Suomessa ei käydä edessä olevista koronaviruksen pakottamista valinnoista avointa keskustelua, vaikka edessä on todella merkittäviä valintoja. Politiikassa on tapana ampua ikävän viestin tuojaa. Ehkä siksi kukaan ei oikein uskalla sanoa ikäviä asioita julki.
On vain huonoja vaihtoehtoja, mutta juuri siksi on tärkeätä osata erottaa huonot vielä huonommista. Vaihtoehto voi olla järkyttävän huono, mutta silti paras mahdollinen.
Uskallan puhua epidemiologiasta ilman lääketieteen koulutusta, koska epidemiologia on itseasiassa paljon enemmän tilastotiedettä kuin lääketiedettä. Tilastotieteenä se on aika triviaalia — tai siis päämallit ovat yksinkertaisia. Sofistikoidummat mallit taas ovat niin monimutkaisia, että niitä ei edes kannata yrittää ratkaista analyyttisesti. Simulointi on paljon tehokkaampaa. Sofistikoidumpia malleja tarvitaan vain hienosäätöön, ei suurten linjojen vetämiseen.
Tilastotieteilijänä en ole tottunut näin hyvin käyttäytyviin aineistoihin. Havainnot noudattavat mallia niin tarkasti, että jos joltain toiselta empiirisen tilastotieteen alalta joku toisi tarkastettavaksi opinnäytetyön, jossa havainnot vastaisivat noin hyvin mallia, epäilisin aineistoa väärennetyksi. Kirjoitin kuukausi sitten, että koronavirus leviää Yhdysvalloissa kuin epidemiologian oppikirjassa. https://www.soininvaara.fi/2020/03/13/koronavirus-leviaa-yhdysvalloissa-kuin-epidemiologian-oppikirjassa/
Epidemiologien perusmalli menee niin, että tauti leviää ensin eksponentiaalisesti. Jos yksi sairastunut tartuttaa keskimäärin kolme muuta, ja nämä taas kolme muuta, tauti etenee sarjassa 3, 9, 27, 81 ja niin edelleen. Tämän vuoksi sairastuneiden ja kuolleiden määrä esitetään logaritmiasteikolla, jolla eksponentiaalinen kasvu näyttäytyy suorana viivana.
Epidemia laantuu vasta, kun riittävän moni on sairastunut niin, ettei tartutettavia enää löydy. Jos tuo kerroin on kolme, kasvu loppuu, kun kaksi kolmesta on tartunnan jo saanut niin, että yksi sairastunut löytää keskimäärin vain yhden tartutettavan. Tällöin on saavutettu laumaimmuniteetti. Laumaimmuniteetti voidaan saavuttaa myös rokottamalla, jolloin puhutaan yleensä laumasuojasta. Nämä ovat matemaattisesti sama asia.
Epidemiaan voidaan suhtautua kolmella pääasiallisella strategialla: antaa mennä, hidastaminen tai kääntö säästöliekille.
- Antaa mennä. Kun emme tälle kuitenkaan mitään voi, ei auta kuin hyväksyä uhrit. Britannia aloitti tällä strategialla, mutta hermot pettivät. Ruotsissa hermot kestivät vähän pidempään, mutta nyt sekin on kääntymässä hidastamisen kannalle.
- Hidastaminen. Hidastamalla tauti leviää huomattavasti hitaammin, mutta lopulta aivan yhtä moni sairastuu. Tässä on se hyvä puoli, että sairaaloiden kapasiteetti kestää pidempään, mutta se huono puoli, että epidemian läpi käyminen kestää olennaisesti pidempään.
- Säästöliekki. Etelä-Koreassa tartuntojen määrä on onnistuttu painamaan hyvin alas kansalaisten massiivisella valvonnalla, joka mahdollistaa tartunnan saaneiden kaikkien kontaktien kartoittamisen. Etelä-Korean ihme ei perustu suureen testimäärään – Islannissa testataan enemmän suhteessa asukaslukuun – vaan tuohon kontaktien kartoittamiseen, jolloin testit onnistutaan suuntaamaan tehokkaammin.
Etelä-Korean huono puoli on, ettei väestö saavuta siinä koskaan vastustuskykyä virukselle, joten tätä pitää jatkaa ikuisesti – tai siis rokotteen kehittämiseen saakka, minkä ennustetaan olevan käytössä joskus syksyllä 2021.
Vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet
Jos verrataan keskenään hidastamista ja antaa mennä ‑politiikkaa, ne eivät eroa toisistaan sairastuneiden määrässä pitkällä aikavälillä, mutta voivat erota kuolleiden määrässä, koska hidastamalla sairaaloiden kapasiteetti kestää paremmin. Sairastuneiden määrässä ne eroavat vain, jos rajoituksia jatketeen niin kauan, että kansa saadaan rokotetuksi tautia vastaan, mihin arvioidaan menevän puolitoista vuotta.
Nyt seuraa inhorealismia. Ero kuolleiden määrässä ei ehkä kuitenkaan ole niin suuri kuin kuvittelemme, koska huomattavaa osaa kuolevista ei kuitenkaan pystytä auttamaan. Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Sodan aikana lääkärit joutuivat jakamaan potilaat niihin, jotka selviävät omin voimin, niihin, joita ei voi auttaa ja niihin, joiden elämä on kiinni lääkärin antamasta hoidosta. Erään uutisen mukaan Kiinassa tehohoitoon (=hengityskoneeseen?) joutuneista potilaista kuoli kaksi kolmesta. Heidän osaltaan hoidosta oli vain haittaa, koska viimeiset elinpäivät hengityskoneessa eivät ole todellakaan mitään laatuaikaa. Ruotsista tosin on huomatavasti lohdullisempaa tietoa.
Hidastaminen ei ehkä säästä kovinkaan monta ihmishenkeä, mutta vapauttaa lääkärit hyvin ikävästä potilaiden luokittelusta. Lääkärin on helpompi sanoa omaisille, että teimme kaikkemme, mutta vanha isänne kuoli kuin sanoa, että arvioin, ettei isäänne olisi voitu pelastaa, joten emme kytkeneet häntä hengityskoneeseen. Tämä luokittelu on sinänsä sairaaloissa arkipäivää. Joka päivä kymmeniä potilaita siirretään paranemiseen tähtäävästä hoidosta palliatiiviseen hoitoon. On erillisiä saattohoitoyksiköitä, joiden tehtävänä on tehdä kuolevan potilaan osasta parempi, mutta ei enää estää kuolemaa.
Hidastamisen huono puoli on, että se maksaa valtavasti. Jos tätä nykyistä lock downia jatketaan vaikkapa vain puoli vuotta, lasku kansantaloudelle on kymmeniä miljardeja. Puoli vuotta tuskin riittää alkuunkaan.
Lasketaanpa vähän. Suomessa rekisteröidään viikossa noin tuhat tartuntaa. Laumaimmuniteettiin tarvitaan noin kolme miljoonaa tartuntaa. Todellisuudessa tartuntoja on paljon enemmän kuin tuhat, koska lieväoireisia ja oireettomia ei testata. Arvataan siis, että tartuntoja on viikossa 10 000. Kestäisi siis 300 viikkoa eli kuusi vuotta, ennen kuin epidemia pysähtyy ja rajoitukset voidaan purkaa. Kaikki nämä määrät ovat arvailua ennen kuin vasta-ainetestit paljastavat tartunnan saaneiden määrän.
Hidastaminen aiheuttaa sekin kuolemia. Koteihinsa suljettujen vanhusten kunto romahtaa. Kun kansantalous sortuu, ei pystytä pitämään yllä nykyisenlaista sairaanhoitoa, jolloin sydänpotilaita ja syöpäpotilaita alkaa kuolla ylimääräisesti. Ja niin edelleen.
Julkisuudessa ei ole oikein hahmotettu, että valittu strategia merkitsee tilanteen jatkumista todella pitkään, ehkä jopa puolitoista vuotta. Sen jälkeen olemme hyvin köyhiä.
Voi olla, että kun kahden vuoden päästä tehdään tilinpäätöstä, Suomessa ja Ruotsissa on kuollut suhteessa yhtä moni, Ruotsissa ne ovat vain tulleet nopeammin, mutta meidän taloutemme on raunioina kuin sodan jäljiltä ja Ruotsin talous on Euroopan vahvin.
Kun rajoitustoimet puretaan, epidemia ryöpsähtää uudestaan
HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen vaati Uudellamaalla tiukempia rajoitustoimia, koska jos rajoitukset ovat liian löysiä, niitä joudutaan jatkamaan loppuvuoden ajan. Jos epidemia onnistutaan painamaan alas, rajoitustoimet voidaan hänen mukaansa purkaa muutaman viikon päästä.
Tämä on kaikkea sitä vastaan, mitä minä olen epidemiologiasta ymmärtänyt. Kun rajoituksia höllennetään, epidemia ryöpsähtää uudestaan liikkeelle, ellei virusta ole hävitetty täydellisesti – ei hävitetty vain Suomesta vaan koko maailmasta.
Päinvastoin mitä tiukempia ovat rajoitukset, sitä kauemmin epidemia kestää ja sitä pidempään rajoitukset on pidettävä voimassa.
Siksi moni maa suunnittelee epidemian säännöstelyä. Ensin kovat rajoitukset ja jos epidemia laimenee liikaa, rajoituksia höllennetään ja jos se kiihtyy liikaa, tiukennetaan uudestaan.
Miten epidemia voi vaimentua liikaa? Jos tarkoituksena on hidastaa epidemiaa niin paljon, että sairaanhoitokapasiteetti ei ylity, epidemian kesto pitenee ja tämä tulee kalliiksi. Jos potilaita on hoitokapasiteettiin nähden liian vähän, epidemiaa pitkitetään turhaan, mikä maksaa turhaan. Suomessa tartuttavuusluku on saatu painetuksi hämmästyttäväksi yhden paikkeille niin, ettei epidemia kasva kiihtyvästi vaan lineaarisesti.
Rajoitukset voidaan purkaa kokonaan vasta, kun laumaimmuniteetti on saavutettu joko sillä, että riittävän moni on taudin käynyt läpi tai rokotettu. Rokotetta odotetaan syksyllä 2021.
Etelä-Korean tie?
Alunperin olin sitä mieltä, ettei Etelä-Korean strategia voi toimia, koska suuri(n) osa tartunnan saaneista on oireettomia, mutta voivat kuitenkin levittää virusta. Näyttää kuitenkin toimivan. Jotain tässä on sellaista, jota en tiedä.
Singaporessa ei ole toiminut, vaikka ensin siltä näytti. Maa onnistui painamaan tartuntojen määrän viikoiksi hyvin pieneksi, mutta nyt niitä on yhtä paljon päivittäin kuin Suomessa – siis rekisteröityjä tartuntoja. Voi olla, että todellinen tartuntojen määrä on Suomessa selvästi Singaporea isompi, koska olemme toistaiseksi testanneet vain vakavia oireita saaneita, eli (toivoakseni) hyvin pientä vähemmistöä tartunnan saaneista.
En oikein vieläkään usko, että Etelä-Korean malli toimisi meillä niin hyvin kuin Etelä-Koreassa, mutta se vaikuttaa silti parhaalta tavalta toteuttaa epidemian jarrutus. Yhtä suureen jarrutustehoon päästään yhdistämällä tartuntojen jäljittäminen ja massiivinen testaaminen nykyistä olennaisesti lievempiin sulkutoimenpiteisiin. Se tulee paljon halvemmaksi, kymmeniä miljardeja euroja halvemmaksi.
Tämä edellyttää, että tartunnan saaneiden kaikki kontaktit kartoitetaan ja kaikki kontaktissa olleet testataan. Ihmiseltä tämä ei onnistu. Siihen tarvitaan teknologiaa. Minä en esimerkiksi pystyisi kertomaan keiden kaikkien kanssa olen ollut samassa metrovaunussa. Tarvitaan kännykkään asennettava bluetoothiin perustuva sovellus, joka havaitsee kaikki lähelle tulevat kännykät ja muistaa ne. Kun sairastut, sinun on luovutettava kännykkäsi viranomaisille, jotka ottavat yhteyttä kaikkiin, jotka ovat olleet viikon aikana lähelläsi. Etelä-Koreassa lähellä olleet saavat tarkan kuvauksen siitä, missä olen liikkunut ja mihinkä aikaan. Ainakin salaiset seurustelusuhteet paljastuvat puolisolle.
Saksassa tästä on kehitteillä anonyymi versio, joka estäisi maan hallitusta käyttämään järjestelmää muihin tarkoituksiin (Ajatelkaa vaikka Putinia, Orbania ja Turkin Erdogania)
Ministeri Harakka onkin jo lupaillut tällaista sovellusta Suomeen, mutta esitti hempeämielisesti, että käyttö olisi vapaaehtoista. Sorry nyt vaan, Timo. Tuo ei toimi, ellei se ole kaikkien käytössä.
Etelä-Korean malliin päätyminen olisi kuitenkin todella huono uutinen vanhuksille ja muille riskiryhmiin kuuluville. Ulkomaailma ei olisi heille turvallinen, koska vaikka epidemia pysyy aisoissa, viruksia on kuitenkin tarjolla. Tähän viitaten EU:n Ursula von der Leyen ennakoi, että vanhukset joutuvat olemaan eristyksissä vuoden loppuun. Mistä hän sen vuoden lopun tähän tempaisi? Rokotteeseen saakka ymmärtääkseni, siis paljon pidempään. Tämä ei ole täysin ongelmatonta. Se on itse asiassa aivan hirveää.
Kuinka kaukana on laumasuoja?
Kauanko laumasuojan saavuttaminen kestää ja kuinka moni ehtii sitä ennen kuolla? Tätä ei tiedetä vielä, mutta vappuun mennessä tiedetään. Aivan olennaista on tietää, kuinka moni tosiasiassa on saanut tartunnan mutta jäänyt joko oireettomaksi tai saanut niin lieviä oireita, ettei tautia ole tunnistettu koronaksi. Jossain vaiheessa THL:n edustaja arveli, että Suomessa on todellisuudessa tartunnan saaneita 20 – 30 kerta enemmän kuin testeillä todennettuja.
Suomessa on tätä kirjoitettaessa virallisia tartunnan saaneita 3 000 ja kuolleita noin 60. Laumasuojaan on siis matkaa, koska vain puoli promillea olisi sairastunut. Toisaalta sairastuneista kaksi prosenttia on kuollut. Tämän siinä vaiheessa kun laumasuoja olisi saavutettu, kuolleita olisi 60 000. Aivan hirveätä.
Jos sairastuneita onkin 30-kertainen määrä eli 90 000, laumasuojaan olisi vielä matkaa, mutta tartunnan saaneista vain 0,6 promillea olisi kuollut. Kun sairastuneita on kolme miljoonaa, tietäisi se 1 800 kuollutta. Se on paljon, mutta kuitenkin paljon vähemmän kuin 66 000. Kuolleista yli puolet olisi yli 80-vuotiaita. Työikäisiä olisi kuollut suunnilleen yhtä paljon kuin kuolee vuosittain liikenneonnettomuuksissa.
Olen aikani kuluksi analysoinut saatavilla olevia tilastoja. Voi olla, että kahden viikon kuluttua minut leimataan hölmöksi, mutta kerron kuitenkin, että arvioni mukaan Lombardiassa epidemiaa hidastaa jo osittainen laumasuoja. Tartunnan saaneita olisi jotain 20 – 35 % koko väestöstä.
Laumasuoja nimittäin alkaa hidastaa epidemiaa paljon ennen kuin sen yksinkertaisen epidemiologisen mallin mukaan pitäisi. Ihmiset eivät elä isossa laatikossa yhtä kaukana toisistaan vaan pienissä ”huoneissa”, joiden välillä on ovia. Huone, esimerkiksi oma perhe, työpaikka tai hoitokoti, voi täyttyä tartunnan saaneista paljon nopeammin. Vaikka koko kansassa olisi tartutettavia, sairastuneiden omassa lähipiirissä niitä ei enää ole.
Tautiin kuolleisuus olisi Alppien pohjoispuolella arvioni mukaan noin neljä promillea. Luku on ymmärrettävästi hyvin epätarkka. Paljon vähemmän kuin WHO:n maaliskuussa arvioima 3,4 prosenttia, mutta paljon enemmän kuin THL:n jossain vaiheessa arvioima yksi promille. Tästä enemmän blogikirjoituksessani Testausharha ja koronan tappavuus https://www.soininvaara.fi/2020/04/04/testausharha-ja-koronaviruksen-tappavuus/.
Aivan metsässä arvioni ei ilmeisesti ole. Sen jälkeen olemme nimittäin saaneet lukea saksalaisesta Gangeltin kylästä, jossa on testattu vasta-aineet lähes kaikilta. Kylän asukkaista 15 prosenttia on saanut tartunnan ja tartunnan saaneista 3,7 promillea on kuollut. Epidemia iski kylään helmikuussa, joten arvio kuolleisuudesta alkaa olla tarkka.
Alppien eteläpuolella kuolleisuus tulee olemaan merkittävästi suurempi samoista syistä kuin influenssakuolleisuus on siellä suurta. Italialaiset eivät jostain syystä oikein kuole mihinkään muuhun, joten heistä suuremman osan on pakko kuolla infektioon. (Kuolinsyiden summa on vakio.) Lisäksi maassa antibioottien teho on suurelta osin haaskattu sikaloissa. Virusinfektio johtaa usein bakteeriperäiseen tulehdukseen, joka kuitenkin on hoidettavissa antibiootilla. Italiassa antibiootit eivät kuitenkaan enää tehoa, mutta meillä tehoavat. Antibioottiresistenssi tappaa Italiassa vuosittain yli kymmenentuhatta ihmistä.
(Millainen muuten sikaloiden antibioottikäytäntö on Suomessa? Se pitäisi kieltää kokonaan ja säästää antibioottien teho ihmisten hoitamiseen.)
Tällainen laskelmointi on älyllisesti haastavaa, mutta täysin tarpeetonta, koska kohta on oikeaa tietoa tarjolla. Pääsiäisen jälkeen moni maa aloittaa väestön satunnaisen vasta-ainetestauksen. Näin tekee Suomessa myös THL. Sen jälkeen tiedämme paljon enemmän missä vaiheessa epidemiologia on, kuinka tappava tauti on ja kuinka pitkä matka on laumasuojaan. Silloin on enemmän tiedollista pohjaa arvioida eri strategioiden toimintaa.
Vasta-ainetestiä ei voi käyttää sen selvittämiseen, onko sinulla korotatartunta, koska vasta-aineet muodostuvat vasta jonkin ajan päästä, mutta niistä näkee onko sinulla ollut jo tauti..
(Tästä kirjoituksesta tuli niin pitkä, että jatkan sitä toisella kirjoituksella.)