Maakuntalehtien pitäisi niputtaa satunnainen lukuoikeus Museokortin tavoin.

Etsin tietoa google-haulla ja sain vas­tauk­sek­si erään maakun­tale­hden artikke­lin. Pääsin luke­maan siitä viisi riv­iä. Lop­puar­tikke­lin lukem­i­nen olisi edel­lyt­tänyt lehden tilaamista vähin­tään kuukaudek­si. En tilan­nut. Tämä ei ollut ensim­mäi­nen kerta.

Pisti taas vihak­si, että lehdet ovat dig­i­taalisen aineis­ton myymisessä näin avuttomia.

Niiden pitäisi ryhtyä saman­laiseen yhteistyöhön keskenään kuin museot ovat toteut­ta­neet museoko­rtin kanssa. Museoko­rt­ti on lisän­nyt museoiden tulo­ja merkit­tävästi samal­la kun kulut­ta­ja on hyötynyt.

Sen sijaan, että min­un pitäisi mak­saa jokaisen maakun­tale­hden tilauk­ses­ta erik­seen, pitäisi voi­da mak­saa niiden kaikkien lukuoikeud­es­ta ker­ral­la. Tulon­sa ne jakaisi­vat niin kuin museotkin – käyn­tien suhteessa.

Tätä kut­su­taan niput­tamisek­si. Sil­lä on selvä talous­te­o­reet­ti­nen perus­ta, jota en ryhdy tässä avaa­maan. Tyy­dyn vain totea­maan, että niput­tamisen edullisu­u­den vuok­si mak­su-TV ‑yhtiöt eivät nyky­isin enää lasku­ta jokaisen ohjel­man kat­selus­ta erik­seen vaan myyvät kanava­paket­te­ja, jol­loin saa oikeu­den kat­soa sel­l­ais­takin ohjel­maa, jos­ta tuskin mak­saisi mitään.

Jot­ta tämä sat­un­naisen selau­soikeu­den niput­ta­mi­nen ei kil­pail­isi vuosi­ti­lauk­sen kanssa, sen pitäisi oikeut­taa rajal­liseen määrään käyn­te­jä. Voisi mak­saa 50 euroa sadan artikke­lin lukuoikeud­es­ta. Jos lehdet ovat sitä mieltä, että tämä on liian vähän, halu­an huo­maut­taa, että se on kuitenkin 50 euroa enem­män kuin nyt maksan.

 

Kaupunkiympäristölautakunnan kokous 8.9.2020

Iso­ja asioi­ta täl­lä kertaa.

Län­si-Helsin­gin raitiotei­den yleissuunnitelma

Vihd­in­tien bule­vardin ratikkalin­ja, joka kul­kee Munkkiniemen ja Pitäjän­mäen liiken­neympyrän kaut­ta Vihd­in­tielle, edelleen Pohjois-Haa­gan ase­malle ja sieltä Kan­nelmä­keen kaup­pakeskus Kaaren luo. Eteläpäässä raken­netaan Töölöön uusi ratikkay­hteys Töölön Urheiluhallil­ta Topeliuk­senkat­ua Kamp­pi­in ja sieltä Fredrikinkat­ua pitkin Bule­vardille. Aaj­tuk­se­na on ollut, että pikaratik­ka kulk­isi Man­ner­heim­inti­etä ja nelosen ratik­ka Topeliuk­senkat­ua. Tämä ei kuitenkaan ole vielä päätös, vaan asia tutk­i­taan edelleen.

Tästä on tul­lut paljon vas­tus­tavaa pos­tia. Osit­tain se ker­too, että kaupun­ki on epäon­nis­tunut täysin ker­tomaan, mitä se on tekemässä ja miksi.

Munkkiniemeläiset eivät halua, ettei Nelosel­la pääse Stock­kalle. Otta­mat­ta kan­taa siihen, kuin­ka toden­näköis­es­ti Stoc­ka on ole­mas­sa sil­loin, kun kiskot ovat valmi­ina, on todet­ta­va, että Fredrikinkadun ratikkapysäk­ki on alle 400 metrin päässä Stock­alta. On myös san­ot­tu, että eikö se pikaratik­ka voisi men­nä sei­so­maan niiden auto­jono­jen keskelle  Fredrikinkadulle. Tässä ei oikein ymmär­retä, että tämä Vihd­in­tien ratik­ka on paljon suurem­pi liiken­nevä­line kuin nelo­nen, joten jos jonkun pitää kär­siä auto­jen etu­jen puo­lus­tamis­es­ta, se on nelo­nen. Huonon kom­mu­nikoin­nin tili­in menee kysymys, miten se pikaratik­ka voi kulkea siel­lä hitait­ten kympin ratikoiden joukos­sa? Tehdäänko sille omat kiskot?

Mut­ta tiedän, että se sat­tuu, että tut­tu ratikkare­it­ti muut­tuu. Jos nelo­nen kulk­isi Topeliuk­senkat­ua ja sitä siir­ret­täisi­in Man­ner­heim­intieltä, sitä nousisi aivan saman­lainen haloo: mei­dän on päästävä Kampin kauppakeskukseen!

Haa­galaiset eivät halua koko pikaratikkaa, kos­ka se vaaran­taa Riis­tovuoren puis­ton. Tämä on vähän han­kala kysymys, johon var­maankin etsitään kohtu­ulli­nen ratkaisu. Huonon ymmär­ryk­sen puolelle menee se, että mik­si pitää olla pikaratik­ka. Ihmisethän pää­sevät nopeam­min junal­la rautatiease­malle. Muuten käyt­täkööt bus­sia. Bule­var­di­en syvin ole­mus ei ole oikein välit­tynyt eikä se, kuin­ka paljon lisää asun­to­ja ratik­ka mah­dol­lis­taa. On myös san­ot­tu, ettei Helsinki­in pidä rak­en­taa enää lisää asun­to­ja, joten koko ratik­ka on turha.

Ratikka­su­un­nitel­man huonoi­hn puoli­in kuu­luu se, ettei uskalleta tehdä iso­ja ratkaisu­ja. Niin­pä Fredal­la ratik­ka seisoo ruuhkissa auto­jen keskel­lä. Omat kai­stat edel­lyt­täi­sivät autoli­iken­teen ohjaamista käyt­tämään mui­ta katuja.

Töölössä ratikkakisko­jen tieltä pois­tuu autopaikko­ja, jot­ka kor­vataan vinopy­säköin­nil­lä Töölön kaduil­la. Jalankulkuym­päristö ja katuku­va heikke­nee olen­nais­es­ti ja lume­nau­raus käy liki mah­dot­tomak­si. Alueelle raken­net­tu pysäköin­ti­laitos seisoo tyhjänä.

Han­kkeenkus­tan­nus on 160 miljoon­aa euroa ja han­kkeeseen liit­tyvien niiden investoin­tien hin­ta on noin 260 M€. Yhteiskun­nalli­nen hylöty/kustannussuhde on vaa­ti­mat­tomat 0,79. Mik­si ihmeessä tätä suuret­ta las­ke­taan, kos­ka se ei sovel­lu lainkaan kaupungeis­sa käytet­täväk­si. Lasken­takaavas­ta puut­tuvat kokon­aan ratikan lisäämä maankäytön lisäys, siis se seik­ka, jon­ka takia näitä raken­netaan. Kan­nat­taisi mielu­um­min laskea, paljonko se nos­taa reitin var­rel­la ole­vien tont­tien ja asun­to­jen arvoa.

Iso ja merkit­tävä hanke.

Läm­pöku­ja 6: pel­let­tiläm­pökeskuk­sen mah­dol­lis­ta­ma ase­makaa­va Patolassa

Olen tässä asi­as­sa jäävi Helenin hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jana. Ei ole lainkaan var­maa, että tähän koskaan raken­netaan läm­pökeskus­ta, mut­ta kaa­va tarvi­taan var­muu­den vuok­si. Minä ainakaan ei mitenkään fani­ta puun polt­toa. Kun kaik­ista kaavoista valite­taan, kaa­vat pitää tehdä hyvis­sä ajois­sa var­muu­den vuoksi.

Ham­maslääketi­eteen kam­pus tekee tilaa 2500 asukkaalle

Tässä raken­netaan Man­ner­heim­intien bule­var­dia. Tämä oli meil­lä 19.11.2019, eikä siihen ole tehty merkit­täviä muu­tok­sia. Pienen kun­nan ver­ran asuntoja.

Saukonkadun kort­teli­in asuntoja

Tähän piti tul­la venei­den korkeasäi­ly­ty­s­paikko­ja (siis jonkin­lainen talvisäi­ly­tys­torni) mut­ta han­kkeelle ei löy­tynyt totyeut­ta­jaa, joen kort­teli­in raken­netaan asun­to­ja vajaalle 500 hen­gelle. Tämä oli meil­lä 25.5. 2020 ja on nyt palan­nut lausun­tok­ier­rokselta. Ei olen­naisia muu­tok­sia. Asuinko­rt­telin tehokku­us muki­in menevät 4,0. Ker­rosko­rkeus 6 – 13.

Kon­tu­lan ja Mel­lun­mäen ja Vesalan täy­den­nys­rak­en­tamisen suunnitteluperiaatteet

Itä-Helsin­ki on raken­net­tu skan­daal­i­mais­esen har­vasti, eli maa­ta ja luon­toa tarpeet­tomasti rak­en­tamisen alle uhrat­en. Nyt on tarkoi­tus tiivistää. Se on han­kalaa purka­mat­ta van­ho­ja taloja.

Tarkoi­tus on samal­la paran­taa alueen sta­tus­ta. Selostabn tarkem­min, kun olen kuul­lut esit­te­lyn. Mate­ri­aalia oli niin paljon, että sitä oli vaikea sulat­taa. Menee tänään pöydälle.

Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telien asemakaava

Tämä oli mer­il­lä 25.2.2020 ja on tul­lut nyt lausun­noil­ta. Kort­telin rak­en­tamis­te­hokku­us ylit­tää selvästi ympäröivän alueen, kuten ylit­tää kaik­ki muukin ratikkalin­ja var­relle raken­net­ta­va. On posi­ti­ivista, että ratikka­hallin päälle raken­netaan asun­to­ja. Paljon on tul­lut pos­tia siitä, että varikko äitäisi rak­en­taa muualle, esimerkik­si johtaa tätä varten kiskot Roi­hu­pel­toon. Mak­saisi aika paljon.

Lausun­to Jus­si Chy­de­niuk­sen aloit­teesta sijoit­taa Pirkkolan kiis­tel­lyn hallin parkkiken­tän sijoit­tamisek­si muualle ja pienentämisestä.

Tämä var­maankin pan­naan pöy­dälle. Hal­li vielä menisi, mut­ta hehtaarin parkkikent­tä on vähän ikävä.

 

 

Jäikö Venäjä tahallaan kiinni hermomyrkystä?

Tari­nas­sa Naval­nyin myrkyt­tämisessä novitšokil­la on sel­l­aisia epäjo­hdon­mukaisuuk­sia, jot­ka ruokki­vat minus­sa epäi­lyjä Putinin lop­ullis­es­ta tarkoituk­ses­ta. Sil­läkin uhal­la, että joku pitää ajatuk­siani vain­o­harhaise­na rus­so­fo­biana, ker­ron seu­raavas­sa, mik­si minus­ta tämä asia on eri­lainen kuin miltä se näyttää.

En voi ymmärtää, mik­si valit­ti­in novitšok, vaik­ka varmem­piakin tapo­ja myrkyt­tää olisi ollut ja ennen kaikkea mik­si valit­ti­in myrkky, jos­ta var­masti tiede­tään, että teon taustal­la oli val­tio. Arkisem­min toteutet­tu murha olisi aina voin­ut olla jonkun Naval­nyin kor­rup­tio­selvi­tyk­sten uhkaa­man oli­garkin tilaama.

Edelleen en voi ymmärtää, mik­si Naval­nyi päästet­ti­in hoitoon Sak­saan, jol­loin kiin­ni jäämisen ris­ki novitšok­ista oli noin sat­apros­ent­ti­nen. Jos Naval­nyi oli ker­ran tarkoi­tus tap­paa, olisi­han hänet voitu tap­paa sairaalas­sakin ja jopa aika uskot­tavasti, kos­ka hän oli valmi­ik­si henki­hiev­eris­sä. Yleen­sähän Venäjä kieltää syyl­lisyyten­sä, vaik­ka olisi jäänyt kiin­ni savua­va ase kädessään. Sil­lä ei koskaan ole esimerkik­si ollut soti­laitaan Itä-Ukrainas­ta, vaik­ka kaik­ki tietävät, että on.

Entä jos olikin tarkoi­tuskin ker­toa, että Venäjän val­tio myrkyt­ti Naval­nyin kiel­letyl­lä joukko­tuhoaseel­la? Venäjän oppo­si­tion pelot­telu­un olisi vähempikin riit­tänyt – arkisem­pikin tapa murha­ta olisi riit­tänyt vies­timään, että hallinnon vas­tus­t­a­mi­nen on Venäjäl­lä epäterveellistä.

Venäjä on kan­sain­välisessä poli­ti­ikas­sa joutunut puo­lus­tuskan­nalle. Sen silmis­sä paha län­si yrit­tää nujer­taa tämän itseoikeutetun imperi­u­min. Se on raivan­nut itselleen tilaa soti­la­sop­er­aa­tioil­la, viimek­si Syyr­i­as­sa ja ilmeis­es­ti Malis­sa. Isos­sa kuvas­sa maa kuitenkin on heikoil­la, kos­ka sen taloudelli­nen kehi­tys on niin onnet­toman surkeaa. Joku kut­suikin Venäjää ydi­na­sein varuste­tuk­si Burk­i­na Fasoksi.

Tun­ties­saan itsen­sä nurkkaan ahdis­te­tuk­si Venäjä on akti­ivis­es­ti muis­tut­tanut juuri ydi­na­seis­taan: meitä ei voi kohdel­la kuin­ka huonos­ti tahansa.

Entä jos se halusi nyt muis­tut­taa, että maal­la on kyky tuho­ta joukoit­tain vihol­lisi­aan myös ilman ydi­na­sei­ta. Onko novitšok Putinille vähän sama asia kuin ydi­nase Pohjois-Kore­an Kimille? Se antaa lisää voimaa vain, jos ker­too, että meil­lä on täl­lainen ase.

Rakennuslupien myöntäminen nettobudjetointiin

Jouduin taas kor­vat punaise­na kuun­tele­maan sinän­sä oikeutet­tua val­i­tus­ta raken­nuslupi­en hitaas­ta käsit­telystä Helsingis­sä. Täl­lä ker­taa kyseessä oli omakoti­talon rak­en­ta­ja, jon­ka pro­jek­ti­in tulee kuukausien lykkäys lupakäsit­telijän kesälo­man ja työru­uhkan takia.

Valit­ta­ja on oike­as­sa. Tämä on aivan tolku­ton­ta. Seli­tyk­sek­si voisi sanoa, että kun kaupungilla on liian vähän rahaa, se joutuu val­it­se­maan, palkataanko väkeä päivähoitoon vai käsit­telemään raken­nuslu­pia, mut­ta ei se näin ole. Raken­nuslupi­en käsit­te­ly mak­saa itse itsen­sä, ellei tuo­ta jopa vähän voit­toa. Kaupun­ki ei siis säästä mitään vaan pikem­minkin menet­tää tulo­ja sil­lä, että raken­nuslu­pia pide­tään saa­mas­sa valohoitoa.

Ongel­man ydin on väärässä bud­je­toin­ti­tavas­sa. Täl­laisen itsen­sä rahoit­ta­van palve­lu­tuotan­non pitäisi olla net­to­bud­je­toitua. Jos se olisi, toimi­ala voisi palkata lupakäsit­telijöitä tarpeel­lisen määrän ja rahoit­taa sen lupa­mak­suil­la. Nyt nuo mak­sut menevät kaupun­gin poh­jat­tomaan kas­saan ja bud­jetin laati­jat osoit­ta­vat käsit­te­lyyn virko­ja kit­saasti, kos­ka kaikesta pitää säästää. Myös bud­jetin laadin­nas­sa on liian vähän väkeä. Sik­si tehdään näin epäop­ti­maal­isia henkilöstömitoituksia.

Kun­nan ei pidä toimia kuin yri­tys, mut­ta juuri tässä asi­as­sa toim­imi­nen kuin yri­tys johtaisi parem­paan lopputulokseen.

Energiasektorin yritystuet

Työ- ja elinkeino­min­is­ter­iön yhtey­dessä toimi­van yri­tys­tukien tutkimus­jaos­ton tehtävänä on arvioi­da riip­pumat­tomasti yri­tys­tuk­i­jär­jestelmää. Jaos­ton ensim­mäi­nen vuo­tu­inen raport­ti julka­isti­in 3.4.2020. Siihen liit­tyy myös taus­tara­port­ti ener­gian tuotan­toon ja ener­gian käyt­töön liit­tyvistä tuista.[2]

Tässä arvioi­ni julkaisusta:

Kohta­laisen yksimielisiä ollaan siitä, että yri­tystuet tuo­vat tehot­to­muut­ta talouteen. Tehot­to­muus seu­raa pait­si kil­pailun vääristymis­es­tä, myös kohon­neen vero­tuk­sen hait­tavaiku­tuk­sista. Pitäähän rahat yri­tys­tuki­in ja veronalen­nuk­si­in kerätä muina veroina.

Yri­tys­tukien puh­das talousti­eteelli­nen tarkastelu on sikäli hyödytön­tä, että vaikut­timet tukien taustal­la ovat muual­la. Talous­te­o­reet­tise­na kysymyk­senä ne oli­si­vat yksinker­tainen asia.

Yri­tys­tu­ista on silti jok­seenkin mah­do­ton­ta päästä eroon. Jos iso joukko mak­saa vero­tuk­sen yhtey­dessä pienelle joukolle, raha on pienelle joukolle elin­tärkeä eikä iso joukko ole edes huo­man­nut maksavansa.

Poli­it­tises­sa päätök­sen­teossa pienen joukon sana painaa, kos­ka iso joukko ei sano mitään. Val­tion raha on hal­paa, kun sen saa suun­natuk­si omilleen. Kun yri­tystuet nivoutu­vat eri­laisi­in ryh­mäko­htaisi­in tavoit­teisi­in elinkeino­jen, aluei­den ja sopivien yri­tys­ten men­estyk­ses­tä, koko poli­it­ti­nen koneis­to on syväl­lä jääviy­den suos­sa. Voidaankin kysyä, pitäisikö kysymys yri­tys­tu­ista siirtää ainakin joltain osin val­lan kolmi­jako-opin hengessä poli­itikoil­ta tuomiois­tu­imille, kuten mon­et muut kil­pailu­olo­suhteisi­in liit­tyvät kysymyk­set on siirretty.

Kysymys ulkois­vaiku­tuk­sista on sinän­sä tärkeä osa talous­teo­ri­aa. Eri­tyis­es­ti ilmastopoli­ti­ik­ka on alus­ta lop­pu­un yhtä ulkois­vaiku­tus­ta. Negati­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia on oikein verot­taa ja posi­ti­ivisia sub­ven­toi­da. Sen sijaan ei ole oikein pyrk­iä vähen­tämään likaisia ener­gia­muo­to­ja sub­ven­toimal­la puh­tai­ta, kos­ka näin tul­laan sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulutusta.

Uuden teknolo­gian kehi­tys­tä ja demon­straa­tio­ta taas kan­nat­taa tukea. Tästä syn­tyvä tieto on posi­ti­ivi­nen ulkoisvaikutus.

Euroopan unioni on ottanut pääasial­lisek­si väli­neek­seen vähen­tää hiilid­iok­sidipäästöjä päästökau­pan avul­la. Nyt kun päästökaup­pa myös toimii – tai toi­mi ainakin koron­aviruskri­isi­in saak­ka – tämä tekee tyhjik­si muut tavat vaikut­taa päästöi­hin. Jos päästökaup­pasek­to­ril­la paine­taan päästöjä alas Suomes­sa ylimääräisil­lä veroil­la, päästöt nou­se­vat vas­taavasti muual­la.  Kokon­aisu­us on aivan epäjo­hdon­mukainen, mikä tekee ilmastopoli­ti­ikas­ta kus­tan­nuste­ho­ton­ta. Surullisin esimerk­ki tästä on Sak­sa, joka on käyt­tänyt ilmastopoli­ti­ikkaan todel­la paljon rahaa, mut­ta saanut päästöjä vähen­netyk­si varsin vähän.

Vielä epäjo­hdon­mukaisem­paa on, että vain osa päästöistä kuu­luu päästökau­pan piiri­in. Lop­ut kuu­lu­vat taakan­jakosek­tori­in ja niis­sä on kansalli­nen päästö­tavoite. Päästö­jen vähen­tämi­nen päästökaup­pasek­to­ril­la olisi paljon halvem­paa, mut­ta niitä on vähen­net­tävä moninker­taisin kus­tan­nuksin taakanjakosektorilla.

Kasvi­huonepäästö­jen osalta olisi tavat­toman yksinker­taista tur­vau­tua pelkkään päästökaup­paan, ulot­taa päästökaup­pa kaikki­in päästöi­hin ja vähen­tää liik­keel­lä ole­via päästöoikeuk­sia niin paljon, että jär­jestelmä yksin riit­tää. Se toimisi tas­a­puolis­es­ti ja tehokkaasti. Siinä ei voisi vetää koti­in päin – mut­ta siihen se taitaa kaatuakin.

Yksin oike­as­sa olem­i­nen ei myöskään toi­mi, jos muut maat fuskaa­vat. Sik­si mei­dänkin on pakko sietää sec­ond best ‑ratkaisu­ja. Lohdu­tuk­se­na voidaan sanoa, että jos mei­dän vero- ja tukivi­idakkomme on han­kala, sak­salainen on täysin mahdoton.

Kun päästökaup­paa käyn­nis­tet­ti­in, moni merkit­tävä koti­mainen ja ulko­mainen päät­täjä sanoi min­ulle, että voimalaitok­sille pitää antaa päästöt ilmaisek­si, jot­ta päästökaup­pa ei nos­taisi sähkön hin­taa. Tietysti se nos­ti, kos­ka voimay­htiön ei kan­na­ta haaska­ta raha­nar­voisia päästöoikeuk­sia, vaik­ka onkin saanut ne ilmaisek­si. Päästökaup­pa yhdis­tet­tynä ilmaisi­in päästöoikeuk­si­in muo­dos­tui jät­timäisek­si tulon­si­ir­roksi hiilivoiman omistajille.

Energiaverotuksen kummallisuuksien historiasta

Olin mukana, kun tätä tukien ja vero­jen sekamel­skaa vuon­na 1995 käyn­nis­tet­ti­in. Ahon hal­li­tus oli aset­tanut sähkön­tuotan­nolle hiilid­iok­sidi­veron. Siinä se oli aikaansa edel­lä, mut­ta vero ei sopin­ut pohjo­is­maiseen sähkökaup­paan. Lip­posen hal­li­tuk­ses­sa päätet­ti­in, että kaikkea sähköä verote­taan niin kuin se olisi tehty hiililauh­teel­la, mut­ta päästötön­tä sähkön­tuotan­toa sub­ven­toidaan veron ver­ran – sama tulos toista kaut­ta. Tukea ei ulotet­tu van­haan vesivoimaan eikä ydin­voimaan, samas­ta syys­tä kuin päästökau­pan käyn­nistyt­tyä niille kaavailti­in windfall-veroa.

Het­ken aikaa tämä kokon­aisu­us toi­mi loogis­es­ti, mut­ta kun verot kuu­lui­v­at VM:n ja tuet TEM:n päätös­val­taan, ne alkoi­vat elää omaa elämään­sä. Alku­peräis­es­tä logi­ikas­ta ei ole jäl­jel­lä mitään.

Nyt kun sähkön tuotan­to on läh­es päästötön­tä, alku­peräistä ympäristöpe­rustet­ta sähköverolle ei ole. Päin vas­toin, teol­lisu­us pitäisi saa­da kor­vaa­maan fos­si­il­isia polt­toainei­ta puh­taan sähkön käytöl­lä ja omakoti käyt­tämään maaläm­pöä. Hiilen kor­vaami­nen vedyl­lä Raa­hen teräste­htaal­la rau­dan pelk­istämisessä käyt­täisi yhden ydin­voimalan vuosi­tuotan­non ver­ran sähköä.

Olisi järkevää siir­tyä siihen, että sähkön­tuotan­non polt­toaineet oli­si­vat verol­lisia ja luop­ua koko sähköveros­ta, mut­ta tämä päätös pitäisi tehdä EU:n tasolla.

Ener­giaveron palau­tusjär­jestelmä on peräisin siitä, että 25 vuot­ta sit­ten Suo­mi oli ympäristöpe­rusteises­sa ener­giavero­tuk­ses­sa edel­lä mui­ta. Tilanne kehit­tyi lisää yömyöhäl­lä bud­jet­tineu­vot­telus­sa vuon­na 1996. Vihrei­den ja kokoomuk­sen yhteistyöl­lä tehti­in vihreä ver­ou­ud­is­tus, jos­sa kokoomus sai tulovero­jen alen­tamisen ja vihreät hiilid­iok­sidi­veron korotuksen.

Jot­ta mui­ta mai­ta korkeampi vero­tus ei tap­paisi ener­giain­ten­si­ivistä suur­te­ol­lisu­ut­ta Suomes­ta – oli­han lama vielä tuoreessa muis­tis­sa – kehitet­ti­in tämä onneton palau­tusjär­jestelmä. Tutkimuk­set ovat sit­tem­min osoit­ta­neet sen jok­seenkin hyödyt­tömäk­si, mut­ta kuka­pa ei ottaisi rahaa vas­taan, kun sitä tyrkytetään.

Myöhem­min Suomen Keskus­ta sai palau­tusjär­jestelmän myös kasvi­huoneille. Sitä ei perustel­tu kil­pail­i­joiden saa­mal­la halvem­mal­la ener­gial­la vaan sil­lä, että kil­pail­i­jat käyt­tävät epäreilusti talvel­lakin auringon val­oa ja läm­pöä. Yri­tys­tuki­ra­portin kat­son­takan­ta on kovin kansalli­nen, ettenkö sanoisi jopa merkan­tilisti­nen, kun sen mukaan kasvi­huonei­den vero­tu­ki ei vääristä kil­pailua, kos­ka sitä saa­vat kaik­ki kasvi­huoneet Suomessa.

Kun huo­mat­ti­in, että päästökaup­pa nos­ti sähkön hin­taa ilmais­jaos­ta huoli­mat­ta, halut­ti­in tästä koitu­va hait­ta kor­va­ta sähköä run­saasti käyt­täville – eri­tyis­es­ti Tornion jaloteräste­htaalle. Tuki sidot­ti­in päästöoikeuk­sien hin­taan ker­toimel­la, joka muis­tut­taa kovasti lauhde­voiman para­me­tre­jä. 15 vuot­ta sit­ten lauhde­voima määrit­ti sähkön hin­taa val­taosan vuot­ta. Miten tuo tuki on sinne uno­htunut? Eihän hiililauhdet­ta enää ole Suomes­sa. Ei sähkön hin­ta vai­htele päästöoikeuk­sien hin­nan tahdis­sa. Enem­män siihen vaikut­ta­vat tuuli ja Nor­jan sateet.

Ilmaisjako ja hiilivuoto

Päästöoikeuk­sien ilmais­jaon perus­teena on hiilivuodon estämi­nen.  Empi­iriset tutkimuk­set eivät ole löytäneet tukea koko ilmiön ole­mas­saololle. Ei tuotan­to ole Kiinaan hal­van ener­gian perässä siir­tynyt. Rajat­a­pauk­se­na on ehkä sementin tuotan­to Suomes­sa tai sen tuomi­nen Venäjältä.

Ilmais­jako ei tuhoa kan­nus­timia kokon­aan. Sementin tuotan­nos­sa kan­nat­taa käyt­tää ilmas­toys­täväl­listä teknolo­giaa, kos­ka ylimääräiset päästöoikeudet voi myy­dä, mut­ta se ei ohjaa vai­h­ta­maan raken­nus­ma­te­ri­aalia beton­ista puuhun. EU:ssa tutk­i­taan hiil­i­t­ul­lien käyt­töönot­toa. Se olisi han­kala asia toteut­taa, mut­ta käytän­nössä paljon parem­pi kuin nämä ilmaiset päästöoikeudet.

En ole näh­nyt EU-tasol­la teo­reet­tista tarkastelua siitä, heiken­tääkö mah­dolli­nen hiilivuo­to EU:n kil­pailukykyä. Jos se heiken­tää ener­giaval­taisen tuotan­non kil­pailukykyä, pitäisi sen vas­taavasti vahvis­taa puh­taan tuotan­non kil­pailukykyä. Onhan Euro kel­lu­va val­u­ut­ta, jon­ka kurssin pitäisi palaut­taa kil­pailukyky. Aina on suh­teelli­nen etu johonkin. Erikois­tu­mi­nen puh­taaseen tuotan­to ei ole pitkäl­lä aikavälil­lä mitenkään epäit­sekäs val­in­ta. Ilmastopoli­ti­ikan teho tässä tietysti kärsisi.

Kotimaisia kysymyksiä

Turpeen vero­tu­ki kuu­luu ener­giapoli­ti­ikan kum­ma­jaisi­in. Turve on polt­toaineista suuripäästöisin, rusko­hi­iltäkin pahempi. Sen tukea perustel­laan työ­paikoil­la. Isku­lause­ta­sol­la san­o­taan sen kor­vaa­van sysimus­taa kivi­hi­iltä, mut­ta onhan jopa kivi­hi­ili turvet­ta puh­taampi polt­toaine. Turvete­ol­lisu­us ilmoit­taa työl­listävän­sä 2300 henkeä. Kun vero­tu­ki on 196 miljoon­aa euroa vuodessa, yhtä työ­paikkaa tue­taan 85 000 eurolla.

Ener­giavero­tus on pääasi­as­sa hait­tavero­tus­ta, mut­ta on joukkoon saatu yksi hyö­tyverokin. Polt­toainei­ta verote­taan pait­si hiil­i­sisäl­lön myös ener­gia­sisäl­lön mukaan.  Tämän his­to­ria on min­ulle tun­tem­aton, mut­ta ainakin se saa aikaan sen, että sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­nos­sa eli ns. CHP-tuotan­nos­sa kivi­hi­ili syr­jäyt­tää usein maakaa­sun. Eikö tuos­ta vero­tuk­sen ener­giakom­po­nen­tista voisi luopua?

Onko CHP-tuotan­non polt­toaineen vero­tus vero­tukea? On tot­ta, että sen seu­rauk­se­na CHP-tuotan­nos­ta tulee vähem­män vero­tu­lo­ja kuin jos sähkö ja läm­pö tehtäisi­in erik­seen, mut­ta niin­pä käytetään myös vähem­män polt­toainei­ta. Asi­as­sa ei olisi mitään ongel­maa, elleivät sähkön tuotan­non polt­toaineet olisi verot­to­mia. Pitäisi päät­tää, miten CHP-laitok­sen käyt­tämät polt­toaineet jae­taan. Jos ajatel­laan, että läm­pö on sähkön tuotan­non sivu­tuote, on järkevää laskea läm­mön osu­udek­si vain se polt­toaineen käytön lisäys, joka aiheutuu läm­mön tal­teen ottamis­es­ta. Näin ajatellen CHP-tuotan­to on yliv­erotet­tua. Yri­tys­tuk­i­työryh­män raportin väite verotues­ta perus­tuu päin­vas­taiseen ajatuk­seen, siihen, että läm­mön tuotan­non osu­udek­si pitää laskea se polt­toaineen kulu­tus, joka siihen menisi eril­lis­tuotan­nos­ta ja laskea syn­er­giae­tu kokon­aan sähkön tuotannolle.

On tehty prag­maat­ti­nen kom­pro­mis­si. CHP-tuotan­toa yliv­erote­taan hiilid­iok­sidikom­po­nentin osalta ja aliv­erote­taan ener­giakom­po­nentin osalta. Näin ei syr­jitä yhteis­tuotan­toa, mut­ta ohjataan polt­toaineval­in­to­ja. Niin kauan kuin CHP tuotan­to kil­paili lauhdesähkön kanssa, CHP-tuotan­to oli yliv­erotet­tua, mut­ta nyt se on vähän makuasia.

Sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­toa aje­taan nyt Suomes­sa nopeasti alas. En tiedä, kan­nat­taako sitä vauhdit­taa lisää. Kun­pa näistä eril­lisveroista päästäisi­in ja olisi vain riit­tävän korkea päästöoikeu­den hinta.

(Tässä yhtey­dessä on syytä huo­maut­taa, että olen Helen Oy:n hal­li­tuk­sen puheenjohtaja.)

Dieselpolttoaineen verotuki?

Onko dieselpolt­toaineen alem­pi vero vero­tukea? Yri­tys­tukien tutkimus­jaos­ton rapor­tis­sa tode­taan, että sen vero kuitenkin ylit­tää päästö­jen olete­tun ulkoishai­tan. Ulkoishai­tan arviona pide­tään OECD:n vuon­na 2018 arvioimaa vähin­tään 30 euroa hiilid­iok­sidi­ton­nil­ta. Tämä on kovin mata­la arvio. Huo­mat­tavasti isom­piakin on esitet­ty. Hin­ta nousee joka vuosi, kos­ka päästö­jen vähen­tämisessä on viivytel­ty. Mut­ta OECD:n arvioo­likin vähin­tään 30 euroa.

Polt­toain­evero­tuk­sel­la ei mak­se­ta vain ilmastopäästöistä vaan myös tien käytöstä.  Vaik­ka henkilöau­toi­hin kohdis­tu­vat verot ylit­tävät roimasti val­tion tien­pidon kus­tan­nuk­set – pitäisi tietysti laskea myös kun­tien kus­tan­nuk­set – raskaan liiken­teen mak­samat verot alit­ta­vat niiden tiestölle aiheut­ta­man kulumisen.

Perus­teena dieselpolt­toaineen mata­lam­malle verolle on esitet­ty kul­je­tusten tukemista. Täl­lä on suuri merk­i­tys puun­jalostus­te­ol­lisu­udelle raa­ka-ainei­den kannal­ta. Raaka­pu­un kul­jet­tamista met­sistä tehtaisi­in tue­taan myös met­säau­totei­den saa­mana tuke­na.  Rapor­tis­sa tode­taan, että ei ole empi­iristä tutkimusti­etoa siitä, kohdis­tuuko tuki teol­lisu­udelle vai kan­to­hin­toi­hin. Mut­ta met­sä­te­ol­lisu­u­den tuot­tei­den hin­nat määräy­tyvät maail­man­markki­noil­la, joten kan­to­hin­nat ovat erään­lainen resid­u­aali. Niin­pä intu­iti­ivis­es­ti ajatellen vaikut­taisi siltä, että tuki kohdis­tuu pääasi­as­sa kan­to­hin­toi­hin. Tuet lisäävät raa­ka-aineen tar­jon­taa vain siltä osin, kun kan­to­hin­ta menisi ilman kul­jet­tamisen tukia negati­ivisek­si tai painuisi niin lähelle nol­laa, ettei met­sän­o­mis­ta­ja raat­si kaataa marjametsiään.

(Artikke­li on julka­istu kansan­taloudel­lises­sa aikakauskir­jas­sa 2/2020)

 

[1]Kir­joit­ta­ja on Exec­u­tive in Res­i­dence Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la ja Helen Oy:n hal­li­tuk­sen puheenjohtaja.

[2] Laukka­nen, Mari­ta: Ener­gian tuotan­toon ja ener­gian käyt­töön liit­tyvät yri­tystuet. Yri­tys­tukien tutkimus­jaos­to, Helsin­ki 2020.

Ryhdyn Verde-lehden päätoimittajaksi

Kun vihreä liit­to päät­ti lakkaut­taa Vihreä Lan­ka ‑lehden, protestoin suuresti Lan­gan sivuil­la julka­istus­sa blogikir­joituk­ses­sani. Tämän innoit­ta­mana Viite ry:n (Tieteen ja teknolo­gian vihreät) puheen­jo­hta­ja Johan­na Kohvak­ka ryhtyi tun­netul­la määräti­etoisu­udel­laan puuhaan, ja nyt meil­lä on valmis suun­nitel­ma Vihreästä verkkomediasta.

Meitä on ollut pieni joukko han­ket­ta valmis­tele­mas­sa. Olemme kerän­neet laa­jan avus­ta­ja­joukon, joista ainakin tois­taisek­si aika suuri osa on Viite ry:n akti­ive­ja. Muitakin on ja lisää tulee.

Min­un tärkein perus­teeni vihre­itä lähel­lä ole­valle medi­alle on se, että tiedän vihrei­den useisi­in tuhan­si­in yltävän jäsen­joukon ole­van erit­täin pystyvää väkeä, joil­la on run­saasti asiantun­te­mus­ta eri aloil­ta. Tätä henkistä pääo­maa puolue­or­gan­isaa­tio ei pysty käyt­tämään mitenkään täysimääräis­es­ti hyväk­seen. Mis­sään organ­isaa­tios­sa ei voi toimia täysi­pain­oses­ti kuin muu­ta­ma sata ihmistä. Halu­an kaivaa esille tätä piilos­sa ole­vaa asiantuntemusta.

Meitä yhdis­tää unel­ma syväl­lis­es­tä medi­as­ta. Emme pidä klikki­jour­nal­is­mista emmekä mielikuvapolitikoinnista.

Lehti on lähel­lä vihre­itä, mut­ta viral­lis­es­ti riip­puma­ton. Vihreys näkyy aihei­den valin­nas­sa. Pain­o­tamme ilmas­tokysymyk­siä ja luon­non mon­imuo­toisu­u­den säilyttämistä.

Me emme saa taloudel­lista tukea mis­tään. Sik­si aloita­mme lehden tekemisen täysin palkat­tom­i­na. Niin ei kuitenkaan ole mah­dol­lista jatkaa pitkään. Lehden ole­mas­sao­lo on täysin riip­pu­vaista luk­i­joiden hyvästä tah­dos­ta. Artikke­lit eivät ole mak­sumuurin takana. Silti toivoisimme luk­i­joiden tilaa­van lehden. Tilaa­ja saa uutiskir­jeen sähkö­posti­in­sa – muut joutu­vat käymään lehden sivuil­la kat­so­mas­sa, mitä siel­lä kul­loinkin on. Tarkoituk­semme on, että kom­ment­ti­pal­stat ovat avoimia pääsään­töis­es­ti vain tilaa­jille. Main­ok­sia toki myös myymme.

Keräämme rahoi­tus­ta lehden perus­tamiseen Mese­naatin kaut­ta. Tässä link­ki rahoit­ta­jille. Sitä kaut­ta voi myös mak­saa uutiskir­jeenä vuosi­ti­lauk­ses­ta sen 30 €.

Lehden visuaalis­es­ta ilmeestä saa käsi­tyk­sen tästä Milo Toivosen tekemästä videosta, jol­la main­os­te­taan Mesenaattikampanjaa.

Lehdel­lä on piiris­sään jo kohta­lainen joukko väkeä. Tiiveim­min sitä on ollut kehit­tämässä joukko, johon kuu­lu­vat aakkosjärjestyksessä:

Johan­na Kohvak­ka, Viite ry:n pj. Helsinki

Esa Kon­ti­nen, ped­a­go­gi ja tiede­vi­esti­jä, Helsinki

Min­na Leka, FM, biolo­gi, muun muas­sa Reilun kau­pan aktivisti, Turku

Tapio Onnela, Turku­lainen yliopis­to-opet­ta­ja (his­to­ria, kult­tuuri ja taide), Vuo­den tiedetoimit­ta­ja ‑palk­in­to 2004

Ter­hi Raikas, Vaasaan muut­ta­va tripla­mais­teri, ympäristöjuristi

Heik­ki Savola, lupau­tunut toim­i­tus­si­h­teerik­si, ura lehdis­tössä, Vihreä puolueak­ti­ivi Karkkilasta

Osmo Soin­in­vaara, pää­toimit­ta­ja, mon­es­sa mukana, enti­nen kansane­dus­ta­ja, Helsinki

Milo Toivo­nen, vas­tu­us­sa visuaalis­es­ta ilmeestä, köy­hyys­tutk­i­ja, koke­mus­ta myös Vihreän lan­gan tekemis­es­tä, audio­vi­suaalisen viestin­nän ammattilainen

Blo­gin pitämistä en lope­ta, mut­ta kos­ka min­ul­lakin on vain rajal­lis­es­ti aikaa ja ener­giaa, päähuomioni kohdis­tuu nyt Verde-lehteen. Kolum­ni­pal­stani Demokraat­ti-lehdessä ja Nykypäivässä jäävät pois ainakin toistaiseksi.

 

 

 

 

 

Inhorealismia ikääntyneiden työllisyydestä

Työurien piden­tämisessä on keski­tyt­ty aivan liikaa siihen, miten työn­tek­i­jää motivoidaan jatka­maan töis­sä. Paljon olen­naisem­paa olisi vaikut­taa työ­nan­ta­ji­in. Keskeinen syy lyhy­isin työuri­in on siinä, että työ­nan­ta­jat eivät halua ikään­tyvien jatka­van töis­sä. Eläke­tur­vakeskuk­sen vajaa kymme­nen vuot­ta sit­ten tekemän kyse­lyn mukaan typö­nan­ta­jat halu­a­vat väken­sä siir­tyvän eläk­keelle viimeistään 63-vuotiaina. 

Seu­raavas­sa kir­joituk­ses­sa lähtöko­htanani on, etteivät työ­nan­ta­jat yleen­sä palkkaa ketään tap­piok­seen. Joku voi pitää tätä kyynisenä. Minus­ta se on vain real­isti­nen lähtöko­h­ta. Näin tarkastel­tuna kysymys ikään­tyne­den työl­lisu­ud­estä näyt­tää aivan erilaiselta.

Jäähdyt­te­ly­palk­ka

Työelämä on meil­lä jär­jestet­ty niin, että yleen­sä ihmi­nen saa suur­in­ta palkkaa työu­ransa lop­ul­la. Syynä tähän on eläke­jär­jestelmä, jos­sa aiem­min eläke määräy­tyi viimeisen neljän vuo­den palkan perus­teel­la. Sik­si palkkaa hilat­ti­in lopus­sa ylöspäin. Eläke ei enää määräy­dy näin, mut­ta kult­tuuri muut­tuu hitaasti.

Useimpi­en työ­tahti kuitenkin hiipuu iän mukana. Urheilus­sa tämä ilmiö on tun­nustet­tu. Sik­si meil­lä on ikämies­sar­jat. Työelämässä tästä asi­as­ta ei ole sovelias­ta puhua. Häveliäs vaiken­e­m­i­nen ei asi­aa muuk­si muu­ta. Niin­pä työ­nan­ta­jat joutu­vat mak­samaan ikään­tynei­den tekemästä työstä työ­suori­tus­ta kohden huo­mat­tavasti enem­män kuin nuorem­pi­en työstä. Se ei edis­tä ikään­tynei­den työllisyyttä.

Työ­panok­sen heikken­e­m­i­nen ei koske kaikkea työtä. On töitä, jois­sa iän tuo­ma koke­mus on arvokas­ta. Pääsään­tö kuitenkin on, että kään­tynei­den työ­panos on yli­hin­noitel­tua nuorten työ­panok­seen nähden.

Olisiko oikein, että palk­ka alenisi iän mukana eli että meil­lä olisi koke­mus­lisien ja har­joit­telu­palkko­jen ohel­la myös jäähdyttelypalkat?
Moni älähtää, että sehän olisi ikäsyr­jin­tää – toisin kuin nuorten alem­mat palkat, jot­ka taas ovat ihan oikein. Mut­ta urakka­palkat? Niis­sähän tosi­asialli­nen ansio­ta­so las­kee, kun ikä alkaa hidas­taa työ­tah­tia? Miten ne sit­ten hyväksytään?

En ole lainaan var­ma, että olisi edes sosi­aalis­es­ti väärin mak­saa 55-vuo­ti­aalle huonom­paa palkkaa kuin samaa työtä nopeam­min tekeväl­lä 35-vuo­ti­aalle. Viisikymp­pisil­lä ei yleen­sä ole las­ten­hoit­o­mano­ja, asun­to­lainat on mak­set­tu eikä ole per­heen­pe­rus­tamis­meno­ja, kos­ka kodin perushank­in­nat on tehty ajat sitten.

Ruot­sis­sa on ihan ok mak­saa ikään­tyneille huonom­paa palkkaa. Seu­raa­vat tieto ovat peräisin Juhana Var­ti­aiselta, mut­ta uskon, että hän tietää, mis­tä puhuu.

Kun Ruot­sis­sa tehdään työe­htosopimus, sovi­taan kuin­ka paljon yri­tyk­sen palkat nou­se­vat keskimäärin, mut­ta koro­tus ei tule yhtä suure­na kaikille. Moni työ­nan­ta­ja jät­tää ikään­tyneet tyystin ilman koro­tus­ta ja suun­taa koro­tuk­sen niille, joiden työ­panos on arvokkaampi. Tätä ei pide­tä siel­lä mitenkään vääränä. Näin siel­lä ei ole saman­laista halua päästä eroon ikään­tyneistä kuin meillä.

Jos olisi tapana sopia alem­mas­ta palka­s­ta, kun työ­tahti hiipuu, sitä olisi hyvä voi­da täy­den­tää osaeläk­keel­lä. Kuten jo aiem­mas­sa postauk­ses­sa kir­joitin, täl­lainen jär­jeste­ly Sin­ga­pores­sa piden­si työuria kahdel­la vuodel­la. Sosi­aalis­es­ti tämä olisi parem­pi ratkaisu kuin se, mihin nyt ollaan ajau­tukas­sa: palkat muodol­lis­es­ti korkei­ta, mut­ta ikään­tyneet ulos talosta ja työ­markki­nat­uen kaut­ta eläk­keelle, kos­ka työeläkeput­ki ja osaeläke pois.

Last in first out?

Ruot­sis­sa on myös first in last out ‑peri­aate irti­sanomi­sis­sa. Tämä on paran­tanut ikään­tynei­den työl­lisyyt­tä, mut­ta se ei toimisi niin hyvin kuin toimii, jos ikään­tyneet oli­si­vat suh­teessa yhtä kalli­ita työn­tek­i­jöitä kuin meil­lä. Työn­tek­i­jä on halut­taes­sa help­po savus­taa eläk­keelle sil­lä, että työolo­ja ei edes yritetä sovit­taa hänen kun­toon­sa. Näin myös tapahtuu.

Suomen oloi­hin sovitet­tuna tuo peri­aate olisi aivan kohtu­u­ton 50-vuo­ti­aana irti­san­ot­tui­hin. Jos he pää­si­sivät takaisin työelämään, he oli­si­vat pysyvästi heit­to­pusse­ja, jot­ka irti­san­o­taan ensimmäisenä.

Irral­laan kaikesta muus­ta peri­aate, että nuoret pitää irti­sanoa ensim­mäisenä olisi Suomes­sa tosi ikävä, kos­ka työelämän sään­nöt sor­ta­vat nuo­ria muutenkin monin tavoin. Ei tarvitse ihme­tel­lä alhaista syn­tyvyyt­tä, jos las­ten saan­tia hark­it­se­vat eivät pysty vaki­in­nut­ta­maan talout­taan. SAK:n esit­tämässä mallis­sa irti­sanomises­sa otet­taisi­in huomioon lapset, jot­ka ovat jo syn­tyneet, mut­ta ei niitä, joi­ta vas­ta hark­i­taan. Hark­in­ta-ajanko­h­ta on syn­tyvyy­den kannal­ta olen­nainen, eivät jo syn­tyneet lapset.

Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyttömyyseläkkeistä

Hyvää tarkoit­taval­la lain­säädän­nöl­lä myös heiken­netään ikään­tynei­den työn­saan­tia. On säädet­ty viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tu­us­ta. Jos yri­tyk­sen työn­tek­i­jä joutuu varhaiseläk­keelle, työ­nan­ta­ja mak­saa tämän. Lakipykälä on vähän mon­imutkainen, mut­ta tätä se tarkoit­taa. Jos eläke on 2000 €/kk, mak­set­tavaa tulee vuodessa 24 000 euroa ja kymme­nessä vuodessa 240 000 €. En tunne nyky­isiä luku­ja, mut­ta jokin vuosi sit­ten puo­let eläk­keelle siir­tyvistä meni van­hu­useläk­keelle työkyvyt­tömyy­seläk­keen kaut­ta. Palkat­taes­sa 50-vuo­ti­as­ta kan­nat­taa laskea, että hänestä tulee keskimäärin 20 000 euron lasku jos­sain vai­heessa ¬– jois­takin isom­pi ja jois­takin ei lainkaan. Moni yri­tys on tämän takia päät­tänyt, että palkkaa yhtään viisikymp­pistä. Vuosik­er­to­muk­si­in tätä peri­aatet­ta ei ole painettu.

(Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu ei koske alle 20-hen­gen yri­tyk­siä. Niin­pä monel­la isom­mal­la yri­tyk­sel­lä on NHL:stä tut­tu farmi­joukkue, pieni tytäry­htiö, johon työn­tek­i­jä siir­retään ennen työkyvyttömyyseläkepäätöstä.)

Jos palkkaat kak­sikymp­pisen, et toden­näköis­es­ti tule ole­maan hänen viimeinen työ­nan­ta­jansa, ja vaik­ka olisitkin, kus­tan­nus jakau­tu­isi noin 40 vuodelle, kun se viisikymp­pisen kohdal­la jakau­tuu noin kymmenelle vuodelle.

Tämä viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu on tarkoitet­tu kan­nus­ta­maan työ­nan­ta­jia huole­hti­maan työoloista niin, että ihmiset eivät sairas­tu työssä. Työolot ovat nyky­isin niin paljon parem­mat, että työkyvyt­tömyy­seläkkei­den syyt liit­tyvät yleen­sä ihmis­ten vapaa-aikaan ja hei­dän yleiseen ter­vey­den­ti­laansa. Nyt se kan­nus­taa syr­jimään työhöno­to­ssa niitä, joiden ter­vey­dessä näyt­täisi ole­van ongelmia. Älä palkkaa tupakoi­jaa, älä yli­pain­oista ja eri­ty­ses­ti älä ketään, jol­la on ris­ki mie­len­ter­veysongel­mas­ta. Jos joku jää mie­len­ter­veyssy­istä työkyvyt­tömyy­seläk­keelle 35-vuo­ti­aana, on lasku lähem­mäs miljoon­aa euroa.

Tämä sään­tö pitää syr­jin­tään yllyt­tävänä pois­taa heti! Jokin taloudelli­nen sank­tio voidaan aset­taa työ­nan­ta­jalle sil­loin, kun syy työkyvyt­tömyy­teen voidaan osoit­taa työstä johtuvaksi.

Sen ver­ran tässä on tehty, että jos palkkaa vajaakun­toisek­si määritel­lyn vapau­tuu viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tu­us­ta. Se pois­taa ilmi­selvim­män ongel­man mut­ta vain ne.

Eläk­keen yläikäraja

Pitäisi myös nos­taa yläikära­jaa. Kukaan ei kiel­lä tekemästä töitä yli 68-voti­aana – minä esimerkik­si teen – mut­ta eläke­jär­jestelmä ei tätä tunne. Eläke alkaa juos­ta 68-vuo­ti­aana. Sitä ei ole pakko ottaa vas­taan, mut­ta ymmärtääk­seni mitään myöhen­nysko­ro­tus­ta ei eläk­keeseen saa, jos jää eläk­keelle vas­ta 70-vuo­ti­aana. Sub­jek­ti­ivista oikeut­ta jatkaa töis­sä yli 68-vuo­ti­aana en kuitenkaan säätäisi.

Kaupunkiympäristölautakunnalta merkittävä joukkoliikennekanta

Aika vähälle huomi­ol­la julk­isu­udessa on jäänyt kaupunkiym­päristölau­takun­nan merkit­tävä kan­nan­ot­to siitä, että HSL:n koron­aviruk­ses­ta johtu­vaa lip­putu­lo­jen mene­tys­tä ei pidä paika­ta lipun­hin­to­ja korot­ta­mal­la. Tässä kan­nan­oto­ssa ei ollut merkit­tävää vain sen sisältö vaan ennen kaikkea, että se oli yksimielinen.

Helsingis­sä on ilmeistä jän­nit­teisyyt­tä liiken­nepoli­ti­ikas­sa, joka kos­kee lähin­nä autoli­iken­teen ase­maa. Nyt nuo riidat pan­ti­in sivu­un. Yksimielisiä ollaan joka tapauk­ses­sa siitä, että joukkoli­ikenne on Helsin­gin elin­voiman kannal­ta keskeinen asia. Kir­joitin tästä jo aiem­min.

Covid-19 on iskenyt pahasti Helsin­gin keskus­tan elin­voimaisu­u­teen. Kun toimis­tois­sa on siir­ryt­ty etätöi­hin ja kun tur­is­tit ovat pois­sa katuku­vas­ta, keskus­tan liikkei­den ja rav­in­toloiden tilanne on tukala. Se voi vau­ri­oit­taa keskus­tan elin­voimaa pysyvästi. Sitä tilan­net­ta ei mitenkään paran­taisi, jos saa­pumista keskus­taan vaikeutet­taisi­in entis­es­tään korkeam­mil­la lipun­hin­noil­la ja harvem­mal­la vuorovälillä.

Lau­takun­nan lausun­nos­sa väläytet­ti­in myös mah­dol­lisu­ut­ta eriyt­tää näyt­tölip­pu­jen hin­nat kun­tako­htais­es­ti. Tähän on kak­si perustet­ta. Naa­purikaupun­git eivät ole Helsin­gin tavoin kerän­neet puskuria kun­tat­alouteen­sa. Sik­si ne ovat pahas­sa raha­pu­las­sa. Toisek­si niil­lä ei ole samaa moti­vaa­tio­ta huole­htia Helsin­gin keskus­tan elinvoimaisuudesta.

 

Sokerivero

Sine­brychof­fin edus­ta­jat halu­si­vat kevään lop­ul­la tava­ta min­ua keskustel­lak­seen valmis­teveroista, alko­ho­liv­eros­ta ja sok­eriveros­ta. Suh­tauduin tähän tapaamiseen pienel­lä ennakkolu­u­lol­la, kos­ka pan­i­moalan edun­valvon­ta on vaikut­tanut vähän Jaana Pelkoselta ja olen ollut aikanaan eduskun­nan val­tio­varain­valiokun­nan vero­jaos­tossa usein napit vas­takkain hei­dän kanssaan.

Heil­lä oli kak­si asi­aa, sok­erivero ja alko­ho­liv­ero. Kovin ajanko­htaisia asioi­ta nyt, kun hal­li­tus yrit­tää löytää rahaa paikkaa­maan bud­jetin aukko­ja. Min­un piti kir­joit­taa tästä tuoreeltaan, mut­ta asia jäi muiden kiirei­den alle. Käsit­te­len tässä sok­eriveroa ja palaan alko­ho­liv­eron kum­mallisuuk­si­in ehkä myöhemmin.

Sine­brychoff halu­aisi sok­eriveron kaikelle sok­er­ille. Heistä on vähän epistä, että se on vain vir­voitusjuomis­sa, joiden osu­us sok­eri saan­nista on kolme pros­ent­tia. Hei­dän käyt­tämän­sä tilas­ton mukaan sok­erin saan­tiläh­teet jakau­tu­i­v­at näin:

Totesin, että olen aina kan­nat­tanut tätä kat­tavaa sok­eriveroa. Suo­ma­laiset syövät liikaa sok­e­ria sen eri muodois­sa, mis­tä on merkit­tävää kansan­ter­vey­del­listä hait­taa. Lihot­taa ja altistaa dia­betek­selle. Lisäk­si ener­gian saan­ti ravite­muk­sel­lis­es­ti tyhjän­päiväis­es­tä sok­erista vähen­tää muu­ta, ter­vey­den kannal­ta olen­naista syömistä. Vero­jen pitäisi ohja­ta syömään ter­veel­lis­es­ti. Sik­si olisi hyvä, että kaikissa elin­tarvikkeis­sa olisi vero sok­er­ille. Se olisi tyyp­illi­nen ulkoisi­in kus­tan­nusi­in perus­tu­va haittavero.

Olin joskus eduskun­nas­sa mon­en muuan kanssa aja­mas­sa kat­tavaa sok­eriveroa, mut­ta tämä kuitenkin kaa­tui hallinnol­liseen han­kalu­u­teen. Vaik­ka koti­maas­sa voisimme lait­taa veron sok­er­ille, emme pysty­isi mitenkään verot­ta­maan ulko­mail­ta tuo­tu­ja elin­tarvikkei­ta, kos­ka niiden sok­erip­i­toisu­u­den mit­taami­nen olisi ylivoimainen hallinnolli­nen taak­ka. Näin siis sanoin Sine­brychof­fin edustajille.

Tähän he vas­ta­si­vat, että oli ylivoimaista sil­loin, mut­ta ei enää, kos­ka pakkauk­ses­sa on nyky­isin ker­rot­ta­va tuot­teen sisältämän sok­erin määrä. Tätä en ollut tul­lut ajatelleeksikaan.

Hei­dän esit­tämän­sä kat­ta­va sok­erivero kohdis­tu­isi kaik­keen sok­eri­in ja kaikki­in sok­erei­hin, myös tuore­me­hui­hin, mut­ta ei kuitenkaan hedelmi­in ja mar­joi­hin. Kysyin kokeek­si, mik­si he pani­si­vat rajan tähän, vaik­ka tiesin vas­tauk­sen. Jos syöt ome­nan, hedelmässä ole­va sok­eri vaikut­taa paljon vähem­män haitallis­es­ti kuin jos juot ome­name­hua. Joku lääkäri var­maan osaa ker­toa mik­si. Liit­tynee kui­tu­i­hin ja imey­tymisen nopeuteen

Heil­lä oli kolme eri­laista mallia veron per­im­isek­si, joista jätän arvon­lisäveroon nivom­isen tässä pois, kos­ka se ei toimi.

Vero voisi olla por­rastet­tu, jol­loin vero tuot­teen kilo­määräi­nen valmis­tevero nousee por­raste­tusti sok­erip­i­toisu­u­den mukaan tai tark­ka, jol­loin sok­erik­ilo­sta menee aina yhtä paljon veroa. Tark­ka on tietysti parem­pi, mut­ta Sine­brychof­fin mukaan han­kalampi toteut­taa. Min­ua siinä vähän arve­lut­ti se, että luokan sisäl­lä sok­erin määrän vähen­tämi­nen ei vaiku­ta mitään, siis enem­män tai vähem­män makeutetut jugur­tit mak­sa­vat saman veron.

Sok­eriveron tuo­tok­si he arvioi­vat noin 400 miljoon­aa euroa. Ei siis mitenkään vähän.

Tätä kan­nat­taisi minus­ta edistää.

[Pan­i­moli­it­to kor­jat­tu Sinebrychoffiksi]

Kommenttaja VM:n virkamiesten työllisyyspakettiin

Nyt alkaa olla hyv­in­voin­ti­val­tion kannal­ta tosi kyseessä. Niin nopeasti sen rahoi­tus­po­h­ja rapautuu.

Kukaan ei voi uskot­tavasti väit­tää puo­lus­ta­vansa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, jos ei piit­taa sen rahoituk­ses­ta. Rahoituk­sen kannal­ta työl­lisyys on keskeinen, kos­ka verot per­itään lähin­nä työn tekemis­es­tä. Olen vähän huolis­sani demarei­den “vas­tus­tamme muun muas­sa kaikkea” ‑lin­jas­ta. Jos demar­it de fac­to hylkäävät hyv­in­voin­ti­val­tion, kuka sitä enää puolustaa?

Silti pari poikkipuolista kan­nan­ot­toa VM:n virkami­esten työllisyyspakettiin.

Työvoima­hallinnon elämän­hallintakurssit vai yliopisto-opinnot? 

Oikeut­ta opiskel­la työt­tömyyspäivära­han turvin pitäisi rajoit­taa. Voi olla, että työt­tömyyspäivära­ha on sään­nöiltään vähän köm­pelö tähän tarkoituk­seen, mut­ta jotenkin kesken jääneet opin­not kan­nat­taa rahoit­taa. On paljon älykkääm­pää käyt­tää työt­tömyy­saikansa opin­to­jen lop­pu­un saat­tamiseen kuin osal­lis­tua työvoima­hallinnon CV:n teko- tai elämän­hallintakurs­seille tai vaik­ka laivahit­saa­jakurssille. On vähän pöhköä, että työvoima­hallinnon usein aika heikko­laa­tu­isille kurs­seille osal­lis­tu­mi­nen on pakol­lista ja ope­tus­min­is­ter­iön alaiseen opiskelu­un osal­lis­tu­mi­nen kiellettyä.

Voi olla, että työt­tömyyspäivära­ha on tähän huono keino, mut­ta jokin keino rahoit­taa kesken jääneitä opin­to­ja pitäisi olla. Myön­netään, että VM:n virkamiehillä on point­ti siinä, että laina­pain­ot­teisu­us ohjaisi parem­min työn­saan­nin kannal­ta hyödyl­lisi­in opin­toi­hin. Ja olisi­han se tas­a­puolista, sil­lä opin­to­tukeakaan ei saa, kun opinot venyvät liikaa.

Sosi­aalipoli­ti­ikas­sa käy usein niin, että yhteen tarkoituk­seen suun­nitel­tu tuki alka­akin tukea jotain aivan muu­ta asi­aa, kos­ka sitä toista varten ei ole tukea, vaik­ka pitäisi. Niin tässäkin on käynyt. Siihen alku­peräiseen tarkoitet­tu tukimuo­to kuitenkin sopii huonos­ti uuteen tarkoituk­seen. Opin­to­jen lop­pu­un­saat­tamistuen riip­pu­vu­ut­ta aiem­man palkan suu­ru­ud­es­ta nyt esimerkik­si on vähän vaikea perustella.

Suomes­sa esimerkik­si tarvi­taan mata­la­palkkatu­ki. Kun sitä ei ole, työt­tömyys­tur­van sovitel­lus­ta päivära­has­ta on tul­lut sel­l­ainen, mut­ta se taas on sään­nöiltään aivan epä­tarkoituk­sen­mukainen. Siitä joskus toiste enemmän.

Osaeläke oikeaan käyttöön

Toinen kysymyk­seni liit­tyy osaeläk­keeseen eli osit­taiseen varhen­net­tuun varhaiseläk­keeseen. Min­ul­la on tähän eri­tyis­suhde, sil­lä esitimme tätä aikanaan Juhana Var­ti­aisen kanssa vuon­na rapor­tis­samme Lisää mata­la­palkkatyötä. Sitä ennen oli käytössä osa-aikaeläke niille, jot­ka eivät jak­sa­neet enää ikän­sä vuok­si tehdä kokoaikatyötä. Me esitimme, että saa tehdä työtä myös hitaam­min. En tiedä, mikä tuon raport­timme vaiku­tus osaeläk­keen säätämiseen oli, mut­ta mielel­lään­hän sitä uskoisi jotain vaikuttaneensa.

Vähän saman­laista on tehty Sin­ga­pores­sa. Kun työn­tek­i­jä täyt­tää 62 vuot­ta, hän solmii työ­nan­ta­jansa kanssa uuden, yleen­sä mata­la­palkkaisem­man ja vähem­män vaa­ti­van työ­suh­teen ja sai täy­den­tää sitä säästämäl­lään eläk­keel­lä. Tämä piden­si työuria kahdel­la vuodel­la. Siis todel­lakin: kahdel­la vuodella.

Yksi syy ikäih­mis­ten heikkoon työl­lisyy­teen on se, etteivät työ­nan­ta­jat halua mak­saa täyt­tä palkkaa osit­tais­es­ta työ­panok­ses­ta. On inhimil­listä, että työ­tahti ale­nee iän myötä. Sik­si urheilus­sakin on ikämiessarjat.

Ei kan­na­ta jeesustel­la vaan tun­nus­taa tosi­asi­at: suuri syy siihen, että suo­ma­laiset siir­tyvät niin nuo­ri­na eläk­keelle on siinä, että työ­nan­ta­jat halu­a­vat hei­dän siir­tyvän varhain eläkkeelle.

Jos osaeläke on toimin­ut toisin päin ja vähen­tänyt työl­lisyyt­tä, vika on var­maankin siinä, ettei ole tul­lut käytän­nök­si siir­tyä helpom­pi­in ja vähem­män vaa­tivi­in töi­hin siinä vai­heessa, kun ei enää jak­sa painaa nuoru­u­den innol­la. Voisiko tälle tehdä jotain? Onhan se aika luon­te­vaa, että työ­tahti hidas­tuu iän mukana.

Kun työeläkeput­ki toiv­ot­tavasti pois­tuu, pitäisi osaeläk­keen jäädä nimeno­maan niin, että sitä käytetään niin kuin sitä oli tarkoi­tus käyttää.

Työeläkeputken pois­to yksinään merk­it­sisi, että moni päät­täisi työu­ransa työ­markki­nat­uel­la. Aika tyly jut­tu. Niin kuin työe­htosopimuk­sis­sa on har­joit­telu­palk­ka, pitäisi olla myös jäähdyt­te­ly­palk­ka niille, joiden työkyky on alen­tunut iän vuok­si. Tähän kokon­aisu­u­teen osaeläke istu­isi hyvin.