Syntyvyys ja maahanmuutto

Jokaisel­la on oma seli­tyk­sen­sä syn­tyvyy­den lasku­un – yleen­sä sel­l­ainen, joka tukee hänen ajatusmaailmaansa.

Pelkään, ettei syynä ole lap­siper­hei­den huonon­tunut ase­ma. Sille sen­tään voisi tehdä jotain. Uskon, että syynä on lapset­tomien elämän muut­tumi­nen mie­lenki­in­toisem­mak­si. Nuorten aikuis­ten maail­ma tar­joaa aiem­paa enem­män kaikkea kiehto­vaa. Lap­sia ei tarvi­ta tuo­maan sisältöä elämään. Sille on vaikea tehdä mitään.

Vähän samas­ta syys­tä helsinkiläis­nuoret mak­sa­vat jär­jet­tömästi asumis­es­ta Kallios­sa, keskel­lä kaikkea mielenkiintoista.

Toki nuorten aikuis­ten taloudelli­nen epä­var­muuskin vaikut­taa, mut­ta ei se ole niin paljon huonom­mak­si ole men­nyt, että selit­täisi asi­aa kuin pieneltä osin.

On siis vain mukaudut­ta­va alhaiseen syn­tyvyy­teen ja otet­ta­va huomioon, että syn­tyvyys voi laskea vielä tästäkin. Jokainen sukupolvi olisi nyky­menol­la kol­man­nek­sen edel­listä pienempi.

Vielä ei ole julka­istu laskelmia, mitä eläkkeille ja eläke­mak­suille tapah­tuu, mut­ta pian tämän karseu­den edessä ollaan. Ja vanhustenhoidolle.

Aluk­si syn­tyvyy­den alen­e­m­i­nen vain vahvis­taa julk­ista talout­ta. Eivät syn­tymät­tömät lapset olisi kah­teenkymme­neen vuo­teen töi­hin men­neet, mut­ta koulu­un oli­si­vat. Onkin ris­ki, ettei asialle tehdä mitään, kos­ka aku­ut­tia ongel­maa ei vielä ole. Paha jut­tu nuorten kannalta.

Vaik­ka Euroop­pa har­maan­tuukin, nuo­ria on maail­mas­sa paljon. Seu­raav­ina vuosikym­meninä kym­meniä miljoo­nia nuo­ria aikuisia tulee muut­ta­maan Euroop­paan Aasi­as­ta ja Afrikas­ta – taval­la tai toisella.

Suomeen tarvi­taan 35 000 työperästä maa­han­muut­ta­jaa vuodessa.

Työperäistä maa­han­muu­ton osalta saa olla Kanadan tavoin valikoi­va. Pako­laisia ei voi vali­ta. Sik­si he eivät demografista ongel­maamme ratkaise, kos­ka useimpi­en koulu­tus ei vas­taa työelämämme vaatimuksia.

Pako­lais­ten lapset tule­vat käymään suo­ma­laisen koulun ja ovat sik­si paljon van­hempiaan osaavampia. Ja puhu­vat suomea.

Sivu­juon­teena san­ot­takoon, ettei pako­lais­poli­ti­ikkakaan ole kovin johdon­mukaista. Maa­han pääs­sei­den oikeustur­vas­ta pide­tään koroste­tun hyvää huol­ta, mut­ta maa­han pääsemistä saa estää miten tahansa luku­un otta­mat­ta rajalle ampumista. Oikeusmurhia saa tehdä, mut­ta vain maan rajo­jen ulkopuolella.

Suomen on vaikea houkutel­la halut­tua työvoimaa. Emme ole houkut­tele­via johtuen mar­rasku­us­ta, kum­mallis­es­ta kielestä ja epälu­on­tev­as­ta suh­tau­tu­mis­es­ta muun näköisi­in. Tätä ajatellen tun­tuu kaistapäiseltä, että niitäkään, joille olisi työ­paik­ka odot­ta­mas­sa, ei maa­han päästetä tai sitä viivytetään.

Super­cellin halu­amien huip­punört­tien seisot­ta­mi­nen jonos­sa kahdek­san kuukaut­ta on eri­tyisen käsit­tämätön­tä. Annamme paljon tasoi­tus­ta Virolle, jonne pääsee viivytyksettä.

Tur­va­paikan hak­i­joista voisi koulutet­tu­jen ja työ­paikan saanei­den antaa jäädä maa­han työlu­van turvin, vaik­ka perus­teet human­itääriseen lupaan eivät täyttyisikään.

Olemme avut­to­mia työl­listämään human­itäärisiä maa­han­muut­ta­jia. Se tulee meille kalli­ik­si. Pitäisi tun­nus­taa, että työ­nan­ta­jan silmis­sä maa­han­muut­ta­jat eivät ole ainakaan aluk­si yhtä hyvää työvoimaa kuin suomea puhu­vat. Kun tosi­a­sia on ensin saatu tun­nuste­tuk­si, voidaan miet­tiä keinoa: palkkatu­ki tai palka­s­ta tin­kimi­nen. Nyt maa­han­muut­ta­jat työl­listyvät Wolt-kuskeik­si tai rak­en­tamisen kaltaisille aloille, joil­la käytän­nön palkat ovat TES:n taulukkopalkko­jen yläpuolel­la, jol­loin maa­han­muut­ta­jalle on lail­lista mak­saa mui­ta huonom­paa palkkaa.

Tarvit­semme laa­ja-alaisen maa­han­muut­to-ohjel­man, joka pitäisi tehdä tosi­asi­at tun­nus­taen ilman minkään värisiä ide­ol­o­gisia silmälaseja.

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kokoomuk­sen Nykypäivä-lehdessä haastaja-palstalla

Alustuspuheenvuoroni Kultarantakeskusteluissa

Min­ul­la oli kotout­tamista koskevas­sa keskustelus­sa toinen avaus­puheen­vuoroista. Toisen piti maa­han­muut­ta­jien puolelta Malai Sahim. Keskustelu käyti­in Chatham House rulen alaisu­udessa, mikä oikeut­taa min­ut julk­ista­maan oman puheen­vuoroni, mut­ta ei ker­tomaan muiden puheenvuoroista. 

Tarkastelukul­mani on kansan­talouden ja eri­tyis­es­ti julkisen talouden etu. Tämä ei lop­ul­ta ole ris­tiri­idas­sa human­itääris­ten tavoit­tei­den kanssa, pikem­minkin päinvastoin.
Ikään­tyvälle kansakun­nalle maa­han­muut­to on voimavara tai rasite täysin riip­puen siitä, kuin­ka hyvin työl­listymisessä onnis­tu­taan. Niin­pä tarkaste­len kotou­tu­mista lähin­nä vain työl­listymisen kaut­ta. Se ei ole ain­oa näköko­h­ta, mut­ta ylivoimais­es­ti tärkein.
Pidämme kun­nia-asiana tur­va­ta maa­han­muut­ta­jille samat edut ja oikeudet kuin kan­ta­suo­ma­laisil­la. Maa­han­muu­ton määrän kas­vaes­sa voimakkaasti hyvää tarkoit­ta­vat peri­aat­teet kään­tyvät hel­posti niitä vas­taan, joi­ta niil­lä halu­taan suo­jel­la. Tästä syn­tyy kaik­ki tai ei mitään ‑asetel­ma, kun moni halu­aisi edes jotain sen sijaan, ettei mitään. Jat­ka lukemista “Alus­tus­puheen­vuoroni Kultarantakeskusteluissa”