Avainsana: peliriippuvaiset

Hal­li­tus aset­ti vuo­den lop­ul­la viiden muinaisen min­is­terin työryh­män pähkäilemään, mitä tehdä veikkausvoit­to­varoille ja niil­lä tue­tulle toimin­nalle, kun rahapelien tuot­to on pienen­tynyt kovasti ja pienen­tyy toiv­ot­tavasti jatkos­sa lisää.

Kokoon­nuimme Erk­ki Liikasen johdol­la. Mui­ta mukana ole­via oli­vat Kale­vi Kivistö, Liisa Hyssälä, Ulla-Maj Wideroos ja minä. Työryh­mä luovut­ti tänään miet­intön­sä Anni­ka Saarikolle. Se on luet­tavis­sa tästä.

Kir­joitin, että rahapelien tuot­to toiv­ot­tavasti piene­nee edelleen. Se on oma mielip­i­teeni ja perus­tuu saa­maamme selvi­tyk­seen, jon­ka mukaan tuo­to­s­ta ainakin puo­let tulee pelion­gel­maisil­ta. Pelion­gel­mais­ten tilanteen kor­jaami­nen on han­kalaa niin kauan kuin rahat on kor­vamerkit­ty hyvi­in tarkoituk­si­in. Kir­joitin asi­as­ta täl­lä blogilla vuon­na 2019 Mitä ajat­te­len veikkauk­sen monop­o­lista, enkä ole mieltäni muuttanut.

On väitet­ty, että veikkaus­mo­nop­o­lin EU-kelpoisu­us menee, jos rahat menevät val­tion poh­jat­tomaan kas­saan, eivätkä kansalaisjär­jestö­jen tukemiseen. Saa­mamme selvi­tyk­sen (Allan Rosas) mukaan asia ei ole näin. Monop­o­lia voi perustel­la vain peli­hait­to­jen ja rikol­lisu­u­den tor­jun­nal­la. Hyvi­in tarkoituk­si­in tule­vat tuo­tot ovat monop­o­lin myön­teinen sivu­tuote, ne eivät saa olla monop­o­lin peruste. Tätä taus­taa vas­ten maal­likos­ta tun­tu­isi tur­val­lisem­mal­ta, että tuo­tot menevät val­tion poh­jat­tomaan kas­saan sen sijaan, että kansan­ter­veystyön tai nuoriso­toimin­nan rahoi­tus on niistä suo­raan riippuvainen.

Mei­dän tehtävämme ei ollut arvioi­da Veikkaus oy:n toim­intaa – omis­ta­jao­h­jauk­seen liit­tyvät kysymyk­set oli rajat­tu meiltä pois. Tässä yhtey­dessä tuli kuitenkin ilmeisek­si, että peli­tuo­tot eivät vält­tämät­tä vähenisi, vaik­ka monop­o­lista siir­ryt­täisi­in Ruotsin tavoin lisenssi­jär­jestelmään, mut­ta hait­to­jen tor­jun­ta voisi käy­dä juris­tive­toises­sa maas­samme vielä vaikeam­mak­si. Ruot­sis­sa ongelmapelaa­jia yllytetään käyt­tämään viimeiset ropon­sa uhkapelei­hin Suomeen näh­den 30-ker­taisel­la mainosbudjetilla.

Tehtävämme ei ollut myöskään päät­tää, mitä jär­jestöjä tue­taan ja mitä ei. Kiitos vain niistä kym­menistä kir­jelmistä, jos­sa jär­jestöt peruste­liv­at tarpeel­lisu­ut­taan. Ne oli lähetet­ty väärään osoitteeseen.

Kor­vamerkin­nän perusteet

Jär­jestöt ovat pitäneet siitä, että veikkausvoit­tora­hat on kor­vamerkit­ty, kos­ka näin niiden rahoituk­sen ei tarvitse kil­pail­la muiden hyvien asioiden kanssa val­tion bud­jetis­sa. Sos­terin edus­ta­ja toisti tämän kan­nan tänään. Tätä argu­ment­tia voi toki käyt­tää myös päin­vas­taisen kan­nan perustelemiseen. Sen mukaan on väärin, että vaikka­pa Oop­per­an rahoi­tus sivu­ut­taa kor­vamerkin­nän ansioista las­ten­suo­jelun määrära­hat. Ratio­naalises­sa maail­mas­sa kaik­ki menot oli­si­vat samal­la viivalla.

Emme kuitenkaan elä ratio­naalises­sa maail­mas­sa. Kuin rahas­ta tulee pulaa – ja kos­ka ei tulisi – hallinnon omat menot osoit­tau­tu­vat aina tärkeäm­mik­si. Kun Helsingiltä lop­pui­v­at 1990-luvul­la rahat, omia työ­paikko­ja suo­jelti­in ja uhrat­ti­in ostopalve­lut, vaik­ka ostopalve­lut oli­vat palvelu­jen kannal­ta parem­paa rahankäyttöä.

Jär­jestöavus­tuk­set ovat osit­tain hyvin tuot­tavaa, kos­ka jär­jestöt pystyvät organ­isoimaan pienel­lä rahal­la suuren määrä vapaae­htoistyövoimaa. Tämä ei koske kaikkia jär­jestöjä. Kansalaisjär­jestöt ovat inno­vati­ivisem­pia ja vikkeläli­ikkeisem­piä kuin julki­nen hallinto. Van­ha kansalaisy­hteiskun­ta tuot­taa moni­ar­voisen ja moniäänisen yhteiskunnan.

Tätä ei pidä mitenkään roman­ti­soi­da. Eivät kaik­ki kansalaisjär­jestöt ole mitään pyhimyk­siä. Työmme ollessa vielä kesken Allergia‑, iho- ja ast­mali­it­to havain­nol­listi tätä ongel­maa tehokkaasti.

Joil­lakin aloil­la jär­jestöjä on yksinker­tais­es­ti liikaa, jol­loin päällekkäi­nen hallinto tuot­taa tehot­to­muut­ta. Rahan­jaos­sa suosi­taan ehkä liikaa van­ho­ja jär­jestöjä sil­loinkin, kun aika on kulkenut niiden ohi. Onnek­si veikkausvoit­tora­ho­ja ei ollut 1930-luvul­la. Meil­lä olisi muuten vah­va jär­jestökent­tä tuke­mas­sa tuberku­loosipoti­lai­ta. Antibiootit nujer­si­vat tuberku­loosin ja rokote polion. Sen jäl­keen kehit­tynyt lääke­hoito on nujer­tanut muitakin vaikei­ta sairauk­sia, mut­ta ei niiden jär­jestö­jen rahoitusta.

Neljä vai­h­toe­htoa

Tutkimme neljää vaihtoehtoa

• Ei tehdä mitään vaan jatke­taan kuten ennen ja toiv­otaan, että köy­hä kansa alkaa taas haaska­ta vähiä raho­jaan uhkapeleihin
• Siir­retään veikkausvoit­tora­hat yleiskat­teel­lisik­si heti ja jär­jestöavus­tuk­set val­tion nor­maaleik­si budjettimenoiksi.
• Siir­retään veikkausvoit­tora­hat yleiskat­teel­lisik­si valmis­telun jäl­keen ja kehitetään siir­tymäkau­den aikana peri­aat­teet järjestöavustuksille
• Siir­retään yleiskat­teel­lisik­si joitain nyt rahoite­tu­ista menoista (Suomen Akatemia, Koti­mais­ten kiel­ten keskus jne) ja jatke­taan muiden osalta kuten ennen.

Pidimme vai­h­toe­htoa kolme parhaana ja kehitimme sitä pidem­mälle kuin muita.

1. Toivon vakaasti, ettei vai­h­toe­hto 1 toimisi vaan pysty­isimme kitkemän peli­hait­to­ja tehokkaasti.
2. ei olisi hyvää hallintoa, kos­ka bud­jet­ti­ra­hoituk­sen peri­aat­tei­ta ei ehdit­täisi kir­ja­ta lakiin.
3. Tämä olisi hyvä
4. Tämä vai­h­toe­hto sisältäisi kaikkien vai­h­toe­hto­jen huonot puo­let ja tuot­taisi jatku­vaa rajan­ve­toa siitä, mitä rahoite­taan ja mitä ei.

Pidimme tärkeänä suo­jel­la jär­jestöra­hoi­tus­ta äkil­lisiltä poli­it­tisil­ta muu­tok­sil­ta. Niitä ei voi irrot­taa kokon­aan demokraat­tis­es­ta harkin­nas­ta, mut­ta esitämme par­la­men­taarista neu­vot­telukun­taa käsit­telemään asi­aa. Eduskun­nan voima­suh­teet ovat kuitenkin vakaampia kuin hal­li­tus­po­h­ja. Esitimme myös harkit­tavak­si, voisi­vatko bud­jet­tike­hyk­set olla tästä osin vaa­likaut­ta pidem­piä, niin kuin eräät puo­lus­tusvoimien ja tien­pidon määrära­hat ovat.

Suos­tu­in tähän työryh­mään aikanaan vähän pitkin ham­pain, kos­ka oletin han­kkeen ole­van todel­la työläs. Meil­lä oli kuitenkin eri­no­mainen sih­teeri, Teemu Pekkari­nen, joka teki raskaan työn, mut­ta otti mei­dän ohjeemme tun­nol­lis­es­ti huomioon. Jotain hyö­tyä siis korona-pan­demi­as­takin. Hänen piti olla tämä vuosi tutk­i­javai­h­dos­sa Yalen yliopis­tossa, mut­ta ei ollutkaan.

= = = =

Kir­joi­tan tänään tai huomen­na toisen kir­jauk­sen, jos­sa selostan enem­män omia näkemyksiäni.