Avainsana: haittojen minimointi

Jos Alko olisi kuin Veikkaus

Suomes­sa on Alkon monop­o­li viral­lis­es­ti tor­ju­mas­sa alko­holin hait­to­ja. Kuvitelka­amme, että joku olisi keksinyt kor­vamerk­itä Alkon voiton rahoit­ta­maan las­ten­sairaaloi­ta. Samal­la Alkon hallintoe­limet olisi miehitet­ty sairaaloiden ja syöpälas­ten edus­ta­jil­la. Taatak­seen las­ten hyvän hoidon Alko pyrk­isi mak­si­moimaan tulon­sa eikä mikään lain­säädän­tö kait­sisi sen käyt­tämiä keinoja.

Alko lait­taisi jokaisen mar­ketin aulaan ja kioski­in kolikoil­la toimi­van kos­suau­tomaatin, jos­ta saisi päivän avaus­naukun muu­ta­mal­la kolikol­la. Eri­tyis­es­ti se keskit­täisi kos­suau­tomaat­tin­sa sos­su­jen edustalle ja laa­jem­min vuokrat­alo­val­taisi­in kaupungi­nosi­in, kos­ka se on analysoin­ut, että otol­lista asi­akaskun­taa tavoit­taa parhait­en sieltä. Tele­vi­sios­sa main­os­tet­taisi­in per­jan­taip­ul­loa, jon­ka jokainen on ansain­nut rankan viikon päälle. Täy­del­lisen alko­holimo­nop­o­lin olois­sa juopot­telun mieliku­va­main­on­ta olisi eri­tyisen kan­nat­tavaa. Kil­pailun val­lites­sa toinen yri­tys voisi hyö­tyä siitä, että minä main­os­tan tele­vi­sios­sa per­jan­taip­ul­lon autuutta.

Jos joku rait­tiusih­mi­nen yrit­täisi sanoa, että toim­inta on vas­tu­u­ton­ta, hänet vai­en­net­taisi­in kysymäl­lä, halu­atko todel­la vaaran­taa las­ten syöpähoidot.

Joku voisi silti sanoa, että alko­holi­hai­tat pieneni­sivät, jos täl­lä tavoin Alkon monop­o­li puret­taisi­in ja alko­holin myyn­tiä alet­taisi­in säädel­lä lainsäädännöllä.

Myön­nän, että tämä rin­nas­tus on kär­jis­tet­ty, mut­ta halu­an havain­nol­lis­taa sil­lä sitä, että kah­ta vas­takkaista tavoitet­ta on vaikea toteut­taa yhdel­lä keinolla.

Peliri­ip­pu­vu­us on merkit­tävä tek­i­jä ylivelkaantumisessa 

Pidän uhkapele­jä vihon­vi­imeisenä kirouk­se­na, jois­sa on hyvää suun­nilleen yhtä paljon kuin hero­i­inin käytössä elämän ankeu­den tor­ju­mises­sa. Sik­si uhkapelei­hin pitäisi suh­tau­tua suun­nilleen samal­la taval­la kuin huumeisiin.

(Vapaa­ta markki­na­t­alout­ta muu­toin kan­nat­ta­va The Econ­o­mist on esit­tänyt use­aan otteeseen huumekau­pan ottamista val­tion monop­o­lik­si. Jätän tämän aiheen sivu­un turhia emootioi­ta herättävänä.)

Joku voi sanoa, että eihän muu­ta­man kympin menet­tämisen Veikkauk­sen peli­au­tomaat­ti­in ole mitään uhkapeliä. Ei se hänelle olisikaan, mut­ta hän ei myöskään kuu­lu kohderyh­mään. Kohderyh­mään kuu­lu­vat esimerkik­si kansaneläkeläiset. Jos eläkeläi­nen ei voi ostaa hänelle määrät­tyjä lääkkeitä, kos­ka menet­ti rahat peli­au­tomaat­ti­in, hänen kohdal­laan se on uhkapeliä.

Sel­l­ais­takin olen kuul­lut san­ot­ta­van, että tarvit­semme Veikkaus­ta, kos­ka kansan­ter­vey­den rahoit­ta­mi­nen verovaroista ei käy maas­sa, jos­sa veroaste on niin korkea kuin on. Tiedok­si: osana tuo­ta korkeaa veroast­et­ta on myös Veikkauk­sen tulou­tus val­ti­olle. Se las­ke­taan nois­sa tilas­tois­sa veroksi.

Verona Veikkauk­sen uhkapelit ovat erit­täin regres­si­ivi­nen vero, jota köy­hät ilmeis­es­ti eivät mak­sa ain­oas­taan suh­teessa enem­män kuin rikkaat, vaan myös absolu­ut­tis­es­ti. Lot­tokansa asuu köy­hissä lähiöis­sä ja taan­tu­val­la maaseudulla.

Peliri­ip­pu­vaiset eivät ole peli­au­tomaa­tien tuo­to­ssa mikään pieni sivu­vir­ta vaan pääasialli­nen tulolähde. Veikkaus suun­nit­telee, että joskus ensi vuosikymmenel­lä se toisi peli­au­tomaat­tei­hin tun­nistau­tu­misen, jol­loin peliri­ip­pu­vainen voi selkeinä het­k­inään kieltää pelaamisen itseltään – se voisi ehkä olla ehto myös velka­sa­neer­auk­seen pääsemiselle. Tämä on aivan turha investoin­ti, kos­ka sen jäl­keen nuo vekot­timet eivät tuo­ta mitään. Ne kan­nat­taisi kerätä pois ja jalostaa romu­rau­dak­si. Muu­ta­ma pros­ent­ti suo­ma­lai­sista vas­taa pääosas­ta peli­au­tomaat­tien tuo­to­s­ta. Ongelmapelaa­jat ovat koko liikeidea.

Peliri­ip­pu­vu­us on merkit­tävänä syynä ylivelkaantumiseen.

Ilmeis­es­ti kaik­ki pelaa­jat eivät hah­mo­ta, että peli­au­tomaatille ei voi kuin hävitä. Tai ollaan tarkko­ja. Jos pelaa ker­ran, voi pienel­lä toden­näköisyy­del­lä jopa vähän voit­taa, mut­ta jos pelaa paljon häviää var­masti paljon.

Lot­to on nerokas tapa hämätä ihmisiä, kos­ka har­va oival­taa, kuin­ka epä­to­den­näköistä on voit­taa pääo­suma. Eihän siinä tarvitse kuin saa­da seit­semän numeroa oikein neljästäkymmen­estä. Toden­näköisyys on 1/18 643 560. Sitä kuin­ka pieni luku tuo on, eivät ihmiset yleen­sä hah­mo­ta. Jotain osvi­it­taa tuo­hon antaa, että jos lot­toaa joka viikko riv­in, voit­taa päävoiton noin joka 358 000 vuosi. Ihmiskun­ta on noin 200 000 vuot­ta van­ha. Tai jos tiedät, että ystäväl­läsi on puhe­lin, mut­ta et tiedä numeroa, kuin­ka älykästä olisi soit­taa sat­un­naisi­in numeroi­hin ja kysyä, onko tämä Kallen numero? Se onnis­tuu kuitenkin toden­näköisem­min kuin Loton päävoitto.

Ran­skas­sa main­os­tet­ti­in jotain eurolot­toa tai sel­l­aista. Ker­rot­ti­in päävoiton suu­ru­us, mut­ta ker­rot­ti­in myös voiton toden­näköisyys. Se on muis­taak­seni 1/92 miljoon­aa. Siel­lä näköjään vaa­di­taan edes tämä.

Joku kir­joit­ti, että suo­ma­laiset oli­si­vat paljon varakkaampia, jos oli­si­vat sijoit­ta­neet pörssi­in ne rahat, jot­ka ovat haaskan­neet Lot­toon. Toden tot­ta. Kymp­pi vaikka­pa osakein­dek­si­in joka viikko kymme­nen vuo­den ajan ja omis­taisin nyt liki 10 000 euroa.

Monop­o­li vai Ruotsin malli

Kos­ka uhkapelit rin­nas­tu­vat ajatuk­sis­sani huumekaup­paan, olen pitänyt Veikkauk­sen monop­o­lia perustel­tuna tapana ehkäistä hait­to­ja. Uhkapele­jä kun on yhtä mah­do­ton kiskoa maail­mas­ta kuin huumeita.

Tilas­to­jen val­os­sa tämä hait­to­jen min­i­moin­ti on kuitenkin epäon­nis­tunut täysin. Ongelmapelaa­jia on kaikkial­la mail­mas­sa, mut­ta Suomes­sa selvästi enem­män kuin muual­la. Nykyjär­jestelmä on siis eri­tyisen huono tor­ju­maan pelaamisen haittoja.

Vai­h­toe­htoinen malli olisi Ruot­sis­sa nou­datet­tu lisenssi­jär­jestelmä. Yksi­tyisetkin saa­vat haalia rahaa uhkapeleistä, mut­ta toim­inta on luvan­varaista ja iso osa tuo­to­s­ta on tilitet­tävä valtiolle.

Jos ver­taa Suomen mallia sen nyky­muo­dos­sa Ruotsin malli­in, Ruotsin malli on parem­pi. Ruot­sis­sa on paljon helpom­pi säädel­lä uhkapeli­toim­intaa, kos­ka kukaan ei tule huu­ta­maan, että vaaran­nat kult­tuurin, urheilun ja kansan­ter­veystyön. Vaik­ka Ruotsin malli on parem­pi, se ei ole paras.

Min­un ideaal­i­maail­mas­sani vas­tu­ulli­nen, hait­to­jen min­i­moin­ti­in tähtäävä val­ti­olli­nen monop­o­li olisi parem­pi. Vaik­ka yksi­ty­is­ten yri­tys­ten saal­is­tus­ta olisi lain­säädän­nöl­lä helpom­pi suit­sia kuin rahanah­neen Veikkauk­sen, kovin help­poa se ei silti olisi. Yri­tys kek­sii uuden kikan paljon suju­vam­min kuin val­tio muut­taa lain­säädän­töä eikä nyky­isin hyväksytä yleis­lake­ja tyyli­in ”liial­lista houkut­tele­vu­ut­ta ei suvaita”.

Jos Veikkauk­ses­ta halut­taan vas­tu­ullis­es­ti toimi­va, sen yhtey­det kaikkien hyvien asioiden rahoit­tamiseen on katkaista­va. Tämä on ehdo­ton edel­ly­tys. Veikkauk­sen tuo­tot on tilitet­tävä val­ti­olle ja val­tion tulee vas­ta­ta hyvistä asioista budjettirahoituksella.

Kun kokoomus val­it­si Veikkauk­sen hal­li­tuk­seen omaa edus­ta­jaansa, itses­tään selvää oli, että tämä kuu­luisi puolueen urheilusi­ipeen. Ensin Hjal­lis Harki­mo ja sit­ten Ilk­ka Kan­er­va. Siltä osin, kun hal­li­tus ja hallintoneu­vos­to eivät koos­tu talouden ammat­ti­lai­sista, ne koos­t­u­vat edun­saa­jista, siis niistä, jot­ka halu­a­vat saa­da uhkapeleistä mah­dol­lisim­man suur­ta tuottoa.

Kun monop­o­lin tarkoi­tus (niin se on EU:lle selitet­ty) on tor­jua pelaamisen hait­to­ja, tun­tu­isi luon­te­val­ta, että hallintoe­limis­sä oisi velka­neu­vo­jia ja ylivelka­an­tunei­den edus­ta­jia ja eri­laisia sosi­aalialan ammat­ti­laisia eikä niitä, joiden etu­na on mak­si­moi­da tuotto.

Aika iso­ja kor­vauk­sia hallintoon osal­lis­tuville poli­itikoille myös mak­se­taan – etenkin ajatellen, että nämä ovat siel­lä edus­ta­mas­sa omia intres­si­ta­ho­jaan. Jos joku väit­tää, ettei siel­lä eduste­ta intres­si­ta­hoa, ker­tokoon, mik­si kokoomuk­sen edus­ta­jan oli edustet­ta­va puolueen urheilusi­ipeä? Mitä sanois­imme, jos jokin raken­nus­li­ike toimisi samoin; val­it­sisi hallintoe­limi­in­sä poli­itikko­ja ja mak­saisi näille ylim­i­toitet­tu­ja palkkioita?

Minä kan­natan siis yhä monop­o­lia, mut­ta monop­o­lia, joka ottaa täysin toisen suun­nan. Uno­hde­taan tuo­tot ja pan­naan koko paino hait­to­jen min­i­moin­ti­in. Val­tio siirtää bud­jet­ti­ra­hoituk­sen piiri­in kaiken sen, mitä nyt rahoite­taan veikkauk­sen tuo­toil­la. En tarkoi­ta, että Veikkauk­sen talouden vah­timisel­la ei olisi merk­i­tys­tä. Kulu­ja saa kyl­lä minimoida.

Nyt on puhut­tu joidenkin main­os­ten ”epäon­nis­tu­mis­es­ta”. Mik­si haitallista toim­intaa ylipään­sä pitää main­os­taa? Ei Alkokaan main­os­ta perjantaipulloa.

PS.

Kävi allekir­joit­ta­mas­sa kansalaisa­loit­teen, jos­sa vaa­di­taan peli­au­tomaat­te­ja pois kaupoista, kioskeista, rav­in­toloista ja huoltoasemil­ta.  Uhkapelaamista emme voi estää niin kuin emme tupakoin­ti­akaan, mut­ta olkoot peli­au­tomaatit piilos­sa niin kuin tupakatkin ovat kaupois­sa.  Jos sinäkin halu­at allekir­joit­taa, tässä on osoite: kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3933