Avainsana: journalismi

Olen murheis­sani Vihreän lan­gan lopet­tamis­es­ta. Myön­netään, että henkilöko­htaiset syyt sumen­ta­vat ajat­telu­ani. Uhrasin aikanaan kak­si vuot­ta melkein kokon­aan lehden pystyyn panemiseen.

Lehti, jota me 35 vuot­ta sit­ten teimme, oli tietysti paljon huonom­pi, mut­ta me teimme sen kokon­aan ilman ulkop­uolista rahoitusta.

Nyt kun rahaa on ollut, lehti on tietysti paljon parem­pi, mut­ta, anteek­si nyt vain, ei ehkä kuitenkaan niin paljon parem­pi kuin isom­mista resurs­seista voisi kuvitella.

Sama kuitenkin kos­kee puoluet­ta. Tarkoi­tus on kai siirtää Vihreän lan­gan rahat piir­i­työn­tek­i­jöi­den palkkaamiseen. Myös tämä tulee osoit­tau­tu­maan tehot­tomak­si. Kan­net­tu vesi ei kaivos­sa pysy.

Jos halu­taan siirtää rahaa lehdeltä piir­i­toimis­toi­hin, voisiko siirtää vain (suurim­man) osan?

Vihreil­lä on niin val­tavasti henkistä pääo­maa, että pitäisi olla mah­dol­lista toimit­taa hyvää lehteä suurelta osin talkoovoimin. Täl­lainen lehti toimisi vain netis­sä, jot­ta kaik­ki mitä julka­istaan, olisi tuoret­ta eikä pain­oku­lu­ja olisi eikä met­sää kaatuisi.

Lehti tarvit­see pää­toimit­ta­jan, toim­i­tus­si­h­teerin ja osa-aikaisen tait­ta­jan. Kun tait­topo­h­jat ovat ole­mas­sa, osaa­va tait­ta­ja voi tehdä taiton vaik­ka etänä, eikä siihen mene kahdek­saa tun­tia päivässä. Edi­toin­tia tarvi­taan, kos­ka moni sel­l­aisen, jol­la on painavaa san­ot­tavaa, ei osaa kir­joit­taa sitä selkeästi.

Jäl­keen­päin ajatellen min­un suuri virheeni lan­gan pää­toimit­ta­jana oli, että kir­joitin aluk­si lehden melkein kokon­aan itse sen sijaan, että olisin käyt­tänyt aikaa hyvien kir­joit­ta­jien etsimiseen.

Toim­i­tus­si­h­teerin tehtävä olisi juuri se, mikä min­ul­ta jäi tekemät­tä. Hänen tehtävän­sä on pitää yhteyt­tä vihreään kent­tää ja käyt­tää hyväk­seen tieto­ja ja osaamista ja halua ilmaista ajatuk­si­aan. Muo­dos­tu­isi laa­ja, ainakin sadan kir­joit­ta­jan verkko, joka kir­joit­taisi har­vak­seltaan kun on jotain san­omista. Palkkioi­ta ei juuri mak­set­taisi, kos­ka ei ole rahaa.

En tunne vihrei­den koko kent­tää, mut­ta olen seu­ran­nut syr­jästä tieteen ja teknolo­gian vihrei­den yhdis­tyk­sen Viit­teen piiris­sä käytävää keskustelua. Pelkästään tästä yhdestä yhdis­tyk­ses­tä löy­tyy val­tavasti ihmisiä, joil­la on painavaa san­ot­tavaa ja halua sanoa.

Tästä istu­mal­ta keksin paljon aihei­ta: sähköau­to vas­taan vetyau­to, akkute­knolo­gian mah­dol­liset mullis­tuk­set, kaupunkien kehi­tyk­seen liit­tyvät uudet tiedot, köy­hyys, syn­tyvyy­den alen­tu­mi­nen, luo­mu­tuotan­non todel­li­nen tai kuvitel­tu hyvyys, yri­tys­ten yhteiskun­tavas­tuu, talouskasvun ja ilmastopoli­tikan ris­tiri­ita, SMR-voimalat. Geen­ite­knolo­gias­ta voisi pyytää usei­ta vas­takkaista kan­taa edus­tavia kir­joit­ta­jia kir­joit­ta­maan ja kom­men­toimaan tois­t­en­sa juttuja.

Tuo lista syn­tyi min­uutis­sa. Mie­lenki­in­toisia aihei­ta ja hyviä kir­joit­ta­jia kumpuaa vihreästä ken­tästä helposti.

Toim­i­tus­si­h­teeri tilaisi kir­joituk­sia, ei mielipi­dekir­joituk­sia vaan esimerkik­si raport­te­ja tieteen viimeisim­mistä virtauksista.

Tämän kaiken tarkoi­tus olisi päin­vas­tainen sisään­päin kään­tyvään some-pör­räyk­seen näh­den. Se puhkoisi kuplia, kyseenalais­taisi vihre­itä itses­tään­selvyyk­siä ja ylit­täisi rajo­ja. Koet­telisi uskoa pikem­minkin kuin pyrk­isi vahvis­ta­maan sitä.

Lehden ympärille syn­tyvä avus­ta­jaren­gas voisi tehdä Vihreästä lan­gas­ta todel­lisen vihreän aivori­ihen, henkisen ajat­telun keskuk­sen. Puolue ei pysty käyt­tämään lainkaan hyväk­seen sitä val­tavaa henkistä pääo­maa, joka sen jäsenistöön sisältyy

Täl­lainen jour­nal­is­mi nos­taisi lehtien otsikoi­hin. Somekir­joit­telu pysyy omas­sa kuplas­sa eivätkä puolue­toimis­ton jäsen­tiedot­teet lev­iä jäsenistön ulkop­uolelle mitenkään.

Se mitä ei tarvi­ta, ovat yllä­tyk­set­tömät kir­joituk­set siitä, kuin­ka vihreät ovat hyviä, kos­ka aja­vat niin hyviä asioi­ta. Näi­den paik­ka on somes­sa ja puolueen ja sen piir­i­jär­jestö­jen sivuil­la. Lukee, ken viitsii.

Mut­ta kyl­lä puolue­toimin­nas­takin on uuti­s­ar­voista ker­rot­tavaa. Minä ainakin tietäisin Helsin­gin kaavoituk­ses­ta vaik­ka mitä mie­lenki­in­toista san­ot­tavaa, jon­ka luulisi kiin­nos­ta­van muual­lakin. Var­maan joka kun­nas­ta löy­tyy jotain. Kri­teer­inä on, kiin­nos­taako se kun­nan ulkopuolella.

Pää­toimit­ta­jan ase­ma olisi han­kala. Hänen tehtävän­sä olisi valvoa lehden tasoa. Siitä ei saa tul­la laa­jen­net­tua yleisönosas­toa, vihreää vastinet­ta Suo­mi 24-keskustelu­pal­stalle. Kaik­ki meistä pitävät omia ajatuk­si­aan kuolemat­tom­i­na. Pää­toimit­ta­jan olisi kat­sot­ta­va tätä puolueet­tomam­min silmin.

Lehden pitäisi olla puolueesta riip­puma­ton. Osin sik­si, ettei puolue­toimis­tol­la olisi kiusaus­ta ryhtyä ohjaa­maan sen kir­joit­telua, mut­ta ennen kaikkea sik­si, ettei kukaan voisi syyt­tää puolue­si­h­teer­iä lehdessä julka­is­tu­ista jutuista.

Jotenkin tämä pitäisi vielä rahoit­taa. Ensi vuodek­si tarvit­taisi­in ehkä 150 000 euroa, mut­ta en pitäisi mah­dot­tomana, että sen jäl­keen pär­jät­täisi­in omil­laan. Jos idea saa ilmaa siip­i­en­sa alle, olisi varaa palkata toim­intaa pyörit­tämään lisää väkeä.

Mak­sut voisi­vat perus­tua vapaae­htoisi­in avus­tuk­si­in, jos niiden mak­sami­nen tehtäisi­in helpok­si. Tai sit­ten net­tile­hden lukem­i­nen olisi mak­sullista. En osaa sanoa. Jos puolue halu­aa julka­ista siinä omaa aineis­toaan, on hyvä ja mak­saa ilmoitustilasta.

Min­un aikanani Vihreän lan­gan levik­ki nousi 1 800 mak­savaan tilaa­jaan. Nyt pitäisi pystyä kymme­neen tuhanteen.

Onnis­tu­isiko tämä? Se riip­puu siitä, miten ihmiset saadaan asi­as­ta innos­tu­maan. Jos ei saa­da, sit­ten olin väärässä eikä lehteä ehkä tarvi­takaan. Ei voi tietää, ellei kokeile.

Vihreän lan­gan yhtiökok­ous pitäisi kut­sua koolle.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu alun­perin Vihren lan­gan verkko­julka­is­us­sa. Olen lisän­nyt tähän muu­ta­man lauseen yli yön nukuttuani.