta tur­val­lisu­ud­es­ta ja tyy­tyä nykyiseen tai tästä ehkä vähän laske­vaan elin­ta­soon ja elää siihen tyy­tyväisenä. Toisen vai­h­toe­hdon mukaan hyväksytään jous­ta­mavam­mat työ­markki­nat ja sen mukana suurem­mat taloudel­liset riskit ja saa­da keskimäärin parem­pi elintaso.

Minus­ta pitäisi hyväksyä suurem­mat palkkaerot ja tasa­ta tulo­ero­ja täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Tämä siis erään­laise­na koti­mais­ten työ­paikko­jen sub­ven­tioma­l­li­na, mut­ta se onkin sit­ten toisen jutun arvoinen asia.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 10.12.2019

Käsit­telyssä asun­tok­er­rosalaa 12 000 asukkaalle.

Pöy­dälle pan­nut asiat

Nal­len­rin­teen kaa­va Malmin lentokenttäalueella

2 800 onnel­lista uut­ta helsinkiläistä saa täältä asun­non. Kaupungille taloiudel­lis­es­ti hyvin kan­nat­ta­va kaa­va, help­po rak­en­taa ja sik­si esir­aken­nustyöt halpoja.

Her­ne­saaren kaava

His­to­ri­an suurin kaa­va, 7 800 asukas­ta ja paljon työ­paikko­ja, Kokoomus kipuilee keskus­tatun­nelin kanssa. Eteläisen Helsin­gin liikenne tulee puurou­tu­maan joka tapauk­ses­sa, ellei ruuhka­mak­su­ja ote­ta käyt­töön. Tähän ei puolen mil­jardin euron tun­neliy­hteys Län­siväylälle oikein auta, kos­ka ihmiset eivät enim­mäk­seen ole menos­sa Länsiväylälle.

Hakaniemen­ran­taan 1 250 asukasta

Tässä on ongel­mana taas ker­ran pysäköin­ti.  Minä ja moni muukin on ollut siinä käsi­tyk­sessä, että koko alueelle piti tul­la markki­nae­htoinen pysäköin­ti eli kaavamääräyk­ses­tä pois­tet­taisi­in velvol­lisu­us rak­en­taa normin mukainen määrä autopaikko­ja. Sinän­sä niitä saa rak­en­taa kuin­ka paljon halu­aa. Virkemiesten tulkin­nan mukaan tämä koskikin vain kolmea ran­nan taloa. Nykyisen kadun päälle raken­net­tet­ta­van läh­es tuhan­nen asukkaan kort­teli­in on raken­net­ta­va noin 200 hyvin kallista autopaikkaa. Ymmär­rän kaavamääräyk­sen vielä niin, että autopaikat on osoitet­ta­va ton­til­ta, joka noin tiivi­is­sä rak­en­teessa on eri­tyisen kallista. Olisi­han siihen viereen tulos­sa 700 euron tori­park­ki. Eikö niitä voisi vuokra­ta sieltä?

Hakaniemen ran­nan alue tulee muut­tumaan tämän kaa­van ja jo hyväksy­tyn hotel­likaa­van myötä dramaattisesti.

Jalankulk­i­joiden kadun­yl­i­tysjär­jeste­ly­jen suunnitteluperiaatteet

Nyt var­maankin jo päätetään. Liiken­nesu­un­nit­telupääl­likkö on onnis­tunut häl­ven­tämään pahim­mat epäluulot.

Toimi­alan tulos­bud­jet­ti vuodelle 2020

Helsin­gin kiin­teistö­toi­mi on suuren luokan rahankäyttöä.

Menop­uolel­la menee investoin­teina katu­i­hin ja liiken­neväyli­in 149 M€, raken­nuk­si­in ja niiden kor­jauk­seen 260 M€, jos­ta koulu­raken­nusten kor­jauk­si­in 92 M€. Puis­toi­hin ja liikun­ta-alueisi­inkin 33 M€.

Rahaa myös tulee, yhteen­sä mil­jar­di euroa, jos­ta val­taosa, 780 M€ on vuokrat­u­lo­ja. Toim­intakate on 513 M€, jos­ta kuluu pois­toi­hin 265 M€, joten tulok­sek­si tulee 247 M€.

Kiin­teistöjä myy­dään 133 miljoon­al­la eurolla.

Sinän­sä olen sitä mieltä, ettei virkamiesor­gan­isaa­tio ole rak­en­teeltaan paras pyörit­tämään täl­laista omaisu­us­mas­saa. En siis arvostele henkilöitä vaan toim­intat­a­paa ja ‑val­tuuk­sia.

Puoti­lan ostari nurin ja tilalle hybridirakentamista

Tämä oli meil­lä 27.8.2019 eikä kaavaan ole tehty merkit­täviä muu­tok­sia lausun­to­jen johdosta.

Län­si-Helsin­gin raitiotei­den yleissuunnitelma

Ilah­dut­ta­va suun­nitel­ma. Pikaratik­ka Kolmikul­mas­ta Man­ner­heim­inti­etä Munkkiniemeä viistäen Huopalah­den ja Vihd­in­tien kaut­ta Pohjoishaa­gan ase­mal­la  ja edelleen Kantelettarentielle.
Uudet kiskot myös Topeliuk­senkadul­la ja Fredal­la välil­lä Kamp­pi-Bule­var­di. Nelo­nen siir­tyy kulke­maan Topeliuk­senkat­ua pitkin Töölön­torin kaut­ta ja sieltä edelleen joko Eiraan tai Kata­janokalle — laskel­mat on tehty sen perus­teel­la, että nelo­nen menisi Eiraan, Kymp­pi Kata­janokalle ja ykkö­nen kympin nykyiselle päät­tärille, mut­ta tästä ei vielä päätetä.

Ratikkakisko­jen tieltä pois­tuu pysäköin­tipaikko­ja. Ne kor­vataan lisäämäl­lä vinopy­säköin­tiä sivukaduil­la (edel­lyt­tää niiden muut­tamista yksisu­un­taisik­si) ja kaven­ta­mal­la jalka­käytäviä. Jotenkin tun­tu­isi parem­mal­ta siirtää nämä paikat kau­pal­lisi­in pysäköintilaitoksiin.

Län­silinkin yleissuunnitelma

Ihan hirveä ajo­ramp­pi Ruo­holan­den sil­lalle. Minä olisin valmis käyt­tämään aika paljon investoin­ti­ra­haa tämän estämisek­si. Kos­ka nämä investoin­ti­tarpeet johtu­vat sata­mas­ta, sata­man pitäisi osal­lis­tua kustannuksiin.

Gunil­lantie 3:n asemakaava

Tämä kaa­va oli meil­lä 28.8. Nyt se on palan­nut lausun­nol­ta eikä siihen juuri ole tehty muu­tok­sia. Aiem­min jotain huolto­varikkoa varten oli varat­tu kokon­ainen kort­teli. Nyt se pure­taan ja sijoite­taan asuin­talo­jen alak­er­taan. Miten ihmeessä ennen haaskat­ti­in kaavoituk­ses­sa maa­ta täl­lä tavalla?

120 uut­ta asukasta.

 

 

 

 

200 pakollista pysäköintipaikkaa Hakaniemeen

Hakaniemen ranta osal­lis­tuu kokeilu­un markki­nae­htois­es­ti pysäköin­nistä. Se ei tarkoi­ta, ettei alueelle raken­neta autopaikko­ja vaan, että niitä raken­netaan niin paljon kuin tule­vat asukkaat halu­a­vat, mut­ta ei enem­pää. Käytän­nössä niitä ehkä ei raken­neta, vaan asukkaat vuokraa­vat paikkansa torin ale raken­net­tavas­ta pysäköin­tilu­o­las­ta, kos­ka tämä on todennäköisest5i halvem­pi vaihtoehto.

Kaavas­sa on naa­puriko­rt­telis­sa kuitenkin noin 200 pakol­lista autopaikkaa. Tämä oli pieni yllä­tys, kos­ka minä ja moni muukin oli siinä käsi­tyk­sessä, että tämä kort­teli kuu­luu markki­nae­htoisen pysäköin­nin kokeilu­un. Kyseinen kort­teli raken­netaan nykyisen Hakaniemen sil­lalle johta­van tien päälle. Tie siir­tyy lähem­mäs Mer­i­hakaa samal­la, kun Hakaniemen sil­ta kor­vataan uudella.

Liiken­nesu­un­nit­telupääl­likön seli­tys oli, ettei tässä voi har­joit­taa markki­nae­htoista pysäköin­tiä, kos­ka alue kuu­luu asukaspysäköin­nin piiri­in. Myön­nän läh­es ilmaisi­in asukaspysäköin­tipaikkoi­hin liit­tyvän yhteismaaongelman.

Ongel­ma on kuitenkin ratkaistavis­sa yksinker­tais­es­ti. Päätetään, että osoite tässä kort­telis­sa ei oikeu­ta asukaspysäköin­ti­tun­nuk­seen. Syr­jivää? Ei sen syr­jiväm­pää kuin on määräys rak­en­taa järkyt­tävän kalli­ita autopaikko­ja, jot­ta ei käyt­täisi noi­ta kadun­var­si­paikko­ja. Pahim­mil­laan tämä syr­jimi­nen siis pakot­taa rak­en­ta­maan autopaikko­ja, kos­ka ei voi käyt­tää kadun­var­si­paikko­ja. Kaavamääräys pakot­taa siihen, vaik­ka asukkaista yhdel­läkään ei olisi autoa.

Kyse ei ole aivan vähäis­es­tä asi­as­ta. Nuo 200 autopaikkaa mak­sa­vat arvi­ol­ta 10 M€. Tätä lukua en papereista löytänyt, mikä ei tarkoi­ta, etteikö sitä jos­sain olisi. Käytin varovais­es­ti lukua 50 000 €/paikka, mut­ta noin tiivi­isti raken­netul­la ton­til­la luku voi olla huo­mat­tavasti suurempi.

Autopaikkanor­mi on 1/150k‑m2. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa, että kym­men­tä asun­toa kohden on raken­net­ta­va 4–5 autopaikkaa. Ei auto­ja omis­te­ta tuol­la alueel­la läh­eskään noin paljon, keskimäärin vain noin 2/10 asun­toa, vaik­ka asukaspysäköin­ti on käytän­nössä ilmaista. Alueel­la ei myöskään ole pulaa asukaspysäköin­tipaikoista, kos­ka auton omis­t­a­mi­nen tuol­la alueel­la ei nyt vain ole tapana eikä tarpeellista.

Kuka nuo autopaikat joutuu mak­samaan? Maan­omis­ta­ja eli kaupun­ki, kos­ka ton­tin arvo las­kee jok­seenkin tarkkaan autopaikko­jen aiheut­ta­man lisäkus­tan­nuk­sen verran.

Haaskaavaa rahan käyttöä.

Syntyvyys ja maahanmuutto

Jokaisel­la on oma seli­tyk­sen­sä syn­tyvyy­den lasku­un – yleen­sä sel­l­ainen, joka tukee hänen ajatusmaailmaansa.

Pelkään, ettei syynä ole lap­siper­hei­den huonon­tunut ase­ma. Sille sen­tään voisi tehdä jotain. Uskon, että syynä on lapset­tomien elämän muut­tumi­nen mie­lenki­in­toisem­mak­si. Nuorten aikuis­ten maail­ma tar­joaa aiem­paa enem­män kaikkea kiehto­vaa. Lap­sia ei tarvi­ta tuo­maan sisältöä elämään. Sille on vaikea tehdä mitään.

Vähän samas­ta syys­tä helsinkiläis­nuoret mak­sa­vat jär­jet­tömästi asumis­es­ta Kallios­sa, keskel­lä kaikkea mielenkiintoista.

Toki nuorten aikuis­ten taloudelli­nen epä­var­muuskin vaikut­taa, mut­ta ei se ole niin paljon huonom­mak­si ole men­nyt, että selit­täisi asi­aa kuin pieneltä osin.

On siis vain mukaudut­ta­va alhaiseen syn­tyvyy­teen ja otet­ta­va huomioon, että syn­tyvyys voi laskea vielä tästäkin. Jokainen sukupolvi olisi nyky­menol­la kol­man­nek­sen edel­listä pienempi.

Vielä ei ole julka­istu laskelmia, mitä eläkkeille ja eläke­mak­suille tapah­tuu, mut­ta pian tämän karseu­den edessä ollaan. Ja vanhustenhoidolle.

Aluk­si syn­tyvyy­den alen­e­m­i­nen vain vahvis­taa julk­ista talout­ta. Eivät syn­tymät­tömät lapset olisi kah­teenkymme­neen vuo­teen töi­hin men­neet, mut­ta koulu­un oli­si­vat. Onkin ris­ki, ettei asialle tehdä mitään, kos­ka aku­ut­tia ongel­maa ei vielä ole. Paha jut­tu nuorten kannalta.

Vaik­ka Euroop­pa har­maan­tuukin, nuo­ria on maail­mas­sa paljon. Seu­raav­ina vuosikym­meninä kym­meniä miljoo­nia nuo­ria aikuisia tulee muut­ta­maan Euroop­paan Aasi­as­ta ja Afrikas­ta – taval­la tai toisella.

Suomeen tarvi­taan 35 000 työperästä maa­han­muut­ta­jaa vuodessa.

Työperäistä maa­han­muu­ton osalta saa olla Kanadan tavoin valikoi­va. Pako­laisia ei voi vali­ta. Sik­si he eivät demografista ongel­maamme ratkaise, kos­ka useimpi­en koulu­tus ei vas­taa työelämämme vaatimuksia.

Pako­lais­ten lapset tule­vat käymään suo­ma­laisen koulun ja ovat sik­si paljon van­hempiaan osaavampia. Ja puhu­vat suomea.

Sivu­juon­teena san­ot­takoon, ettei pako­lais­poli­ti­ikkakaan ole kovin johdon­mukaista. Maa­han pääs­sei­den oikeustur­vas­ta pide­tään koroste­tun hyvää huol­ta, mut­ta maa­han pääsemistä saa estää miten tahansa luku­un otta­mat­ta rajalle ampumista. Oikeusmurhia saa tehdä, mut­ta vain maan rajo­jen ulkopuolella.

Suomen on vaikea houkutel­la halut­tua työvoimaa. Emme ole houkut­tele­via johtuen mar­rasku­us­ta, kum­mallis­es­ta kielestä ja epälu­on­tev­as­ta suh­tau­tu­mis­es­ta muun näköisi­in. Tätä ajatellen tun­tuu kaistapäiseltä, että niitäkään, joille olisi työ­paik­ka odot­ta­mas­sa, ei maa­han päästetä tai sitä viivytetään.

Super­cellin halu­amien huip­punört­tien seisot­ta­mi­nen jonos­sa kahdek­san kuukaut­ta on eri­tyisen käsit­tämätön­tä. Annamme paljon tasoi­tus­ta Virolle, jonne pääsee viivytyksettä.

Tur­va­paikan hak­i­joista voisi koulutet­tu­jen ja työ­paikan saanei­den antaa jäädä maa­han työlu­van turvin, vaik­ka perus­teet human­itääriseen lupaan eivät täyttyisikään.

Olemme avut­to­mia työl­listämään human­itäärisiä maa­han­muut­ta­jia. Se tulee meille kalli­ik­si. Pitäisi tun­nus­taa, että työ­nan­ta­jan silmis­sä maa­han­muut­ta­jat eivät ole ainakaan aluk­si yhtä hyvää työvoimaa kuin suomea puhu­vat. Kun tosi­a­sia on ensin saatu tun­nuste­tuk­si, voidaan miet­tiä keinoa: palkkatu­ki tai palka­s­ta tin­kimi­nen. Nyt maa­han­muut­ta­jat työl­listyvät Wolt-kuskeik­si tai rak­en­tamisen kaltaisille aloille, joil­la käytän­nön palkat ovat TES:n taulukkopalkko­jen yläpuolel­la, jol­loin maa­han­muut­ta­jalle on lail­lista mak­saa mui­ta huonom­paa palkkaa.

Tarvit­semme laa­ja-alaisen maa­han­muut­to-ohjel­man, joka pitäisi tehdä tosi­asi­at tun­nus­taen ilman minkään värisiä ide­ol­o­gisia silmälaseja.

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kokoomuk­sen Nykypäivä-lehdessä haastaja-palstalla

Onko joukkoliikenteen suosio Helsingissä vähentynyt?

Lisää kaupunkia Helsinki­in ‑ryh­mässä etsit­ti­in syytä siihen, mik­si joukkoli­iken­teen suo­sio on Helsin­gin Sanomien mukaan pienen­tynyt Helsingis­sä vuodes­ta 2012 vuo­teen 2018. Kir­joitin siihen pitkän vas­tauk­sen. Kos­ka näin sen kanssa paljon vaivaa, julkaisen vas­tauk­sen myös täällä.

Onko joku vaivau­tunut luke­maan tuo­ta tutkimusta?

Siinä käyte­tyn otan­tamenetelmän vuok­si tulok­set eivät ole kovin tarkko­ja, joten pie­nil­lä muu­tok­sil­la ei olisi mitään tilas­tol­lista merk­i­tys­tä. Mut­ta tuo tutkimus ei myöskään ker­ro, että joukkoli­iken­nematkat oli­si­vat vähen­tyneet. Tutkimuk­sen mukaan ne ovat henkeä kohden pysyneen ennal­laan ja siis kas­va­neet väk­ilu­vun mukana. Väestönkasvu oli 7,3%.

Eri­lais­ten matko­jen määrä lisään­tyi Helsingis­sä seuraavasti:
Autot 3,6 %
Joukkoli­ikenne 7,2 %
Fil­lar­it 84 %
Käve­ly 35 %.
Minus­ta tämä ei näytä mitenkään toivottomalta.Kun käve­ly ja pyöräi­ly ovat lisään­tyneet, on matko­jen kokon­ais­määrä kas­vanut ja sik­si joukkoli­iken­teen osu­us on pienen­tynyt vaan ei käyt­tö. Kun kat­somme vain auto- ja joukkoli­iken­nematko­ja, joukkoli­iken­teen osu­us on kasvanut.

Mut­ta sit­ten otan­nas­ta. Haas­tat­telu­un kut­sut­ti­in paljon yli 38 000 henkeä ja heistä run­saat kymme­nen­tuhat­ta (28%) suos­tui. Näin mata­la vas­taus­pros­ent­ti tuot­taa melkein var­masti oto­sharhaa, kos­ka vas­taami­nen ei ole sat­un­naista. Oto­sharhas­ta ker­too jotain se, että autot­tomi­in koti­talouk­si­in kuu­lui vas­taa­jista 26 %, vaik­ka heitä tilas­tokeskuk­sen rek­ister­i­ti­eto­jen mukaan pitäisi olla 32 %. Auton­o­mis­ta­jat ovat siis vuo­den 2018 näyt­teessä yliedustettuja.
Vierask­ieli­nen väestö vas­tasi todel­la laiskasti ja on sik­si voimakkaasti aliedustettuna.

Jos halu­aa seu­ra­ta joukkoli­iken­teen käyt­tömääriä, aika paljon luotet­tavam­paa dataa saa HSL:n lipun­myyn­nistä. HSL:n lip­putu­lot ovat metron ja Kehäradan käyt­töön oton jäl­keen kas­va­neet tun­tu­vasti ja liiken­nemärät Län­siväyläl­lä vähen­tyneet. HSL:n lip­pu-uud­is­tus toteutet­ti­in kevääl­lä 2019, joten se ei voin­ut tähän tutkimuk­seen vaikuttaa.

Raidein­vestoin­nit lisäävät joukkoli­iken­teen kulku­ta­pao­su­ut­ta lähin­nä sitä kaut­ta, että rak­en­t­a­mi­nen keskit­tyy asemien ympärille. Se ei tapah­du ihan heti.

Ylipään­sä Helsin­gin Sanomia ei kan­na­ta pitää läh­teenä, jos uutiseen liity numeroita.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 3.12.2019

Kun viime kok­ouk­ses­sa jätet­ti­in molem­mat isot kaa­vat pöy­dälle, nyt on käsit­telyssä asun­tokaavo­ja 13 600 asukkaalle. Tuon kokoinen kun­ta olisi Suomes­sa 80. suurin.

Nal­len­rin­teen ase­makaa­va Malmin lento­ken­tän alueella

Selostet­tu viikko sit­ten. 2 800 asukasta

Her­ne­saaren asemakaava 

Selostet­tu viikko sit­ten. Kokoomus kipuilee sen kanssa, ettei täältä pääsekään keskus­tatun­nelia pitkin Län­siväylälle. 7 600 asukasta

Mar­i­an kasvuyrityskampus

Selostet­tu viime viikol­la. Muut­taa aluet­ta radikaalisti.

Jalankulk­i­joiden kadunylitysjärjestelyt

Tässä on monia hyviä asioi­ta. Esimerkik­si hil­jaisil­ta kapeil­ta kaduil­ta pois­te­taan suo­jati­et kokon­aan niin, että tien saa ihan lail­lis­es­tikin ylit­tää mis­tä huvittaa.

Min­ua siep­paa se, että kun autoil­i­jat rikko­vat lakia, pitää jalankulk­i­joil­ta pois­taa suo­jateitä. Peri­aat­teek­si edis­tetään, että jos kaisto­ja on samaan suun­taan kak­si, suo­jatielle on joko tehtävä liiken­neval­ot tai suo­jatie on pois­tet­ta­va. Kos­ka liiken­neval­o­ja ei voi olla kovin lähel­lä toisi­aan, esimerkik­si Koske­lantieltä on tarkoi­tus pois­taa puo­let suojateitä.

Parem­pi olisi Viron tyyli­in kam­er­avalvon­ta suo­jateille ja kort­ti pois, jos ohit­taa suo­ja­tien eteen pysähtyneen ajoneu­von pysähtymät­tä. Asen­teeltaan tai taidoil­taan huonot kul­jet­ta­jat kar­si­u­tu­isi­vat pois.

Käsit­te­lyn aikana joku huo­maut­ti, että Etelä-Espal­la tämä olisi ylen type­r­ää. Niin olisi. Siel­lä val­ot­tomat suo­jati­et eivät tuo­ta mitään hait­taa. Pitäisi siis päät­tää, että jos nopeusra­joi­tus on 30 km/h tai alle, tätä sään­töä ei noudatettaisi.

Hakaniemen­ran­nan asemakaava 

Tämä oli meil­lä 9.4. Lausun­to­jen joh­dos­ta ei ole tehty olen­naisia muutoksia.

Alue muut­tuu melkois­es­ti. Rantaan tulee asun­to­ja ja ranta kun­nos­te­taan. Hakaniemen sil­ta pure­taan ja siir­retään eteläm­mäk­si. (Siis pure­taan, kun uusi on valmis) Van­han tielin­jauk­sen kohdalle raskas­ta rak­en­tamista, jopa 15 ker­rosta. Kru­u­nun­haan puolel­la rantavi­i­va siir­tyy vähän maalle päin.

Tämä on niitä kaavo­ja, jos­sa lau­takun­ta on nos­tanut kerrosmäärätavoitetta.

1 400 asukasta.

Helsin­ki Garden

Helsin­gin Sanomat tiesi ker­toa, kuin­ka paljon tätä han­ket­ta on keven­net­ty, kos­ka lau­takun­ta ja Paa­vo Lip­po­nen pitivät tätä liian raskaana. Min­un on san­ot­ta­va, etten saanut sitä papereista selvite­tyk­si. Esit­telystä se sit­ten selviää. Aika kamalal­ta se edelleen näyttää.

Tarkoi­tus on rak­en­taa HIFK:ille jäähal­li ”ilman yhteiskun­nan tukea”. Han­kkeen talout­ta pönkit­tämään raken­netaan samaan kom­plek­si­in asun­to­ja 400 ihmisille, hotel­li, toimis­to­ja, hyper­mar­ket. Lisäk­si luvataan arvo­tont­te­ja muual­ta ”markki­nahin­taan”. Markki­nahin­ta on hin­ta, jol­la ton­tin saisi oste­tuk­si myös huutokaupasta(?).

Min­un täy­tyy sanoa, ettei pidä tästä, mut­ta yleiset syyt ja niin edelleen.

On ihan hyvä, että Helsinki­in raken­netaan uusi jäähal­li ja on ymmär­ret­tävää, että kaupun­ki tukee täl­laisia han­kkei­ta, mut­ta rahan käyt­tö olisi tukimuo­tona selkeämpi.

Pitäjän­mäel­lä varas­to­tont­ti asuintonteiksi

Näin saadaan 1 200 uut­ta asukas­ta. On ollut aika hölmöä maankäyt­töä pitää Tal­in urheilupuis­ton tun­tu­mas­sa varastoaluetta.

Alue rajau­tuu vilkkaasti liiken­nöi­tyyn Pitäjän­mäen tiehen. On kak­si teo­ri­aa miten talot pitää rak­en­taa melu­a­van ja saasteisen tien kohdal­la. Joko kadun suun­tais­es­ti, jol­loin katu­maise­ma pysyy yht­enäisenä ja raken­nus toimii melu- ja saaste­muuria tietä vas­ten ja suo­jaa talon takana ole­van pihan, mut­ta liiken­teen melu tunkeu­tuu asun­toi­hin. Tai sit­ten raken­netaan poikit­tain katu­un näh­den, kuten Man­ner­heim­intiel­lä kort­telis­sa, joka on suun­nilleen jalka­pal­losta­dion­in kohdal­la. Täl­löin melu ei tunkeudu kuin päätya­sun­toi­hin, mut­ta piha on saasteinen ja meluisa.

Tässä on tehty nerokkaasti molem­mat. Kat­ua vas­ten on nelik­er­roksi­nen ”jalus­ta” ja katu­un näh­den poikit­tain on seit­senker­roksisia talo­ja. Fiksua.

Yhden kort­telin alueelle saadaan mah­tu­maan 1 200 asukas­ta, enem­män kuin koko Halsualla.

Laut­tasaar­en­tien katusu­un­nitel­ma sil­lan juuressa

Kun sil­ta remon­toidaan kolmikaistaisek­si, pitää sllalle johtavaa kat­ua myös muut­taa. Hyvin ikävä ja vaar­alli­nen (vas­takkaisi­in suun­ti­in aja­vat pyöräil­i­jät voivat osua toisi­in­sa) pyörä­tien pätkä mut­terikioskin kohdal­la paranee.

Asun­not val­taa­vat Vat­tuniemen tont­ti tontilta.

Nyt muute­taan Särkiniemen­tie 3 asun­noik­si. Uusia asukkai­ta 230.

Ratakatu 9 asuinkäyttöön

Tämä on siinä mielessä merkit­tävä jut­tu, että talo on Alvar Aal­lon suun­nit­tele­ma ja hänen toimis­ton­sa sijait­si tässä aiem­min. Talo kär­si suuria vahinko­ja tuhopoltossa, kun joku suo­ma­lais­ten sukupulimoraalia var­jel­e­va nuori mies sytyt­ti tuli­palon alak­er­ras­sa olevas­sa rav­in­to­la Pikku Pietarissa.

Sei­ja Muurisen val­tu­us­toaloite autoli­iken­teen vähen­tämis­es­tä Iso Roobertinkadun kävelykadulla

Yksinker­tais­in­ta olisi valvoa lain noudattamista.

Lap­in­mäen­tie 2, poikkeamis­lu­val­la toimis­tokäytöstä hoivakäyt­töön sekä isom­pi kauppa.

Enti­nen Pohjo­la-talon A‑torniin on yritet­ty houkutel­la toimis­to­ja, mut­ta ne eivät halua tul­la. Nyt yrit­täjä halu­aa perus­taa torni­in 7 500 k‑m2:n suu­ruisen hoivakodin ja laitaa alak­er­taan lupaa suurem­man kau­pan. Yllät­täen Munkkivuoren ostari vas­tus­taa 2 000 neliön päivit­täis­tavarakaup­paa tuos­sa paikassa.

 

 

 

 

 

 

 

Yritysten yhteiskuntavastuu ja maailman pelastaminen

Adam Smith on kir­joit­tanut, ettei (talous)järjestelmästä tule koskaan niin hyvää, etteikö ihmisenkin tarvitse olla hyvä. Tätä halu­aisin jatkaa niin, ettei toisaal­ta ihmi­sistä tule koskaan niin hyviä, etteikö talousjär­jestelmänkin olisi olta­va hyvä. 

Eräässä Board­man Oy:n keskustelus­sa tulin sanoneek­si, että en oikein usko maail­man paran­tamiseen yri­tys­ten yhteiskun­tavas­tu­un kaut­ta. Jos väärin toim­imi­nen on kan­nat­tavaa, hyvis­ten johta­mat yhtiöt häviävät markki­noil­la pahis­ten johtamille. Sik­si on yhteiskun­nan tehtävä muut­taa sään­töjä niin, että väärin toim­imi­nen on kan­nat­tam­a­ton­ta. Vain se lop­ul­ta tehoaa. Sen myön­ny­tys­ten voin tehdä, että joka han­kkii yri­tyk­selleen men­estys­tä taval­la, joka vahin­goit­taa yleistä etua (toisia ihmisiä, ilmas­toa ym.), ottaa riskin, että sään­töjä muute­taan ja hänen investointin­sa filunki­toim­intaan osoit­tau­tuu kan­nat­ta­mat­tomak­si. Sik­si kan­nat­taa vähän kat­soa, onko oma toim­inta päivän­val­oa kestävää.

Puheen­vuoroni sai osit­tain tyr­mistyneen vas­taan­oton. Sitä pidet­ti­in perin kyynisenä. En saa refer­oi­da muiden puheen­vuoro­ja, mut­ta yritän tässä perustel­la kantani.

Kukaan tuskin ajat­telee, että vero­jen mak­samisen tulisi olla vapaae­htoista. Vapaa­matkus­ta­jaon­gel­ma muo­dos­tu­isi aivan liian suurek­si. Edes kirkko ei usko vapaae­htoisi­in avus­tuk­si­in vaan kerää pakol­lista kirkollisveroa.

Min­un ajatuk­seni paino oli ilmastopoli­ti­ikas­sa. Toive, että ihmiset ja yri­tyk­set oman­tun­non syistä vähen­täi­sivät fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­töä, on yhtä nai­ivi kuin aja­tus, että hyv­in­voin­ti­val­tio voitaisi­in rahoit­taa vapaae­htoisin mak­suin. Pidän fos­si­ilis­ten verot­tamista paljon uskot­tavam­pana keinona.

Kyynisyyteni yri­tys­ten vapaae­htoisia ilmas­toteko­ja kohtaan johtuu myös siitä, että olen näh­nyt niin paljon niin vilpil­listä viherpesua.

En myöskään jak­sa hur­ra­ta, kun se tai tämä taho ilmoit­taa lopet­ta­vansa fos­si­ili­te­ol­lisu­u­den rahoit­tamisen. Maail­mas­sa on finanssi­var­al­lisu­ut­ta niin paljon, ettei fos­si­ili­te­ol­lisu­u­den rahoi­tus han­kaloidu, vaik­ka 90 % rahoit­ta­jista vetäy­ty­isi. Olen paljon toiveikkaampi, jos joku pahik­sista ilmoit­taa vetäy­tyvän­sä, kos­ka pelkää menet­tävän­sä rahansa. Se taas ei tapah­du ennen kuin fos­si­il­isia verote­taan kunnolla.

Lap­sior­jien käyt­töä ali­hank­in­taketjuis­sa voi kyl­lä säädel­lä yhteiskun­tavas­tu­ul­la – tai oikeam­min maine­hai­tan uhal­la. T‑paidan tuotan­tokus­tan­nuk­set ovat niin mität­tömiä, ettei paidan hin­ta tästä juuri nousisi. On siis myös hal­paa eettisyyttä.

Senkin myön­nän, että omaa henkilökun­taa kan­nat­taa kohdel­la vas­tu­ullis­es­ti. Se on yri­tyk­sen oman toimin­nan kannal­ta järkevä investoin­ti. Halut­tu työ­nan­ta­ja saa parem­paa henkilökuntaa.

En halua täl­lä kyynisyy­del­lä vetää mat­toa kaikkien eet­tisiä arvo­ja arvostavien alta vaan korostaa, että viime­si­jainen vas­tuu on val­tioil­la ja kaupungeil­la: mil­laisik­si ne määräävät pelisään­nöt ken­täl­lä, joil­la yri­tyk­set pelaavat.

Maail­ma oli joskus toisen­lainen. Olen kir­jois­sani käyt­tänyt esimerkkinä Juu­so Walde­nia, jon­ka aikana Yhtyneet paperite­htaat otti hoitaak­seen tehda­s­paikkakun­tien urheiluken­tät ja joka mak­soi äideik­si tulleille työn­tek­i­jöilleen äidin palkkaa. (Juusi Walden ei hyväksynyt äitien työssäkäyn­tiä.)  Tämä laa­jasy­dämisyys oli mah­dol­lista ennen markki­na­t­alout­ta ja kil­pailua ja oli kan­nat­tavaa aikana, jol­loin kom­mu­nis­min pelko oli viisauden alku. Enää se ei onnis­tu, kos­ka sak­salainen lehti­ta­lo ei mak­sa paperi­sta enem­pää sik­si, että osa paperin hin­nas­ta menee Kaipolan jalka­pal­lo­ken­tän kun­nos­tuk­seen. Ei toimin­ut pitkään Juu­so Waldenin aikanakaan. KOP erot­ti hänet.

 

 

 

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 26.11.2019

Lau­takun­nan lis­tat ovat olleet aika keveitä tähän asti, mut­ta nyt jysähti. Kaavois­sa asun­to­ja yli 10 000 ihmiselle ja ton­tilu­ovu­tuk­sia 5 000 asukkaan ver­ran. Han­kala päätös suo­jatei­den rak­en­tamis­poli­ti­ikas­ta. Jalankulk­i­joille pitk­iä kiertomatkoja.

Nal­len­rin­teen tark­istet­tu kaa­va Malmin lento­ken­tän alueella

Tämä oli meil­lä 4.6.2019. Nyt kaa­va on tul­lut lausun­noil­ta. Siihen on tehty nor­maalin tapaan vähäisiä, lähin­nä teknisiä muutoksia.

Kelpo kaa­va. Tont­tite­hokku­us lähel­lä kah­ta, autopaikka­ton­tit mukaan lask­ien noin 1,8. Uusia asukkai­ta noin 2 800, run­saat 10 % lento­kent­täalueen kaavail­lus­ta kokonaisasukasmäärästä.

Monis­sa lausun­nois­sa ja muis­tu­tuk­sis­sa haikali­ti­in lakkaa­van lento­toimin­nan perään. Toi­sis­sa taas kiitet­ti­in sitä, että lentomelu lop­puu ja alue saadaan hyötykäyttöön.

Pysäköin­ti on ratkaistu alueel­lis­es­ti eril­lisil­lä pysäköin­ti­taloil­la, joi­hin näyt­täisi tule­van run­saat tuhat autopaikkaa. Autopaikoista tulee täl­löin varsin edullisia, jotain noin 20 000€/paikka, mut­ta samal­la se tietysti syr­jäyt­tää asum­ista. Ton­til­la, jol­la on pysäköin­ti­ta­lo ei ole asuintaloa.Tällaiseen pysäköin­ti­ratkaisu­un olisi ollut help­poa liit­tää markki­nae­htoisu­us: pysäköin­ti­talo­ja raken­net­taisi­in vain niin paljon ja siinä tahdis­sa kuin on mak­suhalukas­ta kysyn­tää. Markki­nae­htoista pysäköin­tiä kuitenkin vas­ta kokeil­laan, esimerkik­si Hernesaaressa.

Tämä on helsinkiläisit­täin hyvin edullista raken­nus­maa­ta. Kaa­van kus­tan­nuk­set kaupungille noin 34 m€ eli 250 €/k‑m2. Ton­tin­lu­ovu­tus­tu­lot noin 70 M€, joten kas­saan kilah­taa noin 35 M€. Jos pysäköinti­normia olisi markki­nae­htoinen, kaupun­gin yli­jäämä olisi var­maankin 10 M€ suurempi.

Her­ne­saaren tark­istet­tu kaava

Tämä oli meil­lä 12.3.2019. Nyt on tehty jonkin ver­ran muu­tok­sia, ei kuitenkaan niin paljon, että viras­ton mielestä pitäisi pan­na uud­estaan nähtäville. Muu­tok­sista isoin on autopaikkanormin pois­t­a­mi­nen asuin­taloil­ta kokon­aan. Varaudut­tu on noin 2 500 autopaikan rak­en­tamiseen, mut­ta niitä ei ole pakko rak­en­taa. Nyt nähdään, paljonko asun­non osta­jat todel­lisu­udessa autopaikko­ja arvosta­vat. Autopaikan hin­ta tääl­lä on var­maankin aika korkea.

Veikkaan, että autopaikko­ja tulee korkein­taan puo­let siitä määrästä, mitä suh­teessa asun­to­jen määrään on pakotet­tu rak­en­ta­maan Jätkäsaa­res­sa. Niin­pä tästä ei myöskään tule niin pahaa liiken­nesump­pua kuin tulisi, jos autopaik­ka olisi pakko rak­en­taa. Autopaik­ka sis mak­saa ainakin kak­si ker­taa niin paljon kuin auto, joten sen hin­nal­la on vaiku­tus­ta auton hankintaan.

Tämä on kooltaan aika gigant­ti­nen. 7 800 asukas­ta ja 135 000 k‑m2 liike ja toimis­toti­laa, yhteen­sä noin 500 000 k‑m2.

Paljon tämä on tiivistynyt matkan var­rel­la. Ensim­mäi­sis­sä luon­nok­sis­sa asukas­määrä olisi ollut run­saat 4 000, mut­ta sil­loin tääl­lä olisikin ollut helikopterikenttä.

Alueen liikenne hoide­taan ratikalla. Lyhyel­lä lasku­toim­i­tuk­sel­la voidaan tode­ta, ettei yksi kymme­nen min­uutin välein liiken­nöivä lin­ja riitä. Voisiko kutosen lisäk­si myös kymp­pi kään­tyä tänne siinä vai­heessa, kun kru­unuratikat aloit­ta­vat? Kru­unuratik­ka, se toinen niistä, voisi men­nä nykyiselle kympin päät­tärille. Varastin ajatuk­sen Mikko Särelältä.

Tuo venäläis­ten omis­ta­ma telak­ka on kyl­lä aivan vääräl­lä paikalla.

Mar­i­an kasvuyrityskampus

Tämä han­ke on osoi­tus pormes­tari­mallin toimivu­ud­es­ta. Virkamieskun­ta suun­nit­teli Mar­i­an ton­tin jakamista noin neljään osan tas­a­puolis­es­ti eri hallintokun­tien käyt­töön. Osa, mut­ta vain osa olisi tul­lut yri­tyshau­tomok­si. (Tas­a­puolisu­us on muuten kaupunkisu­un­nit­telus­sa vihon­vi­imeinen peri­aate.) Pormes­tarikun­ta ratkaisi asian ilmoit­ta­mal­la, että tästä tulee uusyri­tyshau­to­mo. Hyvä näin. Pystytään tekemään näke­myk­sel­lisiä ratkaisu­ja. Alueelle tulee 3 500 uut­ta työ­paikkaa. Merkit­tävä elinkei­nop­o­li­it­ti­nen ratkaisu.

Maise­ma myös muut­tuu aika paljon, kuten kuvas­ta näkyy.

Vähän tämä alue on nyt joukkoli­iken­teen osalta katveessa niin kuin oli aikanaan sairaalakin. Nämä ovat nop­sa­jalkaisem­pia kuin sairaalan asi­akkaat, joten käve­ly Kampin metroase­mal­ta tai ysin pysäk­iltä ei ole kohtu­u­ton­ta. Jos Ruo­ho­lah­den metroase­mal­ta puhkaistaisi­in toinen uloskäyn­ti, tulisi sekin aika lähelle.

Tont­tien varaami­nen asuntotuotantoon

Yhä val­taosa ton­teista luovute­taan muuten kuin tar­jouskil­pailun kaut­ta, mikä aina vähän tuot­taa levottomuutta.

Nyt tont­te­ja varataan 2 636 asun­non rak­en­tamista varten. Aiem­min tänä vuon­na niitä on jo varat­tu 2 230 asun­non rak­en­tamista varten, joten vuo­den koko luku on liki 5 000 asun­toa, mikä asukkaina las­ket­tuna on noin 9 000. Tämän lisäk­si asun­to­ja raken­netaan myös muiden omis­tamille tonteille.

Tämän jäl­keen varat­tu­jen ja rak­en­tamista odot­tavien tont­tien määrä riit­tää 50 000 asukkaalle. Varan­to vas­taa kuu­den vuo­den rakentamista.

Jalankulk­i­joiden kadun­yl­i­tysjär­jste­ly­jen suunnitteluperiaatteet

Tässä oli niin paljon ja niin vaikeasti ymmär­ret­tävää luet­tavaa, että min­un oli pakko antau­tua. Ymmärtääk­seni on tulos­sa kak­si konkreet­tista muutosta:

Suo­jatie, jos­sa jalankulk­i­ja ylit­tää kak­si samaan suun­taan menevää kaistaa on varustet­ta­va liiken­neval­oil­la tai suo­jatie on poistettava.

Kat­soin oikein tieli­iken­nelakia enkä näh­nyt nois­sa suo­jateis­sä ole mitään ongel­maa. Kun jalankulk­i­ja on pysähtynyt suo­ja­tien kohdalle aiko­muk­se­naan ylit­tää katu, läh­estyvä oikeaa kaistaa aja­va auto pysähtyy ja kun se on pysähtynyt, vasem­mal­la kaistal­la ole­vakin pysähtyy.  Ai eikö?

Näyt­teek­si näistä uusista ohjeista esitet­ti­in Koske­lantieltä pois­tet­tavak­si puo­let suo­jateistä niin, että suo­jatei­den välit tule­vat todel­la pitkik­si. Syynä tähän on ilmeis­es­ti, ettei val­o­ja voi­da aset­taa kovin lähelle toisi­aan, kos­ka vihreää aal­toa ei saa­da toim­i­maan, vaan ruuhkan vas­taiseen suun­taan ajet­taes­sa joudut­taisi­in pysähtymään koko ajan.

Jotenkin epistä, että kun autoil­i­jat rikko­vat lakia, jalankulk­i­ja pan­naan kärsimään.

Onko tässä uno­hdet­tu uusi teknolo­gia, joka on kaiken lisäk­si hal­paa? Suo­ja­tien kohdalle vilkku­va varoi­tus­va­lo aina kun jalankulk­i­ja on tulos­sa suo­jatielle. Help­poa ja yksinker­taista ja toimii.

On tulos­sa lisää suo­jati­et­tömiä kadun ylit­tämi­s­paikko­ja, jos­sa siis saa kadun ylit­tää, mut­ta jalankulk­i­ja väistää ajoneu­voa. Täl­lainen­han on jo nyt Stock­an kel­lon kohdalla.

Her­man­nin ranta­tien asemakaava

Tämä oli meil­lä viimek­si 28.5. Lausun­tok­ier­ros ei tuot­tanut san­ot­tavia muu­tok­sia. Kaa­va mah­dol­lis­taa ratikan Her­man­nin rantati­etä pitkin ja Sörnäis­ten tun­nelin rakentamisen.

 

 

 

 

Vihreän langan pitäisi jatkaa talkoopohjalla

Olen murheis­sani Vihreän lan­gan lopet­tamis­es­ta. Myön­netään, että henkilöko­htaiset syyt sumen­ta­vat ajat­telu­ani. Uhrasin aikanaan kak­si vuot­ta melkein kokon­aan lehden pystyyn panemiseen.

Lehti, jota me 35 vuot­ta sit­ten teimme, oli tietysti paljon huonom­pi, mut­ta me teimme sen kokon­aan ilman ulkop­uolista rahoitusta.

Nyt kun rahaa on ollut, lehti on tietysti paljon parem­pi, mut­ta, anteek­si nyt vain, ei ehkä kuitenkaan niin paljon parem­pi kuin isom­mista resurs­seista voisi kuvitella.

Sama kuitenkin kos­kee puoluet­ta. Tarkoi­tus on kai siirtää Vihreän lan­gan rahat piir­i­työn­tek­i­jöi­den palkkaamiseen. Myös tämä tulee osoit­tau­tu­maan tehot­tomak­si. Kan­net­tu vesi ei kaivos­sa pysy.

Jos halu­taan siirtää rahaa lehdeltä piir­i­toimis­toi­hin, voisiko siirtää vain (suurim­man) osan?

Vihreil­lä on niin val­tavasti henkistä pääo­maa, että pitäisi olla mah­dol­lista toimit­taa hyvää lehteä suurelta osin talkoovoimin. Täl­lainen lehti toimisi vain netis­sä, jot­ta kaik­ki mitä julka­istaan, olisi tuoret­ta eikä pain­oku­lu­ja olisi eikä met­sää kaatuisi.

Lehti tarvit­see pää­toimit­ta­jan, toim­i­tus­si­h­teerin ja osa-aikaisen tait­ta­jan. Kun tait­topo­h­jat ovat ole­mas­sa, osaa­va tait­ta­ja voi tehdä taiton vaik­ka etänä, eikä siihen mene kahdek­saa tun­tia päivässä. Edi­toin­tia tarvi­taan, kos­ka moni sel­l­aisen, jol­la on painavaa san­ot­tavaa, ei osaa kir­joit­taa sitä selkeästi.

Jäl­keen­päin ajatellen min­un suuri virheeni lan­gan pää­toimit­ta­jana oli, että kir­joitin aluk­si lehden melkein kokon­aan itse sen sijaan, että olisin käyt­tänyt aikaa hyvien kir­joit­ta­jien etsimiseen.

Toim­i­tus­si­h­teerin tehtävä olisi juuri se, mikä min­ul­ta jäi tekemät­tä. Hänen tehtävän­sä on pitää yhteyt­tä vihreään kent­tää ja käyt­tää hyväk­seen tieto­ja ja osaamista ja halua ilmaista ajatuk­si­aan. Muo­dos­tu­isi laa­ja, ainakin sadan kir­joit­ta­jan verkko, joka kir­joit­taisi har­vak­seltaan kun on jotain san­omista. Palkkioi­ta ei juuri mak­set­taisi, kos­ka ei ole rahaa.

En tunne vihrei­den koko kent­tää, mut­ta olen seu­ran­nut syr­jästä tieteen ja teknolo­gian vihrei­den yhdis­tyk­sen Viit­teen piiris­sä käytävää keskustelua. Pelkästään tästä yhdestä yhdis­tyk­ses­tä löy­tyy val­tavasti ihmisiä, joil­la on painavaa san­ot­tavaa ja halua sanoa.

Tästä istu­mal­ta keksin paljon aihei­ta: sähköau­to vas­taan vetyau­to, akkute­knolo­gian mah­dol­liset mullis­tuk­set, kaupunkien kehi­tyk­seen liit­tyvät uudet tiedot, köy­hyys, syn­tyvyy­den alen­tu­mi­nen, luo­mu­tuotan­non todel­li­nen tai kuvitel­tu hyvyys, yri­tys­ten yhteiskun­tavas­tuu, talouskasvun ja ilmastopoli­tikan ris­tiri­ita, SMR-voimalat. Geen­ite­knolo­gias­ta voisi pyytää usei­ta vas­takkaista kan­taa edus­tavia kir­joit­ta­jia kir­joit­ta­maan ja kom­men­toimaan tois­t­en­sa juttuja.

Tuo lista syn­tyi min­uutis­sa. Mie­lenki­in­toisia aihei­ta ja hyviä kir­joit­ta­jia kumpuaa vihreästä ken­tästä helposti.

Toim­i­tus­si­h­teeri tilaisi kir­joituk­sia, ei mielipi­dekir­joituk­sia vaan esimerkik­si raport­te­ja tieteen viimeisim­mistä virtauksista.

Tämän kaiken tarkoi­tus olisi päin­vas­tainen sisään­päin kään­tyvään some-pör­räyk­seen näh­den. Se puhkoisi kuplia, kyseenalais­taisi vihre­itä itses­tään­selvyyk­siä ja ylit­täisi rajo­ja. Koet­telisi uskoa pikem­minkin kuin pyrk­isi vahvis­ta­maan sitä.

Lehden ympärille syn­tyvä avus­ta­jaren­gas voisi tehdä Vihreästä lan­gas­ta todel­lisen vihreän aivori­ihen, henkisen ajat­telun keskuk­sen. Puolue ei pysty käyt­tämään lainkaan hyväk­seen sitä val­tavaa henkistä pääo­maa, joka sen jäsenistöön sisältyy

Täl­lainen jour­nal­is­mi nos­taisi lehtien otsikoi­hin. Somekir­joit­telu pysyy omas­sa kuplas­sa eivätkä puolue­toimis­ton jäsen­tiedot­teet lev­iä jäsenistön ulkop­uolelle mitenkään.

Se mitä ei tarvi­ta, ovat yllä­tyk­set­tömät kir­joituk­set siitä, kuin­ka vihreät ovat hyviä, kos­ka aja­vat niin hyviä asioi­ta. Näi­den paik­ka on somes­sa ja puolueen ja sen piir­i­jär­jestö­jen sivuil­la. Lukee, ken viitsii.

Mut­ta kyl­lä puolue­toimin­nas­takin on uuti­s­ar­voista ker­rot­tavaa. Minä ainakin tietäisin Helsin­gin kaavoituk­ses­ta vaik­ka mitä mie­lenki­in­toista san­ot­tavaa, jon­ka luulisi kiin­nos­ta­van muual­lakin. Var­maan joka kun­nas­ta löy­tyy jotain. Kri­teer­inä on, kiin­nos­taako se kun­nan ulkopuolella.

Pää­toimit­ta­jan ase­ma olisi han­kala. Hänen tehtävän­sä olisi valvoa lehden tasoa. Siitä ei saa tul­la laa­jen­net­tua yleisönosas­toa, vihreää vastinet­ta Suo­mi 24-keskustelu­pal­stalle. Kaik­ki meistä pitävät omia ajatuk­si­aan kuolemat­tom­i­na. Pää­toimit­ta­jan olisi kat­sot­ta­va tätä puolueet­tomam­min silmin.

Lehden pitäisi olla puolueesta riip­puma­ton. Osin sik­si, ettei puolue­toimis­tol­la olisi kiusaus­ta ryhtyä ohjaa­maan sen kir­joit­telua, mut­ta ennen kaikkea sik­si, ettei kukaan voisi syyt­tää puolue­si­h­teer­iä lehdessä julka­is­tu­ista jutuista.

Jotenkin tämä pitäisi vielä rahoit­taa. Ensi vuodek­si tarvit­taisi­in ehkä 150 000 euroa, mut­ta en pitäisi mah­dot­tomana, että sen jäl­keen pär­jät­täisi­in omil­laan. Jos idea saa ilmaa siip­i­en­sa alle, olisi varaa palkata toim­intaa pyörit­tämään lisää väkeä.

Mak­sut voisi­vat perus­tua vapaae­htoisi­in avus­tuk­si­in, jos niiden mak­sami­nen tehtäisi­in helpok­si. Tai sit­ten net­tile­hden lukem­i­nen olisi mak­sullista. En osaa sanoa. Jos puolue halu­aa julka­ista siinä omaa aineis­toaan, on hyvä ja mak­saa ilmoitustilasta.

Min­un aikanani Vihreän lan­gan levik­ki nousi 1 800 mak­savaan tilaa­jaan. Nyt pitäisi pystyä kymme­neen tuhanteen.

Onnis­tu­isiko tämä? Se riip­puu siitä, miten ihmiset saadaan asi­as­ta innos­tu­maan. Jos ei saa­da, sit­ten olin väärässä eikä lehteä ehkä tarvi­takaan. Ei voi tietää, ellei kokeile.

Vihreän lan­gan yhtiökok­ous pitäisi kut­sua koolle.

 

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu alun­perin Vihren lan­gan verkko­julka­is­us­sa. Olen lisän­nyt tähän muu­ta­man lauseen yli yön nukuttuani.

Talojen julkisivuilla on väliä

The Econ­o­mistis­sa oli jokin aika sit­ten artikke­li, jos­sa oli tutkit­tu, miten raken­nusten ulkoa­su vaikut­taa asuinalueen hin­tata­soon. Johtopäätös oli, että per­in­teistä tyyliä jäljit­televä raken­nuskan­ta nos­taa alueen arvoa 15 prosentilla.

Viisi­toista pros­ent­tia 4 000 eurosta on 600 euroa/k‑m2. Ihan noin taloudel­liselta kannal­takin kan­nat­taisi siis panos­taa julkisivuihin.

Kun jugend-Kata­janokan asun­not ovat niin kalli­ita kuin ovat, se riip­puu tietysti ennen kaikkea sijain­nista. Mut­ta väitän, että on jugendil­lakin asi­aan vaiku­tus­ta. Hin­tata­so olisi alem­pi, jos paikalla olisi 1970-luvun betoni­bru­tal­is­min mukaista arkkite­htu­uria, kuten sinän­sä eri­no­mais­es­ti sijait­sevas­sa Merihaassa.

Kun raken­namme tiivistä kaupunkia, talot ovat pääasi­as­sa se, mitä näemme. Sil­lä, ovatko talot rumia ja tyl­siä vai kau­ni­ita ja mie­lenki­in­toia, on suuri vaiku­tus elämäämme.

The Econ­o­mist puhui per­in­teis­ten tyylien puoles­ta kuten prinssi Charle­skin on puhunut. Nyk­yarkkite­htu­urikin pystyy luo­maan kau­nista ilman että se kopi­oisi van­haa. Mut­ta sil­loin pitäisi myös tehdä kaunista.

Arkkite­hdit pitävät van­haa julk­i­sivua uudessa raken­nuk­ses­sa jonkin­laise­na petok­se­na. Esimerkik­si jugendin näköisen talon pitäisi olla raken­net­tu myös samal­la tekni­ikalla kuin van­hat jugend-talot.

En ymmär­rä tätä logi­ikkaa lainkaan, kos­ka nykyi­nen raken­nustapa sal­lii kaiken­lais­ten julk­i­sivu­jen tekemisen. Se ei siis indikoi mitään. Mik­si van­han ja kau­ni­in kopi­oimi­nen pitäisi olla pois sul­jet­tua? Onhan se uuden ja ruman kopi­oimi­nenkin kopi­oimista. Vuo­sisato­jen aikana arkkite­htu­uris­sa jalos­tui monia iät­tömiä kauneusi­hantei­ta. Ei niiden nyt kiel­let­tyjäkään pitäisi olla.

Mut­ta tämä ei ole ongel­man ydin. Ei tarvitse kopi­oi­da van­haa, kun­han tekee kau­nista. Mut­ta on van­han kopi­oimi­nen parem­pi vai­h­toe­hto kuin uusi ja tylsä.

Joku sanoi min­ulle, ettei arkkite­htu­urin tarkoituk­sen ole tuot­taa kau­nista, kos­ka eihän kaikissa romaaneis­sakaan ole onnel­lista lop­pua. Ketään ei kuitenkaan pakote­ta elämään siinä ker­to­muk­ses­sa, jon­ka kir­jail­i­ja on luonut.