Hallitus asetti vuoden lopulla viiden muinaisen ministerin työryhmän pähkäilemään, mitä tehdä veikkausvoittovaroille ja niillä tuetulle toiminnalle, kun rahapelien tuotto on pienentynyt kovasti ja pienentyy toivottavasti jatkossa lisää.
Kokoonnuimme Erkki Liikasen johdolla. Muita mukana olevia olivat Kalevi Kivistö, Liisa Hyssälä, Ulla-Maj Wideroos ja minä. Työryhmä luovutti tänään mietintönsä Annika Saarikolle. Se on luettavissa tästä.
Kirjoitin, että rahapelien tuotto toivottavasti pienenee edelleen. Se on oma mielipiteeni ja perustuu saamaamme selvitykseen, jonka mukaan tuotosta ainakin puolet tulee peliongelmaisilta. Peliongelmaisten tilanteen korjaaminen on hankalaa niin kauan kuin rahat on korvamerkitty hyviin tarkoituksiin. Kirjoitin asiasta tällä blogilla vuonna 2019 Mitä ajattelen veikkauksen monopolista, enkä ole mieltäni muuttanut.
On väitetty, että veikkausmonopolin EU-kelpoisuus menee, jos rahat menevät valtion pohjattomaan kassaan, eivätkä kansalaisjärjestöjen tukemiseen. Saamamme selvityksen (Allan Rosas) mukaan asia ei ole näin. Monopolia voi perustella vain pelihaittojen ja rikollisuuden torjunnalla. Hyviin tarkoituksiin tulevat tuotot ovat monopolin myönteinen sivutuote, ne eivät saa olla monopolin peruste. Tätä taustaa vasten maallikosta tuntuisi turvallisemmalta, että tuotot menevät valtion pohjattomaan kassaan sen sijaan, että kansanterveystyön tai nuorisotoiminnan rahoitus on niistä suoraan riippuvainen.
Meidän tehtävämme ei ollut arvioida Veikkaus oy:n toimintaa – omistajaohjaukseen liittyvät kysymykset oli rajattu meiltä pois. Tässä yhteydessä tuli kuitenkin ilmeiseksi, että pelituotot eivät välttämättä vähenisi, vaikka monopolista siirryttäisiin Ruotsin tavoin lisenssijärjestelmään, mutta haittojen torjunta voisi käydä juristivetoisessa maassamme vielä vaikeammaksi. Ruotsissa ongelmapelaajia yllytetään käyttämään viimeiset roponsa uhkapeleihin Suomeen nähden 30-kertaisella mainosbudjetilla.
Tehtävämme ei ollut myöskään päättää, mitä järjestöjä tuetaan ja mitä ei. Kiitos vain niistä kymmenistä kirjelmistä, jossa järjestöt perustelivat tarpeellisuuttaan. Ne oli lähetetty väärään osoitteeseen.
Korvamerkinnän perusteet
Järjestöt ovat pitäneet siitä, että veikkausvoittorahat on korvamerkitty, koska näin niiden rahoituksen ei tarvitse kilpailla muiden hyvien asioiden kanssa valtion budjetissa. Sosterin edustaja toisti tämän kannan tänään. Tätä argumenttia voi toki käyttää myös päinvastaisen kannan perustelemiseen. Sen mukaan on väärin, että vaikkapa Oopperan rahoitus sivuuttaa korvamerkinnän ansioista lastensuojelun määrärahat. Rationaalisessa maailmassa kaikki menot olisivat samalla viivalla.
Emme kuitenkaan elä rationaalisessa maailmassa. Kuin rahasta tulee pulaa – ja koska ei tulisi – hallinnon omat menot osoittautuvat aina tärkeämmiksi. Kun Helsingiltä loppuivat 1990-luvulla rahat, omia työpaikkoja suojeltiin ja uhrattiin ostopalvelut, vaikka ostopalvelut olivat palvelujen kannalta parempaa rahankäyttöä.
Järjestöavustukset ovat osittain hyvin tuottavaa, koska järjestöt pystyvät organisoimaan pienellä rahalla suuren määrä vapaaehtoistyövoimaa. Tämä ei koske kaikkia järjestöjä. Kansalaisjärjestöt ovat innovatiivisempia ja vikkeläliikkeisempiä kuin julkinen hallinto. Vanha kansalaisyhteiskunta tuottaa moniarvoisen ja moniäänisen yhteiskunnan.
Tätä ei pidä mitenkään romantisoida. Eivät kaikki kansalaisjärjestöt ole mitään pyhimyksiä. Työmme ollessa vielä kesken Allergia‑, iho- ja astmaliitto havainnollisti tätä ongelmaa tehokkaasti.
Joillakin aloilla järjestöjä on yksinkertaisesti liikaa, jolloin päällekkäinen hallinto tuottaa tehottomuutta. Rahanjaossa suositaan ehkä liikaa vanhoja järjestöjä silloinkin, kun aika on kulkenut niiden ohi. Onneksi veikkausvoittorahoja ei ollut 1930-luvulla. Meillä olisi muuten vahva järjestökenttä tukemassa tuberkuloosipotilaita. Antibiootit nujersivat tuberkuloosin ja rokote polion. Sen jälkeen kehittynyt lääkehoito on nujertanut muitakin vaikeita sairauksia, mutta ei niiden järjestöjen rahoitusta.
Neljä vaihtoehtoa
Tutkimme neljää vaihtoehtoa
- Ei tehdä mitään vaan jatketaan kuten ennen ja toivotaan, että köyhä kansa alkaa taas haaskata vähiä rahojaan uhkapeleihin
- Siirretään veikkausvoittorahat yleiskatteellisiksi heti ja järjestöavustukset valtion normaaleiksi budjettimenoiksi.
- Siirretään veikkausvoittorahat yleiskatteellisiksi valmistelun jälkeen ja kehitetään siirtymäkauden aikana periaatteet järjestöavustuksille
- Siirretään yleiskatteellisiksi joitain nyt rahoitetuista menoista (Suomen Akatemia, Kotimaisten kielten keskus jne) ja jatketaan muiden osalta kuten ennen.
Pidimme vaihtoehtoa kolme parhaana ja kehitimme sitä pidemmälle kuin muita.
- Toivon vakaasti, ettei vaihtoehto 1 toimisi vaan pystyisimme kitkemän pelihaittoja tehokkaasti.
- ei olisi hyvää hallintoa, koska budjettirahoituksen periaatteita ei ehdittäisi kirjata lakiin.
- Tämä olisi hyvä
- Tämä vaihtoehto sisältäisi kaikkien vaihtoehtojen huonot puolet ja tuottaisi jatkuvaa rajanvetoa siitä, mitä rahoitetaan ja mitä ei.
Pidimme tärkeänä suojella järjestörahoitusta äkillisiltä poliittisilta muutoksilta. Niitä ei voi irrottaa kokonaan demokraattisesta harkinnasta, mutta esitämme parlamentaarista neuvottelukuntaa käsittelemään asiaa. Eduskunnan voimasuhteet ovat kuitenkin vakaampia kuin hallituspohja. Esitimme myös harkittavaksi, voisivatko budjettikehykset olla tästä osin vaalikautta pidempiä, niin kuin eräät puolustusvoimien ja tienpidon määrärahat ovat.
Suostuin tähän työryhmään aikanaan vähän pitkin hampain, koska oletin hankkeen olevan todella työläs. Meillä oli kuitenkin erinomainen sihteeri, Teemu Pekkarinen, joka teki raskaan työn, mutta otti meidän ohjeemme tunnollisesti huomioon. Jotain hyötyä siis korona-pandemiastakin. Hänen piti olla tämä vuosi tutkijavaihdossa Yalen yliopistossa, mutta ei ollutkaan.
= = = =
Kirjoitan tänään tai huomenna toisen kirjauksen, jossa selostan enemmän omia näkemyksiäni.