Miksi en usko karanteeneihin viruksen torjunnassa

VAROITAN, ETTEN OLE EPIDEMIOLOGIAN ASIANTUNTIJA JA SILTÄ OSIN KUIN MINULLA YLIPÄÄNSÄ ON ASIASTA TIETOA, SE ON VANHAA

Minä näen viruk­sen elinkaaren suun­nilleen näin. Viruk­sen lev­iämistä domi­noi tar­tut­tavu­us­luku, kuin­ka mon­ta ihmistä yksi tar­tun­nan saanut keskimäärin tar­tut­taa, Jos tuo luku on yli yhden, virus lev­iää ekspo­nen­ti­aalis­es­ti ja jos se on alle yhden, epi­demia sammuu.

Koron­aviruk­sen tar­tut­tavu­us­luku on noin kak­si, eli se tart­tuu huonom­min kuin moni muu, mut­ta räjähtävästä pros­es­sista kuitenkin on kyse.

Kun tar­tut­tavu­us­luku on kak­si, viruk­sen lev­iää, kunnes joka toinen on sille immuu­ni – on joko saanut roko­tuk­sen sitä vas­taan tai on sairas­tanut taudin (tai sitä lähel­lä ole­van taudin) ja saanut vas­tus­tuskyvyn. Kun joka toinen on saanut vas­tus­tuskyvyn, tar­tut­tavu­us­luku las­kee yhteen ja siihen lev­iämi­nen pysähtyy.

Voimme hidas­taa lev­iämistä sulke­mal­la yhteiskun­nan, kuten on tehty Wuhanis­sa ja nyt suures­sa osas­sa Ital­i­aa. Tässä on se vika, että jos virus­ta ei saa­da kokon­aan kitketyk­si, se ryöp­sähtää liik­keelle heti, kun karan­teen­it pure­taan. Sik­si pidän Ital­ian toimia hyödyt­töminä, mut­ta voi olla väärässäkin.

Jos tau­ti­in löy­tyy tur­valli­nen ja tehokas rokote, ital­ialaiset ovat onnis­tuneet osta­maan aikaa, eikä karan­teeni ole täysin hyödytön. Rokotet­ta odot­taes­sa tehokkain tapa rokot­taa kansa on altistaa ter­veet ja hyväkun­toiset taudille – vähän niin kuin pienet lapset altiste­taan vesirokolle, jot­ta eivät saisi tau­tia van­hempana, jol­loin se on vaar­al­lisem­pi.  Se vas­taa vaiku­tuk­sil­taan rokottamista.

Tämän min­un ehkä väärän käsi­tyk­sen val­las­sa tek­isin toisin. En eristäisi kaik­ki ital­ialaisia vaan vain riskiryh­mi­in kuu­lu­vat, siis van­huk­set ja dia­beetikot ja sydän ja vero­suonataute­ja potevat.

Eristyk­sis­sä elävien van­hus­ten kan­nat­taisi jopa toivoa, että mah­dol­lisim­man moni hyväkun­toinen han­kkisi tar­tun­nan nopeasti ja tulisi vas­tus­tuskykyisek­si. Sairaut­ta vas­taan syn­ty­isi laumasuoja.

Huo­mat­takoon, että tar­tun­nan saaneista huo­mat­ta­va osa, ehkä jopa enem­mistö, sairas­taa taudin oireet­tomana, kos­ka elim­istö kek­sii vas­ta-aineen reseptin heti. Vas­tus­tuskyky kuitenkin syn­tyy. Ter­veille nuo­ril­la aikuisille tau­ti on läh­es harmiton.

Venet­sian lähel­lä ollessa kylässä tes­tat­ti­in kaik­ki yli 6000 asukas­ta. Tar­tun­nan saanei­ta oli 133 eli 1,7 pros­ent­tia, mut­ta näistä 75 % oli oireet­to­mia.  Todet­takoon, että 1,7 pros­ent­tia 60 miljoonas­ta ital­ialais­es­ta on miljoona, mut­ta var­maankaan tuo kylä ei edus­tanut keskiarvoa.

Min­un käsit­tääk­seni tuo virus läpäisee koko väestön, eikä sille voi mitään.En ole usko­muk­seni kanssa yksin. Ruotsin ter­veysmin­is­teri sanoi samaa. Riskiryh­mi­in kuu­lu­vat kan­nat­taisi eristää taudil­ta suo­jaan. Eristämine voi olla vapaae­htoinen, kos­ka mui­ta ei suo­ja­ta heiltä, vaan hei­dän suo­jataan muilta.

Epäi­lyk­seni kohdis­tuu siis Ital­ian omak­sumaan mas­sakaran­teeni­in. Suomes­sa on tois­taisek­si toimit­tu järkevästi. Nämä minikaran­teen­it hidas­ta­vat taudin yleistymistä ja anta­vat arvokas­ta aikaa.

Sen sijaan en ymmär­rä, mik­si vierailukäyte­jä van­hus­ten­hoito­laitok­sis­sa ei rajoite­ta. Kuume pitäisi vierail­i­joil­ta ainakin mitata.

Influ­enssa lev­isi aina varuskun­tien kaut­ta, kunnes puo­lus­tusvoimat alkoi rokot­taa asevelvol­lisia. Int­ti on kuin viruk­sen unel­ma. Viikon­lop­puna hajaan­nu­taan ympäri maa­ta han­kki­maan tar­tun­to­ja ja viikon aikana levitetään se kaikki­in samas­sa tuvas­sa ja viikon­lop­puna hajaan­nu­taan taas ymäri maa­ta. Int­ti voisi tehdä tässä nyt jotain.

Näin siis koko väestön tasol­la. Yksilö­ta­sol­la jokaisen kan­nat­taa suo­ja­ta itseään ja toivoa, että muut han­kki­vat vas­tus­tuskyvyn taudille. Eri­tyis­es­ti riskiryh­mi­in kuu­lu­vien kan­nat­taa olla hyvn varovaisia. Kun kuu­lun itse kaikki­in luetel­tu­i­hin riskiryh­mi­in, joskaan en sen­tään tupakoi, tulen eristäy­tymän koti­i­ni, kun ollaan tilanteessa, että joka ratikas­sa on aikakin yksi tar­tut­ta­ja. Enkä tule vieraile­maan van­han äiti­ni hoitolaitoksessa.

Onnek­si meil­lä on aikaa miet­tiä omaa strate­giaamme, mut­ta ei sitä aikaa ole kuin pari viikkoa.

 

LISÄYS 9.3. Kun moni oli tulkin­nut tek­stin niin, että vas­tustin Suomes­sa toimeen­pan­tu­ja karan­teene­ja, lisäsin täs­men­nyk­sen, että tarkoitin Ital­ian kaltaista yhteiskun­nan mas­sasulkemista. Lisäsin myös asevelvol­lisia koske­van kohdan.

Mitä tehdä Vallilan toimitila-aluelle

Kaupunkiym­päristölau­takun­nan lista 3.3.2020

Edel­lis­es­tä kok­ouk­ses­ta jäi pöy­dälle melkein kai­ki isot asi­at, osit­tain kok­ouk­sen ajan­pu­ut­teen vuok­si. Pöy­dälle jäivät muun muassa

  • Kil­pailulli­nen ilmoit­tau­tu­mis- ja neu­vot­telumenet­telybn jär­jestämi­nen Mosai­ikkiko­rt­telin kehit­tämisek­si Vuosaa­res­sa. Laadulli­nen kil­pailu puh­taan hin­tak­il­pailun sijaan.
  • Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telin asemakaava
  • Malmin keskus­tavi­sio

Uusi­na asioina ovat pari pien­tä täy­den­nyskaavaa Malmil­la ja katusu­un­nitel­mat fil­lar­itun­nelin vuok­si Kaisaniemen puis­tossa ja Ood­in vier­essä. Näitä kuvia min­un oli todel­la vaikea tulkita.

Vallilan toim­i­ti­la-alueen suunnitteluperiaatteet

Tämä on iso ja todel­la vaikea asia. Alue on todel­la tärkeäl­lä kohdal­la, osana Pasi­lan ja Kalasa­ta­man kas­vavaa akselia.

Viras­to halu­aa suo­jel­la pääosan raken­nuk­sista. On ihan söpö aja­tus tehdä 1930-luvun teol­lisu­us­rak­en­tamisen ulkoil­ma­museo Helsinki­in, mut­ta pelkään, että suo­jelu johtaa alueen rapis­tu­miseen ja sitä kaut­ta turmioon. Minus­ta aika ison osan noista suo­jeltaviksi esite­ty­istä raken­nuk­sista voisi purkaa käyt­tökelpoisem­man toim­i­ti­lan tieltä.

Aja­tus uud­es­ta yöelämän keskuk­ses­ta on sinän­sä mie­lenki­in­toinen ja toteutues­saan hyvä, mut­ta narul­la ei voi työntää.

Täl­lä alueelle suo­jelun hin­ta menetet­ty­inä mah­dol­lisuuksi­na on huo­mat­ta­van korkea. Ovatko suo­jelta­vat arvot todel­la näin suuria? Huo­maan, että myös asiantun­ti­joiden (lue: arkkite­hdit) kesken alueen­suo­jelu­ar­voista on kovin vai­htele­via näkemyksiä.

Toinen kysymys kos­kee asum­ista. Viras­to suos­tuu lähin­nä vain asun­to­latyyp­piseen asumiseen. Asum­i­nen toisi alueelle kutenkin elämää. Haaveet kivi­jalka­kaupoista voi uno­htaa, jos alueelle ei liiku ketään. Tuolle alueelle on myös todel­la suuri paine asumiselle. Niin­pä kak­si ylin­tä ker­rosta asumiseen voisi olla hyvä pääsääntö.

Vain asun­to­latyyp­pistä ja muu­ta eri­ty­isas­um­ista sik­si, että kun­nol­lisia pikku­las­ten piho­ja on vähän vaikea ton­teille mah­dut­taa, eikä kaupun­ki voi päät­tää, ketkä alueelle muut­ta­vat. Ovatko tässä nyt jaet­tu kun­nan ja koti­talouk­sien vas­tu­ut oikein? Val­taos­al­la helsinkiläi­sistä koti­talouk­sista ei ole pieniä lap­sia. Vaik­ka emme voi pan­na ase­makaavamääräyk­si­in lap­siper­heiltä kiel­let­ty asuinalue, jokin vas­tuu sitä pitäisi per­heel­lä itsel­läänkin olla siitä, mihin aset­tuu asumaan.

 

 

 

 

 

 

Hyvästi hiihtämiselle?

Oul­u­lainen Kaleva-.lehti pyysi tämän vuo­den lumet­tomaan talveen liit­tyen, saam­meko sanoa hyvästit hiihtämiselle. Tilaa oli 600 merkkiä. Minä vas­tasin näin:

Tämä talvi on poikkeuk­selli­nen. Poikkeuk­sel­lisia talvia tulee, kos­ka mata­la­painei­den muut­tunut käyt­täy­tymi­nen voi luki­ta tuulen pääasial­lisen suun­nan viikoik­si. Tänä vuon­na län­si-lounaiset tuulet ovat tuoneet läm­mintä, ensi vuon­na tuulen suun­ta voi lukit­tua itään ja pohjoiseen.

Eteläisessä Suomes­sa hiihde­tään vielä 10 – 20 vuot­ta, mut­ta sen jäl­keen lumisia talvia alkaa olla har­vak­seltaan ja ne kestävät vain muu­ta­man viikon. En investoisi Etelä-Suomen hiihtokeskuksiin.

Lumiset tal­vet voivat olla hyvin lumisia, kos­ka sateet lisään­tyvät. Tämäkin talvi on ollut hyvin sateinen. Lapis­sa lun­ta riittää.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 25.2.2020

Eteläisen Postipuis­ton tark­istet­tu asemakaavaehdotus

Tämä oli meil­lä 12.3.2019. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta ja siihen on tehty vähäisiä muu­tok­sia. Tehokas, ratikkaan ja Ilmalan ase­maan nojaa­va umpiko­rt­te­likaa­va, jos­sa tont­tite­hokku­us on kol­men luokkaa. Alue on mitoitet­tu 3 800 asukkaalle ja 2 000 työpaikalle.

Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telin asemakaava

Kru­unuratik­ka tarvit­see varikon. Varikon päälle raken­netaan fik­sus­ta asun­to­ja noin tuhan­nelle hen­gelle. Tämä on herät­tänyt närää asukkaissa, kos­ka rak­en­t­a­mi­nen on selvästi tehokkaam­paa kuin mihin Laa­jasa­los­sa on totut­tu. Tehokku­us on kol­mannes Postipuis­tos­ta. Kaa­va on tarkoi­tus pan­na nähtäville.

Karhusaaren eteläosan pientalotontit

Aika varovaista tiivistämistä Karhusaa­res­sa lähin­nä ton­tin­o­mis­ta­jien hake­musten perus­teel­la. Autopaikkanor­mi: kak­si autopaikkaa huoneis­toa kohden. Ton­tit ulot­tuvat rantaan. Asun­to­jen keskikoko ylit­tää roimasti par­jatun 75 neliön vähimmäistavoitteen.

Vallilan toim­i­ti­la-alueen suunnitteluperiaatteet

Kyse on Sturenkadun, Mäkelänkadun, Teol­lisu­uskadun ja Itä-Pasi­lan rajaa­mas­ta van­has­ta teol­lisu­usalueesta, jota pitäisi kehit­tää. Alueelle halu­taan toimis­to­ja, kaikkea luo­vaa tietysti, kult­tuuria ja har­ras­tus­mah­dol­lisuuk­sia sekä hos­tel-tyyp­pistä asum­ista ja eri­ty­isas­um­ista, mut­ta ei varsi­naisia asuntoja.

Virkamiehet ovat vaku­ut­tunei­ta, että alueeseen kohdis­tuu voimakas työ­paikkakysyn­tä, mut­ta tämän usko­muk­sen kanssa ris­tiri­itais­es­ti sanovat, että tarvi­taan aluet­ta, jos­sa vuokrata­so on matala.

Hal­vat toim­i­ti­lat mah­dol­lis­ta­vat kaikkea uut­ta luo­vaa ja kehit­tyvää, mut­ta on opti­mistista ajatel­la, että kiin­teistö­jen omis­ta­jat panos­taisi­vat tilo­jen perus­paran­nuk­si­in suuria sum­mia, jos alueen halu­taan säi­lyvän hal­van vuokrata­son alueena.

Tästä pitäisi tul­la myös yöelämän keskus ja siel­lä pitäisi olla kivi­jalka­kaup­po­ja. Asukkaiden sal­lim­i­nen voisi vähän avit­taa tätä kehi­tys­tä. Asuin noil­la nurkil­la putkire­mont­tia paos­sa puoli vuot­ta, mut­ta en piipah­tanut nois­sa kort­teleis­sa kertaakaan.

Kiin­teistön­o­mis­ta­jat halu­a­vat alueelle hybrid­i­talo­ja, jois­sa on taval­lisia asun­to­ja yläkerroksissa.

En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatel­la. Kuun­nel­laan esit­te­ly ja keskustelu lau­takun­nas­sa niin ehkä sit­ten tiedän enemmän.

Malmin keskus­tavi­sio

Tiedok­si merkit­tävässä rapor­tis­sa on pohdit­tu Malmin keskus­tan kehit­tämistä. Siitä on tarkoi­tus tul­la myös Malmin lento­kent­täalueen asukkaiden asioin­tikeskus. Tässä on vähän haastet­ta, kos­ka Malmin nykyisetkään asukkaat eivät oikein suosi oman kylän kaup­po­ja ja palveluja.

Han­kala jut­tu. 1980-luvul­la kaupunkisu­un­nit­telu tuot­ti kovin hengetön­tä ympäristöä. Ihan pikku­vi­ilauk­sil­la tuo ei parane, mikä tarkoit­taa, että rahaa tarvit­taisi­in aika paljon.

 

 

Onko turvallisuushakuisuus niitattu ihmisen evoluutioon?

Nyky­maail­man ihmeel­lisyyk­si­in kuu­luu, että vaik­ka suo­ma­laiset ja teol­lisu­us­maid­en ihmiset ylipään­sä ovat taloudel­lis­es­ti käsit­tämät­tömän hyv­in­voivia ver­rat­tuna aiem­pi­in sukupolvi­in, tyy­tymät­tömyys on yleistä. Mik­si niin moni sanoo, että asi­at oli­vat ennen parem­min, vaik­ka ne eivät olleet parem­min oikein mil­lään mit­tar­il­la? Voisiko kyse olla siitä, että ihmisen evoluu­tio on sopeut­tanut meitä aivan eri­laiseen maail­maan kuin mis­sä elämme?

Tule­vaisu­us on run­saat sata vuot­ta van­ha käsite, san­ot­ti­in radio-ohjel­mas­sa, jon­ka nimen olen valitet­tavasti uno­htanut. Ennen ei ajatel­tu, että ihmisen his­to­ria olisi eten­e­mistä kohti tule­vaisu­ut­ta. Elämä oli enem­mänkin sisäkkäis­ten kehien kier­tokulku: päivän kier­to, viikon kier­to, vuo­denkier­to, sukupolvien kier­to. Ne oli­vat tois­tuneet ikimuis­toisen ajan jok­seenkin saman­laisi­na ja sel­l­aiseen maail­maan olemme evoluu­tios­sa tottuneet.

Tietysti tule­vaa myös ajatelti­in. Maati­lan isän­tä ja emän­tä ajat­te­liv­at, että jos he raivaa­vat lisää pel­toa ja muutenkin hoita­vat tilansa hyvin, lap­sil­la on parem­pi lähtöko­h­ta elämälleen – tai huonom­pi, jos he hoita­vat asiansa huonos­ti. Niin ei kuitenkaan ajatel­tu, että tule­vaisu­us olisi eri­lainen ja kiehto­vampi, kos­ka yliopis­tois­sa ja tutkimus­laitok­sis­sa kehitet­ti­in uuden­laisia mahdollisuuksia.

Päät­tymät­tömään ajan kier­toon ei toisaal­ta uskot­tu vaan odotet­ti­in maail­man­lop­pua, joko on pitkään ollut tulos­sa aivan kohta.

Nyt jokainen ymmärtää, että lapset tule­vat elämään aivan eri­laises­sa maail­mas­sa ihan siitä riip­pumat­ta, mitä itse tekee.  Se on iso henk­i­nen muu­tos, joka tuo elämään pait­si toivoa parem­mas­ta, myös ennus­ta­mat­to­muut­ta ja epävarmuutta.

Muu­tok­sen ahdis­tavu­us saa mon­et ajat­tele­maan, että ennen oli parem­min. Ennen kuitenkin 2/3 syn­tyneistä lap­sista kuoli ennen kuin sai­vat omia lap­sia, välil­lä kuolti­in vähän vähem­män ja välil­lä taas selvästi enem­män. Tämän voi päätel­lä siitä, että lap­sia syn­tyi keskimäärin kuusi tai jopa enem­män eikä väk­iluku kuitenkaan kasvanut.

Kaik­ki eivät pidä kehi­tys­tä ihmisen hyv­in­voin­nin voit­tona. Israelilainen his­to­ri­oit­si­ja Yuval Noah Harari pitää kir­jas­saan kir­jas­saan Sapi­ens: ihmisen lyhyt his­to­ria, että maanvil­je­lyk­sen kek­simi­nen oli ihmiskun­nan pahin virhe, joka on alen­tanut hyv­in­voin­tia val­tavasti. Ensiluke­mal­ta väite tun­tuu kum­malliselta. Met­sästäjä-keräil­i­jöinä maail­mas­sa voisi elää korkein­taan joitakin kym­meniä miljoo­nia ihmisiä. Muiden pitäisi siis kuol­la nälkään. Hararin väite ei kuitenkaan ole täysin jär­jetön. Maat­alous laa­jen­si ihmisen ekol­o­gista lokeroa val­tavasti, mut­ta lop­ul­ta se kuitenkin täyt­tyi. Kuolleisu­us palasi taas syn­tyvyy­den tasolle, mut­ta nyt ihmisen piti raataa elan­ton­sa eteen. Ennen ei pitänyt, kos­ka ei voin­ut. Sik­si met­sästäjä-keräil­i­jöi­den elämä oli hänen mukaansa onnel­lisem­paa kuin maatyöläis­ten elämä keski­a­jal­la. Ilman maat­alout­ta ei kuitenkaan olisi ollut suuria väestökeskit­tymiä, jot­ka syn­nyt­tivät kult­tuurin ja tieteen. Nykyaikaan ei olisi voitu siir­tyä ilman maat­alouden väli­vai­het­ta. Jos maanvil­je­lyk­sen kek­simi­nen sitoi ihmisen raatamiseen, nykyai­ka tun­tuu vapaut­ta­van ihmisen työn­teosta eikä sitäkään pide­tä hyvänä.

Ihmi­nen on kuitenkin ohjel­moitu oppi­maan nuore­na ja sovelta­maan osaamis­taan van­hana.  Maail­ma muut­tuu nyt yhden ihmiselämän aikana niin paljon, ettei nuore­na opit­tu päde enää van­hoil­la päivil­lä. Sekin syn­nyt­tää henkistä pahoinvointia.

***

[Tämä tek­sti on jäänyt yli tekeil­lä olev­as­ta kir­jas­tani. Tek­stin toimit­tamisen suurin viisaus , “kill your dar­lings” tun­tuu vähem­män tuskalliselta, kun voi julka­ista hylä­tyt tek­stit eedes blogissa. ]

Pitääkö pahasta rangaista vai hyvää palkita?

Miten kulut­ta­jia ja yri­tyk­siä pitäisi ohja­ta kohden vas­tu­ullisem­paa käyt­täy­tymistä? Pitääkö väärää käyt­täy­tymistä ran­gaista hait­taveroin vai hyvää toim­intaa palki­ta subventoimalla?

Talous­teo­ri­an mukaan tämä on yksinker­taista: ulkoi­sista haitoista pitää mak­saa hait­taveroa ja ulkoi­sista hyödy­istä palki­ta sub­ven­tioin. Ulkoise­na hyö­tynä ei voi­da pitää sitä, että kor­vataan ulkoista hait­taa aiheut­tavaa toimintaa.

Ote­taan tämä vähän konkreet­tisem­min. Pitääkö sub­ven­toi­da puh­taan ener­gian tuotan­toa vai ran­gaista ilmas­ton­muu­tos­ta pahen­tavaa energiaa?

Ulkois­t­en kus­tan­nusten mak­sat­ta­mi­nen hait­taveroina ei oikeas­t­aan ole mikään ran­gais­tus, sil­lä ei kai kukaan pidä ran­gais­tuk­se­na sitäkään, että ostaes­saan tavaran kau­pas­ta siitä pitää mak­saa. Ulkoinen kus­tan­nus on ihan oikea kus­tan­nus ja on virheen oikaisemista, että siitä joutuu myös maksamaan.

Jos emme peri haitas­ta hait­taveroa vaan sen sijaan sub­ven­toimme päästötön­tä ener­giaa, tulemme siinä sivus­sa sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta ja lyömään siten rätil­lä päin naa­maa pyrkimyk­siä säästää ener­giaa. Ener­gian haaskaami­nen ei ole mitään hyveel­listä toim­intaa, jos­ta pitäisi palki­ta. Pikem­minkin päinvastoin.

Poli­it­tis­es­ti on kuitenkin paljon helpom­pi jakaa rahaa puh­taalle ener­gialle kuin rankaista saas­tut­tavas­ta toimin­nas­ta. Sik­si sub­ven­tioista on niin paljon helpom­paa päättää.

Nyt tietysti joku vetoaa vetoisas­sa talos­saan palel­e­vaan köy­hään van­huk­seen. On paljon tehokkaam­paa tukea köy­hää van­hus­ta suo­raan kuin sub­ven­toi­da kaikkien suo­ma­lais­ten koti­talouk­sien ja yri­tys­ten ener­gian käyt­töä yhteen­sä sadoil­la miljoonil­la euroil­la, jot­ta tästä menisi muu­ta­ma euro tämän van­huk­sen hyväksi.

Hait­taverot tule­vat kulut­ta­jille kalli­ik­si, kun taas sub­ven­tiot pienen­tävät kulut­ta­jan laskua. Näin moni ajat­telee, mut­ta se ei ole tot­ta. Hait­taverot tuo­vat rahaa val­tion kas­saan ja sub­ven­tiot vievät sitä. Samat kulut­ta­jat joutu­vat tämän laskun mak­samaan joko korkeamp­ina veroina tai huonomp­ina julk­isi­na palveluina.

Kun val­it­semme mielu­um­min hait­taverot kuin sub­ven­tiopoli­ti­ikan, meil­lä riit­tää rahaa kun­non koulu­tuk­seen ja siihenkin, että pidämme huol­ta vanhuksistamme.

On toinenkin argu­ment­ti hait­tavero­jen puoles­ta. Kun ne tekevät fos­si­iliener­gias­ta kalli­im­paa, ne vaikut­ta­vat jokaiseen kulu­tus- ja investoin­tipäätök­seen. Jos jätämme hin­nois­sa ole­van virheen kor­jaa­mat­ta hait­taveroil­la, kaik­ki pienet päätök­set menevät väärään suun­taan. Pienistä puroista muo­dos­tuu lop­ul­ta iso virta.

Sub­ven­tiopäätök­set taas vaikut­ta­vat vain niihin har­valukuisi­in asioi­hin, joi­hin tukea myön­netään. Se on päämäärää ajatellen todel­la tehotonta.

Ilmastorahasto: menevätkö tässä pelisäännöt sekaisin?

Val­tion kehi­tysy­htiö Vake ryhtyy rahoit­ta­maan ilmas­toin­vestoin­te­ja hal­li­tuk­sen ilmas­to­tavoit­teen saavut­tamisek­si.  Yhtiön hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja Rei­jo Karhi­nen ja toim­i­tusjo­hta­ja Paula Laine peruste­liv­at HS:n mielipi­desivul­la per­jan­taina, mihin tätä uut­ta välinet­tä tarvi­taan. Se oli vas­taus työelämän­pro­fes­sori Pent­ti Pikkaraisen ihmette­lyyn (HS 10.2)  mihin tätä tarvi­taan, kun suo­ranainen sub­ven­tio pitäisi antaa val­tion bud­jetista ja lainamääräiseen rahoituk­seen on tar­jol­la Finnver­aa, Pohjo­is­maista Investoin­tipankkia ja Euroopan investoin­tipankkia ja kun esteenä tähänkään asti ei ole ollut rahoi­tus vaan järkevät han­kkeet joi­ta rahoittaa.

Karhi­nen ja Laine vas­ta­si­vat, että on run­saasti ilmas­ton kannal­ta hyviä han­kkei­ta, jot­ka eivät vain ole taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia. Näi­den rahoit­tamiseen tarvi­taan markki­na­pu­ut­teen vuok­si ilmas­tora­has­toa. Kyse on siis taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­mat­tomien han­kkei­den sub­ven­toimis­es­ta, joka tehdään bud­jetin ulkop­uolelta, jot­ta bud­jet­tia ei paisutettaisi.

On tietysti hyvä, että ilmas­totekoi­hin on tar­jol­la rahoi­tus­ta, mut­ta jokin tässä tökkii.

Jos ilmas­ton kannal­ta järkevät han­kkeet eivät ole kan­nat­tavia, ongel­ma on talouden pelisään­nöis­sä ja puut­teel­lises­sa hin­tao­h­jauk­ses­sa. Markki­na­pu­utte on tässä tapauk­ses­sa ulkois­t­en kus­tan­nusten ilmaisu­us ja tämä markki­na­puute pitää pois­taa. Sen sijaan, että sub­ven­toimme hyviä han­kkei­ta, mei­dän pitäisi verot­taa ympäristöä vahin­goit­tavaa toim­intaa. Sil­loin ei tarvit­taisi mitään val­ti­ol­lista elin­tä päät­tämään, mitkä teknolo­giat ovat parhai­ta tor­ju­maan ongel­maa, vaan markki­nat löytäi­sivät ne. Ilmas­tonäköko­h­ta pitäisi saa­da mukaan yri­tys­ten kaikki­in päätök­si­in, ei vain niihin, joi­hin saa val­tion tukea. Sik­si pitäisi keskit­tyä markki­na­pu­ut­tei­den poistamiseen.

Siinä on tietysti se ikävä puoli, että täl­lainen voi har­mit­taa niitä, joiden ilmas­toa vahin­goit­ta­va toim­inta tulee kalli­im­mak­si. Siitä tämä taitaa kiikas­taa. Val­tion rahaa on kivaa jakaa niin kauan kuin sitä on, mut­ta ei se val­tion kirstu raja­ton ole. Kas­san kar­tut­ta­mi­nen taas on ikävää, vaik­ka hiiliv­erot oli­si­vatkin sub­ven­tio­ta parem­pi ohjauskeino.

Jos val­tion rahoi­tus näin tunkeu­tuu teol­lisu­usyri­tys­ten sisälle sub­ven­toiduil­la lain­oil­la (tai osakeomis­tuk­sel­la?) saamme aikaan melkoisen kan­nustin­sekamel­skan, joka voi pahim­mil­laan osoit­tau­tua suurek­si virheeksi.

Sub­ven­tion lupaamisen suurin ris­ki on, että se pysäyt­tää myös kan­nat­tavien han­kkei­den toteu­tu­misen markki­nae­htois­es­ti. Mik­si tehdä omil­la rahoil­la mitään, kun voi vähän odot­ta­mal­la saa­da val­ti­ol­ta tukea?

Min­ul­la on tästä koke­mus­ta. Poistin aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä val­tion investoin­ti­avus­tuk­set sote-kiin­teistöi­hin ja siirsin rahat toim­inta-avus­tuk­si­in. Se tuot­ti investoin­ti­aal­lon, kos­ka järkevät han­kkeet kan­nat­ti käyn­nistää heti sen sijaan, että olisi jäänyt odot­ta­maan val­tion tukia, joi­ta ei kaikille kuitenkaan riit­tänyt. Sil­loin ainakin val­tion tuki investoin­tei­hin vähen­si investoin­te­ja, ei lisän­nyt niitä.

Yllä ole­va kos­kee suo­ranaisia investoin­ti­avus­tuk­sia. Tuki teknolo­gian kehit­tämiseen on eri asia, kos­ka tieto uuden teknolo­gian toimivu­ud­es­ta tai toim­i­mat­to­muud­es­ta hyödyt­tää muitakin toimijoita.

Tukivi­idakon lisäämisen sijaan minä nos­taisin päästöoikeuk­sien hin­taa kun­nol­la vähen­tämäl­lä niiden määrää. Se ei tietysti ole yksin Suomen päätettävissä.

Voi olla, että olen väärässä. Paras on hyvän viholli­nen. Toiv­ot­tavasti olen väärässä.

[Lisät­ty 12.2. virke ulkoisen kus­tan­nustebn ilmaisuudesta]

 

Tehtaassa valmistettu ruoka tulee ja jyrää!

Tekni­ik­ka ja talous ‑lehden jär­jestämässä Tech Dayssa musi­ikki­talos­sa mieleen­painu­vin puheen­vuoro oli Solar Foodsin toim­i­tusjo­hta­ja Pasi Vainikan esi­tys fir­mansa toimin­nas­ta. He tekevät sähkön ja bak­tee­rien avul­la ilmas­ta ja vedestä pro­tei­inia. Heil­lä on jo Espoos­sa toimi­va pilot­ti­laitos. Tähtäimessä on teol­lisen mit­talu­okan laitos, joka mak­saisi 100 M€ ja käyt­täisi 35 MW sähköä ja tuot­taisi pro­tei­inia määrän, joka vas­taa neljää pros­ent­tia maat­aloutemme tuot­ta­mas­ta pro­tei­in­ista. Kilo­hin­naksi pro­tei­inille tulisi viisi euroa. Tois­taisek­si tuo­tos on valkoista pul­ve­ria, mut­ta ymmärsin, että soluvil­jelmil­lä tuotet­tu keino­li­hakin on tavoitteena.

Olen aina tien­nyt, että lapseni tule­vat näkemään ajan, jol­loin merkit­tävä osa maat­aloud­es­ta kor­vau­tuu tehtaas­sa tuote­tul­la ruual­la, mut­ta ellei koron­avirus puu­tu asi­aan, taidan minäkin nähdä sen ajan.

Tuo sadan miljoo­nan euron laitos tuot­taisi siis neljä pros­ent­tia suo­ma­laisen maat­alouden tuot­ta­mas­ta pro­tei­in­ista. Kak­sikym­men­tävi­isi sel­l­aista laitos­ta tuot­taisin siis yhtä paljon pro­tei­inia kuin koko maat­aloutemme. Se veisi noin 875 MW sähköä ja mak­saisi investointi­na 2,5 mil­jar­dia euroa – saman ver­ran kuin on vuo­den maataloustuki.

Mis­tä sähkö?

Yhtiön nimi viit­taa siihen, että sähkö tehtäisi­in aurinkoen­er­gial­la. Tämä olisi maankäyt­tönä kymme­nen ker­taa tehokkaam­paa kuin pel­tovil­je­ly. Jos siis satatuhat­ta hehtaaria pel­tovil­je­lyä kor­vat­taisi­in tehdaspro­tei­inil­la, sähkön tuot­ta­mi­nen siihen aurinkosähköl­lä veisi kymme­nen­tuhat­ta hehtaaria maa-alaa. Yhdek­sänkym­men­tä­tuhat­ta hehtaaria voisi metsittää.

En usko ajatuk­seen kor­vamerk­i­tys­tä sähköstä, vaik­ka se olisi aurinkosähköä. Sähkö tulee pohjo­is­maisil­ta sähkö­markki­noil­ta eli sähköpörssistä. Mie­lenki­in­toista on, voiko sähköte­ho vai­hdel­la. Luulisi voivan, kos­ka merkit­tävä osa ener­gias­ta kuluu vedyn tuot­tamiseen elek­trolyysil­lä ja vetyä voi varas­toi­da. Tämä voisi tuo­da sähkö­markki­noille hin­nan mukaan jous­tavaa kysyn­tää, mikä ter­ve­hdyt­täisi mukavasti sään mukaan vai­htele­via sähkömarkkinoita.

Ei tämä tietenkään koko maat­alout­ta kor­vaisi, ainakaan min­un eli­naikanani, mut­ta voi kor­va­ta merkit­tävän osan bulkkituotannosta.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 11.2.2020

PÖYDÄLTÄ

Jäätelö- ja gril­likioskien vuokrausperiaatteet

Nämä pitäisi peri­aat­teessa vuokra­ta tar­jouskil­pailun perus­teel­la eniten tar­joav­ille. Lau­takun­nas­sa on herän­nyt huol­ta siitä, että tämä johtaisi siihen, että yksi toim­i­ja saa ne kaik­ki ja Helsingistä saa sen jäl­keen vain huono­laa­tu­ista bulkki­jäätelöä. Makkara­puolel­la on samo­ja pelkoja.

Meri-Rasti­lan itäosan täydennyskaava

Kokon­aisu­udessaan virk­istysaluei­den ja asumisen yhteenso­vi­tus para­nee, kun asum­ista tiivis­tetään. Sil­loin asumisen alle peit­tyy vähem­män, mut­ta tietysti paikallis­es­ti lähivirk­istysaluei­ta menetetään. Tarkoituk­se­na on myös monipuolis­taa Meri-Rasti­lan asukaspo­h­jaa. Tämä on peri­aat­teessa hyvä han­ke, mut­ta ymmär­rän, että se aiheut­taa myös tyytymättömyyttä.

Itäkeskuk­sen Jok­eri-kort­telin asemakaava

Kaik­ki lähti liik­keelle siitä, että Jok­eri-ratikalle piti rak­en­taa päät­täri. Siihen yhtey­teen alet­ti­in suun­nitel­la asun­to­ja ja paljon muu­takin. Jonkin­laisen kil­pailun jäl­keen tämä annet­ti­in YIT:n ja Sato-asun­to­jen muo­dosta­malle kon­sor­ti­olle. Sen aikaiset suun­nitel­mat näyt­tivät kyl­lä vähän toiselta.

Tähän on edel­lis­es­tä ker­ras­ta tul­lut lisää aika paljon. Kort­teli­in tulee 500 asukas­ta ja tietysti taas hotel­li. Kaiken kaikki­aan 45 000 k‑m2. Aika mas­si­ivisen näköi­nen. Kort­telin sisäpi­ha on nos­tet­tu korkeuksiin.

Asuinko­rt­telei­den olete­taan ole­van vähäau­toisia. Niin­pä 500 asukas­ta palvelisi vain 86 autopaikkaa, mut­ta hotellin taas olete­taan ole­van nor­maalia hotel­lia auto­val­taisem­pi, joten se tarvit­seekin 100 autopaikkaa. Liityn­täli­iken­teelle varat­tavien paikko­jen määrä taas las­kee 430:sta 200:aan. (!)

UUDET ASIAT

Sibeliuk­sen puis­ton kunnostussuunnitelma

No jo on aikakin. Aika kuluneek­si käynyt­tä puis­toa kun­nos­te­taan 3,6 miljoon­al­la eurol­la. Ottaen huomioon, että tämä on min­ulle käsit­tämät­tömästä syys­tä kaupun­gin merkit­tävin matkailuko­hde, puis­ton tila on ollut pieni häpeä. Jokin kios­ki tai kahvi­la tarvit­taisi­in aut­ta­maan tur­is­te­ja luop­umaan rahois­taan. Kahvi­la Pauli­gin huvilaan?

Sähköpotku­lau­to­jen pysäköintiongelma

Ville Jalo­vaara on tehnyt asi­as­ta val­tu­us­toaloit­teen ja siihen vas­tataan suun­nilleen niin, ettei mitään ole tehtävis­sä, kos­ka kaupunkien järjestyssään­nöt on kumot­tu ja kor­vat­tu järjestys­lail­la. Se taas on aivan liian joustamaton.

Minus­ta tieli­iken­nelakia pitäisi muut­taa niin, että sähköpotku­lau­to­ja voisi pysäköidä sille viiden metrin alueelle ennen suo­jati­etä, johon autoa ei saa pysäköidä eikä pysäyt­tää. Kyl­lä siitä näkee yli.

Ton­tin­va­rauk­sia tai niiden jatko­ja  ja vuokra­sopimuk­sia Jätkäsaaressa

  • Taas hotel­li. Täl­lä ker­taa kel­lu­va hotel­li. Varataan 4,5 hehtaarin alue kel­lu­van hotellin ym suun­nit­telua varten Flo­tel Oy:lle.
  • Vuokra­sopimus pysäköin­ti­laitoston­tille. Ton­tin arvona pide­tään nykyra­has­sa 148 euroa/k‑m2 eli noin kymme­ne­sosa asuinker­rosneliön arvos­ta. Jos asi­aa ajat­telee vai­h­toe­htoiskus­tan­nusten kaut­ta, tämä on aika raju sub­ven­tio, mut­ta jos me ottaisimme tästä saman vuokran kuin asuin­ton­teista ja pakot­taisimme asun­toy­htiöt varaa­maan tästä autopaikko­ja, olisi tulos sama.
  • Ympärivuoti­nen hiekkaran­ta rantal­en­topal­loa ja lainelau­tailua varten Jätkäsaa­reen. Sisähal­li uimaran­ta­toim­into­ja varten. Ratikalla pal­mu­jen alle! Ton­tin­va­raus­ta jatke­taan. Eikö tähän voisi saman tien lait­taa hiih­to­ladun kesäkuukausiksi?
  • Roy­al Areenalle tont­ti, johon pitäisi tul­la mailapeli­torni, moni­toimi­a­reena, kylpylähotel­li sekä pysäköintitalo.
  • Bluet Oy Ltd: Han­kkeen alus­tavien suun­nitelmien mukaan alueelle voisi toteut­taa esimerkik­si kel­lu­van kahvi­la-rav­in­tolan, moni­toim­i­tilo­ja, pienkylpylän saunoi­neen, vierasvenelai­turin sekä esiintymislavan.

Raken­nus­li­ike Lehdolle tont­ti täy­den­nys­rak­en­tamista varten

Tämä ei ole suuren suuri, 4 700k‑m2. Mie­lenki­in­toisek­si tämän tekee se, että Lehto on sopin­ut han­kkeesta kah­den vuokra­ton­til­la ole­van asun­to-osakey­htiön kanssa ja nyt näi­den tont­te­ja pienen­netään ja varataan tont­ti Lehdolle. Odotan mie­lenki­in­nol­la selus­tus­ta, miten tämä menee taloudel­lis­es­ti. Mitä ne kak­si yhtiötä tästä saa­vat korvaukseksi.

Koko Län­si-Hert­tonie­mi rakennuskieltoon

Alueelle suun­nitel­laan täydennyskaavaa.

 

 

 

 

Mitä tehdä Hitas-järjestelmälle?

Helsin­gin Hitas-jär­jestelmä on kieltämät­tä kum­malli­nen. Sitä on helpom­pi ymmärtää eläy­tymäl­lä Helsin­gin asun­tomarkki­noi­hin 40 vuot­ta sitten.

Siihen aikaan uus­tuotan­nos­sa tavoitelti­in 40 pros­entin osu­ut­ta ARA-vuokra-asun­noille. Kovan rahan vuokra-asun­tokan­ta oli tuhot­tu vuokrasään­nöste­lyl­lä. Asun­non osta­jan piti säästää puo­let hin­nas­ta, jot­ta voisi saa­da ruhti­naal­lisen kahdek­san vuo­den asun­to­lainan. Näil­lä sään­nöil­lä omis­tusasun­to oli mon­en ulot­tumat­tomis­sa, kos­ka ei ollut tarpeek­si rikas, ja ARA-asun­to, kos­ka ei ollut tarpeek­si köyhä.

Helsingistä oli tulos­sa kaupun­ki, johon pää­sevät vain rikkaat ja köy­hät, mut­ta koulute­tut nuoret aikuiset jou­tu­i­v­at hake­tu­maan Espooseen. Tähän väli­in tuli­vat Hitas-asun­not. Niiden ansios­ta Helsin­gin asukas­jakau­ma on nyt paljon tas­apain­oisem­pi kuin olisi ollut, jos olisi ollut vain kovan rahan omis­tusasun­to­ja ja ARA-asuntoja.

Hitas-jär­jestelmän esiku­vana taisi olla omis­tusar­a­va, jon­ka turvin raken­net­ti­in suuri osa sodan jälkei­sistä omistusasunnoista.

Moni jopa kuvit­teli, että Hitas-asun­to­jen hal­pa hin­ta vetäisi kovan rahan asun­to­jen hin­to­ja alas. Nykykäsi­tyk­sen mukaan hin­tasään­nöstel­ty tuotan­to päin­vas­toin nos­taa säätelemät­tömien asun­to­jen hintoja.

= = =

Vaik­ka Hitas oli aikanaan hyvä ratkaisu, ei siinä asun­tomarkki­noiden muu­tut­tua ole enää järkeä. Luo­ton­sään­te­lyn lop­pumi­nen ja pitkät asun­to­lainat ovat vie­neet suuren osan sen hyödy­istä, ja tavat käyt­tää jär­jestelmää väärin ovat yleistyneet. En näe Hitas-sään­te­lylle pitkää ikää.

Mut­ta jokin välimuo­to sen tilalle on kuitenkin tul­ta­va, sil­lä asun­tomarkki­nat ovat edelleen liian raako­ja eri­tyis­es­ti nuo­ria lap­siper­heitä ajatellen.

Oma suosikki­ni välimuodok­si ovat kaupun­gin omis­ta­mat kovan rahan vuokra-asun­not, joiden vuokrat oli­si­vat suun­nilleen markki­nahin­taisia, mut­ta jois­sa asumisen tur­va olisi suurem­pi kuin yksi­ty­isil­lä vuokra­markki­noil­la. Sekin on etu, ettei tarvitse pelätä asun­non myymistä alta. Ne pitäisi perus­taa asun­to-osakey­htiöinä, jot­ta vuokralainen voisi ostaa asun­non omakseen.

Mik­si kaupun­gin omistamat?

Kun asun­noista on pulaa, niin kuin Helsin­gin ratikkakaupungis­sa on, asumisen hin­ta nousee. Hin­nan nousun pitäisi syn­nyt­tää lisää asun­to­ja. Pul­lonkaula ei kuitenkaan ole talo vaan tont­ti. Jos tont­te­ja ei tule lisää, asumisen kalleus ei syn­nytä lisää asuntoja.

Tont­tien tuotan­to on kaupun­gin vas­tu­ul­la. Ei riitä, että ton­tista tehdään raken­nuskelpoinen pois­ta­mal­la saas­tunut maa ja rak­en­ta­mal­la katu­verkko. Tarvi­taan ratikkalin­jat, koulut, päiväkodit, ter­veysase­mat ja kaikkea, mitä kaupun­gin kasvu aiheut­taa. Yksi uusi asukas mak­saa Helsingille 30 000 – 50 000 euroa eli ker­rosneliöik­si muutet­tuna uus­tuotan­nos­ta pitäisi kilah­taa kaupun­gin kas­saan 750 € – 1250 €, jot­ta van­hat asukkaat eivät jou­tu­isi veroina tuke­maan uusia asukkai­ta. Mitä enem­män kaupun­ki saa ton­teista tulo­ja itselleen, sitä nopeam­paan asun­to­tuotan­toon sil­lä on varaa.

Toinen vai­h­toe­hto tietysti on huu­tokau­pa­ta ton­tit tai niiden vuokraoikeudet. Jostain syys­tä asun­to­jen kalleus ei kap­i­tal­isoidu ton­tin arvok­si niin kuin pitäisi.

Entä mitä tehdä van­hoille Hitas-asun­noille? Yksi vai­h­toe­hto olisi lakkaut­taa koko jär­jestelmä, kos­ka eihän van­ho­ja Hitas-asun­to­ja juuri myy­dä säädel­lyl­lä hin­nal­la. Pois muut­ta­van kan­nat­taa lait­taa asun­to vuokralle odot­ta­maan myyn­ti­hin­nan vapau­tu­mista 30 vuo­den tul­tua täy­teen. Tämän vain luk­it­see asun­tomarkki­noi­ta haitallisesti.

Omis­tusar­avien hin­tasään­nöste­ly lop­pui yhdel­lä nui­jan kopau­tuk­sel­la, mikä merk­it­si suur­ta lot­tovoit­toa esimerkik­si van­hem­mil­leni. Hitas-sään­te­lyn lop­pumisen ei tarvitse merk­itä saman­laista lot­tovoit­toa, kos­ka siinä yhtey­dessä ton­tin vuokra nousee.

 

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperi-lehdessä