Oden vaaliohjelma (10) Helsinki tuottamaan markkinaehtoisia vuokra-asuntoja

Kun Jät­kä­saa­reen raken­ne­taan 1 500 ARA-asun­toa ja kun näi­den vuo­kra alit­taa mark­ki­na­vuo­kra­ta­son 500 eurol­la asun­toa koh­den, ARA-asuk­kai­den saa­ma hyö­ty on vuo­des­sa yhdek­sän mil­joo­naa euroa. Posi­tii­vi­seen dis­kri­mi­naa­tioon käy­tet­tä­vät rahat koh­den­tu­vat minus­ta itse ongel­maan tehokkaammin.

Näi­tä raho­ja ei voi kui­ten­kaan ver­ra­ta. Vaik­ka ARA-asuk­kaat hyö­ty­vät yhdek­sän mil­joo­naa, kau­pun­ki ei mene­tä tont­ti­tu­loi­na yhdek­sää mil­joo­naa vaan olen­nai­ses­ti vähemmän.

Tämä tar­koit­taa, että kau­pun­ki saa tont­ti­vuo­kria kovan rahan vuo­kra-asun­nois­ta lii­an vähän. Miten näin voi olla, vaik­ka vuo­krat kil­pai­lu­te­taan? Jat­ka luke­mis­ta “Oden vaa­lioh­jel­ma (10) Hel­sin­ki tuot­ta­maan mark­ki­naeh­toi­sia vuokra-asuntoja”

Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja pie­ni­palk­kai­set eivät pys­tyi­si asu­maan Hel­sin­gin seu­dul­la. Kau­pan­myy­jiä ja perus­hoi­ta­jia kui­ten­kin tar­vi­taan, joten heil­le pitäi­si mak­saa parem­min. Koh­tuu­hin­tai­set asun­not ovat­kin ainoa sosi­aa­li­tuen muo­to, jota Ete­lä­ran­ta vaa­tii lisää.

Mark­ki­naeh­toi­nen asun­to­po­li­tiik­kaa ei siis pois­tai­si pie­ni­palk­kai­sia Hel­sin­gin seu­dul­ta, mut­ta hää­täi­si hei­dät radan­var­si­lä­hiöi­hin kuten Parii­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruot­sin esi­merk­ki osoit­taa, kuin­ka kal­liik­si käy eris­tää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omiin lähiöi­hin­sä. Segre­gaa­tion tor­jun­ta on kal­lis­ta, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asuk­kaan saa­ma etu on Jät­kä­saa­res­sa noin 500 €/kk suu­rem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottai­si mie­luum­min tuon 500 €/kk raha­na ja tyy­tyi­si asun­toon hal­vem­mas­sa kau­pun­gin­osas­sa? Vain hän­tä aja­tel­len se oli­si jär­ke­vää, mut­ta segre­gaa­tio­ta aja­tel­len ei.

Eko­no­mis­tit suo­si­vat asu­mis­tu­kea ARA-poli­tii­kan sijaan. Tulo­jen nous­tes­sa asu­mis­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jää­dä. Asu­mis­tu­ki koh­dis­tuu pal­jon parem­min, mut­ta hei­ken­tää juu­ri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä pai­koil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­ty­vät hil­jak­seen hyvä­tu­loi­sil­le. Tulo­jen nous­tua muu­te­taan pois huo­nos­ta ARA-asun­nos­ta, hyvil­tä pai­koil­ta ei muu­te­ta. Huo­neen­vuo­kra­lais­ta löy­ty­neen por­saan­reiän tur­vin asun­non voi siir­tää myös lapsilleen.

Luki­tus­vai­ku­tus kuu­luu ARA-poli­tii­kan huo­noi­hin puo­liin. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se oli­si vää­rän kokoi­nen ja vaik­ka oli­si siir­ty­nyt töi­hin toi­sel­le puo­lel­le kaupunkia.

Eikö asu­mis­tu­ki nos­ta vuo­kria? Teh­dään tilaa pie­ni­tu­loi­sil­le asun­to­kan­nas­sa miten tahan­sa, mui­den kil­pail­ta­vak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuo­krat nouse­vat. Myös ARA-poli­tiik­ka nos­taa markkinavuokria.

Segre­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­tii­kan puo­les­ta. Asu­mis­tu­ki hyvit­tää vuo­kras­ta euro­mää­räi­ses­ti yhtä pal­jon mis­sä päin kau­pun­kia hyvän­sä. Jos vuo­kra on Jät­kä­saa­res­sa 500 euroa kor­keam­pi kuin syr­jem­mäl­lä, asu­mi­nen Jät­kä­saa­res­sa tulee asu­mis­tu­kea saa­val­le 500 euroa kuus­sa kal­liim­mak­si. ARA-vuo­kris­sa tätä eroa ei ole.

Raken­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kal­liil­le alueil­le tor­ju­taan sosi­aa­lis­ta eriy­ty­mis­tä. VATT:n tut­ki­muk­sen mukaan ARA-poli­tiik­ka kui­ten­kin edis­tää segre­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­nä­köi­sem­min pie­ni­tu­lois­ten asui­na­lu­eel­la kuin yksi­tyi­ses­sä vuo­kra-asun­nos­sa asu­mis­tuen tur­vin asu­va köy­hä. Tämä joh­tuu van­hois­ta syn­neis­tä – kau­pun­gin vuo­kra-asun­not kes­ki­tet­tiin aika­naan tiet­tyi­hin kau­pun­gi­no­siin – mut­ta myös sii­tä, että kal­liil­la asui­na­lueil­la ole­vil­la ARA-asun­noil­la on tai­pu­mus pää­tyä hyvä­tu­loi­sil­le asukkaille.

Mark­ki­na­vuo­krat ovat Jät­kä­saa­res­sa yli kym­me­nen euroa kor­keam­mat kuin ARA-vuo­krat. Näin las­kien Jät­kä­saa­ren ARA-asuk­kai­den saa­ma etu lähe­nee sataa mil­joo­naa euroa vuo­des­sa alu­een valmistuttua.

Ero kau­pun­gin saa­mis­sa ton­tin­vuo­kris­sa on kui­ten­kin vain mur­to-osa täs­tä. On hyvä kysy­mys, mihin tas­kuun ero­tus menee ja mik­si kau­pun­ki saa kovan rahan vuo­kra-asun­to­jen ton­teis­ta niin vähän vuo­kra­tu­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­tiik­ka näyt­tää­kin jul­ki­sen talou­den kan­nal­ta kus­tan­nus­te­hok­kaal­ta taval­ta tukea pie­ni­tu­lois­ten asumista.

Asu­mis­tu­ki oli­si segre­gaa­tio­ta lukuun otta­mat­ta kai­kil­la tavoin ratio­naa­li­sem­pi kuin koh­tuu­hin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asu­mis­tuen hyväk­sy­mät enim­mäis­vuo­krat ovat Hel­sin­gis­sä kor­keam­mat kuin muu­al­la. Eivät­kö ne voi­si ero­ta myös kau­pun­gi­no­sit­tain? Näin edis­tet­täi­siin sosi­aa­lis­ta sekoit­tu­mis­ta myös van­has­sa vapaa­ra­hoit­tei­ses­sa asun­to­kan­nas­sa, väl­tyt­täi­siin luki­tus­vai­ku­tuk­sel­ta ja kun­nioi­te­taan pie­ni­tu­lois­ten oikeut­ta päät­tää itse sii­tä, mis­sä asuu. Rik­kaat ja köy­hät voi­si­vat elää sekai­sin samois­sa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on jul­kais­tu kolum­ni­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Ara- ja Hitas-asuntojen tilalle kaupungin kovan rahan vuokra-asuntoja

Sään­nös­tel­lyt mark­ki­nat toi­mi­vat, kun asun­to­ja on tarpeeksi

On pal­jon hyviä esi­merk­ke­jä sii­tä, kuin­ka sosi­aa­li­nen asun­to­tuo­tan­to on rau­hoit­ta­nut ison euroop­pa­lai­sen kau­pun­gin asun­to­ti­lan­teen niin, että kaik­ki asu­vat koh­tuul­li­sin kus­tan­nuk­sin. Näil­le yhteis­tä on se, että asun­to­tuo­tan­to on pysy­nyt kau­pun­gin kas­vun tah­dis­sa, mitä taas ede­saut­taa se, ettei kau­pun­ki kas­va kovin nopeas­ti. Jos taas asun­to­tuo­tan­to pysyy kau­pun­gin kas­vun tah­dis­sa, mark­ki­naeh­toi­set rat­kai­sut­kin toi­mi­vat hyvin. Asun­to­po­li­tik­ka toi­mii, kun asun­to­ja on tar­peek­si ja vain silloin

Asun­to­pu­la ja hin­ta­sään­nös­tel­ty asu­mi­nen eivät sovi oikein yhteen. Joko asun­toa jou­tuu jonot­ta­maan tol­kut­to­man kau­an tai sit­ten niuk­kuu­den jaka­mi­seen on löy­ty­nyt jokin epä­vi­ral­li­nen tapa. Tuk­hol­mas­sa lap­si pan­naan asun­to­jo­noon jo syn­tyes­sään ja kos­ka edul­li­sia asun­to­ja kes­kus­tas­sa ei rii­tä kai­kil­le, poliit­ti­nen eliit­ti on päät­tä­nyt, että kan­sa naut­tii niis­tä edus­ta­jien­sa väli­tyk­sel­lä.  Mui­den on tyy­dyt­tä­vä lail­li­suu­den raja­mail­la ole­viin pimei­siin markkinoihin.

Ara-poli­tii­kan mak­sa­vat ne pie­ni­tu­loi­set, jot­ka eivät ARA-asun­toa saa

Sil­loin kun on asun­to­pu­laa, niin kuin Hel­sin­gis­sä on, ARA-poli­tiik­ka hyö­dyt­tää nii­tä, jot­ka asun­non onnis­tu­vat saa­maan ja hait­taa kaik­kia mui­ta, eri­tyi­ses­ti nii­tä pie­ni­tu­loi­sia, jot­ka eivät saa, kos­ka ARA:n ansios­ta kaik­kien mui­den vuo­krat nouse­vat. Tuk­hol­mas­sa tämä näkyy eri­tyi­sen voi­mak­kaas­ti. Asun­to­jen hin­nat vapail­la mark­ki­noil­la ovat pal­jon kor­keam­pia kuin Helsingissä.

Kuvi­tel­kaam­me, että meil­lä oli­si ensin tilan­ne, jos­sa kai­ken tuloi­sia ihmi­siä asuu sekai­sin tois­ten­sa jou­kos­sa, osa omis­tusa­sun­nois­sa, osa vuo­kral­la ja niin, että osa vuo­kral­la asu­vis­ta saa asu­mis­tu­kea hel­pot­ta­maan kor­kean vuo­kran mak­sa­mis­ta.  Sit­ten joku, kut­su­kaam­me hän­tä vaik­ka nimi­mer­kik­si Nal­le, sanoi­si, että mik­si nuo köy­hät ovat mei­dän kun­non ihmis­ten talois­sa rap­pu­ja likaa­mas­sa ja asun­to­jen arvoa alen­ta­mas­sa? Eikö ole paras raken­taa köy­hil­le omat eril­li­set talot ja eris­tää hei­dät sin­ne toi­si­aan häi­rit­se­mään? Jokai­nen näki­si osoit­tees­ta, kuka mak­saa asu­mi­sen­sa itse ja kenen asu­mis­ta yhteis­kun­nan tulee tukea. Pitäi­sim­me ehdo­tus­ta tör­keä­nä, mut­ta nyt me innok­kaas­ti tuem­me nimi­merk­ki Nal­len ajatusta.

ARA-asun­toi­hin liit­tyy vie­lä voi­ma­kas luki­tus­vai­ku­tus. Kuin on edul­li­sen asun­non ker­ran saa­nut, sii­nä on asut­ta­va, vaik­ka se oli­si vää­rän kokoi­nen ja sijait­si­si vää­räs­sä pai­kas­sa. Tätä voi yrit­tää eri­lai­sil­la asun­non vaih­to­jär­jes­te­lyil­lä, mut­ta kun toi­set asun­not ovat sel­väs­ti edul­li­sem­pia kuin toi­set, tämä­kään ei oikein toi­mi. Sään­nös­tel­lyt asun­to­mark­ki­nat joh­ta­vat pidem­piin työmatkohin

Tämän takia minä en voi ymmär­tää, mik­si on niin pal­jon parem­pi tukea pie­ni­tu­loi­sia anta­mal­la heil­le hal­vat asun­not sen sijaan, että hei­dän vuo­kraan­sa tuet­tai­siin asu­mis­tuel­la. Luu­len, että tähän käy­tän­töön on pää­dyt­ty, kos­ka se näyt­tää hal­vem­mal­ta. Jos luo­vu­taan 300 euron tulos­ta, se ei näy kau­pun­gin eikä val­tion bud­je­tis­sa kun taas jos asu­mis­ta tue­taan 300 eurol­la, se vaa­tii oman meno­mo­men­tin, jota kauhistella.

Kun Hel­sin­gis­sä ARA-vuo­krat ovat 6- 10 € neliö­tä hal­vem­pia kuin vapaa­ra­hoit­tei­set vuo­krat, jos­ta­kin se raha on pois. Yhteen­sä tuo tuki vapai­siin vuo­krin ver­rat­tu­na on jotain nel­jän­nes­mil­jar­din luok­kaa käyt­täen tuke­na kuut­ta euroa neliöl­tä kuus­sa. Käy­tän­nös­sä tuki ei ole lähes­kään näin suu­ri, kos­ka jos poli­tii­kas­ta luo­vut­tai­siin, vapai­den mark­ki­noi­den vuo­krat las­ki­si­vat huomattavasti.

Kun raken­ne­taan uusia ARA-asun­to­ja, nii­den hal­puus on seu­raus­ta kah­des­ta läh­tees­tä. Kau­pun­ki luo­puu tont­ti­tu­lois­ta ja van­hat ARA-asuk­kaat sub­ven­toi­vat uusia vuo­kran­ta­sauk­sen kautta.

Kun kau­pun­ki saa ton­teis­ta vähem­män rahaa, sil­lä on vähem­män rahaa inves­toi­da uusien asun­toa­luei­den infraan ja pal­ve­lui­hin eli se jou­tuu hidas­ta­maan asun­to­tuo­tan­toa. Tämä vain pahen­taa asu­mis­ti­lan­net­ta, kos­ka poh­jim­mil­laan asu­mi­sen kor­keas­sa hin­nas­sa on kyse sii­tä että asun­to­ja on lii­an vähän, eikä se rat­kea kuin lisää asun­to­ja rakentamalla.

On tie­tys­ti kol­mas­kin taho, asun­to­si­joit­ta­jat. VVO yrit­ti pii­lou­tua jul­ki­suu­del­ta muut­ta­mal­la nimen­sä Koja­mok­si. Nämä enti­sen yleis­hyö­dyl­li­set vuo­kra­ta­lo­yh­tiöt, jot­ka nyt pyr­ki­vät häpeä­mät­tä mak­si­moi­maan tulon­sa, ovat sil­miin­pis­tä­vän hyvin menes­ty­viä. Minul­le se ker­too sii­tä, että ne ovat saa­neet kau­pun­gil­ta ton­tit lii­an halvalla.

Joku voi sanoa, että ei asun­non­vuo­kraa­jien suu­ria voit­to­ja pidä kau­his­tel­la, kos­ka suu­ret voi­tot hou­kut­te­le­vat lisä tar­jon­taa. Pul­lon­kau­la­na ei ole talo vaan tont­ti. Suu­ria tulo­ja pitäi­si ohja­ta sii­hen, että tont­ti­tar­jon­ta lisään­tyy, siis kaupungille.

Tilan­ne on kaik­kea muu­ta kuin tyy­dyt­tä­vä, kun yhteis­kun­ta tukee toi­meen­tu­lo­tuen höl­möil­lä sään­nöil­lä vuo­krien nousua ja hyö­ty täs­tä menee yksi­tyi­siin tas­kui­hin. Jos kil­pai­lu toi­mi­si parem­min, vapaa­ra­hoit­tei­set vuo­kra-asun­not eivät hal­pe­ni­si aina­kaan heti, mut­ta tulot kor­keas­ta asu­mi­ses­ta tuli­si­vat kau­pun­gil­le. Jos kau­pun­ki oli­si rei­lu ja vii­sas, se käyt­täi­si nämä tulot asun­to­tar­jon­nan lisää­mi­seen ja tätä kaut­ta asu­mi­sen hin­nan alen­ta­mi­seen. Sii­tä hyö­tyi­si­vät kaikki.

Teo­rias­sa tämän pitäi­si onnis­tua peri­mäl­lä ton­teis­ta niin pal­jon, ettei asun­to­si­joit­ta­mi­sel­la tie­nai­si koh­tuut­to­mas­ti, mut­ta jos­tain syys­tä tämä ei toimi.

Sik­si perus­tai­sin kau­pun­gin oman vuo­kra-asun­to­yh­tiön, jon­ka osuus uus­tuo­tan­nos­ta oli­si sel­väs­ti suu­rem­pi kuin ARA:n nykyi­nen 20 pro­sen­tin osuus. Tämä vuo­krai­si asun­to­ja mark­ki­na­hin­taan tar­koi­tuk­se­na tar­jon­nan avul­la pai­naa mark­ki­na­hin­taa alas.  Aivan niin suo­lai­sia vuo­kria ei perit­täi­si, kuin nämä yleis­hyö­dyl­li­sis­tä eri­tyis­hyö­dyl­li­sik­si muut­tu­neet yhtiöt peri­si­vät. Vuo­kra­ta­so oli­si sel­lai­nen, jol­la täh­dä­tään pit­kä­ai­kai­sin vuo­kra­suh­tei­siin, mut­ta asun­to­ja ei tar­vit­si­si jonottaa.

Tämä vuo­kra-asun­to­yh­tiö tuot­tai­si huo­mat­ta­vaa voit­toa – niin kuin nämä eri­tyis­hyö­dyl­li­set vuo­kra-asun­to­yh­tiöt­kin nyt tuot­ta­vat. Sen tuo­ton kau­pun­ki kor­va­mer­kit­si­si asu­mis­tar­jon­nan lisäämiseen.

Kau­pun­gin vuo­kra­kiin­teis­töt pitäi­si perus­taa asun­to-osa­keyh­tiöik­si, jot­ta asun­to­ja voi­tai­siin myy­dä vuo­kra­lai­sil­le. Mei­dän vero­po­li­tik­kam­me on sää­det­ty niin, että omis­tusa­sun­to­tien valin­nut tulee elä­män­sä aika­na mak­sa­neek­si asu­mi­ses­taan sel­väs­ti vähem­män kuin vuo­kra-asun­nois­sa asu­va. Tämän hal­vem­man asu­mis­muo­don pitäi­si olla myös pie­ni­tu­lis­ten tavoi­tel­ta­va­na. Sik­si näi­tä asun­to­ja pitäi­si myy­dä asukkaille.

Kun osa asun­nois­ta jopa tapauk­ses­sa myy­täi­siin, nii­tä voi­tai­siin myy­dä heti talon val­mis­tut­tua­kin, jol­loin eril­li­ses­tä Hitas-poli­tii­kas­ta voi­tai­siin luopua.

Siis ei tont­te­ja kovan rahan vuo­kra­ta­loil­le. Kau­pun­ki raken­ta­koon itse vuo­kra­ta­lo­tuo­tan­toa, joka vuo­krat­tai­siin mark­ki­na­vuo­kran pin­taan aset­tu­vil­la vuo­kril­la. Tulot kor­va­mer­kit­täi­sin tar­jon­nan lisää­mi­seen. Pää­mää­rä­nä oli­si pai­naa mark­ki­na­vuo­kria tar­jon­nan lisää­mi­sel­lä alas!

= = = =

Muu­ten olen sitä miel­tä, että jos ARA-asun­nos­sa asu­van tulot mer­kit­tä­väs­ti nouse­vat, vuo­kran pitäi­si nous­ta lähel­le kau­pun­gin­osan mark­ki­na­vuo­kraa. Se tie­tys­ti edel­lyt­tää lainmuutosta.

Ara-asunnoista asumistukeen

Kuvi­tel­kaam­me, että Hel­sin­gin asun­to­kur­juut­ta yri­tet­täi­siin kor­ja­ta koro­te­tul­la asu­mis­tuel­la, joka oli­si 300 euroa kuus­sa tavan­omais­ta asu­mis­tu­kea suu­rem­pi. Kos­ka rahaa ei rii­tä kai­kil­le, sen pii­riin otet­tai­siin vuo­sit­tain tuhat koti­ta­lout­ta, joi­den valin­ta­pe­rus­tei­ta ei jul­kis­tet­tai­si. Oikeus koro­tet­tuun tukeen säi­lyi­si, vaik­ka tulot nousisivat.

Ara-asun­not toi­mi­vat juu­ri näin. Tuki on Hel­sin­gin olois­sa huo­mat­ta­van suu­ri, sen pii­riin pää­see vain pie­ni osa haluk­kais­ta ja oikeus Ara-asun­toon säi­lyy, vaik­ka tulot nouse­vat. Asun­to on vält­tä­mät­tö­myys, jon­ka sivis­ty­nyt yhteis­kun­ta tur­vaa niil­le­kin, jot­ka eivät pys­ty sitä itse rahoit­ta­maan. Vähä­va­rai­sia on tuet­ta­va raa­oil­la asun­to­mark­ki­noil­la, mut­ta ovat­ko Ara-asun­not oikea kei­no? Jat­ka luke­mis­ta “Ara-asun­nois­ta asumistukeen”

Hajahuomioita AM-ohjelmasta (1)

Olen teh­nyt reu­na­huo­mioi­ta asun­to-ohjel­ma­luon­nok­seen. Ylei­sen avoi­muu­den nimis­sä käyn nii­tä täs­sä läpi. Mie­li­pi­teet ovat siis omia­ni eivät­kä vält­tä­mät­tä edus­ta aina vih­rei­den kantaa.

Asun­to­tuo­tan­non mää­rä s. 5–6

Kau­pun­ki luo­vut­taa tont­te­ja vähin­tään 360 000 k‑m2 (= 9 000 asu­kas­ta), kaa­voi­te­taan vähin­tään 562 500 k‑m2 (=14 000 asu­kas­ta) ja asun­to­tuo­tan­to on 5500 asun­toa (=9 900 asu­kas­ta). Pitäi­si nos­taa asun­to­tuo­tan­to nopeas­ti 10 000 asun­toon, jot­ta asun­to­mark­ki­nat saa­tai­siin sosi­aa­li­ses­ti hyväk­syt­tä­vään tasapainoon.

Hal­lin­ta­muo­to­ja­kau­ma

25 % ara-vuo­kra-asun­to­ja, jois­ta 300 opiskelija-asuntoja
35 % välimuotoa,
40 % kovan rahan tuotantoa

Minus­ta tämä hal­lin­ta­muo­to­ja­kau­ma on van­han­ai­kai­nen ja pai­kal­leen jämäh­tä­nyt kei­no pyr­kiä sosi­aa­li­ses­ti kes­tä­vään asun­to­po­li­tiik­kaan. Pitäi­si raken­taa sää­te­le­mä­tön­tä tuo­tan­toa, vara­ta sii­tä osa kau­pun­gil­le vuo­kra-asun­noik­si, joi­den vuo­kraan ei sisäl­ly tukea, ja tämän kan­nan sisäl­lä tukea vuo­kran alen­nuk­sin pie­ni­tu­loi­sia niin kau­an kuin nämä ovat pie­ni­tu­loi­sia. Asun­to­ti­lan­teen hel­pot­ta­mi­sen pitäi­si kos­kea kaik­kia samas­sa ase­mas­sa ole­via tas­a­puo­li­ses­ti eikä sat­tu­man­va­rai­ses­ti vain nii­tä onnek­kai­ta, jot­ka pää­se­vät tue­tun asu­mi­sen pii­riin.  Pitäi­si tukea ihmi­siä eikä sei­niä, mut­ta toteut­taa noi­ta mark­ki­naeh­toi­sia vuo­kra-asun­to­tuo­tan­toa kau­pun­gin toi­mes­ta, kos­ka täs­sä asun­to­po­liit­ti­ses­sa epä­ta­sa­pai­no­ti­lan­tees­sa jul­kis­ta rahaa valui­si tur­han pal­jon vää­riin tas­kui­hin. Jat­ka luke­mis­ta “Haja­huo­mioi­ta AM-ohjel­mas­ta (1)”