Olen murheissani Vihreän langan lopettamisesta. Myönnetään, että henkilökohtaiset syyt sumentavat ajatteluani. Uhrasin aikanaan kaksi vuotta melkein kokonaan lehden pystyyn panemiseen.
Lehti, jota me 35 vuotta sitten teimme, oli tietysti paljon huonompi, mutta me teimme sen kokonaan ilman ulkopuolista rahoitusta.
Nyt kun rahaa on ollut, lehti on tietysti paljon parempi, mutta, anteeksi nyt vain, ei ehkä kuitenkaan niin paljon parempi kuin isommista resursseista voisi kuvitella.
Sama kuitenkin koskee puoluetta. Tarkoitus on kai siirtää Vihreän langan rahat piirityöntekijöiden palkkaamiseen. Myös tämä tulee osoittautumaan tehottomaksi. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Jos halutaan siirtää rahaa lehdeltä piiritoimistoihin, voisiko siirtää vain (suurimman) osan?
Vihreillä on niin valtavasti henkistä pääomaa, että pitäisi olla mahdollista toimittaa hyvää lehteä suurelta osin talkoovoimin. Tällainen lehti toimisi vain netissä, jotta kaikki mitä julkaistaan, olisi tuoretta eikä painokuluja olisi eikä metsää kaatuisi.
Lehti tarvitsee päätoimittajan, toimitussihteerin ja osa-aikaisen taittajan. Kun taittopohjat ovat olemassa, osaava taittaja voi tehdä taiton vaikka etänä, eikä siihen mene kahdeksaa tuntia päivässä. Editointia tarvitaan, koska moni sellaisen, jolla on painavaa sanottavaa, ei osaa kirjoittaa sitä selkeästi.
Jälkeenpäin ajatellen minun suuri virheeni langan päätoimittajana oli, että kirjoitin aluksi lehden melkein kokonaan itse sen sijaan, että olisin käyttänyt aikaa hyvien kirjoittajien etsimiseen.
Toimitussihteerin tehtävä olisi juuri se, mikä minulta jäi tekemättä. Hänen tehtävänsä on pitää yhteyttä vihreään kenttää ja käyttää hyväkseen tietoja ja osaamista ja halua ilmaista ajatuksiaan. Muodostuisi laaja, ainakin sadan kirjoittajan verkko, joka kirjoittaisi harvakseltaan kun on jotain sanomista. Palkkioita ei juuri maksettaisi, koska ei ole rahaa.
En tunne vihreiden koko kenttää, mutta olen seurannut syrjästä tieteen ja teknologian vihreiden yhdistyksen Viitteen piirissä käytävää keskustelua. Pelkästään tästä yhdestä yhdistyksestä löytyy valtavasti ihmisiä, joilla on painavaa sanottavaa ja halua sanoa.
Tästä istumalta keksin paljon aiheita: sähköauto vastaan vetyauto, akkuteknologian mahdolliset mullistukset, kaupunkien kehitykseen liittyvät uudet tiedot, köyhyys, syntyvyyden alentuminen, luomutuotannon todellinen tai kuviteltu hyvyys, yritysten yhteiskuntavastuu, talouskasvun ja ilmastopolitikan ristiriita, SMR-voimalat. Geeniteknologiasta voisi pyytää useita vastakkaista kantaa edustavia kirjoittajia kirjoittamaan ja kommentoimaan toistensa juttuja.
Tuo lista syntyi minuutissa. Mielenkiintoisia aiheita ja hyviä kirjoittajia kumpuaa vihreästä kentästä helposti.
Toimitussihteeri tilaisi kirjoituksia, ei mielipidekirjoituksia vaan esimerkiksi raportteja tieteen viimeisimmistä virtauksista.
Tämän kaiken tarkoitus olisi päinvastainen sisäänpäin kääntyvään some-pörräykseen nähden. Se puhkoisi kuplia, kyseenalaistaisi vihreitä itsestäänselvyyksiä ja ylittäisi rajoja. Koettelisi uskoa pikemminkin kuin pyrkisi vahvistamaan sitä.
Lehden ympärille syntyvä avustajarengas voisi tehdä Vihreästä langasta todellisen vihreän aivoriihen, henkisen ajattelun keskuksen. Puolue ei pysty käyttämään lainkaan hyväkseen sitä valtavaa henkistä pääomaa, joka sen jäsenistöön sisältyy
Tällainen journalismi nostaisi lehtien otsikoihin. Somekirjoittelu pysyy omassa kuplassa eivätkä puoluetoimiston jäsentiedotteet leviä jäsenistön ulkopuolelle mitenkään.
Se mitä ei tarvita, ovat yllätyksettömät kirjoitukset siitä, kuinka vihreät ovat hyviä, koska ajavat niin hyviä asioita. Näiden paikka on somessa ja puolueen ja sen piirijärjestöjen sivuilla. Lukee, ken viitsii.
Mutta kyllä puoluetoiminnastakin on uutisarvoista kerrottavaa. Minä ainakin tietäisin Helsingin kaavoituksesta vaikka mitä mielenkiintoista sanottavaa, jonka luulisi kiinnostavan muuallakin. Varmaan joka kunnasta löytyy jotain. Kriteerinä on, kiinnostaako se kunnan ulkopuolella.
Päätoimittajan asema olisi hankala. Hänen tehtävänsä olisi valvoa lehden tasoa. Siitä ei saa tulla laajennettua yleisönosastoa, vihreää vastinetta Suomi 24-keskustelupalstalle. Kaikki meistä pitävät omia ajatuksiaan kuolemattomina. Päätoimittajan olisi katsottava tätä puolueettomammin silmin.
Lehden pitäisi olla puolueesta riippumaton. Osin siksi, ettei puoluetoimistolla olisi kiusausta ryhtyä ohjaamaan sen kirjoittelua, mutta ennen kaikkea siksi, ettei kukaan voisi syyttää puoluesihteeriä lehdessä julkaistuista jutuista.
Jotenkin tämä pitäisi vielä rahoittaa. Ensi vuodeksi tarvittaisiin ehkä 150 000 euroa, mutta en pitäisi mahdottomana, että sen jälkeen pärjättäisiin omillaan. Jos idea saa ilmaa siipiensa alle, olisi varaa palkata toimintaa pyörittämään lisää väkeä.
Maksut voisivat perustua vapaaehtoisiin avustuksiin, jos niiden maksaminen tehtäisiin helpoksi. Tai sitten nettilehden lukeminen olisi maksullista. En osaa sanoa. Jos puolue haluaa julkaista siinä omaa aineistoaan, on hyvä ja maksaa ilmoitustilasta.
Minun aikanani Vihreän langan levikki nousi 1 800 maksavaan tilaajaan. Nyt pitäisi pystyä kymmeneen tuhanteen.
Onnistuisiko tämä? Se riippuu siitä, miten ihmiset saadaan asiasta innostumaan. Jos ei saada, sitten olin väärässä eikä lehteä ehkä tarvitakaan. Ei voi tietää, ellei kokeile.
Vihreän langan yhtiökokous pitäisi kutsua koolle.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu alunperin Vihren langan verkkojulkaisussa. Olen lisännyt tähän muutaman lauseen yli yön nukuttuani.