Syntyvyys ja maahanmuutto

Jokaisella on oma selityksensä syntyvyyden laskuun – yleensä sellainen, joka tukee hänen ajatusmaailmaansa.

Pelkään, ettei syynä ole lapsiperheiden huonontunut asema. Sille sentään voisi tehdä jotain. Uskon, että syynä on lapsettomien elämän muuttuminen mielenkiintoisemmaksi. Nuorten aikuisten maailma tarjoaa aiempaa enemmän kaikkea kiehtovaa. Lapsia ei tarvita tuomaan sisältöä elämään. Sille on vaikea tehdä mitään.

Vähän samasta syystä helsinkiläisnuoret maksavat järjettömästi asumisesta Kalliossa, keskellä kaikkea mielenkiintoista.

Toki nuorten aikuisten taloudellinen epävarmuuskin vaikuttaa, mutta ei se ole niin paljon huonommaksi ole mennyt, että selittäisi asiaa kuin pieneltä osin.

On siis vain mukauduttava alhaiseen syntyvyyteen ja otettava huomioon, että syntyvyys voi laskea vielä tästäkin. Jokainen sukupolvi olisi nykymenolla kolmanneksen edellistä pienempi.

Vielä ei ole julkaistu laskelmia, mitä eläkkeille ja eläkemaksuille tapahtuu, mutta pian tämän karseuden edessä ollaan. Ja vanhustenhoidolle.

Aluksi syntyvyyden aleneminen vain vahvistaa julkista taloutta. Eivät syntymättömät lapset olisi kahteenkymmeneen vuoteen töihin menneet, mutta kouluun olisivat. Onkin riski, ettei asialle tehdä mitään, koska akuuttia ongelmaa ei vielä ole. Paha juttu nuorten kannalta.

Vaikka Eurooppa harmaantuukin, nuoria on maailmassa paljon. Seuraavina vuosikymmeninä kymmeniä miljoonia nuoria aikuisia tulee muuttamaan Eurooppaan Aasiasta ja Afrikasta – tavalla tai toisella.

Suomeen tarvitaan 35 000 työperästä maahanmuuttajaa vuodessa.

Työperäistä maahanmuuton osalta saa olla Kanadan tavoin valikoiva. Pakolaisia ei voi valita. Siksi he eivät demografista ongelmaamme ratkaise, koska useimpien koulutus ei vastaa työelämämme vaatimuksia.

Pakolaisten lapset tulevat käymään suomalaisen koulun ja ovat siksi paljon vanhempiaan osaavampia. Ja puhuvat suomea.

Sivujuonteena sanottakoon, ettei pakolaispolitiikkakaan ole kovin johdonmukaista. Maahan päässeiden oikeusturvasta pidetään korostetun hyvää huolta, mutta maahan pääsemistä saa estää miten tahansa lukuun ottamatta rajalle ampumista. Oikeusmurhia saa tehdä, mutta vain maan rajojen ulkopuolella.

Suomen on vaikea houkutella haluttua työvoimaa. Emme ole houkuttelevia johtuen marraskuusta, kummallisesta kielestä ja epäluontevasta suhtautumisesta muun näköisiin. Tätä ajatellen tuntuu kaistapäiseltä, että niitäkään, joille olisi työpaikka odottamassa, ei maahan päästetä tai sitä viivytetään.

Supercellin haluamien huippunörttien seisottaminen jonossa kahdeksan kuukautta on erityisen käsittämätöntä. Annamme paljon tasoitusta Virolle, jonne pääsee viivytyksettä.

Turvapaikan hakijoista voisi koulutettujen ja työpaikan saaneiden antaa jäädä maahan työluvan turvin, vaikka perusteet humanitääriseen lupaan eivät täyttyisikään.

Olemme avuttomia työllistämään humanitäärisiä maahanmuuttajia. Se tulee meille kalliiksi. Pitäisi tunnustaa, että työnantajan silmissä maahanmuuttajat eivät ole ainakaan aluksi yhtä hyvää työvoimaa kuin suomea puhuvat. Kun tosiasia on ensin saatu tunnustetuksi, voidaan miettiä keinoa: palkkatuki tai palkasta tinkiminen. Nyt maahanmuuttajat työllistyvät Wolt-kuskeiksi tai rakentamisen kaltaisille aloille, joilla käytännön palkat ovat TES:n taulukkopalkkojen yläpuolella, jolloin maahanmuuttajalle on laillista maksaa muita huonompaa palkkaa.

Tarvitsemme laaja-alaisen maahanmuutto-ohjelman, joka pitäisi tehdä tosiasiat tunnustaen ilman minkään värisiä ideologisia silmälaseja.

 

= = =

Kirjoitus on julkaistu kokoomuksen Nykypäivä-lehdessä haastaja-palstalla

Alustuspuheenvuoroni Kultarantakeskusteluissa

Minulla oli kotouttamista koskevassa keskustelussa toinen avauspuheenvuoroista. Toisen piti maahanmuuttajien puolelta Malai Sahim. Keskustelu käytiin Chatham House rulen alaisuudessa, mikä oikeuttaa minut julkistamaan oman puheenvuoroni, mutta ei kertomaan muiden puheenvuoroista. 

Tarkastelukulmani on kansantalouden ja erityisesti julkisen talouden etu. Tämä ei lopulta ole ristiriidassa humanitääristen tavoitteiden kanssa, pikemminkin päinvastoin.
Ikääntyvälle kansakunnalle maahanmuutto on voimavara tai rasite täysin riippuen siitä, kuinka hyvin työllistymisessä onnistutaan. Niinpä tarkastelen kotoutumista lähinnä vain työllistymisen kautta. Se ei ole ainoa näkökohta, mutta ylivoimaisesti tärkein.
Pidämme kunnia-asiana turvata maahanmuuttajille samat edut ja oikeudet kuin kantasuomalaisilla. Maahanmuuton määrän kasvaessa voimakkaasti hyvää tarkoittavat periaatteet kääntyvät helposti niitä vastaan, joita niillä halutaan suojella. Tästä syntyy kaikki tai ei mitään -asetelma, kun moni haluaisi edes jotain sen sijaan, ettei mitään. Jatka lukemista ”Alustuspuheenvuoroni Kultarantakeskusteluissa”