Talouspolitiikka, _

Kommenttaja VM:n virkamiesten työllisyyspakettiin

Nyt alkaa olla hyvinvointivaltion kannalta tosi kyseessä. Niin nopeasti sen rahoituspohja rapautuu.

Kukaan ei voi uskottavasti väittää puolustavansa hyvinvointivaltiota, jos ei piittaa sen rahoituksesta. Rahoituksen kannalta työllisyys on keskeinen, koska verot peritään lähinnä työn tekemisestä. Olen vähän huolissani demareiden ”vastustamme muun muassa kaikkea” -linjasta. Jos demarit de facto hylkäävät hyvinvointivaltion, kuka sitä enää puolustaa?

Silti pari poikkipuolista kannanottoa VM:n virkamiesten työllisyyspakettiin.

Työvoimahallinnon elämänhallintakurssit vai yliopisto-opinnot?

Oikeutta opiskella työttömyyspäivärahan turvin pitäisi rajoittaa. Voi olla, että työttömyyspäiväraha on säännöiltään vähän kömpelö tähän tarkoitukseen, mutta jotenkin kesken jääneet opinnot kannattaa rahoittaa. On paljon älykkäämpää käyttää työttömyysaikansa opintojen loppuun saattamiseen kuin osallistua työvoimahallinnon CV:n teko- tai elämänhallintakursseille tai vaikka laivahitsaajakurssille. On vähän pöhköä, että työvoimahallinnon usein aika heikkolaatuisille kursseille osallistuminen on pakollista ja opetusministeriön alaiseen opiskeluun osallistuminen kiellettyä.

Voi olla, että työttömyyspäiväraha on tähän huono keino, mutta jokin keino rahoittaa kesken jääneitä opintoja pitäisi olla. Myönnetään, että VM:n virkamiehillä on pointti siinä, että lainapainotteisuus ohjaisi paremmin työnsaannin kannalta hyödyllisiin opintoihin. Ja olisihan se tasapuolista, sillä opintotukeakaan ei saa, kun opinot venyvät liikaa.

Sosiaalipolitiikassa käy usein niin, että yhteen tarkoitukseen suunniteltu tuki alkaakin tukea jotain aivan muuta asiaa, koska sitä toista varten ei ole tukea, vaikka pitäisi. Niin tässäkin on käynyt. Siihen alkuperäiseen tarkoitettu tukimuoto kuitenkin sopii huonosti uuteen tarkoitukseen. Opintojen loppuunsaattamistuen riippuvuutta aiemman palkan suuruudesta nyt esimerkiksi on vähän vaikea perustella.

Suomessa esimerkiksi tarvitaan matalapalkkatuki. Kun sitä ei ole, työttömyysturvan sovitellusta päivärahasta on tullut sellainen, mutta se taas on säännöiltään aivan epätarkoituksenmukainen. Siitä joskus toiste enemmän.

Osaeläke oikeaan käyttöön

Toinen kysymykseni liittyy osaeläkkeeseen eli osittaiseen varhennettuun varhaiseläkkeeseen. Minulla on tähän erityissuhde, sillä esitimme tätä aikanaan Juhana Vartiaisen kanssa vuonna raportissamme Lisää matalapalkkatyötä. Sitä ennen oli käytössä osa-aikaeläke niille, jotka eivät jaksaneet enää ikänsä vuoksi tehdä kokoaikatyötä. Me esitimme, että saa tehdä työtä myös hitaammin. En tiedä, mikä tuon raporttimme vaikutus osaeläkkeen säätämiseen oli, mutta mielelläänhän sitä uskoisi jotain vaikuttaneensa.

Vähän samanlaista on tehty Singaporessa. Kun työntekijä täyttää 62 vuotta, hän solmii työnantajansa kanssa uuden, yleensä matalapalkkaisemman ja vähemmän vaativan työsuhteen ja sai täydentää sitä säästämällään eläkkeellä. Tämä pidensi työuria kahdella vuodella. Siis todellakin: kahdella vuodella.

Yksi syy ikäihmisten heikkoon työllisyyteen on se, etteivät työnantajat halua maksaa täyttä palkkaa osittaisesta työpanoksesta. On inhimillistä, että työtahti alenee iän myötä. Siksi urheilussakin on ikämiessarjat.

Ei kannata jeesustella vaan tunnustaa tosiasiat: suuri syy siihen, että suomalaiset siirtyvät niin nuorina eläkkeelle on siinä, että työnantajat haluavat heidän siirtyvän varhain eläkkeelle.

Jos osaeläke on toiminut toisin päin ja vähentänyt työllisyyttä, vika on varmaankin siinä, ettei ole tullut käytännöksi siirtyä helpompiin ja vähemmän vaativiin töihin siinä vaiheessa, kun ei enää jaksa painaa nuoruuden innolla. Voisiko tälle tehdä jotain? Onhan se aika luontevaa, että työtahti hidastuu iän mukana.

Kun työeläkeputki toivottavasti poistuu, pitäisi osaeläkkeen jäädä nimenomaan niin, että sitä käytetään niin kuin sitä oli tarkoitus käyttää.

Työeläkeputken poisto yksinään merkitsisi, että moni päättäisi työuransa työmarkkinatuella. Aika tyly juttu. Niin kuin työehtosopimuksissa on harjoittelupalkka, pitäisi olla myös jäähdyttelypalkka niille, joiden työkyky on alentunut iän vuoksi. Tähän kokonaisuuteen osaeläke istuisi hyvin.

Tagged ,

20 thoughts on “Kommenttaja VM:n virkamiesten työllisyyspakettiin

  1. Ehkä pitäisi ajatella, että opiskelu ei ole työtä. Välittömän elannon turvaamiseksi tehtävää toimintaa. Vastaavasti työvoimahallinnon pitää luopua ajatuksesta
    – “olla työmarkkinoiden käytettävissä” ja yksinkertaisesti
    – kieltää työn tekeminen.

    Työn tekemisen kieltäminen myös tukee nykyistä suuntausta siirtää valta eduskunnalta virkakoneistolle. Työn tekemisen kieltäminen siirtää vallan sille virkamiehelle, joka (tapauskohtaisesti!) määrittelee sen, mitä on työ.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Itseäni surettaa että listalle ei taaskaan ole otettu työkalulistalle ilmeisintä työllisyyden parantamiskeinoa, eli verotuksen rakenneuudistusta.

    Kiinteistöveron korottaminen muutamalla miljardilla, varainsiirtoveron poisto ja ansiotuloverotuksen keventäminen parantaisi merkittävästi työnteon kannustimia erityisesti siinä iäkkäässä väestönosassa, joka on saanut asuntolainat maksettua ja joiden lapset ovat aikuistuneet. Samalla uudistus helpottaisi työn tai miksen leppoisamman eläkeenviettopaikan perässä muuttamista, ja tervehdyttäisi asuntomarkkinaa aivan oleellisesti.

    Opintotuen viilaamisen nostaminen yhdeksi kolmesta kokonaisuudesta kertoo täysin näköalattomasta katsantokannasta. Opiskelijoiden kepittämisellä ei tämä maa nouse. Itse muuttaisi opintotuen täysin suoritusperusteiseksi, eli tuki maksettaisiin suoritettujen opintopisteiden mukaan. Tämän jälkeen opintojen aikarajat ja opintotuen tulorajat voisi poistaa täysin tarpeettomina; aivan riittävät kannustimet valmistumiselle tulevat kyllä työelämän puolelta, ei siihen tarvita monimutkaista tukibyrokratiaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Suoritusperustainen opintotuki kohdistaisi rahat etupäässä teoreettisten alojen opiskelijoille, koska opintopisteet eivät ole yhteismitallisia. Harjoitustöihin ja tentteihin perustuvissa opinnoissa yhteen opintopisteeseen riittää usein 10-15 tunnin työ, ja paljon pienempikin työmäärä riittää, jos tavoitteena on vain läpäistä opintojakso rimaa hipoen. Sen sijaan opinnoissa, jotka suoritetaan laboratoriossa/kentällä työskennellen tai harjoittelussa, yksi opintopiste on usein mitoitettu vastaamaan 25-30 tunnin työmäärää.

      Lisäksi opintosuorituksista palkitseminen on muutenkin aivan älytön idea. Maailmalla on paljon yleisempää, että opiskelija joutuu itse maksamaan opinnoistaan. Jos opintotukea ylipäänsä maksetaan, siitä ei ainakaan kannata tehdä ainakaan tulonsiirtoa niille, joilla menee muutenkin hyvin. Ennemminkin sillä tulisi pyrkiä mahdollistamaan kokopäiväinen opiskelu niille, joilla ei siihen muuten olisi varaa. Tähän luonnollisesti kuuluvat jonkinlaiset tulorajat, vaikka ne sitten toteutettaisiin perustulon tavoin korkeampana marginaaliverona.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Jouni:
        Suoritusperustainen opintotuki kohdistaisi rahat etupäässä teoreettisten alojen opiskelijoille, koska opintopisteet eivät ole yhteismitallisia. Harjoitustöihin ja tentteihin perustuvissa opinnoissa yhteen opintopisteeseen riittää usein 10-15 tunnin työ, ja paljon pienempikin työmäärä riittää, jos tavoitteena on vain läpäistä opintojakso rimaa hipoen. Sen sijaan opinnoissa, jotka suoritetaan laboratoriossa/kentällä työskennellen tai harjoittelussa, yksi opintopiste on usein mitoitettu vastaamaan 25-30 tunnin työmäärää.

        Olen kyllä omien opintojeni pohjalta erittäin tietoinen siitä, että yksi opintopiste tarkoittaa eri työmäärää eri kursseilla. Tätä epäkohtaa ei kuitenkaan kannata ratkaista opintotukea säätämällä, vaan joko keventämällä raskaimpia kursseja tai määrittämällä ne useamman opintopisteen arvoisiksi. DI-tutkinto oli aikanaan virallisestikin pidempi kuin yliopiston maisteritutkinnot, en näe mitään syytä miksei niin voisi olla tulevaisuudessakin.

        Joo, suoritusperusteinen opintotuki mahdollistaisi ”ylituen” supersuorittajille, mutta en mä sitä mitenkään tolkuttoman isona yhteiskunnallisena ongelmana näe, opintoraha kun on kuitenkin isossa kuvassa ihan mitättömän pieni summa. Isoin etu järjestelmässä olisi joustavuus, joka mahdollistaisi nykyistä paremmin opintojen suorittamisen työnteon ohessa. Nykyistä parempi yhteiselo työelämän ja korkeakoulujen välillä olisi kaikkien etu: opiskelija saisi töistä paremman kuvan siitä mitä kannattaa opinnoissa painottaa, ja työnantaja saisi suoremman yhteyden yliopistolliseen tutkimustilanteeseen.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. arkkitehti: Olen kyllä omien opintojeni pohjalta erittäin tietoinen siitä, että yksi opintopiste tarkoittaa eri työmäärää eri kursseilla. Tätä epäkohtaa ei kuitenkaan kannata ratkaista opintotukea säätämällä, vaan joko keventämällä raskaimpia kursseja tai määrittämällä ne useamman opintopisteen arvoisiksi.

        Joo, suoritusperusteinen opintotuki mahdollistaisi ”ylituen” supersuorittajille, mutta en mä sitä mitenkään tolkuttoman isona yhteiskunnallisena ongelmana näe, opintoraha kun on kuitenkin isossa kuvassa ihan mitättömän pieni summa. Isoin etu järjestelmässä olisi joustavuus, joka mahdollistaisi nykyistä paremmin opintojen suorittamisen työnteon ohessa.

        Kysymys ei ole kurssien raskaudesta vaan opintojen luonteesta, ja erot näkyvät ennemminkin alojen kuin kurssien välillä. Jotkin opinnot perustuvat työntekoon, jossa tietystä tuntimäärästä saa tietyn opintopistemäärän. Tällaisten opintojen suorittaminen 60 op vuositahtia on kokopäivätyötä, koska työt eivät niiden luonteen vuoksi etene sen nopeammin vaikka opiskelija kuinka yrittäisi. Toiset opinnot taas perustuvat tentteihin tai muihin suorituksiin, ja opiskelijan valmiuksista riippuen tämä saattaa pystyä suorittamaan ne murto-osassa mitoituksen mukaisesta työmäärästä.

        Minä noin yleisesti ottaen näen verorahojen tuhlauksena opintotuen maksamisen niille, jotka pärjäisivät ilmankin. Näille rahoille olisi muutakin käyttöä – esimerkiksi korkeampi opintotuki niille, jotka opiskelevat kokopäiväisesti eivätkä saa muita tuloja. Tai jos tukea jostain syystä kuitenkin maksetaan ihmisille, jotka eivät sitä tarvitse, tulisi heidät vähintäänkin velvoittaa jäämään pois töistä lukukauden ajaksi ja opiskelemaan nopeampaa tahtia, jotta valtio saisi jotain tuen vastineeksi.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Opintotuen määrän sitominen nostetun opintolainan määrään. Olkoot opintoraha X euroa ja nostetun opintolainan määrä Y euroa. Nyt opintorahaa korotetaan määrään 2X kun opintolainan määrä ylittää rajan Y’. Edelleen lainan noustessa määrään 2Y’ korotetaan opintorahaa määrään 3X. Näin jatketaan kunnes lainan määrä on nY’ ja opintotuen määrä (n+1)X. Esimerkinomaisesti olkoot X=200€, Y’=10000€ ja n=4. Tällöin opintorahaa maksettaisiin kuukausittain seuraavasti

    opintoraha€/kk—lainan määrä €
    200———————0
    400———————10000
    600———————20000
    800———————30000
    1000——————-40000
    1000——————-50000
    1000——————-60000

    Tarve opintolainalle siis pienenee opintojen edetessä. Opintotuen lainapainotteisuus kasvaisi ja tukea maksettaisiin todennäköisemmin henkilöille, jotka sitä myös tarvitsevat. Aikaansa enemmän opintoihin käyttävä henkilö voi valmistua nopeammin, jolloin nostettu opintolainan määrä jää pienemmäksi kuten myös henkilölle maksetun opintorahan määrä. Edellinen henkilö ei olisi tarvinnut opintorahaa, sillä hän pystyi suorittamaan opinnot nopeasti.

    Mallin myötä opiskelijalla on kannustin pohtia alan sopivuutta ja tarvittaessa lopettaa opinnot hyvinkin lyhyen opiskelun jälkeen, mikäli ala ei vaikuta sopivalta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. N: Tarve opintolainalle siis pienenee opintojen edetessä. Opintotuen lainapainotteisuus kasvaisi ja tukea maksettaisiin todennäköisemmin henkilöille, jotka sitä myös tarvitsevat. Aikaansa enemmän opintoihin käyttävä henkilö voi valmistua nopeammin, jolloin nostettu opintolainan määrä jää pienemmäksi kuten myös henkilölle maksetun opintorahan määrä. Edellinen henkilö ei olisi tarvinnut opintorahaa, sillä hän pystyi suorittamaan opinnot nopeasti.

      Mallin myötä opiskelijalla on kannustin pohtia alan sopivuutta ja tarvittaessa lopettaa opinnot hyvinkin lyhyen opiskelun jälkeen, mikäli ala ei vaikuta sopivalta.

      Menen yliopistoon, nostan 40 000e opintolainaa ja sijoitan pääoman korkorahastoon.

      Sen jälkeen nostan tyytyväisenä tonnia kuussa opintotukea ja kun valmistun, maksan opintolainan pois korkorahastossa olevalla pääomalla.

      Mitä tällä jumppaamisella halutaan saada aikaan?

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Jos iäkäihmisiä halutaan työllistää, Ruotsin työsuhdelainsäädäntö (LAS) on myös muistettava. Yritys irtisanoo ensimmäisenä iimeksi tulleet, joten iäkkäämmät pitkän uran tehneet jatkavat työssä 69 vuotiiaaksi saakka. Ikääntyneimpiä houkutellaan lähtemään maksamalla helle suomalaisittain reippaita irtisanoutumiskorvauksia.

    Asiat ovat kokonaisuus: yritykset ovat hyötyneet 1980-luvulta saakka siitä että yli 55 vuoiaita on voitu siirtää täydelle eläkkeelle ilman yrityksille koituvia erityisempia maksuja. Samalla joitakin työelämän kehittämiseen liittyviä ja kustannuskia aiheuttavia asioita ei ole tarvinnut tehdä.

    EK.n pitäisi vastata, että sopiiko että yli 55-vuotiaita työnantaja ei saa irtisanoa ja hiedän työolosuhteisiinsa on investoitava reippaasti? SAK:ta ja demareita ei vatustuksesta voi syyttää.

    Jos otetaan rusina från bulla niin se on näkökulmakysymys miten nämä ihmisset pidetään hengissä, työttömyyskorvauksella, perustoimeentulolla vai eläkkeellä. Työtä he eivät saa. Pieni eläke ainakin ylentää eläkeellä oloa – ja suuret eläkkeet taas pidentävät sitä roimasti.

    Sitten ovat hieman raskaammat ammatit. Siisteissä sisähommissa pärjää ja julkisella puolella jos ei tuottavuudesta piitata niin verkkainen tahti riittää.

    Aikuisten työelämän muutokset ovat kiinnostava säästökohde. Onneksi VM:n virkamiehet ovat tienneet 16-vuotiaana minne ura vie ja ovat hoitaneet kerralla oikean koulutuksen.

    Paremmin toimeentulevien kohdalla yritykset ksutanatavt 40-50 000 euroa MBA koulutuksita ja tietotekniikassa 10 000 euroa täydennyskoulutukseen vuodessa on aika tavallista, kun pysytään mukana uusissa teknologioissa.

    Miten sitten tavallinen asuntovelkainen hankkii uuden paremmin palkatun ammatin tai säilyttää työnsä? Ei oikein mitenkään. Avoin-amk ja -yliopisto on olemassa, sekin maksaa siinä 1-2 000 euroa vuodessa kurssimaksuina. Sinne ei mennä työttömänä. Muistaakeni EK vastusti jyrkästi, että työnantajan pitäisi kouluttaa omia työntekijöitään neljä päivää vuodessa.

    VM:n idea on saada aikaan paljon opintonsa keskeyttäneitä ihmisiä, jotka eivät saa milloinkaan tehdä tutkintoaan valmiiksi ilman lottovoittoa tai perintöä. Mikä jrki siinä on? Onko meillä liikaa väkeä täällä?
    Pienessä maassa yleensä yritetään saada tavallisista ihmisistä paras irti ja tunkata sillä yhteiskuntaa eteenpäin.

    Ratkaisuja olisi, ne vaatisivat vähän laajempaa kuvaa ja yhteistyötä VM:n, OKM:n ja TEK:n välillä. Siis mahdotonta. Silloin olisi jotain katetta elinikäisellä oppimisella, kokeiluyhteiskunnalla ja maailman parhaana koemarkinana olemiselle – ja ylipäätään sille, että yritykset säilyvät Suomessa.

    Ehkä hyvä aloitus olisi lopettaa duaalimallin yliopisto ja amk. Olisi B-tason koulutus ja M-tason koulutus sen jatkona. B-aston jäleen voisi kouluttutua uusilla moduleilla ja M-tasolla. Samoin M-tasoa voisi täydentää uusilla moduleilla oman, työnantajan ja yhteiskunnan tarpeiden mukaan.
    Oppimispimuskoulutus tuntuu myös kadonneen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu on erittäin järkevää esim juuri keskeneräisten korkeakouluopintojen loppuunsaattamiseen, eikä sen ehtoja tulisi nykyisestä kiristää. Ajatus alkujaan olikin ehkä tarjota mahdollisuuksia muihinkin opintoihin kuin työvoimakoulutustarjonnassa on.

    Suurin osa työvoimakoulutuksista toteutetaan nykyään OKM:n rahoituksella ja ne ovat aivan sitä samaa koulutusta kuin oppilaitokset muutenkin toteuttavat. Mahdollinen heikkolaatuisuus ei liity siihen, että koulutus olisi työvoimakoulutusta. Työvoimakoulutuksena voi siis suorittaa ihan ”normaalin” ammatillisen tutkinnon. Toki tuossa puhuit cv- ja elämänhallintakursseista, mutta nämä eivät ole työvoimakoulutusta vaan muita työhallinnon palveluja. Tosin mitään elämänhallintakursseja ei käsittääkseni ole enää vuosiin edes ollut; kuntouttava työtoiminta lienee ajatukseltaan tätä.

    Kaavaillut leikkaukset/kiristykset eivät kyllä mitenkään tue elinikäisen oppimisen ideaa ja tavoitetta nostaa suomalaisten koulutustasoa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Kun tätä vanhempien ikäluokkien työllisyysastetta verrataan aina Ruotsiin, niin eikö voitaisi kokeilla esim. samaa irtisanomisuuojaa heille kuin Ruotsissa. Silloin tarve eläkeputkille yms. ehkä poistuisi. Nykyään näyttää olevan jopa pyrkimystä heikentää sitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Eikös työtön voi käyttää opiskeluoikeuttaan myös esimerkiksi maisterin tutkinnon jälkeisiin alumni- tai täydennysopintoihin?

    Mielestäni osaamisen parantaminen on kaikista järkevintä aktiviteettiä työttömälle, koska työttömyys aika muutoin rapauttaa osaamista ja oman alan aallonharjalta putoaa nopeasti.

    Käsittääkseni ammattikoulutus tarjoaa myös täydennyskoulutusta, joita voi muun muassa näyttökokein suorittaa.

    En usko, että työttömien opintojen rajoittamisella saadaan mitään hyvää aikaan.

    Matalapalkkatuki menisi persaukisille kapakoille ja muille räkälöille, joiden olemassa olon pitäisi markkinataloudessa loppua lyhyeen. Jos yritys ei kykene maksamaan palkkaa, niin ei sellaisen yrityksen tule olla olemassa ensinkään.

    On kyllä totaalisen absurdia kuvitella, että opiskelevien työttömien siirtäminen tukityöllistetyksi johonkin räkälään jotenkin auttaisi hyvinvointivaltion rahoittamisessa. Korona osoitti, että miten naurettavan vähän merkitystä matalapalkka-aloilla on Suomen taloudelle.

    Lisää koulutusta, lisää suuryrityksiä ja vähemmän latten lipitysräkälöitä Suomeen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. VMltä (eli EKlta) samaa paskaa kuin aina ennenkin, varakkaita motivoidaan rahalla ja persaukisia kannustetaan ottamalla vähätkin rahat pois. Siis potkimalla 300 000 ihmistä päähän saadaan ehkä 30 000 työpaikkaa, nekin enimmäkseen matalapalkkaisia. Hetemäki aikoo taas kerran pelastaa hyvinvointivaltion tuhoamalla hyvinvointivaltion..

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Varsinkin suurissa yrityksissä vahditaan päälukua eikä siinä erotella osa- ja kokoaikaisia. Syynä on se, että osa-aikaiset aiheuttavat hallinnollisia kuluja suurin piirtein saman verran kuin kokoaikaiset. Ei oteta huomioon, että monissa tehtävissä tulos ei vähene yhtä paljon kuin työaika. Oma kokemukseni oli, että esim esimies-, suunnittelija- tai asiantuntijatehtävissä 20% lyhennys työaikaan pudotti tulosta vain noin 10% jos sitäkään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Harmi kun tänne Suomeen ei ole kantautunut uutisia Ruotsin 60+ vuotiaiden viihtyvyydestä työssään. Tekevätkö ihan oikeita töitä vai ovatko meidän kuntouttavan työtoiminnan tapaisessa toiminassa kuluttamassa aikaansa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Lueskelin mielenkiinnosta läpi VM:n ideapaperin ja ko. paperissa viitatun Etlan tutkimuksen.

    Etlan (Kauhanen, 2018) paperissa käsitellään aikuiskoulutustuen vaikuttavuutta. Tutkimuksessa huomataan, että julkisella sektorilla ko. etuisuuden käyttäjät etenevät urallaan, ja yksityisellä sektorilla suuntaavat muihin hommiin. Työllistymisvaikutus on luonnollisesti heikko, sillä aikuiskoulutustukea saadakseen täytyy olla valmiiksi töissä. Samalla on huomionarvoista, että tuki ei itse asiassa ole kovin kallis (v 2018: 0,173 mrd vs. kaikki työttömyysmenot 4,3 mrd).

    VM:n argumentti ”lähihoitajista, jotka opiskelevat muuhun ammattiin ja muut ammatit, joista opiskellaan lähihoitajiksi” on mielestäni ontuva. Kun savupiippupaikkakunnan ainoa tehdas pistää lapun luukulle, osa lähtee opiskelemaan ammattia, jolla saa varmasti työtä. Tämä siitä huolimatta, että toisella puolella Suomea joku toinen kokee saman ammatin itselleen liian raskaaksi ja haluaa vaihtaa muihin hommiin.

    Olen vahvasti sitä mieltä, että työttömäksi jääneen ihmisen omaehtoinen opiskelu tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi. Voimakkaasti suhdanteiden mukana elävässä taloudessa työttömäksi voi joutua ilman omaa syytään. Koulutus auttaa selviytymään hetkellisistä, paikallisista erikoistuneen työvoiman tarjontapiikeistä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Osmo: ”Työeläkeputken poisto yksinään merkitsisi, että moni päättäisi työuransa työmarkkinatuella.”

    Mikäli nykyinen yli 57 vuotiaita koskeva kunnan työllistämisvelvoite säilyisi edelleen, niin ei yli 57 vuotiaat jatkossakaan putoaisi ansiosidonnaisella, joten eläkkeelle jäätäisiin pääosin edelleen ansiosidonnaiselta – ei työmarkkinatuelta.

    Sen sijaan tämä VM:n ehdotuksen osa ”Työttömyysturva ei jatkossa kartuttaisi eläkeoikeutta. ” tekee eläkeputken vähemmän kiinnostavaksi erityisesti hyvätuloisten osalta. Nythän tuo toimii merkittävänä kannustimena eläköityä etuajassa eläkeputken kautta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. OS kirjoitta ihan oikein ”Nyt alkaa olla hyvinvointivaltion kannalta tosi kyseessä. Niin nopeasti sen rahoituspohja rapautuu.”

    Kuten tunnettua, Suomi on jo parikymmentä vuotta ollut kilpailukyvytön ja investointilamassa, firmat lähtevät maasta, hallitukset ovat olleet velka-adaktoituneita ja päätöskyvyttömiä ay-liikkeen kuristusotteessa, Perustuslakimme on käyttökelvoton, välttämättömät työlainsäädäntö- ja Soteuudistus jääneet tekemättä, ja tämä lista vain jatkuu ja jatkuu…

    Olisiko jo syytä rehellisesti tunnustaa, että tämä Suomen marxilais-besserwisser johtoinen kokeilu on epäonnistunut ja johtanut ideologis-taloudelliseen selvitystilaan? Tämä utopiakupla on nyt puhjennut reaalimaailman kilpailupaineessa!

    Kun katsoo ympärilleen, näkyy vain vahvasti linnoitettuja besserwisser-bunkkereita ja joissa jakavat toisilleen kunnia-merkkejä, samaan aikaan kun veroparatiiseista toimivat globaalit suuryritykset jyräävät noiden bunkkerien ja viimeistenkin suomalaisten yhtiöiden yli…

    Kuinka sitten Suomi voitaisiin nyt pelastaa?

    Tietenkin rakentamalla nopeasti ”future-proof”markkinalatous-yhteiskunta, joka perustuu sellaiseen kansainvälisesti kilpailukykyiseen talouteen (= kilpailukykyiset yhtiöt ja verotus), joka pystyy rahoittamaan riittävän hyvinvoinnin ja turvallisuuden Suomelle.

    Ja sitten vaan käärimään hihat ylös ja heittämään tuleen Suomen ylivoimatekijät:
    1) Erinomainen kyky henkilökohtaista vastuuta ottavaan tiimityöskentelyyn
    2) Muutosvalmius ottamalla ketterästi käyttöön uutta tekniikkaa, yms.
    3) Erinomainen koulutustasomme
    4) Kansainvälisesti harvinainen rehellisyys ja suorapuheisuus
    5) Erinomaiset johtajamme, jotka yhdessä kolmen sukupolven kovan työn kanssa, nosti maamme sodanjälkeisestä kurjuudesta ennen kokemattomaan hyvinvointiin

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Suomella on aika isoja ongelmia työllisyyden ohella.

    Nythän enemmän ja enemmän nuoria on muuttanut Suomesta pois samaan aikaan kuin syntyvyys on laskenut ja laskenut. Se, että Suomen väkiluku ei painu luisuun, on maahanmuuton varassa. Toisaalta tuottavat maahanmuuttajat eivät koe Suomea houkuttelevaksi, vaan valitsevat monia muita maita mieluummin.

    Tietysti on mahdollista nostaa työllisyyttä joko poliittisin uudistuksin tai maahanmuutolla, mutta työn tuottavuus saattaa mennä kunnon luisuun Suomessa. Nuoret osaaja muuttavat pois ja uusilla tulijoilla ei ole tuottavuus korkea.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Aikuisopinnoille ja uranvaihdolle sopivat tukimuodot ovat kieltämättä hankala asia. Jos työpaikka tai ala putoaa alta, on yhteiskunnan etu, että henkilö opiskelee uuden alan ja pääsee töihin. Uudelleenkouluttamista on tehty niin hoitoalalle siirtyneille paperimiehille kuin monelle muullekin. Suvussa on hyviä kokemuksia tästä, mm. kirjapainosta puusepäksi.

    Miten tukea työtöntä, työttömyysuhan alaista tai työuralla vielä olevaa, joka tarvitsee täydennysopintoja? Tässä meillä on aikamoinen tuki- tai tuettomuusviidakko. Toinen ääripää saa opiskella ilmaiseksi ansiosidonnaisella, toinen ääripää maksaa kalliit kurssit (esim. eMBA) arvonlisäveroineen. Reilua olisi, että jälkimmäisen ryhmän opinnot eivät olisi arvonlisäverollisia ja että ne saisi poikkeuksetta vähentää työtuloista (nyt on riski työpaikan tai -tehtävän vaihdoksen aiheuttamasta verollisuudesta).

    Tavoitteellinen opiskelu sopii valitettavan huonosti työttömyysjaksoihin. Työttömyys ei välttämättä ala tammikuun alusta ja jatku tasalukukausia. On toisaalta työttömän kannalta erittäin huono juttu odotella työttömänä neljä kuukautta sopivan koulutuksen alkua. Itseopiskeltavia verkkokursseja on toki joihinkin tarpeisiin olemassa, mutta mitkä niistä ovat hyödyllisiä työttömän kannalta, en tiedä.

    Työelämässä oleville on sitten vielä parin päivän lyhyitä tehokursseja aiheesta jos toisestakin. Itse olin sellaisella oman työtehtävän kannalta erittäin hyödyllisestä aiheesta viime talvena ja kannatti kyllä, niin itseni kuin työnantajani (joka kurssin maksoi) kannalta. Nämä ovat sitten liian kalliita työttömälle (luokkaa 900 €/päivä), vaikka voisivat olla erittäin hyödyllisiä.

    Sitten on nämä työelämän muuttumisen vuoksi pakolla alaa vaihtavat. Tämän riskin maksattaminen sen kohdalle joutuneilla ei ole kohtuullista samasta syystä kuin sairauden tai vammautumisenkaan riskin kohdalla.

    Onko tähän löydetty hyvää ratkaisua missään, Suomessa tai muualla?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.