Avainsana: ilmastorahasto

Val­tion kehi­tysy­htiö Vake ryhtyy rahoit­ta­maan ilmas­toin­vestoin­te­ja hal­li­tuk­sen ilmas­to­tavoit­teen saavut­tamisek­si.  Yhtiön hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja Rei­jo Karhi­nen ja toim­i­tusjo­hta­ja Paula Laine peruste­liv­at HS:n mielipi­desivul­la per­jan­taina, mihin tätä uut­ta välinet­tä tarvi­taan. Se oli vas­taus työelämän­pro­fes­sori Pent­ti Pikkaraisen ihmette­lyyn (HS 10.2)  mihin tätä tarvi­taan, kun suo­ranainen sub­ven­tio pitäisi antaa val­tion bud­jetista ja lainamääräiseen rahoituk­seen on tar­jol­la Finnver­aa, Pohjo­is­maista Investoin­tipankkia ja Euroopan investoin­tipankkia ja kun esteenä tähänkään asti ei ole ollut rahoi­tus vaan järkevät han­kkeet joi­ta rahoittaa.

Karhi­nen ja Laine vas­ta­si­vat, että on run­saasti ilmas­ton kannal­ta hyviä han­kkei­ta, jot­ka eivät vain ole taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia. Näi­den rahoit­tamiseen tarvi­taan markki­na­pu­ut­teen vuok­si ilmas­tora­has­toa. Kyse on siis taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­mat­tomien han­kkei­den sub­ven­toimis­es­ta, joka tehdään bud­jetin ulkop­uolelta, jot­ta bud­jet­tia ei paisutettaisi.

On tietysti hyvä, että ilmas­totekoi­hin on tar­jol­la rahoi­tus­ta, mut­ta jokin tässä tökkii.

Jos ilmas­ton kannal­ta järkevät han­kkeet eivät ole kan­nat­tavia, ongel­ma on talouden pelisään­nöis­sä ja puut­teel­lises­sa hin­tao­h­jauk­ses­sa. Markki­na­pu­utte on tässä tapauk­ses­sa ulkois­t­en kus­tan­nusten ilmaisu­us ja tämä markki­na­puute pitää pois­taa. Sen sijaan, että sub­ven­toimme hyviä han­kkei­ta, mei­dän pitäisi verot­taa ympäristöä vahin­goit­tavaa toim­intaa. Sil­loin ei tarvit­taisi mitään val­ti­ol­lista elin­tä päät­tämään, mitkä teknolo­giat ovat parhai­ta tor­ju­maan ongel­maa, vaan markki­nat löytäi­sivät ne. Ilmas­tonäköko­h­ta pitäisi saa­da mukaan yri­tys­ten kaikki­in päätök­si­in, ei vain niihin, joi­hin saa val­tion tukea. Sik­si pitäisi keskit­tyä markki­na­pu­ut­tei­den poistamiseen.

Siinä on tietysti se ikävä puoli, että täl­lainen voi har­mit­taa niitä, joiden ilmas­toa vahin­goit­ta­va toim­inta tulee kalli­im­mak­si. Siitä tämä taitaa kiikas­taa. Val­tion rahaa on kivaa jakaa niin kauan kuin sitä on, mut­ta ei se val­tion kirstu raja­ton ole. Kas­san kar­tut­ta­mi­nen taas on ikävää, vaik­ka hiiliv­erot oli­si­vatkin sub­ven­tio­ta parem­pi ohjauskeino.

Jos val­tion rahoi­tus näin tunkeu­tuu teol­lisu­usyri­tys­ten sisälle sub­ven­toiduil­la lain­oil­la (tai osakeomis­tuk­sel­la?) saamme aikaan melkoisen kan­nustin­sekamel­skan, joka voi pahim­mil­laan osoit­tau­tua suurek­si virheeksi.

Sub­ven­tion lupaamisen suurin ris­ki on, että se pysäyt­tää myös kan­nat­tavien han­kkei­den toteu­tu­misen markki­nae­htois­es­ti. Mik­si tehdä omil­la rahoil­la mitään, kun voi vähän odot­ta­mal­la saa­da val­ti­ol­ta tukea?

Min­ul­la on tästä koke­mus­ta. Poistin aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä val­tion investoin­ti­avus­tuk­set sote-kiin­teistöi­hin ja siirsin rahat toim­inta-avus­tuk­si­in. Se tuot­ti investoin­ti­aal­lon, kos­ka järkevät han­kkeet kan­nat­ti käyn­nistää heti sen sijaan, että olisi jäänyt odot­ta­maan val­tion tukia, joi­ta ei kaikille kuitenkaan riit­tänyt. Sil­loin ainakin val­tion tuki investoin­tei­hin vähen­si investoin­te­ja, ei lisän­nyt niitä.

Yllä ole­va kos­kee suo­ranaisia investoin­ti­avus­tuk­sia. Tuki teknolo­gian kehit­tämiseen on eri asia, kos­ka tieto uuden teknolo­gian toimivu­ud­es­ta tai toim­i­mat­to­muud­es­ta hyödyt­tää muitakin toimijoita.

Tukivi­idakon lisäämisen sijaan minä nos­taisin päästöoikeuk­sien hin­taa kun­nol­la vähen­tämäl­lä niiden määrää. Se ei tietysti ole yksin Suomen päätettävissä.

Voi olla, että olen väärässä. Paras on hyvän viholli­nen. Toiv­ot­tavasti olen väärässä.

[Lisät­ty 12.2. virke ulkoisen kus­tan­nustebn ilmaisuudesta]