Jos Alko olisi kuin Veikkaus
Suomessa on Alkon monopoli virallisesti torjumassa alkoholin haittoja. Kuvitelkaamme, että joku olisi keksinyt korvamerkitä Alkon voiton rahoittamaan lastensairaaloita. Samalla Alkon hallintoelimet olisi miehitetty sairaaloiden ja syöpälasten edustajilla. Taatakseen lasten hyvän hoidon Alko pyrkisi maksimoimaan tulonsa eikä mikään lainsäädäntö kaitsisi sen käyttämiä keinoja.
Alko laittaisi jokaisen marketin aulaan ja kioskiin kolikoilla toimivan kossuautomaatin, josta saisi päivän avausnaukun muutamalla kolikolla. Erityisesti se keskittäisi kossuautomaattinsa sossujen edustalle ja laajemmin vuokratalovaltaisiin kaupunginosiin, koska se on analysoinut, että otollista asiakaskuntaa tavoittaa parhaiten sieltä. Televisiossa mainostettaisiin perjantaipulloa, jonka jokainen on ansainnut rankan viikon päälle. Täydellisen alkoholimonopolin oloissa juopottelun mielikuvamainonta olisi erityisen kannattavaa. Kilpailun vallitessa toinen yritys voisi hyötyä siitä, että minä mainostan televisiossa perjantaipullon autuutta.
Jos joku raittiusihminen yrittäisi sanoa, että toiminta on vastuutonta, hänet vaiennettaisiin kysymällä, haluatko todella vaarantaa lasten syöpähoidot.
Joku voisi silti sanoa, että alkoholihaitat pienenisivät, jos tällä tavoin Alkon monopoli purettaisiin ja alkoholin myyntiä alettaisiin säädellä lainsäädännöllä.
Myönnän, että tämä rinnastus on kärjistetty, mutta haluan havainnollistaa sillä sitä, että kahta vastakkaista tavoitetta on vaikea toteuttaa yhdellä keinolla.
Peliriippuvuus on merkittävä tekijä ylivelkaantumisessa
Pidän uhkapelejä vihonviimeisenä kirouksena, joissa on hyvää suunnilleen yhtä paljon kuin heroiinin käytössä elämän ankeuden torjumisessa. Siksi uhkapeleihin pitäisi suhtautua suunnilleen samalla tavalla kuin huumeisiin.
(Vapaata markkinataloutta muutoin kannattava The Economist on esittänyt useaan otteeseen huumekaupan ottamista valtion monopoliksi. Jätän tämän aiheen sivuun turhia emootioita herättävänä.)
Joku voi sanoa, että eihän muutaman kympin menettämisen Veikkauksen peliautomaattiin ole mitään uhkapeliä. Ei se hänelle olisikaan, mutta hän ei myöskään kuulu kohderyhmään. Kohderyhmään kuuluvat esimerkiksi kansaneläkeläiset. Jos eläkeläinen ei voi ostaa hänelle määrättyjä lääkkeitä, koska menetti rahat peliautomaattiin, hänen kohdallaan se on uhkapeliä.
Sellaistakin olen kuullut sanottavan, että tarvitsemme Veikkausta, koska kansanterveyden rahoittaminen verovaroista ei käy maassa, jossa veroaste on niin korkea kuin on. Tiedoksi: osana tuota korkeaa veroastetta on myös Veikkauksen tuloutus valtiolle. Se lasketaan noissa tilastoissa veroksi.
Verona Veikkauksen uhkapelit ovat erittäin regressiivinen vero, jota köyhät ilmeisesti eivät maksa ainoastaan suhteessa enemmän kuin rikkaat, vaan myös absoluuttisesti. Lottokansa asuu köyhissä lähiöissä ja taantuvalla maaseudulla.
Peliriippuvaiset eivät ole peliautomaatien tuotossa mikään pieni sivuvirta vaan pääasiallinen tulolähde. Veikkaus suunnittelee, että joskus ensi vuosikymmenellä se toisi peliautomaatteihin tunnistautumisen, jolloin peliriippuvainen voi selkeinä hetkinään kieltää pelaamisen itseltään – se voisi ehkä olla ehto myös velkasaneeraukseen pääsemiselle. Tämä on aivan turha investointi, koska sen jälkeen nuo vekottimet eivät tuota mitään. Ne kannattaisi kerätä pois ja jalostaa romuraudaksi. Muutama prosentti suomalaisista vastaa pääosasta peliautomaattien tuotosta. Ongelmapelaajat ovat koko liikeidea.
Peliriippuvuus on merkittävänä syynä ylivelkaantumiseen.
Ilmeisesti kaikki pelaajat eivät hahmota, että peliautomaatille ei voi kuin hävitä. Tai ollaan tarkkoja. Jos pelaa kerran, voi pienellä todennäköisyydellä jopa vähän voittaa, mutta jos pelaa paljon häviää varmasti paljon.
Lotto on nerokas tapa hämätä ihmisiä, koska harva oivaltaa, kuinka epätodennäköistä on voittaa pääosuma. Eihän siinä tarvitse kuin saada seitsemän numeroa oikein neljästäkymmenestä. Todennäköisyys on 1/18 643 560. Sitä kuinka pieni luku tuo on, eivät ihmiset yleensä hahmota. Jotain osviittaa tuohon antaa, että jos lottoaa joka viikko rivin, voittaa päävoiton noin joka 358 000 vuosi. Ihmiskunta on noin 200 000 vuotta vanha. Tai jos tiedät, että ystävälläsi on puhelin, mutta et tiedä numeroa, kuinka älykästä olisi soittaa satunnaisiin numeroihin ja kysyä, onko tämä Kallen numero? Se onnistuu kuitenkin todennäköisemmin kuin Loton päävoitto.
Ranskassa mainostettiin jotain eurolottoa tai sellaista. Kerrottiin päävoiton suuruus, mutta kerrottiin myös voiton todennäköisyys. Se on muistaakseni 1/92 miljoonaa. Siellä näköjään vaaditaan edes tämä.
Joku kirjoitti, että suomalaiset olisivat paljon varakkaampia, jos olisivat sijoittaneet pörssiin ne rahat, jotka ovat haaskanneet Lottoon. Toden totta. Kymppi vaikkapa osakeindeksiin joka viikko kymmenen vuoden ajan ja omistaisin nyt liki 10 000 euroa.
Monopoli vai Ruotsin malli
Koska uhkapelit rinnastuvat ajatuksissani huumekauppaan, olen pitänyt Veikkauksen monopolia perusteltuna tapana ehkäistä haittoja. Uhkapelejä kun on yhtä mahdoton kiskoa maailmasta kuin huumeita.
Tilastojen valossa tämä haittojen minimointi on kuitenkin epäonnistunut täysin. Ongelmapelaajia on kaikkialla mailmassa, mutta Suomessa selvästi enemmän kuin muualla. Nykyjärjestelmä on siis erityisen huono torjumaan pelaamisen haittoja.
Vaihtoehtoinen malli olisi Ruotsissa noudatettu lisenssijärjestelmä. Yksityisetkin saavat haalia rahaa uhkapeleistä, mutta toiminta on luvanvaraista ja iso osa tuotosta on tilitettävä valtiolle.
Jos vertaa Suomen mallia sen nykymuodossa Ruotsin malliin, Ruotsin malli on parempi. Ruotsissa on paljon helpompi säädellä uhkapelitoimintaa, koska kukaan ei tule huutamaan, että vaarannat kulttuurin, urheilun ja kansanterveystyön. Vaikka Ruotsin malli on parempi, se ei ole paras.
Minun ideaalimaailmassani vastuullinen, haittojen minimointiin tähtäävä valtiollinen monopoli olisi parempi. Vaikka yksityisten yritysten saalistusta olisi lainsäädännöllä helpompi suitsia kuin rahanahneen Veikkauksen, kovin helppoa se ei silti olisi. Yritys keksii uuden kikan paljon sujuvammin kuin valtio muuttaa lainsäädäntöä eikä nykyisin hyväksytä yleislakeja tyyliin ”liiallista houkuttelevuutta ei suvaita”.
Jos Veikkauksesta haluttaan vastuullisesti toimiva, sen yhteydet kaikkien hyvien asioiden rahoittamiseen on katkaistava. Tämä on ehdoton edellytys. Veikkauksen tuotot on tilitettävä valtiolle ja valtion tulee vastata hyvistä asioista budjettirahoituksella.
Kun kokoomus valitsi Veikkauksen hallitukseen omaa edustajaansa, itsestään selvää oli, että tämä kuuluisi puolueen urheilusiipeen. Ensin Hjallis Harkimo ja sitten Ilkka Kanerva. Siltä osin, kun hallitus ja hallintoneuvosto eivät koostu talouden ammattilaisista, ne koostuvat edunsaajista, siis niistä, jotka haluavat saada uhkapeleistä mahdollisimman suurta tuottoa.
Kun monopolin tarkoitus (niin se on EU:lle selitetty) on torjua pelaamisen haittoja, tuntuisi luontevalta, että hallintoelimissä oisi velkaneuvojia ja ylivelkaantuneiden edustajia ja erilaisia sosiaalialan ammattilaisia eikä niitä, joiden etuna on maksimoida tuotto.
Aika isoja korvauksia hallintoon osallistuville poliitikoille myös maksetaan – etenkin ajatellen, että nämä ovat siellä edustamassa omia intressitahojaan. Jos joku väittää, ettei siellä edusteta intressitahoa, kertokoon, miksi kokoomuksen edustajan oli edustettava puolueen urheilusiipeä? Mitä sanoisimme, jos jokin rakennusliike toimisi samoin; valitsisi hallintoelimiinsä poliitikkoja ja maksaisi näille ylimitoitettuja palkkioita?
Minä kannatan siis yhä monopolia, mutta monopolia, joka ottaa täysin toisen suunnan. Unohdetaan tuotot ja pannaan koko paino haittojen minimointiin. Valtio siirtää budjettirahoituksen piiriin kaiken sen, mitä nyt rahoitetaan veikkauksen tuotoilla. En tarkoita, että Veikkauksen talouden vahtimisella ei olisi merkitystä. Kuluja saa kyllä minimoida.
Nyt on puhuttu joidenkin mainosten ”epäonnistumisesta”. Miksi haitallista toimintaa ylipäänsä pitää mainostaa? Ei Alkokaan mainosta perjantaipulloa.
PS.
Kävi allekirjoittamassa kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan peliautomaatteja pois kaupoista, kioskeista, ravintoloista ja huoltoasemilta. Uhkapelaamista emme voi estää niin kuin emme tupakointiakaan, mutta olkoot peliautomaatit piilossa niin kuin tupakatkin ovat kaupoissa. Jos sinäkin haluat allekirjoittaa, tässä on osoite: kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3933
“Ongelmapelaajat ovat koko liikeidea”
Tuota lausetta joudut varmaan vielä perustelemaan. Vaikka todennäköisesti olet kyllä oikeassa, sitä ei vaan saisi sanoa ääneen. Hieno kirjoitus. Kävin myös allekirjoittamassa kansalaisaloitteen.
Veikkauksen pelikate (=pelaajien tappioiden summa) on n. 1,76 Mrd euroa. Siitä puolet tuottaa 2–5% pelaajista ja toisen puolen 95–98% pelaajista. Jos tämä lasketaan läpi 4%:lla ja 3,0 miljoonalla pelaajalla, noin 120.000 suurpelaajaa tuottaa 880 M€ ja 2.880.000 pienpelaajaa tuottaa toiset 880 M€. Suurpelaajien keskitappiot ovat n. 7300 €/v ja pienpelaajien keskitappiot n. 300 €/v. Kaikki suurpelaajat eivät ehkä ole ongelmapelaajia, mutta ainakin 99% heistä kaiken todennäköisyyden mukaan on.
Jos pelijärjestäjä käyttäisi kaikki käytettävissä olevat keinot (kattava tunnistamispakko läpi kaikkien pelien, ongelmat estävät tappiorajat, esim. 100€/kk, markkinoinnin minimointi, jakelun rajoitukset jne) estääkseen suurpelaajia häviämästä esim. yli 1000 €/v, se tiputtaisi heidän pelikatteensa tasolta 880 M€ tasolle 120 M€. Pienpelaajien pelatessa kuten ennenkin kokonaiskate tippuisi 1,76 Mrd;sta 1,0 Mrd:iin. Veikkaus tuottaa nykyisellään noin miljardin voiton jaettavaksi edunsaajilleen. Jos siitä leikattaisiin 760 M€ suurpelaajien pelikatetta pois, voitto tippuisi n. 240 M€:oon.
Todellisuudessa tämä keinotekoinen jako 120.000 suurpelaajaan ja 2.880.000 pienpelaajaan ei pidä paikkaansa. Todennäköisesti 20% pelaajista tuottaa 80% tuotoista, ja noiden 120.000:n lisäksi on varmasti vielä paljon niitä pientuloisia eläkeläisiä tai tuilla eläviä, joille esim. 1000–2000 € aiheuttaa jo merkittävän taloudellisen ongelman. Tosiasiassa vastuullisesti pyöritettävät pelit ja ongelmapelaamisen lopettaminen johtaisivat tilanteeseen, jossa jaettavaa ei enää jäisi.
Oma johtopäätökseni on sama kuin Osmon. Suomen kokoisesta maasta ei voi kerätä 1,76 Mrd:n pelikatetta tai 1,0 Mrd:n jaettavaa pottia ilman, että se johtaa merkittäviin peliongelmiin. Ja jos heikossa asemassa olevilta (usein sosiaalisten tukien saajilta) kerätään miljardi jaettavaksi muualle, se todennäköisesti aiheuttaa saman suuruisen tukien lisätarpeen. Ja matkan varrella hirvittävän määrän vaikeuksia ihmisille jotka tarvitsisivat apua.
“Oma johtopäätökseni on sama kuin Osmon. Suomen kokoisesta maasta ei voi kerätä 1,76 Mrd:n pelikatetta tai 1,0 Mrd:n jaettavaa pottia ilman, että se johtaa merkittäviin peliongelmiin. Ja jos heikossa asemassa olevilta (usein sosiaalisten tukien saajilta) kerätään miljardi jaettavaksi muualle, se todennäköisesti aiheuttaa saman suuruisen tukien lisätarpeen. Ja matkan varrella hirvittävän määrän vaikeuksia ihmisille jotka tarvitsisivat apua.”
Juuri näin. Tuosta syystä kävin itsekin äsken allekirjoittamassa kansalaisaloitteen. Kiitos Osmolle hyvän asian ansiokkaasta edistämisestä!
Asia ei ole noin yksinkertainen. Tuossa suurpelaajien ryhmässä on peliongelmaisia, joita on laskennallisesti prosentti väestöstä. Eli se ei selitä koko asiaa. Sitä paitsi lainsädäntöä ei tule tässä tapauksessa tehdä tuon prosentin mukaan, vaan 99%:n mukaan.
Tiedetään, että rikollista rahaa pestään rahapeleillä. Jos sinulla on miljardi, jota et pysty selittämään, niin ajamalla sen Veikkauksen läpi, se on laillista. Siinä mielessä Veikkaus on hyvällä asialla, että se vetää välistä niin naapurin oligarkien, kiinalaisen mafian kuin huumekauppiaidenkin rahoja.
Ainoa huono puoli on, että tilastojen mukaan pelimonopoli on tehoton tapa sekä kerätä rahaa että torjua haittoja. Euroopassa ne maat, jotka myyvät lisenssejä, tienaavat peleistä paremmin kuin ne, jotka ovat pitäneet yllä monopolia (vrt. esim. Iso-Britannia ja Ranska).
Nähdäkseni ansaintalogiikka, minkä vuoksi Suomessa on pelimonopoli, ei liity rahan määrään vaan laatuun. Veikkauksen tuotot eivät ole samalla tavalla yleisessä valvonnassa kuin valtion budjetti. Poliitikot voivat ohjailla rahoja hallintoneuvostossa helpommin säätiöille, joilta taas tihkuu rahaa puolueille. Ei ole poliitikkojen intressi lopettaa tätä. Kankihan kärähti juuri tästä maan tavasta.
Tarkoitatko tulevaa valtionvarainministeri Kaikkosta?
Lapsena, eli aikana ennen isojen ostoskeskusten aikaa, minulle opetettiin, että pienien kuntien keskustoissa oli aina valtion täyden palvelun keskus. Tämä viittasi siihen, että Kela, Alko ja poliisilaitos olivat sijoitettuna toistensa välittömään läheisyyteen. Tässähän oli vähän samaa ajatusta kuin noissa RAY:n automaateissa.
Hyvä kirjoitus!
Miten hyvin lisenssijärjestelmän ja säätelyn valinneet maat, kuten Ruotsi, ovat onnistuneet saamaan rajoituksiin mukaan kansainväliset uhkapelinettisivut ja nettikasinot? Ei ole onnistunut Suomeltakaan, mutta onko Ruotsilta?
Kotimaassa olen monta kertaa Ruotsinlaivalla ihmetellyt, ettei PAF:n rahapeliautomaattien ikärajoja valvota lainkaan. Vieressä on kyllä teksti, että kielletty alle 18-vuotiailta, mutta kukaan ei tule lapsia laitteilta häätämään. Ei taida olla laivayhtiön intresseissä.
Päivän Savon Sanomissa kerrottiin, että Ruotsin pelivero (jota maksavat näköjään myös kansainväliset tahot) ylitti odotukset ja oli nyt 170 miljoonaa euroa vuoden ensimmäiseltä puoliskolta. Tästä voisi olettaa, että Suomi saisi väestöltään pienempänä samanlaisella verolla suurin piirtein 170 miljoonaa euroa vuodessa. Koska Ruotsin vero on 18 % pelaajien rahankäytön ja heille palautettujen voittojen erotuksesta (pelikate), Suomessa tuo kerätty erotus olisi noin miljardi euroa.
Nyt Veikkaus tilittää yli miljardi euroa vuodessa ja pelikate on 1,76 miljardia euroa. Yhteiskunnan varojenkeruun menetys olisi siis hyvin suuri (ja suuruudeltaan aikamoinen katettava muista veroista, kuten hallitusneuvotteluista näimme), mutta vähenisivätkö rahapelaaminen ja sen tuomat ongelmat?
Kun eettiset näkökohdat eivät tuo varmaa vastausta, pitää ottaa esiin numerotkin.
Hyvä kirjoitus, kiitos!
Itselläni ei ole paljoakaan luottoa, että tällä kansalaisaloitteella on toivoa eduskunnassa. Vähin äänin maton alle.
Veikkaus on ostanut puolueet. Puolueiden lähipiiri, järjestökenttä ja kaikki sen vihreät oksat ovat riippuvaisia Veikkauksen avustuksista. Vaikka eduskunnasta löytyisi joku suoraselkäinenkin, niin varsinkaan kepulle tai vasemmistolle tämä ei ole oman tunnon kysymys, tuskin kokoomuksellekaan.
Persuille kyse tulee olemaan identiteettipolitiikasta ja kun Alkon/Veikkauksen kyseenalaistaminen on leimallisesti liberaaleiden kaupunkilaisten agendaa, niin ei voi olla samaa mieltä.
Persuthan ovat hyökänneet veikkausta (RAY) vastaan jo useasti aiemmin. Veikkauksen johdossa istuu SDP/Kok/Kesk/Vas poliitikkoja, jotka jakavat rahaa poliittisille järjestöille ja ideologisille yhdistyksile.
Minusta tuo on puhdasta korruptiota. Suomen kansan ja Persujen etu olisi veikkauksen voittojen tulouttaminen valtiolle.
On jopa morbidilla tavalla huvittavaa, että poliitkot ovat rakentaneet automaatin, joka vie rahat osalta kaikkein köyhimpiä ja hädänalaisimpia ja jakaa ne kaikenmailman yhdistyksille, joiden hyväpalkkaisissa johtotehtävissä istuvat. Ja tämä tapahtuu haittojen minimoimisen nimissä!
> tuotot on tilitettävä valtiolle ja
> valtion tulee vastata hyvistä
> asioista budjettirahoituksella
Tämä on oikea linja. Pitää ymmärtää, että mikä tahansa monopoli tai privilegio on loppupelissä samaa kuin verotusoikeus.
Samalla tavalla pitää kaikkien verohelpotuksia tai valtionapuja saavien säätiöiden tulot (lyhentämättöminä) tilittää valtiolle, joka sitten jakaa ne oman mielensä mukaan. Jos joku haluaa välttyä valtionohjaukselta, se onnistuu yksinkertaisesti: ei haeta verovapautta.
Miksi morkkaata ja demonisoit uhkapelaamista? Uhkapelaaminen voi olla virikkeellistä ja iloa tuovaa, jopa hyödyllistä joskus. Tosiaan olisi toivottavaa että veikkauksen monopoli lakkautettaisiin. Saatavaisiin varmaan vähän vähemmän ankeita uhka-pelejä suomeen.
Bloginpitäjä jätti käsittelemättä rajat ylittävän uhkapelien tarjonnan netissä. Kaiketi yksi uhkakuva on, että ulkomaiset toimijat alkavat tarjota pelejään enemmän täällä, jos Veikkausta rajoitetaan. Luurissa pyörivä hedelmäpeli olisi varsinainen helvetinkone peliriippuvaisille (joita maassa näyttää kyllä yksinkertaisten kännykkäpelien suosion mukaan riittävän).
Kaikissa vaihtoehdoissa ulkomaisten uhkapelin riski on sama.
Kolikkoautomaattien suhteen ulkomaisen kilpailun hallinnan ongelma ei liene ylitsepääsemätön. En kieltäisi kolikkoautomaatteja kokonaan, vain sellaiset, mistä voi voittaa rahanarvoisia palkintoja. Pelit ym. ajanvieteautomaatit voisin hyväksyä.
Kieltäminen on tässäkin tapauksessa se huonoin vaihtoehto. Pelit ovat globaalia toimintaa, joten jos Veikkaus ei niitä tarjoa, niin joku muu kyllä tarjoaa. Sen jälkeen ei ole edes teoreettista mahdollisuutta valvontaan.
Sinänsä on mielenkiintoista, miksi Raha-automaattiyhdistys liitettiin Veikkaukseen. Veikkauksella ei ollut koukuttavia, nopeatempoisia pelejä, mutta RAY taas oli niiden varassa.
Yhdistymisen jälkeen ei tosiasiallisesti ole mitään syytä ylläpitää monopolia. Sen sijaan myymällä yritykset erikseen, veronmaksajat olisivat saaneet niistä paremman tuoton. Veikkaus oli siinä kunnossa, että sen olisi voinut viedä pörssiin. RAY:llä oli lehtijuttujen mukaan osaamista, jonka olisi voinut myydä. Poliitikot tärväsivät aika paljon meidän yhteisiä rahojamme typerässä, epäonnistuneessa konsolidoinnissa.
On siinä se logiikka, että kaikkea oli kaksi (hallintoneuvostoja, toimitusjohtajia, kelomajoja, johtajistoja, markkinointiosastoja). Käytännössä saman omistajan kaksi lihavaa monopolifirmaa kilpaili samojen asiakkaiden roposista läskit hyllyen.
Yrityksillä ei ollut päällekkäisiä tuotteita ja Veikkaus oli listautumiskunnossa. RAY:stakin olisi saanut jonkun euron, koska sillä oli kehitettynä alan teknologioita. Poliitikot sössivät pahan kerran veronmaksajien rahat tuossa yhdistymisessä, koska peruste monopolille ei ole enää pitävällä pohjalla. Kohta tuosta ei ole mitään jäljellä.
Eiköhän pienessä luurissa pyörivän virtuaalihedelmäpelin tarjoama pelikokemus ole aika paljon kökömpi kuin fyysisen kolikkopelilaitteen.
Sen ei tietenkään tarvitse olla suora fyysisen pelikoneen jäljitelmä. Pelintekijät kyllä osaavat muotoilla pelattavuuden koukuttavaan muotoon. Suomessa on tässä lajissa maailmanluokan osaamista.
Mistä johtuikin mieleen, että saattaisiko tämä kritiikki osua myös Helsingin kultaiseen lehmään Supercelliin? Clash of Clans ei ole uhkapeli, mutta tapaa, jolla se kerää rahat pois pelaajilta, on myös arvosteltu.
Erittäin hyvä kirjoitus Osmolta. Yksi merkittävä asia kuitenkin jäi käsittelemättä, Veikkauksen johdon tuloksesta riippuvat kannustimet. Nämä kannustimet ovat näkyneet lähiaikoina aika selkeästi johdon toiminnassa.
Johto on aloittanut voimakkaan lobbauksen ulkomaille tapahtuvan nettipelaamisen kieltämiseksi. Tukeakseen hankettaan he teettävät selvityksiä ja tutkimuksia jotka ovat voimakkaan tarkoitushakuisia, Häntä pyrkii heiluttamaan koiraa. Veikkauksen johto painostaa kansanedustajia laatimaan heille itselleen sopivat lait, jotka mahdollistavat tulospalkkioiden kasvun.
Veikkaus toteutti 129 työntekijän irtisanomisen, joka on törkeä luku voitolliselle valtionyhtiölle. Johto pyrki alunperin 400 työntekijän irtisanomiseen.
Viimeisenä on tämä vastuuton ja agressiivinen mainonta. Se ei todellakaan ole mikään vahinko, vaan osoitus johdon halusta ruoskia Veikkaus tuloskuntoon.
Tilanne olisi helppo korjata. Kuten Osmo sanoi, Veikkauksen tulos budjettiin. Toinen tarvittava muutos olisi johdon tulospalkkioiden sitominen pelihaittoihin, luultavasti ainoa toimiva keino niiden vähentämiseksi. Näiden entisten kokoomusnuorten toiminta Veikkauksen johdossa hakee vertaistaan, lähinnä mielee tulee vain Nuorisosäätiön Haaro ja Nousiainen. Tutkimusten mukaan Suomessa ei ole korruptiota, mutta juuri nämä Veikkaukset ja Nuorisosäätiöt ovat Camorramme.
Tämä häntä heiluttaa koiraa ‑ilmiö pätee muuten myös moniin muihin valtion monopoliyhtiöihin. Esimerkiksi Suomen rautatiepolitiikka päätetään pitkälti VR:n johtoryhmässä ja postipolitiikka Postin johtoryhmässä. Valtioneuvoston omistajaohjauksella ja hallintoneuvostoilla ei ole sen paremmin osaamista kuin haluakaan kyseenalaistaa yhtiöiden johdon toimintaa tai niiden valtioon kohdistamaa lobbausta.
Kysymys on, että tulisiko monopolien lainkaan olla osakeyhtiöitä, koska selkeästi se johtaa siihen, että valtion kontrolli monopolin toimintaan pääosin häviää.
On kyllä pakko näin yhden julkisesti omistetun yhtiöän hallituksen puheenjohtajana sanoa, että virasto-organisaatio toimii erittäin huonosti operatiivista toimintaa harjoitettaessa. Miksi näin on, sitä kannattaisi pohtia jo senkin vuoksi, että moni toiminta — vaikapa piväkodit — ovat edelleen tuon kankean virasto-organisaation vankeina, mistä toiminta kyllä kärsii.
Päiväkotien ongelma Helsingissä on liian suuri, tehoton kuntarakenne. Pilkkomalla Helsinki tehokkaammiksi, pienemmiksi kunniksi saadaan päiväkotibyrokratia toimimaan.
Päiväkotien byrokratia ei muuttuisi vaikka Helsinkiin tehtäisiin kaupunginosa valtuusto malli joka vastaisi päiväkoteista koska silloin kaupunginosa hallinto ottaisi sen vastuun minkä nyt keskusjohtoinen kaupunginjohto on ottanut ja sama meno jatkuisi edelleen. Päiväkotien autonomian laajentaminen päiväkotien henkilökunnalle olisi ratkaisu koska ruohonjuuritasolla ongelmat nähdään ihan toisenlaisena kuin keskusjohtoisesti. Myös päiväkoti shoppailu (vrt. koulushoppailu) pitäisi lopettaa paitsi jos aivan poikkeustilanteissa esim asuinpaikan ja päiväkodin huonnon sijainnin takia kyseillä kaupunginosassa. Moni Helsingin kaupunginosan lähipäiväkoti sijaitsee kaukana siitä osasta kaupungingosaa jossa asuu vanhempia joiden lapsien päiväkoti on lähempänä mutta vain väärässä kaupunginosassa.
Tai sitten ongelma ei ole osakeyhtiö, vaan monopoli.
Monessa tapauksessa markkinoita on helpompi säännellä kuin vaikuttaa monopolin toimintaan. Monopolit tuppaavat olemaan vahvoja ja vaikutusvaltaisia.
Esimerkiksi tupakkatuotteet. Ei niiden sääntelyssä ole nähdäkseni ongelmia. Tuotteet ovat myyjillä piilossa, mainoksia ei näe edes internetissä, tuotepakkaukset ovat yhtä varoitustekstiä. Vaikea ymmärtää, miksi näin ei voisi olla uhkapelaamisen tai alkoholin suhteen.
Jotta pelitoiminnan valtiollisessa monipolisoinnissa olisi edes jotain järkeä, niin tuotot pitäisi olla osa valtion budjettia eikä erilaisten höpöhöpö yhdistysten kupattavana.
Raha-automaatit ovat tärkeä rahanlähde myös niille yrityksille, jotka pitävät niitä tiloissaan.
Veikkaus maksaa hyvin ja lieneekö korvaus provikkapohjainen, koska sijoittelu on niin määrätietoista.
Olipa selkeä kannanotto ja hanke, jota ainakin minä puollan mielelläni. Pari kommenttia:
»“Jos joku raittiusihminen yrittäisi sanoa, että toiminta on vastuutonta, hänet vaiennettaisiin kysymällä, haluatko todella vaarantaa lasten syöpähoidot.”
Lisäksi nuo pirulaiset yrittäisivät vaientaa raittiusihmisen sanomalla: jos monopoli ei saa agressiivisesti tuputtaa viinaa ihmisille, niin ihmiset hakevat viinaa virosta, ne juovat valvomattomina kahta kauheammin ja heidän rahat jäävät Viroon.
Minäkin siis kuittasin kansalaisaloitteen. Pahoin pelkään, ettei 50k täyty. Jokatapauksessa, todella mielenkiintoista seurata, miten päätöksentekojärjestelmämme tämän asian käsittelee: saadaanko tähän itsestäänselvään ongelmaan parannusta vai kohistaan hetki, mikään ei muutu, palataan asiaan seuraavan kerran joskus 2040-luvulla.
Kansanlaisaloitteen teksti olisi voinut olla hiukan napakampi: monissa aloitteissa on mukana ehdotettu uusi teksti. Tässäkin aloitteen laatijat olisivat tulleet miettineeksi pari tärkeää lisäyksityiskohtaa, jos olisivat kirjoittaneet uusiksi tuon “Valtioneuvoston asetus Veikkaus Oyn rahapelien toimeenpanosta”/pykälä 9.
Suurvoittoja tarjoavan loton pointtihan on siinä, että ihmisen elinikä on rajallinen, ja siksi suuren taloudellisen/sosiaalisen muutoksen minimaalinenkin mahdollisuus on niin kovin houkutteleva.
Kymppi viikossa lottoon on siinä ja siinä rajalla, että vaihtoehtosijoituksella saa aikuisen eliniän aikana merkittävää taloudellista nousua. Nuoren ei siis ehkä kannata lotota.
Jos taas elää todennäköisesti enää alle 10 vuotta ja kaikki loppuelämän aikana kertyvät säästöt menevät joka tapauksessa viime elinvuosina Esperi Carelle, ei niistä muutamasta tuhannesta ylimääräisestä eurosta ole suurta iloa. Mummojen lottointo on siis rationaalisempaa kuin lyhyen matikan ekalla todennäköisyyslaskennan oppitunnilla opetettiin — siis niin kauan kuin rahamäärät eivät ole niin suuria, että kyseessä on Osmon määritelmän mukainen uhkapeli.
Tai päinvastoin negatiivisiin yllätyksiin : todennäköisyyksien mukaan kaikki vakuutuksetkin kannattaisi perua ja vakuutusmaksut sen sijaan sijoittaa, mutta vakuutuksien ottamista ei jostain syystä pidetä samassa määrin “tyhmyytenä”.
En ole samaa mieltä. Jos vanhuksella kulutus on pienempää kuin tulot ja rahaa jää säästöön, niin eihän lottovoitto muuttaisi tässä mitään? Miksi hän lisäisi voiton saadesssaan kulutustaan, jos ei lisää sitä nykytilanteessa, vaan sen sijaan panee rahaa säästöön? Mihin tarkoitukseen hän nykytilanteessa säästäisi, ellei perinnöksi?
Ei kannata, koska epätodennäköiset negatiiviset ja positiiviset taloudelliset muutokset eivät ole symmetrisiä niiden hyvinvointivaiktuksen suhteen. Iso negatiivinen muutos aiheuttaa paljon enemmän tuhoa kuin iso positiivinen muutos parantaa elintasoa.
Ihan lottoamiseen liittyen, asiaa on testattukin. On tutkittu, kuinka onnellisia lottovoittajat ovat vuoden kuluttua voitostaan. Keskimäärin heidän onnellisuutensa on palannut samalle tasolle kuin millä se oli ennen voittoa. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ihmisellä on uskomaton kyky lisätä asioita, joita hän “tarvitsee” sitä mukaa, kun resurssit kasvavat. Sama asia selittää myös sen, miksi jotkut rikkaat ihmiset jäävät kiinni veropetoksista, vaikka olisivat saaneet erinomaisen elämän silläkin tulolla, mitä rehellisesti verot maksamalla heille olisi jäänyt käteen.
Mutta jos et tuota vakuutus vs. lottoamisjuttua usko, niin mieti, mitä omalle taloudellesi tapahtuisi, jos joutuisit yhtäkkiä maksamaan vaikkapa 20 000 euroa? Vertaa tätä siihen, että yhtäkkiä saisit 20 000 euroa. Veikkaisin, että edellisellä olisi suurempi vaikutus hyvinvointiisi kuin jälkimmäisellä. Siksi sinun kannattaa ennemmin maksaa tasaisesti siitä, ettet koe edellistä, muttei siitä, että saisit mahdollisuuden kokea jälkimmäisen.
Se säästäminen on hetkellistä ja ohimenevää, jos olet vanhus Suomessa. Lottovoitto nostaisi pois siitä pikaisesti lähestyvästä hoivakodin 5000€/kk (tjsp) kannustinloukusta — hyvin harvalla on varaa maksaa tuota omasta eläkkeestään ja mahdollisesti kerätyt perinnötkin hupenevat äkkiä, varsinkin kun pesään ehkä jäävä asuntovarallisuus on todennäköisesti pks ulkopuolella paljon vähäisempää kuin 20 vuotta sitten kuviteltiin. Jos taas päästään lottovoittolukemiin, voi ainakin teoriassa maksaa omasta pussistaan hoitoa — ehkä jopa ihmisarvoisempaa ja kiirettömämpää sellaista — viimeisten vuosien ajan, ja jättää vielä sitä perintöäkin jos ja kun se on itselle tärkeää. Siis teoriani on tiivistettynä että… suomalainen tarveharkinta kannustaa ihmisiä uhkapelaajiksi?
Vakuutusten suhteen sanoisin näin: varmasti totta että negatiiviset muutokset vaikuttavat vahvemmin sekä oman kokemuksen että erityisesti äkkinäisen maksukustannuksen kerrannaisvaikutuksien takia. Kirpaisisihan se itseäni pahasti, jos joutuisin maksamaan yhtäkkiä 20000€, mutta tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni on vielä riittävän vakaa (koputetaan päätä!) että jos saisin 20000€ “sijoituksella” säästettyä 50000€ seuraavan viiden vuoden aikana, jättäisin vakuutuksen ottamatta. Jos taas joutuisin heti asunnottomaksi tuollaisen laskun tullessa, vakuutus olisi “pakko” ottaa. Tässä mielessä uhkapeli-analogia on mielestäni hyödyllinen, vakuutukset ovat samalla lailla regressiivinen vero.
Lottoamisessa on järkeä niille, kellä ei olisi muuten mahdollisuutta säästää itselleen riittävää varallisuutta. Se antaa mahdollisuuden nousta köyhyydestä rikkauksiin, ja jos sitä mahdollisuutta ei muuten ole, niin lotto antaa edes pienen oljenkorjen. Parempi pieni toivo rikastumisesta kuin varma köyhyys koko loppuelämän. Köyhien siis kannattaa lotota (ja keskimäärin köyhtyä vielä lisää), hyvätuloisten taas ei, koska hyvätuloiset voivat saavuttaa riittävän elintason ilmankin lottoa.
Tilanne on kääntäen vastaava vakuutusten kanssa. Vakuutusyhtiöt tekevät voittoa, joten keskimäärin vakuutusten ottaminen on tappiollista kuluttajille. Vakuutuksia otetaankin siksi yleensä vain sellaisten tapahtumien varalta, joiden taloudellinen vaikutus olisi merkittävä tai jopa musertava kuluttajan omalle taloudelle. Monien vakuutettujen tapahtumien todennäköisyys on todella pieni, mutta harva haluaa ottaa sitä riskiä, että todennäköisyys sattuu juuri omalle kohdalle ja mahdollisesti pilaa koko elämän.
Minusta köyhyys ja rikkaus eivät ole mitään binäärivaihtoehtoja. Jos köyhä menettää vaikkapa tonnin vuodessa uhkapelaamiseen, niin se vastaa sitä, että hän voisi tehdä ulkomaanlomamatkan kerran vuodessa sen sijaan, että matka jää tekemättä, kun rahat ovat loppu. Tämä olettaen, että uhkapeliin menevät rahat eivät ole pois välttämättömästä kulutuksesta. Jos ovat, niin sitten se säästetty raha on vieläkin tärkeämpi omassa taskussa kuin lottokupongeissa.
Ymmärrän lottoamisen siinä mielessä, että tehdään yksi rivi viikossa (mitä se nyt sitten maksaakin euron pari) ja siten ostetaan tuo oljenkorsi ja jännitysmomentti käytännössä menettämättä mitenkään merkittävästi rahaa.
Aivan, mutta riskiaversion pitäisikin olla normaali tila. Eli ihmisten pitäisikin olla enemmän peloissaan epätodennäköisiä huonon onnen tapahtumia ja varautua niihin vakuutuksin kuin satsata epätodennäköisiin hyvän onnen tapahtumiin. Lähes aina siitä, että menettää vaikkapa kymppitonnin, on enemmän haittaa omalle hyvinvoinnille kuin siitä on etua, että saa kymppitonnin. Edellinen voi viedä elämän kokonaan raiteiltaan. Jälkimmäinen tuhlataan todennäköisesti johonkin kivaan, joka vähän aikaa tuo iloa.
Lotossa ei tosiaan ole mitään järkeä, ellei oteta huomioon sen tuomaa jännitystä ja jännittämisestä tulevaa mielihyvää. Lotto ei käytännössä anna mitään mahdollisuutta nousta mihinkään, mutta tarjoaa hieman hupia.
Kasinolla pelattava ruletti olisi lottoa paljon parempi käänteinen esimekki vakuutuksille. Ruletissa palautusprosentti on olennaisesti paremi kuin lotossa.
Loton ehkä paras puoli uhkapelinä on se, että siinä oma pelaaminen on suht helppo lopettaa pieniin panoksiin ja silti säilyttää suuren potin voittamisen mahdollisuus. Tämä siitä huolimatta, että palautusprosentti on huono.
Jos hyväksyy sen, että voittamisen odotusarvo on negatiivinen, mutta haluaa silti pelata siinä toivossa, että ehkä rikastuisi, jos kävisi hyvä tuuri, mutta ei halua riskeerata mitenkään merkittävää summaa rahaa, niin on vaikea keksiä lottoa parempaa peliä. Kaikissa muissa pelimuodoissa on joko pakko panna paljon isompia panoksia, jotta suurvoittoon on mitään mahdollisuuksia tai sitten on käytävä hirvittävän hyvä tuuri alussa suht pitkään, että pääsee pelaamaan siitä suuresta potista, vaikka aloitti pienellä panoksella (tosin tässäkin tilanteessa on faktuaalisesti kyse siitä, että panee ison panoksen, vaikka se onkin voitettua rahaa).
Eli siis psykologisesti ihmiselle on mukavampi tilanne, että eurolla pääsee kiinni miljoonan voittomahdollisuuteen, vaikka se voiton todennäköisyys olisikin sitten sellainen, että keskimääräiseksi palautusprosentiksi tulee 50%, kuin se ruletin vastaava, että pitää panna 27 000 euroa peliin, jotta saa mahdollisuuden voittaa miljoonan, vaikka se palautusprosentti sitten olisikin 36/37.
Toisia ihmisiä vastaan pelaaminen pokerissa tai urheilussa oman suosikkijoukkueen puolesta veikkaaminen ovat sitten omia lukujaan. Edellisessä lienee hyvällä pelitaidolla oikeasti mahdollista voittaa jatkuvasti rahaa ja jälkimmäisessä pääpaino on itse pelin jännittämisessä ja veto siinä sivussa tuo vain lisämakua, eikä ole itse uhkapelaamisen pääkohde.
Jätät mainitsematta yhteiskunnallisen hyödyn, jonka tämä oljenkorsi myös tuottaa: ihmisellä on laillinen tie vaurauteen. Se pieni toivonkipinä, jonka lotto antaa, voi pitää ihmisen poissa rikosten ja kapinan tieltä.
Toivon kipinä, mutta ei realistista tietä vaurauteen. Päävoiton voittaa kerran 350 000 vuodessa, josd lottoaa joka viikko.Todennäköisyys yhtä suuri kuin se, että löytää etsimänsä henkilön soittamlala satunnaisesti valittuun puhelinnumeroon.
Suurimmalle osalle lottoaminen on viikottainen tapa ja arpomisen seuraaminen saunanjälkeinen rituaali ja muutama ropo, jonka siihen laittaa, hukkuu yleiseen rahakäytön kohinaan. Vai meinasitko vaurastua säästämällä euron, pari viikossa? Voisiko yhden cafelattekupin ostamatta jättämisellä säästää enemmän?
Todennäköisyyden laskeminen lottovoitosta on silkkaa ajanhukkaa ja osoittaa vain, että osaa aritmetiikkaa.
Lotto on oopiumia kansalle, jolta puuttuu usko kuolemanjälkeiseenn elämään. En väittänytkään, että se olisi rationaalinen tapa pitää kansa tyytyväisenä. Ei: kyse on kyynisestä tavasta köyhdyttää ja rauhoittaa köyhiä tarjoamalla heille täysin irrationaalinen toivon kipinä.
Pascalin vedonlyönnin hengessä uskonto on itse asiassa parempi ja rehellisempi rauhoitusaine. Odotusarvo voitolle on paljon lottoa suurempi.
Hyvä kirjoitus! Olen ehdotuksistasi samaa mieltä, mutta en voi nähdä uhkapelaamista huumeiden käyttöön verrattavana paheena. Elin itse 9 vuotta pokeriammattilaisena, mutta nykyisin hankin pelaamalla vain vähän lisätuloja. Jatkaisin pelaamista, vaikka en pystyisikään pelaamaan voitollisesti, koska pelaaminen on hauskaa. Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka pelaa paljon pokeria ja vedonlyöntiä, mutta eivät pelaa yli-varojensa.
Tasapuolisuuden vuoksi voisi mainita, että Veikkauksen hallituksessa on muidenkin puolueiden kuin Kokoomuksen edustajia. Keskustalta Puumala, SDP:ltä Urpilainen ja PS/Sin Vistbacka. Hallintoneuvostossa sitten muillakin puolueilla edustusta, yhteensä 13 kansanedustajaa.
Pointti oli kai se, että ne Kokoomuksen edustajat edustivat urheilupiirejä, jotka ovat riippuvaisia Veikkaukselta tulevasta rahoituksesta. Heillä on siis paljon suurempi motivaatio olla tekemättä mitään, mikä vähentäisi rahavirtaa. Henkilöillä, joilla ei ole samanlaisia liitoksia, ei todennäköisesti ole samanlaista perusvastustusta peliriippuvaisuutta vastaan kohdistetuista toimista, jotka vähentäisivät Veikkauksen tuloja, vaikka he sitten edustaisivatkin poliittisia puolueita,
Minä käytin kokoomusta esimerkkinä vain, koska nämä olivat avoimesti julistaneet, että paikka kuuluu urheilusiiven edustajille, koska se tarkoitti, että hallituksessa ollaan maksimoimassa pelaajien menetyksiä. Tarkoitus ei ollut mollata kokoomusta erikseen.
“Joku kirjoitti, että suomalaiset olisivat paljon varakkaampia, jos olisivat sijoittaneet pörssiin ne rahat, jotka ovat haaskanneet Lottoon. Toden totta. Kymppi vaikkapa osakeindeksiin joka viikko kymmenen vuoden ajan ja omistaisin nyt liki 10 000 euroa.”
Tähän liittyen kertoisin erinomaisesta tavasta saada ihmiset oikeasti säästämään rahaa. Idea olisi siis se, että tähän “peliin” pääsemiseksi, pitäisi maksaa samalla tavoin kuin lottoon. Sen sijaan, että peli arvoisi joka viikko numeron ja jakaisi kaikkien peliin panemat rahat voittajalle, se sijoittaisi rahat vaikka sitten pörssiin ja sitten vuoden päästä jakaisi osan tuotosta satunnaisina uhkapelivoittoina peliin osallistuneille. Ero lottoon olisi kuitenkin siinä, että todellisuudessa kyse olisi kuitenkin sijoituksesta. Kaikkien peliin osallistuneiden pääoma kasvaisi tai ainakin pysyisi samassa niin kuin sijoituksissa se tuppaa tekemään. Uhkapelin osuus tässä olisi vain se, että sillä hyödynnettäisiin ihmisen luontainen halu uhkapelata ihmisen luontaisen säästämishaluttomuuden kumoamiseen. Psykologisella kikalla saataisiin ihmiset tekemään jotain heille itselleen hyödyllistä (=panemaan rahaa pahanpäivän varalle) sen sijaan, että tekisivät itselleen haitallista (=uhkapelaisivat rahansa pois).
Tietenkin pelinpitäjä ottaisi tässä omansa pois ihan niin kuin sijoituksissa yleensäkin, mutta jos kyse olisi vaikkapa tylsästä indeksisijoituksesta, sen osuus tässä olisi minimaalisen pieni.
Idea ei ole omani, ja siitä voi pidemmin kuunnella podcast lähetyksen täältä: http://freakonomics.com/podcast/say-no-no-lose-lottery-rebroadcast/
Reguloidun monopolin toivominen on kuin valistuneen diktaattorin kannattaminen itsevaltiaaksi.
Miksi monopoli tekisi mitä käsketään? Miksi sen johtajat eivät voitelisi monopolin valvojia jne?
Joo, ehkä sinne onnistutaan valitsemaan kerran tai kaksi se korruptoitumaton jeesus toimitusjohtajaksi, mutta ennemmin tai myöhemmin 110%:sesti altruistista johtajaa ei löydy ja korruptio alkaa.
Ja sitten päädytään vähitellen nykytilaan.
Jos emme ole valmiita aidosti muuttamaan järjestelmää, niin muutetaan ainoastaan tuota korvamerkkaamis mielikuvaa: markkinoidaan asia niin, että osa veikkauksen tuotoista käytetään poliitikkojen palkkoihin. Tämä pelkkä silmänkääntötemppu voisi auttaa Veikkausta pääsemään lähemmäs tavoitetta pelihaittojen vähentämisessä. Ihmiset tuskin haluavat viimeisillä roposillaan tukea suuripalkkaisia poliitikkoja.
Tilanne mihin Veikkauksessa on tultu ei ole sattuma tai kyse muutamasta epäonnistuneesta mainoksesta. Se on tietoinen stragetinen valinta. Vuosittainen maksimaalinen tulos, mikä on sidottu myös mittareihin arvioitaessa muita rahapelitoiminnan tavoitteita, esim. stragetiapalkkioihin.
Itseasiassa tähän periaatteeseen siirryttiin jo tuolloisen RAY:n aikoihin jo toistakymmentä vuotta sitten pitämäällä kentällä maksimaalinen määrä automaatteja mitä laki salli. Samalla kun tuotekehityksessä keskityttiin entistä visuaallisesti näyttävimpiin ja koukuttavimpiin automaatteihin.
Kehitys kyllä sitten näkyi tuloksissa. Hyvällä paikalla olevalla liikenneasemalla saattoi vuositulo olla lähes miljoona euroa, ja siitä 17 % liiketilan pitäjälle.
Elikkä edunsaajien verkosto niin poliittisella kuin taloudellisella taholla on niin vankka, että mistä löytyisi se taho joka perustavanlaatuisesti puuttuisi tähän järjestelmään. Siihen en usko.
Aina on pelattu ja tullaan pelaamaan, ja enkä oikein usko vaikka on järjestelmä millainen tahansa että haittapelaamisestä täysin päästään.
Osmon kirjoitus on erittäin hyvä ja analyyttinen, muuta siitä huolimatta ei aijo allekirjoittaa vetoomusta.
Miksei päästäisi? Ei se nyt ole mikään mahdoton tehtävä poistaa avointa joka paikassa kaikuvaa ja välkkyvää mainontaa ja pelikoneita. Nettipelaamisenkin torjuntaan on olemassa yllättävän tehokkaita keinoja.
Täysin aukottomasti valvontaverkon läpi livahtavaa pelaamista ei tietenkään pysty kitkemään sen enempää kuin muutakaan järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta väittäisin etta aika suuri osa rajoitusten hyödyistä saadaan jo siinä vaiheessa, kun laittoman nettihedelmäpelin voittojen kotiuttaminen vaatii dark webin ja bitcoinien käyttöä… Ja sille tasolle pääsee ihan hyvin jo nyt käytössä olevilla teknisillä ratkaisuilla.
Tärkeä aihe! Mielestäni uhkapeleille pitäisi tehdä myös sama ankeutus kuin tupakalle. Ei mainontaa, ei värejä tai ääniä (ankeat peliautomaatit), ja automaatit vain pelihalleihin.
Eihän siellä ole vielä kuin päälle 20 000 kannattajaa ja aika loppuu jo syyskuussa. Mistä taikoisimme yhtäkkiä 30 000 kannattajaa?
Onpa täällä illiberaalia porukkaa. Luonnollisesti veikkauksen monopoli tulisi purkaa ja ottaa käyttöön lisenssijärjestelmä, joka takaa toimijoiden vakavaraisuuden maksaa ulos pelivoitot. EU maista Malta on lähinnä hyvää systeemiä. Aikuisten ihmisten olisi hyvä toimia aikuismaisesti ja ottaa vastuu omista teoistaan. Pelaaminen on vapaaehtoista, en ymmärrä, mitä ”uhkaa” siinä harjoitetaan. Lisäksi vedonlyöntipelit ja pokeri ovat taitopelejä, mutta on sloteillakin paikkansa kerätä hölmöiltä rahat.
Tupakkaankin taidettiin rinnastaa. Tupakoinnilla on kyllä vakavammat ulkoisvaikutukset tupakoimattomiin ja siksi siinä tarvitaan rajoituksia. Yksi keino voisi olla tupakan monopolimyynti, johon saisi ostoluvan pyynnöstä. Hakiessa pitäisi allekirjoittaa sitova sopimus luopua julkisesti rahoitettujen terveyspalveluiden käytöstä loppuiäksi. Jos siis pinkka kestää, voisi harrastaa sauhuttelua, kunhan ei altista muita syövälle.
Peliriippuvuus on huumeriippuvuuteen rinnastuva ongelma, joka tuhoaa yksilön täysin. Tämä on todettu jopa aivotutkimuksella. Jos heroiini ei sovi vapaisiin markkinoihin, eivät uhkapelitkään sovi.
Kaikki addiktiot voivat olla ongelmallisia yksilöille. Mutta miksi pienen vähemmistön ongelmien vuoksi pitää rankasti rajoittaa koko populaatiota?
The economist tosiaan vapauttaisi huumeet ainakin monopolimyyntiin asti, pois rikollisten käsistä. Eikai kukaan järkevä ihminen juuri sellaista voisi vastustaa? Heroiinihan oli aikoinaan Bayernin kärkilääkkeitä yhdessä aspiriinin kanssa. Sen käytöstä ei (pl. poltettava versio) aiheudu suoria negatiivisia ulkoisvaikutuksia sivullisille. Tietenkin huumeet ovat haitallisia terveydelle, mutta ei
”huumeiden vastainen sota” tai muu hullutus auta vaan luo uusia ongelmia. Ihmisten järkeen pitää vaan vähitellen oppia luottamaan, eikä ajatella aikuisia kansalaisia holhottavina lapsina.
Addiktiot ovat ilmeisesti usein geneettisiä. Eikö olisi parempi, jos haitalliset geenit karsiutuvat vähitellen, kuin että yhteiskunta pyrkii suojelemaan kaikelta, joka suosii huonoja geenejä ja elämäntapoja ja vähitellen heikentää yhteistä geenipoolia? Yleisemmälläkin tasolla, kuten bell curve kirjan kirjoittajat jo 90-luvulla totesivat.
Liberaali tai libertaari ajattelu ei taida Suomessa olla kovin yleistä.
Evoluution oppikirjoilla saa laskettua että tuo veisi satoja tuhansia vuosia. Miljoonien lapsiperheiden suomalaiset aivot posautettuna pellolle pelivelkaisten ampumana geenipoistumaa odotellessa on liian brutaali hinta.
Miksi ehdotat monopolimyyntiä, jos kerran ihmiset eivät tarvitse mitään holhousta huumeisiin sen enempää kuin leipäänkään? Minusta tuntuu siltä, että sittenkin sisäistät itsekin sen, että huumeet eivät ole ihan sama juttu kuin muut asiat.
Tuo aikuisiin viittaaminenkin on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se olettaa, että jotenkin sen, että kun ihmiset pääsevät 18:n vuoden ikään, he eivät enää tee oman hyvinvointinsa kannalta typeriä päätöksiä, joilta heitä kannattaisi itseään suojella.
Olen kanssasi samaa mieltä, että etenkin huumeiden kohdalla holhoustoimenpiteistä voi hyvinkin olla nettomääräisesti enemmän haittaa kuin mitä niillä saavutetaan, mutta en suoranaisesti ole valmis hyväksymään sitä ajatusta, että ihmisten holhous kaikessa ja aina johtaa huonompaan lopputulokseen kuin se, että päätöksenteko jätetään “vastuullisten aikuisten” omille harteille. Etenkin asioissa, joissa itse holhottava asia vaikuttaa ihmisen päätöksentekokykyyn (kuten on asia huumeissa tai uhkapelissä), on minusta aika naivia olettaa, että ihmiset sitten tekisivät päätöksiä näissä asioissa puhtaan rationaalisesti.
The economist ehdottaa monopolimyyntiä ja vähintään sitä varmaan useimmat asiaa pohtimaan vaivautuvat kannattavat. Minä en ehdottanut niin. Laitat sanoja suuhuni.
Itse menisin pidemmälle ja vapauttaisin päihteetkin lisenssinalaiseen vähittäismyyntiin, kuten kannabis useissa USAn osavaltiossa. Jonkinlainen haittojen vero-ohjaus saattaisi olla paikallaan. Mahdollisesti myynnin voisi vapauttaa täysinkin, ilman lisenssivaatimusta. Alkoholin tavoin olen taipuvainen ottamaan lähtökohdaksi jonkinlaisen ikärajarajoitteen, josta voi sitten tietopohjaisesti väitellä.
On tiedossa, että jotkut kyynisesti käyttävät ihmisten addiktioita hyväkseen, mutta tilanne on pahin nykyisellään, kun laittomat päihteet ovat kovien rikollisten käsissä. Lisääntyvä Vapaus ei pahenna tilannetta, vaan parantaa sitä. Kovan rikollisuuden ja yhteiskunnan kontrollin paineessa eläminen tuskin on päihdeongelmaiselle helppoa nyt. Jos kaikki aika ja raha ei mene addiktioon, olisi mahdollista elää kontribuoiden yhteiskuntaan. Ainakaan ei tarvitsisi tehtailla jatkuvasti omaisuus ja väkivaltarikoksia, joten yhteiskunnalliset haitat varmasti vähenisivät.
Tämä koko blogihan lähtee nimenomaan siitä, että Veikkauksen toiminnassa on havaittavissa sitä samaa kyynisyyttä ja toiminta on kaksinaamaista.
Luonnollisesti vaaran aiheuttamisesta muille eli vaikka ajoneuvon kuljettamisesta päihtyneenä tulisi kuitenkin rangaista, mielellään selvästi ankaramminkin kuin nykyään. Aggressiot ja väkivalta päihtyneenä ehdottomasti tuomittava ankarammin juridisesti ja ”sosiaalisesti”. Ja vastuullisiin työtehtäviin ilman muuta voitava vaatia tiukka päihdeseula ja testit.
Päihteillä, myös laillisilla, on vakavat haittansa ja ehdottomasti lasten ja nuorten kasvatuksessa on se tuotava esiin turhia pelottelematta. Holhoaminen ei ole poistanut Suomesta edes aivan tolkutonta humalahakuista juomista. Alkoholiaddiktoituville järkevin vaihtoehto taitaa olla täysraittius, mutta sitä ei yksilölle voi oikein avoimessa yhteiskunnassa pakottaa, joten mentäköön vapaudella, joka enemmistölle sopiikin.
Tietenkin ihmiset toimivat osin epärationaalisesti, osa enemmän, osa vähemmän. Vapaus valita on kuitenkin yhteiskunnallisesti tärkeä arvo.
Ehkä offtopicin voi rajoittaa suunnilleen tähän.
Länsimainen demokratia:
Itse menisin pidemmälle ja vapauttaisin päihteetkin lisenssinalaiseen vähittäismyyntiin, kuten kannabis useissa USAn osavaltiossa. Jonkinlainen haittojen vero-ohjaus saattaisi olla paikallaan. Mahdollisesti myynnin voisi vapauttaa täysinkin, ilman lisenssivaatimusta. Alkoholin tavoin olen taipuvainen ottamaan lähtökohdaksi jonkinlaisen ikärajarajoitteen, josta voi sitten tietopohjaisesti väitellä.
Niisä 18 .Yhdysvaltain osavaltioissa joissa kannabis on sallittua on kannabiksen myynti rajoitettu vain osavaltiossa pysyvästi asuville osavaltion kansalaisille joiden on todistettava henkilöllisyys oston yhteydessä. Tämä on sinänsä Yhdysvaltain osavaltioissa suhteellisen helppoa koska ajokortti joka on ainoa henkilöllisyystodistus on osavaltio kohtainen jossa lukee selvästi osavaltion nimi ja missä piirikunnassa se on myönnett. Näin kontrolli toimii niin että kannabis-turismia ei ole mahdollisuutta harjoittaa. Uruguayssa on kansallinen henkilöllisyystodistus järtestelmä jossa on henkilötiedot osto-oikeutta varten (vrt. viinakortti) . Ulkomaalaiset jotka tulevat Uruguayhin voivat ostaa rajanylitys paikoilta (lentoasemat, satamat ja maarajan ylityspaikat) oman yhden käynnin aikaisen kannabis-passin joka on maksullinen. Se luovutetaan rajalla on poistuu maasta.
Aika vahvaa puolustusta sai poliisin pyörittämä huumemonopoli siinä vaiheessa, kun poliiseja pidäteltiin.
Eikä se toiminta tainnut mihinkään muuttua. Edelleen monopoli on olemassa ja piiri pyörii.
Tämä se ydin on. Kysynnällä, millä tahansa, on taipumus tyydyttyä joko laillisesti tai laittomasti. Siksi on parempi ottaa myös perushuumeiden kysynnän tyydyttäminen yhteiskunnan haltuun, jottei käy kuten muutamissa maissa, joissa varakkaat huumekartellit hallitsevat a.o. maata de’facto. Euroopassakin peli rauhoitttisi, kun Alkon kaltaiset systeemit syrjäyttäisivät huumeden epämääräiset jakeluverkostot ja asiakashankinnan.
Peliriippuvaisia on niin vähän, ettei sillä sinänsä ole merkitystä, mutta vapauttamalla markkinat saadaan valtiolle parempi tuotto. Siinä ohessa eriytetään valvonta ja pelien tuotanto, mikä itse asiassa parantaa peliriippuvaisten asemaa.
Peliriippuvaisia on vähän, mutta Veikkauksen tuloista he ovat enemmistö.
Olisi Veikkaukselta liberaalia sallia pelaajien itselleen asettamat määräaikaiset tai lopulliset pelikiellot, jotka kylläkin edellyttäisivät pakollista tunnistautumista joko Veikkaus-kortilla tai muulla henkilökortilla (tekninen valmius jo on). Veikkaus ei siis salli ihmisten käyttävän omaa “vapaata” tahtoaan tehokkaasti.
Tutkimusten mukaan peliriippuvuus on ensisijaisesti neurobiologispohjainen impulssikontrollihäiriö, ja jo muutaman tunnin tekninen sekä pakottava viivytys tarpeen toteuttamiseksi poistaa sen useimmilta tehokkaasti. Siksi lotto ja keno eivät ole peliautomaattien veroisia koukuttajia. Mm. mt-ongelmainen ja pientä eläkettä nauttiva nuori kaverini on pelannut aikaani yhdessä illassa yli 400 euroa kolikkopeleihin, joten tiedän jotain ilmiön älyttömyydestä. Ei lopulta kovin hauskaa, mutta onneksi hänen lääkäriäitinsä kustansi kuukauden menot ja pikavipit.
Peliriippuvuuden ulkoisvaikutukset ovat huomattavia myös heikentäessään kokonaisten perheiden talouksia, jolloin myös lapset voivat jäädä vaille asiallista vaatetusta ja muuta elatusta. Peliriippuvainen voi olla myös masentunut ja ahdistunut, jolloin koko lähipiiri kärsii siitä. Uskon, että vuosittain tapahtuu myös vähintään useita itsemurhia Veikkauksen romuttaman talouden takia. Juuri ketään ei kiinnosta.
Itse olen pitänyt veikkaamista ja lottoamista harmittomana ajanvietteenä, olkoot että mahdollisuus voittaa mitään suurempia summia on olematon.
Ihmiset jotka ovat innokkaita penkki- tai oikeita urheilijoita ovat varmaan toista mieltä Veikkauksen monopolista kuin mitä täällä esitetty. Penkkiurheilijathan valittavat koko ajan siitä että suomalaiset eivät menesty riittävästi kansainvälisissä kisoissa ja pitävät riittämätöntä rahoitusta syynä.Veikkaaminen ja lottoaminen, vaikka ei voittaisi mitään, on kuin pistäisi rahaa pankkiin että oma lempiurheilulaji saa tukea.
Mutta jotain kummallista on muutamassa vuodessa tapahtunut. Ilmeisesti Veikkauksen, RAY:n ja Suomen Hippoksen pelitoiminnan fuusioituminen on johanut ylilyönteihin. Pelejä on yksinkertaisesti liikaa, ja kaikki eivät ymmärrä miten uudet pelit toimivat. Mainokset on suunnattu lapsenmielisille ja vähä-älyisille, strategia tähtää siihen että suurpelaajat saadan “sitouduttua”.
Ainoa hyvä puoli on että pelaamiseen vaaditaan 18 vuoden ikää. Ehkä se saa nuoremman polven tajuamaan että hölmöläisen hommaa, ja Oy Veikkaus Ab joutuu pelaajien puutteessa lopettamaan v 2050.
Sitä 18 vuoden ikää ei kontrolloida mitenkään. Selvästi nuorempia näkyy peliautomaateilla.
Olen kyllä nähnyt kontrollointia esimerkiksi Helsingin ytimen S‑marketissa, kassa (kassalta käsin voidaan sulkea automaatti) keskeyttää alaikäisen pelin ja kysyy paperit. Tosin tätä näki enemmän vuosi-pari sitten. Omassa nuoruudessani silloista 15 vuoden ikärajaa ei valvonut kukaan.
Mulla on samanlaisia havaintoja.
Olen itse miettinyt sitä, onko Veikkauksen selvästi aggressiivisempi mainonnan linja seurausta EU Komission päätöksestä siirtää rahapelien valvonta kansallisille tuomioistumille pari vuotta sitten. Eli kävikö niin, että uhka Komission puuttumisesta pieneni merkittävästi ja erinomainen verkostoituminen suomalaisiin päätöksentekijöihin pitää kansallisen puuttumisen riskin pienenä. Ja kun riskit ovat hallinnassa, voidaan kääntää ruuvia tiukemmalle ja poliitikotkin voivat vaaratta lipsauttaa lypsylehmävertauksia. Nytkin keskustelussa monelta Veikkauksen puolustajalta tuntuu unohtuvan se, mikä on hyväksyttävä syy monopolille ja mikä ei.
Mainokset muuten tietenkin suunnataan niiden kohderyhmälle. Kohderyhmään kuulumattomia ne eivät yleensä vakuuta tai innosta. Veikkauksen keskeisin kohderyhmä on paljon pelaavat. Totta kai, mikä tahansa yritys satsaa niihin 20%:iin asiakkaista, jotka tuovat 80% myynnistä ja yli 100% voitoista.
Allaoleva kuvaa hyvin Veikkauksen johtoa, hallitusta ja ikävä kyllä myös monia Veikkauksen edunsaajia:
Nykyinen Veikkaus on yhdistettynä entinen RAY, Toto ja Veikkaus.
RAY:n perua ovat peliautomaatit, mutta vastavasti RAY tunnisti ongelman ja osaamista firmassa pitäisi olla omasta takaa.
Ilmeisesti organisaation kasvaessa rahapeliosaaminen katosi johdosta? Poliitinen ohjaus painottaa tuottoja ja niiden kasva. Saman aikaan lotto-kansa ikääntyy ja vähenee, joten paineet ovat suuret.
Periaatteessa Vekkauksen tehtävä on tarjota sellaiset rahapelimahdollisuudet, joilla pidetään rahat Suomessa ja samalla haitat kurissa. Tulosohjauksessa ministeri taisi ne unohtaa.
Pelihaitoissa nopeatahtiset pelit ovat vaarallisia, eteekin peliautomaatit. Kerta viikossa pelattava lotto ja vastaavat jäähdyttävät pelihimoa ja tarvetta saada tappio takaisin pelaamalla lisää.
Uuden Veikkauksen kohdalla lienee tarvetta niin muutoksiin ylemmässä johdossa, hallinnon prosesseissa ja erityisesti ohjaustavassa. Kultuuriministerille Veikkauksen tuotot ovat kiva asia, koska valtiovarainmiminteriö ei vahdi niitä kuten verorahoja, ehkä pitäisi. Yritysjohto taas tekee sen mistä sille maksetaan ja kannustetaan. Tulosmittariston balanssi on tarpeen.
Ulkomaiset toimijat eivät nekään ole muusta kiinnostuneita kuin tuotosta, joten ratkaisua ei sieltäkään löydy.
Veikkaus mainostaa näkyvästi urheilutapahtumissa, myös ja erityisesti nuorille. Onko sihen tarvetta vai onko se piilotukea tai jotain muuta kummallista?
Seuraava kysymys: onko urheilu niin tylsää, ettei sitä pysty seuraamaan kuin kännissä? Ilmeisesti ajatushautomoiden rahoitusta tulee lobbareilta, ainakin tupakkateollisuudelta. Tavoite on “vapaampi yhteiskunta”, siis jossa tupakan ja alkoholin rajoitteita olisi vähemmän, haitoista ei niin väliä.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/ajatuspajoissa-haisee-tupakka-tupakkateollisuus-tukee-ajatushautomoita-jotka-kritisoivat-valtioita-ja-poliitikkoja-holhoamisesta/
Anekdootti: Eilen kioskin edustalla kuulin kuinka epäsiisti nuori mies valitti kaverilleen, kuinka ulosotto vie häneltä 900 euroa kuussa. Kioskin kassalla hän mietti hetken, mikä pankkikortti mahtaa enää toimia. Hän osti vain tupakkaa ja kenokuponkeja.
Joku viisas on aikanaan sanonut osuvasti: “Lotto on lisävero tyhmille”.
Loton voittomahdollisuudet voi konretisoida seuraavasti:
Loton päävoiton todennäkäisyys on 1/18 miljoonasta. Se on sama kuin 1 cm / 180 km.
Fillaroidaan Helsinkin Rautatieasemalta Tampereen Rautatieasemalle (autotietä pitäisi ajaa vielä 10km Tampereen ohi), ja tältä 180 km matkalta täytyisi valita oikea 1 cm siivu. Ei siis riitä että osuu oikeaan tienhaaraan, tai edes oikean postilaatikon kohdalle vaan täsmälleen oikea 1cm siivu.
Jopa moni tunnettu vasemmistopoliitikko naiivisti puolustaa Veikkauksen moraalisesti ilmeisen kestämätöntä toimintaa sillä ajatuksella, että se tuottaa näkyvää hyvää eräille tahoille (poliitikoiden lähellä on runsaasti kolmannen sektorin toimijoita, jotka osaavat kertoa hyödyistä), joten toisille ihmisille aiheutuva näkymättömämpi ja etäisempi kärsimys on hyväksyttävää.
Henkilökohtaisesti uskon, että Veikkaus tuottaa peliongelmaisille (myös heidän lähipiireilleen) yhteensä tuntuvasti enemmän kärsimystä kuin kolmannen sektorin järjestöt tuottavat inhimillistä hyötyä ja iloa toisille. Ja vaikka asia olisi toisin, niin toisille tuotettavaa hyvää ei voi moraalisesti kestävästi puolustaa toisille ihmisille tuotettavalla kärsimyksellä. Muutoin orjuus olisi moraalisesti kestävä tapa kustantaa vähemmän epäonnekkaiden hyvinvointipalvelut.
Uskon jonkun rehellisen poliitikon tai muun tahon vielä kantelevan asiasta EU:n elimille, jotta EU voisi tuhota Veikkauksen moraalittoman monopoliaseman vapauttamalla kilpailun. Se olisi varmasti omiaan herättämään etenkin lainsäätäjän halun rajoittaa pelihaittoja. Sairas kytkös “hyväntekeväisyyden” ja köyhien/kipeiden kuppauksen välillä on purettavissa vain noin radikaalilla tavalla, sillä pehmeämpi tapa ei ole toiminut eikä toimi.
Olisi toivottavaa, että blogistin lisäksi myös muut sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta kiinnostuneet poliittiset vaikuttajat heräisivät korjaamaan yhden suuren yhteiskunnallisen epäkohdan. Toisen hyöty ei saa milloinkaan oikeuttaa toisen kärsimystä. Toisin argumentoivat päättäjät saisivat hävetä.
Aamen. Veikkauksen itseregulointia on nyt kokeiltu vuodesta 1940, kun Veikkaus perustettiin ja sen lopputuloksena Suomessa pelataan maailman toiseksi eniten uhkapelejä per capita. Harhaisia ovat mielestäni ne, joiden mielestä nykytilanne on paras mahdollinen ja mitään ei saa muuttaa, kun tulokset ovat näin ala-arvoisia. Jos pukkia ei saa päästää muuallakaan kaalimaan vartijaksi, miksi Veikkaus olisi jotenkin muita parempi taho se tekemään? Monopolia sinällään en halua purkaa, koska jollain lailla uhkapelejä on säänneltävä, mutta nykymuodossaan se maksimoi ongelmapelaajilta revittäviä voittoja eikä suorita sääntelyä.
Veikkauksen johto on ollut röyhkeästi lobbaamassa nettiblokkeja ja rahansiirronestoja ulkomaalaisiin (ETA-alueella toimiviin laillisiin) peliyhtiöihin. Voidaan jo puhua sensuurista, jos nettiä rajataan jonkun yhtiön taloudellisen aseman turvaamiseksi. Toivottavasti poliitikot eivät mene tähän lankaan ja ottavat asioista selvää. Ulkomaille pelaaminen ei ole laitonta, sellaista lakipykälää ei ole.
Tuohon alko ja veikkaustarinaan voisi kirjoittaa hyvin vastaavan tarinan huumeista.
Sama porukka, joka maahantuo ja jakelee hoitaa valvonnan niin laadun kuin laillisuuden suhteen.
O.S:“peliriippuvaiset eivät ole peliautomaatien tuotossa mikään pieni sivuvirta vaan pääasiallinen tulolähde.”
Peluurin mukaan 3,3 % suomalaisista 15–74-vuotiasta kärsii 2015 kerätyn väestöaineiston perusteella eri tasoisista rahapeliongelmista.
Ongelmapelaajat ovat vähäisen lukumääränsä lisäksi pienituloisia. Miten he voivat tuottaa suurimman osan Veikkauksen tuotosta ja olla firman päästrategian kohde ?
On myös esitetty monopolin purkamista ja alan vapaata kilpailua. Miten kansainvälisten peliyritysten tulo maahamme vähentäisi peliriippuvaisia ?
Kyllä se voisi vähentää, koska olisi motivaatio kahlita niiden toimintaa. Nyt Veikkaus saa rällästää kenenkään pöuuttumatta, koska rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Silti kannatan monopolia, joka otaa toisensuunnan.
Olisiko valtiolla keinoja puuttua peliyhtiöiden liiketoimintaan.? Toisekseen toimialan kohdistuva lainsäädäntötyö on Suomessakin järkyttävän hidasta ja kankeaa. Lisäksi se usein jäätyy jarruttaviin valiokuntatyöskentelyihin, joilla eturyhmät kampittavat uudistuksia, vrt. SOTE.
Tietenkin on keinoja, kyse on vain halusta.
Eihän kansainvälisten tupakkayhtiöiden tuotteita mainosteta ja myydä avoimesti, ne on piilotettu, askin kokokin tiukasti rajattu ja hinnatkin (verot) nousevat joka ikinen vuosi.
Jos tupakat myisi Valtion Tupakka Oy, jonka tuotto menisi hyviin tarkoituksiin, tilanne olisi aika lailla sama kuin Veikkauksen kanssa. Röökiä myytäisiin ja mainostettaisiin hyvin näkyvästi. Sama tilanne on kaikissa valtion yhtiöissä. Vapollekin on hyötyä siitä että on valtion yhtiö.
Kaikki myrkkyjä myyvät yhtiöt ovat parhaimmassa suojassa sääntelyltä, kunhan ovat valtion omistuksessa.
Eihän kukaan pelaisi Lottoa sen epätodennäköisyyden vuoksi mutta koska Veikkaus on onnistunut niin hyvin mielikuvamarkkinoinnissa niin ihmiset ajattelevat epärationaalisesti. Tätä kun on tehty Loton alkuajoista asti on luotu myös helkutin hyvä pohja kaikelle muulle pelaamiselle sisältäen peliautomaatit vaikka ne eivät silloin Veikkaukselle kuuluneetkaan.
Osmo, kiitos hyvästä kirjoituksesta — erityisesti pidin Alko-rinnastuksestasi. Näin pilkkuaviilaavana diplomi-insinöörinä on kuitenkin pakko tarttua tuohon lottovoiton todennäköisyyteen (joskin lopputuloksen kannalta tämä on merkityksetöntä). Taisit laskea todennäköisyyden lottovoitolle jakamalla tuon yhden rivin oikein saamisen todennäköisyyden 52:lla (viikkojen määrä vuodessa). Tämä ei kuitenkaan teknisesti ottaen ole oikea tapa laskea voiton todennäköisyyttä, vaan tulee ennemminkin laskea miten monta viikkoa putkeen on todennäköisempää hävitä kuin voittaa. Jos siis eri lottorivikombinaatioita on 18 643 560 (40 C 7), on todennäköisyys häviölle P(häviö) = 18 643 559 / 18 643 560. Kaksi viikkoa putkeen häviöitä olisi siis P(häviö)^2, vuosi putkeen P(häviö)^52 jne. Lasketaan siis millä n:n arvolla P(häviö)^n on alle 50%, eli suomeksi, montako viikkoa putkeen pitää pelata lottorivi, jotta lopulta voittaminen on todennäköisempää kuin häviö. Eli yhtälö on 0.5 = P(häviö)^n, jolloin n saadaan pyörittämällä yhtälö muotoon n = log_P(häviö)[0.5] = 12 922 731, joka vuosissa olisi “vain” 248 514 — huomattavasti vähemmän kuin ehdottamasi 358 000 vuotta!
Pelaamalla 4 000 riviä viikossa, voitto muuttuisi tällä logiikalla todennäköiseksi jo reilun 62 vuoden päästä. Kannattaa siis pelata isosti tai olla pelaamatta ollenkaan (lottorivin hinnasta riippuen voi tosin saada paremman palautusprosentin tekemällä rahoillaan jotain muuta).
Lottoamalla enemmän häviää enemmän. Se nyt ainakin on varmaa.