Avainsana: työurien pituus

Työurien piden­tämisessä on keski­tyt­ty aivan liikaa siihen, miten työn­tek­i­jää motivoidaan jatka­maan töis­sä. Paljon olen­naisem­paa olisi vaikut­taa työ­nan­ta­ji­in. Keskeinen syy lyhy­isin työuri­in on siinä, että työ­nan­ta­jat eivät halua ikään­tyvien jatka­van töis­sä. Eläke­tur­vakeskuk­sen vajaa kymme­nen vuot­ta sit­ten tekemän kyse­lyn mukaan typö­nan­ta­jat halu­a­vat väken­sä siir­tyvän eläk­keelle viimeistään 63-vuotiaina. 

Seu­raavas­sa kir­joituk­ses­sa lähtöko­htanani on, etteivät työ­nan­ta­jat yleen­sä palkkaa ketään tap­piok­seen. Joku voi pitää tätä kyynisenä. Minus­ta se on vain real­isti­nen lähtöko­h­ta. Näin tarkastel­tuna kysymys ikään­tyne­den työl­lisu­ud­estä näyt­tää aivan erilaiselta.

Jäähdyt­te­ly­palk­ka

Työelämä on meil­lä jär­jestet­ty niin, että yleen­sä ihmi­nen saa suur­in­ta palkkaa työu­ransa lop­ul­la. Syynä tähän on eläke­jär­jestelmä, jos­sa aiem­min eläke määräy­tyi viimeisen neljän vuo­den palkan perus­teel­la. Sik­si palkkaa hilat­ti­in lopus­sa ylöspäin. Eläke ei enää määräy­dy näin, mut­ta kult­tuuri muut­tuu hitaasti.

Useimpi­en työ­tahti kuitenkin hiipuu iän mukana. Urheilus­sa tämä ilmiö on tun­nustet­tu. Sik­si meil­lä on ikämies­sar­jat. Työelämässä tästä asi­as­ta ei ole sovelias­ta puhua. Häveliäs vaiken­e­m­i­nen ei asi­aa muuk­si muu­ta. Niin­pä työ­nan­ta­jat joutu­vat mak­samaan ikään­tynei­den tekemästä työstä työ­suori­tus­ta kohden huo­mat­tavasti enem­män kuin nuorem­pi­en työstä. Se ei edis­tä ikään­tynei­den työllisyyttä.

Työ­panok­sen heikken­e­m­i­nen ei koske kaikkea työtä. On töitä, jois­sa iän tuo­ma koke­mus on arvokas­ta. Pääsään­tö kuitenkin on, että kään­tynei­den työ­panos on yli­hin­noitel­tua nuorten työ­panok­seen nähden.

Olisiko oikein, että palk­ka alenisi iän mukana eli että meil­lä olisi koke­mus­lisien ja har­joit­telu­palkko­jen ohel­la myös jäähdyttelypalkat?
Moni älähtää, että sehän olisi ikäsyr­jin­tää – toisin kuin nuorten alem­mat palkat, jot­ka taas ovat ihan oikein. Mut­ta urakka­palkat? Niis­sähän tosi­asialli­nen ansio­ta­so las­kee, kun ikä alkaa hidas­taa työ­tah­tia? Miten ne sit­ten hyväksytään?

En ole lainaan var­ma, että olisi edes sosi­aalis­es­ti väärin mak­saa 55-vuo­ti­aalle huonom­paa palkkaa kuin samaa työtä nopeam­min tekeväl­lä 35-vuo­ti­aalle. Viisikymp­pisil­lä ei yleen­sä ole las­ten­hoit­o­mano­ja, asun­to­lainat on mak­set­tu eikä ole per­heen­pe­rus­tamis­meno­ja, kos­ka kodin perushank­in­nat on tehty ajat sitten.

Ruot­sis­sa on ihan ok mak­saa ikään­tyneille huonom­paa palkkaa. Seu­raa­vat tieto ovat peräisin Juhana Var­ti­aiselta, mut­ta uskon, että hän tietää, mis­tä puhuu.

Kun Ruot­sis­sa tehdään työe­htosopimus, sovi­taan kuin­ka paljon yri­tyk­sen palkat nou­se­vat keskimäärin, mut­ta koro­tus ei tule yhtä suure­na kaikille. Moni työ­nan­ta­ja jät­tää ikään­tyneet tyystin ilman koro­tus­ta ja suun­taa koro­tuk­sen niille, joiden työ­panos on arvokkaampi. Tätä ei pide­tä siel­lä mitenkään vääränä. Näin siel­lä ei ole saman­laista halua päästä eroon ikään­tyneistä kuin meillä.

Jos olisi tapana sopia alem­mas­ta palka­s­ta, kun työ­tahti hiipuu, sitä olisi hyvä voi­da täy­den­tää osaeläk­keel­lä. Kuten jo aiem­mas­sa postauk­ses­sa kir­joitin, täl­lainen jär­jeste­ly Sin­ga­pores­sa piden­si työuria kahdel­la vuodel­la. Sosi­aalis­es­ti tämä olisi parem­pi ratkaisu kuin se, mihin nyt ollaan ajau­tukas­sa: palkat muodol­lis­es­ti korkei­ta, mut­ta ikään­tyneet ulos talosta ja työ­markki­nat­uen kaut­ta eläk­keelle, kos­ka työeläkeput­ki ja osaeläke pois.

Last in first out?

Ruot­sis­sa on myös first in last out ‑peri­aate irti­sanomi­sis­sa. Tämä on paran­tanut ikään­tynei­den työl­lisyyt­tä, mut­ta se ei toimisi niin hyvin kuin toimii, jos ikään­tyneet oli­si­vat suh­teessa yhtä kalli­ita työn­tek­i­jöitä kuin meil­lä. Työn­tek­i­jä on halut­taes­sa help­po savus­taa eläk­keelle sil­lä, että työolo­ja ei edes yritetä sovit­taa hänen kun­toon­sa. Näin myös tapahtuu.

Suomen oloi­hin sovitet­tuna tuo peri­aate olisi aivan kohtu­u­ton 50-vuo­ti­aana irti­san­ot­tui­hin. Jos he pää­si­sivät takaisin työelämään, he oli­si­vat pysyvästi heit­to­pusse­ja, jot­ka irti­san­o­taan ensimmäisenä.

Irral­laan kaikesta muus­ta peri­aate, että nuoret pitää irti­sanoa ensim­mäisenä olisi Suomes­sa tosi ikävä, kos­ka työelämän sään­nöt sor­ta­vat nuo­ria muutenkin monin tavoin. Ei tarvitse ihme­tel­lä alhaista syn­tyvyyt­tä, jos las­ten saan­tia hark­it­se­vat eivät pysty vaki­in­nut­ta­maan talout­taan. SAK:n esit­tämässä mallis­sa irti­sanomises­sa otet­taisi­in huomioon lapset, jot­ka ovat jo syn­tyneet, mut­ta ei niitä, joi­ta vas­ta hark­i­taan. Hark­in­ta-ajanko­h­ta on syn­tyvyy­den kannal­ta olen­nainen, eivät jo syn­tyneet lapset.

Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyttömyyseläkkeistä

Hyvää tarkoit­taval­la lain­säädän­nöl­lä myös heiken­netään ikään­tynei­den työn­saan­tia. On säädet­ty viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tu­us­ta. Jos yri­tyk­sen työn­tek­i­jä joutuu varhaiseläk­keelle, työ­nan­ta­ja mak­saa tämän. Lakipykälä on vähän mon­imutkainen, mut­ta tätä se tarkoit­taa. Jos eläke on 2000 €/kk, mak­set­tavaa tulee vuodessa 24 000 euroa ja kymme­nessä vuodessa 240 000 €. En tunne nyky­isiä luku­ja, mut­ta jokin vuosi sit­ten puo­let eläk­keelle siir­tyvistä meni van­hu­useläk­keelle työkyvyt­tömyy­seläk­keen kaut­ta. Palkat­taes­sa 50-vuo­ti­as­ta kan­nat­taa laskea, että hänestä tulee keskimäärin 20 000 euron lasku jos­sain vai­heessa ¬– jois­takin isom­pi ja jois­takin ei lainkaan. Moni yri­tys on tämän takia päät­tänyt, että palkkaa yhtään viisikymp­pistä. Vuosik­er­to­muk­si­in tätä peri­aatet­ta ei ole painettu.

(Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu ei koske alle 20-hen­gen yri­tyk­siä. Niin­pä monel­la isom­mal­la yri­tyk­sel­lä on NHL:stä tut­tu farmi­joukkue, pieni tytäry­htiö, johon työn­tek­i­jä siir­retään ennen työkyvyttömyyseläkepäätöstä.)

Jos palkkaat kak­sikymp­pisen, et toden­näköis­es­ti tule ole­maan hänen viimeinen työ­nan­ta­jansa, ja vaik­ka olisitkin, kus­tan­nus jakau­tu­isi noin 40 vuodelle, kun se viisikymp­pisen kohdal­la jakau­tuu noin kymmenelle vuodelle.

Tämä viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu on tarkoitet­tu kan­nus­ta­maan työ­nan­ta­jia huole­hti­maan työoloista niin, että ihmiset eivät sairas­tu työssä. Työolot ovat nyky­isin niin paljon parem­mat, että työkyvyt­tömyy­seläkkei­den syyt liit­tyvät yleen­sä ihmis­ten vapaa-aikaan ja hei­dän yleiseen ter­vey­den­ti­laansa. Nyt se kan­nus­taa syr­jimään työhöno­to­ssa niitä, joiden ter­vey­dessä näyt­täisi ole­van ongelmia. Älä palkkaa tupakoi­jaa, älä yli­pain­oista ja eri­ty­ses­ti älä ketään, jol­la on ris­ki mie­len­ter­veysongel­mas­ta. Jos joku jää mie­len­ter­veyssy­istä työkyvyt­tömyy­seläk­keelle 35-vuo­ti­aana, on lasku lähem­mäs miljoon­aa euroa.

Tämä sään­tö pitää syr­jin­tään yllyt­tävänä pois­taa heti! Jokin taloudelli­nen sank­tio voidaan aset­taa työ­nan­ta­jalle sil­loin, kun syy työkyvyt­tömyy­teen voidaan osoit­taa työstä johtuvaksi.

Sen ver­ran tässä on tehty, että jos palkkaa vajaakun­toisek­si määritel­lyn vapau­tuu viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tu­us­ta. Se pois­taa ilmi­selvim­män ongel­man mut­ta vain ne.

Eläk­keen yläikäraja

Pitäisi myös nos­taa yläikära­jaa. Kukaan ei kiel­lä tekemästä töitä yli 68-voti­aana – minä esimerkik­si teen – mut­ta eläke­jär­jestelmä ei tätä tunne. Eläke alkaa juos­ta 68-vuo­ti­aana. Sitä ei ole pakko ottaa vas­taan, mut­ta ymmärtääk­seni mitään myöhen­nysko­ro­tus­ta ei eläk­keeseen saa, jos jää eläk­keelle vas­ta 70-vuo­ti­aana. Sub­jek­ti­ivista oikeut­ta jatkaa töis­sä yli 68-vuo­ti­aana en kuitenkaan säätäisi.