Vihreän langan pitäisi jatkaa talkoopohjalla

Olen mur­heis­sa­ni Vih­reän lan­gan lopet­ta­mi­ses­ta. Myön­ne­tään, että hen­ki­lö­koh­tai­set syyt sumen­ta­vat ajat­te­lua­ni. Uhra­sin aika­naan kak­si vuot­ta mel­kein koko­naan leh­den pys­tyyn panemiseen.

Leh­ti, jota me 35 vuot­ta sit­ten teim­me, oli tie­tys­ti pal­jon huo­nom­pi, mut­ta me teim­me sen koko­naan ilman ulko­puo­lis­ta rahoitusta.

Nyt kun rahaa on ollut, leh­ti on tie­tys­ti pal­jon parem­pi, mut­ta, anteek­si nyt vain, ei ehkä kui­ten­kaan niin pal­jon parem­pi kuin isom­mis­ta resurs­seis­ta voi­si kuvitella.

Sama kui­ten­kin kos­kee puo­luet­ta. Tar­koi­tus on kai siir­tää Vih­reän lan­gan rahat pii­ri­työn­te­ki­jöi­den palk­kaa­mi­seen. Myös tämä tulee osoit­tau­tu­maan tehot­to­mak­si. Kan­net­tu vesi ei kai­vos­sa pysy.

Jos halu­taan siir­tää rahaa leh­del­tä pii­ri­toi­mis­toi­hin, voi­si­ko siir­tää vain (suu­rim­man) osan?

Vih­reil­lä on niin val­ta­vas­ti hen­kis­tä pää­omaa, että pitäi­si olla mah­dol­lis­ta toi­mit­taa hyvää leh­teä suu­rel­ta osin tal­koo­voi­min. Täl­lai­nen leh­ti toi­mi­si vain netis­sä, jot­ta kaik­ki mitä jul­kais­taan, oli­si tuo­ret­ta eikä pai­no­ku­lu­ja oli­si eikä met­sää kaatuisi.

Leh­ti tar­vit­see pää­toi­mit­ta­jan, toi­mi­tus­sih­tee­rin ja osa-aikai­sen tait­ta­jan. Kun tait­to­poh­jat ovat ole­mas­sa, osaa­va tait­ta­ja voi teh­dä tai­ton vaik­ka etä­nä, eikä sii­hen mene kah­dek­saa tun­tia päi­väs­sä. Edi­toin­tia tar­vi­taan, kos­ka moni sel­lai­sen, jol­la on pai­na­vaa sanot­ta­vaa, ei osaa kir­joit­taa sitä selkeästi.

Jäl­keen­päin aja­tel­len minun suu­ri vir­hee­ni lan­gan pää­toi­mit­ta­ja­na oli, että kir­joi­tin aluk­si leh­den mel­kein koko­naan itse sen sijaan, että oli­sin käyt­tä­nyt aikaa hyvien kir­joit­ta­jien etsimiseen.

Toi­mi­tus­sih­tee­rin teh­tä­vä oli­si juu­ri se, mikä minul­ta jäi teke­mät­tä. Hänen teh­tä­vän­sä on pitää yhteyt­tä vih­re­ään kent­tää ja käyt­tää hyväk­seen tie­to­ja ja osaa­mis­ta ja halua ilmais­ta aja­tuk­si­aan. Muo­dos­tui­si laa­ja, aina­kin sadan kir­joit­ta­jan verk­ko, joka kir­joit­tai­si har­vak­sel­taan kun on jotain sano­mis­ta. Palk­kioi­ta ei juu­ri mak­set­tai­si, kos­ka ei ole rahaa.

En tun­ne vih­rei­den koko kent­tää, mut­ta olen seu­ran­nut syr­jäs­tä tie­teen ja tek­no­lo­gian vih­rei­den yhdis­tyk­sen Viit­teen pii­ris­sä käy­tä­vää kes­kus­te­lua. Pel­käs­tään täs­tä yhdes­tä yhdis­tyk­ses­tä löy­tyy val­ta­vas­ti ihmi­siä, joil­la on pai­na­vaa sanot­ta­vaa ja halua sanoa.

Täs­tä istu­mal­ta kek­sin pal­jon aihei­ta: säh­kö­au­to vas­taan vety­au­to, akku­tek­no­lo­gian mah­dol­li­set mul­lis­tuk­set, kau­pun­kien kehi­tyk­seen liit­ty­vät uudet tie­dot, köy­hyys, syn­ty­vyy­den alen­tu­mi­nen, luo­mu­tuo­tan­non todel­li­nen tai kuvi­tel­tu hyvyys, yri­tys­ten yhteis­kun­ta­vas­tuu, talous­kas­vun ja ilmas­to­po­li­ti­kan ris­ti­rii­ta, SMR-voi­ma­lat. Gee­ni­tek­no­lo­gias­ta voi­si pyy­tää usei­ta vas­tak­kais­ta kan­taa edus­ta­via kir­joit­ta­jia kir­joit­ta­maan ja kom­men­toi­maan tois­ten­sa juttuja.

Tuo lis­ta syn­tyi minuu­tis­sa. Mie­len­kiin­toi­sia aihei­ta ja hyviä kir­joit­ta­jia kum­pu­aa vih­reäs­tä ken­täs­tä helposti.

Toi­mi­tus­sih­tee­ri tilai­si kir­joi­tuk­sia, ei mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sia vaan esi­mer­kik­si raport­te­ja tie­teen vii­mei­sim­mis­tä virtauksista.

Tämän kai­ken tar­koi­tus oli­si päin­vas­tai­nen sisään­päin kään­ty­vään some-pör­räyk­seen näh­den. Se puh­koi­si kuplia, kysee­na­lais­tai­si vih­rei­tä itses­tään­sel­vyyk­siä ja ylit­täi­si rajo­ja. Koet­te­li­si uskoa pikem­min­kin kuin pyr­ki­si vah­vis­ta­maan sitä.

Leh­den ympä­ril­le syn­ty­vä avus­ta­ja­ren­gas voi­si teh­dä Vih­reäs­tä lan­gas­ta todel­li­sen vih­reän aivo­rii­hen, hen­ki­sen ajat­te­lun kes­kuk­sen. Puo­lue ei pys­ty käyt­tä­mään lain­kaan hyväk­seen sitä val­ta­vaa hen­kis­tä pää­omaa, joka sen jäse­nis­töön sisältyy

Täl­lai­nen jour­na­lis­mi nos­tai­si leh­tien otsi­koi­hin. Some­kir­joit­te­lu pysyy omas­sa kuplas­sa eivät­kä puo­lue­toi­mis­ton jäsen­tie­dot­teet leviä jäse­nis­tön ulko­puo­lel­le mitenkään.

Se mitä ei tar­vi­ta, ovat yllä­tyk­set­tö­mät kir­joi­tuk­set sii­tä, kuin­ka vih­reät ovat hyviä, kos­ka aja­vat niin hyviä asioi­ta. Näi­den paik­ka on somes­sa ja puo­lu­een ja sen pii­ri­jär­jes­tö­jen sivuil­la. Lukee, ken viitsii.

Mut­ta kyl­lä puo­lue­toi­min­nas­ta­kin on uuti­sar­vois­ta ker­rot­ta­vaa. Minä aina­kin tie­täi­sin Hel­sin­gin kaa­voi­tuk­ses­ta vaik­ka mitä mie­len­kiin­tois­ta sanot­ta­vaa, jon­ka luu­li­si kiin­nos­ta­van muu­al­la­kin. Var­maan joka kun­nas­ta löy­tyy jotain. Kri­tee­ri­nä on, kiin­nos­taa­ko se kun­nan ulkopuolella.

Pää­toi­mit­ta­jan ase­ma oli­si han­ka­la. Hänen teh­tä­vän­sä oli­si val­voa leh­den tasoa. Sii­tä ei saa tul­la laa­jen­net­tua ylei­sön­osas­toa, vih­re­ää vas­ti­net­ta Suo­mi 24-kes­kus­te­lu­pals­tal­le. Kaik­ki meis­tä pitä­vät omia aja­tuk­si­aan kuo­le­mat­to­mi­na. Pää­toi­mit­ta­jan oli­si kat­sot­ta­va tätä puo­lu­eet­to­mam­min silmin.

Leh­den pitäi­si olla puo­lu­ees­ta riip­pu­ma­ton. Osin sik­si, ettei puo­lue­toi­mis­tol­la oli­si kiusaus­ta ryh­tyä ohjaa­maan sen kir­joit­te­lua, mut­ta ennen kaik­kea sik­si, ettei kukaan voi­si syyt­tää puo­lue­sih­tee­riä leh­des­sä jul­kais­tuis­ta jutuista.

Joten­kin tämä pitäi­si vie­lä rahoit­taa. Ensi vuo­dek­si tar­vit­tai­siin ehkä 150 000 euroa, mut­ta en pitäi­si mah­dot­to­ma­na, että sen jäl­keen pär­jät­täi­siin omil­laan. Jos idea saa ilmaa sii­pien­sa alle, oli­si varaa pal­ka­ta toi­min­taa pyö­rit­tä­mään lisää väkeä.

Mak­sut voi­si­vat perus­tua vapaa­eh­toi­siin avus­tuk­siin, jos nii­den mak­sa­mi­nen teh­täi­siin hel­pok­si. Tai sit­ten net­ti­leh­den luke­mi­nen oli­si mak­sul­lis­ta. En osaa sanoa. Jos puo­lue halu­aa jul­kais­ta sii­nä omaa aineis­to­aan, on hyvä ja mak­saa ilmoitustilasta.

Minun aika­na­ni Vih­reän lan­gan levik­ki nousi 1 800 mak­sa­vaan tilaa­jaan. Nyt pitäi­si pys­tyä kym­me­neen tuhanteen.

Onnis­tui­si­ko tämä? Se riip­puu sii­tä, miten ihmi­set saa­daan asias­ta innos­tu­maan. Jos ei saa­da, sit­ten olin vää­räs­sä eikä leh­teä ehkä tar­vi­ta­kaan. Ei voi tie­tää, ellei kokeile.

Vih­reän lan­gan yhtiö­ko­kous pitäi­si kut­sua koolle.

 

= = = =

Kir­joi­tus on jul­kais­tu alun­pe­rin Vih­ren lan­gan verk­ko­jul­kai­sus­sa. Olen lisän­nyt tähän muu­ta­man lauseen yli yön nukuttuani.

Vihreä Lanka in memorium

Pidän Vih­reän lii­ton pää­tös­tä lak­kaut­taa Vih­reä lan­ka hyvin vali­tet­ta­va­na. Myön­nän, että minul­la on leh­teen hyvin hen­ki­lö­koh­tai­nen suh­de. Aloi­te­taan täs­tä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta suh­tees­ta. Lopus­sa perus­te­len, mik­si pidän pää­tös­tä epäviisaana.

Kun vih­reät sai­vat ensim­mäi­set kan­san­edus­ta­jan­sa, Vil­len ja Kal­len, Pek­ka Haa­vis­to perus­ti Vih­reän lan­gan sen tie­do­tus­leh­dek­si. Hän teki muis­taak­se­ni kol­me nume­roa ja jät­ti sen sit­ten minulle.

Minä tein Vih­re­ää lan­kaa pari vuot­ta. Aluk­si täy­sin itse alus­ta alkaen. Sit­ten sen tait­toon tuli Juha Kor­ho­nen ja toi­mi­tus­työ­hön sekä käy­tän­nön hom­miin Mar­ja Ponsila.

Leh­den teke­mi­nen alus­ta lop­puun tar­koit­ti, että

  • Kir­joi­tin suu­rim­man osan teks­tis­tä itse
  • Ladoin sen valo­la­to­ma­ko­neel­la ja kehi­tin ladelman
  • Tai­toin saksitaitolla
  • Ras­te­roin valokuvat
  • Han­kin jokais­ta nume­roa var­ten 30 uut­ta tilaa­jaa, jot­ta sain pai­na­mi­sen ja pos­ti­tuk­sen mak­se­tuk­si. Tätä var­ten piti kier­tää eri­lai­sis­sa vaihtoehtotapahtumissa.
  • Pidin yllä tilaajarekisteriä
  • Tein pos­ti­tus­oh­jel­man, joka tulos­ti tilaa­ja­re­kis­te­ris­tä osoi­te­tar­rat. Tämä ohjel­ma vuo­si mui­den­kin vaih­toeh­to­leh­tien käyt­töön. Tör­mä­sin sen tuot­ta­miin osoi­te­tar­roi­hin vie­lä 15 vuot­ta myöhemmin.

Se, että kir­joi­tin mel­kein kaik­ki jutut itse, osoit­taa, että olin huo­no pää­toi­mit­ta­ja. Oli­si tie­tys­ti pitä­nyt panos­taa avus­ta­ja­kun­taan. Oli meil­lä tie­tys­ti ylei­sön­osas­to­kin, mut­ta jou­duin hyl­kää­mään huo­mat­ta­van osan tar­jo­tuis­ta jutuista.

Sen leh­den ensim­mäi­set nume­rot eivät olleet mitään tai­de­teok­sia, kos­ka en ollut hyvä tait­ta­maan. Juha Kor­ho­sen tul­tua avuk­si taso para­ni olennaisesti.

Leh­ti ilmes­tyi joka kol­mas viik­ko. Se val­mis­tui sun­nun­tai-ilta­na ja piti vie­dä pos­tiin klo 21.19 läh­te­väl­lä bus­si 17:llä. Yleen­sä kir­joi­tin vii­mei­sek­si pää­kir­joi­tuk­sen tun­tia ennen dead-linea, suo­raan latomakoneella.

Kaik­ki tämä toi­mi tilaa­ja­tu­loil­la. Mitään tukea emme saa­neet val­tiol­ta emme­kä muu­al­ta­kaan. Vih­re­ää puo­luet­ta ei sil­loin edes ollut.

Jos­sain vai­hees­sa hoi­din Kale­vi Sor­san avul­la pois päi­vil­tä uhan, että kir­jan­työn­te­ki­jäin liit­to oli­si pan­nut leh­den boi­kot­tiin, joka uhka­si sik­si, ettei kukaan leh­den teki­jöis­tä kuu­lu­nut liit­toon eikä saa­nut työ­eh­to­so­pi­muk­sen mukaus­ta palk­kaa — ei siis palk­kaa lainkaan.

Mar­ja-Lii­sa Pon­si­lan tulo avuk­si hel­pot­ti minun työ­taak­kaa­ni olennaisesti.

Kun aloi­tin pää­toi­mit­ta­ja­na 1983, leh­del­lä oli 300 tilaa­jaa ja kun lope­tin vuon­na 1985, nii­tä oli 1800.

Kun leh­ti tuli puo­lue­tuen pii­riin vuo­na 1988, sen toi­mi­tus­vas­tuu siir­tyi pal­ka­tuil­le työn­te­ki­jöil­le, mut­ta leh­den tilaa­ja­mää­rä ei olen­nai­ses­ti kas­va­nut. Kun se alkoi tul­la myö­hem­min jäse­ne­tu­na puo­lu­een jäse­nil­le, levik­ki tie­tys­ti kasvoi.

Pon­si­las­ta tuli pää­toi­mit­ta­ja minun jäl­kee­ni vuon­na 1986. Leh­del­lä on tois­tai­sek­si ollut 11 pää­toi­mit­ta­jaa, toi­nen tois­taan parempia.

  • Pek­ka Haa­vis­to 1983
  • Osmo Soininvaara1983–1985
  • Mar­ja-Lii­sa Ponsila1986
  • Pau­li Väli­mä­ki 1986–1989
  • Jaak­ko Kan­gas­nie­mi 1989–1990
  • Timo Harak­ka 1990–1994
  • Päi­vi Sih­vo­la 1994–1999
  • Jyr­ki Räik­kä 1999–2006
  • Eli­na Grund­ström 2006–2010
  • Juha Hon­ko­nen 2011–2015
  • Riik­ka Suo­mi­nen 2015–2019

Pää­toi­mit­ta­jis­ta mai­nit­ta­koon Jaak­ko Kan­gas­nie­mi (nykyi­sin Finn­fun­din toi­mi­tus­joh­ta­ja), Timo Harak­ka (nykyi­sin työ­mi­nis­te­ri) ja Eli­na  Grund­ström, jos­ta tuli sit­tem­min jul­ki­sen sanan neu­vos­ton puheen­joh­ta­ja. Haa­vis­to on ulko­mi­nis­te­ri ja minä­kin olin jos­sain vai­hees­sa perus­pal­ve­lu­mi­nis­te­ri. Yhtään pää­mi­nis­te­riä ei pää­toi­mit­ta­jis­ta ole vie­lä tul­lut, mut­ta seu­raa­vak­si ehkä presidentti.

Vih­reä liit­to on nyt päät­tä­nyt lak­kaut­taa leh­den – tai siis lopet­taa puo­lue­leh­ti­tuen kana­voi­mi­sen sil­le, mikä on sama asia.

Ymmär­rän, että pape­ri­leh­des­tä on aika jät­tä­nyt. Mut­ta ei leh­teä kan­na­ta kor­va­ta somet­ta­mi­sel­la ja puo­lu­een viral­lis­ten kan­nan­ot­to­jen mai­nos­ta­mi­sel­la Face­boo­kis­sa. (En todel­la tie­dä, mitä on tar­koi­tus teh­dä, kos­ka puo­lu­een tie­do­tus ei sitä ker­ro. Pel­kään pahoin, että rahat solah­ta­vat puo­lue­toi­min­nan poh­jat­to­maan kaivoon.)

Minä oli­sin siir­tä­nyt leh­den net­ti­leh­dek­si, teh­nyt sii­tä jotain, jos­sa on otet­tu mal­lia Long Plays­ta, Must Rea­dis­ta ja kokoo­muk­sen Verk­ko­uu­ti­sis­ta. Vih­reis­sä on niin pal­jon sosi­aa­lis­ta pää­omaa, että leh­den ympä­ril­le sai­si hel­pos­ti avus­ta­ja­jouk­kion tuot­ta­maan hyvää jour­na­lis­tis­ta aineis­toa halvalla.

Oma verk­ko­leh­ti tuot­tai­si alle­vii­va­tus­ti jour­na­lis­tis­ta aineis­toa, siis jotain aivan muu­ta kuin Face­book-kir­joi­tuk­sia tai puo­luet­ta mai­nos­ta­via kir­joi­tuk­sia puo­lu­een blo­gi­pals­toil­la. Näin toi­mien se tuot­tai­si myös viit­tauk­sia ja uuti­sia mui­hin tie­do­tus­ka­na­viin ja pitäi­si vih­reät muka­na jour­na­lis­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa. Esi­mer­kik­si minä voi­sin levit­tää leh­den artik­ke­lei­ta ja uuti­sia twit­te­ris­sä ja täl­lä blogilla.

Täl­lai­nen verk­ko­leh­ti ei vain mai­nos­tai­si vih­rei­den erin­omai­suut­ta, vaan kävi­si avoin­ta ja kriit­tis­tä kes­kus­te­lua liik­keen lin­jas­ta. Esi­merk­ki­nä täs­tä jul­kai­sin tämän kir­joi­tuk­sen avoi­mes­ti  blo­gil­la­ni sen sijaan, että oli­sin lähet­tä­nyt sen vih­rei­den sul­je­tuil­le palstoille.

Olen tyr­mis­ty­nyt.

 

 

 

Britannian surkea junaliikenne

Minus­ta Ylen uuti­nen Bri­tan­nian rau­ta­tei­den pri­va­ti­soin­nis­ta oli huo­noa journalismia. 

Ylel­lä oli uuti­nen sii­tä, mil­lai­seen kaa­ok­seen Bri­tan­nian rau­ta­tie­lii­ken­ne on jou­tu­nut yksi­tyis­tä­mi­sen seu­rauk­se­na. Uuti­nen kiin­nit­ti huo­mi­ta­ni, sil­lä Bri­tan­nia on Ruot­sin ohel­la jok­seen­kin ainoa maa Euroo­pas­sa, jos­sa juna­lii­ken­teen mat­kus­ta­ja­mää­rät ovat kas­va­neet. Bri­tan­nias­sa jopa todel­la pal­jon, perä­ti kak­sin­ker­tais­tu­neet yksi­tyis­tä­mi­sen jäl­keen. Sitä ennen “hyvän rau­ta­tie­lii­ken­teen aika­na” mat­kus­ta­ja­mää­rät oli­vat jyr­käs­sä laskussa

Haas­ta­tel­tu­ja näyt­ti har­mit­ta­van, että junat myö­häs­te­le­vät ja junia peruu­te­taan. Jos juna ei läh­de ajal­laan, vika on har­voin sii­nä, ettei kul­jet­ta­ja viit­si läh­teä liik­keel­le. Yleen­sä ongel­ma­na on punai­nen valo, jon­ka on sytyt­tä­nyt radan yllä­pi­tä­jä. Radat taas ovat Bri­tan­nias­sa­kin val­tion vastuulla.

 Bri­tan­nia yksi­tyis­ti ensin myös kis­kot, mikä oli suu­ri­vir­he. Insen­tii­vit oli­vat sel­lai­set, että rato­jen kun­nos­sa­pi­to kan­nat­ti lyö­dä lai­min ja ottaa iso vakuu­tus suu­ron­net­to­muuk­sien varal­le. En ymmär­rä, mihin kis­ko­jen yksi­tyis­tä­mi­sel­lä täh­dät­tiin, kos­ka radan yllä­pi­dos­sa ei voi oikein kilpailla. 

 Mut­ta tuo nykyi­nen ”kaa­os” on siis sen val­tion viran­omai­sen vastuulla. 

Haas­ta­tel­tu­ja har­mit­ti­vat myös juna­lip­pu­jen kor­keat hin­nat. Oli­si ehkä kan­nat­ta­nut ver­ra­ta hin­to­ja Suo­men hin­toi­hin niin oli­si pääs­ty johon­kin suhteellisuuteen.

Har­mi­tuk­sen aihee­na tai­si olla myös dynaa­mi­nen hin­noit­te­lu. Jos on pak­ko pääs­tä juu­ri sii­hen suo­si­tuim­paan junaan, jou­tui mak­sa­maan enem­män kuin jos saat­toi jous­taa tun­nil­la tai paril­la. Dynaa­mi­sel­le hin­noit­te­lul­le vaih­toeh­to­na on, että kaik­ki liput ovat yhtä kal­lii­ta kuin kal­liim­mat nyt, ja jois­sa­kin junis­sa on kovas­ti tyh­jiä paik­ko­ja. Har­mit­taa tie­tys­ti, että jou­tuu mak­sa­maan enem­män kui, jos voi­si mat­kus­taa toi­seen ajankohtaan. 

Tuo dynaa­mi­nen hin­noit­te­lu – jokai­sen junan myy­mi­nen jok­seen­kin täy­teen   – on toi­nen kah­des­ta syys­tä, min­kä vuok­si rau­ta­tei­den yksi­tyis­tä­mi­sen jäl­keen nii­den suo­sio on lisään­ty­nyt mel­ko­li­ses­ti. Samal­la taval­la len­to­lii­ken­ne on lisän­nyt mat­kus­ta­ja­mää­riä onnis­tu­mal­la myy­mään koneet lähes täyteen. 

 Toi­nen syy juna­lii­ken­teen kas­va­nee­seen suo­sioon onris­ti­sub­ven­tion esty­mi­nen. Mono­po­liyh­tiö voi teh­dä niin, että se yli­hin­noit­te­lee kus­tan­nuk­siin näh­den lipun­hin­nat suo­si­tuil­la rei­teil­lä (esim Hel­sin­ki-Tam­pe­re) ja sub­ven­toi näin syn­ty­neil­lä voi­toil­la hil­jai­sia ratao­suuk­sia. Kuu­los­taa oikeu­den­mu­kai­sel­ta, mut­ta vähen­tää mat­kus­ta­ja­mää­riä huo­mat­ta­vas­ti, kos­ka juna­lii­ken­net­tä hai­ta­taan juu­ri siel­lä, mis­sä sen poten­ti­aa­li oli­si suurin. 

Meil­lä VR jou­tui luo­pu­maan Onni Bus­sin vuok­si ris­ti­sub­ven­tios­ta. Niin­pä Juna­lip­pu Hel­sin­ki Tam­pe­re mak­saa 8,90, mut­ta jos tätä kir­joit­taes­sa­ni jou­tui­si ryn­tää­mään seu­raa­vaan junaan, se mak­sai­si­kin 21€. Suu­rim­mal­le osal­le mat­kusa­jia lip­pu­jen hin­nat ovat las­ke­neet olen­nai­ses­ti. Jota­kin tuo 21 € voi risoa, mut­ta sekin on vähem­män kuin oli­si­vat kaik­ki lip­pu­jen hin­nat ennen hintauudistusta.

 Junal­la mat­kus­ta­mi­nen on lisään­ty­nyt huo­mat­ta­vas­ti suo­si­tum­mil­la väleil­lä. Jär­ke­vään hin­noit­te­luun ei tar­vit­tu kil­pai­lua­rau­ta­teil­lä, riit­ti bus­si­lii­ken­teen aset­ta­ma haaste.

 Minus­ta Ylen jut­tu oli huo­noa jour­na­lis­mia, kos­ka sii­tä puut­tui aivan olen­nai­nen tie­to junal­la mat­kus­ta­mi­sen suo­sion räjäh­dys­mäi­ses­tä lisään­ty­mi­ses­tä yksk­tyis­tä­mi­sen ja kos­ka ennet­tiin ymmär­tää, että junien myö­häs­te­ly oli­si joh­tu­nut yksi­tyi­sis­tä yri­tyk­sis­tä eikä radan yllä­pi­tä­jäs­tä.  

[KORJAUS: Tark­kaan luet­tu­na uuti­ses­sa oli lyhyt mai­nin­ta sii­tä, että rau­ta­tie­mat­kus­ta­mi­nen on lisään­ty­nyt kak­sin­ker­tai­sek­si yksi­tyis­tä­mi­sen jälkeen]

Vaik­ka Bri­tan­nias­sa yksi­tyis­tä­mi­nen on pää­asias­sa ollut hyvä asia, en ole var­ma, että kau­ko­ju­na­lii­ken­net­tä kan­nat­tai­si Suo­mes­sa alis­taa kil­pai­lul­le. Se ei nimit­täin joh­tai­si kil­pai­luun vaan mono­po­lioi­keuk­sien huu­to­kaup­paa­mi­seen, mikä on aivan eri jut­tu.  Kis­koil­le kun ei mah­du kil­pai­le­vaa liikennettä. 

Sik­si oli­si jär­ke­vää päät­tää poliit­ti­ses­ti, että VR hin­noit­te­lee liput oma-aloit­tei­ses­ti niin kuin jou­tui­si hin­noit­te­le­maan ne kil­pai­lu­ti­lan­tees­sa. Voi olla, että olen poliit­ti­ses­ti naii­vi tätä sanoessani. 

= = = =

Jos meil­lä oli­si kil­pai­lua, sai­sim­me ehkä parem­mat junat, tai siis parem­min sisus­te­tut vau­nut. Olen kysy­nyt, mik­si VR ei lai­ta duet­to +osas­to­ja muu­al­le­kin kuin ravin­to­la­vau­nun ylä­ker­taan , kos­ka ne ovat niin suo­sit­tu­ja. Mah­dol­li­suus teh­dä häi­riöt­tä töi­tä läp­pä­ril­lä on lisän­nyt mer­kit­tä­väs­ti juna­lii­ken­teen suo­sio­ta.  Vas­taus on, että jos­kus 2030-luvul­la, kun vau­nu­ja jou­du­taan muu­ten­kin remon­toi­maan tai uusimaan. 

Vaa­tii­ko hyvä liik­keen­joh­to sdiis sit­ten­kin kilpailua?

Yllyk­keen tämän kir­joit­ta­mi­seen antoi Tuuk­ka Saa­ri­maan saman­suun­tai­nen twiitti.