Elina Lepomäki nosti kohun sanoessaan, että kokoomuksen tulisi hylätä sote ja maakuntapaketti. Kokoomuksen johdon mukaan tämä tuli aivan puskista, koska Lepomäki ei ole ennen sanonut halaistua sanaa koko asiasta. Missä ne kuuluisat korvat ovat, koska kokoomuksen ulkopuolelle Lepomäen vastustus on kuulunut kauan sitten.
Olen Lepomäen kanssa analyysista samaa mieltä, mutta eri mieltä vaihtoehdosta.
Suomessa ollaan vaihtamassa järjestelmää perusteellisesti niin, että verorahoitteisen terveydenhuollon mallista siirrytään tosiasiassa vakuutusmuotoisen terveydenhuollon malliin. Verorahoitteisessa terveyskeskukset saavat kiinteän budjetin ja hoitavat sen puitteissa potilaita niin paljon kuin ehtivät ja viitsivät. Vakuutusmuotoisessa terveydenhoitoalan yritykset hoitavat potilaita maksua vastaan ja vakuutusyhtiö – meillä maakunta – maksaa laskun mukaan.
Vakuutusmuotoisessa terveydenhuollossa on hyvin vaikea tehdä sellaisia sääntöjä, ettei järjestelmä pyrkisi lisäämään kustannuksia. Siksi vakuutusmuotoisen terveydenhuollon valinneilla kustannukset ovat järjestelmällisesti korkeammat kuin verorahoitteisessa. Tätä taustaa vasten on vaikea kuvitella, että muutos johtaisi meillä kustannusten alenemiseen. Voi olla jokseenkin varma, että jos nykyiset suunnitelmat toteutuvat, kustannukset tulevat joko kasvamaan olennaisesti tai palvelujen saatavuutta rajoitetaan radikaalisti tai tehdään molempia.
Hallituksen esitys on mikrotaloudellisesti aivan vinksallaan ja siksi se johtaa väkisin järjestelmän kustannustehokkuuden heikkenemiseen. Kun maksetaan vääristä asioista, saadaan vääriä asioita. Olen kirjoittanut tästä aiemmin kirjoituksessa Valinnanvapauden sudenkuopat ja Soten markkinaehtoistamisen ongelmat.
Lyhyesti: tässä on ongelmana esimerkiksi, että se muun muassa
- kannustaa ylihoitamaan hoitamaan terveitä ja alihoitamaan sairaita;
- kannustaa lähettämään potilaita erikoissairaanhoitoon maakunnan maksettavaksi:
- ei kannusta keskittymään potilaiden hoitoon vaan heidän valikointiinsa niin, että potilaiksi kirjautuu vain vähän palveluja käyttäviä terveitä;
- kannustaa keksimään, miksi paljon palveluja tarvitseva potilas saataisiin vielä kalliimmaksi, jotta hänet saataisiin siirretyksi henkilökohtaisen budjetoinnin pariin;
Potilaiden valikointia yritetään estää, mutta yritykseksi se jää. Liiallisia lähetteitä erikoissairaanhoitoon yritetään karsia sillä, että maakunnan ”vakuutuslääkärit” tutkivat jokaisen lähetteen. Kallis ja aivan tehoton järjestelmä, joka voi hidastaa hoitoon pääsyä vaarallisesti. Jos liiallisia lähetteitä halutaan estää, sote-keskuksella tulisi olla lähetteistä taloudellinen vastuu.
Lepomäen Kela-korvausmalli ei toimi
Olen pääosin samaa mieltä Lepomäen esittämästä kritiikistä, mutta en hänen esittämästään vaihtoehdosta – siitä, että järjestelmän rungoksi otettaisiin Kelan maksamat sairausvakuutuskorvaukset yksityislääkärillä käynnistä. Terveystaloustiede on oma lajinsa. Tämä ratkaisu olisi järjettömän kallis, koska se johtaisi palvelujen käytön räjähtämiseen. Lääkäri voi kutsua potilaan rajattomasti tarkistuskäynnille. Lääkärin palkkio jokaiselta käyntikerralta erikseen toimii vain, jos potilas maksaa itse, ei niin, että muut maksavat. Tämä olisi ratkaisuna luonteeltaan vähän sama kuin myönnettäisiin kansalaisille kuukausikortti Stockmannille, josta saisi valtion piikkiin hakea kaikkea sitä, mitä katsoo tarvitsevansa.
Pehmeä budjettirajoitus
Lepomäki esittää aivan oikein, että kaavailut pakottaa maakunnat säästöihin budjettirajoitteella eivät tule onnistumaan. Ottaako VM vastuun siitä että synnytyssairaala laitetaan kiinni syyskuussa ja kehotetaan äitejä synnyttämään omatoimisesti kotona? Kun VM joutuu lopulta kuitenkin antamaan periksi, maakunnalla on suuri kiusaus leväperäiseen rahankäyttöön. Onhan siinä kyse myös työpaikoista maakunnan alueella.
Uudeltamaalta karsittava 6 000 sote-ammattilaista jo vuonna 2020.
Kuvitellaanpa kuitenkin, että tuo budjettirajoitus pätee. Tuskin yllättää ketään, että tässä suunnitelmassa on tarkoitus säästää Uudeltamaalta ja siirtää rahoja muiden maakuntien käytettäväksi. Tällä kertaa sitä ei kuitenkaan voida kompensoida veroja korottamalla, koska maakunnilla ei ole verotusoikeutta. Uudellamaalla on vaikeutettava palvelujen saantia. Jo vuonna 2020 Uudellamaalla on sotesta säästettävä 300 M€, mikä tarkoittaa runsaan 6 000 hengen työpanosta. Samanaikaisesti otetaan käyttöön täysin uusi ja kokeilematon talousmalli, jossa on aivan varmasti korjattavaa. Ainakin osa soteyrityksistä tulee rahastamaan kaikki porsaanreiät raskaamman mukaan. Mehiläinenhän antoi jo mallia omista toimintatavoistaan. Niinpä säästötarve on tosiasiassa paljon enemmän kuin tuo 300 M€. Aikaa myöten pahimmat porsaanreiät tukitaan, mutta ensimmäisenä vuonna niiden läpi valuu rahaa paljon.
Kokoomus, jolla tämä terveydenhuollon yksityistäminen on sydämenasia, on vastuussa siitä terveydenhuollon kurjuudesta, joka Uuttamaata tulee kohtaamaan. Ehkä juuri siksi esitystä vastaan on niin paljon napinaa Uudenmaan ja Helsingin kokoomuksessa. Tietävät jo, mikä on edessä.
Elinvoimapalvelut ajetaan alas
Yrityksessä pakottaa sote-menot alas on toinenkin sudenkuoppa. Maakunnilla on muitakin menoja, muun muassa niin sanotut elinvoimapalvelut, entiseltä nimeltään lähinnä työvoimapalvelut. Ne pitää rahoittaa samasta rahasta kuin sote-palvelut. Kun sote-palvelut pakotetaan lievää väkivaltaa käyttäen alas, on vaikea kuvitella, ettei erityinen säästövimma kohdistuisi noihin elinvoimapalveluihin. Sotemenoista on vaikea säästää ihmishenkiä uhraamatta. Työvoimapalveluissa säästäminen on tuhoisaa, mutta ei yhtä tuhoisaa.
Hauskaa sinänsä että vasta Lepomäki sai Hesarin epäilemään että hallitus voisi ollakin väärässä. Kertoo paljon että vasta kokoomuslaisen kritiikki saa Hesarin kyselemään, vaikka kaikki muut, ja oikeat asiantuntijat, ovat hallituksen jo tyrmännyt. Roskapaperi mikä roskapaperi. Eikä sittenkään kukaan siellä osaa analysoida mitä hallitus on tekemässä, vaan kirjoittavat vaan mitä Lepomäki sanoo.
Jos ihmiset tajuaisivat kusetuksen laajuudeen, niin ay-liike olisi tämän takia lakossa siihen asti kun hallitus peruu koko homman. Herättää ihmetystä miksi se ei lähde tappelemaan työpaikoista. Toisaalta missä ovat ne oikeasti ihmisistä huolissaan olevat lääkärit jotka eivät voi hyväksyä tällaista terveydenhoidon romahduttamista — ovatko kaikki lääkefirmojen maksamilla matkoilla?
Kertoo paljon oppositiostakin ettei saa tätä nurin vaikka tässä on tekeillä vuosisadan kusetus. Aaltokin vain ihmettelee miksi ihmiset kyselevät miehen perään. Kertoo paljon puolueiden ja muiden poliittisten liikkeiden tasosta, että maailmalla vertailussa hyvin pärjäävä terveydenhoito ei saa puolustajia, vaan yritykset saavat tehdä lainsäädännön mieleisekseen. Kun kokoomuksen jamppa tunnusti että tämän sote-ryöstön takia hyväksyvät sekopäisen maakuntauudistuksen, niin siinä viimeistään jokainen näki mikä vaikutus yrityksillä on kokoomuksessa ohi kansakunnan edun.
Oikeastaan teidän vanhojen soteministerien ja muiden pitäisi nousta barrikaadeille, eikä kirjoitella jotain vähän blogeihin. Kun oppositiosta ei ole puolustamaan kansalaisia, niin jonkunhan on noustava hallitusta vastaan ihan oikeasti.
Kyllä. Tai ehkä tarkemmin sanottuna julkisella sektorilla työilmapiirit ovat semmoisia, että lääkärit laskeskelevat, ei voihan sitä aina mennä yksityiselle töihin jos julkinen systeemi saatetaan lopulliseen kaaokseen. Itse asustelen tässä erään yliopistosairaalaan naapurissa, ja sen viereen on noussut parikin yksityissairaalaa, joista toista laajennetaan paraikaa.
Miks muuten valtio antaisi maakunnille koko vuoden rahat kerralla? Voishan ne jakaa kuukausittain, niin riittäis joulukuullekin.
Jokaisessa kunnassa on kapina, jos yksikin neuvostolaiset tai työntekijä vähenee. Junalla matkataan Helsinkiin mielenosoituksiin. Poliitikot maakuntavaltuustossa eivät halua säästää mitään, koska säästöt eivät heitä hyödytä.
Sairaanhoitopiirien rahat loppuvat nykyisin lokakuussa. Kunnat maksavat ja sen jälkeen ohjataan kulujen karsintaan omia yksiköitä. Sotessa ei niin tehdä.
Mitä olisi tehtävä: 1) karsittava 12 sote-alueeseen, joista yksi on Helsinki-Espoo-Vantaa. 2) Valinnanvaoaus vain sote-palveluiden tuottamiseen. 3) kun tietojärjestelmät ovat kunnossa laajennettava valinnanvapautta.
Hintareferenssin antavat jo nyt Terveystalon, Pihlajalinnan ja Mehiläisen hoitamat kunnat. Se on hyvä.
4) Maakunnille omat verotulot, niin ainakin vahtivat omia rahojaan.
Terveydenhuollon muutos ei ole mennyt jakeluun. Se on tiimityötä, jossa on labrat, kuvantaminen ja useampi erikoisala. Sosiaalipalvelut taas pitäisi saada siihen kiinni.
Tarve sote:lle ei ole poistunut, mutta kantaako Sipilä vastuun tuhosta minkä nykyinen sotku aiheuttaa?
Suurkiitos Soininvaaralle, että pitää keskustelua yllä. SOTEsta ja maakuntamallista on puhuttu näiden uudistusten kokoon nähden todella vähän ja siitäkin on valitettavan paljon ollut Suomelle tyypillistä metakeskustelua asian vierestä. Melkein tuntuu siltä, etteivät YLE ja suuret mediatalot todella halua käsitellä koko asiaa, vaan tyytyvät siteeraamaan joitain harvoja ulostuloja.
” Tämä ratkaisu olisi järjettömän kallis, koska se johtaisi palvelujen käytön räjähtämiseen. Lääkäri voi kutsua potilaan rajattomasti tarkistuskäynnille. Lääkärin palkkio jokaiselta käyntikerralta erikseen toimii vain, jos potilas maksaa itse, ei niin, että muut maksavat. Tämä olisi ratkaisuna luonteeltaan vähän sama kuin myönnettäisiin kansalaisille kuukausikortti Stockmannille, josta saisi valtion piikkiin hakea kaikkea sitä, mitä katsoo tarvitsevansa.”
Tuo ei ole Lepomäen esitys. Hän esitti Kela-korvausten vähittäistä lisäämistä. Ne voitaisiin myös porrastaa esim. tulojen mukaan. Kuukausikortilta Stockmannille kuulostavat pikemminkin hallituksen lupaukset.
Minäkin olen ihmetellyt opposition ja ay-liikeen saamattomuutta sote-asiassa. Valtion budjetissa sote-asiat ovat noin 40 prosenttia. Jos sote toteutettaisiin kokoomuksen haluamalla tavalla, ei se merkitsisi ainoastaan sote-palveluiden tuhoa vaan myös koko hyvinvointivaltion alasajoa.
Oppositio on räksyttänyt kolmisen vuotta kaikesta, oli sitten aihetta tai ei. Ei ole mikään ihme, että oikeasti isosta ja pieleen menevästä asiasta sanominen ei enää erotu kansalaisten korvissa. Olisi suotavaa valita pöyristymisen aiheita edes vähän, eikä pyrkiä maksimoimaan teatteria jokaisesta aiheesta. Nyt tarvittiin hallituspuolueen edustajan blogiteksti, jotta silmät avautuivat.
En voi käsittää Helsingin ja Uudenmaan Kokoomus-kansanedustajien päätöstä, jos äänestävät lain puolesta, joka sekä heikentää heidän omien äänestäjiensä palvelua että lisää heidän maksamiaan kustannuksia. Kokoomuksen helsinkiläiset kaupunginvaltuutetut näyttävät ymmärtävän tämän.
Opposition ja ay-mafian päätavoitteena vaikuttaa olevan pelkästään julkisen sektorin työntekijöiden ja organisaatioiden puolustaminen. Toki eriarvoistumisesta yms. räksytetään siinä sivussa, mutta tällainen arvostelu on aika onttoa, koska meillähän on teollisuusmaiden epäarvoisimpia terveydenhoitojärjestelmiä jo nyt — ja on aika vaikea ymmärtää miten “lisää julkeaa sektoria” ‑malli ilman mitään todellisia uudistuksia tämän korjaisia (pl. romuttamalla toimivan työterveyshuollon ja kurjistamalla kaikki samalle tasolle).
Taitaa olla vähän niin, ettei oppositio edes itse usko pystyvänsä ratkaisemaan ongelmaa (kannattaa muistella, minkälainen kaaos valmistelun ympärillä oli demariministerien ohjauksessa) ja tyytyy siksi napsimaan helpot pisteet pelkällä räksytyksellä. Tuskinpa oppositiosta löytyy edes mitään näkemystä mihin suuntaa pitäisi lähteä ja esim. demarit näyttävät toimivan vain suurimpien vaalirahoittajiensa (julkissektorin ay-järjestöt) käsikassarana.
Voisiko Kela-korvausmalliin liittää pienen omavastuun, jolloin potilas ei mene käynneille, jotka ovat turhia, tai tekee ilmoituksen tarpeettomasta käynnistä ja pitäisi olla oikeus vaatia terveysasemalta rahaa takaisin, jos sille ei ole käytännössä saatu vastiketta?
Nyt julkisten terveysasemien käyntimaksu taitaa olla jo turha, koska välissä on hoitaja arvioimassa lääkärikäynnin tarpeellisuutta.
Lepomäki nimenomaisesti kertoi kritisoivansa valinnanvapautta, ei maakuntamallia, toisin kuin blogin alun perusteella luulisi. Tosin Lepomäki sanoi tietysti vastustavansa maakuntiakin, mutta pitää niitä kai pienempänä ongelmana.
Miksi, muuten, oletus tuntuu olevan, että maakunnat eivät voi velkaantua, jos rahat loppuvat kesken budjettivuoden? Luulisi, että se on luontevin ratkaisu, kun rahat loppuvat. Kai ne saisivat lainaa liki samalla korolla kuin valtio.
Ruotsissa toteutettiin jonkinlainen valinnanvapaus-sote jo vuosia sitten. Eriarvoisuus lisääntyi ja systeemi kallistui, tutkijan mukaan, mutta vain hiukan. Mutta Ruotsissa ei ollut ensisijainen tarkoitus hakea säästöjä, heillähän rahaa riittää ihan toisella tavalla kuin Eurosuomessa.
Lepomäki tähtää pääministeriksi. Parin vuoden päästä, kun soten karmea totuus alkaa paljastua, hän sanoo: mitä minä sanoin, minä uskalsin kertoa, että keisarilla ei ole vaatteita, minä kelpaan kokoomuksen puheenjohtajaksi toisin kin ne, jotka eivät tajunneet mistään mitään, minä kelpaan pääministeriksi.
Ja mikä ettei.
Blogin WordPress teeman voi, by the way, Suomentaa kymmenessä minuutissa.
Onko maakunta luottokelpoinen, kun sillä ei ole mitään omia tuloja? Oletetaan, että valtio tulee ja pelastaa?
Se olisikin pahimpia skenaarioita että maakunnat voisivat velkaantua valtion piikkiin. Maakuntien päätökset olisi pakko pitää niin tiukasti ministeriöiden ohjauksessa, että todellisesta itsehallinnosta ei voi puhua. Jälleen kerrran herää kysymys eivätkö julkiset varat olisi paremmin kontrollissa jos valtio suoraan ohjaisi ja rahoittaisi tuotantoa.
Se, ettei kokoomus halua naispuheenjohtajaa, koska sellainen pudottaa kannatuksen ennätysalas. Trackrecordina Kiviniemi, Jäätteenmäki, Urpilainen ja Sinnemäki.
Näissä (kaikissa) malleissa vain pyritään säilyttämään vanhat rakenteet hinnasta välittämättä. Ei ymmärretä muutosta. Että tulevaisuuden ratkaisut terveyden ja sairauden hoidon ongelmiin eivät tarvitse terveydenhoidon henkilöstöä saati järjestelmää. — Mutta nämä valtavat instituutiot, mammuttimaiset järjestelmät kyllä tarvitsevat valtiota ja kuntaa säilyäkseen. Ja siksi ovat auliita toimimaan konsultteina omassa asiassaan.
Esimerkkinä olkoon vaikka englantilaisen kaupungin Frome in Somerset kokeilu eristäytyneisyyden vähentämiseksi: Akuutin hoidon tarve väheni 30%! Kertoo Resurgence & Ecologist. — Mitä sellainen vähennys tekisi euroissa esimerkiksi Suomessa.
Toisena esimerkkinä olkoon vaikka Googlen ja keinoälyn käyttäminen terveydellisten ongelmatapausten poimimisessa.
Terveydenhuollon ongelmien korjaamisessa ei jostakin kumman syystä ole ollenkaan haluttu lähteä liikkeelle siitä päästä mistä ongelmat juontavat juurensa: yhdellä porukalla, lääkäreillä, on alalla monopoli. Monopolille on tietenkin hyvät perusteet, mutta se on silti monopoli ja on muun yhteiskunnan kannalta järjetöntä, että monopolia käytetään sen muun yhteiskunnan rahastukseen. Tässä pitäisi nyt miettiä miten tätä rajoitetaan niin, että lopputulos on yhteiskunnan ja olletikin potilaan kannalta kohtuullinen: suuren joukon — kaikkien muiden — edun on mentävä pienen joukon edun edelle.
Yksi ilmeinen keino olisi se, ettei lääkärin ammattia saa harjoittaa muuten kuin julkisessa virassa tai yhden hengen henkilöyrityksenä (toiminimi): tässä olisi se etu, ettei jonkun muun toteuttamia tutkimuksia tai hoitoja määräävä taho itse hyödy niistä taloudellisesti, eikä sen takia ole insentiiviä määrätä tarpeettomia tutkimuksia ja hoitoja; yleisemmin, terveysalan yritysten pitäisi olla mahdollisimman pieniä ja kapea-alaisia, esim. vain tuollaisia yhden hengen lääkärifirmoja ja sitten erikseen esimerkiksi kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksia tai vaikkapa fysioterapiaa toteuttavia firmoja, näiden välillä voisi potilas sitten valita mistä lähetteensä hakee ja minne sen vie, julkisen vallan neuvotteluasema näille julkisista varoista maksettavista hinnoista olisi riittävän vahva ja kilpailu yksityisten toimijoiden välillä todellista, jotta kulut pysyisivät kohtuudessa. Tässä saattaisi olla aineksia perusterveydenhuollon uudeksi malliksi, tosin silloin pitäisi lääkäreiden toimiluvat sitoa vastaanoton paikkakuntaan. Tämä lääkäripulan välttämiseksi syrjäisemmillä paikkakunnilla: kun vapaita toimilupia mieluisammilla paikkakunnilla ei ole, on mentävä sinne missä niitä on (eli mentävä työn perässä niinkuin muidenkin).
Terveydenhuoltoon liittyvillä aloilla on tehty erilaisia ratkaisuita.
Apteekkarit saavat määrättyyn sijaintipaikkaan henkilökohtaisen toimiluvan. Luvat kelpaavat varsin hyvin pikkupaikkakunnillakin. Lääkkeiden hinnat ja toimituspalkkiot on säännelty. Monopoli takaa kohtuullisen hyvät palvelut kaikkialla, mutta kilpailun puuttuessa ei ehkä halvinta mahdollista hintaa (apteekkarit ovat toki tästä eri mieltä).
Kunnalliset eläinlääkärit saavat toimenpidekohtaiset palkkiot taksan mukaan ja kunnilla on velvollisuus järjestää lääkäripalvelut tuotantoeläimien lisäksi myös lemmikkieläimille, ellei palveluita muuten ole saatavissa. Koska eläinlääkäreitä on enemmän kuin vapaita työpaikkoja, kuntien on mahdollista täyttää velvoitteensa ilman, että kilpailu työntekijöistä nostaa niiden kustannuksia. Lisäksi toimenpidepalkkioiden monopolihinnoittelu takaa usein varsin hyvän tulotason.
Kelalla ja kaupungeilla on omia taksojaan eri hoitosuoritteille, joiden perusteella niiden maksama osuus määräytyy. Lähtökohtaisesti yksityisten palveluiden hinnoittelu on kuitenkin vapaata, tosin kilpailu pitää hintoja kurissa. Julkisella puolella on hallinnollisesti päätettyjä asiakasmaksuja, jotka kattavat yleensä pienen osan kustannuksista.
Yhteistä tuntuu olevan, että kaikki ratkaisut ovat jossain määrin monopolihinnoitteluun perustuvia, mutta kustannustehokkuus ei ole sen ansiota. Kulut pysyvät kurissa, kun kilpailua käydään rajallisista toimi- tai työpaikoista. Jos kilpailu kääntyy toisin päin, eli tekijöitä on rajallisesti suhteessa tarpeeseen, kulut nousevat. Joko pitäisi onnistua vähentämään terveyspalveluiden kysyntää tai lisäämään tarjontaa, että kilpailu olisi asiakkaan etu… 😉
Kun aloitin sote-alalla, niin lääkärillä ja osastohoitajalla oli suunnilleen samat lähtöpalkat. Lääkäri sai sitten lisää liksaa päivystämällä ja erilaisilla lisillä. Oh taas teki työnsä ilman lisiä.
Tänä päivänä lähtöpalkassa on suunnilleen yhden numeron ero. Lääkärin vuosipalkassa on ykkönen edessä.
Minkä ihmeen takia komiteoiden käyttö laajojen uudistusten valmistelussa on lopetettu? Ennenhän asetettiin aina komitea, sinne varsinaisiksi jäseniksi kaikkien puolueiden edustajat, lisäksi asiantuntijajäseniä ja virkamiehet sihteereiksi ja aikaa riittävästi kunnon tuloksen löytämiseksi. Nyt yritetään väkisin tulosta vaalikauden aikana pienellä porukalla ja aina aika loppuu kesken, asia raukeaa tai tulee täysi susi. Jos esim. Kataisen hallitus olisi asettanut tälläisen komitean, sille viisi vuotta aikaa, niin nyt meillä olisi valmiina sote, jonka kaikki hyväksyisivät ja se myös toimisi.
Suosittelen kirjaani Sata-komitea. Siksi.
Koska mitään järjellistä ja asiantuntemukseen perustuvaa esitystä ei haluta. Keskusta haluaa maakunnat ja Kokoomus valinnanpauden, ja näissä komiteat ovat vaan tiellä. Sote-uudistustahan on nyt väännetty seitsemän vuotta. Homma on suuri, mutta ei näin suuri ja vaikea mistään tolkullisesta asiantuntijanäkövinkkelistä katsottuna.
Lääkärit päässääntöiseti toimivat jo nyt joko julkisen sektorin palkaamina tai itsenäisinä ammatinharjoittajina. Kurkkaa vainkka lekureiden hintoja Mehiläisellä. JOkaisella on oma hinta.
Lisäksi terveyden hoidon kuluista lääkärit eivät ole kovinkaan iso osa:
— sairaanhoitajia ja lähihoitajia on moninkertainen määrä ja ovat siten isompi kustannus
— Labraamine maksaa
— kuvantaminen maksaa
— tilat maksaa
henkilökuntakustannukset ovat sotessa noin 50%.
Ei lekureiden palkaa kuristamalla säästöjä synny.
Todelliset säästöt syntyvät saatavuuden sääntelyllä. jollakulla pitää olla motiivi sille että turhaan ei palvelua käytetä. Asiakasmaksut olisi tähän tietysti se helpoin ja loogisin tapa. Ilmaiset palvelut ylikäytetään iana.
Nykyinen sotejärjestelmämme on ihan ok ja siinä on paljon kehittämismahdollisuuksia. Esim. Siunsote ja Eksote ovat kuntayhtymäpohjalta kyenneet palvelujen parantamiseen ja kustannussäästöihin samanaikaisesti. Todellista typeryyttä on mennä hallituksen sote-uudistukseen.
Eli jatketaan nykysysteemillä sitä kehittämällä. Suuri hyvinvointia aikaansaava ja kustannuksia säästävä osa-alue on terveiden elintapojen vieminen jokaiseen pirttiin. Terveellinen ruokavalio, päivittäinen liikunta, riittävä lepo ja hyvät ihmissuhteet ovat ohje terveelliseen elämään ja suuriin säästöihin sote-menoissa. Hallintohimmeleiden ja yksityistämisten sijaan tulisi voimavaroja suunnata tähän kansanvalistustyöhön ja kannustamiseen. Suuressa kuvassa lääkärit, lääkkeet ja sosiaalitädit eivät ole ratkaisu vaan terveet elämäntavat.
Poliittista pääomaa menee hukkaan? Sori siitä, miehet vaihtoon.
Valitettavasti ei vaan toimi. Kunnilla ja kuntayhtymillä olisi ollut vuosikymmeniä aikaa kehittää ja jakaa hyviä käytäntöjä, tehdä yhteishankintoja sekä tavarassa että palveluissa, jne. Ei vain tapahtunut, ennenkuin Sote-mörkö astui kuvaan, eikä tapahdu, jos tuo mörkö katoaa.
Jos sote-uudistus kaatuu, seuraavaan yritykseen kuluu taas se neljä vuotta. Tällä välillä erilaiset pörriäiset kaappaavat ainakin 4/5 kunnista asiakkaikseen monikymmenvuotisilla sopimuksilla. Toivottavasti ne ovat kokonaisulkoistuksia, jolloin rusinoita pullasta ei saa kovin helposti poimittua. Voisi kuitenkin kuvitella, että pörriäisten sopimulakimiehet ovat kunnan hallintojohtajia taitavampia.
Mene ehdottamaan maamme parhaimmistolle että terveyspalveluita järjestettäisiin yritysmuodossa niin ne hakee kymmenen professoria paasaamaan miten se on perustuslain vastaista. Ja vielä lisäksi EUn vastaista toimintaa. Mitään ei saa muuttaa ennen kuin on Slovakiassa kokeiltu ja kaikki mahdolliset tuomioistuimet käyty koittamassa.
City ‑kokoomuslaisten huoli kumpuaa tietysti siitä että suurten kaupunkien verorasitus nousee kun ne joutuvat sunbventoimaan syrjäalueiden terveydenhoitoa,
Vapaavuoren ja kumppanit tajuavat sen ja Lepomäki on valjastettu äänitorveksi. Lepomäen motiivi on valmistautua valta taistoon Orpoa ja muuta kokoomusjohtoa vastaan
Sama huoli on varmaan Turun, Oulun, Tampereen kokoomuslaisilla, rahaa lypsetään reuna-alueille
Ei siinä näin käy. Tätä ei voi kompensoida veroja korottamallla vaan se on tehtävä palveluja heikentämällä. Kuusituhatta ihmistä on vähennettävä sotesta Uudellamalla.
Suomessa on yksi maailman parhaista ja kustannustehokkaimmista erikoissairaanhoidon järjestelmistä. Perusterveydenhuolto on retuperällä ja erittäin epätasa-arvoinen. Jälkimmäisen korjaamiseen kannattaisi keskittyä. Siellä ei toki ole niin isot rahat kyseessä, että pääomasijoittajat olisi tyytyväisiä.
Perusterveydenhuolto on hyvä avata kilpailulle. Maakunnat eivät tosin kykene tätä palettia pyörittämään, osaaminen ei riitä eivätkä kannusteet ole oikeat.
Omien kokemusteni mukaan perusterveydenhuolto on Suomessa ihan hyvällä tasolla, myös kansainvälisesti verrattuna. Korjattavaa tietysti on paikoitellen on, mutta niiden puutteiden takia ei suurta uudistusta tarvita vaan enemmänkin hienosäätöä. Suuri parannus tilanteeseen saataisiin, kun kännikalat, huumehörhöt ja muut törpöt hoitaisivat asiansa paremmin.
Epätasa-arvoinen? Jos joku omalla rahallaan hankkii yleistä hyvätasoista perusterveydenhoitoa vielä paremman tai nopeamman palvelun niin mikä siinä nyt on ongelma? Eihän kaikki aja uusilla autoilla tai asu leveästi. Sosialismin kokeilut ovat onnistuneet aika huonosti…
Anskun mä veikkaan: olet perusterve työikäinen, joka on hoidattanut terveyskeskuksessa akuutteja terveysongelmia. Niin olen minäkin, ja hyvin on toiminut. Esim. joku vuosi sitten sain punkin puremasta alkaneeseen läiskään (borrelioosi) antibiootit nopeasti ja tehokkaasti. Hoitaja katsoi ja kutsui lääkärin muutamaksi minuutiksi. Sama kokemus sukulaisten piirissä mm. akuuteista allergiareaktioista yms.
Ongelma ovatkin sitten kroonisista (elintaso)taudeista kärsivät, iäkkäät ja moniongelmaiset, mikä osaltaan heijastaa koululääketieteen nykytilaa. Ennaltaehkäisevää elintapojen muutosta ei osata eikä juuri yritetäkään saada aikaan. Tieto erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon välillä ei kulje kovin hyvin. Esim. isäni sai syöpähoitoja yliopistosairaalassa, ja joka kerta, kun seurantatarkastuksia tehtiin paikallistasolla, niin hommassa oli jotain sekaannusta. Syöpähoidot myös laukaisivat kakkostyypin diabeteksen, ja sen hoitoon tuli osin ristiriitainen opastus kahdesta paikasta. Jne. jne.
Joo olen perusterve reilut 50v ja 30v kunnossa, mutta kokemusta on omista lapsista ja omista sekä appivanhemmista. Siis pääsääntöisesti homma pelittää julkisella puolella. Toki laatu ei ole tasainen korkeaa mutta ei se sitä ole yksityiselläkään. Eli rahallakaan ei välttämättä saa aina huippuhoitoa. Ihmisiä ne lääkäritkin ovat.
Olen täysin samaa mieltä elintasotautien hoidosta ja niiden ennaltaehkäisystä. Suurimmat säästöt (miljardeja vuodessa) olisi saatavissa elintapamuutoksilla, mutta enpä ole huomannut että siitä kukaan erityisemmin puhuisi sote-uudistuksen yhteydessä.
Ei siitä tarvitse soten yhteydessä puhua kun se on operatiivisen tason asia. Se vielä puuttuis että politiikot tekis tulevisuuden suunnitelmi oletettujen elitapamuutosten tuomin kustannussäästöjen pohjalta.
Lisäksi tämä on asia jossa julkisvallan vaikutusmahdollisuudet ovat todella vähäisiä. Tuskin suomessa on montaakaan ihmistä jotka eivät tiedä ylipainon haitallisuutta tai alkoholin haitallisuutta? Se että lääkäri sanoo sen ei juurikaan ihmisiä hetkauta. Keksipaino nousee kokoajan vaikka kansalaisilla on hyvin tiedossa miten sen voi estää ja miksi se pitäsi estää.
Tottakai noihin asioihin voi vaikuttaa mutta todella hitaasti ja siksipä se on ihan erillinen ongelma.
Olen täysin eri mieltä. Mitkään rahat eivät tule riittämään ellei kansamme muuta elintapojaan terveellisemmiksi. Julkisvallalla on tähän merkittäviä ohjauskeinoja eikä niistä ole vielä käytetty juuri mitään.
Valistus on vain yksi osa, mutta sekin on laiminlyöty. Verotuksella ja maksuilla voidaan käyttäytymistä ohjata valistusta paljon tehokkaammin. Porkkanoita ja keppejä pitää ottaa käyttöön. Sote-rakenteiden ja organisaatioiden tulee tukea tätä prosessia. On sitten yksityinen tai julkinen palvelun tuottaja, niin toiminnan onnistumista tulee mitata myös sillä miten terveinä ne pystyvät kansan pitämään, ei pelkästään sairaiden hoitamisvolyymeillä.
Utopistinen tavoitehan olisi, että sotetoimijoita ei tarvita lainkaan!
Jos elintapasairauksien nykyistä parempaa ehkäisyä ei pidetä sote-agendalla, niin huonosti käy. Nyt sotessa rahat käytetään tulipalojen sammutteluun, uudistuksen myötä tulee enemmän huomiota kiinnittää tulipalojen ehkäisemiseen.
Useimmissa länsimaissa yleislääkärille pääsee samana tai seuraavana päivänä muissakin kuin akuuteissa asioissa. Suomessa ei. Suomessa on totuttu surkeuteen tässä asiassa. Paitsi työterveydenhuollossa jonka parempi saatavuus juuri muodostaa tämän OECD-maiden yhden epätasa-arvoisimman perusterveydenhuollon.
Kaikissa kiireellisissä tapauksissa pääsee samana päivänä julkisen sektorin lääkärille, päivystysjärjestelmä pitää siitä huolen. Toki syrjäseuduilla voi tässä olla haasteita välimatkojen vuoksi eikä sotekaan ole ratkaisu siihen. Ei-kiireellisissä jo määritelmällisesti ei ole kiire eli voidaan odottaa. Toki parannettavaa on hoitoon pääsyn nopeuden vaihdellessa.
YLE on haastatellut viittä sote-professoria. Heidän tuomionsa hallituksen sote-esitykselle on tyly, ei voisi tylympi olla. Ennakoivat jokseenkin täydellistä epäonnistumista jos sote tällaisena toteutetaan:
yle.fi/uutiset/3–10093028
“Paras malli olisi maakunnan alainen Eksote-tyyppinen organisaatio, joka ostaisi kilpailutukseen perustuen osan tarvitsemistaan palveluista yksityisiltä palvelun tuottajilta, professori Huttunen sanoo.”
Professorit näkevät pientä positiivista siinä, että järjestämisvastuu saataisiin pois kunnilta maakunnille. Ei siihen uutta hallintoporrasta eli maakuntia tarvita, vaan kuntayhtymät voivat asian hyvin hoitaa (kuten Eksote, Siunsote). Eksote aloitti jo 2010 ja kokemuksia, toimintapoja ja muuta on siten muille annettavaksi jo kertynyt. Parhaita toimintatapoja apinoimalla ei pyörää tarvitse joka puolella maata uudelleen keksiä.
Itseäni kyllä karmii miten Kokoomus ja Kepu ovat hirttäytyneet soteen ja omien etujensa takia jääräpäisesti ajavat julkisen sektorin erään tärkeimmän osan katastrofiin.
Ennen kaikkea odotan, että yksikään pääkaupunkiseudun kansanedustaja ei kannata sote-lakien hyväksymistä. Kannattaa lukea HS:n mielipidekirjoitukset 7.3.2017.
Kiireettömistä tulee kiireellisiä kun riittävästi odottaa.
Mielestäni hyvä ratkaisu olisi samastaa: yllä mainitut “vakuutuslääkärit” = yksinoikeudella diagnosoivat lääkärit = potilaan terveystiedoista vastuussa olevat lääkärit = hoitotoimenpiteistä päättävät ja lähetteet tekevät lääkärit = rahoittajan, eli julkisen sektorin palveluksessa olevat lääkärit.
Valinnanvapaus ja kilpailutus tulisivat kuvioihin siinä vaiheessa, kun päätetään missä toimenpide tehdään tai mihin vuodeosastolle potilas menee. Potilas saisivat itse vaikuttaa hoitopaikkaansa maksamalla erotuksen. Yksityisillä toimijoilla ei siis olisi valtaa päättää hoidosta. Tällä olisi myös merkitystä julkisyhteisön aloitekyvyn säilyttämisessä: miten siirtyä tehokkaampiin ja halvempiin ratkaisuihin, jos suuri osa vallasta on vanhoja ratkaisuja käyttävillä toimijoilla? Julkisella valistuksellako?
Ajatus, että oikea hoidon taso ja määrä voisivat määräytyä markkinoilla, on naurettava. Tuplasti niin, jos oletetaan veronmaksajan kustantavan lystin. Epäsymmetrinen informaatio, 5 minuutin keskustelu terveydestä keskimääräisen kadunmiehen kanssa, Helicobacter pylori ja mahahaava, “lääketiede” 1800-luvulla jne.
Onpas hieno! 🙂
Vakuutusmuotoisen terveydenhoidon vaarat ovat niin ilmeiset, että asiaa on syytä pitää esillä. Tuttavani otti aikoinaan lapsivakuutuksen ja yksityislääkärillä sitten kysyttiin, onko vakuutusta. Kun oli, tehtiin kaikki tutkimukset. Kuitenkin ainakin Helsingissä julkinen puoli on hoitanut omat lapseni esimerkillisesti lääkärin harkinnan nojalla.
Ongelma syntyy siitä, että sen enempää potilaalla kuin lääkärilläkään ei ole motivia säästää, jos kustannukset voidaan siirtää vakuutusyhtiölle, joka tarpeen mukaan nostaa maksujaan.
Kyllä, ja eikä vakuutusyhtiökään tietenkään halua tappioita tehdä: jos lasku tuntuu liian suurelta niin se riitautetaan oikeudessa. Merkittävä osa Yhdysvaltojen terveydenhuoltokustannuksista syntyy oikeussaleissa.
Juuri sieltähän löytyvät nämä epäterveimmät esimerkit laskutuksesta, jossa sairaala saattaa vaikka laskuttaa tuhansia dollareita siitä että potilas lepäilee tunnin heräämössä.
Mitä tulee Ruotsin malliin, niin kuulemani mukaan Ruotsin maakuntakäräjät ovat raskas, byrokraattinen organisaatio jossa tapahtuu hyvin vähän. Sotesta paljoa sinänsä ymmärtämättä, vastaavan mallin ymppääminen meille ei kuulosta houkuttelevalta.
Tuo de-facto vakuutusmalli johtaa varmasti perusteveydenhoidon kallistumiseen.
Perusterveydenhoito on kuitenkin vain osa pelikentästä. Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan 10 % kuntalaisista aiheutti 81 % sote-menoista. Voisi olettaa, että jos tällä uudella lainsäädännöllä, jolla pyritään integroimaan sosiaali- ja terveyspuolen palveluja ja kohdistamaan huomio “kalleisiin” asikkaihin, pystytään synnyttämään säästöjä tässä ryhmässä, tulos saattaa olla merkittävä. Oulussa itse asiassa tehtiin viitisentoista vuotta sitten järjestely, jossa so- ja te-siilot hallinnollisesti (osittain) yhdistettiin. Tuloksena oli selviä säästöjä. Säästöjä syntyy myös, jos tietojärjestelmät pystytään onnistuneesti yhdistämään, ja jos todettuja hyviä käytäntöjä pystytään levittämään. Voisi myös kuvitella, että maakuntien olisi helpompaa sopia yhteisistä investoinneista esim. diabeteksen ennakointiin ja seurantaan tarvittavaan softaan ja kovoon.
Sote-lait antavat maakunnille paljon päätösvaltaa. Toivottavasti ne osaavat sitä käyttää. Olisi ollut paljon parempi kokeilla mallia ensin jossakin maakunnassa, mutta kun perustuslaki. Osaparannus saattaisi olla, että aikarajoja siirrettäisiin muutamia vuosia eteenpäin, ja jäädytettäisiin kuntien terveyspalvelujen ulkoistustalkoot.
Jos sote kaatuu, pörriäiset hankkivat asiakkaikseen ainakin 80% kunnista kymmeniksi vuosiksi. Revi sitten uusi uljas sote siltä pohjalta.
Soteintegraatiostahan on kokonaan luovuttu. Siihen kyllä tähdättiin alussa, mutta ei enää.
Hm! Kyllä jonkinasteinen integraatio edelleen kummittelee ainakin alueuudistus.fi sivuilla.
“Lääkäri voi kutsua potilaan rajattomasti tarkistuskäynnille. Lääkärin palkkio jokaiselta käyntikerralta erikseen toimii vain, jos potilas maksaa itse, ei niin, että muut maksavat. ”
Ihan hyvä idea, että jatkokäynti olisi maksullinen. MUTTA korjaan: lääkäri ei voi kutsua potilasta turhiin kontrolleihin, eikä kutsu. Se ei kuulu lääkäreiden ajatusmaailmana ja työtapoihin, vaikkakin palvelisi lääkäripalveluyritykisä. Lääkäriä ohjaavat syvälle iskostettu etiikka, vastuu potilaata ja se, että hän on myös koko ajan alttiina kollegan arvioinnille. Potilas voi milloin vain mennä kollegalle, joka kyllä näkee, onko toiminta on ollut perusteltua. Mikä tahansa turha hoito on myös mahdollisuus komplikaatioihin, sen jokainen lääkäri tietää.
Sinänsä yksityissektori on jo kauan sitten irtaantunut lääkäriasemien alkuperäisestä tarkoituksesta luoda lääkäreille riittävät fasiliteetit pitää vastaanottoa, ilman muita voittopyrkimyksiä. Nyt markkinoita hallitsevat suuret ketjut, joiden pyrkimys on aivan toinen ja joiden vuokralaisina ammatinharjoittajalääkärit ovat. Isot yritykset määräävät toimintaa jo hyvin pitkälle, sopivat palkkoita suoraan kunta- ja vakuutusyhtiösopimuksin, puhaltavat laitosmaksuihin merkittävästi ilmaa — kokonaishinta potilaalle nousee — ja asettavat lääkäreille yhä enemmän reunaehtoja. Pienimuotoinen ja tehokas ammattinharjoittajatoiminta on katoamassa, kun lääkärit pyritään myös yhä enemmän siirtämään työsopimusuhteisiksi, jolloin he ovat yritysten käskyläisiä.
Suuri yleisö ei taida tietää, että lääkärin osuus laskusta on yleensä pieni. Valtaosa menee yritykselle. Lääkäri maksaa palkkiostaan vuokran yritykselle, verot, lomansa ja eläkkeensä.
Lääkäripalveluyritykset eivät siis ole sama asia kuin lääkärit!
Vakuutusyhtiöiden valta kasvaa kaiken aikka ja ennen pitkää ne täysin hallinnoivat yksityissektoria. Se tulee ajamaan myös henkilöstön yhä vain ahtaammalle. Tyytymättömyyttä on jo nyt melko paljon ja henkilöstöä irtisanoutuu jaksamissyistä.
Mitä pidemmälle yksitystäminen menee, sitä huonommin voi myös lääketieteellisesti perusteltu, hyvä ja kustannustehokas hoito. Julkissektori huolehtii koulutuksesta ja siellä on valmiit käytännöt olemassa. Näitä tehtäviä voidaan toki osittain siirtää yksityissektorille, mutta kannattavuushan siinä laskee. Riittävän kattava koulutus edellyttää vahvaa julkissektoria. Ilman sitä ei ole mahdollista myöskään hyödyntää yksityistä
Nykykehityksen voi torjua vain nopea julkisen perusterveydenhuollon vahvistaminen. Aliresursointi on jatkunut kauan. Sen sijaan, että aikaa ja rahaa käytetään uuden hallintoportaan rakentamiseen, pienemmällä vaivalla olisi nykyinen jo valmis järstelmä nostettavissa hyvin toimivaksi. Muuta ei tarvita. Paitsi tietysti terveydenhuollon hallinnoinnin siirtäminen pois kunnilta.
Mihinköhän tämää kaunis ajatus siitä, että lääkärit eivät olisi tavallisia kuolevaisia, taloudellisiin kannusteisiin reagoivia ihmisiä, perustuu? Useimmin tätä tuntuvat esittävän lääkärikoulutuksen saaneet ihmiset, ehkä tuo yli-ihmiseksi identifioituminen kuuluu koulutusohjelmaan?
Huomaan, että maksiimilistasta puuttuu kustannustehokkuus, ison kuvan arviointi ja sympatia toiminnan rahoittajaa kohtaan. Jos yleisö alkaa luottamaan fakkimafioiden juhlallisiin vakuutuksiin eettisyydestä, se on kohta puilla paljailla. Lääkäreillä on toki ensikäden kokemus kenttätyöstä, mutta useammassa kysymyksessä heidän pitäisi istua toisella puolen pöytää kuin muut.
Ennen antibiootteja lääkärillä käynti huononsi potilaan selviytymismahdollisuuksia, väitetään. Kohta antibiootit eivät enää toimi. Lisäksi sairaaloissa jylläävät sairaalabakteerit, jotka hälyttävän usein tekevät pienen vaivan takia sairaalaan menneen kroonisesti sairaaksi loppuelämäkseen.
Ja sitä paitsi verorahat loppuu joka tapauksessa, kun pitää sopeutua taantuvan, velkaisen ja ikääntyvän euromaan realiteetteihin.
Viimeistään siinä vaiheessa suuri osa lääkärin työstä väkisinkin siirtyy nettiin, josta sairas tai hänen omaisensa tilaa kivunlievitystä ja ehkä jotain ummetus- tai närästyslääkkeen tapaista, jos niin hyvä tsägä käy, että toimiva lääke löytyy googlaamalla tai vertaisryhmissä keskustelemalla. Valtiovalta voi yrittää estää, mutta yrittäköön. Ei onnistu, kun kyseessä on oma tai läheisen tuska.
Kaikkein parasta on totuttautua ajatukseen, että lopulta tässä kuollaan kaikki. Ja viime metreillä on turha haikailla ihmeparantajien perää, riittää kun olo ei ole ihan kauhea.
Ja jos on, siihenkin on ratkaisu, johon lääkäriä ei tarvita …
Erittäin selväpäinen kommentti. Mutta kuten olet varmaan huomannut, terveydenhoidossa ei ole kyse terveydestä vaan tasa-arvosta, oikeuksista, maakuntauudistuksesta, maakuntakohtaisista tietojärjestelmistä (Keski-Suomi aikoo polttaa 100 M omaansa) jne.
Jos oikeasti haluttaisiin lisätä terveyttä ja terveitä elinvuosia, kaikkien katseet olisivat päiväkoteihin joutuneissa taaperoissa: sairaspäiviä keskimäärin 100 vuodessa. Miten tämä heijastuu loppuelämään? Miten immuunijärjestelmä reagoi pitkällä aikavälillä, jos sille ei ole helppoja haasteita (liiallinen hygienia, kaupunkiympäristö) vaan pelkästään vaikeita (taudit)?
Maakuntahallinto on puhtaasti kepulainen puliveivaus jolla luodaan palkkiovirkoja uskollisille kannattajille, kokonaiskustannukset nousevat suurella todennäköisyydellä kun luodaan kokonaan uusi, kolmas hallintotaso (vaikka kuntien budjetteja leikataan samalla). Kuntasektori on akuutin tehostamisen tarpeessa. Kaupungistuminen jatkuu riippumatta siitä montako kymmentä/sataa miljardia heitetään aluepolitikkaan. Kannattaako taistella vastaan ja mikä on järkevä hinta ?
Ennenaikaiset vaalit ovat ainoa järkevä ja kokonaisedun mukainen ratkaisu.
Näin väitetään usein, mutta en oikein ymmärrä. Nykyisissä maakuntyaliitoissa on tällainen keskustalaisten (pienten) kuntien äänivallan takaus, mutta maakuntaliittojen vaaleissa jokaisella on yhtä argvokas ääni. Keskuskaupunkien osuus äänistä on siellä aina painana. Pääkaupunkiseudun kunnat tulevat olemaan Uudenmaan liitoss aiavan ylivoimaessa asemassa, koska niissä asuu selvä enemmistö maakunnan asukkaista. Toki Keskustan ydinaluedilla on keskikokoisen kunnan kokoisia maakuntaliittoja. Niissä keskustan valta tulee olemaan suuri, mutta ne ovat siis kunnan kokoisia.
Suurissa ja keskisuurissa (top-20 ?) kaupungeissa lienee selvä kok-vihr-sdp dominanssi, mutta entä näitä pienemmissä ? Piennemmissä asunee >50% maan väestöstä (?). Mitä enemmän maakuntia, sen parempi kepulle.
Toinen ja tärkeämpi asia on maakuntien rahoitus. Jos hallitus olisi ollut johdonmukainen se antaisi maakunnille verotusoikeuden (kunnallisvero vastaavasti alenisi), jolloin kepu voi vapaasti lisätä hallintoa omissa maakunnissa kunhan itse rahoittaa sen. Nyt verotusoikeutta ei tule, maakuntien pääasiallinen tulonlähde on valtionavustukset, joita meiltä kaikilta kannetaan solidaarisesti ja kierrätetään valtion budjetin kautta maakunnille ja erityisesti heikoille sellaisille.
Kasvaako, ja kuinka paljon, esim. pääkaupunkiseudun nettomaksut valtion budjettiin kun kuntien valtionosuusjärjestelmä korvautuu maakunnilla ?
Estikö Sipilä verotusoikeuden ja miksi ?
Tästä oli juuri eilen uutinen. Pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle syntyy massiivinen alijäämä. Verotusoikeus olisi tarkoittanut, että sote-tulonsiirtoa Uudeltamaalta muualle Suomeen ei tapahtuisi.
Osmo, voisitko vielä vääntää rautalangasta että miten maakuntamalli ja sotepalvelut tulisi järjestää jotta alkuperäisiin tavoitteisiin päästään: laadukkaat palvelut, kustannustehokkuus ja terveyserojen kaventuminen?
Sote-keskustelu Lepomäen ulostulon jälkeen on ollut ilahduttavaa seurattavaa. Itse olen sivusta ihmetellyt menoa jo kauan ja toivonut parasta.
Kiitos jo etukäteen!
Menee vähän spekuloinnin puolelle, mutta johtuisikohan kokoomuslaisten viime hetken kapina siitä, että heidät on saatu ymmärtämään, että torppaamalla p.o. uudistus mahdollistetaan yksityisille firmoille vielä suurempi markkinaosuus terveydenhoidosta kuin sote-mallissa. Myös säätely ja valvonta jäisi vähäisemmäksi, sillä kunta on joitain poikkeuksia lukuunottamatta neuvotteluvoimaltaan maakuntaa heikompi.
Kansalainen saa ymmärtääkseni jo nykyisin valita terveysasemansa joko oman kunnan sisältä tai sen ulkopuolelta. Jos kunta ulkoistaa kokonaan tai osaksi terveyspalvelunsa, myös yksityisen operoima terveysasema saa tällöin ottaa toisen kunnan asiakkaita, ja mikä tärkeintä, tämä “toinen” kunta maksaa viulut.
Hillopurkin kansi on jo raollaan.
Valtio voi aivan hyvin muodostaa “ylivoimaisen esteen” kuntien ja yritysten sopimusten jatkumiselle jos sotea saadaan joskus valmiiksi.
Toivottavasti, mutta esteen voimaan saattamiseen kuluu vuosia, sillä pörriäiset taatusti valittavat kaikkiin mahdollisiin Suomen ja EU:n oikeusasteisiin
Harmittaa, että Soininvaara lähtee näin köykäiseltä ulostulolla ja sanoisinko valikoivalla “totuuksille” liikkeelle. Hän kauhistelee mallia, jossa maakunnan erikoislääkäri tarkistaa lähetteet — mutta niinhän tapahtuu nytkin: terkkari kirjoittaa lähetteen kardiologille ja erikoislääkäri vastaa, että ei tarvita käyntiä, jatkakaa betasalpaajilla. Miten Soininvaara voi tietää, että uusi malli tässä kohdin olisi huonompi? Kirjoitus vilisee samanlaisia puoli- tai varttitotuuksia.
Siihen tulee yksi tarkistus lisää. Totta potilaan paperit pitää käydä läpi myös siellä keskussairaalassa. Lääkärit oppivat nopeasti kirjoittamaan lähetteet niin, että ne läpäisevät maakunnan virkalääkäreiden seulan. Pelkästään HUS:iin tulee noin 7000 lähetettä viikossa. Aika monta huippulääkäriä (?) tämä vie.
Jos laitetaan tekoälylääkäri tsekkaamaan lähetteet, ei kestäisi kauaa. Samalla vaivalla voisi tosin laittaa tekoälyn laatimaan ne lähetteet myös.
Joo, juosten kustun copypaste algoritmin vastuulle vaan erikoissairaanhoidon lähetteet..
Jokaisesta “tekoäly” sanan käyttökerrasta pitäisi rangaista vaikkapa 10 minuutin internetin käyttökiellolla.
Syväoppimista harrastava algoritmi saataisiin ihmislääkäriä paremmaksi diagnosoijaksi hyvin nopeasti, kunhan vain olisi dataa, josta se voisi oppia.
Mutta lääkärithän eivät vain pyri tekemään tarkkoja diagnooseja ja siten hoito-ohjeita vaan tärkeämpää on usein rajallisten resurssien ohjailu. Monilla on kokemuksia tai ainakin tietävät tarinoita siitä, miten esimerkiksi tietyn iän jälkeen syöpähoidoista siirrytään kivun lievittämiseen. Joskus poikkeuksellisen kallis eli vaikeasti sairas potilas kuolee vaikkapa keuhkokuumeeseen sopivasti juuri ennen kuin hänet pitäisi siirtää keskussairaalasta köyhän/pienen kunnan vuodeosastolle. Näithän riittää ja on aivan mahdotonta tietää, miltä osin ne ovat totta. Mahtaako kukaan tietää?
Tekoälyyn ei kai tällaisia “tappamisohjeita” — tai siis hoidon keskeytysohjeita — voi oikein ohjelmoida, koska silloin niistä tulisi tai uhkaisi tulla julkisia. Asimovilainen tekoälyhän suorastaa kieltäytyisi ohjeita noudattamasta, jos tällainen kevennys sallitaan.
Olisi mielenkiintoista tietää jonkun asiantuntijan käsitys asiasta: onko osa “tappamisohjeista” julkilausumattomia ja silti systeemin toiminnan kannalta välttämättömiä. Ja jos näin on, ei kai niitä mihinkään algoritmien dokumentointiin silloin voi liittää? Ja siitähän kai seuraisi, että tekoälyn käyttöä pitäisi rajoittaa vain tapauksiin, joissa hengenvaaraa tai riskiä erittäin kalliista hoidoista ei ole.
Tekoälystä: Lääketieteellinen päätöksenteko on inhimillistä toimintaa jossa painavat hyödyt, haitat, riskit, potilaan ja lääkärin toiveet ja pelot, tieto, tiedon puute, tietämättömyys tiedon puutteesta, aika, resurssit ja moni muu asia. Tekoäly ei oikein taivu näin monimutkaiseen vielä. Yksi syy miksi luontaishoitosektori kasvaa on juuri se että robottilääkäreiltä ei saa sitä mitä tarvitsee. Tämän ymmärtäminen on insinöörijärkisille hankalaa mutta oma tai läheisen vakava sairaus voi tuoda siihen uutta näkökulmaa.
Niin, siis tälläkin hetkellä ensin yksi erikoissairaanhoidon lääkäri käyttää 5 minuuttia lähetteen perustutkimiseen, ja sen perusteella annetaan prioriteettitaso, toisin sanoen jonojärjestys — tai palautetaan potilas perusterveydenhuoltoon. Mitä väliä sillä on, jos juuri tämän työn tekee joku maakunnassa ja pistää potilaan jonoon, ei siihen kauempaa mene, luulen. Päin vastoin, jos jonkun leipätyö on pistää näitä potilaita jonoon ja järjestykseen, niin eikö siinä päinvastoin homma tehostu ja sairaalalääkärit pääsevät keskittymään hoitoon. 5 minuuttia on 5 minuuttia, vaikka sen tekisi joku maakunnassa, ei sitä kahteen otteeseen tehdä.
Jonohoitaja — kuten nytkin — hoitaa sitten vaiheen kaksi, jossa potilaalle annetaan aika. Tämän jälkeen sairaalalääkäri avaa potilaan tiedot vasta kun tämä on saapumassa vastaanotolle. Mielestäni nerokas malli — uskon, että tällaisilla tehostuksilla juurikin sote lunastaa lupauksensa.
Ketomäen pohdintaa päivän HS:
“Sen sijaan maakuntien sisällä väestö pitäisi jakaa alueellisiin isompiin kokonaisuuksiin, minimissään 50 000 hengen pooleihin, joista tuottajien pitäisi ottaa kokonaisvastuu. Maakunta voisi kilpailuttamalla antaa tällaisen poolin vaikka yksityisen yrityksen hoitoon.”
Tämä kuulostaa samanlaiselta kuin kuntien tekemät kokonaisulkoistukset.
Näistä on jo todennettuja hyviä kokemuksia esim Mänttä-Vilppula, Jämsä.
Yritys vastaa myös erikoissairaanhoidon kustannuksista, joten asiakkaat ovat saaneet nopeammin ja lähempänä hoitoa. Ovat myös tehneet tehokkuushypyn verrattuna aiempaan julkiseen monopoliin. Tavoiteltu 3 miljardin säästö hoituisi näin. Viranomaistehtävät on jätetty kunnan palkkalistalle.
Toimiva konsepti ei riitä,
koska politiikka, ja koska perustuslaki.
Perustuslaki ei tuota Kekomäen esitystä estä vaan politiikka.
Professori Martti Kekomäki esittä tämän päivän HS:a ratkaisun p.o. ongelmiin: Maakuntien sisällä väestö jaetaan vähintään 50 000 ihmisen pooleihin. Maakunta voi kilpailuttaa tuottajan, joka sitten otaa kokonaisvastuun poolin ihmisten (perus)terveydenhoidosta. Asiakas saa vaihtaa poolia, jolloin raha seuraa asiakasta.
Yksinkertainen ja toimiva ratkaisu. Toivottavasti sote-lait tämän sallivat.
Eikö Lepomäki ollut huolissan siitä, että pienillä toimijoilla ei olisi mahdollisuutta kilpailla. Kekomäki ei siis ole samaa mieltä Lepomäen kanssa, vaan toivoo juuri isoja pörriäisiä hoitamaan koko homman.
Kekomäki oli huolissaan lähetteiden räjähtämisestä käsiin. Eikö sote-keskukselle voi asettaa myös laadullisia vaatimuksia kilpailutuksessa? Liiallinen määrä lähetteitä aiheuttaisi sanktioita.
Totta, mutta Kekomäen esitys taklaisi tuon rusinat pullasta mahdollisuuden, joka on esitetyn mallin pahin ongelma. Kun meillä ei haluta mennä eurooppalaiseen perhelääkärijärjestelmään, pienille toimijoille taitaa jäädä mahdollisuus vain joihinkin sosiaalipuolen palveluihin ja/tai toiminta isojen pörriäisten alihankkijana.
Maakunnilla on lakiesityksessä paljon tiedonsaantioikeuksia ja päätösvaltaa. Kestää kuitenkin muutaman vuoden, ennenkuin maakunnat löytävät “oikeat” tasot eri parametreille.