Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman kohtu­uhin­taisia asun­to­ja pieni­palkkaiset eivät pysty­isi asumaan Helsin­gin seudul­la. Kau­pan­myyjiä ja perushoita­jia kuitenkin tarvi­taan, joten heille pitäisi mak­saa parem­min. Kohtu­uhin­taiset asun­not ovatkin ain­oa sosi­aal­ituen muo­to, jota Eteläran­ta vaatii lisää.

Markki­nae­htoinen asun­topoli­ti­ikkaa ei siis pois­taisi pieni­palkkaisia Helsin­gin seudul­ta, mut­ta häätäisi hei­dät radan­var­silähiöi­hin kuten Pari­i­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruotsin esimerk­ki osoit­taa, kuin­ka kalli­ik­si käy eristää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omi­in lähiöi­hin­sä. Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asukkaan saa­ma etu on Jätkäsaa­res­sa noin 500 €/kk suurem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottaisi mielu­um­min tuon 500 €/kk rahana ja tyy­ty­isi asun­toon halvem­mas­sa kaupungi­nosas­sa? Vain hän­tä ajatellen se olisi järkevää, mut­ta seg­re­gaa­tio­ta ajatellen ei.

Ekon­o­mistit suo­si­vat asum­is­tukea ARA-poli­ti­ikan sijaan. Tulo­jen noustes­sa asum­is­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jäädä. Asum­is­tu­ki kohdis­tuu paljon parem­min, mut­ta heiken­tää juuri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä paikoil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­tyvät hil­jak­seen hyvä­tu­loisille. Tulo­jen nous­tua muute­taan pois huonos­ta ARA-asun­nos­ta, hyviltä paikoil­ta ei muute­ta. Huoneen­vuokralaista löy­tyneen por­saan­reiän turvin asun­non voi siirtää myös lapsilleen.

Luk­i­tus­vaiku­tus kuu­luu ARA-poli­ti­ikan huonoi­hin puoli­in. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se olisi väärän kokoinen ja vaik­ka olisi siir­tynyt töi­hin toiselle puolelle kaupunkia.

Eikö asum­is­tu­ki nos­ta vuokria? Tehdään tilaa pien­i­t­u­loisille asun­tokan­nas­sa miten tahansa, muiden kil­pail­tavak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuokrat nou­se­vat. Myös ARA-poli­ti­ik­ka nos­taa markkinavuokria.

Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­ti­ikan puoles­ta. Asum­is­tu­ki hyvit­tää vuokras­ta euromääräis­es­ti yhtä paljon mis­sä päin kaupunkia hyvän­sä. Jos vuokra on Jätkäsaa­res­sa 500 euroa korkeampi kuin syr­jem­mäl­lä, asum­i­nen Jätkäsaa­res­sa tulee asum­is­tukea saavalle 500 euroa kuus­sa kalli­im­mak­si. ARA-vuokris­sa tätä eroa ei ole.

Rak­en­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kalli­ille alueille tor­ju­taan sosi­aal­ista eriy­tymistä. VATT:n tutkimuk­sen mukaan ARA-poli­ti­ik­ka kuitenkin edis­tää seg­re­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­näköisem­min pien­i­t­u­lois­t­en asuinalueel­la kuin yksi­tyisessä vuokra-asun­nos­sa asum­istuen turvin asu­va köy­hä. Tämä johtuu van­hoista syn­neistä – kaupun­gin vuokra-asun­not keskitet­ti­in aikanaan tiet­ty­i­hin kaupungi­nosi­in – mut­ta myös siitä, että kalli­il­la asuinalueil­la olevil­la ARA-asun­noil­la on taipumus pää­tyä hyvä­tu­loisille asukkaille.

Markki­navuokrat ovat Jätkäsaa­res­sa yli kymme­nen euroa korkeam­mat kuin ARA-vuokrat. Näin lask­ien Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saa­ma etu lähe­nee sataa miljoon­aa euroa vuodessa alueen valmistuttua.

Ero kaupun­gin saamis­sa ton­tin­vuokris­sa on kuitenkin vain mur­to-osa tästä. On hyvä kysymys, mihin tasku­un ero­tus menee ja mik­si kaupun­ki saa kovan rahan vuokra-asun­to­jen ton­teista niin vähän vuokrat­u­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­ti­ik­ka näyt­tääkin julkisen talouden kannal­ta kus­tan­nuste­hokkaal­ta taval­ta tukea pien­i­t­u­lois­t­en asumista.

Asum­is­tu­ki olisi seg­re­gaa­tio­ta luku­un otta­mat­ta kaikil­la tavoin ratio­naalisem­pi kuin kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asum­istuen hyväksymät enim­mäisvuokrat ovat Helsingis­sä korkeam­mat kuin muual­la. Eivätkö ne voisi ero­ta myös kaupungi­nosit­tain? Näin edis­tet­täisi­in sosi­aal­ista sekoit­tumista myös van­has­sa vapaara­hoit­teises­sa asun­tokan­nas­sa, väl­tyt­täisi­in luk­i­tus­vaiku­tuk­selta ja kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu. Rikkaat ja köy­hät voisi­vat elää sekaisin samoissa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Kunnallisvaalien siirto perustui väärin ymmärrettyihin lukuihin

Viikko sit­ten puolue­si­h­teer­it oli­vat yksimielisiä siitä, ettei kun­nal­lis­vaale­ja pidä siirtää. Niin olin minäkin ja olen sitä mieltä yhä. THL kuitenkin löi eteen sel­l­aiset rätin­git, että puolue­si­h­teer­it taipui­v­at siirtämään. Kat­so­taan­pa vähän noi­ta rätinkejä.

THL:lla ei ymmärtääk­seni ollut mitään mallia vaan oli­vat laske­neet kaava­mais­es­ti, että mitä tapah­tu­isi, jos tar­tun­to­jen määrä kas­vaa ekspo­nen­ti­aalis­es­ti. Tehti­in kolme laskel­maa siitä, että tar­tun­to­jen määrä kaksinker­tais­tuu 11,5 päivässä, 16 päivässä tai 25 päivässä. Näin saati­in tar­tun­to­jen määräk­si vaalipäivän tienoil­la jotain väliltä 2 600 – 11 000.

Har­mi, ettei oikeusmin­is­ter­iölle ker­rot­tu, että samal­la mekaanisel­la lasken­takaaval­la tar­tun­to­ja olisi kesäku­un 13. päivänä jotain välil­lä 11 000 – 230 000.

Oikeusmin­is­ter­iössä tuo mekaa­ni­nen lasken­ta otet­ti­in ilmeis­es­ti ennus­teesta, mitä se ei mitenkään edes voin­ut olla. Jos se olisi ennuste, olisi men­ty olet­ta­maan, etteivät pääte­tyt sulku­toimet vaiku­ta tar­tun­toi­hin mitään ja ne yli miljoona rokotean­nos­ta, jot­ka on annet­tu maalisku­un lop­pu­un men­nessä, oli­si­vat tehottomia.

Kun joskus olin assis­tent­ti­na tilas­toti­eteen laitok­sel­la, kut­suimme viivoit­in­miehik­si niitä, jot­ka ennus­ti­vat ekspo­nen­ti­aalisen kasvun jatku­van ikuisuuteen.

Kat­so­taan­pa Suomen rek­isteröi­ty­jen tar­tun­to­jen määrää syysku­un alus­ta. En sotke tähän viime kevään luku­ja, kos­ka meil­lä ei ole mitään käsi­tys­tä siitä, paljonko tar­tun­to­ja oli keväällä.

Kuvas­sa näkyy kolme kasvu­pe­ri­o­dia, syysku­un alus­ta lokaku­un puo­liväli­in, lokaku­un puo­livälistä itsenäisyyspäivään ja tam­miku­un puo­livälistä tois­taisek­si. Tuo vimeinen kasvu­pe­ri­o­di vaikut­taa näistä kolmes­ta isoimmalta.

Jos halu­aa ymmärtää, mitä epi­demi­alle kuu­luu, kuvio kan­nat­taa piirtää log­a­r­it­mi­asteikol­la. Epi­demi­as­sa on kyse ekspo­nen­ti­aalis­es­ta kasvus­ta tai vähen­e­mis­es­tä. Kansankielel­lä ekspo­nen­ti­aal­ista kasvua kut­su­taan joskus korkoa korolle ‑kasvuk­si. Minä lasken mielel­läni kaksinker­tais­tu­mi­saiko­ja, epi­demi­olog­it puhu­vat R0-luvus­ta eli siitä, kuin­ka mon­ta muu­ta yksi sairas­tunut tar­tut­taa. Sen esti­moimiseen eivät tiedot riitä, kos­ka emme pysty jäljit­tämään tar­tun­to­ja. Sik­si sen korvikkeena käytetään viiden päivän kasvua. Jos siis R0=1,2 se tarkoit­taa, että tar­tun­to­jen määrä kas­vaa viidessä päivässä 20 %.

[Kuvat päivitet­ty 16.3.2021]

Log­a­r­it­mi­asteikol­la kuva näyt­tää hie­man toisen­laiselta. Nopein kasvu­vauhti tar­tun­noil­la oli syysku­un alus­sa alka­neessa kasvupyrähdyk­sessä. Kasvu oli myös huo­mat­ta­van suo­ravi­ivaista.  Esti­moin sille trendin 26.9. tilanteen perus­teel­la. Kaksinker­tais­tu­mi­sai­ka on 13 päivää. Käyrä seurasi trendiä hyvin lokaku­un puo­liväli­in. Määräyk­siä vähän tiuken­net­ti­in, mut­ta ennen kaikkea ihmiset ymmär­sivät ryhtyä varovaisem­mik­si. Pesivät esimerkik­si taas enem­män käsiään. Kasvu tait­tui, mut­ta ei kään­tynyt laskuun.

Jos tar­tun­nat oli­si­vat jatka­neet van­haa trendiä pitkin lainkaan hidas­tu­mat­ta, niitä pitäisi olla nyt puoli miljoon­aa päivässä. (Jos olisi lait­tanut ajan­laskun alus­sa euron pankki­in ja saanut sille korkoa 5 % vuodessa, omis­taisi nyt kolme kuun mas­saa kultaa. )

Tar­tun­to­jen määrä pysyi jok­seenkin vakiona yli kuukau­den ja pyrähti hyvin nopeaan mut­ta lyhy­taikaiseen kasvu­un mar­rasku­un lop­ul­la. Käyt­täy­tymi­nen muut­tui taas ja epi­demi­an kasvu sammui.

Uusin kasvu­pe­ri­o­di alkoi tam­miku­un puo­livälis­sä. Se on selvästi hitaampi kuin syysku­un kasvu­pe­ri­o­di, vaik­ka absolu­ut­tisia luku­ja kat­soen asia näyt­täisi ole­van päin­vas­toin. Esti­moin­nin trendin alka­en 15.1 ja päät­tyen tähän päivään 7.3. Kaksinker­tais­tu­mi­sai­ka on noin 40 päivää eli R‑luku on noin 1,09. Vähän käyrässä on aal­toilua, mut­ta hyvin se kuitenkin seu­raa trendiä.

Käyrästä näkyy helmiku­un 16. päivästä alka­nut vähän nopeam­man kasvun aika, joka on viime päiv­inä vähän hel­lit­tänyt niin, että nyt ollaan taas trendin tun­tu­mas­sa. Tämä pyrähdys saat­taa johtua helpom­min tart­tuvista virus­muun­nok­sista tai hiihtolomista.

Voi olla, että muun­tovirus tuot­taa jatkos­sakin nopeam­man kasvun. Mut­ta aivan var­masti tiuken­tuneet rajoi­tus­toimet vähen­tävät tar­tun­to­ja jonkin ver­ran ja kansalais­ten kas­vanut vaaran tunne paljon enemmän.

Jos­sakin vai­heessa kas­va­neet roko­tus­määrätkin alka­vat vaikut­taa. Kun 20 % on rokotet­tu, R0-luvun pitäisi pienen­tyä 20 %, eli esimerkik­si luvus­ta 1,2 luku­un 0.96.

Piirsin kuvaan tren­di­vi­ivan aina van­haan vaalipäivään saak­ka. Se ei nouse lähellekään 11 000 tar­tun­taa päivässä vaan jää 1 300 tar­tun­taan päivässä. Olen aivan var­ma, että todel­li­nen kehi­tys kään­tyy vah­vasti trendin ala­puolelle rajoi­tus­toimien, kas­va­neen varovaisu­u­den ja roko­tusten ansiosta.

Päätös vaalien lykkäämis­es­tä perus­tui väärään tietoon. Näin sanoi myös ”ennus­teen” isä, THL:n Mika Salminen.

 

 

Kirsi Pihan ylläri

Suu­tutin lauan­taina demar­it täl­lä twiitilläni:

Kun kuulin, että @kirsipiha luop­uu ehdokku­ud­es­ta, oli sekun­nin ajan iloinen vihrei­den vaalivoitos­ta, mut­ta sen jäl­keen kauhuis­sani. Voita­mme var­maankin vaalit, mut­ta voimme hävitä Helsin­gin mah­dol­liselle sinipunaniskar­in­ta­malle. (pers+kok+sdp)

Olin muo­toil­lut sen perin huonos­ti, kos­ka demar­it tulk­it­si­vat sen niin kuin tulkitsivat.

Halusin ker­toa vihreille, ettei Helsin­gin kokoomuk­sen per­su­un­tu­mis­es­ta kan­na­ta riemui­ta, vaik­ka se vähän paran­taakin mei­dän vaal­inäkymiämme. Se myös merk­it­see, että vihrei­den yhteistyömah­dol­lisu­udet kokoomuk­sen kanssa heikkeni­sivät radikaalisti.

Pelkäsin myös, että tämä voi johtaa van­han aseveli­ak­selin palu­useen. Sil­lä on niin pitkät per­in­teet Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa, ettei pelko ole tuules­ta tem­mat­tu. Min­un silmis­säni vihrei­den kun­nal­lispoli­ti­ikan ydin on pitää kokoomus ja demar­it kaukana toi­sis­taan. Ne ovat molem­mat yksinään ihan mukavia, mut­ta ovat heti pahanteossa, kun pää­sevät leikkimään keskenään.

Vähään aikaan aseveli­ak­selin kon­nuuk­sista ei ole ollut pelkoa, kos­ka noil­la kahdel­la puolueel­la ei ole ollut enem­mistöä keskenään, mut­ta enem­mistö syn­tyy, jos kokoomus han­kki­u­tuu nyky­istä tiivi­im­pään yhteistyöhön perus­suo­ma­lais­ten kanssa. En kuvit­tele mitään pysyvää kol­men puolueen liit­to­suhdet­ta, kos­ka sel­l­ainen olisi mah­do­ton, mut­ta yksit­täi­sis­sä asi­akysymyk­sis­sä voi käy­dä niin, että vihreät löytävät itsen­sä vähem­mistöstä. Eri­tyis­es­ti ajat­te­len liiken­nepoli­ti­ikkaa, jos­sa on men­ty kokoomuk­sen kauhuk­si paljon jalankulku‑, joukkoli­ikenne- ja fil­lariys­täväl­lisem­pään suun­taan. Ei se ole kaikkia demare­itakaan miel­lyt­tänyt. Voi hyvinkin olla, että syn­tyy enem­mistö häätämään jalankulk­i­joi­ta ja etenkin fil­lare­i­ta pois auto­jen tieltä.

Tämä ei kuitenkaan ollut pääske­naar­i­oni vaan se oli val­tu­us­to­työsken­te­lyn polar­isoi­tu­mi­nen akselille oikeis­to vas­taan vihreät ja vasem­mis­to. Mikäs hätä meil­lä siinä olisi; mehän olisimme osa tur­val­lista enemmistöä?

Hätä olisi Helsingillä.

Vihreät ovat tämän vaa­likau­den aikana tehneet tapausko­htais­es­ti yhteistyötä sekä vasem­mistop­uoluei­den että kokoomuk­sen kanssa – lukumääräis­es­ti olemme var­maankin äänestäneet use­am­min kokoomus­ta kuin vasem­mistop­uoluei­ta vas­taan. Kokoomuk­sen kanssa olemme saa­neet voit­to­ja ja vasem­mistop­uoluei­den kanssa tor­jun­tavoit­to­ja. Tor­jun­tavoitotkin ovat tärkeitä, mut­ta vain voitot vievät kaupunkia eteenpäin.

Anni Sin­nemäen suuri saavu­tus on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non liki tuplaami­nen. Tähän on tul­lut paljon enem­män tukea kokoomuk­selta kuin vasem­mistop­uolueil­ta, mut­ta ei täyt­tä tukea kokoomukseltakaan.

Ilmeis­es­ti tulk­itsin kokoomuk­sen säh­lin­gin väärin

Pekka Sauri kom­men­toi twi­it­tiäni, että kan­nat­taisi nukkua yön yli. Hän oli oike­as­sa jo sikä­likin, että olin ilmeis­es­ti tulkin­nut kokoomuk­sen tapah­tu­mat väärin. Luulin, että kokoomuk­ses­sa oli tapah­tunut jokin kon­ser­vati­ivisi­iv­en val­lankaap­paus, jon­ka takia Kir­si Piha ja Han­na Gul­lich­sen vetäy­tyivät ehdokkuudesta.

Seu­raa­vana päivänä kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­män puheen­jo­hta­ja Daniel Sazonov luet­teli, kei­den hän toivoisi hark­it­se­van pormes­tariehdokku­ut­ta, eikä hän edes main­in­nut Wille Ryd­ma­nia, joka oli sen­tään saanut piirikok­ouk­ses­sa kol­man­nek­sen äänistä.

Kyse oli siis muus­ta. En usko, että somen öyhöt­täjät oli­vat sitä saa­neet aikaan, kos­ka piti Pihan tietää, mil­laista somes­sa nyky­isin on. Uskot­tavin seli­tys on, että merkit­tävä osa kokoomuk­sen ehdokkaista oli ilmais­sut, ettei aio tanssia Pihan pillin mukaan ja tämä oli toden­nut, ettei voisi onnis­tua pormestarina.

Mut­ta en voi tietää.

Kokoomuk­sen lib­er­aale­ja ja kon­ser­vati­ive­ja on vaikea yhdis­tää, mut­ta nyt yhdis­täväk­si tek­i­jäk­si on löy­tynyt raha. Kokoomuk­sen pelas­ta­jak­si on nyt nos­tet­tu Eli­na Lep­omä­ki ja Juhana Var­ti­ainen, molem­mat var­teen otet­tavia taloudenasiantuntijoita.

Olen hyvin iloinen, jos molem­mat otta­vat vah­van roolin kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­mässä, kun­han Sin­nemäestä kuitenkin tulee pormes­tari. Molem­mat ajat­tel­e­vat loogis­es­ti. Uskon, että vihrei­den kaupunkipoli­it­tiset lin­jauk­set saa­vat heiltä usein tukea. He oli­si­vat iso täy­den­nys kokoomuk­sen perin heiveröiseen pro mar­ket ‑siipeen. Muuten­han kokoomuk­ses­sa on enem­män pro busi­ness-ajat­telua, joka on läh­es vas­tako­h­ta pro mar­ket ‑ajat­telulle. Aika heiveröi­nen kun­nal­lispoli­it­ti­nen koke­mus heil­lä kum­mal­lakin kuitenkin on. Juhana on istunut neljä vuot­ta val­tu­us­to­ryh­mässä, mut­ta val­tu­us­tossa ei kun­nal­lispoli­ti­ikan todel­lisu­u­teen perehdytä.

Kokoomuk­ses­sa on syytet­ty Kir­si Pihaa puolueen vahin­goit­tamis­es­ta. Jokin vas­tuu tapah­tuneesta kai on niil­läkin, jot­ka savus­ti­vat hänet pois.

Kokoomusäänestäjien pitäisi pere­htyä vaalijärjestelmäämme

Kokoomus on ollut tämän vaa­likau­den suuris­sa vaikeuk­sis­sa oman val­tu­us­to­ryh­män­sä kanssa, jos­sa on jos minkälaista vipeltäjää. Syynä on Jan Vapaavuoren saa­ma jät­tämäi­nen ään­imäärä. Melkein kaik­ki kokoomuk­sen val­tavir­ran äänet menivät Vapaavuorelle. Hänen äänil­lään tuli val­i­tuk­si suuri määrä ”sivu­vir­to­jen” val­tu­utet­tu­ja samal­la, kun moni keskeinen pelin­rak­en­ta­ja putosi, alka­en kaupung­in­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jas­ta Tatu Rauhamäestä. Ja moni muu.

Kos­ka kokoomuk­sen heikko ryh­mä on ongel­ma myös muille ryh­mille, annan kokoomuk­sen äänestäjille tak­tisen neu­von. Pormes­tarik­si ei vali­ta eniten ääniä saanut­ta ehdokas­ta vaan on sovit­tu, että val­i­tuk­si tulee eniten ääniä saa­neen puolueen pormes­tariehdokas. Tälle riit­tää, että pääsee valtuutetuksi.

Täl­laisia ongelmia kokoomuk­sel­la on ollut ennenkin. Esimerkik­si sil­loin, kun Sauli Niin­istö sai eduskun­tavaaleis­sa 60 000 ääntä.

Ajatel­laan, että puolueen väki jakau­tuu ruskea­tukkaisi­in ja tum­matukkaisi­in. Ruskea­tukkaisil­la on enem­mistö ja nämä saa­vat pormes­tariehdokkaak­si ruskea­tukkaisen. Val­taosa ruskea­tukkai­sista äänestää pormes­tariehdokas­ta, joka tuleekin val­i­tuk­si suurel­la ään­imääräl­lä, mut­ta koko muu val­tu­us­to­ryh­mä koos­t­uu tum­matukkai­sista. Tämä on pysyvä ongel­ma vaal­i­jär­jestelmässämme. Sik­si kan­natankin siir­toääni­jär­jestelmää. Se ei kuitenkaan ehdi näi­hin vaalei­hin, tuskin seuraaviinkaan.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tässä hässäkässä Eli­na Lep­omä­ki kohen­si osakkeitaan roimasti kokoomuk­sen puheenjohtajapelissä.

Mitä tehdä veikkausvoittorahoille?

Hal­li­tus aset­ti vuo­den lop­ul­la viiden muinaisen min­is­terin työryh­män pähkäilemään, mitä tehdä veikkausvoit­to­varoille ja niil­lä tue­tulle toimin­nalle, kun rahapelien tuot­to on pienen­tynyt kovasti ja pienen­tyy toiv­ot­tavasti jatkos­sa lisää.

Kokoon­nuimme Erk­ki Liikasen johdol­la. Mui­ta mukana ole­via oli­vat Kale­vi Kivistö, Liisa Hyssälä, Ulla-Maj Wideroos ja minä. Työryh­mä luovut­ti tänään miet­intön­sä Anni­ka Saarikolle. Se on luet­tavis­sa tästä.

Kir­joitin, että rahapelien tuot­to toiv­ot­tavasti piene­nee edelleen. Se on oma mielip­i­teeni ja perus­tuu saa­maamme selvi­tyk­seen, jon­ka mukaan tuo­to­s­ta ainakin puo­let tulee pelion­gel­maisil­ta. Pelion­gel­mais­ten tilanteen kor­jaami­nen on han­kalaa niin kauan kuin rahat on kor­vamerkit­ty hyvi­in tarkoituk­si­in. Kir­joitin asi­as­ta täl­lä blogilla vuon­na 2019 Mitä ajat­te­len veikkauk­sen monop­o­lista, enkä ole mieltäni muuttanut.

On väitet­ty, että veikkaus­mo­nop­o­lin EU-kelpoisu­us menee, jos rahat menevät val­tion poh­jat­tomaan kas­saan, eivätkä kansalaisjär­jestö­jen tukemiseen. Saa­mamme selvi­tyk­sen (Allan Rosas) mukaan asia ei ole näin. Monop­o­lia voi perustel­la vain peli­hait­to­jen ja rikol­lisu­u­den tor­jun­nal­la. Hyvi­in tarkoituk­si­in tule­vat tuo­tot ovat monop­o­lin myön­teinen sivu­tuote, ne eivät saa olla monop­o­lin peruste. Tätä taus­taa vas­ten maal­likos­ta tun­tu­isi tur­val­lisem­mal­ta, että tuo­tot menevät val­tion poh­jat­tomaan kas­saan sen sijaan, että kansan­ter­veystyön tai nuoriso­toimin­nan rahoi­tus on niistä suo­raan riippuvainen.

Mei­dän tehtävämme ei ollut arvioi­da Veikkaus oy:n toim­intaa – omis­ta­jao­h­jauk­seen liit­tyvät kysymyk­set oli rajat­tu meiltä pois. Tässä yhtey­dessä tuli kuitenkin ilmeisek­si, että peli­tuo­tot eivät vält­tämät­tä vähenisi, vaik­ka monop­o­lista siir­ryt­täisi­in Ruotsin tavoin lisenssi­jär­jestelmään, mut­ta hait­to­jen tor­jun­ta voisi käy­dä juris­tive­toises­sa maas­samme vielä vaikeam­mak­si. Ruot­sis­sa ongelmapelaa­jia yllytetään käyt­tämään viimeiset ropon­sa uhkapelei­hin Suomeen näh­den 30-ker­taisel­la mainosbudjetilla.

Tehtävämme ei ollut myöskään päät­tää, mitä jär­jestöjä tue­taan ja mitä ei. Kiitos vain niistä kym­menistä kir­jelmistä, jos­sa jär­jestöt peruste­liv­at tarpeel­lisu­ut­taan. Ne oli lähetet­ty väärään osoitteeseen.

Kor­vamerkin­nän perusteet

Jär­jestöt ovat pitäneet siitä, että veikkausvoit­tora­hat on kor­vamerkit­ty, kos­ka näin niiden rahoituk­sen ei tarvitse kil­pail­la muiden hyvien asioiden kanssa val­tion bud­jetis­sa. Sos­terin edus­ta­ja toisti tämän kan­nan tänään. Tätä argu­ment­tia voi toki käyt­tää myös päin­vas­taisen kan­nan perustelemiseen. Sen mukaan on väärin, että vaikka­pa Oop­per­an rahoi­tus sivu­ut­taa kor­vamerkin­nän ansioista las­ten­suo­jelun määrära­hat. Ratio­naalises­sa maail­mas­sa kaik­ki menot oli­si­vat samal­la viivalla.

Emme kuitenkaan elä ratio­naalises­sa maail­mas­sa. Kuin rahas­ta tulee pulaa – ja kos­ka ei tulisi – hallinnon omat menot osoit­tau­tu­vat aina tärkeäm­mik­si. Kun Helsingiltä lop­pui­v­at 1990-luvul­la rahat, omia työ­paikko­ja suo­jelti­in ja uhrat­ti­in ostopalve­lut, vaik­ka ostopalve­lut oli­vat palvelu­jen kannal­ta parem­paa rahankäyttöä.

Jär­jestöavus­tuk­set ovat osit­tain hyvin tuot­tavaa, kos­ka jär­jestöt pystyvät organ­isoimaan pienel­lä rahal­la suuren määrä vapaae­htoistyövoimaa. Tämä ei koske kaikkia jär­jestöjä. Kansalaisjär­jestöt ovat inno­vati­ivisem­pia ja vikkeläli­ikkeisem­piä kuin julki­nen hallinto. Van­ha kansalaisy­hteiskun­ta tuot­taa moni­ar­voisen ja moniäänisen yhteiskunnan.

Tätä ei pidä mitenkään roman­ti­soi­da. Eivät kaik­ki kansalaisjär­jestöt ole mitään pyhimyk­siä. Työmme ollessa vielä kesken Allergia‑, iho- ja ast­mali­it­to havain­nol­listi tätä ongel­maa tehokkaasti.

Joil­lakin aloil­la jär­jestöjä on yksinker­tais­es­ti liikaa, jol­loin päällekkäi­nen hallinto tuot­taa tehot­to­muut­ta. Rahan­jaos­sa suosi­taan ehkä liikaa van­ho­ja jär­jestöjä sil­loinkin, kun aika on kulkenut niiden ohi. Onnek­si veikkausvoit­tora­ho­ja ei ollut 1930-luvul­la. Meil­lä olisi muuten vah­va jär­jestökent­tä tuke­mas­sa tuberku­loosipoti­lai­ta. Antibiootit nujer­si­vat tuberku­loosin ja rokote polion. Sen jäl­keen kehit­tynyt lääke­hoito on nujer­tanut muitakin vaikei­ta sairauk­sia, mut­ta ei niiden jär­jestö­jen rahoitusta.

Neljä vai­h­toe­htoa

Tutkimme neljää vaihtoehtoa

  • Ei tehdä mitään vaan jatke­taan kuten ennen ja toiv­otaan, että köy­hä kansa alkaa taas haaska­ta vähiä raho­jaan uhkapeleihin
  • Siir­retään veikkausvoit­tora­hat yleiskat­teel­lisik­si heti ja jär­jestöavus­tuk­set val­tion nor­maaleik­si budjettimenoiksi.
  • Siir­retään veikkausvoit­tora­hat yleiskat­teel­lisik­si valmis­telun jäl­keen ja kehitetään siir­tymäkau­den aikana peri­aat­teet järjestöavustuksille
  • Siir­retään yleiskat­teel­lisik­si joitain nyt rahoite­tu­ista menoista (Suomen Akatemia, Koti­mais­ten kiel­ten keskus jne) ja jatke­taan muiden osalta kuten ennen.

Pidimme vai­h­toe­htoa kolme parhaana ja kehitimme sitä pidem­mälle kuin muita.

  1. Toivon vakaasti, ettei vai­h­toe­hto 1 toimisi vaan pysty­isimme kitkemän peli­hait­to­ja tehokkaasti.
  2. ei olisi hyvää hallintoa, kos­ka bud­jet­ti­ra­hoituk­sen peri­aat­tei­ta ei ehdit­täisi kir­ja­ta lakiin.
  3. Tämä olisi hyvä
  4. Tämä vai­h­toe­hto sisältäisi kaikkien vai­h­toe­hto­jen huonot puo­let ja tuot­taisi jatku­vaa rajan­ve­toa siitä, mitä rahoite­taan ja mitä ei.

Pidimme tärkeänä suo­jel­la jär­jestöra­hoi­tus­ta äkil­lisiltä poli­it­tisil­ta muu­tok­sil­ta. Niitä ei voi irrot­taa kokon­aan demokraat­tis­es­ta harkin­nas­ta, mut­ta esitämme par­la­men­taarista neu­vot­telukun­taa käsit­telemään asi­aa. Eduskun­nan voima­suh­teet ovat kuitenkin vakaampia kuin hal­li­tus­po­h­ja. Esitimme myös harkit­tavak­si, voisi­vatko bud­jet­tike­hyk­set olla tästä osin vaa­likaut­ta pidem­piä, niin kuin eräät puo­lus­tusvoimien ja tien­pidon määrära­hat ovat.

Suos­tu­in tähän työryh­mään aikanaan vähän pitkin ham­pain, kos­ka oletin han­kkeen ole­van todel­la työläs. Meil­lä oli kuitenkin eri­no­mainen sih­teeri, Teemu Pekkari­nen, joka teki raskaan työn, mut­ta otti mei­dän ohjeemme tun­nol­lis­es­ti huomioon. Jotain hyö­tyä siis korona-pan­demi­as­takin. Hänen piti olla tämä vuosi tutk­i­javai­h­dos­sa Yalen yliopis­tossa, mut­ta ei ollutkaan.

= = = =

Kir­joi­tan tänään tai huomen­na toisen kir­jauk­sen, jos­sa selostan enem­män omia näkemyksiäni.

 

 

 

 

 

 

Voisiko nuorten elämän vapauttaa, kun riskiryhmät on rokotettu?

Kun ikäih­miset ja muut riskiryh­mät on rokotet­tu, onko enää perustei­ta rajoit­taa nuorten elämää hei­dän suojelemisekseen?

Koron­a­pan­demi­an ikäviä puo­lia on nuorten tule­vaisu­u­den uhraami­nen, jot­ta ikäih­miset eivät sairas­tu. Korona on ikäih­misille todel­la vaar­alli­nen tau­ti, mut­ta se on alle 30-vuo­ti­aille jok­seenkin har­mi­ton – ei täysin har­mi­ton, mut­ta kuole­man riskiä ajatellen ter­veelle nuorelle jok­seenkin vaara­ton. Alle 30-vuo­ti­aiden ris­ki kuol­la koron­aan on alle tuhan­nesosa yli 70-vuo­ti­aiden riskistä – niin pieni, ettei sitä oikein pysty tilas­toista edes tarkasti laskemaan.

Vuosi ilman kun­nol­lista koulu­ope­tus­ta ei ole nuo­ril­ta ikälu­ok­il­ta mikään pieni uhraus. Se tulee var­josta­maan hei­dän men­estys­tään mer­i­tokraat­tises­sa maail­mas­samme pitkään. Aivan merk­i­tyk­setön ei ole nuoru­u­teen liit­tyvien riit­tien – penkkar­it, van­ho­jen tanssit, yliop­pi­lasjuh­lat, fuk­si­aiset ja niin edelleen – jäämi­nen pois. Joulu on joka vuosi, mut­ta nämä ovat vain ker­ran elämässä.

Nuorten elämää ei rajoite­ta nuorten itsen­sä, vaan riskiryh­mien, lähin­nä yli 70- vuo­ti­aiden suojelemiseksi.

Mitä tehdään, kun riskiryh­mät on rokotettu?

Käytän Ruotsin tilas­to­ja, kos­ka hei­dän tilas­ton­sa 12 500 koron­akuole­mas­ta ovat tilas­tol­lis­es­ti luotet­tavampia kuin mei­dän tilas­tomme 725 kuolemasta.

Ruot­sis­sa kuolleista 90 % on yli 70-vuo­ti­aista, ja 0,2 % alle 30-vuo­ti­ai­ta. Kun yli 70-vuo­ti­aat on rokotet­tu, koro­nan tuot­ta­ma kuole­man ris­ki putoaa väestö­ta­sol­la kymme­ne­sosaan. Sil­loin myös argu­men­tit nuorten elämän rajoit­tamis­es­ta putoa­vat pain­oar­voltaan kymme­ne­sosaa. Nuorem­pi­en riskirymien rokot­ta­mi­nen pudot­taa väestö­ta­son riskiä viel­lä lisää, muu­ta­maan pros­ent­ti­in alkuperäisestä.

Ei korona senkään jäl­keen ole riskitön, ja tuot­taa­han se monille viikko­jen tai jopa kuukausien toip­i­laskau­den, mut­ta silti:

Pitäisikö kouluis­sa ja yliopis­tois­sa siir­tyä lähiopetuk­seen viimeistään huhtiku­un alussa?

Aikuis­ten hoilaamista karaoke­baareis­sa on paljon perustel­lumpaa rajoit­taa kuin varas­taa nuo­ril­ta nuoruus.

 

Kokoomuksen persuuntuminen kaksinapaistaa politiikan

Kir­joitin Verde-lehteen siitä, että kokoomuk­sen päätös läh­estyä poli­ti­ikas­saan perus­suo­ma­laisia on todel­la ikävä asia ja kaksi­na­pais­taa puolueken­tän. Se syn­nyt­tään myös suuren poli­it­tis­es­ti kodit­tomien joukon, eri­tyis­es­ti suuris­sa kaupungeissa.

Poli­it­tis­es­ti kodit­tomil­la on taipumus löuytää uusi koti tai perus­taa sel­l­ainen itse.

Itse pidän tätä kehi­tys­tä erit­täin valitet­ta­vana ja toivon todel­la, että se mitä tapah­tuu val­takun­nan­poli­ti­ikas­sa, ei toteu­tu­isi Helsingissä.

Artikke­lin voi lukea tästä 

 

Valta ja vastuu kaupunkiseutujen liikenneinfrasta kunnille

Suurim­mil­la kaupunkiseuduil­la sovel­letaan MAL-menet­te­lyä, jos­sa kun­nat sitoutu­vat kaavoit­ta­maan maa­ta asumiseen ja val­tio sitoutuu liiken­nein­fra­struk­tu­urin rahoit­tamiseen. Tässä on minus­ta liian mon­ta kokkia ja vääristyneet kan­nus­timet. Siir­ret­täköön nuo investoin­nit kun­tien vas­tu­ulle ja mak­sakoon val­tio avus­tus­ta kun­nille toteu­tuneen asun­to­tuotan­non mukaan euroa/ asun­to tai euroa/asuntoneliö tai jotain siltä väliltä.

Joskus arvostelin Helsingis­sä Öster­sun­domin pohjoisosaan Por­voon moot­tori­tien var­relle kaavail­tu­ja omako­tialuei­ta siitä, että tule­vat todel­la kalli­ik­si, kun vähäi­nen määrä asun­to­ja tuot­taa kym­me­nien miljoonien investoin­ti­tarpeen moot­tori­tien kap­a­siteetin lisäämisek­si. “Val­tio mak­saa ne”, min­ulle vas­tat­ti­in. Näin muutkin kun­nat ajattelevat.

On oikein, että val­tio osal­lis­tuu asun­to­tuotan­non tuot­tami­in infrakus­tan­nuk­si­in, kos­ka val­tio on veron­saa­jana suurin hyö­tyjä kaupunkien kasvus­ta, mut­ta tuonkin pitäisi tapah­tua rationaalisesti.

Val­tion kannal­ta hyö­ty asun­to­tuotan­nos­ta riip­puu siitä ja vain siitä, paljonko asun­to­ja tulee, joten kom­pen­saa­tion tulisi sitoa toteu­tuneen asun­to­tuotan­non määrään. Pelkästä kaavoituk­ses­ta ei pidä palki­ta, sil­lä aina­han voi kaavoit­taa kymme­nen­tuhat­ta asun­toa paikkaan, jonne kukaan ei halua asumaan. Ei pidä mak­saa enem­män asun­to­tuotan­nos­ta, joka on kaavoitet­tu jon­nekin, johon tarvi­taan kallista liikenneinfraa.

Jos Helsin­ki saisi vähäisen kor­vauk­sen vähäis­es­tä määrästä omakoti­talo­ja Öster­sun­domi­in ja jou­tu­isi mak­samaan suuret kus­tan­nuk­set syn­nyt­tämistään moot­tori­tiein­vestoin­neista, Helsin­ki huo­maisi, että sil­lä on edullisem­pia paikko­ja asuntotuotannolle.

Liiken­nein­fra nos­taa maan arvoa – jos ei nos­ta, se on hyödytön­tä. On ole­mas­sa lain­säädän­tö, jol­la kun­ta saa merkit­tävän osan tästä arvon­nousus­ta itselleen, mut­ta ei ole tapo­ja, jol­la val­tion rahas­taa arvon­nousus­ta. Jo sik­si kun­ta on oikeampi taho mak­samaan ja päät­tämään liikenneuinfrasta.

Kokoomus­lais­ten julk­isu­udessa par­jaa­ma Kru­unuratik­ka esimerkik­si mak­saa itsen­sä suurelta osin takaisin kaupungille sil­lä, että kaupun­gin omis­ta­man maan arvo Laa­jasa­los­sa nousee. Jos mukaan las­ke­taan yksi­tyisessä omis­tuk­ses­sa ole­van maan arvon­nousu, investoin­ti on voit­toa tuot­ta­va, mut­ta yksi­ty­is­ten koke­ma voit­to jää heille. Mikäli kaavail­tu kiin­teistöver­ou­ud­is­tus toteu­tuu, kaupun­ki saa omansa pois niistäkin pikkuhil­jaa kiinteistöveroina.

Asun­to­tuotan­non ja liiken­nein­fran opti­moin­ti on mon­imutkainen asia.  Tulisi paljon parem­paa jälkeä, jos tämä opti­moin­ti tapah­tu­isi yhdessä paikas­sa eli siel­lä, mis­sä päätetään kaavoituk­ses­ta. Siis kun­nas­sa. Kun­nal­la on täl­löin pyrkimys sijoit­taa kaavoitus­ta niin, että tarvit­ta­vat liiken­nein­vestoin­nit ovat vähäisiä ja ohja­ta liiken­nein­vestoin­nit niin, että ne nos­ta­vat raken­nus­maan arvoa mah­dol­lisim­man paljon. Nyt opti­moidaan aivan toisin.

Mut­ta entä ne Öster­sun­domin omakoti­talot? Jos Helsin­ki vain kaavoit­taa ne eikä piit­tää Por­voon moot­toriten ruuhkau­tu­mis­es­ta? Tähän tarvit­see kehit­tää pelisään­nöt, jos­sa val­tio laskut­taa ruuhkaa aiheut­tavaa kuntaa.

 

 

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 9.2.2021

En mene täl­lä ker­taa lau­takun­taan, kos­ka tärkein asia on maanalainen osayleiskaa­va ja vara­jäse­neni Mikko Särelä on paneu­tunut asi­aan min­ua paremmin.

Tämä pelasti viikon­lop­puni, sil­lä lis­tatek­stis­sä oli taas vähän lukemista. Yhteen­sä 1 388 sivua. Jos olisi dik­taat­tori, määräisin lis­tat raken­net­taviksi vähän lyhyt­sanaisem­min. Ei näitä voi kukaan kokon­aan lukea.

PÖYDÄLTÄ

Maanalainen yleiskaa­va (652 sivua)

Tämän selostin viikko sit­ten sil­lä tarkku­udel­la kuin ole siihen tutustunut

Kurki­moisin ase­makaa­va (192 sivua)

Tämänkin selostin viikko sit­ten. Alueelle oli kaavoitet­tu aiem­min pien­talo­ja, mut­ta ne kaa­vat eivät toteu­tuneet. Niin­pä alue annet­ti­in kump­panu­uskaavoituk­se­na raken­nus­li­ike Reposelle ja nyt alueelle esitetään ker­rostalo­ja. Naa­pu­ri­talot toivoisi­vat, että tyhjät ton­tit oli­si­vat jatkos­sakin hei­dän piho­jen­sa jatkeena.

Ryh­märaken­nut­tamista koske­vat hakuo­hjeet (74 sivua)

Ryh­märaken­nut­ta­mi­nen paran­taa kaupun­gin sosi­aal­ista toimivu­ut­ta, kun ker­rostaloi­hin tule­vat asukkaat ovat valin­neet toisen­sa. Nyky­muo­dos­saan tämä on hyvin elit­isti­nen asum­is­muo­to, kos­ka ryh­märaken­nut­ta­mi­nen edel­lyt­tää melkoista sosi­aal­ista pääo­maa tulevil­ta asukkail­ta. Sik­si en halu­aisi sub­ven­toi­da tätä asum­is­muo­toa halvem­mil­la ton­teil­la. Näin ymmärtääk­seni ei myöskään enää tapah­du, kos­ka nämä eivät ole enää Hitas-kohteita.

Fatim Diar­ran aloite ruokarekko­jen sähkön saatavu­ud­es­ta (5 sivua)

Tämä asia alkaa lop­ul­takin toimia. Eri puo­lil­la kaupunke­ja tulee ”pis­tora­sioi­ta”, joi­hin voi tila­ta puhe­limel­la vir­ran. Hin­ta on 5 €/8 tun­tia yksi­vai­he­vir­ras­ta ja 15 euroa kolmivaihevirrasta.

Kati Juvan aloite osatyökyky­is­ten työl­listämis­es­tä (4 sivua)

Vas­taus on aika ympäripyöreä. Olisi kaupun­gin taloudenkin kannal­ta hyvä saa­da vajaakun­toisia töi­hin, sil­lä muuten hei­dän elinku­lun­sa kaatu­vat kaupun­gin päälle kokon­aisu­udessaan. Eri­laiset kil­pailu­tus­mall­it tekevät tästä vaikea­ta – tai eivät tee, jos sen osaa, mut­ta pitäisi osata.

UUDET ASIAT

Lausun­to val­takun­nal­lisen liiken­nejär­jestelmä­su­un­nitel­man luon­nok­ses­ta (225 sivua)

Tässä jae­taan taas niukku­ut­ta. Rahareik­iä on paljon enem­män kuin on rahaa. Tässä ei ole tun­nin junia, mut­ta kuitenkin niitä suunnitellaan.

Niille, jot­ka kuvit­tel­e­vat rahaa käytet­tävän lähin­nä vain fil­lar­itei­hin todet­takoon, että tiev­erkos­toon menee noin mil­jar­di euroa vuodessa ja tästä 10 miljoon­aa pyöräi­lyn hyväksi.

Olen sanonut ennenkin, että halu­aisin val­tion pois kaupunkiseu­tu­jen sisäis­es­tä liiken­teestä niin, että rahoi­tus- ja toteu­tus­vas­tuu siir­ret­täisi­in kun­nille. Val­tion asi­aan nyt käyt­tämät rahat mak­set­taisi­in kunnille

Kasvul­la noi­ta investoin­te­ja perustel­laan. Kir­joi­tan tästä (taas) eril­lisen artikke­lin, kun­han ehdin.

Oulunkylän ja Maunulan alue­su­un­nitel­ma (180 sivua)

Tässä suun­nitel­laan yleis­ten aluei­den, puis­to­jen ja katu­jen kun­nos­s­api­toa ja paran­nuk­sia. Näitä lukies­sa alkaa kai­va­ta alueel­lisia jaos­to­ja lautakunnallemme.

Hulevesisopimuk­sen ja sekaviemäröin­ti­sopimuk­sen muut­ta­mi­nen (12 sivua)

Minus­ta tämän ei pitäisi kuu­lua lau­takun­nan päätet­tävi­in asioi­hin. Nyt sitä kyl­lä esitetäänkin osit­tain delegoitavaksi

Perus­suo­ma­lais­ten ryh­mäaloite tak­si­asemien tur­val­lisu­u­den ja laadun tur­vaamisek­si (3 sivua)

Perus­suo­ma­laiset oli­vat tehneet itsen­sä näköisen aloit­teen. Sen aiheena oli epä­sopu tak­si­asemil­la, joi­ta on ase­ma-auki­ol­la ratkot­tu jopa painien. Kysyvät, voisiko olla sama käytän­tö kuin lentoase­mal­la, jos­sa jokaiselle fir­malle on oma jonon­sa. Vas­tauk­sen mukaan ei voi.

Venet­miehen aloite Hert­toniemen pyöräkuole­maan johta­neen risteyk­sen liiken­netur­val­lisu­ud­es­ta (4 sivua)

Ympäripyöreä vas­taus. Vaikea siinä risteyk­sessä on mitään tehdä. Kuor­ma-autoi­hin tarvit­taisi­in automati­ik­ka, joka estää oikealle kään­nyt­täessä aja­maan suo­jatiel­lä jalankulk­i­jan tai pyöräil­i­jän päälle. Ei olisi kallis, jos olisi vakio­varuste. (4 sivua)

Demokratia ja Helsingin johtamisjärjestelmä

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to pui verkkosem­i­naaris­sa men­nyt­tä neliv­uo­tiskaut­ta. Yksi mie­lenki­in­toisim­mista esi­tyk­sistä oli Tam­pereen yliopis­tol­ta tilat­tu Helsin­gin johtamisjär­jestelmää koske­va tutkimus, jota esit­teli tutk­i­ja­to­htori Anni Jänt­ti. Puu­tun vain esi­tyk­sen yhteen kohtaan, jos­sa väitet­ti­in demokra­t­ian muut­tuneen elitistisemmäksi.

Demokra­tia, kansan tah­to vai luot­ta­mus­mi­esten tasa-arvo?

Tutkimuk­sen mukaan joht­a­mi­nen oli muut­tunut elit­is­tisem­mäk­si, kun oli siir­ret­ty pormes­tar­i­jär­jestelmään ja koot­tu suuri määrä pieniä lau­takun­tia neljäk­si toimi­alalau­takun­naksi. Näin val­taa on keskitet­ty aiem­paa pienem­mälle määrälle henkilöitä.

Mil­loin kun­nalli­nen demokra­tia toimii hyvin? Onko olen­naista, että päätök­sen­teko hei­jas­taa äänestäjien vaaleis­sa anta­maa tah­toa vai että ne sadat henkilöt, jot­ka osal­lis­tu­vat päätök­sen­tekoon, ovat keskenään mah­dol­lisim­man tasa-arvoisia?

Val­tu­us­tossa, kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa, eri­lai­sis­sa lau­ta- ja johtokun­nis­sa toimivia on sato­ja. Vain pieni osa heistä on vaaleil­la valit­tu­ja. Val­taa on nyt keskitet­ty niin, että val­taa on enem­män vaaleil­la val­i­tu­il­la ja vähem­män muil­la. Tätä voi pitää elit­is­tisenä tai sit­ten sitä voi pitää demokraat­tise­na.   

Vaik­ka esitin tämän vähän kär­jis­tet­tynä, asia ei ole aivan selvä. Val­ti­ol­lises­sa demokra­ti­as­sa val­ta on viime aikoina siir­tynyt voimakkaasti pois vaaleil­la val­i­tu­il­ta henkilöiltä val­tiosi­h­teereille, min­is­te­rien poli­it­tisille sih­teereille ja jopa eduskun­ta-avus­ta­jille. Näitä ei kansa ole valin­nut, mut­ta hei­dän val­tansa on peräisin puoluei­den voimasuhteista.

Olen­naista on, että hei­dät on valit­tu mer­i­tokraat­tisil­la perusteil­la, kun poli­itikot on valit­tu muil­la perusteil­la. Juuri sik­si tosi­asialli­nen val­ta val­ta on siir­tymässä min­is­tereiltä avus­ta­jakun­nalle. Jos asi­aa kat­soo äänestäjien kannal­ta, voi hyvinkin olla, että äänestäjien tah­to päätösten sisäl­lön osalta toteu­tuu paremmin.

Näin oli aikanaan myös kun­nan hallinnos­sa. Eri­tyis­es­ti vasem­mistop­uolueet val­it­si­vat hyvin keskeisille paikoille edus­ta­jia val­tu­us­ton ulkop­uolelta. Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­taa johti neljän­nesvu­o­sisadan Elan­non pääjo­hta­ja Yler­mi Runko ja Vasem­mis­toli­it­toa edusti kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa vuosia Juk­ka Lin­de­man. En tiedä, mil­lä perus­teel­la hei­dät oli tehtävi­in­sä valit­tu, mut­ta ilmeis­es­ti pätevyyden.

Poli­ti­ikan muu­tut­tua epä­su­osi­tum­mak­si poli­it­ti­nen rälssi on pienen­tynyt ja menet­tänyt suuren määrän kyvykkyyt­tä. Niin­pä puolueil­la on ollut vaikeuk­sia löytää lau­takun­ti­in osaavia jäseniä. Jo tämä on puo­lus­tanut luot­ta­muselin­ten paikko­jen määrän vähentämistä.

Isot ja pienet asiat

Itse olen ollut nyt neljä vuot­ta kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa oltuani sitä ennen kahdek­san vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa. Kaupunkiym­päristölau­takun­taan keskitet­ti­in viiden lau­takun­nan tehtävät. Työtä on nyt enem­män samal­la kun pieniä asioi­ta on dele­goitu virkamiehille. Lau­takun­ta pystyy päät­tämään isoista lin­joista, mut­ta sen on vaikea miko­ro­man­ageroi­da pieniä.

Ennen viisi lau­takun­taa huole­hti detal­jeista, mut­ta suurista lin­joista päätet­ti­in hallintokun­tien vira­nomais­ten kesken. Minus­ta on kiis­ta­ton­ta, että  tämä uusi käytän­tö lisää demokratiaa.

Monil­la on kuitenkin ikävä sitä mikro­man­ageroin­tia. Vastikään valmis­tuneessa VATT:n, Aal­to-yliopis­ton ja Turun yliopis­ton tutkimuk­ses­sa osoitet­ti­in, että koulu­ja lakkaute­taan vähem­män asunalueil­la, joil­la asuu val­tu­utet­tu­ja. Tätä ilmiötä en pitäisi minään demokra­t­ian voit­tona. Helsingis­sä mikro­man­ageroin­ti­val­ta oli ennen lau­takun­nil­la. Niihin val­i­tut yhdek­sän jäsen­tä asui­v­at mis­sä sat­tuu. Hei­dän mah­dol­lisuuten­sa vetää koti­in päin olisi vielä vähem­män minkään demokraat­tisen ihanteen mukaista.

Olen voimakkaasti sitä mieltä, että kansa on äänestänyt edus­ta­ji­aan päät­tämään isoista lin­joista, ei pienistä.

Mis­sä val­ta luuraa

Pääosa kun­nal­lispoli­it­tis­es­ta val­las­ta on Helsingis­sä neljäl­lä toimi­alalau­takun­nal­la, kaupung­in­hal­li­tuk­sel­la ja val­tu­us­to­ryh­mil­lä. Niis­sä kaikissa on nyky­isin lähin­nä vain val­tu­utet­tu­ja. Tämä toteut­taa taval­laan kansan tahtoa.

Minä koen vaikut­ta­vani kaupun­gin suuri­in asioi­hin eniten val­tu­us­to­ryh­män kok­ouk­ses­sa, kos­ka asi­at sovi­taan val­tu­us­to­ryh­mien välil­lä. Tämä on minus­ta demokra­t­ian ihantei­den mukaista.

Itse val­tu­us­ton kok­ouk­ses­sa istues­sani taas en koe käyt­täväni enää mitään val­taa, kos­ka asi­at on päätet­ty ennen val­tu­us­ton kok­ous­ta. Olen ollut val­tu­us­tossa 36 vuoit­ta ja sinä aikana vain viisi ker­taa päätös on muut­tunut aidosti äänestämäl­lä. Kahdessa niis­sä tap­pi­on koki sama nor­jalainen hotel­liyrit­täjä. Val­tu­us­to on käytän­nössä puh­das ser­e­mo­nia, jota mon­et käyt­tävät itsen­sä main­os­tamiseen, mikä tekee kok­ouk­sista pitkästyt­täviä. Val­tu­us­to on tietysti vält­tämätön val­lan viimeisenä port­ti­na, jon­ka voima­suh­teet ovat taustal­la, kun ryh­mät neuvottelevat.

Kohtu­ut­tomasti työtä

Neljän toimi­alalau­takun­nan jäse­nil­lä on kohtu­ut­tomasti työtä ja eri­tyisen paljon sitä on ker­ran viikos­sa kokoon­tu­val­la kaupunkiym­päristölau­takun­nal­la. Siitä ei oikeas­t­aan selviä, jos tekee pää­toimis­es­ti muu­ta työtä. Sik­si kohtu­ulli­nen kor­vaus työstä on paikallaan.  Muuten niihin voivat osal­lis­tua vain eläkeläiset ja koroil­la elävät.

Eri­tyisen paljon työtä on sel­l­aisel­la lau­takun­nan jäsenel­lä, joka yrit­tää puut­tua kaikki­in yksi­tyisko­hti­in, mut­ta se onkin oma vika.

Joskus toiste kir­joi­tan pormes­tari­mallin hyvistä ja huonoista puolista.

 

Tyhjeneekö Aleksi kaupoista?

Kuusi­nen lopet­ti Alek­sil­la ajat siten, suuri määrä pankkien kont­tor­e­i­ta on sulkenut oven­sa, maan johta­va val­oku­vaus­li­ike lopet­ti 1990-luvul­la, Elan­non tavarat­a­lo joskus 1980-luvul­la ja nyt lopet­ti Alek­si 13. Onko Helsin­gin keskus­ta ja Alek­si eri­tyis­es­ti menet­tänyt suo­sion­sa, kun kaik­ki toimin­nan kaikkoa­vat sieltä?

Toimi­va kaup­pakatu muut­tuu koko ajan. Toiset liik­keet – esimerkik­si nyt pankkien kont­torit ja val­oku­vaus­li­ike – väistyvät jonkin uudem­man tieltä.

Tämä tilanne on kuitenkin toinen. Aleksin ja laa­jem­min koko Helsin­gin keskus­tan suh­teelli­nen ase­ma on heiken­tynyt. Kun se oli ennen ylivoimainen, se on edelleen vah­va, mut­ta ei niin vah­va kuin ennen. Kun­han markki­nat tas­apain­ot­tuvat, kaup­pali­ikkei­den pitämi­nen Alek­sil­la on yhtä kan­nat­tavaa kuin ennen, mut­ta liiketi­lan omis­t­a­mi­nen ei ole yhtä kan­nat­tavaa. Kun alueen kaup­po­jen myyn­tikate las­kee, las­kee se myös markki­navuokria niin, että kaup­pali­ikkei­den kan­nat­tavu­us pysyy entisenä. Tap­pi­on kär­sii siis liiketi­lan omis­ta­ja, eivät vuokralaiset. (Lähde: Ricardo)

Jos Aleksin liiketilo­jen vuokrat ovat viisinker­taiset vaikka­pa Itäkeskuk­seen näh­den, keskus­tan heiken­tyneen ase­man jäl­keen ne ovat enää nelink­er­taiset, mut­ta tilat eivät jää tyhjilleen.

Tämä ei tarkoi­ta, että kaik­ki liik­keet pysy­i­sivät pystyssä, mut­ta lopet­ta­neen kau­pan tilalle tulee toinen.

Keskus­tan kau­pat valit­ta­vat, että ne mak­sa­vat nyt aivan liian korkea­ta vuokraa ja joutu­vat sik­si lopettamaan.

Mik­si liiketilo­jen vuokrat eivät laske vaan tilat tyhjenevät?

Tör­mäsin yllät­tävään syy­hyn, mik­si vuokranan­ta­jat viivyt­televät omak­si tap­piok­seen vuokrien alen­nus­ta. Lyhyel­lä aikavälil­lä toimi­van johdon kan­nat­taa pitää liiketi­laa tyhjil­lään sen sijaan, että tun­nus­taa tosi­asi­at ja las­kee vuokraa. Tun­nus­taes­saan tosi­asi­at joutuu tun­nus­ta­maan myös sen, että liiketi­lan arvo on alen­tunut. Sehän on ennuste­tun tulovir­ran nyk­yar­vo. Jos alen­nat vuokraa 10 000 eurol­la kuus­sa, joudut alaskir­jaa­maan liiketi­lan arvoa par­il­la miljoon­al­la eurol­la. Yhden vuo­den tilin­päätös näyt­tää kau­ni­im­mal­ta, jos sitä puut­tuu vain 120 000 euroa vuokrat­u­lo­ja sen sijaan, että siinä on kah­den miljoo­nan euron alaskir­jaus. Alaskir­jauk­sel­la saat­taa olla ikävä vaiku­tus johdon bonuksiin.

Eikö tilin­tarkas­ta­jan pitäisi vaa­tia alaskir­jaus­ta, jos liiketi­laa ei saa vuokratuk­si pyy­detyl­lä hin­nal­la?  Entä omis­ta­jat? Hehän tässä vitkut­telus­sa häviävät.

Joskus ne tosi­asi­at joutuu kuitenkin tun­nus­ta­maan. Mitä aikaisem­min sen tekee, sitä vähem­mäl­lä pääsee. Siinä välis­sä keskus­tas­sa saat­taa olla joukko tyhjiä liiketilo­ja.  Pitkäaikaista tästä vai­heesta ei tule.

Kun vuokrat vähän maltil­lis­tu­vat, saamme keskus­taan mie­lenki­in­toisem­pia kaup­po­ja ja kapakoita.