Helsingin kaupunginvaltuusto pui verkkoseminaarissa mennyttä nelivuotiskautta. Yksi mielenkiintoisimmista esityksistä oli Tampereen yliopistolta tilattu Helsingin johtamisjärjestelmää koskeva tutkimus, jota esitteli tutkijatohtori Anni Jäntti. Puutun vain esityksen yhteen kohtaan, jossa väitettiin demokratian muuttuneen elitistisemmäksi.
Demokratia, kansan tahto vai luottamusmiesten tasa-arvo?
Tutkimuksen mukaan johtaminen oli muuttunut elitistisemmäksi, kun oli siirretty pormestarijärjestelmään ja koottu suuri määrä pieniä lautakuntia neljäksi toimialalautakunnaksi. Näin valtaa on keskitetty aiempaa pienemmälle määrälle henkilöitä.
Milloin kunnallinen demokratia toimii hyvin? Onko olennaista, että päätöksenteko heijastaa äänestäjien vaaleissa antamaa tahtoa vai että ne sadat henkilöt, jotka osallistuvat päätöksentekoon, ovat keskenään mahdollisimman tasa-arvoisia?
Valtuustossa, kaupunginhallituksessa, erilaisissa lauta- ja johtokunnissa toimivia on satoja. Vain pieni osa heistä on vaaleilla valittuja. Valtaa on nyt keskitetty niin, että valtaa on enemmän vaaleilla valituilla ja vähemmän muilla. Tätä voi pitää elitistisenä tai sitten sitä voi pitää demokraattisena.
Vaikka esitin tämän vähän kärjistettynä, asia ei ole aivan selvä. Valtiollisessa demokratiassa valta on viime aikoina siirtynyt voimakkaasti pois vaaleilla valituilta henkilöiltä valtiosihteereille, ministerien poliittisille sihteereille ja jopa eduskunta-avustajille. Näitä ei kansa ole valinnut, mutta heidän valtansa on peräisin puolueiden voimasuhteista.
Olennaista on, että heidät on valittu meritokraattisilla perusteilla, kun poliitikot on valittu muilla perusteilla. Juuri siksi tosiasiallinen valta valta on siirtymässä ministereiltä avustajakunnalle. Jos asiaa katsoo äänestäjien kannalta, voi hyvinkin olla, että äänestäjien tahto päätösten sisällön osalta toteutuu paremmin.
Näin oli aikanaan myös kunnan hallinnossa. Erityisesti vasemmistopuolueet valitsivat hyvin keskeisille paikoille edustajia valtuuston ulkopuolelta. Kaupunkisuunnittelulautakuntaa johti neljännesvuosisadan Elannon pääjohtaja Ylermi Runko ja Vasemmistoliittoa edusti kaupunginhallituksessa vuosia Jukka Lindeman. En tiedä, millä perusteella heidät oli tehtäviinsä valittu, mutta ilmeisesti pätevyyden.
Politiikan muututtua epäsuositummaksi poliittinen rälssi on pienentynyt ja menettänyt suuren määrän kyvykkyyttä. Niinpä puolueilla on ollut vaikeuksia löytää lautakuntiin osaavia jäseniä. Jo tämä on puolustanut luottamuselinten paikkojen määrän vähentämistä.
Isot ja pienet asiat
Itse olen ollut nyt neljä vuotta kaupunkiympäristölautakunnassa oltuani sitä ennen kahdeksan vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Kaupunkiympäristölautakuntaan keskitettiin viiden lautakunnan tehtävät. Työtä on nyt enemmän samalla kun pieniä asioita on delegoitu virkamiehille. Lautakunta pystyy päättämään isoista linjoista, mutta sen on vaikea mikoromanageroida pieniä.
Ennen viisi lautakuntaa huolehti detaljeista, mutta suurista linjoista päätettiin hallintokuntien viranomaisten kesken. Minusta on kiistatonta, että tämä uusi käytäntö lisää demokratiaa.
Monilla on kuitenkin ikävä sitä mikromanagerointia. Vastikään valmistuneessa VATT:n, Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston tutkimuksessa osoitettiin, että kouluja lakkautetaan vähemmän asunalueilla, joilla asuu valtuutettuja. Tätä ilmiötä en pitäisi minään demokratian voittona. Helsingissä mikromanagerointivalta oli ennen lautakunnilla. Niihin valitut yhdeksän jäsentä asuivat missä sattuu. Heidän mahdollisuutensa vetää kotiin päin olisi vielä vähemmän minkään demokraattisen ihanteen mukaista.
Olen voimakkaasti sitä mieltä, että kansa on äänestänyt edustajiaan päättämään isoista linjoista, ei pienistä.
Missä valta luuraa
Pääosa kunnallispoliittisesta vallasta on Helsingissä neljällä toimialalautakunnalla, kaupunginhallituksella ja valtuustoryhmillä. Niissä kaikissa on nykyisin lähinnä vain valtuutettuja. Tämä toteuttaa tavallaan kansan tahtoa.
Minä koen vaikuttavani kaupungin suuriin asioihin eniten valtuustoryhmän kokouksessa, koska asiat sovitaan valtuustoryhmien välillä. Tämä on minusta demokratian ihanteiden mukaista.
Itse valtuuston kokouksessa istuessani taas en koe käyttäväni enää mitään valtaa, koska asiat on päätetty ennen valtuuston kokousta. Olen ollut valtuustossa 36 vuoitta ja sinä aikana vain viisi kertaa päätös on muuttunut aidosti äänestämällä. Kahdessa niissä tappion koki sama norjalainen hotelliyrittäjä. Valtuusto on käytännössä puhdas seremonia, jota monet käyttävät itsensä mainostamiseen, mikä tekee kokouksista pitkästyttäviä. Valtuusto on tietysti välttämätön vallan viimeisenä porttina, jonka voimasuhteet ovat taustalla, kun ryhmät neuvottelevat.
Kohtuuttomasti työtä
Neljän toimialalautakunnan jäsenillä on kohtuuttomasti työtä ja erityisen paljon sitä on kerran viikossa kokoontuvalla kaupunkiympäristölautakunnalla. Siitä ei oikeastaan selviä, jos tekee päätoimisesti muuta työtä. Siksi kohtuullinen korvaus työstä on paikallaan. Muuten niihin voivat osallistua vain eläkeläiset ja koroilla elävät.
Erityisen paljon työtä on sellaisella lautakunnan jäsenellä, joka yrittää puuttua kaikkiin yksityiskohtiin, mutta se onkin oma vika.
Joskus toiste kirjoitan pormestarimallin hyvistä ja huonoista puolista.
Ongelma on siinä, että nykyään valtuutetut hoitavat asioita kuntalaisten puolesta, kun ennen he hoitivat kuntalaisten asioita.
– He siis kunnallista valtaa käyttäen yrittävät ratkaista kuntalaisten yksityisiä ongelmia.
Tällainen holhousyhteiskunta on itseään ruokkiva ilmiö, koska lapsesta asti epäitsenäiseksi kasvaneet ihmiset eivät tule toimeen ilman jatkuvaa holhousta ja vastaavasti holhoojaksi päästyään heillä on maaninen tarve holhota toisia.
Onko kyseessä sittenkin itsekkäät kuntalaiset joiden näkemys on ottaa yhteiskunnalta edut itselleen ja hyödyntää niitä kaiken tavoin mutta jättää muut ongelmat itse yhteiskunnalle joten näin syntyy väkisin holhousyhteiskunta . holhousyhteiskunta ei ole luotu tyhjästä vaan uskaltisin väittää että se on muodostunut juuri sen takia koska vastuuta ei enää oteta kokonaisuudessan vaan se on omanlaisensa buffet pöytä josta otetaan parhaat herkut tosin sillä ajatuksella että joku muu maksaa .
Hyvä esimerikki on lastensuojelu.Lasten mielenterveyspalveluiden käyttö on vapaaehtoista eli sinne ei voi ohjata ihmistä pakolla vaan sinne pitää itse mennä ja kertoa itse ongelmista psykologille. Juuri tämän takia holhousyhteiskunta ei ole vertailu kohde vaan Minä itse ja minä ensin yhteiskunta. Se on mikä on nyt muodostumassa.
Holhoamista on kyllä aika vähän. Suurin holhoaminen taitaa liittyä työttömiin, heille heitetään kaikenlaisia vaatimuksia ja pikkutarkkaa ohjeiden noudattamista, mutta muuten tässä maassa saa kyllä syrjäytyä ihan rauhassa. Kukaan ei tule kyselemään perään eli mielestäni minkäänlaisesta holhoamisesta on aika vaikea puhua. Holhoamisesta on varsinkin vaikea puhua kun suurin osa palveluistakin edellyttää niiden hakemista, ei tule kukaan kertomaan että voit saada näitä näitä ja näitä palveluita.
Mutta kirjoittaja tarkoittaa holhoamisella ilmeisesti kaikenlaisia tulonsiirtoja, jos näin on niin sanana holhoaminen tai holhooja ei tarkalleen ottaen tarkoita tällaista.
Pormestariehdokkaiden kanssa pelaaminen sataa vaaleissa suoraan muutaman suuren puolueen laariin ja vie kokonaan huomion pois olennaisesta, eli kaupunkilaisten palveluista ja kaupungin asioiden hoitamisesta. Tämähän tietysti oli muutoksen tarkoituskin, vaikka puhuttiin mukamas demokratian lisäämisestä.
Ihmiset pitävät johtajista. Presidentti on paljon suositumpi kuin hallitus. Pormestarit vievät kunnallispolitiikassa hallintoa yksilökeskeisempää suuntaan. On pormestarien omia projekteja esim kehittää Helsingistä maaailman parasta kaupunkia. Oikea politikka unohtuu. Viime vuosina oltiin huolissaan kuinka huonot välit pormestareilla oli. Politiikasta tulee viihdettä.
Presidentit ovat aina Suomessa suositumpi kuin hallitukset. Toisin kuin Yhdysvalloissa jossa on presidentin hallitus niin tilanne voi muuttua nopeammin ja myös siellä on kaupunkeja joissa pormestarit ovat käytännössä kaupungin ylimpiä vallankäyttäjiä koska kaikki päätöksen teko menee pormestareiden kautta ja pormestarit ovat suoraan vaaleilla valittu.
Toivotko että meilläkin mennään johonkin pormestarivaltaan. Millä tavoin tämä olisi demokraattisempaa kuin puolueiden äänestys. Muutettaisiinko kunnalliuspolitiikkaa johonkin yritysorganisaattioiden suuntaan. Pormestari nähdään toimarina, joka päättää kunnan suunan. Jotenkin itse uskon virkamiehiin ja lautakuntiin. Tietty prosessin hitaus on hyvästä.
Pormestarimallin ongelmana on, että vaaleista tulee eräänlainen kauneuskilpailu, jossa one-linerit ja ehdokkaiden karisma ovat tärkeämmässä osassa kuin puolueiden ajaman politiikan sisältö. Toisaalta suomalainen konsensuspolitiikan perinne on usein tarkoittanut, että asiat menevät kuitenkin niin kuin menevät riippumatta siitä, millainen vaalitulos on ollut: vaalilupaukset harvoin toteutuvat kovin hyvin. Maailman paras demokratia on ajautunut tilanteeseen, jossa on ihan sama miten äänestää tai äänestääkö lainkaan… 😉 Joku toivottavasti todistaa, että olen täysin väärässä.
Silvo Kaasalainen kirjotti viime vuonna osuvasti (Helsinginkin) kuntahallinnon ongelmista:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006579924.html (maksumuurin takana)
Keskeisenä havaintona Kaasalainen huomauttaa, että “apulaispormestareilla ei ole itsenäistä toimivaltaa, vaan asioiden valmistelusta vastaavat toimialajohtajat” ja “meillä valtuutetut joutuvat nyt sanomaan kyllä tai ei virkamisten valmiiksi sorvaamiin ehdotuksiin”.
Tämähän ei kuulosta alkuunkaan hyvältä, valta vain keskittyy virkamiehille! Tähän vielä lisätään kuvailemasi lautakuntamuutos, jonka myötä liikaa asioita tupataan muutamalle kokouksissa istuvalle valtuutetulle. Aikaisemmin pikkulautakuntiin pääsi iso joukko innokasta puolueväkeä, joka ehkä jaksoi keskittyä suppeamman teeman aiheistoon.
Kaasalainen vielä kuvailee tekstissään, kuinka monessa eurooppalaisessa kaupungissa pormestari valitaan erikseen ja ehkä erilliselle pidemmälle kaudelle luomaan tasapainoa ja jatkuvuutta valtuuston tiheämpään valintarytmiin. Tätä voisi verrata presidentin pestiin meillä.
Kirjoitatko pormestarimallista vai tästä epäpormestarimallista, joka on käytössä Helsingissä? Pormestarimallissa äänestetään pormestarista, joka on koonnut oman tiiminsä keskeisiin tehtäviin. Helsingin epäpormestarimallissa äänestetään puoluetta, joka on asettanut ehdokkaan, jota se ehkä kannattaa pormestariksi. Hävinneet puolueet sitten yrittävät hakea jarruiksi mahdollisimman epäpäteviä apulaisepäpormestareita.
Tiedän, että ongelma juontuu lainsäädännöstä. Mietin vain, millä kapasiteetilla tämä on kirjoitettu? Jollekin kesäharjoittelijalle annettu “kiva” tehtävä? Kirjoittaja ei ainakaan ole ymmärtänyt mitään kunnallisesta päätöksenteosta saati johtamisesta.